← Suomi
    39-001/1889
    Suomi

    39-001/1889 — Rikoslaki

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    1 LUKU Suomen rikoslain alaisista 1 § Suomen lain mukaan on Suomen mies tuomittava rikoksesta, jonka hän on tehnyt Suomenmaassa, taikka suomalaisessa laivassa tahi Suomenmaata tai Suomen miestä vastaan maan ulkopuolella; samoin muustakin maan ulkopuolella tekemästään rikoksesta, jos Keisari ja Suuriruhtinas määrää, että syyte siitä rikoksesta on Suomessa tehtävä. 2 § Joka ei ole Suomen kansalainen, mutta tässä maassa tavataan, tuomittakoon Suomen lain mukaan ja Suomen oikeudessa rikoksesta, minkä hän on tehnyt Suomenmaassa, taikka maan ulkopuolella suomalaisessa laivassa. Jos sellainen mies Suomen ulkopuolella on tehnyt rikoksen Suomenmaata tahi Suomen miestä vastaan; olkoon laki sama, jos Keisari ja Suuriruhtinas määrää, että syyte rikoksesta on tässä maassa tehtävä. Suomen lakia on silloinkin käytettävä, kun sellainen mies on tehnyt rikoksen Suomen ulkopuolella, mutta sitten saanut Suomen kansalaisoikeuden, sekä Keisari ja Suuriruhtinas määrää, että syyte rikoksesta on tässä maassa tehtävä. 3 § Jos maan palveluksessa oleva tekee virkarikoksen; tuomittakoon, joko rikos on tapahtunut maassa tahi maan ulkopuolella, Suomen lain mukaan ja Suomen oikeudessa. 4 § Jos sellainen rikos, josta 41, 42, 43 tahi 44 luvussa mainitaan, taikka muu siihen verrattava rikos on tehty maan ulkopuolella; tuomittakoon rangaistus ainoastaan silloin, kun laki tahi sopimuskirja erittäin sen säätää. 5 § Jos rikoksesta syytetty on osaksi tahi kokonaan kärsinyt sen rangaistuksen, joka siitä maan ulkopuolella on hänelle tuomittu; luettakoon, harkinnon mukaan, kärsitty rangaistus pois siitä rangaistuksesta, johon hän rikoksestaan olisi Suomessa tuomittava, taikka pidettäköön se hänen rikoksensa rangaistuksena. Kuitenkin on hän täällä tuomittava viralta pantavaksi, maan palvelukseen kelvottomaksi, viran toimittamisesta erotettavaksi, tahi kansalaisluottamuksensa menettäneeksi, jos Suomen laki rikoksesta sen säätää Ulkomaista tuomiota rikosasiassa älköön Suomessa pantako täytäntöön. 6 § Jos sitä, jolla Suomessa on toisen maan virka, täällä syytetään yleisen lain rikkomisesta, minkä hän siinä virassa on tehnyt; on hän tuomittava rangaistukseen ainoastaan rikoksesta yleistä lakia vastaan. Määrättäessä vahingonkorvausta, joka seuraa sellaisessa virassa tehdystä virheestä, käytettäköön Suomen lakia. 7 § Vieraan vallan lähetystöön kuuluvien rikoksista olkoon voimassa, mikä yleisesti on tavaksi tullut tahi sopimuskirjalla säädetty 2 LUKU Rangaistuksista 1 § Yleisiä rangaistuslajeja ovat: 1. Kuolemanrangaistus. 2. Kuritushuone. 3. Vankeus. 4. Sakko. Erityisiä rangaistuksia virkamiehiä varten ovat: 1. Viraltapano. 2. Erottaminen viran toimituksesta. 2 § Kuritushuone-rangaistusta tuomitaan joko elinkaudeksi, taikka määräajaksi, vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi, paitse rangaistuksia yhdistettäessä. Tämä rangaistus määrätään täysin kuukausin, taikka vuosin, taikka täysin vuosin ja kuukausin. Kun, rangaistuksia yhdistettäessä, vankeus on muunnettava kuritushuoneeksi, tuomittakoon kuritushuonetta myöskin täysin päivin. 3 § Ehdotonta vankeusrangaistusta tuomitaan määräajaksi, vähintään neljäksitoista päiväksi ja enintään neljäksi vuodeksi, paitse milloin pitempi vankeusaika on erittäin määrätty, taikka rangaistuksia yhdistettäessä. Tämä rangaistus määrätään täysin päivin, taikka kuukausin taikka vuosin, täysin kuukausin ja päivin, taikka täysin vuosin ja kuukausin, sekä rangaistuksia yhdistettäessä täysin vuosin, kuukausin ja päivin. 4 § Sakkoa tuomitaan täysin markoin. Vähin sakko on kolme markkaa, suurin sakko tuhat markkaa, ellei suurempaa määrää ole erittäin säädetty, taikka sakkoja yhdistetä. 5 § Sakkoon tuomittu, jolla ei ole varoja sitä täysin maksaa, pidettäköön, sen sijasta, vankeudessa koko sakkomäärästä; ja oikeuden tulee, sakkoja tuomitessaan, samalla määrätä vankeusrangaistuksen aika. Sakkoa vankeudeksi muunnettaessa vastatkoon neljän päivän vankeus korkeintaan kahdenkymmenen markan sakkoa. Jos sakko nousee siitä ylemmäksi sataan markkaan; lisättäköön rangaistukseen yhden päivän vankeus kultakin täydeltä viideltä markalta. Jos sakko nousee päälle sadan markan; lisättäköön rangaistukseen yhden päivän vankeus kultakin täydeltä kymmeneltä markalta, joka menee sadan markan yli; älköön kuitenkaan vankeusaikaa missään tapauksessa määrättäkö yhdeksääkymmentä päivää pitemmäksi. 6 § Jos rangaistus on erityisen omaisuuden arvon mukaan määrättävä; olkoon se arvo määräävänä, joka omaisuudella oli silloin, kun rikos tehtiin. 7 § Viraltapano käsittää sen viran menettämisen, jossa rikos tehtiin, taikka jonka syyllinen on sen sijaan saanut. Niissä tapauksissa, jotka 10 §:ssä mainitaan, sekä myös silloin kun kelvottomuus maan palvelukseen tai kansalaisluottamuksen menettäminen tuomitaan viraltapanon ohessa, käsittää viraltapano sen viran tahi niiden virkojen menettämisen, jotka syyllisellä on. Oikeudesta eläkerahaan ja muuhun sellaiseen etuun on erittäin säädetty. 8 § Erotettavaksi viran toimituksesta tuomitaan määräajaksi, korkeintaan kahdeksi vuodeksi. Tämän rangaistuksen kautta menetetään rangaistusajaksi palkka-edut siitä virasta, jonka toimittamisesta syyllinen on erotettu. 9 § Jos se, joka virkarikoksesta on vikapää viralta pantavaksi tahi viran toimituksesta erotettavaksi, on virka-eron saanut, taikka ei ole virassa vakinainen; tuomittakoon hänelle, viraltapanon sijasta, sakkoa enintään neljätuhatta markkaa tahi vankeutta korkeintaan yksi vuosi, ja virantoimituksesta erottamisen sijasta, sakkoa enintään kaksituhatta markkaa. 10 § Jos virkamies on vikapää kuolemanrangaistukseen taikka kuritushuoneesen elinkaudeksi; on hän myöskin julistettava viralta pannuksi. Jos virkamies on tehnyt rikoksen, josta kuritushuonetta määräajaksi pitää tulla, ja elleivät asianhaarat ole erittäin lieventävät; on hän samalla tuomittava viralta pantavaksi, vaikkei rikos olekaan virassa tehty. Virkamies, joka kärsii ehdotonta tai sakon asemesta tuomittua vapausrangaistusta, olkoon, jos hänen on annettu pitää virkansa, rangaistusaikana saman etujen menettämisen alainen, kuin viran toimituksesta erotettukin. 11 § Kun laissa on erittäin määrätty, että virkamies on sellaisesta virassa tehdystä rikoksesta, josta pitää seurata viraltapano, samalla julistettava maan palvelukseen kelvottomaksi; tuomittakoon sellainen seuraus määräajaksi, vähintään yhdeksi ja enintään viideksitoista vuodeksi. Kun paitse viraltapanoa on tuomittu vapausrangaistusta määräajaksi, on sellainen kelvottomuus kohta alkava ja vapausrangaistus-ajan jälkeen edelleen kestävä niin kauan kuin tuomiossa on määrätty. Kelvoton maan palvelukseen on myöskin kelvoton julkiseen toimeen tahi julkisen asian toimittamiseen. 12 § Virkamiehiksi sanotaan tässä laissa valtion virkamiehet, samoin ne, jotka ovat asetetut hoitamaan kaupunkien, kauppalain, maalaiskuntien, seurakuntien tai muiden yhteisöjen tahi esivallan vahvistamien yleisten laitosten tahi säätösten asioita, sekä ne virka- ja palvelusmiehet, jotka ovat sellaisten virka- tahi hallintokuntien käskynalaiset, ynnä muut, jotka ovat määrätyt tahi valitut julkiseen toimeen tai julkista asiata toimittamaan. 13 § Jos rangaistusvanki rangaistuslaitoksessa tekee rikoksen, jonka saa sakolla sovittaa; kuritettakoon häntä siellä niin kuin laissa on erittäin säädetty. Saman lain alainen olkoon sekin vanki, joka irtolaisuudesta on pantu työlaitokseen. Jos katsotaan, ettei rikosta saa sakolla sovittaa; on asia oikeuteen jätettävä ja yleistä lakia käytettävä. Siinä tapauksessa on kuitenkin se, joka ennen on tuomittu kuritushuoneesen elinkaudeksi, uudesta rikoksestaan, ellei hän siitä ole kuolemanrangaistusta ansainnut, tuomittava pantavaksi valoisaan yksinäishuoneesen korkeintaan kuudeksi vuodeksi. Jos rikos on törkeä, taikka jos asianhaarat ovat raskauttavat; saapi rangaistusta koventaa: 1. kovalla makuusijalla korkeintaan kolmeksikymmeneksi vuorokaudeksi, taikka 2. vedellä ja leivällä korkeintaan kahdeksikymmeneksi vuorokaudeksi, taikka 3. pimeällä yksinäishuoneella korkeintaan kahdeksaksi vuorokaudeksi, taikka 4. kahdella näistä kovennuksista taikka kaikilla yht’aikaa. Jos vanki rangaistus- tahi työlaitoksen ulkopuolella tekee rikoksen; tuomittakoon siitä oikeudessa, elinkautinen vanki niin kuin tämän §:n 2:ssa momentissa säädetään, ja muu vanki sen mukaan kuin 7 luvussa määrätään. 14 § Kun rikoksesta lain mukaan seuraa kansalaisluottamuksen menettäminen; olkoon syyllinen sellaisen seurauksen kestäessä erotettuna niistä oikeuksista ja eduista, joiden nauttimiseen hyvä maine on tarpeen. Jos hänellä on virka tahi muu yleinen toimi; menettäköön sen. Kansalaisluottamuksen menettämistä tuomitaan ainiaaksi, milloin rikoksesta samalla pitää tulla kuolemanrangaistus tahi kuritushuonetta elinkaudeksi, mutta muussa tapauksessa määräajaksi, vähintään yhdeksi ja enintään viideksitoista vuodeksi. Kun paitse kansalaisluottamuksen menettämistä tuomitaan vapausrangaistusta määräajaksi; on sellainen menettäminen kohta alkava ja vapausrangaistusajan jälkeen edelleen kestävä niin kauan kuin tuomiossa on määrätty. 15 § Aika, joka tämän lain jälkeen määrätään vuosin tahi kuukausin, luetaan kalenteriajan mukaan. Päivä on pidettävä samana kuin vuorokausi. Rangaistuksia yhdistettäessä luetaan kolmekymmentä päivää yhdeksi kuukaudeksi. 16 § Sen esineen arvo, jonka oikeus on tuominnut menetetyksi, vaan jota se ei ole julistanut hävitettäväksi, menee kruunulle; kuitenkin otettakoon tässä tapauksessa vahingonkorvaus, jota ei saada rikoksentekijältä ulos, esineen arvosta, jos kanne siitä nostetaan 9 luvussa sanotun ajan kuluessa. 17 § Jos painotuote, kirjoitus tahi kuvallinen esitys on julistettu sisällykseltään loukkaavaksi; ovat ne kappaleet, jotka ovat tekijän, julkaisijan, kustantajan, valmistajan, levittäjän, näytteillepanijan tahi julkisen myyjän hallussa, samoin myös laatat ja kaavat, jotka olivat yksinomaisesti aiotut sen tuotteen valmistamiseen, olkootpa kenenkä omat hyvänsä, tuomittavat menetetyiksi ja käyttämättömyyteen saatettaviksi. Jos ainoastaan joku osa mainitusta tuotteesta havaitaan loukkaavaksi, ja jos sen vähällä vaivalla saattaa muista osista erottaa; tuomittakoon ainoastaan loukkaava osa sekä sitä vastaava laatan ja kaavan osa menetetyksi ja käyttämättömyyteen saatettavaksi. 18 § Muutamissa tapauksissa käytetään rikoksen rangaistukseksi muitakin kuin nyt sanotuita seurauksia, sen mukaan kuin siitä tässä laissa erittäin säädetään. 3 LUKU Perusteista, jotka poistavat rangaistavaisuuden tahi sitä vähentävät 1 § Teko, joka muuten on rangaistava, jääköön rankaisematta, jos sen tekee lapsi, ennen kuin on täyttänyt viisitoista vuotta; kuitenkin saakoon oikeus harkinnon mukaan määrätä, että seitsemän vuotta täyttänyt lapsi on pantava yleiseen kasvatuslaitokseen, taikka että vanhempain tahi sen, jonka hoidossa ja valloissa lapsi on, pitää sitä huoneessa toteensaatavasti kurittaa. Sitä älköön kuritettako, joka, sen jälkeen kuin tuomio annettiin, on täyttänyt kuusitoista vuotta. Elleivät vanhemmat tahi se, jonka hoidossa ja valloissa lapsi on, anna sille määrättyä kuritusta; olkoon toimeenpaneva viranomainen velvollinen pitämään siitä huolta. Joka on pantu kasvatuslaitokseen, olkoon laitoksen hoidon alaisena niin kauan, kuin laitosta kaitseva viranomainen katsoo sen hänelle tarpeelliseksi, korkeintaan kahdeksantoista vuoden ikään, taikka, edusmiehen suostumuksella, siksi kuin hän on täyttänyt kaksikymmentä vuott 2 § Jos viisitoista, vaan ei kahdeksaatoista vuotta täyttänyt tekee rikoksen; tuomittakoon, milloin rikoksesta olisi saattanut tulla kuolemanrangaistus taikka kuritushuonetta elinkaudeksi, kuritushuonetta vähintään kaksi ja enintään kaksitoista vuotta. Muissa tapauksissa olkoon yleistä lajia oleva rangaistus enintään kolme neljännestä kovimmasta rangaistuksesta, mikä kutakin rangaistuslajia rikoksesta on säädetty, ja vähintään pienin määrä, minkä kutakin näistä rangaistuslajeista 2 luvun mukaan saa tuomita. Ellei rikoksesta säädetä muuta yleistä lajia olevaa rangaistusta, kuin kuritushuonetta määräajaksi; saattaa myöskin tuomita vankeutta enintään kolme neljännestä saman kuritushuone-rangaistuksen pisimmästä ajasta, ei kuitenkaan enempää kuin neljä vuotta, ja vähintään lyhyimmän ajan, joksi vankeutta sanotun luvun mukaan saa tuomita. Kansalaisluottamuksen menettämisen sijasta tuomitaan kahdeksaatoista vuotta nuorempi olemaan määräaika, korkeintaan kolme vuotta, todistajaksi kelpaamattomana. 3 § Mielipuolen teko, taikka semmoisen, joka ikäheikkouden tahi muun samanlaisen syyn takia on ymmärrystään vailla, jääköön rankaisematta. Jos joku on joutunut sellaiseen satunnaiseen mielenhäiriöön, ettei hän ole tunnossaan; jääköön teko, jonka hän tässä tunnottomassa tilassa tekee, niinikään rankaisematta. 4 § Jos jonkun harkitaan rikosta tehdessään olleen täyttä ymmärrystä vailla, vaikkei häntä 3 §:n mukaan voida syyhyn mahdottomaksi katsoa; olkoon yleistä lajia oleva rangaistus se, mikä 2 §:ssä on säädetty. Älköön tässä tapauksessa päihtymystä taikka muuta senkaltaista mielenhäiriötä, johon rikoksentekijä on itsensä saattanut, yksinään pidettäkö syynä tällaiseen rangaistuksen vähentämiseen. 5 § Teosta, joka harkitaan tapahtuneeksi pikemmin tapaturmasta, kuin tuottamuksesta, älköön rangaistusta tuomittako. 6 § Jos joku, suojellaksensa itseään tahi toista taikka omaansa tai toisen omaisuutta aloitetulta tahi kohta päätä uhkaavalta oikeudettomalta hyökkäykseltä, on tehnyt teon, joka, vaikka muuten rangaistava, oli hyökkäyksen torjumiseksi välttämätön; älköön häntä tästä hätävarjeluksesta rangaistukseen tuomittako. 7 § Jos joku luvattomasti tunkeutuu toisen huoneeseen, taloon, kartanoon tahi alukseen, taikka tekee vastarintaa sille, joka verekseltä tahtoo omansa ottaa takaisin, olkoon hätävarjelus niinikään oikeutettu. 8 § Jos rangaistusvanki tahi muu vangittu henkilö yrittää karkaamaan taikka tekee vastarintaa vanginvartijalle tahi muulle, joka tahtoo karkaamista estää, taikka sille, jonka vartioitavana hän rangaistuslaitoksessa, vankilassa tahi muussa säilyssä, taikka kuljetuksen aikana on, kun tämä on ohjaamassa häntä järjestykseen; taikka jos joku vangittava tahi vankihuoneesta karannut tekee vastarintaa sille, jonka asiana on toimittaa vangitseminen tahi ottaa karannut kiinni, taikka sille, joka siinä on apuna; käytettäköön silloinkin sen verran väkivaltaa, kuin karkaamisen estämiseksi, järjestyksen pitämiseksi, vangitsemisen toimittamiseksi tahi karanneen kiinniottamiseksi on tarpeen. Sama olkoon laki, jos joku muu väkivallalla tahi väkivaltaa uhaten asettuu vastustamaan sitä, joka tahtoo karkaamista estää, järjestystä pitää, vangitsemista toimittaa, tahi karannutta kiinni ottaa. 9 § Joka 6, 7 tahi 8 §:ssä mainituissa tapauksissa on tehnyt enemmän väkivaltaa, kuin minkä hätä vaatii, olkoon rangaistukseen vikapää; kuitenkin saattaa, asianhaarain mukaan, rangaistuksen vähentää, niinkuin 2 §:n 1:ssä momentissa sanotaan. Jos hätä tahi vaara oli niin pakottava, ettei hän voinut mieltänsä malttaa; älköön häntä rangaistukseen tuomittako. 10 § Jos joku, pelastaakseensa itseään tahi toista taikka omaansa tai toisen omaisuutta pakottavasta vaarasta, on tehnyt rangaistuksenalaisen teon, ja jos pelastus ilman sitä olisi ollut mahdoton; tutkikoon oikeus, teon ja asianhaarain mukaan, onko hän teostaan jääpä rankaisematta, vai onko hän siitä ansainnut täyden tahi 2 §:n 1 momentin mukaan vähennetyn rangaistuksen. 11 § Jos rikoksen tehnyttä on siitä ilman hänen omaa syytänsä kauan pidetty vankeudessa; luettakoon rangaistuksesta, jonka hän rikoksestaan on ansainnut, asianhaarojen mukaan kohtuullinen määrä pois. 4 LUKU Yrityksestä 1 § Kun yritys lain mukaan on rangaistava, eikä erityistä rangaistusta siitä ole määrätty; tuomittakoon rangaistus sen lainpaikan mukaan, joka säätää rangaistuksen täytetystä rikoksesta, kuitenkin vähentämällä yleistä lajia olevan rangaistuksen niin, kuin 3 luvun 2 §:n mukaan vähennetään siltä, joka on täyttänyt viisitoista, vaan ei kahdeksaatoista vuotta. Jos täytetystä rikoksesta on säädetty kansalaisluottamuksen menettäminen; tuomittakoon sellainen seuraus yrityksestä ainoastaan sille, joka on vikapää kuritushuone-rangaistukseen. Mitä on säädetty viraltapanosta, kelvottomuudesta maan palvelukseen, erottamisesta viran toimituksesta, samoin kuin muistakin seurauksista, joita laki täytetystä rikoksesta määrää, käytettäköön myös yritystä rangaistaessa. 2 § Jos tekijä omasta tahdostaan, eikä ulkonaisten esteiden tähden, on luopunut rikoksen täyttämisestä, taikka ehkäissyt sen vaikutuksen, joka tekee rikoksen täytetyksi; jääköön yritys rankaisematta. Jos sellainen yritys käsittää teon, joka semmoisenaan on eri rikos; tuomittakoon siitä rikoksesta rangaistus. 3 § Rikoksen valmistelu rangaistaan ainoastaan silloin kuin siitä on laissa erittäin määrätty. Rangaistavasta valmistelusta noudatettakoon mitä 2 §:ssä yrityksestä on säädetty. 5 LUKU Osallisuudesta 1 § Jos kaksi tahi useammat ovat yhdessä tehneet rikoksen; rangaistakoon itsekukin rikoksen tekijänä. 2 § Joka käskee, palkkaa, kiusaa tahi muuten tahallansa taivuttaa tai viettelee toista rikokseen, tuomittakoon, joko rikos tulee täytetyksi, taikka vaan jää rangaistavaan yritykseen, yllytyksestä ikäänkuin hän itse olisi ollut tekijä. 3 § Joka, toisen rikosta tehdessä taikka sitä ennen, tahallansa on neuvolla, toimella tahi kehotuksella tekoa edistänyt, on avunannosta rikokseen, jos se saatettiin täytäntöön, taikka, yrityksen ja täytetyn rikoksen saman rangaistuksen alaisina ollessa, jäi yritykseen, tuomittava sen lainpaikan mukaan, jota olisi pitänyt käyttää, jos hän olisi ollut rikoksen tekijä, mutta yleistä lajia oleva rangaistus kuitenkin sillä tavalla vähennettävä, kuin 3 luvun 2 §:n mukaan vähennetään siltä, joka on täyttänyt viisitoista, vaan ei kahdeksaatoista vuotta. Jos rikos jäi sellaiseen yritykseen, joka on 4 luvun 1 §:n mukaan rangaistava; tuomittakoon auttajalle korkeintaan puoli siitä rangaistuksesta, joka hänelle olisi voitu tuomita, jos tekijä olisi rikoksen täyttänyt. Jos täytetystä rikoksesta on säädetty kansalaisluottamuksen menettäminen; tuomittakoon sellainen seuraus avun-annosta ainoastaan sille, joka on vikapää kuritushuone-rangaistukseen. Mitä viraltapanosta, kelvottomuudesta maan palvelukseen ja erottamisesta viran toimituksesta sekä muistakin lain mukaan tekijälle tulevista rikoksen seurauksista on säädetty, käytettäköön myös auttajaa rangaistaessa. Yllytys rangaistavaan avunantoon on avunantona rangaistava. Mitä tässä §:ssä on avunannosta säädetty, älköön käytettäkö 41, 42, 43 ja 44 luvussa mainittuja ja niihin verrattavia rikoksia rangaistaessa. 4 § Kun jonkun erityinen olosuhde poistaa jonkin teon rangaistavaisuuden taikka sitä vähentää tahi enentää; koskekoon se ainoastaan sitä tekijää, yllyttäjää tahi auttajaa, joka on mainitussa suhteessa. 5 § Mitä tässä edellä on sanottu rikoksessa osallisen rankaisemisesta, älköön käytettäkö niissä tapauksissa, joista tässä laissa on toisin säädetty. 6 LUKU Rikoksen uusimisesta 1 § Kun laissa on säädetty suurempi rangaistus rikoksen uusimisesta; on rikollinen siihen tuomittava, jos hän ennen uusimista on täydelleen kärsinyt sen kuritushuone-, vankeus- tahi sakkorangaistuksen, johon Suomen oikeus on hänet edellisestä teosta tuominnut Uusimista on sekin, kun edellinen tahi jälkimäinen teko tai kumpikin on rangaistavaa yritystä taikka osallisuutta. 2 § Älköön suurempaa rangaistusta uusimisesta tuomittako, jos ennen uusimista kymmenen vuotta on kulunut siitä päivästä, jolloin rikollinen edellisestä teostaan on loppuun kärsinyt yleistä lajia olevan rangaistuksen. Suurempaa rangaistusta uusimisesta älköön myöskään tuomittako, jos edellinen teko tapahtui ennen kuin rikollinen täytti kahdeksantoista vuotta. 7 LUKU Rikoksien yhtymisestä 1 § Jos useampia rikoksia on tehty yhdellä teolla; on ainoastaan yksi yleistä lajia oleva rangaistus tuomittava, mutta se seikka, että rikoksia on useampia, pidettävä raskauttavana. Jos rikoksista säädetään eri rangaistukset; käytettäköön sitä lainpaikkaa, joka ankarin on. Jos ankarimmassa lainpaikassa on määrättynä vankeutta, yksinään taikka sakon ohessa, ja toisessa lainpaikassa kuritushuonetta; on vankeusrangaistus, neljännes siitä pois luettuna, muunnettava kuritushuoneeksi, paitse jos viimemainitussa lainpaikassa myöskin on lievempi rangaistuslaji säädettynä, ja tuomari harkitsee tätä lajia tuomittavaksi. 2 § Jos uudestaan tehdyt rikolliset teot ovat saman rikoksen jatkamista; on syylliselle tuomittava rangaistus niin kuin yhdestä rikoksesta, mutta rikoksen jatkaminen pidettävä raskauttavana asianhaarana. 3 § Jos joku havaitaan syylliseksi useampiin rikollisiin tekoihin, jotka eivät ole saman rikoksen jatkamista, vaan ovat eri rikoksia; on yleistä lajia oleva rangaistus kustakin rikoksesta määrättävä, noudattamalla 4, 5 ja 6 §:n säännöksiä. 4 § Jos joku on vikapää kuolemanrangaistukseen, taikka kuritushuoneesen elinkaudeksi; käsittää kuolemanrangaistus kaikki muut yleistä lajia olevat rangaistukset, sekä kuritushuone-rangaistus kaikki vapausrangaistukset ja sakot. 5 § Jos joku on vikapää useampiin määräaikaisiin vapausrangaistuksiin, taikka yhteen tahi useampaan senkaltaiseen rangaistukseen ja sakkoon; on se rangaistus, joka ankarin on, taikka, jos rikoksista on määrätty yhtäläinen rangaistus, tämä rangaistus tuomittava ja kummassakin tapauksessa siihen lisättävä korkeintaan kolme neljännestä niistä rangaistuksista, jotka muuten olisi pitänyt toisista rikoksista tulla. Jos joku säädetyistä rangaistuksista on kovempaa lajia, kuin mitä ankarin rangaistus on; niin viimemainittu rangaistus on muunnettava kovemmanlajiseksi ja senlajisena enennettävä niinkuin sanottu on. Muuten noudatettakoon seuraavaa: 1. Määräaikaista vapausrangaistusta älköön tuomittako pitempää aikaa kuin viisitoista vuotta kuritushuonetta ja kuusi vuotta vankeutta, taikka, jos jostakin rikoksesta on säädetty vankeutta pitempi aika kuin neljä vuotta, kaksi vuotta rikoksesta määrätyn pisimmän ajan lisäksi. 2. Vankeusrangaistus, joka on yhdistettävä määräaikaiseen kuritushuoneesen, muunnettakoon, neljännes siitä pois luettuna, kuritushuoneeksi. Jos siten syntyy päivän osia; ovat ne rangaistuksesta jätettävät pois. 3. Sakko, joka on vapausrangaistukseen yhdistettävä, muunnettakoon vankeudeksi 2 luvun 5 §:n mukaan, ja se rangaistus yhdistettäköön muuhun vapausrangaistukseen. 6 § Jos joku on joutunut useampiin sakkomääriin vikapääksi, samalla olematta kuolemanrangaistuksen tahi vapausrangaistuksen alainen, ovat sakot yhdistettävät ja täysin määrin tuomittavat; ja määrätköön oikeus 2 luvun 5 §:ssä mainitun muuntorangaistuksen sakkojen yhteenlasketun määrän mukaan. 7 § Jos edellä tässä luvussa mainituissa tapauksissa syyllinen on jostakin rikoksesta julistettava viralta pantavaksi, viran toimituksesta erotettavaksi, maan palvelukseen kelvottomaksi, tahi kansalaisluottamuksensa menettäneeksi, taikka muun senkaltaisen seurauksen alaiseksi; tuomittakoon, paitse yleistä lajia olevaa rangaistusta, myöskin sellainen seuraus. 8 § Jos useat tuomiot, joilla sama henkilö on tuomittu rangaistukseen, ovat yhtä haavaa pantavat täytäntöön; ilmoittakoon Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltija siitä hovioikeuteen, jonka tulee rangaistukset yhdistää. Jos ainoastaan sakkoa on tuomittu; älköön sellaista ilmoitusta tehtäkö, paitse jos syylliseltä on havaittu puuttuvan varoja sakkojen yhteenlasketun määrän suorittamiseen. 9 § Jos joku, yhdestä tahi useammasta rikoksesta rangaistukseen tuomittuna, on saatu syypääksi siihen, että hän, ennenkuin se rangaistus tuomittiin, on tehnyt toisen rikoksen; on syyllinen, joko hän ei ensinkään ole kärsinyt sitä rangaistusta, taikka on sen kärsinyt osaksi, tahi kokonaan, tuomittava niinkuin hänet yhdellä kertaa olisi kaikista rikoksista oikeuteen vedetty; ja oikeus määrätköön, että uudesta rangaistuksesta on luettava pois mitä edellisestä rangaistuksesta jo ehkä on täytäntöön pantu. 10 § Jos joku, yhdestä tahi useammasta rikoksesta rangaistukseen tuomittuna on, ennenkuin rangaistus on pantu täytäntöön, taikka ennenkuin hän sen on täydelleen kärsinyt, uudestaan tehnyt rikoksen; on uuden rikoksen rangaistus, 3, 4, 5 ja 6 §:n määräyksiä noudattamalla, yhdistettävä edelliseen rangaistukseen taikka, jos osa siitä oli täytäntöön pantu, kun uusi rikos tehtiin, siihen, mitä edellisestä rangaistuksesta silloin oli jälellä. Näissä tapauksissa voidaan 5 §:ssä määrättyyn pisimpään kuritushuone-rangaistuksen aikaan lisätä, joka kerta kun uusi syyte tehdään, korkeintaan viisi vuotta, joten tämä aika, kun lukuun otetaan mitä syyllinen edellisestä rangaistuksestaan oli kärsinyt, voi nousta ensimmäiseltä uudelta syytteeltä korkeintaan kahdeksikymmeneksi vuodeksi, toiselta korkeintaan viideksikolmatta vuodeksi, ja niin edespäin. Yhtäläisissä tapauksissa ja samalla tavalla saattaa 5 §:ssä määrättyyn pisimpään vankeusrangaistus-aikaan, joka kerta kun uusi syyte tehdään, lisätä korkeintaan kaksi vuotta. Tuomiossa määrättäköön myöskin, että yhdistetystä rangaistuksesta on luettava pois mitä edellisestä rangaistuksesta ehkä on pantu täytäntöön sen jälkeen kuin uusi rikos tehtiin. Kuinka elinkaudeksi kuritushuoneesen tuomittu on rangaistava, jos hän tekee uuden rikoksen, siitä on 2 luvussa säädetty. 8 LUKU Ajasta, jonka kuluessa rikokset ovat pantavat syytteesen ja rangaistukset täytäntöön 1 § Oikeus panna rikos syytteesen olkoon rauennut: 1. kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos rikoksen kovin rangaistus on kuritushuonetta määräajaksi päälle kuuden vuoden; 2. kymmenen vuoden kuluttua, jos kovin rangaistus on kuritushuonetta päälle kahden vuoden ja korkeintaan kuusi vuotta, taikka vankeutta päälle neljän vuoden; 3. viiden vuoden kuluttua, jos se on kuritushuonetta korkeintaan kaksi vuotta, taikka vankeutta päälle yhden vuoden ja korkeintaan neljä vuotta; 4. kahden vuoden kuluttua, jos se on vankeutta korkeintaan yksi vuosi, taikka sakkoa; 5. yhden vuoden kuluttua, jos rikos on sellainen kuin 41, 42, 43 tahi 44 luvussa sanotaan, taikka siihen verrattava. Oikeus panna virkarikos syytteesen olkoon, jos kovin rangaistus rikoksesta ei ole kuritushuonetta päälle kuuden vuoden, rauennut: kymmenen vuoden kuluttua, jos rikoksesta on säädetty viraltapano, ja viiden vuoden kuluttua muissa tapauksissa. Jos virkarikos käsittää toisenkin rikoksen, josta pitemmän ajan kuluttua saa tehdä syytteen; olkoon pitempi aika voimassa kumpaankin rikokseen nähden. Oikeus panna syytteesen luetaan siitä päivästä, jolloin rikollinen teko tapahtui, samaa päivää lukuun ottamatta. Jos syytettä, lain mukaan, ei käy tekeminen ennenkuin avioeroa taikka aviosopimuksen tahi avioliiton purkamista on haettu; luetaan aika siitä päivästä, jolloin kanne tästä nostettiin, samaa päivää lukuun ottamatta. Jos huoruuden-rikoksen syyttämisoikeuden ehtona on se, että huoruudessa siitetylle lapselle on eläkettä tuomittu; luettakoon aika siitä päivästä, jolloin tuomio sai lain voiman, samaa päivää lukuun ottamatta. 2 § Syyte katsotaan alkaneeksi, milloin rikoksesta syytettävä on siitä vangittu tahi laillisesti kutsuttu vastaamaan. Jos rikoksessa on useita osallisia; älköön yhden vangitsemista taikka kutsumista pidettäkö syytteenä toisia vastaan. 3 § Jos syyte on alkanut 1 §:ssä sanotun ajan kuluessa, mutta keskeytynyt; on oikeus ajaa syyte perille kestävä samassa §:ssä säädetyn ajan, lukien siitä päivästä, jolloin syyte keskeytyi, samaa päivää lukuun ottamatta. 4 § Kun laki säätää, ettei virallinen syyttäjä saa tehdä rikoksesta syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteesen pantavaksi; olkoon asianomistajan oikeus syyttää rikoksesta tahi ilmoittaa se syytteesen rauennut, jos syytettä tahi sellaista ilmoitusta ei tehdä yhden vuoden kuluessa siitä päivästä, jolloin hän rikoksesta sai tiedon; älköön kuitenkaan syytettä tehtäkö 1 §:ssä säädetyn ajan kuluttua. Jos asianomistaja syyttämisoikeutta varten määrätyn ajan kuluessa on kuollut, käyttämättä sellaista oikeutta; olkoon hänen puolisollansa, lapsillansa, vanhemmillansa, veljillänsä tahi sisarillansa valta ennen saman ajan loppua syyttää rikoksesta tahi ilmoittaa se syytteesen, paitse jos asianomistaja on tahtonut, ettei syytettä tehtäisi. Asianomistajalla olkoon oikeus peräyttää ilmianto ennenkuin asia on oikeudessa esillä ollut, sekä myös sikseen jättää itse ajamansa syyte, ennenkuin alioikeuden tuomio asiassa on annettu. Sama oikeus olkoon, asianomistajan kuoltua, hänen edellämainituilla omaisillaan. 5 § Jos 4 §:ssä mainittu rikos tehdään sitä vastaan, joka on ymmärrystään vailla, taikka joka ei ole täyteen ikään tullut; saa edusmies syyttää rikoksesta tahi ilmoittaa sen syytteesen; ja noudatettakoon häneen nähden mitä 4 §:ssä asianomistajasta on säädetty. 6 § Jos sellaisen rikoksen, kuin 4 §:ssä mainitaan, on tehnyt edusmies sitä vastaan, joka on ymmärrystään vailla, taikka joka ei ole täyteen ikään tullut; saa virallinen syyttäjä tehdä rikoksesta syytteen, vaikkei sitä olekaan syytteesen pantavaksi ilmoitettu. 7 § Jos joku lainvoimaisen tuomion kautta on rangaistukseen tuomittu; rauetkoon rangaistus, ellei sen täytäntöönpanoa ole aljettu: 1. kolmenkymmenen vuoden kuluessa, jos tuomio määrää kuritushuonetta määräajaksi päälle kuuden vuoden; 2. kahdenkymmenen vuoden kuluessa, jos se määrää kuritushuonetta päälle kahden vuoden ja korkeintaan kuusi vuotta, taikka vankeutta päälle neljän vuoden; 3. kymmenen vuoden kuluessa, jos se määrää kuritushuonetta korkeintaan kaksi vuotta, taikka vankeutta päälle yhden vuoden ja korkeintaan neljä vuotta; ja viiden vuoden kuluessa, jos se määrää vankeutta korkeintaan yhden vuoden, taikka sakkoa. Rangaistuksen täytäntöönpanoa varten tässä säädetyt ajat luetaan siitä päivästä, jolloin tuomio annettiin, samaa päivää lukuun ottamatta. Jos tuomio määrää jonkin edellämainituista rangaistuksista, sekä samalla syyllisen kelvottomaksi maan palvelukseen, taikka kansalaisluottamuksensa menettäneeksi, ja jos rangaistus, sen mukaan kuin tässä on säädetty, on rauennut; on se kelvottomuus tahi menettäminen kuitenkin edelleen kestävä tuomion määräämän ajan, lukien siitä päivästä, jolloin rangaistus raukesi, samaa päivää lukuun ottamatta. 8 § Jos tuomion täytäntöönpano on alkanut 7 §:ssä sanotun ajan kuluessa, mutta keskeytynyt; on oikeus panna täytäntöön mitä rangaistuksesta on jälellä, kestävä samassa §:ssä säädetyn ajan, lukien siitä päivästä, jolloin täytäntöönpano keskeytyi, samaa päivää lukuun ottamatta. 9 § Jos rikoksentekijä kuolee; rauetkoon oikeus panna rikos syytteesen ja rangaistus täytäntöön. 9 LUKU Vahingonkorvauksesta 1 § Rikoksen kautta toiselle saatettu vahinko on syyllisen korvattava, olkoonpa rikos tahallinen taikka tuottamuksesta tapahtunut. Jos vahingon kärsinyt itsekin osaltaan on ollut vahinkoon syypää; taikka jos joku muu rikokseen kuulumaton seikka on ollut vahinkoa aikaan saattamassa; on vahingonkorvaus sen mukaan soviteltava. 2 § Vahingonkorvaukseksi luetaan hyvitys: 1. tarpeellisista kuluista: niinkuin vahingoitetusta, hävitetystä tahi hukatusta tavarasta, taikka parantajan palkkaamiseen tahi muuhun sellaiseen; 2. tulojen tahi elatuksen vähentymisestä: niinkuin elinkeinon haittaamisen tahi ehkäisemisen, tai muun sellaisen seikan kautta; sekä 3. kivusta ja särystä, taikka viasta tahi muusta pysyväisestä haitasta; sekä myöskin kärsimisestä, jonka on vaikuttanut väkisinmakaaminen, vapauden kadottaminen tahi muu senkaltainen syy. 3 § Jos surmatun vaimo tahi lapset rikoksen johdosta jäävät tarpeellista elatusta vaille; on heille, rikoksentekijän varoihin sekä muihin kohtiin katsoen, tuomittava vahingonkorvaukseksi mitä vaimo tahi lapset tarvitsevat, siksi kuin itse voivat itsensä elättää; ja määrättäköön se vahingonkorvaus suoritettavaksi joko yhdellä kertaa taikka eri aikoina. 4 § Jos kaksi tahi useammat ovat olleet rikoksessa osallisina; vastatkoon kukin heistä täyden vahingonkorvauksen suorittamisesta. Joka on vikapää rangaistukseen 32 luvun mukaan, vastatkoon myöskin sen omaisuuden korvaamisesta, johon hän on rikollisella tavalla ryhtynyt. Mitä rikoksentekijän näissä tapauksissa on täytynyt suorittaa päälle oman osuutensa, olkoon hän oikeutettu toisilta vaatimaan takaisin. 5 § Jos viittätoista vuotta nuorempi, taikka mielipuoli tahi muu syyhyn mahdoton on tehnyt vahingon, ja jos se, joka siitä, ettei hän ole pitänyt semmoista henkilöä silmällä, taikka muusta sellaisesta tuottamuksesta on tuomittu korvaamaan vahinko, ei voi vahingonkorvausta maksaa; suoritettakoon se rikoksentekijän omaisuudesta. 6 § Jos rangaistus tahi rikoksen syyttämisoikeus on rauennut, taikka jos rikoksentekijä on rangaistu, taikka jos rikoksesta ei ole syytettä tehty; olkoon asianomistajalla kuitenkin valta hakea vahingonkorvausta sen ajan kuluessa, joka on säädetty kannevaltaa varten velka-asioissa. Jos oikeus panna rikos syytteesen kestää pitemmän ajan; olkoon sama verta aikaa vahingonkorvauksenkin hakemiseen. 7 § Oikeus hakea vahingonkorvausta menetetystä tavarasta rauetkoon, ellei kannetta nosteta yhden vuoden kuluessa, lukien siitä päivästä, samaa päivää lukuun ottamatta, jolloin se tuomio, minkä kautta tavara päätettiin menetetyksi, sai laillisen voiman. 8 § Jos asianomistaja kuolee; älköön hänen oikeutensa omistajilla olko valtaa hakea sitä vahingonkorvausta, joka 2 §:n 3 kohdassa mainitaan. 10 LUKU Uskontorikoksista 1 § Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa, rangaistakoon kuritushuoneella korkeintaan neljäksi vuodeksi tahi vankeudella. Jos se tapahtuu ajattelemattomuudesta tahi pikaisuudesta; olkoon rangaistus sakkoa tahi vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta. 2 § Joka julkisesti tekee pilkkaa Jumalan pyhästä sanasta, taikka jonkun Suomessa tunnustetun, luvallisen tahi suvaitun uskokunnan opista, sakramenteista tahi kirkollisista tavoista; rangaistakoon vankeudella korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi tai enintään kahdensadan markan sakolla. 3 § Joka väkivallalla tahi väkivaltaa uhaten tahallansa estää jonkun Suomessa tunnustetun, luvallisen tahi suvaitun uskokunnan pitämästä jumalanpalvelusta tahi muuta kirkollista toimitusta tai uskonnonharjotusta; rangaistakoon vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Jos joku meluamalla tahi muulla tavoin pahennusta aikaan saattamalla tahallansa häiritsee sellaista jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tahi uskonnonharjotusta; olkoon rangaistus vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta taikka sakkoa enintään kolmesataa markkaa. 4 § Joka 3 §:ssä sanotulla tavalla estää tahi häiritsee Suomessa tunnustelun, luvallisen tahi suvaitun uskokunnan jäsenien hartauden-harjotusta yksityisessä kokouksessa, rangaistakoon, jos hän sai sellaisen harjotuksen estetyksi, sakolla tahi vankeudella korkeintaan kahdeksaksi kuukaudeksi, ja, jos hän häiritsi sitä, enintään kolmensadan markan sakolla. 5 § Jos joku pakottamalla, kavaluudella, lahjalla taikka ajallista etua lupaamalla taivuttaa jonkun Suomessa tunnustetun, luvallisen tahi suvaitun uskokunnan jäsenen kääntymään toiseen uskonoppiin, taikka kasteella tahi muulla toimella saa jonkun, joka ei ole yhtäkolmatta vuotta täyttänyt, otetuksi loiseen uskonoppiin, kuin missä hän on kasvatettava; rangaistakoon vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi, taikka vähintään viidenkymmenen ja enintään neljän tuhannen markan sakolla. Yritys on rangaistava. Jos syyllinen ei ole Suomen kansalainen; on hän samalla tuomittava, rangaistuksen kärsittyänsä, maasta karkotettavaksi, jos rikos on sen arvoinen. 6 § Joka estää palvelijaansa tahi muuta talonväkeänsä olemasta jumalanpalveluksessa, niin että hän harvoin tai ei milloinkaan salli heidän ottaa siihen osaa; rangaistakoon enintään kolmensadan markan sakolla. Syytettä tässä §:ssä mainitusta rikoksesta älköön virallinen syyttäjä tehkö, ellei asianomistaja ole sitä tehtäväksi ilmoittanut. 11 LUKU Valtiopetoksesta 1 § Joka, aikoen surmata Keisarin ja Suuriruhtinaan, ottaa hänet hengeltä, taikka sitä yrittää, tuomittakoon valtiopetoksesta kuolemanrangaistukseen. 2 § Joka, aikoen: 1. viedä Keisarilta ja Suuriruhtinaalta vapauden, saattaa hänet vihollisen tahi kapinoitsijan valtaan, riistää häneltä hallituksen, taikka tehdä hänet kykenemättömäksi sitä pitämään; 2. saattaa Suomenmaan tahi jonkun osan siitä, taikka Venäjän aluetta vieraan vallan alle; taikka irrottaa jonkun osan Suomenmaata Venäjän Keisarikunnasta; taikka 3. laittomalla tavalla kumota tahi muuttaa Suomen valtiotilaa tahi Suomen perustuslakia, taikka Venäjän valtiotilaa, taikka purkaa Suomenmaan ja Keisarikunnan välisen yhdistyksen, taikka rikkoa vallanperimyksestä säädetyn järjestyksen; tekee teon, jolla hän aikomuksensa toteuttaa taikka sitä yrittää, rangaistakoon valtiopetoksesta kuritushuoneella elinkaudeksi taikka vähintään kahdeksaksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. 3 § Jos kaksi tahi useammat ovat keskenänsä sopineet tekemään valtiopetoksen; rangaistakoon jokainen heistä sellaisesta salahankkeesta kuritushuoneella vähintään yhdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. 4 § Joka, valtiopetoksen aikomuksessa, rupeaa yhteyteen vieraan hallituksen kanssa, taikka väärin käyttää hänelle uskottua virkavaltaa, taikka hankkii väkeä tahi aseita, taikka tekee muun sellaisen valmistelun, rangaistakoon kuritushuoneella vähintään yhdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Jos joku senkaltaisessa aikomuksessa liittäytyy sellaiseen väkeen; tuomittakoon kuritushuoneesen korkeintaan kahdeksi vuodeksi. 5 § Mitä 4 luvun 2 §:ssä on säädetty rikoksen yrityksestä koskee myöskin valtiopetoksen yritystä sekä sen valmistelua. 6 § Tässä luvussa säädettyyn rangaistukseen vikapää tuomittakoon myöskin, milloin rikoksen laatu siihen antaa aihetta, kansalaisluottamuksensa menettäneeksi. 12 LUKU Maanpetoksesta ja muista rikoksista Suomen tahi Venäjän turvallisuutta vastaan 1 § Suomen mies, joka vieraan maan palveluksessa sodan aikana käyttää aseita Suomea, Venäjää tahi näiden sotaliittolaisia vastaan, rangaistakoon maanpetoksesta kuritushuoneella elinkaudeksi taikka vähintään kahdeksaksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät; tuomittakoon kuritushuonetta vähintään neljä ja enintään kahdeksan vuotta. 2 § Suomen mies, joka, sittenkun sota on julistettu tahi alkanut, vihollisen eduksi tahallansa: 1. saattaa vihollisen valtaan sotaväkeä, kaupungin, sataman, linnan, linnoituksen, solan tahi muun puolustuspaikan, sotalaivan, sotakassan, varasto- tai asehuoneen, ase- tahi muita sotatarvevaroja taikka ruokavaroja, taikka jotakin sellaista hävittää tahi turmelee, taikka vahingoittaa salpausta, telegrafia, telefonia, rautatietä, siltaa tahi muuta senkaltaista; 2. estää sotaväen käyttämistä vihollista vastaan, taikka viettelee sitä vihollisen puolelle karkaamaan, taikka kapinaan tai muuhun uskottomuuteen, taikka viholliselle pestaa tahi hankkii sotaväkeä; 3. viholliselle ilmaisee sotavoiman asemaa tahi sen liikkeitä, taikka neuvotteluja, taikka antaa sille kartan, piirustuksen tahi selityksen puolustuslaitoksesta, satamasta, kulkuväylästä tahi tiestä; taikka 4. palvelee vihollista oppaana tahi vakojana, taikka hankkii sille oppaan tahi vakojan, taikka auttaa, suojelee tahi kätkee vihollisen vakojaa; rangaistakoon maanpetoksesta kuritushuoneella elinkaudeksi tahi vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Yritys on rangaistava. 3 § Suomen mies, joka muulla kuin nyt sanotulla tavalla tahallansa auttaa vihollista, taikka vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea, Venäjää tahi näiden sotaliittolaisia, rangaistakoon sellaisesta maanpetoksesta kuritushuoneella vähintään yhdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 4 § Jos se, joka ei ole Suomen kansalainen, mutta Suomessa oleskelee tahi on Suomen palveluksessa, tekee sellaisen rikoksen, kuin 1, 2 tahi 3 §:ssä mainitaan; rangaistakoon siitä samalla tavalla kuin Suomen mies. 5 § Jos Suomen mies, tai Suomessa oleskeleva Venäjän mies kehottaa vierasta valtaa sotahyökkäykseen valtakuntaa vastaan; on hän sellaisesta salahankkeesta rangaistava kuritushuoneella vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi, mutta jos sota sen johdosta syttyy, maanpetoksesta kuritushuoneella vähintään kuudeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. 6 § Joka ottaa lahjan vieraalta vallalta edistääksensä sen etua Suomen tahi Venäjän vahingoksi, rangaistakoon kuritushuoneella korkeintaan kuudeksi vuodeksi. Lahja tahi sen arvo olkoon menetetty. 7 § Jos se, joka on uskottu tietämään salaisen keskustelun, neuvottelun tahi päätöksen asiassa, jonka varassa Suomen tahi Venäjän oikeus tai turvallisuus on, ilmaisee keskustelun, neuvottelun tahi päätöksen, taikka luvatta julkaisee tahi tekee tiettäväksi asiakirjan, joka sellaista koskee; rangaistakoon kuritushuoneella vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi, Jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät; olkoon rangaistus kuritushuonetta korkeintaan kaksi vuotta. Yritys on rangaistava. Jos keskustelu, neuvottelu, päästös tahi asiakirja on tullut muun henkilön tiedoksi, taikka jos asiakirja on joutunut tämän käsiin, ja jos hän tahallansa siitä jotakin ilmaisee, julkaisee taikka tekee tiettäväksi, vaikka hän tietää, että asia on pidettävä salassa; rangaistakoon vankeudella vähintään yhdeksi vuodeksi taikka vähintään kahdensadan markan sakolla. 8 § Jos joku tahallansa väärentää, hävittää, turmelee, kätkee tahi salaa asiakirjan, joka sisältää todistuksia Suomen tahi Venäjän oikeudesta tahi turvallisuudesta, ja jos hän tietää asiakirjan tärkeyden; rangaistakoon kuritushuoneella vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 9 § Tässä luvussa säädettyyn rangaistukseen vikapää tuomittakoon myöskin, milloin rikoksen laatu siihen antaa aihetta, kansalaisluottamuksensa menettäneeksi. 13 LUKU Majesteetinrikoksesta, sekä väkivallasta ja kunnianloukkauksesta Keisarillisen perhekunnan jäseniä vastaan 1 § Jos joku muussa kuin 11 luvussa mainitussa tapauksessa tahallansa pahoin pitelee Keisaria ja Suuriruhtinasta, taikka tekee hänelle muuta tahallista väkivaltaa; tuomittakoon majesteetinrikoksesta kuolemanrangaistukseen, taikka kuritushuoneesen elinkaudeksi, tahi vähintään kahdeksaksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Yritys on rangaistava. 2 § Joka julkeaa loukata Keisarin ja Suuriruhtinaan kunniaa, rangaistakoon majesteetinrikoksesta kuritushuoneella enintään neljäksi vuodeksi taikka vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi. 3 § Joka murhaa tahi tahallansa tappaa Keisarinnan, Perintöruhtinaan, Leskikeisarinnan tahi muun Keisarillisen perhekunnan jäsenen, tuomittakoon kuolemanrangaistukseen. Jos joku tahallansa muulla tavoin pitelee pahoin Keisarinnaa, Perintöruhtinasta tahi Leskikeisarinnaa taikka tekee heille muuta väkivaltaa; rangaistakoon kuritushuoneella vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi tahi elinkaudeksi, taikka huokeammissa tapauksissa vankeudella vähintään yhdeksi vuodeksi. Jos se tehdään muulle Keisarillisen perhekunnan jäsenelle; olkoon rangaistus kuritushuonetta enintään kaksitoista vuotta tahi vankeutta vähintään kuusi kuukautta. Tässä §:ssä mainittujen rikosten yritys on rangaistava. 4 § Joka julkeaa loukata Keisarinnan, Perintöruhtinaan, Leskikeisarinnan tahi muun Keisarillisen perhekunnan jäsenen kunniaa, rangaistakoon kuritushuoneella tahi vankeudella enintään kolmeksi vuodeksi. Sama olkoon laki, jos kahdenkymmenen vuoden kuluessa Keisarin, Keisarinnan tahi Perintöruhtinaan kuoltua heitä vastaan tehdään kunnianloukkaus. 5 § Syytettä tässä luvussa mainitusta kunnianloukkauksesta älköön virallinen syyttäjä tehkö, ellei Keisari ja Suuriruhtinas siihen anna lupaa. 14 LUKU Rikoksista ystävyydessä olevaa valtiota vastaan 1 § Joka murhaa, tahallansa taikka muuten tappaa ystävyydessä olevan valtion päämiehen, tuomittakoon murhasta kuolemanrangaistukseen, tahallisesta taposta kuritushuoneesen elinkaudeksi ja muusta taposta kuritushuoneesen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Sellaisen murhan taikka tahallisen tapon yritys on rangaistava. Muusta väkivallasta ystävyydessä olevan valtion päämiestä vastaan, taikka sellaisen väkivallan rangaistavasta yrityksestä tuomittakoon, asian laadun mukaan, se rangaistus, joka tässä laissa on säädetty samallaisesta väkivallasta muita vastaan; ja pidettäköön erittäin raskauttavana se seikka, että rikos on tehty vieraan valtion päämiestä vastaan. 2 § Joka on syypää kunnianloukkaukseen ystävyydessä olevan valtion päämiestä vastaan, rangaistakoon vankeudella vähintään kahdeksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi tahi vähintään kolmensadan markan sakolla. 3 § Jos joku loukkaa ystävyydessä olevaa valtiota siten, että hänen tekoansa, Suomenmaata vastaan tehtynä, pidettäisiin valtiopetoksena taikka rangaistavana yrityksenä tahi rangaistavana valmisteluna sellaiseen rikokseen; on syyllinen, siihen katsoen, mitä siitä 11 luvussa on säädetty, rangaistava kuritushuoneella korkeintaan kahdeksitoista vuodeksi taikka vankeudella. 4 § Jos pahoinpitely taikka muu väkivalta taikka kunnianloukkaus tapahtuu Keisarin ja Suuriruhtinaan luona toimivaa vieraan valtion lähettilästä vastaan; olkoon rangaistus pahoinpitelystä tahi väkivallasta vankeutta vähintään neljä kuukautta, ellei rikoksesta ole toisessa lainpaikassa kovempaa rangaistusta säädetty, sekä kunnianloukkauksesta vankeutta vähintään kaksi kuukautta ja enintään kaksi vuotta, taikka sakkoa vähintään sata markkaa. 5 § Syytettä tämän luvun mukaan rangaistavasta rikoksesta älköön virallinen syyttäjä tehkö, ellei vieraan valtion hallitus pyydä syytettä tehtäväksi, taikka Keisari ja Suuriruhtinas sitä määrää. 15 LUKU Rikoksista maan Valtiosäätyjä vastaan ja toisen vaalioikeuden tahi äänivallan häiritsemisestä 1 § Joka valtiopäivillä väkivaltaisesti tahi väkivaltaa uhaten häiritsee maan Valtiosäätyjen, niiden valiokuntain tahi jonkun säädyn neuvottelu- tahi päätösvapautta, taikka estää heitä kokoontumasta, taikka sitä yrittää, rangaistakoon kuritushuoneella vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Miten se on rangaistava, joka muutoin sanoilla tahi töillä hätyyttää valtiopäivämiestä, taikka säädyn tai valiokunnan palvelusmiehiä, siitä säädetään valtiopäivä-järjestyksessä. 2 § Joka julkista toimimiestä tai yleistä virkamiestä valittaessa, taikka muuta yleistä asiaa käsiteltäessä, väkivallalla tahi väkivaltaa uhaten tahallansa häiritsee tahi estää toista hänen vaalioikeutensa tahi äänivaltansa käyttämisessä, rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Vaalivapauden häiritsemisestä valtiopäivämiestä valittaessa säädetään rangaistus valtiopäivä-järjestyksessä. 3 § Jos joku ostaa taikka myy ääniä yleisissä asioissa, niinkuin vaalia varten valtiopäivämies-toimeen tahi muuhun julkiseen toimeen tai yleiseen virkaan, taikka valtuuskirjan ritarihuoneessa istumista varten; rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi tahi sakolla. 4 § Jos joku sanoo itsensä toiseksi ja tämän nimessä ottaa osaa sellaiseen yleiseen asiaan, kuin 3 §:ssä sanotaan; taikka jos joku vilpillisesti tahi muulla tavalla tahallansa saa aikaan sen, ettei äänestyksen tahi vaalin päätös tule oikea, taikka ettei sitä saada selville; rangaistakoon vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi. 5 § Jos virkamies virkatoimessaan joutuu tässä luvussa säädettyyn rangaistukseen vikapääksi; pantakoon sitä paitse viralta. 16 LUKU Rikoksista julkista viranomaista ja yleistä järjestystä vastaan 1 § Joka väkivallalla tahi väkivaltaa uhaten pakottaa tahi koettaa pakottaa virkamiestä tekemään tahi tekemättä jättämään virkatoimen, taikka sanotulla tavalla tekee hänelle vastarintaa virka-asioissa, taikka muuten harjottaa väkivaltaa virkamiestä vastaan viran toimituksessa tahi kostaaksensa hänelle virkatoimesta, rangaistakoon kuritushuoneella enintään neljäksi vuodeksi tahi vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vankeudella korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi tahi vähintään viidenkymmenen ja enintään viidensadan markan sakolla. Jos vastamainittu teko tehdään sille, joka on määrätty tahi valittu olemaan julkisessa toimituksessa apuna, taikka vartijalle tahi vahtimiehelle tahi muulle palvelusta toimittavalle sotilaalle; olkoon sama laki. 2 § Joka tahallansa, väkivaltaa kuitenkaan käyttämättä tahi uhkaamatta, tekee haittaa virantoimituksessa olevalle virkamiehelle, rangaistakoon vankeudella korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi tahi enintään kolmensadan markan sakolla. Sama olkoon laki, jos rikos tehdään jotakuta 1 §:n 2 momentissa mainittua vastaan, taikka sitä vastaan, joka on saanut luvan pitää kotietsintöä. 3 § Jos väkeä paljon kokoontuu yhteen ja väkijoukko osottaa aikovansa yksin toimin tehdä 1 §:ssä mainitun rikoksen, taikka muuten häiritä yleistä turvallisuutta ja järjestystä, eikä hajaannu 6 §:ssä säädetyn kehotuksen saatuansa; rangaistakoon metelistä, yllyttäjä ja johtaja vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi, sekä muista jokainen, joka ei ole kehoitusta totellut, vankeudella korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi tahi enintään viidensadan markan sakolla. 4 § Jos kokoontunut väkijoukko yksin toimin tekee 1 §:ssä sanotun rikoksen; rangaistakoon yllyttäjä ja johtaja sekä jokainen, joka sellaisen rikoksen tekemiseen on ottanut osaa, kapinasta kuritushuoneella vähintään yhdeksi ja enintään yhdeksäksi vuodeksi, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi. Muu kapinassa osallinen tuomittakoon kuritushuoneeseen tahi vankeuteen korkeintaan kolmeksi vuodeksi, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vähintään sadan markan sakkoon. 5 § Jos kokoontunut väkijoukko yksin toimin on muissa kuin 1 §:ssä mainituissa tapauksissa jotakuta väkivaltaisesti pidellyt, taikka väkivallalla ryhtynyt yleiseen tahi yksityiseen omaisuuteen, taikka riistänyt omaisuutta; tuomittakoon yllyttäjä ja johtaja sekä jokainen väkivallassa tahi riistämisessä osallinen kuritushuoneeseen korkeintaan kahdeksaksi vuodeksi, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vankeuteen vähintään kolmeksi kuukaudeksi, sekä muut kukin vankeuteen korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi tahi sakkoon. 6 § Jos väkijoukko on osottanut aikovansa tehdä kapinaa taikka häiritä yleistä turvallisuutta tahi järjestystä; niin paikalla olevan siviili-virkamiehen, se on Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltijan, kruununvoudin, nimismiehen, pormestarin, järjestysmiehen, poliisimestarin, taikka sellaisen virkamiehen sijaisen tulee kolme kertaa Keisarin ja Suuriruhtinaan nimessä kuuluvasti käskeä väkijoukkoa kohta hajaantumaan. Ellei väkijoukko hajaannu; käytettäköön asevoimaa kapinan tahi metelin asettamiseksi. Jos väkijoukko niin äkkiä ryhtyy väkivaltaan, ettei viranomainen voi menetellä niin kuin vasta sanottiin; olkoon viranomaisella valta määrätä, että väkijoukko on heti asevoimalla hajoitettava. Älköön kummassakaan tapauksessa käytettäkö terä- tai ampuma-aseita aikaisemmin, älköönkä aseita kauemmin, kuin mitä kapinan tahi metelin asettamiseksi välttämättömästi on tarpeen. Jos asevoimaa on laillisesti käytetty niin kuin tässä on sanottu, ja jos joku väkijoukosta siinä sai haavan tahi surman; olkoon sinään. 7 § Jos joku kokoo aseellista väkeä, taikka pitää kotiluvan saanutta sotaväkeä koossa, tehdäkseen sillä rikoksen yleistä turvallisuutta tahi järjestystä vastaan; rangaistakoon, ellei rikos ole 11 luvun alainen, kuritushuoneella korkeintaan neljäksi vuodeksi taikka vankeudella. 8 § Joka julkisesti väkijoukossa taikka kirjoituksella tahi muulla esittelyllä, minkä hän on levittänyt, taikka julki pannut, tahi näkyville asettanut, on koettanut vietellä rikoksen tekemiseen, tuomittakoon, jos sen johdosta rikos tahi rangaistava yritys tehtiin, yllyttäjänä. Jos kehotuksesta ei sellaista seurannut; rangaistakoon syyllinen, jos hän koetti vietellä valtiopetokseen tahi maanpetokseen, kuritushuoneella vähintään yhdeksi ja enintään viideksi vuodeksi taikka vankeudella vähintään yhdeksi vuodeksi, mutta, jos hän kehotti muuhun rikokseen, vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi tahi sakolla. Älköön hänelle kuitenkaan tuomittako kovempaa rangaistusta, kuin mitä yllytyksestä rikokseen olisi saattanut tulla. Jos joku sanotulla tavalla kehottaa tottelemattomuuteen lakia tahi laillisia sääntöjä vastaan; rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka enintään viidensadan markan sakolla. 9 § Jos lailliselta siviili-viranomaiselta tahi sen palvelusmieheltä kielletään pääsö yleiseen kokoukseen, joka julkisesta tahi yksityisestä toimesta pidetään yleisen asian keskustelemista varten; vetäköön jokainen sellaisesta kiellosta tahi sen päättämisestä osallinen sakkoa enintään kolmesataa markkaa, ja 6 §:ssä nimitetyllä viranomaisella olkoon siinä tapauksessa oikeus hajoittaa kokous. Jos yleisö sellaisessa kokouksessa ryhtyy johonkin, joka on vastoin lakia tahi häiritsee yleistä järjestystä; saattakoon sellainen viranomainen silloinkin hajoittaa kokouksen. Joka ei tottele viranomaisen käskyä kokouksen hajoittamisesta, vetäköön sakkoa enintään kaksisataa markkaa. 10 § Joka tahallansa vapauttaa vangin rangaistuslaitoksesta, vankilasta tahi muusta säilystä, taikka sen huostasta, joka häntä vartioitsee, saattaa tahi kuljettaa, taikka auttaa vangin tahi karanneen ja kiinni otettavan karkuun pääsemään, rangaistakoon kuritushuoneella korkeintaan kolmeksi vuodeksi tahi vankeudella vähintään kahdeksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi. Jos rikoksentekijä on vangin kanssa suoraan ylenevässä tai alenevassa sukulaisuudessa tahi lankoudessa, hänen puolisonsa, kasvatusisänsä, kasvatusäitinsä tai kasvattinsa, taikka hänen veljensä tai sisarensa tahi jommankumman puoliso, taikka hänen kihlattunsa; olkoon rangaistus vankeutta enintään kaksi vuotta taikka sakkoa vähintään sata markkaa. Yritys on rangaistava. 11 § Jos se, joka on saanut toimekseen vangin vartioimisen, saattamisen tahi kuljettamisen, tahallansa on päästänyt hänet irti tahi edistänyt hänen karkaamistaan; rangaistakoon kuritushuoneella enintään neljäksi vuodeksi tahi vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Yritys on rangaistava. Jos sellainen henkilö tuottamuksensa kautta on syynä vangin karkaamiseen; tuomittakoon vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta taikka sakkoa enintään viisisataa markkaa. Jos näissä tapauksissa syyllinen on vanginhoitaja tahi vanginkuljettaja; julistettakoon, jos rikos on sen arvoinen, sellaiseen toimeen vastedes kelpaamattomaksi. Miten virkamies, joka tekee nyt sanotun rikoksen, on rangaistava, siitä säädetään 40 luvussa. 12 § Jos vankeja on liittäytynyt yhteen ja he yhdessä ovat tehneet väkivaltaa sille, jonka huostassa tahi vartioitavina he ovat, taikka väkivallalla tahi väkivaltaa uhaten tehneet hänelle vastarintaa taikka pakottaneet tahi yrittäneet pakottaa häntä johonkin tekoon, taikka murtautuneet tahi yrittäneet murtautua vankihuoneesta tahi muusta säilystä; rangaistakoon salakapinasta jokainen, joka on väkivallan tekoon tahi uhkaukseen syypää, kuritushuoneella korkeintaan kahdeksaksi vuodeksi, ja muut kukin kuritushuoneella enintään neljäksi vuodeksi taikka vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi. 13 § Joka virkamiehelle tahi muulle sellaiselle henkilölle, kuin 1 §:ssä mainitaan, antaa, lupaa tahi tarjoo lahjoman, saattaaksensa hänet toimessaan vääryyttä edistämään, rangaistakoon vankeudella korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi taikka enintään viidensadan markan sakolla, ja lahjoma tahi sen arvo menetettäköön. 14 § Joka luvattomasti itse tekee ulosoton taikka muuta omankädenoikeutta, rangaistakoon enintään kahdensadan markan sakolla tahi vankeudella korkeintaan kahdeksi kuukaudeksi, ellei rikoksesta toisessa lainpaikassa ole kovempaa rangaistusta säädetty. Jos joku muuten ilman laillista oikeutta on ryhtynyt toimeen, jonka ainoastaan asianomainen virkamies saa tehdä; rangaistakoon vankeudella korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi taikka enintään kolmensadan markan sakolla. Jos hän sen teki petollisessa aikomuksessa; olkoon rangaistus vankeutta korkeintaan kaksi vuotta. 15 § Jos joku tahallansa hävittää, turmelee, kätkee tahi anastaa yleisen peruskirjan, pöytäkirjan, oikeudenkäyntikirjan tahi muun asiakirjan tai kirjoituksen, joka säilytetään yleisessä arkistossa taikka virastossa tahi virkamiehen luona, taikka joka viran puolesta on virastolle tahi virkamiehelle annettu; rangaistakoon, ellei rikos ole 12 luvun alainen, vankeudella. 16 § Joka luvattomasti ottaa paikaltaan taikka tahallansa turmelee tahi pilaa julkisen viraston tahi virkamiehen kuulutuksen, joka yleisön tiedoksi on julki pantu, vetäköön sakkoa enintään kolmesataa markkaa. 17 § Joka, ilman lupaa, tahallansa murtaa viraston tahi virkamiehen sinetin, jolla esine tahi kirjoitus on suljettu, rangaistakoon sakolla tahi vankeudella korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi. Jos joku tahallansa liikuttaa takavarikkoon otettua, ulosoton-alaista tahi kiinnipantua tavaraa; olkoon sama laki. 18 § Jos joku vastoin laillista kieltoa hukkaa tahi luovuttaa irtainta tahi kiinteätä omaisuutta taikka antaa toisen omaisuutta ulos; rangaistakoon sakolla tahi vankeudella korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi. 19 § Joka tietää valtiopetoksen, maanpetoksen, murhan, ryöstön tahi jonkun 25 luvun 1 §:ssä, tahi 37 luvun 1, 2 tahi 4 §:ssä mainitun rikoksen, taikka 34 luvussa mainitun toisen hengelle tai terveydelle vaarallisen rikoksen, olevan hankkeissa, eikä ajoissa, kun rikosta vielä kävisi estäminen, anna siitä tietoa viranomaiselle tahi sille, jota vaara uhkaa; rangaistakoon, jos rikos tahi rangaistava yritys tapahtuu, vankeudella korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi taikka sakolla. Sellaisesta laiminlyömisestä älköön kuitenkaan ketään rangaistukseen tuomittako, jos hänen olisi rikoksen estämiseksi täytynyt ilmaista joku 10 §:n 2 momentissa mainituista henkilöistä. 20 § Jos joku, saatuansa tietää rikoksen tapahtuneeksi, on kätkenyt rikoksentekijän tahi ollut hänen kätkemistään auttamassa, taikka edistänyt rikoksentekijän pakoa taikka ollut hänelle apuna rikoksen salaamisessa tahi sitä koskevain todisteiden hävittämisessä; rangaistakoon enintään viidensadan markan sakolla tahi vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi. Jos hän sen teki oman voiton pyynnöstä; olkoon rangaistus vankeutta enintään kaksi vuotta tahi sakkoa. Älköön kuitenkaan rangaistusta määrättäkö korkeampaa, kuin mikä syylliselle olisi voitu tuomita avunannosta siihen rikokseen. Tässä §:ssä säädettyä rangaistusta älköön kuitenkaan tuomittako kenellekään 10 §:n 2 momentissa mainituista henkilöistä, älköönkä myöskään milloin rikos on 41, 42, 43 ja 44 luvussa nimitetty tahi niihin verrattava. 21 § Joka tahallansa viettelee tahi auttaa Suomen tahi Venäjän sotilasta karkaamaan, taikka salaa karannutta, rangaistakoon vankeudella korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi tahi enintään viidensadan markan sakolla. 22 § Joka pestaa Suomen tahi Venäjän miehen vieraan vallan sotapalvelukseen, rangaistakoon vankeudella enintään yhdeksi vuodeksi taikka vähintään viidenkymmenen markan sakolla. Sille, joka hankkii viholliselle sotaväkeä, säädetään rangaistus 12 luvussa. 23 § Joka väärällä ilmoituksella tahi muulla petollisella keinolla viettelee Suomen miehen maasta muuttamaan, rangaistakoon vankeudella enintään kahdeksi vuodeksi taikka vähintään viidenkymmenen markan sakolla. Yritys on rangaistava. 17 LUKU Väärästä valasta 1 § Jos joku tahallansa, vastoin parempaa tietoansa, oikeuden tahi muun viranomaisen edessä on valansa nojassa antanut tahi valallaan vahvistanut perättömän lausuman, taikka jos se, jota valallisesti on kuulustettu todistajana tahi asianymmärtävänä, tahallansa on asiassa salannut jotakin, joka hänen tietensä olisi sitä valaissut; rangaistakoon väärästä valasta kuritushuoneella korkeintaan kuudeksi vuodeksi taikka, jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Jos lausuma tahi salaaminen osaltansa on vaikuttanut sen, että syytön on tuomittu kuritushuoneesen tahi kuolemanrangaistukseen; rangaistakoon valapatto kuritushuoneella vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi taikka elinkaudeksi. Kaikissa näissä tapauksissa on valapatto myöskin julistettava kansalaisluottamuksensa menettäneeksi. Jos valapatto itsestään peruuttaa perättömän lausumansa taikka ilmaisee, mitä on salannut, ennen kuin tuomio on asiassa annettu tahi toinen on siitä joutunut vahinkoon; rangaistakoon sakolla. 2 § Jos jonkun har

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat