← Suomi
    40/1965
    Suomi

    40/1965 — Perintökaari

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    1 luku 1 § Periä voi vain se, joka elää perittävän kuolinhetkellä; kuitenkin periköön sitä ennen siitetty lapsi, jos tämä sittemmin syntyy elävänä. 1 luku 2 § Jos perillinen on kuollut eikä voida todistaa, että hän on elänyt perittävän jälkeen, katsottakoon hänen kuolleen ennen perittävää. 1 luku 3 § Ulkomaalaisella on Suomessa yhtäläinen oikeus perinnön saamiseen kuin Suomen kansalaisella. Sellaisen valtion kansalaisen kohdalta, jossa Suomen kansalaisella ei ole perintöoikeutta tai jossa hän on perinnön saajana huonommassa asemassa kuin kotimaan kansalainen, voidaan asetuksella säätää vastaava rajoitus. 2 luku 1 § Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset. Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan. 2 luku 2 § Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä. Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön. Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isälleen tai äidilleen tuleva. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä. 2 luku 3 § Jollei 1 ja 2 §:ssä mainittuja perillisiä ole, saavat perittävän isän ja äidin vanhemmat koko perinnön. Milloin isänisä, isänäiti, äidinisä tai äidinäiti on kuollut, menee hänen lapsilleen se osa perinnöstä, mikä hänelle olisi tullut. Jollei siltä isän tai äidin vanhemmista, jolle perintö hänen eläessään olisi tullut, ole jäänyt lapsia, saa toinen isän tai äidin vanhemmista taikka, jos tämäkin on kuollut, mutta häneltä on jäänyt lapsia muusta avioliitosta, nämä vainajan osan. Jollei toisesta kannasta ole perillisiä, saavat toisen kannan perilliset koko perinnön. 2 luku 4 § 4 § on kumottu L:lla 5.9.1975/710 . 2 luku 5 § Muut kuin edellä tässä luvussa mainitut sukulaiset eivät saa periä. 3 luku 1 § Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle. Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille. Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset. 3 luku 1 a § Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu. Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan. Eloonjääneen puolison oikeuteen pitää 1 ja 2 momentin mukaan omaisuutta hallinnassaan on vastaavasti sovellettava, mitä 12 luvussa on säädetty testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta. Eloonjääneen puolison oikeudesta avustukseen, kun hänelle ei 25 luvun säännösten johdosta tai muusta syystä voida turvata riittävää asuntoa ja asuntoirtaimistoa, säädetään 8 luvun 2 §:ssä. 3 luku 2 § Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä. Jos ensiksi kuollut puoliso on testamentilla määrännyt jäämistöstään jotakin annettavaksi muulle kuin eloonjääneelle puolisolle, on sen arvo vähennettävä määrättäessä sitä osaa, mikä eloonjääneen puolison pesästä kuuluu ensiksi kuolleen puolison perillisille. 3 luku 3 § Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä. Ellei vastiketta voida suorittaa, on lahja tai sen arvo palautettava, mikäli lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta. Palauttamista koskeva kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun perunkirjoitus eloonjääneen puolison jälkeen toimitettiin, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa lahjoituksen täyttämisestä. Jollei lahjanlupauksena annettu sitoumus eloonjääneen puolison kuollessa ollut täytetty, älköön sitä saatettako voimaan sikäli kuin se loukkaisi ensiksi kuolleen perillisten oikeutta. 3 luku 4 § Jos pesän arvo eloonjääneen puolison kuollessa on suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison kuollessa, on pesän vaurastuminen luettava eloonjääneen puolison perillisten hyväksi, mikäli selvitetään, että eloonjäänyt on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut vastaavan omaisuuden tai että vaurastuminen johtuu ansiotoiminnasta, jota eloonjäänyt puoliso on harjoittanut ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen. Milloin omaisuus on ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen 3 §:ssä mainituin tavoin vähentynyt, on tämä otettava huomioon, kun eloonjääneen puolison perillinen 1 momentin nojalla vaatii osuuteensa lisäystä. 3 luku 5 § Viimeksi kuolleen puolison pesää jaettaessa on ensiksi kuolleen puolison perillisillä oikeus saada osalleen mitä haluavat siitä omaisuudesta, joka avioliiton aikana on kuulunut tälle puolisolle. Vastaava oikeus, myös sen omaisuuden osalta, mikä on saatu ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, on viimeksi kuolleen puolison perillisillä. Kiinteistö saadaan ottaa pesästä, vaikka sen arvo ylittäisi osuuden arvon, jos annetaan rahaa toisen puolen osuuden täytteeksi. Muutoin on jakotoimituksesta soveltuvin osin voimassa, mitä osituksesta on säädetty. 3 luku 5 a § Eloonjääneen puolison vaatimuksesta on toimitettava jako hänen ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken. Jakoon sovelletaan tämän luvun jakoa koskevia säännöksiä ja se sitoo myös niitä ensiksi kuolleen puolison perillisiä, joilla eloonjääneen puolison kuoltua olisi oikeus perintöön. 3 luku 6 § Milloin eloonjäänyt puoliso on mennyt uuteen avioliittoon, on hänen kuoltuaan hänen avio-oikeuden alaisen omaisuutensa säästö ja yksityinen omaisuutensa tämän luvun mukaisesti jaettava ennen ositusta. Jos eloonjääneen puolison elinaikana toimitetaan ositus hänen ja hänen uuden puolisonsa tai tämän perillisten kesken, erotettakoon eloonjääneen puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä ja yksityisestä omaisuudesta ensiksi kuolleen puolison perillisten varalle omaisuutta niin paljon, että se vastaa sitä, mikä 1–4 §:n mukaan on heille tuleva. Mitä 4 §:ssä on säädetty sen varalta, että eloonjäänyt puoliso on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut omaisuutta, on vastaavasti noudatettava, milloin hän uuden avioliiton johdosta on osituksessa saanut enemmän kuin hänellä on aikaisemmin ollut. 3 luku 7 § Puolisolla ei, mikäli erityisistä asianhaaroista ei muuta johdu, ole tämän luvun mukaista oikeutta jäämistöön, jos perittävän kuollessa oli vireillä kanne asumus- tai avioerosta tai jos puolisot olivat tehneet hakemuksen avioliiton purkamisesta tai asumuserosta. Sama on laki, jos puolisot on tuomittu asumuseroon, mikäli asumuserotuomio ei ole perittävän kuollessa rauennut. Sama on laki, jos ensiksi kuolleella puolisolla kuollessaan oli oikeus vaatia avioliittoa peruutuvaksi. 5 luku 1 § Jollei perillistä ole, menee perintö valtiolle. 5 luku 2 § Valtiokonttori voi päättää, jos se havaitaan olosuhteisiin katsoen kohtuulliseksi, että valtion saama omaisuus luovutetaan kokonaan tai osittain perittävän läheiselle. Omaisuus voidaan luovuttaa myös sille kunnalle, jossa perittävä oli viimeksi asunut. Kiinteä omaisuus voidaan lisäksi luovuttaa sille kunnalle, jossa omaisuus sijaitsee. Omaisuutta ei voida luovuttaa 1 momentissa säädetyin tavoin, jos sen pysyttämiseen valtion omistuksessa tai sen käyttämiseen muulla tavoin on erityistä syytä. Tämä ei kuitenkaan estä omaisuuden luovuttamista perittävän läheiselle, jos voidaan perustellusti otaksua, että luovutus vastaisi perittävän viimeistä tahtoa. Mitä 1 ja 2 momenteissa on säädetty, sovelletaan myös omaisuuteen, joka on luovutettu valtiolle Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/91) 63 §:n nojalla. Jos jäämistön varojen ja velkojen erotus ( perunkirjoitusarvo ) tai 3 momentissa tarkoitetun omaisuuden arvo on asetuksella säädettävää markkamäärää suurempi, 1, 2 ja 3 momentissa tarkoitetun päätöksen tekee valtioneuvosto. 5 luku 2 a § Valtiokonttorin tämän luvun 2 §:n nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 5 luku 3 § Valtiolla on oikeus moittia perittävän tekemää testamenttia siten kuin 14 luvun 5 §:ssä säädetään. Vaikka valtiolla olisi aihetta moittia testamenttia mutta ei ole epäilystä testamentin tekijän todellisesta tarkoituksesta, valtiokonttori voi päättää, että testamenttia ei moitita. 5 luku 4 § Tarkemmat säännökset valtion saaman omaisuuden luovuttamisesta annetaan asetuksella. 6 luku 1 § Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Jos ennakon saajana on muu perillinen, on vähentäminen tehtävä vain, jos omaisuutta annettaessa on niin määrätty tai olosuhteiden perusteella on katsottava niin tarkoitetun. Jos puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle on annettu ennakkoperintöä jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, on sen arvo vähennettävä ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä. Mikäli ennakon koko arvoa ei voida tästä vähentää, on loppuosa vähennettävä toiselta puolisolta jääneestä perinnöstä. 6 luku 2 § Isälle tai äidille lapsen elättämisestä sekä kasvattamisesta ja kouluttamisesta aiheutuneita kustannuksia ei ole vähennettävä tämän perinnöstä. Milloin lapsen kouluttamiseen on pantu perheen olot huomioon ottaen erityisiä kustannuksia, voidaan niistä tehdä sellainen vähennys, mikä olosuhteisiin katsoen havaitaan kohtuulliseksi. 6 luku 3 § Jos perittävä on testamentilla määrännyt rintaperillisen perinnöstä tehtäväksi vähennyksen sen johdosta, että hänen elatukseensa sekä kasvatukseensa ja koulutukseensa on pantu erityisiä kustannuksia, on määräystä, vaikka se rajoittaisikin perillisen lakiosaa, noudatettava, mikäli vähennys olosuhteisiin katsoen havaitaan kohtuulliseksi. 6 luku 4 § Sellaisen tavanomaisen lahjan johdosta, jonka arvo ei ole epäsuhteessa antajan oloihin, ei ole tehtävä vähennystä rintaperillisen perinnöstä. 6 luku 5 § Ennakkoperintöä vähennettäessä on omaisuudelle pantava se arvo, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu. 6 luku 6 § Jollei kaikkea sitä, minkä perillinen on ennakkona saanut, voida vähentää hänen perintöosastaan, ei hän ole velvollinen palauttamaan erotusta, ellei niin ole määrätty ennakkoa annettaessa. 6 luku 7 § Perintöosien suuruuden määräämistä varten on pesän säästöön ennen perinnönjakoa lisättävä ennakkoperinnön arvo tai, jollei sitä voida kokonaan vähentää saajan perintöosasta, niin suuri osa kuin siitä voidaan vähentää. 6 luku 8 § Jos perillinen, joka on saanut ennakkoperintöä, on kuollut ennen perittävää, on ennakko vähennettävä hänen jälkeläistensä perintöosista. Milloin perintö on jaettava eri haarojen kesken ja johonkin haaraan kuuluva perillinen on saanut ennakkoperintöä, on tämä, jos hän on kuollut ennen perittävää jättämättä rintaperillisiä, joilla olisi oikeus tulla hänen sijaansa, vähennettävä muiden samaan haaraan kuuluvien perillisten perintöosista; älkööt nämä kuitenkaan saako pienempää osaa jäämistöstä kuin heille olisi ollut tuleva ennakon saajan eläessä. 6 luku 9 § Mitä puoliso on avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan antanut lapsipuolelleen tai tämän rintaperilliselle, on vähennettävä saajan perinnöstä toisen puolison jälkeen, jollei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen ole otaksuttava tarkoitetun. Samoin edellytyksin on se, mitä eloonjäänyt puoliso on antanut sellaiselle perilliselle tai testamentin saajalle, joka 3 luvun 1 §:n tai 12 luvun 1 §:n mukaan on saava osan eloonjääneen puolison pesästä, vähennettävä saajalle tulevasta pesäosuudesta. Myös näissä tapauksissa on 2 sekä 4–8 §: n säännöksiä sovellettava. 6 luku 10 § Mitä tässä luvussa on säädetty rintaperillisestä, on vastaavasti sovellettava ottolapseen tai tämän jälkeläiseen. 7 luku 1 § Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen. Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta. 7 luku 2 § Lakiosaa määrättäessä otettakoon lukuun sekin, jonka perittävä on testamentissa tehnyt perinnöttömäksi tai joka muusta laillisesta syystä on jäävä osattomaksi perinnöstä. 2 momentti on kumottu L:lla 19.1.1979/32 . 7 luku 3 § Lakiosaa määrättäessä on otettava huomioon avioliittolain mukaan eloonjääneeltä puolisolta kuolleen puolison perillisille tulevan tai eloonjääneelle suoritettavan omaisuuden arvo. Pesän varoista ei ole vähennettävä lahjanlupauksena annettua sitoumusta eikä sitä määrää, mikä on suoritettava perittävällä lain mukaan olleen elatusvelvollisuuden täyttämiseksi vastaisuudessa. Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu. 7 luku 4 § Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista. 7 luku 5 § Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, testamentti on kuitenkin tehokas, jos testamentin saaja suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle hänen lakiosaansa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa eikä rahasuoritusta ole testamentissa kielletty. Perillisen on vedottava testamentin tehottomuuteen ilmoittamalla lakiosaa koskeva vaatimuksensa testamentin saajalle haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentti on annettu 14 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla tiedoksi perilliselle. Jos lakiosaa koskevaa vaatimusta ei ole saatu ilmoitetuksi testamentin saajalle sen vuoksi, että hänen voidaan olettaa asiassa ilmenneiden seikkojen perusteella välttelevän vaatimuksen tiedoksiantoa tai että hänen osoitteensa on tuntematon, lakiosaa koskeva vaatimus voidaan tehdä myös ilmoittamalla siitä edellä mainitun ajan kuluessa julkaistavassa virallisessa lehdessä. Perillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan. Lakiosasta luopumisesta perittävän eläessä säädetään 17 luvun 1 §:n 2 momentissa. 7 luku 6 § Jos lahjanlupauksena annettu sitoumus oli täyttämättä perittävän kuollessa, ei sitä ole saatettava voimaan sikäli, kuin se loukkaisi perillisen lakiosaa. 7 luku 7 § Sellainen perillisen saama omaisuus, joka on otettava lukuun perintöosaa määrättäessä, luetaan hänen lakiosansa vähennykseksi. Jos lakiosaan oikeutettu perillinen on tullut perilliseksi sellaista omaisuutta saaneen sijaan, on omaisuus vähennettävä hänen lakiosastaan. 7 luku 8 § Jollei perillinen siitä huolimatta, että testamentti ja lahjanlupaus on jätetty huomioon ottamatta, voi saada lakiosaansa, on se, jolle perittävä eläessään on antanut 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua omaisuutta, tai se, joka on saanut 4 §: ssä sanotun vakuutusmäärän, velvollinen vastaamaan sen täyttämisestä, mitä lakiosasta puuttuu, enintään sillä määrällä, mikä perintöosaa määrättäessä on luettava pesän varojen lisäykseksi. Milloin siltä, joka on velvollinen vastaamaan lakiosan täydennyksestä, on hänen tuottamuksettaan hukkaantunut 1 momentissa tarkoitettua omaisuutta, on hän vastuussa vain hänelle jääneen omaisuuden arvolla. Jos 1 momentissa tarkoitettuja vastuuvelvollisia on useita, määräytyy heidän vastuunsa suhteellisesti kunkin vastuumäärän mukaan. 7 luku 9 § Jos lakiosan täydennystä vaaditaan siltä, jolla itselläänkin on oikeus lakiosaan, saa hän pitää, mitä hänen lakiosaansa tarvitaan. 7 luku 10 § Lakiosan täydennystä on vaadittava kanteella vuoden kuluessa siitä, kun perillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja siitä perittävän tekemään lahjoitukseen tai muuhun oikeustoimeen sisältyvästä määräyksestä, joka loukkaa hänen oikeuttaan lakiosaan, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. 7 luku 11 § Perillisen oikeus vaatia lakiosaansa ei siirry hänen velkojilleen. 8 luku 1 § Jos perittävän lapsi tarvitsee kasvatukseensa tai koulutukseensa varoja hänelle perintönä tulevan omaisuuden lisäksi, annettakoon, sen mukaan kuin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi, hänelle päältä päin pesän säästöstä kertakaikkisena määränä avustusta enintään siksi kun hän on tullut kahdenkymmenenyhden vuoden ikään. Avustus, josta 1 momentissa puhutaan, on suoritettava jäämistöstä ennen perintöä ja testamenttia. Tällaisen avustuksen antamisella älköön kuitenkaan vähennettäkö muun perillisen perintöosaa, jos tämä sairauden tai muun sellaisen syyn vuoksi on kykenemätön itseään elättämään ja perintö on tarpeen hänen kohtuullista toimeentuloaan tai hänelle kuuluvan elatusvelvollisuuden täyttämistä varten. 8 luku 2 § Perittävän kihlakumppanille, eloonjääneelle puolisolle 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tai perittävän avopuolisolle voidaan antaa jäämistöstä avustuksena rahaa, muuta omaisuutta tai käyttöoikeus omaisuuteen sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos hänen toimeentulonsa perittävän kuoleman vuoksi on heikentynyt ja avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi. Avustusta voidaan antaa eloonjääneelle puolisolle myös siinä tapauksessa, että hänelle ei 3 tai 25 luvun nojalla voida antaa riittävään toimeentuloon tarvittavaa omaisuutta. Jollei painavia syitä ole, avustuksen antamisella ei saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan. Avustuksen tarvetta ja määrää harkittaessa on otettava huomioon perittävän kihlakumppanin, eloonjääneen puolison tai avopuolison mahdollisuudet turvata toimeentulonsa varallisuudellaan sekä ansio- ja muilla tuloillaan, ikä, parisuhteen kesto sekä muut näihin verrattavat seikat. Avopuolisolla tarkoitetaan tässä luvussa henkilöä, joka on perittävän kuollessa ollut tämän kanssa avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitetussa avoliitossa. 8 luku 3 § Jos perittävän lapsi sairauden tai muun sellaisen syyn takia on kykenemätön itseään elättämään, on hänellä oikeus testamentilla toiselle annetun omaisuuden arvoon saakka saada testamentin saajalta avustusta, mikäli se on tarpeen lapsen kohtuullista toimeentuloa varten. Milloin testamentti on tehty lakiosaan oikeutetun perillisen hyväksi, on tämä velvollinen suorittamaan avustusta vain sikäli kuin hän on testamentilla saanut omaisuutta yli perintöosansa. Jos perittävä on eläessään lahjoittanut omaisuutta sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin, että lahja on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, on lahjaan ja lahjan saajaan vastaavasti sovellettava, mitä testamentista ja testamentin saajasta 1 ja 2 momentissa on säädetty. 8 luku 4 § Mitä 3 §:ssä on sanottu perittävän lapsesta, sovelletaan vastaavasti perittävän vanhempiin, milloin heillä on oikeus perintöön. 8 luku 5 § Jos perillinen on 18 vuotta täytettyään jatkuvasti työllään avustanut perittävää tämän elinkeinon tai ammatin harjoittamisessa taikka taloudessa saamatta siitä kohtuullista korvausta, on hän oikeutettu vaadittaessa saamaan jäämistöstä hyvityksen, vaikka työn tekeminen ei ole perustunut osapuolten väliseen sopimukseen. Hyvitystä voidaan vaatia yhteensä enintään viideltä vuodelta, ei kuitenkaan työstä, joka on tehty aikaisemmin kuin kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa. Hyvityksen määrää harkittaessa on otettava huomioon jäämistön varat, tehdyn työn laatu ja määrä, työn suorittajan ammattitaito, hänen perittävältä luontoissuorituksena tai muutoin saamansa vastike sekä muut erityiset asianhaarat. Hyvityksen antamisella ei kuitenkaan saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan. 8 luku 6 § Avustus, josta säädetään 3 ja 4 §:ssä, sekä 5 §:ssä tarkoitettu hyvitys annetaan kertakaikkisena määränä. Testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa oikeutta saada 1 ja 2 §:n mukaista avustusta tai hyvitystä. Avustus ja hyvitys ei saa loukata eloonjääneen puolison oikeutta 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun etuuteen. Jollei lahjanlupauksena annettua sitoumusta ollut täytetty perittävän kuollessa, sitä ei voida saattaa voimaan siltä osin kuin se estää saamasta avustusta tai hyvitystä täysimääräisenä. 8 luku 7 § Jos usealla on oikeus saada avustusta tai hyvitystä eivätkä varat riitä niiden kaikkien täysimääräiseen suorittamiseen, on avustuksia ja hyvitystä niihin oikeutettujen kesken soviteltava sen mukaan kuin heidän tarpeisiinsa ja muutoin olosuhteisiin katsoen on kohtuullista. 8 luku 8 § Avustusta, josta säädetään 1 ja 2 §:ssä, sekä 5 §:n mukaista hyvitystä on vaadittava viimeistään perinnönjaossa. Jos perinnönjakoa ei ole toimitettava, avustusta on 2 §:n nojalla vaadittava viimeistään puolisoiden omaisuuden osituksessa tai avopuolisoiden omaisuuden erottelussa. Avustusvaatimus, joka perustuu 3 tai 4 §:ään, on esitettävä, mikäli se kohdistetaan testamentin saajaan, vuoden kuluessa siitä, kun avustukseen oikeutetulle annettiin 14 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla testamentista tieto, tai, mikäli avustukseen oikeutetulle ei ole toimitettava testamentista tietoa, vuoden kuluessa perunkirjoituksesta. Lahjan saajaan kohdistettava avustusvaatimus on esitettävä vuoden kuluessa siitä, kun avustukseen oikeutettu on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja lahjoituksesta, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. 8 luku 9 § 9 § on kumottu L:lla 25.2.1983/209 . 9 luku 1 § Joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, saa testamentilla määrätä jäämistöstään. Testamentin saa tehdä nuorempikin, jos hän on tai on ollut naimisissa, ja viisitoista vuotta täyttänyt muutoinkin siitä omaisuudesta, jota hänellä on oikeus itse hallita. 9 luku 2 § Testamentti muun henkilön kuin testamentin tekijän kuolinhetkellä elävän taikka sitä ennen siitetyn ja sittemmin elävänä syntyvän hyväksi on tehoton. Testamentilla voidaan kuitenkin määrätä, että sellaisen henkilön vastaisuudessa syntyvät lapset, jolla 1 momentin mukaan on oikeus saada testamentti, täysin omistusoikeuksin saavat omaisuuden viimeistään tämän kuollessa tai sen oikeuden lakatessa, mikä muulla henkilöllä saattaa olla omaisuuteen. 9 luku 3 § Ulkomaalaisen oikeudesta saada testamentilla omaisuutta Suomessa on voimassa, mitä ulkomaalaisen oikeudesta perintöön on säädetty. 10 luku 1 § Testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä, ja heidän on, sitten kun testamentin tekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa, todistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Heidän tulee tietää, että asiakirja on testamentti, mutta testamentin tekijän vallassa on, tahtooko hän ilmoittaa heille sen sisällön. 10 luku 2 § Todistajat merkitkööt nimikirjoituksensa oheen ammattinsa ja asuinpaikkansa samoin kuin todistamisen paikan ja ajan sekä tehkööt siihen merkinnän muistakin seikoista, joiden he katsovat vaikuttavan testamentin pätevyyteen. Todistajain testamenttiin merkitsemää todistusta siitä, että testamenttia tehtäessä on menetelty 1 §:ssä säädetyllä tavalla, on, milloin kanne nostetaan, pidettävä uskottavana, jollei esiinny seikkoja, jotka vähentävät sen luotettavuutta. 10 luku 3 § Joka sairauden tai muun pakottavan syyn vuoksi on estynyt tekemästä testamenttia 1 §:ssä säädetyllä tavalla, saa tehdä sen suullisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä tai todistajittakin omakätisesti kirjoittamallaan ja allekirjoittamallaan asiakirjalla. Edellä 1 momentissa tarkoitettu testamentti on katsottava rauenneeksi, jos testamentin tekijällä esteen lakattua on kolmen kuukauden ajan ollut tilaisuus määrätä jäämistöstään sillä tavalla kuin 1 §:ssä on säädetty. 10 luku 4 § Testamentin todistajaksi älköön otettako henkilöä, joka on viittätoista vuotta nuorempi tai joka sieluntoiminnan häiriön vuoksi on kykenemätön todistamaan, älköönkä testamentin tekijän puolisoa tai sitä, joka on testamentin tekijään suoraan takenevassa tahi etenevässä sukulaisuudessa taikka lankoudessa, eikä myöskään hänen veljeänsä tai sisartansa tahi näiden puolisoa taikka hänen ottovanhempaansa tai ottolastansa. Älköön kukaan todistajana todistako määräystä, joka tehdään hänen, hänen puolisonsa tai jonkun hyväksi, joka on häneen sellaisessa suhteessa kuin 1 momentissa on sanottu. Sitä, joka on testamentissa määrätty sen toimeenpanijaksi, ei tämä määräys sinänsä estä olemasta todistajana. 10 luku 5 § Jos testamentin tekijä on siinä järjestyksessä, kuin testamentin tekemisestä on säädetty, peruuttanut määräyksensä tai jos hän on hävittänyt testamentin tahi muutoin selvästi ilmaissut, ettei määräys enää vastaa hänen viimeistä tahtoaan, on määräys tehoton. Lupaus olla peruuttamatta testamenttia ei ole sitova. 10 luku 6 § Milloin testamenttiin sisältyvää määräystä peruutettaessa tai muutoin siihen tehdään lisäys, on noudatettava, mitä testamentin tekemisestä on säädetty. 10 luku 7 § Joka yksipuolisesti peruuttamalla tai muuttamalla keskinäistä testamenttia ilmeisesti toimii molemminpuolisen määräyksen olennaisten edellytysten vastaisesti, menettäköön testamenttiin perustuvan oikeutensa. 11 luku 1 § Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Sen vuoksi on tämän luvun säännöksiä noudatettava vain, mikäli ei testamentin määräyksestä, sen tarkoitukseen ja muihin olosuhteisiin nähden, ole katsottava muuta johtuvan. Jos testamentti on kirjoitusvirheen tai erheellisen sanonnan vuoksi saanut toisenlaisen sisällön kuin mitä testamentin tekijä on tarkoittanut, pantakoon testamentti kuitenkin täytäntöön, mikäli oikea tarkoitus saadaan selville. 11 luku 2 § Erityisjälkisäädös on täytettävä jakamattomasta pesästä. 11 luku 3 § Jollei kaikkia erityisjälkisäädöksiä voida täyttää, on tiettyä omaisuutta koskeva jälkisäädös pantava täytäntöön ennen muita, mutta muutoin on tehtävä kunkin jälkisäädöksen osalta sen arvon mukainen vähennys. 11 luku 4 § Jos jälkisäädös tarkoittaa tiettyä omaisuutta eikä sitä ole jäämistössä, jälkisäädös on siltä osin tehoton. 11 luku 5 § Milloin jälkisäädöksessä määrättyä omaisuutta kiinnityksen perusteella tai muutoin rasittaa pantti- tai muu oikeus, ei testamentin saajalla ole oikeutta tämän vuoksi saada muuta omaisuutta. 11 luku 6 § Jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä. 11 luku 7 § Milloin joku on testamentilla määrännyt koko jäämistöstään tai kaikesta, mikä ei ole perillisen lakiosaa, eikä testamenttia voida panna täytäntöön jonkun testamentin saajan kohdalta, on, mikäli 6 §:stä ei muuta johdu, yleisjälkisäädöksen saajain osuuksia vastaavasti lisättävä. 11 luku 8 § Jos joku on tehnyt testamentin kihlatulleen tai puolisolleen ja kihlaus tai avioliitto sen jälkeen purkautuu muusta syystä kuin testamentin tekijän kuoleman johdosta, on määräys tehoton. Sama on laki puolisolle tehdystä testamentista 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. 11 luku 9 § Jos omaisuudesta, joka on tuleva tietylle perilliselle tai testamentin saajalle, on annettu tarkoitemääräys, tulee saajan panna määräys täytäntöön. Muussa tapauksessa täytetään tarkoitemääräys jakamattomasta pesästä. 12 luku 1 § Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäädöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu. 12 luku 2 § Jos testamentissa on jollekin määrätty käyttöoikeus testamentin tekijän jäämistöön tai siihen kuuluvaan omaisuuteen muun henkilön saadessa siihen omistusoikeuden testamentin tekijän kuollessa tai myöhemmin, on noudatettava, mikäli testamentista ei muuta johdu, mitä jäljempänä tässä luvussa säädetään. 12 luku 3 § Sillä, joka on testamentilla saanut käyttöoikeuden omaisuuteen, on oikeus hallita sitä ja saada sen tuotto. Omaisuutta hallitessaan hänen on otettava varteen myös omistajan oikeus ja etu. Muuhun omaisuuteen älköön sitä sekoitettako, ellei sen tarkoituksenmukainen käyttö anna siihen aihetta. Käyttöoikeuden haltijan on vastattava omaisuudesta johtuvista tarpeellisista kustannuksista, jotka ovat sen laatuisia, että ne on suoritettava hänen hallinta-aikanaan saatavalla tuotolla. 12 luku 4 § Testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa. Käyttöoikeuden alaista omaisuutta sen haltija saa luovuttaa tai pantata vain omistajan luvalla. Sellaisetta luvattakin on haltijalla oikeus luovuttaa irtainta tavaraa, milloin luovutus johtuu käyttöoikeuden alaisen omaisuuden tarpeellisesta uudistamisesta tahi kun omaisuus kuuluu teolliseen, kaupalliseen tai muunlaiseen yritykseen ja luovutus sisältyy yrityksen säännölliseen tavaranvaihtoon taikka kun luovutus muutoin on järkiperäisen taloudenhoidon vaatimusten mukainen. Muissa tapauksissa voi oikeus hakemuksesta erityisten syiden nojalla antaa luvan irtaimen omaisuuden luovuttamiseen tai panttaamiseen, ei kuitenkaan milloin esineellä on omistajalle erityistä arvoa. Käyttöoikeuden haltijalla on oikeus sanoa irti saaminen ja periä omistajan puolesta maksu. Jos eloonjäänyt puoliso, joka ei ole kuolinpesän osakas, nostaa kanteen tai vastaa käyttöoikeuttaan koskevassa asiassa on vastaavasti sovellettava mitä 18 luvun 2 §:n 2 momentissa on säädetty. 12 luku 5 § Rahavarat on käyttöoikeuden haltijan sijoitettava omistajan nimiin varmalla tavalla ja tuottavasti, jollei omistaja tai, milloin hänen suostumustaan ei saada, oikeus ole antanut lupaa toisin menetellä. Tällaisetta luvatta saadaan kuitenkin maanviljelykseen tai muuhun elinkeinoon sijoitettuina olleet varat uudelleen käyttää samaan tarkoitukseen ja pienehköjä irtaimen tavaran myynnistä muutoin saatuja rahaeriä samanlaisen omaisuuden ostamiseen. 12 luku 6 § Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä. Kiinteän omaisuuden sekä sellaisen toisen maalla olevan laitoksen osalta, joka voidaan hallintaoikeuksineen maahan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, on suostumus annettava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa. Jollei suostumusta saada, on oikeudella valta hakemuksesta sallia aiottu toimi, milloin siihen on syytä. Jos omistaja on suostumuksetta tai luvatta määrännyt omaisuudesta, on toimenpide pätemätön käyttöoikeuden haltijaa kohtaan. Jos kiinteän omaisuuden tai laitoksen luovutus tehdään sähköisesti, edellä 1 momentissa tarkoitettu suostumus voidaan antaa myös sähköisenä asiakirjana kaupankäyntijärjestelmässä maakaaren (540/1995) 9 a luvussa säädetyllä tavalla. 12 luku 7 § Käyttöoikeuden kohteena olevaa omaisuutta älköön ulosmitattako omistajan velasta, paitsi milloin se kiinnityksen perusteella tai muutoin on velan vakuutena tahi kysymys on velasta, mistä omistaja vastaa sen mukaan kuin 21 luvussa säädetään. 12 luku 8 § Mitä tässä luvussa on säädetty käyttöoikeuden alaisesta omaisuudesta, on voimassa myös sen sijaan tulleesta omaisuudesta. 12 luku 9 § Jos käyttöoikeuden haltija hoitamalla huonosti omaisuutta tai muulla epäoikeutetulla menettelyllä ilmeisesti vaarantaa omistajan etua, voi oikeus hakemuksesta velvoittaa hänet asettamaan omaisuudesta vakuuden tai päättää, että se on annettava oikeuden määräämän uskotun miehen hallittavaksi. Vahingosta, jonka käyttöoikeuden haltija on tahallansa tai huolimattomuudesta aiheuttanut omistajalle, on suoritettava korvaus, kun käyttöoikeus lakkaa tai omaisuus annetaan uskotun miehen hallittavaksi. Jos huolimattomuus kuitenkin on ollut lievä, älköön korvausta määrättäkö suoritettavaksi. 13 luku 1 § Testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi: 1) jos testamentin tekijä 9 luvun 1 §:n mukaan ei ollut kelpoinen määräämään jäämistöstään; 2) jos testamenttia ei ole tehty laissa säädetyssä muodossa; 3) jos testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai testamentin tekijän muu sieluntoiminnan häiriö; tai 4) jos testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti tai hänet on siihen taivutettu käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa taikka jos hänet on petollisesti vietelty tekemään testamentti tahi jos hän on muutoin sillä tavoin erehtynyt, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa. 13 luku 2 § Jos jonkin testamenttiin sisältyvän määräyksen osalta ei ole noudatettu 10 luvun 4 §:n 2 momentin säännöstä, on testamentti siltä osin pätemätön. 14 luku 1 § 1 § on kumottu L:lla 17.8.1990/700 . 14 luku 2 § 2 § on kumottu L:lla 17.8.1990/700 . 14 luku 3 § 3 § on kumottu L:lla 17.8.1990/700 . 14 luku 4 § Testamentin tekijän kuoltua on testamentin saajan annettava testamentti tiedoksi perillisille haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti ja heille on annettava samalla oikeaksi todistettu jäljennös testamentista. Jos testamentti on tehty suullisesti, on perillisille annettava oikeaksi todistettu jäljennös testamentin todistajien kuulustelusta laaditusta tuomioistuimen pöytäkirjasta tai muu kirjallinen selvitys testamentin sisällöstä. Jos testamentin tekijän perillisenä on eloonjäänyt puoliso, on testamentti annettava tiedoksi myös niille 3 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuille perillisille, joilla tiedoksi antamisen hetkellä on lähinnä oikeus periä testamentin tekijä. Jollei testamentin tekijältä ole jäänyt perillisiä, on testamentti annettava tiedoksi valtiokonttorille. Jos on useita testamentin saajia, on tiedoksianto, jonka joku heistä on toimittanut, pätevä myös muiden osalta. 14 luku 5 § Jos perillinen tahtoo moittia testamenttia 13 luvussa mainituilla perusteilla, hänen on nostettava kanne kuuden kuukauden kuluessa saatuaan testamentista 4 §:n mukaisesti tiedon. Perillisellä ei kuitenkaan ole moiteoikeutta, jos hän on hyväksynyt testamentin tai muulla todistettavalla tavalla luopunut moiteoikeudestaan. 14 luku 6 § Perillisen oikeus moittia testamenttia ei siirry hänen velkojilleen. 15 luku 1 § Älköön kukaan saako perintöä tai testamenttia sen jälkeen, jonka kuoleman hän on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla. Jos 1 momentissa tarkoitettu rikos on kohdistunut perittävän perilliseen tai testamentin saajaan, ei rikoksentekijällä ole parempaa oikeutta kuin hänellä olisi ollut surmatun eläessä. 15 luku 2 § Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen. 15 luku 3 § Mitä 1 ja 2 §:ssä on sanottu, sovelletaan myös siihen, joka on ollut osallinen niissä tarkoitettuun tekoon. 15 luku 4 § Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää. Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen. 15 luku 5 § Perinnön, jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää. 16 luku 1 § Joka on saanut perinnön tai testamentin, saattakoon oikeutensa voimaan tässä luvussa säädetyllä tavalla viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, tai, jos testamenttiin perustuva oikeus alkaa myöhemmin, tästä ajankohdasta lukien. Oikeus voi kuitenkin sen hakemuksesta, jolla on perillisen tai testamentin saajan ohella tai lähinnä hänen jälkeensä oikeus jäämistöön, määrätä, että tämän on saatettava oikeutensa voimaan tietyn, enintään vuoden pituisen määräajan kuluessa siitä, kun hänelle on annettu tieto määräyksestä. 16 luku 2 § Perillinen, joka tahtoo saattaa perintöoikeutensa voimaan, ottakoon perinnön vastaan tai ilmoittakoon vaatimuksensa sille tahi niille, jotka ovat ottaneet perinnön vastaan, taikka, jollei perintöä ole jaettu, sille, joka hoitaa pesää. Tällainen vaatimus voidaan esittää myös oikeudelle tai kihlakunnanoikeuden tuomiopiirissä tuomarille. Milloin perilliselle on määrätty uskottu mies valvomaan hänen oikeuttaan perintöön, on perillisellä lupa tehdä ilmoitus myös uskotulle miehelle, jonka tulee viivytyksettä antaa siitä tieto oikeudelle tai tuomarille. Perillisen on katsottava vastaanottaneen perinnön, jos hän on yksin tai muiden kanssa ottanut pesän hoitoonsa, osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon taikka perillisenä muutoin ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin. Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty perillisestä, on soveltuvin osin voimassa myös testamentin saajasta. 16 luku 3 § Milloin perillinen tämän luvun säännösten mukaan on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää. 16 luku 4 § Oikeuden tai tuomarin, jolle on tehty 2 §:ssä tarkoitettu ilmoitus, on lähetettävä siitä tieto niille pesän osakkaille, joiden nimi ja osoite on mainittu perukirjassa tai jotka muutoin ovat tunnettuja. 17 luku 1 § Sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön. Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta. 17 luku 2 § Lahjanlupaukseen, jota ei ole täytettävä antajan eläessä, on sovellettava, mitä testamentista on säädetty. 17 luku 2 a § Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Luopumisen sitovuudesta perillisen ja testamentinsaajan velkojiin säädetään konkurssilaissa (120/2004) ja ulosottokaaressa (705/2007) . 17 luku 3 § Perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoltua luovuttaa toiselle pesäosuutensa. Luovutus on tehtävä kirjallisesti. 18 luku 1 § Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso. Milloin ositus on toimitettu tai puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, ei eloonjäänyt puoliso ole osakas, ellei hän ole perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja. Se, jolla on oikeus saada perintö tai testamentti vasta toisen perillisen tai yleisjälkisäädöksen saajan kuoltua, on tämän vaan ei perittävän kuolinpesän osakas. Perillisen ja yleisjälkisäädöksen saajan katsotaan olevan osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen. 18 luku 2 § Osakasten tulee, milloin ei, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään, ole järjestetty erityistä kuolinpesän hallintoa, pesän selvittämistä varten yhteisesti hallita pesän omaisuutta. He edustavat tällöin kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa. Toimenpide, joka ei siedä viivytystä, voidaan suorittaa, vaikkei kaikkien osakasten suostumusta saada hankituksi. Osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi; haastattakoon kuitenkin muut osakkaat asiassa kuultaviksi. Hänellä on oikeus saada pesästä korvaus kuluistaan, mikäli oikeudenkäynnillä pesään saadut varat tähän riittävät tai se muutoin harkitaan kohtuulliseksi. 18 luku 3 § Kunnes kaikki osakkaat tai se, jonka muutoin on hallittava pesää, ovat ottaneet pesän omaisuuden haltuunsa, on osakkaan, joka asui perittävän kuollessa tämän kanssa tai joka muutoin voi pitää huolta omaisuudesta, hoidettava sitä, jollei se ole holhoojan, toimitsijan tai muun hoidettavana. Osakkaan on viivytyksettä annettava kuolemantapauksesta tieto muille osakkaille ja, milloin jollekin näistä on tarpeen uskottu mies, tehtävä siitä ilmoitus oikeudelle tai tuomarille, niin kuin holhouslaissa säädetään. Mitä tässä on sanottu osakkaasta, sovelletaan myös eloonjääneeseen puolisoon, vaikka tämä ei olisikaan pesän osakas. Jos perillinen tai testamentinsaaja on vajaavaltainen tai jos hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu, eikä hänellä ole edunvalvojaa, sen, jonka hallussa pesä on, tulee ilmoittaa siitä holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 46 tai 47 §:ssä tarkoitetulle holhousviranomaiselle. 18 luku 4 § Jollei kukaan 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö ryhdy vainajan omaisuutta hoitamaan, tulee sen, jolle se olosuhteisiin katsoen lähinnä kuuluu, ottaa omaisuus haltuunsa ja kutsua paikalle osakas tai ilmoittaa kuolemantapauksesta oikeudelle. Poliisiviranomainen on myös velvollinen suorittamaan mitä tässä on sanottu, milloin sen apuun turvaudutaan tai tämä muutoin on tarpeellista. Ilmoituksen saatuaan tulee oikeuden, mikäli tämä on tarpeen, määrätä toimitsija huolehtimaan siitä, mikä 3 §:n mukaan on osakkaan velvollisuutena. Määräystä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava. Kihlakunnantuomari voi, milloin ei ole oikeuden istuntopäivä, antaa 2 momentissa tarkoitetun määräyksen, kunnes oikeus asiasta päättää. Tuomarin antamaan määräykseen ei saa hakea muutosta. 18 luku 5 § Pesän varoista suoritetaan kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä johtuvat tarpeelliset kustannukset ( pesänselvitysvelat ) niin kuin 21 luvun 1 §:ssä säädetään. 18 luku 6 § Osakkaalla, jonka toimeentulo oli perittävästä riippuvainen, on oikeus pesästä ennakolta saada, mitä hänen toimeentuloaan varten tarvitaan, sikäli kuin hänen osuutensa ilmeisesti siihen riittää ja ennakko voidaan suorittaa pesänselvitystä haittaamatta. Eloonjääneellä puolisolla sekä turvattomilla lapsilla ja ottolapsilla on oikeus saada tarvitsemansa elatus pesästä niin kauan kuin se on selvitettävänä. 18 luku 7 § Osakkaan on korvattava vahinko, minkä hän pesää hoitaessaan tai hallitessaan on tahallansa tai huolimattomuudesta aiheuttanut jollekin, jonka oikeus on pesänselvityksestä riippuvainen. Jos huolimattomuus on lievä, voidaan korvausta alentaa tai hänet kokonaan vapauttaa korvausvelvollisuudesta, milloin se vahingon suuruuteen ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi. Milloin korvausvelvollisia on useita, vastaavat he yhteisvastuullisesti, kuitenkin siten, että se, jonka osalta vahingonkorvausta on 1 momentin mukaisesti alennettu, vastaa vain siten alennetulla määrällä. Korvausvelvollisten kesken on korvausmäärä jaettava sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen viaksi jäävän syyllisyyden määrä ja muut asianhaarat. Osakkaan edunvalvojan vahingonkorvausvelvollisuudesta on voimassa, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään osakkaan korvausvelvollisuudesta. 19 luku 1 § Pesän osakkaan hakemuksesta oikeuden on päätettävä, että pesän omaisuus on luovutettava pesänselvittäjän hallintoon, ja määrättävä joku pesänselvittäjänä pitämään huolta pesän hallinnosta. Jos joku on testamentissa määrätty perillisten tai yleisjälkisäädöksen saajain sijasta testamentin toimeenpanijana pesää hallitsemaan, on määräys annettava myös hänen hakemuksestaan. Sellaista määräystä voi niin ikään hakea erityisjälkisäädöksen saaja tai se, jolla on oikeus ajaa kannetta tarkoitemääräyksen toteuttamisesta, milloin tämän harkitaan olevan tarpeen säädöksen tai määräyksen täytäntöön saattamiseksi. Sama oikeus on sillä, jolle perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja on luovuttanut osuutensa pesään. Hakemuksen voi tehdä myös sellainen avustukseen oikeutettu henkilö, joka ei ole kuolinpesän osakas, milloin tämän harkitaan olevan tarpeen avustusvaatimuksen toteuttamiseksi. Hakemuksen voi tehdä myös säätiölain (487/2015) 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettu testamentin määräyksen toimeenpanija. L:lla 489/2015 lisätty 3 momentti tulee voimaan 1.12.2015. Jos testamentissa on sen toimeenpanijaa määräämättä pesän omaisuus erotettu pesän osakkaiden hallinnosta tai toimeenpanijaksi määrätty ei tehtävään ryhdy, antakoon oikeus 1 momentissa tarkoitetun määräyksen sen hakemuksesta, jonka oikeus on pesän selvityksestä riippuvainen, tai saatuaan muutoin asiasta tiedon. Tämän pykälän mukainen päätös voi perustua myös testamenttiin, joka ei ole saanut lainvoimaa. 19 luku 2 § Pesän omaisuus voidaan myös 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla luovuttaa pesänselvittäjän hallintoon pesän tai vainajan velkojan taikka pesän tai vainajan velasta vastuussa olevan hakemuksesta. Pesää ei kuitenkaan voida luovuttaa pesänselvittäjän hallintoon, jos hakijalla on saatavastaan maksun turvaava takaus tai muu vakuus tai osakkaat tarjoavat hänelle sellaisen vakuuden. Velkojan on ennen hakemuksen tekemistä esitettävä kuolinpesälle maksuvaatimus ja varattava sille kohtuullinen aika maksaa velka tai esittää selvitys kuolinpesän taloudellisesta tilanteesta, jollei tästä aiheudu huomattavaa viivästystä hakemuksen käsittelylle. Hakemuksen voi tehdä myös ulosottomies, jos velallisen velasta on ulosmitattu hänen osuutensa kuolinpesään. 19 luku 3 § Kun hakemus pesänselvittäjän määräämisestä tehdään, on samalla ilmoitettava pesän osakkaat ja testamentin toimeenpanija, milloin sellainen on määrätty, sekä näiden kotipaikat. Jos perunkirjoitus on toimitettu, on hakemukseen liitettävä perukirjasta oikeaksi todistettu ote, josta käy selville pesän tila ja varojen laatu. 19 luku 4 § Pesänselvittäjäksi oikeuden on määrättävä henkilö, jonka voidaan olettaa suorittavan pesän selvityksen sen laadun edellyttämällä taidolla ja joka siihen suostuu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pesän osakkaiden sekä muidenkin ehdotuksiin, joiden oikeus on pesän selvityksestä riippuvainen. Osakas voidaan määrätä pesänselvittäjäksi vain, jos muut osakkaat eivät sitä vastusta ja määräämiseen on erityinen syy. Jos testamentissa on nimetty testamentin toimeenpanija, on hänet määrättävä pesänselvittäjäksi, jollei vastasyitä ole. 19 luku 5 § Milloin pesän laatuun tai laajuuteen katsoen taikka muusta erityisestä syystä on tarpeen, voidaan määrätä useita pesänselvittäjiä. Oikeudella on valta jakaa hallinto heidän keskensä, ja sen on samalla määrättävä hallinnon jaon perusteet. 19 luku 6 § Jos pesänselvittäjä tahtoo luopua toimestaan ja näyttää pätevän syyn, vapauttakoon oikeus hänet siitä. Jollei pesänselvittäjä ole toimeensa sopiva, on hänet siitä vapautettava, milloin joku, jonka oikeus riippuu pesän selvityksestä, sitä vaatii. Sama on laki, milloin pesän selvitys jostakin erityisestä syystä on uskottava toiselle. Jos oikeuden tietoon tulee seikkoja, joiden perusteella pesänselvittäjää on pidettävä toimeensa sopimattomana, voi oikeus omasta aloitteestaan vapauttaa hänet siitä. 19 luku 7 § Jos kaikki osakkaat pyytävät, ettei pesää enää pidetä pesänselvittäjän hallittavana, tulee oikeuden antaa siitä määräys, mikäli tästä ei aiheudu vahingon vaaraa kenellekään, jonka oikeus riippuu pesän selvityksestä, ja samalla vapauttaa pesänselvittäjä toimestaan. Milloin testamentin toimeenpanija on määrätty pesänselvittäjäksi, on vapauttamiseen saatava hänen suostumuksensa. 19 luku 8 § Kun kuolinpesän omaisuus luovutetaan konkurssiin, raukeaa pesänselvittäjän määräys. 19 luku 9 § Jos pesänselvittäjä kuolee, tulee sen, jonka hoidettavana hänen omaisuutensa on, viivytyksettä ilmoittaa siitä oikeudelle. Sellaisen ilmoituksen voi tehdä myös se, jonka oikeus riippuu pesänselvityksestä. 19 luku 10 § Hakemus, jota 1, 2 tai 6 §:ssä tarkoitetaan, samoin kuin 9 §:ssä mainittu ilmoitus saadaan antaa oikeuteen tai sen kansliaan. Jos se, joka on tehnyt 1 tai 2 §:n mukaisen hakemuksen, ei ole täyttänyt, mitä 3 §:ssä on säädetty, tulee oikeuden tai tuomarin asettaa hänelle sitä varten määräaika ja uhka, että hakemuksen voidaan katsoa rauenneen, jollei puuttuva selvitys ole käytettävissä, kun asia otetaan edelleen käsiteltäväksi. Ennen kuin tuomioistuin antaa päätöksen, joka koskee pesänselvittäjän määräämistä tai vapauttamista tehtävästä, tuomioistuimen on varattava osakkaille tilaisuus tulla kuulluiksi, jollei ole syytä olettaa, että hakijan oikeus tämän vuoksi vaarantuu. Asia voidaan myös ratkaista varaamatta osakkaalle tilaisuutta tulla kuulluksi, jos häntä ei tavoiteta. Tuomioistuin voi harkintansa mukaan varata myös vainajan velkojille ja erityisjälkisäädöksen saajille tilaisuuden tulla kuulluiksi. Edellä 6 §:n 2 momentissa ja 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tieto on annettava myös sille, joka on tehnyt hakemuksen pesänselvittäjän määräämiseksi. Pesänselvittäjää älköön vapautettako toimestaan ennen kuin hänelle on varattu tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. 19 luku 11 § Jollei pesänselvittäjän määräämistä tai toimestaan vapauttamista koskevaa asiaa voida heti lopullisesti ratkaista, olkoon oikeudella ja myös kihlakunnantuomarilla valta antaa päätös siksi, kun sellainen ratkaisu on annettu. Jos päätöksen on antanut tuomari, on hänen ilmoitettava se oikeudelle ensiksi pidettävässä yleisessä istunnossa. Kun on kysymys pesänselvittäjän vapauttamisesta toimestaan, on hänelle ennen 1 momentissa mainitun päätöksen tekemistä varattava tilaisuus tulla asiasta kuulluksi vain, jollei siitä aiheudu melkoista ajanhukkaa. 19 luku 12 § Pesänselvittäjän tulee noudattaen, mitä jäljempänä säädetään, ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarvittaviin toimiin. Pesänselvittäjän on hoidettava tehtävänsä joutuisasti. Pesänselvittäjän on, jos se hankaluudetta käy päinsä, tiedusteltava osakkaiden mielipidettä, kun on kysymys perittävän harjoittaman liikkeen selvittämisestä, 12 a §:ssä tarkoitetun sopimuksen tai päätöksen tekemisestä tai sellaisen omaisuuden myymisestä, jolla on osakkaille erityistä arvoa, taikka muista osakkaille tärkeistä asioista. 19 luku 12 a § Jos on syytä epäillä, että pesän varat eivät riitä pesän ja vainajan velkojen maksuun, pesänselvittäjän on pyrittävä tekemään velkojien kanssa sopimus velkojen maksusta. Jollei sopimusta tehdä, pesänselvittäjällä on, kun 18 luvun 5 §:ssä tarkoitetut pesänselvitysvelat on maksettu, oikeus päättää muiden velkojen maksamisesta noudattaen, mitä velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa (1578/1992) ja tämän lain 21 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään velkojen maksamisesta kuolinpesän konkurssissa. Pesänselvittäjän on laadittava päätöksestään asiakirja, josta käyvät ilmi tiedot pesän varoista, pesän ja vainajan veloista sekä pesän velkojen maksusta ja kullekin vainajan velkojalle tulevasta jako-osuudesta. Asiakirja on päivättävä ja pesänselvittäjän allekirjoitettava. Pesänselvittäjän on toimitettava jäljennös asiakirjasta kullekin velkojalle sekä pesän osakkaille. Velkojalla ja pesän osakkaalla on oikeus vaatia pesänselvittäjän päätöksen muuttamista. Hakemus päätöksen muuttamiseksi on tehtävä vainajan viimeisen kotipaikan käräjäoikeudelle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on saanut päätöksestä tiedon. Asian käsittelyssä noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä hakemusasioiden käsittelystä. Jos pesänselvittäjä havaitsee 2 momentissa tarkoitetun päätöksensä virheelliseksi, hän saa oikaista sitä tekemällä asiassa uuden päätöksen. Kun pesänselvittäjän päätös on tullut lainvoimaiseksi, pesänselvittäjän on maksettava kullekin velkojalle hänelle tuleva jako-osuus. 19 luku 12 b § Pesänselvittäjä voi hakea kuolinpesän asettamista konkurssiin. Konkurssiin asettamisen edellytyksistä säädetään konkurssilain (120/2004) 2 luvussa . 19 luku 13 § Pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa. 19 luku 14 § Kiinteää omaisuutta tai toisen maalla olevaa laitosta, joka hallintaoikeuksineen maahan voidaan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, ei pesänselvittäjä saa luovuttaa eikä velasta kiinnityttää, elleivät osakkaat ole kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa antaneet siihen suostumustaan tai, milloin tätä ei voida saada, oikeus ole hakemuksesta sallinut toimenpidettä. Milloin pesänselvittäjä on osakasten suostumuksetta tai oikeuden luvatta ryhtynyt 1 momentissa tarkoitettuun toimeen, on se pätemätön, jos osakas sitä moittii. Kanne on pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hän sai toimenpiteestä tiedon, ja viimeistään vuoden kuluessa lainhuudon tai kiinnityksen myöntämisestä. 19 luku 15 § Pesän rahavarat, jotka pannaan rahalaitokseen korkoa kasvamaan, on talletettava pesän nimelle. Pesän varoja älköön muutoinkaan sekoitettako pesänselvittäjälle tai muulle henkilölle kuuluvaan omaisuuteen. 19 luku 16 § Niin pian kuin omaisuuden osituksen tai perinnönjaon edellyttämä pesän selvittäminen on suoritettu ja ositus tai jako voidaan toimittaa tuottamatta haittaa kenellekään, jonka oikeus on pesän selvityksestä riippuvainen, ilmoittakoon pesänselvittäjä tästä osakkaille ja tehköön hallinnostaan tilin. Sitten kun ositus tai perinnönjako on toimitettu ja tullut lainvoimaiseksi, on pesänselvittäjän annettava kullekin osakkaalle hänelle tuleva omaisuus. Jos pesänselvittäjä on luopunut toimestaan suorittamatta tehtäviään loppuun, on hän silloinkin tilivelvollinen. 19 luku 17 § Jos pesänselvittäjät, joiden kesken hallinto on jakamatta, eivät pääse yksimielisyyteen heidän päätettävänään olevasta asiasta eikä minkään mielipiteen puolesta ole enemmistöä, on asia saatettava oikeuden ratkaistavaksi. 19 luku 18 § Oikeus voi pesän osakkaan tai sen hakemuksesta, jonka oikeus riippuu pesän selvityksestä, velvoittaa pesänselvittäjän antamaan hallinnostaan selonteon tai määrätä jonkun suorittamaan pesän hallinnon tarkastuksen ja antamaan siitä kertomuksen. Jos 1 momentissa tarkoitettua päätöstä ei ole annettu pesän osakasten yhteisestä hakemuksesta, voi oikeus määrätä, että siitä johtuvat kustannukset eivät jää pesän rasitukseksi, vaan että ne on hakijan suoritettava tai, jos hakijoita on useita, heidän maksettava pesäosuuksiensa mukaisessa suhteessa. 19 luku 19 § Pesänselvittäjän on toimessaan noudatettava kaikkea huolellisuutta ja hänen on korvattava vahinko, minkä hän tahallansa tai huolimattomuudesta on aiheuttanut pesälle tai jollekin, jonka oikeus on pesänselvityksestä riippuvainen. Kuitenkin voidaan, jos pesänselvittäjän viaksi jää vain lievä huolimattomuus, korvausta alentaa tai hänet kokonaan vapauttaa korvausvelvollisuudesta, milloin se vahingon suuruuteen ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi. Milloin korvausvelvollisia pesänselvittäjiä on useita, on vastaavasti sovellettava, mitä 18 luvun 7 §:n 2 momentissa on sanottu. 19 luku 20 § Pesänselvittäjällä on oikeus saada pesän varoista pesän laatuun ja laajuuteen sekä tehtävän suorittamiseen käytettyyn työhön katsoen kohtuullinen palkkio sekä korvaus kuluistaan. Jolleivät pesän varat tähän riitä, on hyvitys sen suoritettava, jonka hakemuksesta pesänselvittäjä on määrätty. Jos maksuvelvollisia on useita, vastaavat he yhteisvastuullisesti. Pesänselvittäjän hallintoa koskevaan kanteeseen on sovellettava, mitä kanteesta toimitsijaa vastaan on säädetty. Sillä, joka on nostanut moitekanteen, on oikeus saada pesästä korvaus kuluistaan, mikäli oikeudenkäynnillä pesään saadut varat tähän riittävät tai se muutoin harkitaan kohtuulliseksi. 19 luku 21 § Testamentin toimeenpanijalla on, jollei testamentista muuta ilmene, sama valtuus kuin pesänselvittäjällä, ei kuitenkaan valtuutta luovuttaa kuolinpesää konkurssiin. Testamentin toimeenpanijan valtuus ei supista eloonjääneen puolison oikeutta osallistua pesän selvitykseen. Mitä edellä on sanottu pesänselvittäjän hallinnosta, vastuusta, vapauttamisesta toimestaan sekä oikeudesta palkkioon, sovelletaan vastaavasti testamentin toimeenpanijaan. Jos testamentin toimeenpanija määrätään pesänselvittäjäksi, ei se rajoita sitä oikeutta, mikä hänellä lainvoiman saaneen testamentin nojalla saattaa olla. 19 luku 22 § Oikeuden tai tuomarin päätökseen, jota tarkoitetaan 11 §:n 1 momentissa, ja oikeuden päätökseen 17 §:ssä mainitussa asiassa ei saa hakea muutosta. Niin ikään on muutoksenhaku kielletty hovioikeuden päätöksestä 1, 5–7 §:ssä ja 18 §: ssä tarkoitetuissa asioissa. Oikeuden tässä luvussa muissa kuin 7 §:ssä mainituissa asioissa antamaa päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava. 20 luku 1 § Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta, jollei asianomainen lääninverovirasto saman ajan kuluessa tehdystä hakemuksesta pesän laatuun katsoen tai muusta erityisestä syystä tätä aikaa pidennä. 20 luku 2 § Osakkaan, jonka hoidettavana pesän omaisuus on, tahi pesänselvittäjän tai testamentin toimeenpanijan on määrättävä perunkirjoituksen aika ja paikka sekä valittava sitä toimittamaan kaksi uskottua miestä. Jollei osakas, pesänselvittäjä tai testamentin toimeenpanija ole ottanut pesän omaisuutta haltuunsa, tulee muun henkilön, jolla, sen mukaan kuin 18 luvun 4 §:ssä sanotaan, on omaisuus hoidettavanaan, toimituttaa perunkirjoitus. Perunkirjoituksen ajasta ja paikasta on, milloin se voi sanottavaa hankaluutta tuottamatta tapahtua, hyvissä ajoin sitä ennen annettava tieto osakkaille ja eloonjääneelle pu

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat