← Suomi
    VERO-VH/1101/00.01.00/2024
    Suomi

    VERO-VH/1101/00.01.00/2024 — Seuraamusmaksut kiinteistöverotuksessa

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    Seuraamusmaksut kiinteistöverotuksessa Syventävä vero-ohje Antopäivä 14.3.2024 Versiohistoria Diaarinumero VH/1101/00.01.00/2024 Voimassaolo 14.3.2024 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti Korvaa ohjeen VH/2183/00.01.00/2020, 8.5.2020 Ohje liittyy kokonaisuuteen: Perheoikeus ja verotus , Laiminlyönnin seuraamukset Ohjetta on päivitetty kiinteistöverolain 16 §:n muutosten johdosta, jotka ovat tulleet voimaan 1.1.2024 (HE 39/2023 vp). Kiinteistöverolain 16 §:n 1 momenttiin lisättiin verovelvollisen ilmoitettaviksi tiedoiksi tiedot varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kiven-, soran-, saven- ja turpeenottopaikasta. Kiinteistöverolain muutetun 16 §:n 2 momentin mukaan Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä kiinteistöverotusta varten annettavista tiedoista. Lisäksi 16 §:ään lisättiin uusi 3 momentti, jonka mukaan verovelvollisen, joka ei ole saanut selvitystä kiinteistöverotuksen perusteena käytetyistä kiinteistötiedoista ja joka on kalenterivuoden alkaessa omistanut veronalaisen kiinteistön, on kiinteistöverotusta varten kehotuksetta ilmoitettava Verohallinnolle 16 §:n 1 momentissa tarkoitetut maapohjaa ja rakennusta koskevat tiedot. Tämän johdosta verovelvolliselle voidaan määrätä kiinteistöverotuksessa verovuodesta 2024 lukien myöhästymismaksu ja veronkorotus, jos tietoja ei ole ilmoitettu Verohallinnolle. 1 Johdanto Kiinteistöverolain (654/1992, KiVL) 25 §:ään sisältyvän viittaussäännöksen nojalla kiinteistöverotuksen seuraamusmaksuihin sovelletaan, mitä verotusmenettelylaissa niistä säädetään. Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, VML) lisäksi veronkorotusta koskevaa sääntelyä on laissa erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta (781/2013). Seuraamusmaksuja ovat veronkorotus ja myöhästymismaksu. Veronkorotus määrätään seuraamuksena siitä, että verovelvollinen on laiminlyönyt verolainsäädännön mukaisen ilmoittamisvelvollisuutensa. Myöhästymismaksu määrätään eräissä tilanteissa, joissa verovelvollinen täydentää tai korjaa kiinteistöverotuksen perusteena käytettyjä kiinteistötietoja myöhässä. Nykyiset veronkorotukset ovat aiempaa kaavamaisemmat ja viranomaisen tapauskohtainen harkintavalta on aiempaa suppeampi. Tällä on pyrittyparantamaan seuraamuskäytännön yhtenäisyyttä, ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta. Myös myöhästymismaksu on kaavamainen. Seuraamusmaksujen määräämisperusteet ja tasot ovat eri verolajeissa säädetty mahdollisimman yhtenäisiksi. Myös valmisteverojen ja autoverojen seuraamusmaksut yhtenäistettiin muiden Verohallinnon kantamien verojen kanssa (HE 54/2020 vp). VML 32 §:ssä on säännökset veronkorotuksen määräämisperusteista ja määräämättä jättämisestä. Kiinteistöverotuksessa veronkorotus määrätään lisääntyneen veron perusteella. VML 32 b §:ssä säädetään lisääntyneen veron perusteella laskettavan veronkorotuksen suuruudesta. VML 33 §:ssä on säännökset myöhästymismaksun määräämisperusteista, suuruudesta ja määräämättä jättämisestä. Veronkorotuksen ja myöhästymismaksun soveltamisalat on rajattu niin, että VML 33 §:ssä erikseen määritellyissä tilanteissa laiminlyönnistä määrätään myöhästymismaksu veronkorotuksen sijasta. Muissa tapauksissa ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä määrätään veronkorotus. Verohallinto määrää verovelvolliselle myöhästymismaksun, jos verovelvollinen oma-aloitteisesti korjaa tai täydentää kiinteistöverotuksen perusteena olevia tietoja säädetyn määräpäivän jälkeen, mutta ennen kiinteistöverotuksen päättymistä. Vuodelta 2024 toimitettavasta kiinteistöverotuksesta alkaen myöhästymismaksu määrätään myös silloin, kun verovelvollinen, joka ei ole saanut selvitystä kiinteistötiedoista, ilmoittaa oma-aloitteisesti maapohjaa ja rakennusta koskevat tiedot ilmoittamiselle säädetyn määräpäivän jälkeen, mutta ennen säännönmukaisen kiinteistöverotuksen päättymistä. Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle määrättävä myöhästymismaksu on 50 euroa verovuotta kohden. Muille verovelvollisille määrättävä myöhästymismaksu on 100 euroa verovuotta kohden. Myöhästymismaksua ei määrätä, jos tietojen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä, laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy. Kiinteistöverolaissa olevan erityissäännöksen mukaan myöhästymismaksua ei määrätä myöskään, jos verovelvollisen kiinteistöverotusta varten antamissa tiedoissa on virhe, josta verovelvollisen ei voida kohtuudella olettaa olleen tietoinen (KiVL 25 §:n 1 momentti). Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos kiinteistöverotusta varten annettavat tiedot, asiakirjat tai selvitykset on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta. Veronkorotusta ei määrätä siltä osin kuin laiminlyönnin seuraamukseksi on säädetty myöhästymismaksu. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että veronkorotus määrätään, jos kiinteistöverotuksen perusteena käytetyssä kiinteistötietojen selvityksessä on puute tai virhe tai ilmoittamisvelvollisuus on muuten laiminlyöty, eikä laiminlyöntiä korjata oma-aloitteisesti ennen kiinteistöverotuksen päättymistä. Vuodelta 2024 toimitettavasta kiinteistöverotuksesta alkaen veronkorotus määrätään myös silloin, kun verovelvollinen, joka ei ole saanut selvitystä kiinteistötiedoista, ei ilmoita maapohjaa ja rakennusta koskevia tietoja Verohallinnolle. Veronkorotukselle on säädetty prosenttimääräinen perustaso, jota sovelletaan lähtökohtaisesti. Laissa erikseen määritellyissä tilanteissa veronkorotus määrätään korotettuna tai alennettuna. Veronkorotusta ei määrätä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi VML 32 a §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Kiinteistöverolaissa olevan erityissäännöksen mukaan veronkorotusta ei määrätä myöskään, jos verovelvollisen kiinteistöverotusta varten antamissa tiedoissa on virhe, josta verovelvollisen ei voida kohtuudella olettaa olleen tietoinen (KiVL 25 §:n 1 momentti). Koska nykyiset veronkorotussäännökset ovat kaavamaiset, ne jättävät Verohallinnolle vähemmän harkintavaltaa veronkorotuksen ja sen suuruuden määräämisessä kuin aikaisemmat säännökset. Veronkorotus on määrättävä, jos ilmoittamisvelvollisuus on laiminlyöty. Veronkorotus jätetään määräämättä vain laissa erikseen säädetyissä tilanteissa. Nykyisiä seuraamusmaksuja sovelletaan vuodelta 2020 toimitettavasta kiinteistöverotuksesta alkaen. Verovuotta 2020 edeltäneiden vuosien kiinteistöverotuksessa ja muutosverotuksessa sovelletaan aikaisempia veronkorotussäännöksiä. Esimerkki 1 . Verohallinto lähettää keväällä 2020 verovelvolliselle kiinteistöverotuspäätöksen ja selvityksen verovuoden 2020 kiinteistöverotuksen perusteena käytetyistä kiinteistötiedoista. Uusia seuraamusmaksuja sovelletaan verovuodelta 2020 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. 2 Myöhästymismaksu 2.1 Yleistä VML 33 §:n 1 momentin mukaan Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen sijasta myöhästymismaksun, jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen tai oma-aloitteisesti korjaa muun VML 32 §:ssä tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin veroilmoituksen antamiselle säädetyn määräajan jälkeen, mutta ennen verotuksen päättymistä. Myöhästymismaksu on seuraamus siitä, että verovelvollinen ei ole täyttänyt ilmoittamisvelvollisuuttaan määräajassa. 2.2 Ilmoittamisvelvollisuudesta kiinteistöverotuksessa Kiinteistöverotuksessa verovelvollisen säännönmukainen ilmoittamismenettely on toteutettu lähtökohtaisesti siten, että Verohallinto lähettää verovelvolliselle, jolle maksuunpannaan kiinteistöveroa, selvityksen kiinteistöverotuksen perusteena käytetyistä kiinteistötiedoista (selvitys kiinteistötiedoista) ja niiden perusteella lasketun verotuspäätöksen. Selvitys kiinteistötiedoista voidaan lähettää myös ilman verotuspäätöstä. Selvitys voidaan lähettää tarvittaessa myös silloin, kun verovelvolliselle ei tule määrättäväksi kiinteistöveroa (KiVL 16 §:n 1 momentti). Verovelvollisen on tarkistettava selvitykseen merkityt maapohjan pinta-alaa, rakennusoikeutta, kaavatilannetta, rantaoikeutta, käyttötarkoitusta sekä omistus- ja hallintaoikeutta koskevat tiedot samoin kuin rakennuksen jälleenhankinta-arvon laskennan perusteena käytetyt tiedot ja käyttötarkoitus. Verovelvollisen on ilmoitettava Verohallinnolle tiedoissa ilmenevät virheet. Lisäksi on ilmoitettava selvitykseltä puuttuvat kiinteistöt ja rakennukset samoin kuin perusparannukset ja huomattavat korjaustoimenpiteet, tiedot varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kiven-, soran-, saven- ja turpeenottopaikasta tai muusta vastaavasta etuudesta sekä tieto rakennuksen purkamisesta tai käytöstä poistamisesta (KiVL 16 §:n 1 momentti). KiVL 16 §:n 2 momentin mukaan Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä kiinteistöverotusta varten annettavista tiedoista. Kyseinen säännös on tullut voimaan 1.1.2024. Verovelvollisen tarkistamis- ja korjaamisvelvollisuus koskee vain KiVL 16 §:n 1 momentissa mainittuja selvityksellä olevia tietoja ja siltä puuttuvia tietoja (hallituksen esitys 6/2012 vp s. 4). Verovelvollisen on ilmoitettava korjaukset ja täydennykset sähköisesti OmaVero-palvelussa tai Kiinteistöveroilmoitus-lomakkeella (VEROH 3743). Ilmoitus on annettava säädetyssä määräajassa (ks. VHp veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta ). Tiedot on ilmoitettu määräajassa, jos ne ovat saapuneet Verohallinnolle ennen määräajan päättymistä (KiVL 16 §:n 2 momentti). Jos verovelvollinen ei korjaa kiinteistöverotuksen perusteena olevia tietoja, hänen katsotaan antaneen tiedot Verohallinnolle kiinteistöverotusta varten hänelle lähetetyn selvityksen mukaisena (KiVL 16 §:n 4 momentti). Koska verovelvollisen katsotaan tällöin ilmoittaneen selvityksen mukaiset tiedot Verohallinnolle, myöhästymismaksu ei tule kiinteistöverotuksessa tässä tilanteessa määrättäväksi sillä perusteella, että koko veroilmoitus on annettu myöhässä. Verohallinnolla ei ole kaikissa tapauksissa ajantasaista tietoa kiinteistön oikeasta verovelvollisesta siinä vaiheessa, kun Verohallinto muodostaa kiinteistöverotuksen perusteena käytettyjä tietoja koskevan selvityksen, ja selvitystä ei tällöin lähetetä oikealle verovelvolliselle. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun kiinteistö on hiljattain siirtynyt uudelle omistajalle perinnönjaossa tai kyse on rakennuksen erillisluovutuksesta, ja omistuksen siirtoa ei ole vielä rekisteröity. Kiinteistöverolakiin on lisätty 1.1.2024 voimaan tullut 16 §:n 3 momentti, jonka mukaan verovelvollisen, joka ei ole saanut selvitystä kiinteistötiedoista ja joka on kalenterivuoden alkaessa omistanut veronalaisen kiinteistön, on kiinteistöverotusta varten kehotuksetta ilmoitettava Verohallinnolle 16 §:n 1 momentissa tarkoitetut maapohjaa ja rakennusta koskevat tiedot. Tiedot ilmoitetaan sähköisesti OmaVero-palvelussa tai Kiinteistöveroilmoitus-lomakkeella (VEROH 3743 ). Kiinteistöverolain 16 §:n 3 momentin mukainen ilmoittamisvelvollisuus tulee kyseeseen tilanteissa, joissa verovelvollinen ei olisi rekisteritietojen puutteellisuuden tai virheellisyyden vuoksi taikka muusta syystä saanut kiinteistötietoja koskevaa selvitystä (hallituksen esitys 39/2023 vp s. 18-19). KiVL 16 §:n 3 momentin ja VML 33 §:n 1 momentin perusteella verovelvolliselle, joka ei ole saanut selvitystä kiinteistötiedoista, voidaan määrätä vuodelta 2024 toimitettavasta kiinteistöverotuksesta alkaen myöhästymismaksu, jos maapohjaa ja rakennusta koskevat tiedot on annettu myöhässä, mutta ne on annettu oma-aloitteisesti ennen säännönmukaisen kiinteistöverotuksen päättymistä. Esimerkki 2. X Oy on rakentanut vuokrakiinteistölle uuden liiketalon vuonna 2023. Verohallinto ei ole saanut sivullisilmoittajalta tietoa rakennuksesta ennen verovuoden 2024 kiinteistötietojen selvityksen muodostamista. X Oy:llä ei ole omistuksessaan muita kiinteistöverotuksessa veronalaisia kiinteistöjä tai rakennuksia. Tämän vuoksi yhtiölle ei ole lähetetty selvitystä kiinteistötiedoista. Yhtiö ilmoittaa Verohallinnolle rakennusta koskevat tiedot vasta Verohallinnon päätöksessä ilmoitetun määräajan jälkeen. Koska X Oy antaa tiedot vasta määräajan jälkeen, mutta ilman kehotusta ja ennen verotuksen päättymistä, yhtiölle määrätään myöhästymismaksu verovuoden 2024 kiinteistöverotuksessa. Koska kiinteistöverolaissa ei ole aiemmin ollut säännöksiä verovelvollisen velvollisuudesta antaa kehotuksetta maapohjaa ja rakennusta koskevia tietoja kiinteistöverotusta varten siinä tapauksessa, että hän ei ole saanut selvitystä kiinteistötiedoista, ei verovelvolliselle ole voitu määrätä aiemmilta verovuosilta kiinteistöverotuksessa myöhästymismaksua sen johdosta, että ilmoitusta ei ole tällaisessa tapauksessa annettu. Lisäksi on huomattava, että verotusmenettelylain 7 ja 10 §:n mukaan verovelvollisen on tuloveroilmoituksessaan ilmoitettava verovuoden päättyessä omistamansa kiinteistöt sekä kiinteistöverolain 2 pykälän 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut varat. Tämän ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä verovelvolliselle voidaan periaatteessa määrätä myös myöhästymismaksu tuloverotuksessa. . 2.3 Myöhästymismaksun määräämisperusteet 2.3.1 Kiinteistöverotuksen tietojen korjaaminen ja ilmoittaminen myöhässä Kiinteistöverotuksessa myöhästymismaksu voi tulla käytännössä yleensä määrättäväksi, jos verovelvollinen ei ole ilmoittanut Verohallinnolle hänelle lähetetyssä selvityksessä olevista virheistä ja puutteista määräajassa, mutta korjaa laiminlyöntinsä oma-aloitteisesti ennen verotuksen päättymistä. Myöhästymismaksu määrätään pääsääntöisesti vain silloin, kun verotustietoja korjataan verovelvollisen vahingoksi eli maksettavan veron määrä lisääntyy. Myöhästymismaksu määrätään esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen ilmoittaa selvitykseltä puuttuneen maapohjan tai rakennuksen kiinteistöveroilmoituksen antamiselle säädetyn määräajan jälkeen, mutta ennen kiinteistöverotuksen päättymistä. Myöhästymismaksua sovelletaan kiinteistötietoja koskevassa selvityksessä olevan puutteen tai virheen korjaamiseen vain silloin, kun verovelvollinen korjaa puutteen tai virheen oma-aloitteisesti . Korjaaminen on oma-aloitteista, jos verovelvollinen korjaa puutteen tai virheen ennen kuin hän on tullut tietoiseksi veron määräämiseksi aloitetusta viranomaisen valvontatoimesta. Valvontatoimia ovat esimerkiksi verotarkastus, valvontakäynti tai verovelvollisen verotuksen yksittäiseen asiakysymykseen kohdistuvat selvittämis- ja tutkimistoimenpiteet. Korjaaminen ei ole oma-aloitteista esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen korjaa puutteen tai virheen vasta saatuaan tiedon tulevasta verotarkastuksesta taikka saatuaan Verohallinnon kehotuksen veroilmoituksen täydentämiseksi tai asian selvittämiseksi. Tällöin puutteen tai virheen johdosta määrätään veronkorotus. Esimerkki 3 . Heikin on tullut ilmoittaa kiinteistötietojen selvitykseltä puuttuvat tiedot ja korjattava sillä olevat virheelliset tiedot viimeistään 5.5. Heikki ei ilmoita rakennuttamaansa uutta rakennusta, jonka tiedot eivät sisälly selvitykseen. Heikki saa 6.6. Verohallinnolta selvityspyynnön, jossa pyydetään tarkempia tietoja uudesta rakennuksesta. Heikki ilmoittaa rakennustiedot Verohallintoon heti selvityspyynnön saamisen jälkeen. Koska Heikki ei ole ilmoittanut puuttuneita rakennustietoja oma-aloitteisesti, hänelle ei määrätä myöhästymismaksua vaan veronkorotus. Vuodelta 2024 toimitettavasta kiinteistöverotuksesta alkaen myöhästymismaksu voi lisäksi tulla määrättäväksi, jos verovelvollinen ei ole saanut Verohallinnolta selvitystä kiinteistötiedoista ja antaa maapohjaa ja rakennusta koskevat tiedot myöhässä, mutta ilman kehotusta ja ennen säännönmukaisen kiinteistöverotuksen päättymistä. Verohallinto voi verovelvollisen pyynnöstä pidentää veroilmoituksen tai siihen liitettävien tietojen ja selvitysten antamisaikaa (VML 8 §:n 3 momentti). Myöhästymismaksua ei määrätä, jos kiinteistöverotusta koskevat tiedot toimitetaan Verohallintoon ennen pidennetyn määräajan päättymistä. Myöhästymismaksua sovelletaan, jos ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti korjataan ennen verovuodelta toimitettavan kiinteistöverotuksen päättymistä. Kiinteistöverotus päättyy verovelvolliskohtaisesti verovelvollisen verotuspäätökseen merkittynä päivänä (KiVL 22 a §:n 1 momentti). Verotus päättyy tällöin yksilöllisessä aikataulussa sen jälkeen, kun Verohallinto on toimittanut kyseisen verovelvollisen kiinteistöverotuksen. Kiinteistöverotus päättyy aina viimeistään verovuoden lokakuun lopussa. Myöhästymismaksua sovelletaan vain, jos ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti korjataan ennen verovelvolliskohtaista kiinteistöverotuksen päättymistä. Jos ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti korjataan vasta sen jälkeen, kun verovelvollisen kiinteistöverotus on päättynyt, laiminlyönnistä määrätään veronkorotus. Myöhästymismaksu määrätään verovelvolliselle. Jos kiinteistöllä on useampia omistajia, jotka omistavat kiinteistön määräosin, on jokainen omistaja velvollinen ilmoittamaan kiinteistön täydennettävät ja korjattavat tiedot. Tämän vuoksi myöhästymismaksun määräämisen edellytykset tarkastellaan jokaisen omistajan osalta erikseen. Esimerkki 4 : Sisarukset Seija, Senja ja Seppo omistavat yhdessä kesämökkikiinteistön. Jokainen omistaa kiinteistöstä 1/3 suuruisen määräosan. Kukin sisaruksista on saanut selvityksen kiinteistötiedoista. Sisarukset ovat rakentaneet kesämökkikiinteistölle uuden vapaa-ajan asunnon, jonka tiedot eivät olleet selvityksissä. Sisaruksista Seija ilmoittaa vapaa-ajan asunnon tiedot omalla kiinteistöveroilmoituksellaan ennen veroilmoituksen määräpäivää. Sen sijaan Senja ja Seppo ilmoittavat rakennuksen tiedot vasta määräpäivän jälkeen, kun Seija on muistuttanut heitä asiasta. Verohallinto määrää Senjalle ja Sepolle oma-aloitteisesti myöhässä annettujen tietojen johdosta myöhästymismaksun eli kummallekin 50 euroa. Seijalle ei määrätä myöhästymismaksua, koska hän on ilmoittanut kiinteistötiedot määräajassa. Puolisoiden yhdessä omistamasta kiinteistöstä riittää yksi yhteinen ilmoitus ( VHp veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta 14 §:n 4 momentti). Jos puoliso on ilmoittanut yhdessä omistetun kiinteistön tiedot määräajassa, myös toisen puolison katsotaan täyttäneen ilmoittamisvelvollisuutensa määräajassa. Molemmat puolisot ovat kuitenkin vastuussa tietojen ilmoittamisen laiminlyönnistä. Tämän vuoksi myöhästymismaksu määrätään kummallekin puolisolle, jos toinen puoliso ei ole ilmoittanut kiinteistötietojen täydennyksiä tai korjauksia lainkaan, mutta toinen puoliso on ilmoittanut muutokset myöhässä. Esimerkki 5 : Antti ja Anja omistavat yhdessä omakotitalokiinteistön. He ovat kumpikin saaneet selvityksen kiinteistötiedoista. Antti ja Anja ovat tehneet omakotitalossaan laajennuksen, jonka tiedot eivät sisälly selvityksiin. Antti ilmoittaa tiedot laajennuksesta Verohallintoon vasta kiinteistöveroilmoituksen antamisen määräpäivän jälkeen, mutta ennen kiinteistöverotuksen päättymistä. Koska puolisoilta riittää yksi yhteinen ilmoitus, Anja ei itse ilmoita laajennuksesta. Verohallinto määrää molemmille puolisoille myöhästymismaksun (2 x 50 euroa = 100 euroa) omaksi vahingoksi myöhässä ilmoitettujen tietojen johdosta. Jos myöhässä annetussa ilmoituksessa on puutteita tai virheitä, verovelvolliselle määrätään niiden oikaisemisen johdosta lisääntyneestä verosta veronkorotus myöhästymismaksun lisäksi. Esimerkki 6 . Eero on saanut selvityksen kiinteistötiedoista. Selvityksestä on puuttunut omakotitaloon tehdyn peruskorjauksen ja laajennuksen tiedot sekä uuden vapaa-ajan asunnon tiedot. Eero on ilmoittanut peruskorjauksen ja laajennuksen oma-aloitteisesti myöhässä, mutta ennen kiinteistöverotuksen päättymistä. Kiinteistöverotusta toimitettaessa todetaan, että Eero on jättänyt kokonaan ilmoittamatta uuden vapaa-ajan asunnon tiedot. Verohallinto määrää Eerolle kiinteistöveron vapaa-ajan asunnosta sivullisilmoittajilta saatujen tietojen perusteella. Eerolle määrätään oma-aloitteisesti myöhässä ilmoitettujen tietojen osalta myöhästymismaksu ja ilmoittamatta jätetyn vapaa-ajan asunnon osalta veronkorotus. Verovelvollinen on vastuussa siitä, että ilmoittamisvelvollisuus täytetään oikein ja oikea-aikaisesti, vaikka hän olisi uskonut ilmoittamisen toiselle henkilölle, kuten tilitoimistolle tai asianhoitajalle. Myöhästymismaksua ei jätetä määräämättä sillä perusteella, että myöhästyminen on johtunut toisen henkilön menettelystä. Veronkorotusta pidetään hallinnollisena rangaistusluonteisena seuraamuksena, joka voi estää samaa asiaa koskevan veropetossyytteen tutkimisen rikosoikeudellisessa menettelyssä (ks. luku 3.3.3). Sen sijaan myöhästymismaksulla ei ole merkitystä ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntien mahdollisessa rikosoikeudellisessa käsittelyssä, kun otetaan huomioon myöhästymismaksun määräytymisperuste ja vähäinen määrä. 2.3.2 Verovelvollisen hyväksi vaikuttavat tiedot Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus koskee myös verovelvollisen hyväksi eli veron määrään vähentävästi vaikuttavia tietoja. Verotusmenettelyn sujuvuuden kannalta on tärkeää, että kaikki verotukseen vaikuttavat tiedot ilmoitetaan säädetyssä määräajassa. Lähtökohtana kuitenkin on, että myöhästymismaksua ei määrätä sen johdosta, että verovelvollisen hyväksi vaikuttavia tietoja ilmoitetaan myöhässä. Myöhästymismaksua ei lähtökohtaisesti määrätä esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen ilmoittaa säädetyn määräajan jälkeen rakennuksen tai maapohjan pinta-alan pienemmäksi kuin se on ollut kiinteistöverotuksen perusteena käytettyjä tietoja koskevassa selvityksessä. Esimerkki 7 . Maija on saanut selvityksen kiinteistötiedoista. Selvityksen mukaan hänen omistamansa omakotitalon pinta-ala on 140 m 2 , vaikka rakennuksen todellinen pinta-ala on 120 m 2 . Maija korjaa pinta-alatiedon vasta kiinteistötietojen ilmoittamisen määräpäivän jälkeen, mutta kuitenkin ennen kiinteistöverotuksensa päättymistä. Koska pinta-alan muutoksessa on kyse Maijan hyväksi vaikuttavasta tiedosta, Maijalle ei määrätä myöhässä ilmoitetusta tiedosta myöhästymismaksua. Myöhästymismaksu voidaan poikkeuksellisesti määrätä, jos hyväksi vaikuttavia tietoja ilmoitetaan toistuvasti myöhässä tai jos verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista (VML 33 §:n 2 momentti). 2.4 Myöhästymismaksun suuruus Myöhästymismaksu on määrältään kiinteä ja kertaluonteinen. Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle määrättävä myöhästymismaksu on 50 euroa verovuotta kohden. Muille verovelvollisille määrättävä myöhästymismaksu on 100 euroa verovuotta kohden (VML 33 §:n 3 momentti). Sadan euron myöhästymismaksua sovelletaan esimerkiksi osakeyhtiön ja henkilöyhtiön kiinteistöverotuksessa. Henkilöyhtiön myöhästymismaksu määrätään kiinteistöverotuksessa maksettavaksi avoimelle yhtiölle tai kommandiittiyhtiölle kuten kiinteistövero ja veronkorotuskin, koska kiinteistöverotuksessa henkilöyhtiö on erillinen verovelvollinen. Myöhästymismaksua ei siis määrätä kiinteistöverotuksessa henkilöyhtiön vastuunalaisten yhtiömiesten maksettavaksi toisin kuin tuloverotuksessa. Myöhästymisen kesto tai kiinteistöveron määrä eivät vaikuta myöhästymismaksun määrään. Verovelvolliselle määrätään verovuoden kiinteistöverotuksessa vain yksi myöhästymismaksu kaikista verovuoteen kohdistuvista laiminlyönneistä, jotka kuuluvat myöhästymismaksun soveltamisalaan. Vain yksi myöhästymismaksu määrätään silloinkin, kun verovelvollisella on useampia kiinteistöjä, joita koskevia tietoja hän on ilmoittanut myöhässä. Myöhästymismaksu on kuitenkin verolajikohtainen. Verovelvolliselle voidaan siten määrätä kiinteistöverotuksessa myöhästymismaksu, vaikka hänelle on jo määrätty myöhästymismaksu samalta verovuodelta toimitetussa tuloverotuksessa. Esimerkki 8 . Saara omistaa omakotitalokiinteistön yksin sekä vapaa-ajankiinteistön määräosin yhdessä kahden sisarensa kanssa. Saaran kiinteistötietoja koskevalta selvitykseltä puuttuvat hänen omakotitaloonsa tehty laajennus sekä vapaa-ajan kiinteistölle rakennettu uusi savusauna. Saara ei ilmoita puuttuvia tietoja määräpäivään mennessä, mutta hän ilmoittaa tiedot kuitenkin ennen kiinteistöverotuksensa päättymistä. Saaralle määrätään oma-aloitteisesti ilmoitetuista eri kiinteistöjen tiedoista vain yksi 50 euron myöhästymismaksu. Esimerkki 9 . Osakeyhtiön kiinteistötietoja koskevalta selvitykseltä puuttuvat toimistorakennukseen tehdyn peruskorjauksen tiedot ja samalle kiinteistölle rakennetun varastorakennuksen tiedot. Osakeyhtiö ei ilmoita puuttuvia tietoja määräpäivään mennessä, mutta ilmoittaa tiedot kuitenkin ennen kiinteistöverotuksen päättymistä. Osakeyhtiö ilmoittaa toimistorakennuksen perusparannustiedot kesäkuussa ja uuden varastorakennuksen heinäkuussa. Osakeyhtiölle määrätään eri aikaan oma-aloitteisesti ilmoitetuista tiedoista vain yksi 100 euron myöhästymismaksu. 2.5 Myöhästymismaksun määräämättä jättäminen Myöhästymismaksua ei määrätä, jos veroilmoituksen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä, laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy (VML 33 §:n 5 momentti). Kiinteistöverolaissa olevan erityissäännöksen mukaan myöhästymismaksua ei määrätä myöskään, jos verovelvollisen kiinteistöverotusta varten antamissa tiedoissa on virhe, josta verovelvollisen ei voida kohtuudella olettaa olleen tietoinen (KiVL 25 §:n 1 momentti). 2.5.1 Verovelvollisesta riippumattomat syyt Verovelvollisesta riippumattomia syitä ovat esimerkiksi yleisen tietoverkon tai Verohallinnon sähköisen asiointipalvelun toimintahäiriöt, joiden vuoksi verovelvollinen ei ole voinut ilmoittaa korjauksia ja täydennyksiä kiinteistötietoihin säädetyssä määräajassa. Myöhästymismaksun määräämättä jättäminen edellyttää, että tiedot ilmoitetaan viipymättä eli heti esteen lakattua. 2.5.2 Vähäinen laiminlyönti Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin vähäisyyttä arvioidaan yleensä euromääräisesti tai ajallisesti. Tarkoituksena on, että myöhästymismaksua ei määrätä, jos myöhässä ilmoitettujen verotustietojen taloudellinen merkitys on vähäinen tai myöhästyminen on lyhytkestoinen. VML:ssä tai hallituksen esityksessä 97/2017 vp ei ole täsmällisemmin määritelty, milloin laiminlyönti on vähäinen. Verohallinto katsoo, että kiinteistöverotuksessa laiminlyöntiä voidaan yleensä pitää euromääräisesti vähäisenä, jos verovelvollisen myöhässä ilmoittamien tietojen johdosta kiinteistöveron määrä lisääntyy enintään 100 euroa. Verovelvollisen säännönmukaisen kiinteistöverotuksen aikana myöhässä ilmoittamien kiinteistötietojen perusteella määrättävien kiinteistöverojen lisäykset lasketaan yhteen edellä mainittua eurorajaa sovellettaessa. Laiminlyöntiä voidaan yleensä pitää ajallisesti vähäisenä, jos kiinteistöverotuksen korjatut tai puuttuvat tiedot ilmoitetaan Verohallinnolle viimeistään kolmantena päivänä ilmoittamiselle säädetyn määräpäivän jälkeen. Esimerkki 10 . Veera on saanut selvityksen kiinteistötiedoista. Kiinteistötietoihin kohdistuvat korjaukset ja täydennykset tulee tehdä viimeistään 5.5. Kiinteistötiedoista puuttuu Veeran edellisenä vuonna kummisedältään lahjaksi saama kesämökkikiinteistö. Kiinteistötietojen antamisen määräpäivänä Veera tulostaa Kiinteistöveroilmoitus-lomakkeen puuttuvan kiinteistön ilmoittamista varten, täyttää lomakkeen ja postittaa sen. Lomake saapuu Verohallintoon 8.5. Koska ilmoitettavien tietojen tulee olla perillä Verohallinnossa määräajassa, on Veera ilmoittanut puuttuvan tiedon myöhässä. Myöhästymismaksua ei kuitenkaan määrätä, koska laiminlyönti on ajallisesti vähäinen. Esimerkki 11 . Väinö on saanut selvityksen kiinteistötiedoista. Kiinteistötietoihin kohdistuvat korjaukset ja täydennykset tulee tehdä viimeistään 5.5. Väinö on edellisenä vuonna hankkinut kesämökilleen sähköt, vesijohdon ja viemäröinnin sekä rakentanut uuden saunan. Nämä tiedot puuttuvat hänelle lähetetystä kiinteistötietojen selvityksestä. Väinö on täydentänyt kesämökkikiinteistönsä tietoja OmaVerossa. Hän on ilmoittanut kesämökin sähköistyksestä ja uusista vesijohdoista sekä viemäröinnistä 11.5. Kiinteistöveron määrä lisääntyy tuon tiedon perusteella 30 euroa. Väinölle ei määrättäisi pelkästään tämän laiminlyönnin johdosta myöhästymismaksua, koska laiminlyönti on määrällisesti vähäinen (alle 100 euroa). Väinö ilmoittaa uudesta saunasta 15.6. Tämän tiedon perusteella kiinteistövero lisääntyy vielä 80 eurolla. Väinölle määrätään 50 euron myöhästymismaksu, koska oma-aloitteisesti myöhässä ilmoitettujen täydennysten johdosta kiinteistövero on lisääntynyt yhteensä 110 euroa eli laiminlyöntiä ei pidetä vähäisenä. Esimerkki 12 . X Oy on rakentanut vuokrakiinteistölle uuden liiketalon vuonna 2023. Verohallinto ei ole saanut sivullisilmoittajilta tietoa rakennuksesta ennen verovuoden 2024 kiinteistötietojen selvityksen muodostamista. X Oy:llä ei ole omistuksessaan muita kiinteistöverotuksessa veronalaisia kiinteistöjä tai rakennuksia. Tämän vuoksi yhtiölle ei ole lähetetty selvitystä kiinteistötiedoista. Verohallinnon veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta antaman päätöksen mukaan yhteisön, joka ei ole saanut selvitystä kiinteistötiedoista, on annettava verovuoden 2024 kiinteistöveroilmoitus maapohjaa ja rakennusta koskevista tiedoista viimeistään 30.4.2024. X Oy antaa kiinteistöveroilmoituksen Verohallintoon 3.5.2024. Rakennuksesta määrättävä kiinteistövero on 1 500 euroa. Yhtiölle ei määrätä myöhästymismaksua, koska laiminlyönti on ajallisesti vähäinen. Edellä mainituista euromääräisistä rajoista ja aikarajoista huolimatta laiminlyöntiä ei pidetä vähäisenä, jos verovelvollisen laiminlyönnit ovat toistuvia tai ilmeisen tietoisia. Verovelvollisen on Verohallinnon pyynnöstä esitettävä selvitys myöhästymiseen tai ilmoituksen puutteellisuuteen tai virheellisyyteen johtaneista syistä. Myöhästymismaksu määrätään, jos verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että kyse ei ole ollut tietoisesta laiminlyönnistä. Verovelvollisen on allekirjoitettava Verohallinnolle annettava Kiinteistöveroilmoitus-lomake ( VHp veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta 16 §). Jos verovelvollinen ei ole allekirjoittanut lomaketta, mutta korjaa laiminlyöntinsä oma-aloitteisesti ennen verotuksensa päättymistä, laiminlyöntiä voidaan yleensä pitää vähäisenä, eikä myöhästymismaksua määrätä. Myöhästymismaksu tulee kuitenkin määrätä, jos laiminlyönnit ovat toistuvia. 2.5.3 Pätevä syy Pätevänä syynä myöhästymiselle pidetään esimerkiksi äkillistä sairautta tai ylivoimaista estettä, jonka vuoksi verovelvollinen ei ole voinut täyttää ilmoittamisvelvollisuuttaan määräajassa. Ilmoittamisvelvollisuus tulee täyttää viipymättä eli heti esteen lakattua, jotta myöhästymismaksu voidaan jättää määräämättä tai poistaa. Pätevänä syynä myöhästymiselle ei pidetä esimerkiksi verovelvollisen työkiireitä tai lomaa. 2.5.4 Muu erityinen syy Muuna erityisenä syynä pidetään muun muassa verovelvollisen vahingossa tekemää lasku-, kirjoitus- tai ilmaisuerehdystä, jonka vuoksi ilmoittamisvelvollisuutta ei ole täytetty oikeansisältöisenä määräajassa. Kyse voi olla kiinteistötietoja Verohallinnolle annettaessa tapahtuneesta mekaanistyyppisestä virheestä, jonka johdosta kiinteistövero määrättäisiin liian pienenä. Myöhästymismaksua ei määrätä, jos verovelvollinen korjaa tällaisesta syystä johtuneen virheen viipymättä sen havaitsemisen jälkeen. Verovelvollisen on pyydettäessä esitettävä selvitys siitä, että kyse on ollut vahingossa tehdystä erehdyksestä. Esimerkki 13 . Veera on rakennuttanut uuden vapaa-ajan asunnon. Hän on ilmoittanut OmaVerossa rakennuksen tiedot määräpäivään mennessä. Hän on kuitenkin merkinnyt virheellisesti rakennuksen käyttötarkoitukseksi vakituinen asuinkäyttö. Veera korjaa tekemänsä merkintävirheen oma-aloitteisesti heti sen havaittuaan. Verohallinto ei määrää virheen johdosta myöhästymismaksua, koska merkintävirhe on tehty vahingossa. 2.5.5 Virhe, josta verovelvollinen ei ollut tietoinen Verovelvolliselle ei määrätä myöhästymismaksua, jos hänen kiinteistöverotusta varten antamissaan tiedoissa on virhe, josta hänen ei voida kohtuudella olettaa olleen tietoinen, ja verovelvollinen ilmoittaa omaksi vahingokseen olevat oikeat tiedot myöhässä (KiVL 25 §:n 1 momentti). KiVL 25 §:n 1 momentin säännös on laadittu niitä tilanteita silmällä pitäen, joissa Verohallinnon kiinteistötietokannan tiedot eivät kaikilta osin ole ajan tasalla esimerkiksi sen vuoksi, että rakennus on iäkäs eikä siihen aikojen kuluessa tehtyjä muutoksia, esimerkiksi peruskorjausta, ole päivitetty tietokantaan. Kiinteistö on voinut tulla verovelvollisen omistukseen tällaisten muutosten jälkeen, eikä verovelvollisella välttämättä ole edes käytettävissään asiakirjoja, joista tarkat tiedot ilmenisivät. Muun muassa näissä tilanteissa verovelvollisen voi olla vaikea huomata, etteivät kiinteistöä koskevat tiedot ole tarkoin oikeat, sekä selvittää ja ilmoittaa oikeita tietoja. Myöhästymismaksun määräämisen edellytykset harkitaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti. KiVL 25 §:n 1 momentin säännöstä ei sovelleta silloin, kun kiinteistöä koskevien tietojen voidaan olettaa olevan verovelvollisen saatavissa ja selvitettävissä. Verovelvollisen voidaan kohtuudella olettaa olleen tietoinen esimerkiksi kiinteistön lähimenneisyydessä hänen omistusaikanaan tapahtuneista muutoksista. Tällaisia tietoja ovat muun muassa verovelvollisen itsensä tekemät peruskorjaukset tai huomattavat kunnossapitotoimenpiteet. Esimerkki 14: Pentti on ostanut joulukuussa 2023 omakotitalokiinteistön. Rakennukseen on tehty 20 vuotta aiemmin peruskorjaus, jota ei ole otettu huomioon rakennuksen verotusarvon laskennassa. Pentti ei ole ollut tietoinen peruskorjauksista vuoden 2024 kiinteistöveroilmoituksen määräpäivänä, mutta saa niistä selvityksen ja ilmoittaa ne Verohallintoon ennen vuoden 2024 kiinteistöverotuksensa päättymistä. Verohallinto ei määrää Pentille myöhästymismaksua. 2.6 Myöhästymismaksun määräämismenettely ja muutoksenhaku Verovelvollista ei lähtökohtaisesti kuulla ennen myöhästymismaksun määräämistä. Myöhästymismaksu on tarkoitettu määrättäväksi kaavamaisesti sillä perusteella, että veroilmoitus tai muu ilmoitettava tieto on saapunut Verohallintoon määräpäivän jälkeen. Koska myöhästymismaksun määräytymisperusteisiin ei normaalisti liity tapauskohtaista harkintaa ja maksu on aina saman suuruinen, kuuleminen on yleisesti tarpeetonta. Verovelvolliselle varataan tilaisuus selvityksen antamiseen ennen myöhästymismaksun määräämistä, jos se on erityisestä syystä tarpeen (VML 33 §:n 4 momentti). Kuuleminen viranomaisen aloitteesta voi olla aiheellista lähinnä silloin, kun on epäselvää, milloin Kiinteistöveroilmoitus-lomake tai tiedot ovat saapuneet Verohallintoon. Myöhästymismaksu määrätään kiinteistöverotuspäätöksellä. Verovelvollinen voi verotuspäätöksen saatuaan esittää selvitystä myöhästymiseen johtaneista syistä. Myöhästymismaksua ei määrätä, jos määräämättä jättämiselle on VML 33 §:n 5 momentissa tai KiVL 25 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste. Jos selvitys tästä esitetään ennen kiinteistöverotuksen päättymistä, myöhästymismaksu jätetään määräämättä jo säännönmukaisessa verotuksessa. Kiinteistöverotuksen päättymisen jälkeen verovelvollinen voi vaatia myöhästymismaksun poistamista oikaisuvaatimuksella. Verovelvollisen on tehtävä myöhästymismaksua koskeva oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnalle kolmen vuoden kuluessa ao. verovuoden päättymisestä (sen verovuoden, jonka kiinteistötiedon ilmoittamisesta myöhässä myöhästymismaksu on määrätty). Oikaisuvaatimuksen voi kuitenkin aina tehdä 60 päivän kuluessa päivästä, jona verovelvollinen on saanut päätöksestä tiedon. 3 Veronkorotus 3.1 Yleistä Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos veroilmoitus tai muu ilmoitus taikka muu säädetty tieto, asiakirja tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta (VML 32 §:n 1 momentin 1 kohta). Veronkorotus on seuraamus siitä, että verovelvollinen on laiminlyönyt verolainsäädännön mukaisen ilmoittamisvelvollisuutensa. Veronkorotus voidaan lähtökohtaisesti määrätä kaikista ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönneistä. Poikkeuksena ovat ne laiminlyönnit, joiden seuraamukseksi on säädetty myöhästymismaksu. VML 32 § on kaavamainen ja sisältää aiempaa vähemmän viranomaisharkintaa. Veronkorotussäännös on viranomaista velvoittava siten, että veronkorotus on määrättävä , jos ilmoittamisvelvollisuus on laiminlyöty (HE 97/2017 s. 142). Veronkorotus jätetään määräämättä vain, jos ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiä voidaan pitää vähäisenä tai siihen on muu laissa säädetty peruste (ks. luku 3.5 Veronkorotuksen määräämättä jättäminen). 3.2 Ilmoittamisvelvollisuudesta kiinteistöverotuksessa Kiinteistöverotuksessa verovelvollisen säännönmukainen ilmoittamismenettely on toteutettu siten, että Verohallinto lähettää verovelvolliselle, jolle maksuunpannaan kiinteistöveroa, selvityksen kiinteistöverotuksen perusteena käytetyistä kiinteistötiedoista ja niiden perusteella lasketun verotuspäätöksen. Selvitys kiinteistötiedoista voidaan lähettää myös ilman verotuspäätöstä. Selvitys voidaan lähettää tarvittaessa myös silloin, kun verovelvolliselle ei tule määrättäväksi kiinteistöveroa (KiVL 16 §:n 1 momentti). Verovelvollisen on tarkistettava selvitykseen merkityt maapohjan pinta-alaa, rakennusoikeutta, kaavatilannetta, rantaoikeutta, käyttötarkoitusta sekä omistus- ja hallintaoikeutta koskevat tiedot samoin kuin rakennuksen jälleenhankinta-arvon laskennan perusteena käytetyt tiedot ja käyttötarkoitus. Verovelvollisen on ilmoitettava Verohallinnolle tiedoissa ilmenevät virheet. Lisäksi on ilmoitettava selvitykseltä puuttuvat kiinteistöt ja rakennukset samoin kuin perusparannukset ja huomattavat korjaustoimenpiteet, tiedot varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kiven-, soran-, saven- ja turpeenottopaikasta tai muusta vastaavasta etuudesta sekä tieto rakennuksen purkamisesta tai käytöstä poistamisesta (KiVL 16 §:n 1 momentti). KiVL 16 §:n 2 momentin mukaan Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä kiinteistöverotusta varten annettavista tiedoista. Kyseinen säännös on tullut voimaan 1.1.2024. Verovelvollisen tarkistamis- ja korjaamisvelvollisuus koskee vain KiVL 16 §:n 1 momentissa mainittuja selvityksellä olevia tietoja ja siltä puuttuvia tietoja (hallituksen esitys 6/2012 vp s. 4). Verovelvollisen on ilmoitettava korjaukset ja täydennykset Verohallinnolle sähköisesti OmaVero-palvelussa tai Kiinteistöveroilmoitus-lomakkeella . Jos verovelvollinen ei korjaa kiinteistöverotuksen perusteena olevia tietoja hänen katsotaan antaneen tiedot Verohallinnolle kiinteistöverotusta varten hänelle lähetetyn selvityksen mukaisena (KiVL 16 §:n 4 momentti). Verohallinnolla ei ole kaikissa tapauksissa tietoa kiinteistön oikeasta verovelvollisesta siinä vaiheessa, kun Verohallinto muodostaa kiinteistöverotuksen perusteena käytettyjä tietoja koskevan selvityksen. Selvitystä ei tällöin voida lähettää kiinteistön oikealle verovelvolliselle. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun kiinteistö on hiljattain siirtynyt uudelle omistajalle perinnönjaossa tai kyse on rakennuksen erillisluovutuksesta, ja omistuksen siirtoa ei ole vielä merkitty kiinteistöverotuksen perusteena oleviin rekistereihin. Kiinteistöverolakiin on lisätty 1.1.2024 voimaan tullut 16 §:n 3 momentti, jonka mukaan verovelvollisen, joka ei ole saanut selvitystä kiinteistötiedoista ja joka on kalenterivuoden alkaessa omistanut veronalaisen kiinteistön, on kiinteistöverotusta varten kehotuksetta ilmoitettava Verohallinnolle 1 momentissa tarkoitetut maapohjaa ja rakennusta koskevat tiedot. Kiinteistöverolain 16 §:n 3 momentin mukainen ilmoittamisvelvollisuus tulee kyseeseen tilanteissa, joissa verovelvollinen ei olisi rekisteritietojen puutteellisuuden tai virheellisyyden vuoksi taikka muusta syystä saanut kiinteistötietoja koskevaa selvitystä (hallituksen esitys 39/2023 vp s. 18-19). Verovelvollisen velvollisuuteen antaa tietoja kiinteistöverotuksen toimittamista varten sovelletaan kiinteistöverolain lisäksi, mitä verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuudesta verotusmenettelystä annetun lain 2 luvussa säädetään (KiVL 16 §:n 5 momentti). Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että verovelvollisen on Verohallinnon tai muutoksenhakuviranomaisen kehotuksesta annettava ne täydentävät tiedot ja selvitykset sekä esitettävä tositteet, jotka saattavat olla tarpeen hänen kiinteistöverotuksessaan tai sitä koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä (VML 11 a §). 3.3 Veronkorotuksen määräämisperusteet 3.3.1 Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti Verovelvolliselle määrätään kiinteistöverotuksessa veronkorotus ensiksikin sillä perusteella, että hän ei korjaa tai täydennä KiVL 16 §:n 1 momentissa mainittuja selvityksellä olevia virheellisiä tai siltä puuttuvia tietoja ja ilmoita niistä Verohallinnolle. Veronkorotuksen edellytysten kannalta verovelvollisen antamina tietoina pidetään siten paitsi hänen nimenomaisesti antamiaan tietoja, myös niitä kiinteistöverotusselvityksen tietoja, joita hän ei ole korjannut (hallituksen esitys 6/2012 vp s. 5). Veronkorotus määrätään esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen jättää ilmoittamatta Verohallinnolle selvitykseltä puuttuvan kiinteistön tai rakennuksen taikka tiedon perusparannuksista tai huomattavista korjaustoimenpiteistä. Esimerkki 15 . Esko asuu omakotitalossa Helsingissä. Esko on lämpöeristänyt talon kylmän ullakkotilan ja rakentanut sinne asuinhuoneita. Esko ei ilmoita tästä rakennuksen perusparannustoimenpiteestä Verohallinnolle. Verohallinto saa myöhemmin tiedon asiasta rakennusvalvontaviranomaiselta ja oikaisee kiinteistöverotusta Eskon vahingoksi. Oikaisun johdosta lisääntyneelle verolle määrätään veronkorotus. Kiinteistöverolakiin on lisätty 1.1.2024 voimaan tullut 16 §:n 3 momentti, jonka mukaan verovelvollisen, joka ei ole saanut selvitystä kiinteistötiedoista ja joka on kalenterivuoden alkaessa omistanut veronalaisen kiinteistön, on kiinteistöverotusta varten kehotuksetta ilmoitettava maapohjaa ja rakennusta koskevat tiedot. KiVL 16 §:n 3 momentin ja VML 32 §:n 1 momentin 1 kohdan johdosta verovelvolliselle voidaan verovuoden 2024 kiinteistöverotuksesta alkaen määrätä veronkorotus, jos tietoja ei ole ilmoitettu oma-aloitteisesti ja ennen säännönmukaisen kiinteistöverotuksen päättymistä. Esimerkki 16 . A Oy on ostanut vuoden 2023 lopulla rakennuksen B Oy:ltä. Kyse oli rakennuksen erillisluovutuksesta, jossa rakennuksen maapohjan omistusoikeus jäi B Oy:lle. Rakennuksen luovutuksesta ei ole tullut tietoa Verohallinnolle ennen kiinteistötietoja koskevien selvitysten muodostamista. Koska A Oy ei omistanut muita kiinteistöjä tai rakennuksia ennen B Oy:ltä ostamaansa rakennusta, Verohallinto ei ole lähettänyt A Oy:lle selvitystä kiinteistötiedoista. A Oy ilmoittaa ostamansa rakennuksen Verohallinnolle vasta vuoden 2024 säännönmukaisen kiinteistöverotuksen päättymisen jälkeen. A Oy:lle määrätään veronkorotus kiinteistöverotuksessa 2024 lisääntyneen kiinteistöveron määrän perusteella. Koska kiinteistöverolaissa ei ole aiemmin ollut säännöksiä verovelvollisen velvollisuudesta antaa kehotuksetta ilmoitus kiinteistöverotusta varten siinä tapauksessa, että hän ei ole saanut selvitystä kiinteistötiedoista, ei verovelvolliselle voida määrätä vuotta 2024 edeltäneiltä verovuosilta kiinteistöverotuksessa veronkorotusta sen johdosta, että ilmoitusta ei ole annettu. Veronkorotus määrätään verovelvolliselle. Jos kiinteistöllä on useampia omistajia, jotka omistavat kiinteistön määräosin, on jokainen omistaja velvollinen ilmoittamaan kiinteistön täydennettävät ja korjattavat tiedot. Tämän vuoksi veronkorotuksen määräämisen edellytykset tarkastellaan jokaisen omistajan osalta erikseen. Puolisoiden yhdessä omistamasta kiinteistöstä riittää yksi yhteinen ilmoitus ( VHp veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta 14 §:n 4 momentti). Jos puoliso on ilmoittanut yhdessä omistetun kiinteistön tietojen täydennykset ja korjaukset, myös toisen puolison katsotaan täyttäneen ilmoittamisvelvollisuutensa. Molemmat puolisot ovat kuitenkin vastuussa tietojen ilmoittamisen laiminlyönnistä. Veronkorotus määrätään kummallekin puolisolle, jos kumpikaan puoliso ei ole ilmoittanut kiinteistön tietojen täydennyksiä tai korjauksia määräajassa tai oma-aloitteisesti ennen verotuksen päättymistä. Esimerkki 17 . Puolisot Vieno ja Ville ovat rakentaneet uuden vapaa-ajan asunnon. Rakennuksen tiedot eivät sisältyneet puolisoiden saamiin kiinteistötietoja koskeviin selvityksiin. Vieno on ilmoittanut rakennuksen tiedot määräpäivään mennessä, mutta Ville ei ole ilmoittanut tietoja lainkaan. Koska puolisoiden yhdessä omistamasta rakennuksesta riittää yksi yhteinen ilmoitus, kummallekaan puolisolle ei määrätä veronkorotusta. Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä on kyse ja veronkorotus voidaan määrätä myös siinä tapauksessa, että verovelvollinen ei anna kiinteistöistään tai muusta kiinteistöverotukseen vaikuttavasta seikasta kaikkia vaadittuja tietoja, antaa ne harhaanjohtavasti tai muussa kuin niille lomakkeella tai sähköisessä ilmoituksessa tarkoitetussa kohdassa. KiVL 16 §:n 1 momentin nojalla annettavien tietojen lisäksi veronkorotuksen edellytyksiä arvioitaessa otetaan verovelvollisen antamina tietoina huomioon ne tiedot ja asiakirjat, jotka verovelvollinen on antanut tuloverotuksensa toimittamista varten tai verotusmenettelystä annetun lain nojalla varallisuudestaan (KiVL 25 §:n 3 momentti). Tämän johdosta veronkorotusta ei lähtökohtaisesti määrätä kiinteistöverotuksessa, jos verovelvollinen ei ole ilmoittanut KiVL 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja kiinteistöverotusta varten antamallaan ilmoituksella, mutta on ilmoittanut ne oikein tuloveroilmoituksellaan. KiVL 16 §:n 1 momentin mukaisen ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin lisäksi veronkorotus voidaan määrätä kiinteistöverotuksessa sillä perusteella, että verovelvollinen ei Verohallinnon tai muutoksenhakuviranomaisen kehotuksesta anna tietoja ja selvityksiä, jotka saattavat olla tarpeen kiinteistöverotusta toimitettaessa tai muutoksenhakua käsiteltäessä. Verovelvolliselle voidaan määrätä euromääräinen vähimmäiskorotus sen johdosta, että hän ei noudata Verohallinnon kehotusta (ks. luku 3.4.7). Laiminlyönnistä ei kuitenkaan määrätä erillistä vähimmäisveronkorotusta, jos samassa asiassa määrätään veronkorotus lisääntyneen veron perusteella. Verovelvollisen omalla käsityksellä kiinteistötietojen vaikutuksesta kiinteistöverotukseen ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko kyseessä ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti. Myöskään sillä, onko verovelvollinen toiminut tahallisesti tai huolimattomasti, ei ole tässä arvioinnissa merkitystä. Verovelvollinen on vastuussa ilmoittamiensa tietojen oikeellisuudesta, vaikka ne olisi laatinut tai ilmoittanut verovelvollisen puolesta toinen henkilö, kuten kirjanpitäjä tai asianhoitaja. Veronkorotusta ei alenneta tai jätetä määräämättä sillä perusteella, että ilmoitetuissa tiedoissa oleva puute tai virhe on johtunut toisen henkilön menettelystä. Korkein hallinto-oikeus katsoi tuloverotusta koskevassa päätöksessä KHO 2018:60, että aikaisempi verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentti, jonka soveltaminen on edellyttänyt, että verovelvollinen on laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta, on verovelvollisen syyllisyyden arviointia edellyttävä rangaistuksen luontoinen säännös. Alaikäinen verovelvollinen ei ollut vastuussa veroilmoituksensa antamisesta, vaan tämä tehtävä kuului lain mukaan hänen edunvalvojina toimiville vanhemmilleen. KHO:n mukaan alaikäiselle ei voitu määrätä VML 32 §:n 3 momentin mukaista veronkorotusta yksinomaan hänen edunvalvojansa toiminnan perusteella. Sitä vastoin KHO katsoi, että alaikäiselle voitiin lähtökohtaisesti määrätä veronkorotus VML 32 §:n 2 momentin nojalla sillä perusteella, että hänen edustajansa (edunvalvojansa) oli hänen puolestaan antanut virheellisen tai vaillinaisen veroilmoituksen. VML:n uusien veronkorotussäännösten mukaisen veronkorotuksen määrääminen ei edellytä aikaisempaa VML 32 §:n 3 momenttia vastaavaa syyllisyysarviointia edes vakavimpia laiminlyöntejä koskevan korotetun veronkorotuksen osalta. Verohallinnon käsityksen mukaan uusia veronkorotussäännöksiä voidaan soveltaa myös alaikäisen verovelvollisen verotuksessa tapahtuneisiin laiminlyönteihin ja alaikäiselle verovelvolliselle voidaan määrätä veronkorotus. Myös kiinteistöverotuksen osalta edunvalvoja on vastuussa alaikäisen ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisestä. Edunvalvojan ja alaikäisen verovelvollisen keskinäisistä vastuusuhteista on huomattava, että edunvalvoja on holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 45 §:n mukaan velvollinen korvaamaan muun muassa varallisuusvahingon, jonka hän on tehtäväänsä hoitaessaan tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut päämiehelleen. Veronkorotusta ei määrätä, jos verotuksessa oleva virhe ei johdu ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä. Veronkorotusta ei määrätä esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen on ilmoittanut tiedot kiinteistöistään oikein, mutta ne ovat jääneet kokonaan tai osittain huomioimatta viranomaiselle sattuneen lasku-, kirjoitus tai tallennusvirheen vuoksi. 3.3.2 Verovelvollisen hyväksi vaikuttavat tiedot Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus koskee myös verovelvollisen hyväksi eli veron määrään vähentävästi vaikuttavia tietoja. Lähtökohtana kuitenkin on, että veronkorotusta ei määrätä sen johdosta, että verovelvollinen on jättänyt hyväkseen vaikuttavan tiedon osittain tai kokonaan ilmoittamatta. Veronkorotusta ei esimerkiksi määrätä, jos kiinteistöverotuksen perusteena käytettyjä tietoja koskevaan selvitykseen on merkitty rakennuksen pinta-ala liian suurena ja verovelvollinen ei ole korjannut tätä tietoa. Veronkorotus voidaan poikkeuksellisesti määrätä, jos tällainen laiminlyönti on toistuvaa tai osoittaa verovelvollisen piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista (VML 32 §:n 2 momentti). Eri asia on, jos verovelvollinen ilmoittaa kiinteistöverotusta varten hyväkseen vaikuttavia tietoja, jotka ovat virheellisiä ja virhe johtaisi veron määräämiseen liian pienenä. Kun Verohallinto jättää virheellisen tiedon hyväksymättä, veron määrä lisääntyy. Verovelvolliselle määrätään tällöin veronkorotus lisääntyneen veron perusteella. 3.3.3 Veronkorotuksen suhde rikosoikeudellisiin seuraamuksiin Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti, josta määrätään veronkorotus, voi täyttää myös verorikoksen tunnusmerkistön. Veronkorotus on hallinnollinen rangaistusluonteinen seuraamus, joka voi estää samaa asiaa koskevan veropetossyytteen tutkimisen rikosoikeudellisessa menettelyssä (HE 97/2017 s. 71). Kysymys on ns. ne bis in idem -periaatteesta (”ei kahdesti samassa asiassa”). Verohallinto ei voi yleensä tehdä rikosilmoitusta samasta teosta tai laiminlyönnistä, jonka osalta on jo määrätty veronkorotus (laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- ja tullinkorotuksesta 3 §). Tämä koskee esimerkiksi tilannetta, jossa luonnollisesta henkilöstä tehtäisiin rikosilmoitus saman väärän tiedon antamisesta tai veron määrään vaikuttavan seikan salaamisesta, jonka johdosta hänelle on määrätty kiinteistöverotuksessa veronkorotus. Sen sijaan osakeyhtiölle sen verotuksessa tapahtuneesta laiminlyönnistä määrätty veronkorotus ei estä rikosilmoituksen tekemistä ja rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämistä yhtiön ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisestä vastuussa olevalle henkilölle osakeyhtiön laiminlyönnin perusteella (ks. Verohallinnon ohje Ne bis in idem -periaate ja verotus ). Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiä ja veronkorotusasiaa käsitellessään Verohallinnon tulee arvioida, onko laiminlyönti sen laatuinen, että se on lain mukaan saatettava käsiteltäväksi rikosasiana. Verohallinnon on mahdollista rikosilmoitusta silmällä pitäen myös arvioitava, onko teko tai laiminlyönti ollut ilmeisesti tahallinen, vaikka tahallisuus ei ole veronkorotuksen määräämisen edellytys. Jos kyse on laiminlyönnistä, joka vältetyn veron määrä ja tapauksen muut olosuhteet huomioon ottaen tulee saattaa käsiteltäväksi rikosasiana ja veronkorotuksen määrääminen estäisi rikosoikeudellisen käsittelyn, Verohallinnon tulee jättää veronkorotus määräämättä erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- ja tullinkorotuksesta annetun lain mukaisesti. 3.4 Veronkorotuksen suuruus 3.4.1 Yleistä Veronkorotussääntelyn lähtökohtana on, että veronkorotuksen määrä perustuu laiminlyönnin taloudelliseen vakavuuteen. Veronkorotuksen määrä ei perustu verovelvollisen tahallisuuden tai tuottamuksen arviointiin, vaan se vahvistetaan tapauksen ulkoisten tunnusmerkkien, kuten ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiin liittyvän veron määrän tai laiminlyönnin toistuvuuden perusteella. Tavallisesti tämä tarkoittaa sitä, että veronkorotukseksi vahvistetaan säädetyn prosentin mukainen määrä lisääntyneestä verosta. Kiinteistöverotuksessa veronkorotus määrätään lisääntyneen veron perusteella. Lisääntyneeseen veroon sovellettavista veronkorotusprosenteista säädetään VML 32 b §:ssä. Samoja veronkorotusprosentteja sovelletaan kaikkien verovelvollisryhmien verotuksessa. Veronkorotusprosentit ovat kiinteämääräisiä lukuun ottamatta korotettua veronkorotusta. Lisäksi VML:ssä on säännökset vähimmäiskorotuksesta ja veronkorotuksen määräämättä jättämisestä. Perustaso 10 % lisääntyneestä verosta oletustaso, jota sovelletaan, jos korottavia tai alentavia seikkoja ei ole Korotettu veronkorotus 15–50 % lisääntyneestä verosta laiminlyönti on toistuvaa tai verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista Alennettu veronkorotus 5 % lisääntyneestä verosta asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä perustason mukainen veronkorotus on muusta erityisestä syystä kohtuuton Oma-aloitteinen korjaaminen 2 % lisääntyneestä verosta verovelvollinen vaatii oma-aloitteisesti virheen korjaamista verotuksen päättymisen jälkeen Vähimmäiskorotus 75 euroa (luonnollinen henkilö ja kuolinpesä) 150 euroa (muut) veronkorotuksen vähimmäismäärä ilmoittamisvelvollisuus on laiminlyöty, mutta vero ei lisäänny Veronkorotusta ei määrätä vähäinen laiminlyönti pätevä syy alennetun veronkorotuksen määrääminen on olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta virhe, josta verovelvollinen ei ollut kohtuudella tietoinen Kiinteitä veronkorotusprosentteja sovellettaessa veronkorotuksen euromäärä lasketaan kertomalla lisääntyneen veron määrä laiminlyöntiin soveltuvalla veronkorotusprosentilla. Veronkorotuksille ei ole euromääräistä kattoa. Veronkorotukseksi määrätään lisääntyneestä verosta säädetyn prosentin mukaan laskettu euro- ja senttimäärä, eikä näin lasketusta määrästä voida harkinnalla poiketa. Kiinteällä veronkorotusprosentilla laskettavan veronkorotuksen määrää ei voida esimerkiksi alentaa sillä perusteella, että lisääntyneen veron suuren määrän vuoksi myös veronkorotuksen euromäärä muodostuu suureksi. Kiinteistä veronkorotusprosenteista seuraa toisaalta, että jos veronkorotuksen perusteena ollut lisääntynyt vero alenee verotuksen muutoksen johdosta, myös veronkorotusta alennetaan vastaavasti. Esimerkki 18 . Kiinteistöverotusta toimitettaessa Pekan kiinteistötietoihin lisätään avioero-osituksessa hänen saamansa osuus eli 50 % omakotitalosta. Pekka ei ollut itse ilmoittanut kiinteistötiedoissa tapahtuneita muutoksia Verohallintoon. Pekan omakotitalon verotusarvo nousee osituksen johdosta 160 000 euroa. Pekan kiinteistöveron määrä lisääntyy 800 euroa (0,5 % x 160 000 euroa). Pekalle määrätään veronkorotusta 80 euroa (10 % x 800 euroa). Myöhemmin Pekan verotusta oikaistaan siten, että osituksessa saadun kiinteistöosan verotusarvon määrä muuttuu 150 000 euroksi ja lisääntyneen veron määrä 750 euroksi. Oikaisun yhteydessä myös veronkorotus oikaistaan 75 euroksi (10 % x 750 euroa). Verovelvollisen veroilmoituksessa voi olla useampia puutteita tai virheitä ja ne voivat olla luonteeltaan erilaisia. Veronkorotuksen määräämisen edellytykset ja se, määrätäänkö veronkorotus perussäännöksen vai muun veronkorotussäännöksen mukaan, ratkaistaan kunkin virheen ja laiminlyönnin osalta erikseen. Verotuspäätöksessä eri virheiden ja laiminlyöntien perusteella laskettujen veronkorotusten yhteismäärä määrätään yhtenä veronkorotuksena (HE 97/2017 s. 75). 3.4.2 Lisääntynyt vero Veronkorotus lasketaan lisääntyneen veron perusteella. Lisääntyneellä verolla tarkoitetaan verovelvollisen antamista tiedoista poikkeamisesta tai verotuksen oikaisusta johtuvaa verovuoden kiinteistöveron määrän lisäystä. Verovelvollisen antamina tietoina pidetään paitsi hänen nimenomaisesti antamiaan tietoja myös niitä kiinteistöverotusselvityksen tietoja, joita hän ei ole korjannut. Kukin kiinteistön omistaja tai osaomistaja on velvollinen tarkistamaan saamansa kiinteistötietoja koskevan selvityksen ja ilmoittamaan tiedoissa ilmenevät virheet ja puutteet. Veronkorotus lasketaan erikseen kullekin verovelvolliselle hänen lisääntyneen veronsa perusteella. Esimerkki 19 : Sisarukset Seija, Senja ja Seppo omistavat yhdessä kesämökkikiinteistön. Jokainen omistaa kiinteistöstä 1/3 suuruisen määräosan. Jokainen heistä on saanut selvityksen kiinteistötiedoista. Sisarukset ovat rakentaneet kesämökkikiinteistölle uuden vapaa-ajan asunnon ja rantasaunan, joiden tiedot eivät olleet kiinteistötietoja koskevissa selvityksissä. Seppo ilmoittaa uudet rakennukset omalta osaltaan Verohallintoon määräpäivään mennessä. Sen sijaan Seija ja Senja eivät ilmoita muuttuneita tietoja ennen kuin Verohallinto lähettää heille selvityspyynnön. Samalla Verohallinto kuulee Seijaa ja Senjaa veronkorotuksesta. Kunkin sisaruksen kiinteistövero lisääntyy uusien rakennusten johdosta yli 100 euroa. Verohallinto määrää Seijalle ja Senjalle veronkorotuksen, joka lasketaan kummankin sisaruksen oman lisääntyneen veron perusteella. Sepolle ei määrätä veronkorotusta, koska hän on ilmoittanut kiinteistötiedot määräajassa. Jos puolisot omistavat kiinteistön yhdessä, riittää, että toinen puolisoista ilmoittaa kiinteistötiedoissa olevista virheistä ja puutteista ( VHp veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta 14 §:n 4 momentti). Jos kumpikaan puoliso ei ole ilmoittanut yhteisesti omistetun kiinteistön tiedoissa olevista virheistä ja puutteista, kummallekin puolisolle määrätään veronkorotus, koska he ovat molemmat vastuussa ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä. Veronkorotus lasketaan erikseen kummallekin puolisolle hänen lisääntyneen veronsa määrän perusteella. Esimerkki 20 . Antti ja Anja omistavat yhdessä omakotitalokiinteistön. He ovat kumpikin saaneet selvityksen kiinteistötiedoista. Antti ja Anja ovat tehneet omakotitalossaan laajennuksen, jonka tiedot eivät sisälly selvityksiin. Kumpikaan puolisoista ei ilmoita muuttuneita kiinteistötietoja tietojen antamisen määräpäivään mennessä. Antti ilmoittaa tiedot laajennuksesta Verohallintoon vasta sen jälkeen, kun Verohallinto on lähettänyt puolisoille selvityspyynnön. Koska puolisoilta riittää yksi yhteinen ilmoitus, Anja ei itse ilmoita laajennuksesta. Verohallinto määrää kummallekin puolisoille veronkorotuksen. Veronkorotus lasketaan kummankin puolison oman lisääntyneen veron perusteella. Lisääntynyt vero lasketaan maapohja- ja rakennuskohtaisesti. Jos kiinteistöverotusta toimitettaessa tai verotusta oikaistaessa esimerkiksi rakennuksen I perusteella suoritettava kiinteistövero lisääntyy ja rakennuksen II perusteella suoritettava kiinteistövero vähenee, veronkorotus lasketaan rakennuksen I lisääntyvästä verosta ottamatta huomioon rakennuksen II perusteella suoritettavaa kiinteistöveron vähentymistä. Jos taas saman rakennuksen tai maapohjan tiedoissa on virhe tai puute, jonka korjaamisen johdosta vero lisääntyy, ja virhe tai puute, jonka korjaamisen johdosta vero vähenee, veronkorotus lasketaan veron lisäyksen ja vähennyksen erotuksen perusteella. Esimerkki 21 . Topias omistaa useita kesämökkejä, joita hän vuokraa. Hän ei ole tarkistanut saamaansa selvitystä kiinteistötiedoista. Hän ei ole myöskään ilmoittanut rakentamansa uuden mökin tietoja eikä vanhojen mökkien pinta-aloihin ja varustukseen liittyviä muutoksia. Top

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat