VERO-VH/1495/00.01.00/2025
Suomi
VERO-VH/1495/00.01.00/2025 — Tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennys
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläTutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennys
Syventävä vero-ohje
Antopäivä
18.6.2025
Versiohistoria
Diaarinumero
VH/1495/00.01.00/2025
Voimassaolo
18.6.2025 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/417/00.01.00/2023
Ohje liittyy kokonaisuuteen:
Liikkeen- tai ammatinharjoittajan verotus
,
Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö
Ohjeessa käsitellään tutkimus- ja kehittämistoiminnan niin sanottua yhdistelmävähennystä.
Ohjeen lukua 3.1 on päivitetty siten, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan määritelmää on täsmennetty muun ohessa uusien esimerkkien avulla. Lukuun 3.2 on lisätty esimerkki tutkimus- ja kehittämistoiminnan palvelun tuottamisesta samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle. Lisäksi lukuun 6.4 on lisätty esimerkki tilanteesta, jossa osakeyhtiö tai osuuskunta on sekä saanut että antanut konserniavustusta. Lukuun 7 on myös lisätty maininta tilanteesta, jossa verovelvollisella ei ole tietoa julkisen tuen lopullisesta määrästä ennen verotuksen verovelvolliskohtaista päättymistä. Päivityksen yhteydessä ohjeen kieliasua on tarkistettu.
Määräaikaista tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennystä, joka perustuu tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation kanssa tehdyn yhteistyön alihankintalaskuihin (niin sanottu tutkimusyhteistyövähennys), käsitellään Verohallinnon ohjeessa
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennys verovuosina 2021–2027
.
1 Johdanto
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan niin sanotusta yhdistelmävähennyksestä säädetään laissa tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoihin perustuvista lisävähennyksistä verotuksessa (1298/2022, jäljempänä tässä ohjeessa laki). Laki on tullut voimaan 1.1.2023. Laki perustuu eduskunnassa tehtyyn lakialoitteeseen LA 69/2022 vp sekä siihen liittyvään valtiovarainvaliokunnan mietintöön VaVM 35/2022 vp.
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennyksen saavat tehdä kaikki elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavat verovelvolliset. Yhdistelmävähennys tehdään laissa tarkoitettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkkojen ja ostopalvelumenojen perusteella.
Yhdistelmävähennys muodostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on yleinen lisävähennys, joka on 50 prosenttia yhdistelmävähennykseen oikeuttavista menoista. Yleisen lisävähennyksen verovuosikohtainen vähimmäismäärä on 5 000 euroa ja enimmäismäärä 500 000 euroa. Yleisen lisävähennyksen voi tehdä ensimmäisen kerran verovuonna 2023. Toinen osa on tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen lisääntymisen perusteella tehtävä ylimääräinen lisävähennys, joka on 45 prosenttia verovuoden ja tätä edeltävän verovuoden kaikkien yhdistelmävähennykseen oikeuttavien menojen erotuksesta. Ylimääräisellä lisävähennyksellä ei ole vähimmäismäärää, mutta sen verovuosikohtainen enimmäismäärä on 500 000 euroa. Ylimääräisen lisävähennyksen voi tehdä ensimmäisen kerran verovuonna 2024. Kun ohjeessa kerrotaan yhtä aikaa sekä yleisestä että ylimääräisestä lisävähennyksestä, käytetään käsitettä yhdistelmävähennys tai monikkomuotoa lisävähennykset.
Suomessa on voimassa myös toinen tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskeva lisävähennys eli niin sanottu tutkimusyhteistyövähennys, joka on voimassa verovuosina 2021–2027. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennyksen ja tutkimusyhteistyövähennyksen soveltamisalat ovat osittain päällekkäiset, mutta eroavat toisistaan muun muassa vähennyksen määrän ja perusteen osalta. Tutkimusyhteistyövähennyksen voi tehdä vain lain määritelmän täyttäviltä tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiolta ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palvelujen perusteella, kun taas yhdistelmävähennykseen oikeuttavat yleisesti tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkka- ja ostopalvelumenot. Toisaalta tutkimusyhteistyövähennyksen määrä (150 % lisävähennykseen oikeuttavista menoista) on yhdistelmävähennyksen yleisen lisävähennyksen määrää (50 % lisävähennykseen oikeuttavista menoista) suurempi. Yhdistelmävähennys sisältää kuitenkin tutkimusyhteistyövähennyksestä poiketen myös menojen kasvuun perustuvan ylimääräisen lisävähennyksen. Yhdistelmävähennyksen yleistä lisävähennystä ja tutkimusyhteistyövähennystä ei voi saada samojen menojen perusteella. Kumpikaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan verovähennyksistä ei ole EU-oikeuden näkökulmasta valtiontukea. Tutkimusyhteistyövähennyksestä kerrotaan lisää Verohallinnon ohjeessa
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennys verovuosina 2021–2027
.
2 Yhdistelmävähennykseen oikeutetut verovelvolliset
Lain 1 §:n 2 momentin mukaan lisävähennyksiin on oikeutettu omaan elinkeinotoimintaansa tai maatalouteensa liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa harjoittava verovelvollinen. Oikeus lisävähennyksiin on myös Suomessa rajoitetusti verovelvollisella Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta käsin harjoitetun tutkimus- ja kehittämistoiminnan perusteella.
Lain 1 §:n 2 momentin perusteella yhdistelmävähennyksen voivat lain edellytysten täyttyessä tehdä kaikki elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavat verovelvolliset yrityksen koosta tai toimialasta riippumatta. Siten yhdistelmävähennykseen ovat oikeutettuja kaikki kotimaiset elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavat verovelvolliset, kuten avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt ja yhteisöt. Yhteisöjä ovat tuloverolain 3 §:n mukaan esimerkiksi osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys ja säätiö. Yhdistelmävähennyksen voivat tehdä myös Suomessa yleisesti verovelvolliset liikkeen- ja ammatinharjoittajat sekä maatalouden harjoittajat. Myös elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittava ulkomainen yhteisö, joka on tosiasiallisen johtopaikkansa perusteella Suomessa yleisesti verovelvollinen, voi tehdä yhdistelmävähennyksen.
Suomessa yleisesti verovelvollisten lisäksi yhdistelmävähennykseen on lain 1 §:n 2 momentin perusteella oikeutettu myös Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, jolla on Suomessa kiinteä toimipaikka. Tällöin yhdistelmävähennyksen tekemisen edellytyksenä on, että yhdistelmävähennyksen perusteena olevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa harjoitetaan Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta. Kiinteän toimipaikan muodostumista käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Rajoitetusti verovelvollisen ulkomaisen yhteisön tuloverotus Suomessa - Liiketulo ja muut Suomesta saadut tulot
.
Yhdistelmävähennyksen voivat tehdä vain elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavat verovelvolliset. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, elinkeinoverolaki) 1 §:n 1 momentin mukaan liike- ja ammattitoimintaa. EVL:ssa ei määritellä tarkemmin sitä, milloin toimintaa pidetään elinkeinotoimintana. Oikeuskäytännössä elinkeinotoiminnan tunnusmerkkeinä on pidetty muun muassa voiton tavoittelua, toimintaan sisältyvää riskiä sekä toiminnan itsenäisyyttä, laajuutta, jatkuvuutta ja suuntautumista rajoittamattomaan tai laajaan henkilöjoukkoon. Toimintaa arvioidaan näiden tunnusmerkkien täyttymisen perusteella kokonaisuutena. Maataloudella tarkoitetaan maatilatalouden tuloverolain (MVL) 2 §:n 1 momentin mukaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta taikka maa- tai metsätalouteen liittyvää muuta toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä.
3 Yhdistelmävähennyksen edellytykset
Sekä yleisen että ylimääräisen lisävähennyksen tekeminen edellyttää, että verovelvollinen harjoittaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa, joka liittyy välittömästi verovelvollisen omaan elinkeinotoimintaan tai maatalouteen. Yhdistelmävähennyksen edellytysten, kuten tutkimus- ja kehittämistoiminnan määritelmän täyttymistä, arvioidaan toiminnasta esitettyjen tosiseikkojen perusteella. Tämän vuoksi verovelvollisen tulee yhdistelmävähennystä koskevan vaatimuksensa perusteeksi esittää riittävä selvitys tosiseikoista, joiden perusteella Verohallinto voi todeta, että yhdistelmävähennyksen edellytykset täyttyvät (ks. tarkemmin
Lista kysymyksistä, joihin selvityksessä tulee vastata
).
Luku 3.1.2 sisältää esimerkkejä tutkimus- ja kehittämistoiminnan käsitteestä. Koska esimerkit on pyritty pitämään tiiviinä, esimerkeissä ei ole kuvattu kaikkia niitä tosiseikkoja, jotka aidossa verotustilanteessa tarvittaisiin esimerkissä kuvattujen johtopäätösten tekemisen tueksi, ja jotka verovelvollisen tulee vaatimuksen liitteenä annettavassa selvityksessä esittää.
3.1 Tutkimus- ja kehittämistoiminta
3.1.1 Lain määritelmä ja tulkintalähteitä
Lain 2 §:n 1 kohdan mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminnalla tarkoitetaan sellaista luovaa ja systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi tai tiedon käyttämiseksi uusiin sovelluksiin, jolla tavoitellaan jotain olennaisesti uutta.
Edellä mainittu säännös sisältää tutkimus- ja kehittämistoiminnan tunnusmerkit. Koska tutkimus- ja kehittämistoiminta on hyvin moninaista, tutkimus- ja kehittämistoiminnan käsitettä ei ole mahdollista määritellä tyhjentävästi. Tämän vuoksi käsitettä tulee lain esitöiden mukaan tulkita ennemmin laajasti kuin suppeasti. Tulkinnan tulee kuitenkin perustua vahvasti lain 2 §:n 1 momentissa mainittuihin tutkimus- ja kehittämistoiminnan tunnusmerkkeihin. Toisin sanoen toiminnan tulee olla luovaa, systemaattista ja sillä pitää tavoitella jotain olennaisesti uutta. Esimerkiksi pelkkä toiminnan yleinen kehittäminen, tehostaminen tai muu yleinen parantaminen ei yleensä täytä laissa tarkoitetun tutkimus- ja kehittämistoiminnan kriteereitä.
Lain tutkimus- ja kehittämistoiminnan määritelmä vastaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan käsitettä, jota käytetään Tilastokeskuksen määritelmissä. Tilastokeskuksen määritelmään viitataan myös laissa valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024–2030, joka on osa samaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kannustamisen ja pitkäjänteisen lisäämisen kokonaisuutta kuin yhdistelmävähennystä koskeva laki. Tilastokeskuksen määritelmissä esitettyjä selvennyksiä voidaan käyttää apuna, kun arvioidaan, onko kysymyksessä laissa tarkoitettu tutkimus- ja kehittämistoiminta. Tilastokeskuksen määritelmää täydentävän tutkimuksen ja kehittämisen ominaisuuksia koskevassa luonnehdinnassa tutkimus- ja kehittämistoimintaa kuvataan seuraavalla tavalla:
Uutta tietoa tavoittelevaa: tutkimus- ja kehittämistoiminnan tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja uusia tuloksia. Pelkkä olemassa olevan tiedon soveltaminen uusien ratkaisujen, tuotteiden, prosessien tai menettelytapojen kehittämiseksi ei ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Luovaa: tutkimus- ja kehittämistoiminnalle tunnusomaista on luovuus, ongelmanasettelu, uudenlaisten käsitteiden ja hypoteesien testaaminen. Tuotteiden, prosessien, käytänteiden tai mallien rutiininomainen uudistaminen tai kehittäminen ei ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Onnistumisen suhteen epävarmaa: tutkimus- ja kehittämistoiminnalle on tunnusomaista epävarmuus sekä toteutuvien tulosten että tarvittavien resurssien suhteen.
Systemaattista: tutkimus- ja kehittämistoimintaa suoritetaan suunnitelmallisesti ja sen toteutusta seurataan. Toiminnan tarkoitus on määritelty ja siihen on kohdennettu suunnitellut resurssit. Tutkimus- ja kehittämistoiminta on usein organisoitu projektiksi, mutta se voi olla myös yhden henkilön tai ryhmän suorittamaa tavoitteellista toimintaa.
Tuloksiltaan siirrettävissä olevaa ja/tai toisinnettavaa: tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuottama tieto ja tulokset ovat toisinnettavia ja siirrettävissä.
Tilastokeskuksen määritelmän sisältö vastaa pääasiassa OECD:n Frascati-käsikirjan (s. 46–48) tutkimus- ja kehittämistoiminnan luonnehdintoja. Frascati-käsikirja on kansainvälisesti yleisesti hyväksytty tulkintalähde, jossa avataan perusteellisesti tutkimus- ja kehittämistoiminnan käsitettä. Siten myös Frascati-käsikirjaa voidaan käyttää tulkinta-apuna, kun arvioidaan toiminnan luonnetta. Frascati-käsikirja sisältää tutkimus- ja kehittämistoiminnan luonnehdintojen lisäksi muun muassa toimialakohtaisia esimerkkejä siitä, millaisia toimintoja voidaan pitää tutkimus- ja kehittämistoimintana ja millaiset toiminnot puolestaan eivät ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tilastokeskuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan määritelmät ovat luettavissa
Tilastokeskuksen internet-sivulta
. Frascati-käsikirja on saatavilla
OECD:n internet-sivulta
.
Tutkimus- ja kehittämistoimintaa voidaan rajata toiminnan tunnusmerkkien ja Frascati-käsikirjan esimerkkien lisäksi tiettyjen tutkimustyyppien perusteella. Tilastokeskuksen määritelmissä ja Frascati-käsikirjassa (s. 50–57) mainitaan tutkimustyypeistä perustutkimus, soveltava tutkimus ja kehittämistyö. Tutkimustoiminnan ei tarvitse kuulua tarkkarajaisesti tiettyyn tutkimustyyppikategoriaan, jotta se voi olla laissa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tilastokeskuksen ja Frascati-käsikirjan tutkimustyyppikategorioiden määritelmiä voidaan kuitenkin lain esitöiden mukaan käyttää tulkinta-apuna, kun arvioidaan, onko toiminnassa kyse laissa tarkoitetusta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta.
Tutkimustyyppien määritelmiä selostetaan tarkemmin esimerkiksi Frascati-käsikirjassa. Määritelmien mukaan perustutkimukselle on tunnusomaista uuden tiedon tavoittelu ilman välitöntä käytännön sovellusta. Perustutkimusta on esimerkiksi ominaisuuksien, rakenteiden, syy- ja seuraussuhteiden analyysit, joiden tavoitteena on uusien hypoteesien, teorioiden ja lainalaisuuksien muodostaminen, todentaminen ja selittäminen. Soveltavassa tutkimuksessa taas on tavoitteena jokin uuden tiedon avulla toteutettava käytännön sovellus. Pyrkimyksenä voi olla esimerkiksi sovellusten etsiminen perustutkimuksen tuloksille tai uusien menetelmien ja keinojen luominen tietyn ongelman ratkaisemiseksi. Kehittämistyöllä tarkoitetaan tutkimuksen tuloksena ja/tai käytännön kokemuksen kautta saadun tiedon käyttämistä uusien tuotteiden, prosessien tai menetelmien aikaansaamiseen tai olemassa olevien olennaiseen parantamiseen.
Lain esitöissä esitetyllä tavalla myös
EU:n ryhmäpoikkeusasetuksen (EUR-Lex-sivusto)
tutkimustyyppikategorioiden määritelmiä voidaan käyttää tulkinta-apuna arvioitaessa, onko toiminnassa kyse laissa tarkoitetusta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, vaikka lain määritelmä ei perustukaan ryhmäpoikkeusasetuksen määritelmään. Ryhmäpoikkeusasetuksen jaottelun mukaisia tutkimustyyppejä ovat perustutkimus, teollinen tutkimus, kokeellinen kehittäminen sekä toteutettavuustutkimus. Ryhmäpoikkeusasetuksen tutkimustyyppien määritelmät on nimetty ja muotoiltu hieman eri tavoin kuin Tilastokeskuksen ja Frascati- käsikirjan määritelmät ja esimerkiksi soveltavan tutkimuksen sijaan ryhmäpoikkeusasetuksessa puhutaan teollisesta tutkimuksesta. Lisäksi ryhmäpoikkeusasetuksen määritelmä sisältää Tilastokeskuksen ja Frascati-käsikirjan määritelmistä poiketen myös toteutettavuustutkimuksen määritelmän. Ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan toteutettavuustutkimuksella tarkoitetaan hankkeen potentiaalin arviointia ja analysointia, jonka tavoitteena on tukea päätöksentekoprosessia tuomalla objektiivisesti ja rationaalisesti esiin hankkeen vahvuudet ja heikkoudet sekä mahdollisuudet ja uhat sekä yksilöimällä resurssit, joita sen toteuttaminen edellyttää, ja mahdollisuudet sen onnistumiseen.
3.1.2 Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tunnusmerkkien arviointia
Lain mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminnalla tulee tavoitella olennaisesti uutta. Laissa tarkoitettuna olennaisesti uutena voidaan pitää täysin uuden tuotteen, palvelun tai prosessin kehittämistä. Myös jo olemassa olevan tuotteen, palvelun tai prosessin olennainen parantaminen voi olla tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Olemassa olevan tuotteen, palvelun tai prosessin pohjalta tehtävällä kehittämistyöllä voidaan katsoa tavoiteltavan olennaisesti uutta, kun tavara, palvelu tai prosessi pyritään muuttamaan olennaisesti paremmaksi tai toisenlaiseksi. Muutos voi kohdistua esimerkiksi tuotteen tai palvelun laatuun, ominaisuuksiin tai käyttötarkoitukseen. Prosessin olennainen muuttaminen voi kohdistua esimerkiksi suunnittelu-, valmistus- palvelu- tai toimitusprosessiin.
Esimerkki 1:
O Oy tuottaa kalliorakentamisen komponentteja. Yhtiö on aiemmin tuottanut erillisiä komponentteja eri materiaalien käsittelyyn. Yhtiö toteuttaa suunnitelmallisen kehittämishankkeen, jonka tavoitteena on kehittää yksi uusi komponentti, jolla voidaan käsitellä kemiallisesti eri tavoin käyttäytyviä materiaaleja. Uusi komponentti mahdollistaisi saman laitteen käyttämisen eri tehtäviin ja näin parantaisi olennaisesti laitteen energiatehokkuutta sekä pienentäisi kokonaiskustannuksia. Komponentti innovoidaan, testataan ja toteutetaan yhdessä tutkimuslaitosten ja pilottiasiakkaan kanssa. Hanke pitää sisällään muun muassa materiaalien testausta, vikatilanteiden hallintaa ja uusien toimintatapojen kehittämistä. Uuden komponentin on tarkoitus mahdollistaa merkittävä taloudellinen kasvu yritykselle. Uuden komponentin kehittäminen on laissa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Esimerkki 2:
L Oy suunnittelee ja tuottaa energiatekniikan ratkaisuja ja komponentteja asiakasyritysten prosesseissa käytettäväksi. Yhtiö toteuttaa yhdessä asiakkaansa M Oy:n kanssa suunnitelmallisen tutkimus- ja kehittämishankkeen, jonka tavoitteena on pienentää hiilijalanjälkeä kehittämällä täysin uusi komponentti, jota käyttämällä asiakasyritysten prosessien energiatehokkuus voitaisiin nostaa uudelle tasolle. Uuden komponentin on tarkoitus mahdollistaa merkittävä taloudellinen ja markkinaosuuteen liittyvä kasvu L Oy:lle, kun yhtiö voi myydä komponentin hyödynnettäväksi eri asiakasyritysten prosesseissa. L Oy:n yhdessä M Oy:n kanssa toteuttama hanke on laissa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Esimerkki 3:
Y Oy valmistaa polttokattiloita. Yhtiö toteuttaa suunnitelmallisen kehittämiskokonaisuuden, jossa se suunnittelee valmistamaansa tuotteeseen modulaarista rakennetta, jonka seurauksena aiempaa olennaisesti suurempi osa tuotteen osista on korvattavissa ja/tai vaihdettavissa helposti. Tavoitteena on pidentää merkittävästi tuotteen elinkaarta paremman huollettavuuden avulla ja kehittää tuotetta siten, että sen ominaisuuksia voidaan myös päivittää uuden sukupolven osilla myöhemmin tuotteen elinkaaren aikana. Kehittämistyön seurauksena tuotetta pyritään siten muuttamaan olennaisesti uudeksi. Yhtiön toteuttamaa kehittämiskokonaisuutta pidetään laissa tarkoitettuna tutkimus- ja kehittämistoimintana.
Esimerkki 4:
A Oy harjoittaa pikaruokalatoimintaa usealla paikkakunnalla yhtenevän konseptin mukaisesti. Yhtiö harjoittaa kehittämistoimintaa, jonka tavoitteena on olennaisella tavalla muuttaa ja tämän seurauksena parantaa sekä nopeuttaa ketjun ravintoloiden tuotanto- ja palveluprosessia. Kehittämiskokonaisuus muodostuu olennaisesti uudenlaisten työmenetelmien ja -tapojen kehittämisestä sekä toimintaan liittyvien materiaalivirtojen kulun tutkimisesta ja kehittämisestä. Kehittämistoimintaa harjoitetaan systemaattisena kehittämiskokonaisuutena, jonka toteutukseen on nimetty yhtiön työntekijöitä päätoimisesti ja osa-aikaisesti. Kehitysprojektin lopputulokset voidaan ottaa käyttöön kaikissa ketjun ravintoloissa. Kyseessä olevaa kehittämistoimintaa pidetään laissa tarkoitettuna tutkimus- ja kehittämistoimintana.
Esimerkki 5:
D Oy tuottaa jätehuoltoalan asiantuntijapalveluita. Yhtiö toteuttaa suunnitelmallisen kehittämishankkeen, jonka lopputuloksena syntyy uusi ohjelmisto, jota yhtiö voi hyödyntää kaikkien tarjoamiensa palvelujen tuottamisessa. Osana hanketta yhtiö on kehittänyt täysin uuteen tekniikkaan perustuvan algoritmin sekä täysin uudenlaisen laskentajärjestelmän, joihin uuden ohjelmiston toiminta tulee perustumaan. Kyseessä olevaa kehittämistoimintaa pidetään yhtiön esittämien tosiseikkojen perusteella laissa tarkoitettuna tutkimus- ja kehittämistoimintana (ks. myös Frascati-käsikirja s. 65–67).
Olennaisesti uuden tavoittelu voi pitää sisällään tutkimusta tai tutkimustulosten hyödyntämistä kehittämisessä. Tutkimus on työtä, jota tehdään lähtökohtaisesti uuden eli aiemmin tuntemattoman tiedon tuottamiseksi. Uuden tiedon vaatimus ei kuitenkaan tarkoita, että tutkimus ei voisi lähteä liikkeelle aiemman tutkimuksen tuloksista ja rakentua tällaisen tiedon varaan. Keskeistä tutkimustoiminnalle on se, että sen tavoitteena on lisätä uutta tietoa systemaattisen työn kautta.
Sitä, onko kyseessä säännöksen tarkoittamalla tavalla olennaisesti uuden tavoittelu, arvioidaan lähtökohtaisesti verovelvollisen itsensä kannalta. Siten olennaisesti uuden tavoitteluksi voidaan katsoa myös sellainen toiminta, jonka tavoitteena on kehittää esimerkiksi jotain sellaista, jota joku muukin on kehittämässä tai jota on jo kehitetty jonkin toisen tahon toimesta.
Esimerkki 6:
Tilitoimistoalalla toimiva C Oy toteuttaa hankkeen, jonka tavoitteena on mahdollistaa tekoälyn mahdollisimman laaja hyödyntäminen tilitoimistotyössä. Käytännössä hankkeen tavoite muuttaisi toteutuessaan yhtiön harjoittamaa toimintaa olennaisesti. Jos kyseessä on yhtiön kehittämistoiminta, jossa yhtiö hyödyntää omia työntekijöitään ja ulkopuolisia palveluntarjoajia olennaisesti uusien ratkaisujen tavoittelussa, kysymys on laissa tarkoitetusta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Merkitystä ei ole sillä, että jokin toinen taho harjoittaa tai on harjoittanut vastaavanlaista kehittämistoimintaa Suomessa tai muualla. Jos taas kyse on olemassa olevien tekniikoiden hyödyntämistä tai sen selvittämistä, millaisia tekniikoita on olemassa soveltuvin osin yhtiön toiminnassa käyttöönotettavaksi, ei kyse ole laissa tarkoitetusta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta.
Palveluliiketoiminnassa tutkimus- ja kehittämistoiminta voi olla varsin monimuotoista. Palveluliiketoiminnassa tapahtuvaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa voi olla uusien palveluiden kehittämisen lisäksi esimerkiksi uusien tutkimusmenetelmien ja -mittareiden sekä elektronisten palveluiden kehittäminen tai liiketoimintaan liittyvien tuntemattomien riskien selvittäminen. Liiketoiminnan kehittämiseen kohdistuva tutkimus- ja kehittämistoiminta voi liittyä myös esimerkiksi uuden tuote- tai palvelukonseptin kehittämiseen. Palvelualalla tutkimus- ja kehittämistoimintaan voi usein liittyä myös jonkin uuden teknisen komponentin, järjestelmän tai muun vastaavan kehittäminen palvelutoiminnan tehostamiseksi tai parantamiseksi.
Esimerkki 7:
B Oy on vesikulkuvälineisiin erityiskomponentteja valmistava yritys, joka myy myös myymiinsä tuotteisiin liittyviä palveluita. Yhtiö toteuttaa hankkeen, jonka tavoitteena on saada kehitettyä uusi, olemassa olevasta palvelumallista merkittävästi poikkeava palvelukonsepti, jolla tarjotaan asiakkaille kattava ja lähes reaaliaikainen varaosa- ja huoltopalvelu. Hanke pitää sisällään muun muassa tiedonkeruuta ja analysointia sekä näiden pohjalta tehtävää palvelukonseptin, rajapintojen ja internet-portaalin kehittämistä. Kehittämistyö pohjautuu yhtiön omasta toiminnasta ja muiden yhtiöiden toiminnasta julkisesti saatavien tietojen hyödyntämiseen uudenlaisen palvelukonseptin luomisessa. Uuden konseptin on tarkoitus mahdollistaa merkittävä taloudellinen ja markkinaosuuteen liittyvä kasvu yritykselle. Yhtiön toteuttama kehittämishanke on laissa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Kun arvioidaan, onko verovelvollisen harjoittama toiminta tutkimus- ja kehittämistoimintaa, keskeistä on se, että verovelvollisen tavoitteena on nimenomaan kehittää jotain olennaisesti uutta eli harjoittaa aidosti tutkimus- ja kehittämistoimintaa, eikä esimeriksi ainoastaan ottaa käyttöön jotain olemassa olevaa ja yleisesti tunnettua innovaatiota, tekniikkaa tai järjestelmää. Jo olemassa olevien ratkaisujen etsiminen omassa toiminnassa käyttöönotettavaksi ei ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa, vaikka tavoitteena olisikin toiminnan muuttuminen tai kehittyminen tämän seurauksena. Olemassa olevan tekniikan, järjestelmän tai kokonaisuuden käyttöönotto ei ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa edes silloin, kun verovelvollisen hankkimaan ja käyttöön ottamaan järjestelmään, ohjelmistoon tai muuhun kokonaisuuteen tehtäisiin tavanomaisia verovelvollisen harjoittaman toiminnan edellyttämiä räätälöintejä tai muutoksia.
Esimerkki 8:
Y Oy harjoittaa rakennustoimintaa. Yhtiö on päättänyt uudistaa ERP-järjestelmänsä toimintansa tehostamiseksi. Tätä varten yhtiö on ensin kilpailuttanut kolme ERP-järjestelmätoimittajaa, ja sen jälkeen toteuttanut valitsemansa järjestelmätoimittajan kanssa ERP-järjestelmän vaihdon.
Projektissa järjestelmätoimittaja toteuttaa yhtiön toivomat toimialakohtaiset räätälöinnit uuteen ERP-järjestelmään, siirtää vanhassa ERP-järjestelmässä olleet tiedot uuteen järjestelmään sekä suorittaa tarvittavat järjestelmäintegroinnit yhtiön muihin järjestelmiin. Projektin lopputuloksena yhtiön toiminta tehostuu ja yhtiö saa uudesta ERP-järjestelmästä aiempaa kattavampia raportteja ja tunnuslukuja.
Olemassa olevan järjestelmän käyttöönotto ei ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa, vaikka yhtiön hankkimaan ja käyttöön ottamaan ERP-järjestelmään tehdään tavanomaisia yhtiön toiminnan edellyttämiä räätälöintejä tai muutoksia. Järjestelmäintegroinnit ovat tavanomaista ohjelmistokehitystä, joka on yleensä toteuttavissa olemassa olevilla ohjelmistokehityksen työkaluilla ja menetelmillä ja jossa ei synny uutta tietoa tai uusia tuloksia. Siten kysymys ei ole laissa tarkoitetusta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta (ks. myös Frascati-käsikirja s. 65–67).
Esimerkki 9:
B Oy harjoittaa päivittäistavarakauppatoimintaa. B Oy:ssä on käytössä perinteinen tuotteiden viivakoodien skannauksessa käytettävä järjestelmä, jossa asiakkaat laittavat keräämänsä tuotteet kassahihnalle ja kassatyöntekijä lukee viivakoodilukijalla tuotteet ja veloittaa loppusumman asiakkaalta. B Oy:ssä suunnitellaan, millä tavoin palvelua voitaisiin parantaa. Suunnittelun perusteella B Oy:ssä päätetään ottaa käyttöön jo useissa kaupoissa käytössä oleva itsepalvelukassajärjestelmä, jossa asiakas lukee itse joko käsiskannerilla tai itsepalvelupäätteellä ostamansa tuotteet ja suorittaa maksun itsenäisesti. Itsepalvelukassajärjestelmän käyttöönotto ja siihen liittyvä suunnittelutyö ei ole laissa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa, jolla tavoiteltaisiin jotain olennaisesti uutta, koska kyse on jo olemassa olevien kassajärjestelmien käyttöönotosta.
Esimerkki 10:
A Oy harjoittaa tavaroiden myyntitoimintaa niin sanotussa kivijalkakaupassa. A Oy tavoittelee myynnin kasvua ja aloittaa myymään tuotteita myös perustamassaan verkkokaupassa. Verkkokaupan toteuttamiseen johtanut ideointi ja verkkokaupan käyttöönotto eivät ole laissa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa, koska kyseessä ei ole olennaisesti uuden kehittäminen.
Seuraavana vuonna A Oy parantaa verkkokaupan toimivuutta muun muassa lisäämällä uusia maksu- ja toimitusvaihtoehtoja kauppaan. Myöskään näiden toimien suunnittelu ja toteutus eivät ole A Oy:n laissa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa, koska verovelvollinen ainoastaan ottaa käyttöön jo olemassa olevia sovelluksia tai järjestelmiä.
Tutkimus- ja kehittämistoiminta tulee erottaa sitä tukevista tai lähellä olevista toiminnoista sekä yleisistä toiminnoista. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa ei ole esimerkiksi rutiiniluonteinen tuotteiden, palveluiden, prosessien tai toiminnan kehittäminen. Myöskään myyntiä ja markkinointia, yleistä hallinnollista työtä, työyhteisön osaamisen kehittämistä taikka organisaation tai organisaatiorakenteen kehittämistä ei pidetä tutkimus- ja kehittämistoimintana.
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuloksena syntyneelle tuotteelle, palvelulle tai prosessille voidaan hakea patenttia. Patentointiin liittyvä työ ei ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa (ks. myös Frascati-käsikirja s 61).
Esimerkki 11:
C Oy tarjoaa erilaisia koulutuspalveluita eri juridiikan aloilta. Yhtiö ei ole aiemmin tarjonnut yhtiöoikeuteen liittyvää koulutusta. Yhtiö kehittää yhtiöoikeuteen liittyvän koulutuskokonaisuuden suunnittelemalla koulutuskokonaisuuksien rungot ja rekrytoimalla kouluttajat. Uusi koulutuskokonaisuus tarjotaan osana yhtiön koulutustarjontaa samalla tavoin muiden koulutuskokonaisuuksien kanssa. Toiminta ei ole laissa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa, koska uuden koulutuskokonaisuuden kehittämisessä ei ole kysymys olennaisesti uuden palvelun kehittämisestä, vaan yhtiön tarjoamien palveluiden rutiininomaisesta kehittämisestä.
C Oy toteuttaa lisäksi vuoden kestävän kehityshankkeen, jonka tavoitteena on kehittää täysin uusi, oppimiseen ja oppimistekniikoihin liittyvien tutkimusten tuloksia hyödyntävä tapa tarjota koulutuskokonaisuuksia asiakkaille. Vastaavanlaista tapaa ei ole markkinoilla tarjolla ja tapa poikkeaa olennaisesti yhtiön olemassa olevasta tavasta toteuttaa koulutuksia. Käytännössä voidaan katsoa, että hankkeen lopputuloksena mahdollisesti syntyvä palvelu olisi olennaisesti erilainen yhtiön nykyisin tarjoamiin palveluihin nähden. Yhtiön toteuttamaa kehittämishanketta pidetään laissa tarkoitettuna tutkimus- ja kehittämistoimintana.
Esimerkki 12:
X Oy harjoittaa terveydenhuoltoalan toimintaa. Alan toimijoita velvoittava sääntely muuttuu olennaisesti ja muutosten käyttöönotto vaatii toimijoilta merkittäviä muutoksia toimintaan ja prosesseihin. X Oy joutuu toteuttamaan lakimuutoksen johdosta muutoksia toimintaansa ja joutuu käyttämään muutosten toteuttamisessa apuna ulkopuolisia konsultteja, jotka työskentelevät yhtiön oman henkilöstön kanssa yhteistyössä. X Oy:n lakimuutoksen edellyttämien muutosten suunnittelu ja toteutus eivät ole laissa tarkoitettua tutkimus- ja kehittämistoimintaa, koska kyseisessä toiminnassa ei ole tavoitteena kehittää mitään olennaisesti uutta, vaan ainoastaan saattaa yhtiön toiminta lain vaatimalle tasolle.
Esimerkki 13:
Z Oy valmistaa urheiluvälineitä. Yhtiö harjoittaa tuotevalikoimaansa liittyen jatkuvaa kehittämistä, jonka perusteella tuotteita päivitetään vuosittain esimerkiksi siten, että tuotteiden värejä muutetaan tai tuotteiden malleja muutetaan muutoin kuin olennaisesti. Tällaista kehittämistoimintaa ei pidetä laissa tarkoitettuna tutkimus- ja kehittämistoimintana, vaan kyse on rutiininomaisesta kehittämisestä.
Z Oy:llä on myös useita 1–2 vuotta kestäviä kehittämishankkeita, joiden tavoitteena on kehittää muun muassa olennaisesti käytössä olevista materiaaliyhdistelmistä tai toimintaperiaatteista poikkeavia ratkaisuja aiempien tuotteiden olennaiseksi parantamiseksi tai kokonaan uusiksi tuotteiksi. Kehityshankkeen pohjana käytetään yleensä materiaaleihin ja tuotteiden toimivuuteen liittyviä yhtiön itse tuottamia tai ulkopuolelta hankittuja tutkimustuloksia. Kehityshankkeiden tuotoksena syntyy useita prototyyppejä, joista osa voi päätyä myös lopulliseen sarjatuotantoon. Hankkeiden toteuttamista pidetään laissa tarkoitettuna tutkimus- ja kehittämistoimintana.
Esimerkki 14:
Q Oy kehittää ja myy strategiapeleiksi luokiteltavia mobiilipelejä. Yhtiö on aloittanut projektin, jonka lopputuloksena on syntynyt kolme uutta lisäosaa yhtiön suosituimpaan strategiapeliin. Lisäosat täydentävät olemassa olevaa peliä mm. uusilla hahmoilla ja visuaalisesti näyttävämmillä peliympäristöillä. Lisäosilla on olemassa olevan pelin kanssa sama pelimoottori. Lisäosat perustuvat pääpelin kanssa samaan toimintalogiikkaan, ja ne on toteutettu olemassa olevia ohjelmistokehityksen työkaluja hyödyntäen. Lisäosien kehittämisessä ei ole kysymys tutkimus- ja kehittämistoiminnasta (ks. myös Frascati-käsikirja s. 65–67).
Laissa tarkoitetun tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulee olla luovaa. Säännöksen soveltamisen ja lisävähennysten hyödyntämisen edellytyksenä ei kuitenkaan ole aineettoman omaisuuden syntyminen toiminnan tuotoksena. Lisävähennysten tekeminen ei siis edellytä tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulosten tarkastelua tai toiminnan onnistuneisuutta, vaan jo pelkkä tutkimus- ja kehittämistoiminnan harjoittaminen oikeuttaa vähennykseen. Esimerkiksi tutkimuksen seurauksena ei tarvitse syntyä aina jotain välittömästi käytettävissä tai hyödynnettävissä olevaa tulosta, vaan myös perustutkimus täyttää laissa tarkoitetun tutkimuksen määritelmän.
Laissa tarkoitetun tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulee olla systemaattista. Tämä tarkoittaa sitä, että toiminnalla tulee olla ennalta määritelty tavoite ja toimintaa tulee suorittaa suunnitelmallisesti siihen etukäteen kohdennetuilla resursseilla. Lisäksi toiminnan toteutusta tulee seurata. Tutkimus- ja kehittämistoiminta organisoidaan usein hankkeeksi tai projektiksi. Yhdistelmävähennyksen tekeminen kuitenkaan ei edellytä, että toiminta tapahtuu hankkeen tai projektin muodossa, mutta hanke tai projekti voi toimia osoituksena toiminnan systemaattisuudesta. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan systemaattisuus voidaan kuitenkin osoittaa myös muulla tavoin, esimerkiksi erilaisin suunnitelmin, raportein, projektikuvauksin, budjetein tai rahoitusselvityksin.
Esimerkki 15:
A Oy valmistaa teknisen alan komponentteja. Yhtiö toteuttaa kehittämiskokonaisuuden, jonka tavoitteena on kehittää uusia tuotteita kierrätyskelpoisista materiaaleista aiempien muista kuin kierrätyskelpoisista materiaaleista valmistettujen tuotteiden tilalle. Yhtiö laatii tutkimus- ja kehittämistoiminnasta suunnitelman, josta käyvät ilmi mm. tavoitteet, suunnitellut toimenpiteet, toteutus aikatauluineen, resursointi, budjetti, riskit ja hallinnointi. Kehittämistoimintaa seurataan yhtiön johdon toimesta ja toiminnasta laaditaan raportti, jossa käydään läpi kehittämistoiminnan tulokset ja vaikutukset. A Oy:n kehittämistoimintaa voidaan pitää laissa tarkoitetulla tavalla suunnitelmallisena.
A Oy pyrkii kannustamaan myös valmistustoiminnassa työskenteleviä työntekijöitään yhtiön toiminnan ja tuotteiden jatkuvaan kehittämiseen erilaisin motivointikeinoin. Työntekijöitä muun ohessa palkitaan hyvistä ideoista. Vaikka tällaisen toiminnan tuloksena syntyisi myöhemmin käyttöön otettavia kehittämisideoita, ei kehittämistoimintaa pidetä näin toteutettuna suunnitelmallisena eikä valmistustoiminnassa työskentelevien henkilöiden palkkamenoja voida lukea miltään osin yhdistelmävähennyksen perusteeseen.
3.2 Tutkimus- ja kehittämistoiminnan liittyminen omaan elinkeinotoimintaan tai maatalouteen
Lain 1 §:n 2 momentin mukaan lisävähennykseen on oikeutettu omaan elinkeinotoimintaansa tai maatalouteensa liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa harjoittava verovelvollinen. Tämä tarkoittaa sitä, että verovelvollisen tulee harjoittaa EVL 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa tai MVL 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua maataloutta, minkä lisäksi verovelvollisen harjoittaman tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulee liittyä tähän toimintaan. Tutkimus- ja kehittämistoiminta liittyy elinkeinotoimintaan tai maatalouteen esimerkiksi silloin, kun toiminnan tarkoituksena on elinkeinotoimintaa tai maataloutta palvelevan tiedon lisääminen tai tiedon käyttäminen elinkeinotoiminnassa tai maataloudessa hyödynnettävien uusien sovellusten löytämiseksi. Tutkimus- ja kehittämistoiminta voi liittyä joko verovelvollisen olemassa olevaan tai suunnitteilla olevaan elinkeinotoimintaan tai maatalouteen.
Verovelvollinen voi harjoittaa myös muuta toimintaa kuin elinkeinotoimintaa tai maataloutta. Eräiden yhteisöjen, kuten osakeyhtiöiden, verotuksessa myös tällainen toiminta kuuluu EVL 1 §:n 2 momentin perusteella elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, ja sen tulos lasketaan EVL:n mukaan. Muuhun kuin elinkeinotoimintaan tai maatalouteen liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan perusteella ei voi tehdä yhdistelmävähennystä, vaikka tällaisen toiminnan tulos laskettaisiinkin EVL 1 §:n 2 momentin perusteella elinkeinoverolain mukaan. Elinkeinotoiminnan ja muun toiminnan rajanvetoa verotuksessa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen
.
Esimerkiksi liikkeen- ja ammatinharjoittajien, avoimien yhtiöiden, kommandiittiyhtiöiden ja osittain verovapaiden yhteisöjen verotuksessa toiminta, jota ei ole pidettävä elinkeinotoimintana tai maataloutena, kuuluu henkilökohtaiseen tulolähteeseen, jonka tulos lasketaan tuloverolain (TVL) mukaan. Koska tutkimus- ja kehittämistoiminnan pitää liittyä elinkeinotoimintaan tai maatalouteen, henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvan toiminnan perusteella ei voi tehdä yhdistelmävähennystä.
Koska tutkimus- ja kehittämistoiminnan pitää liittyä verovelvollisen omaan elinkeinotoimintaan tai maatalouteen, toisen yrityksen käyttöön tuotettava tutkimus- ja kehittämistoiminta ei oikeuta yhdistelmävähennykseen palvelun tuottajan verotuksessa, koska kyse ei ole palvelua tuottavan tahon harjoittamaan omaan elinkeinotoimintaan tai maatalouteen liittyvästä tutkimus- tai kehittämistoiminnasta. Ostettujen palveluiden osalta yhdistelmävähennys voidaan tehdä siis vain sen verovelvollisen verotuksessa, jonka harjoittamaan elinkeinotoimintaan tai maatalouteen tutkimus- ja kehittämistoiminta liittyy. Käytännössä tämä tarkoittaa palvelun ostavaa verovelvollista.
Konsernissa tutkimus- ja kehittämistoiminta voi olla keskitetty yhteen yhtiöön, jolta muut konserniyhtiöt ostavat tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluita. Tällöin yhdistelmävähennys voidaan tehdä vain siinä konserniyhtiössä, jonka elinkeinotoimintaan tai maatalouteen palveluntarjoajayhtiön tuottama tutkimus- ja kehittämistoiminta liittyy. Yhdistelmävähennyksen näkökulmasta konsernin tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluntarjoajayhtiöltä ostettuja palveluita kohdellaan toisin sanoen vastaavasti kuin täysin toisistaan riippumattomien yhtiöiden välisiä ostoja.
Esimerkki 16:
A Oy ja B Oy kuuluvat samaan elintarvikealan konserniin. A Oy tuottaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluita muiden konserniyhtiöiden käyttöön. B Oy valmistaa elintarvikkeita.
B Oy tilaa A Oy:ltä tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluita uusien elintarvikkeiden kehittämiseksi 500 000 eurolla. A Oy:n tuottama tutkimus- ja kehittämistoiminta liittyy siten B Oy:n elinkeinotoimintaan. Tämän vuoksi B Oy voi tehdä A Oy:ltä ostamansa tutkimus- ja kehittämistoiminnan palvelun perusteella yhdistelmävähennyksen omassa verotuksessaan, jos muut lain edellytykset täyttyvät.
A Oy ei voi tehdä yhdistelmävähennystä palkkakuluista, jotka liittyvät sen tuottamaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluun. Tämä johtuu siitä, että tutkimus- ja kehittämistoiminta ei ole liittynyt A Oy:n omaan elinkeinotoimintaan.
4 Yhdistelmävähennyksen perusteeseen luettavat menot
Lisävähennykset perustuvat verovelvollisen omalle henkilöstölleen suorittamien tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkkojen sekä verovelvollisen ostamien tutkimus- ja kehittämistoiminnan palvelujen menojen yhteismäärään. Yleinen lisävähennys lasketaan menojen määrän perusteella ja ylimääräinen lisävähennys menojen määrän lisääntymisen perusteella. Verovuoden yhdistelmävähennyksen perusteena ovat ne menot, joiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt verovuoden aikana. Maatalouden harjoittajien ja muiden maksuperusteen mukaan verotettavien verovelvollisten osalta yhdistelmävähennyksen perusteena ovat ne menot, jotka on maksettu verovuoden aikana. Yhdistelmävähennyksen perusteeseen tulee sisällyttää vain sellaiset menot, jotka ovat aiheutuneet laissa tarkoitetusta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta.
4.1 Palkat
Lain 2 §:n 2 kohdan perusteella palkalla tarkoitetaan verovelvollisen tutkimus- ja kehittämistyötä tekeville työntekijöille välittömästi tämän työn perusteella maksettuja ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:ssä ja ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain (1551/1995, avainhenkilölaki) 1 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Laissa tarkoitettuna palkkana ei pidetä kuitenkaan tuloverolain (1535/1992, TVL) 66–68 §:ssä tarkoitettuja etuja.
Yhdistelmävähennyksen perusteeseen luetaan siten EPL 13 §:n mukaan palkkana pidettävät erät lukuun ottamatta TVL 66–68 §:ssä tarkoitettuja etuja eli etua työsuhteeseen perustuvasta osakeannista tai työsuhdeoptiosta, työsuhdelainan korkoetua tai etua eräistä työnantajan maksamista vakuutusmaksuista. Yhdistelmävähennyksen perusteeseen luetaan myös rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, lähdeverolaki) mukaan verotettavat palkkatulot, sillä lähdeverolain 4 §:n mukaan kyseisessä laissa tarkoitettuna palkkana pidetään ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa tai palkkiota. Kuitenkaan lähdeverolain 4 §:ssä mainittuja palkaksi luettavia erityisiä eriä eli oleskelukustannusten korvausta ja muiden työn suorittamisesta aiheutuvien kustannusten korvauksena maksettuja hyvityksiä ei pidetä lisävähennysten perusteeseen luettavina palkkamenoina.
Yhdistelmävähennyksen perusteeseen luetaan myös avainhenkilölain mukaiset palkat. Avainhenkilölain 1 §:n mukaan kyseinen laki soveltuu ulkomailta tulevan palkansaajan sellaiseen palkkatuloon, joka on tuloverolain mukaan Suomesta saatua tuloa. EPL 13 §:n mukaista palkan määritelmää käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Palkka ja työkorvaus verotuksessa
.
Palkalla tarkoitetaan vain nimenomaisesti työnantajan työntekijälle välittömästi maksamaa ennakkoperintälain 13 §:n ja avainhenkilölain 1 §:n tarkoittamaa palkkaa. Siten yhdistelmävähennyksen perusteeseen ei voi lukea esimerkiksi työnantajan palkkaan liittyviä sivukuluja kuten työnantajan sosiaaliturvamaksuja. Luontoisetuna suoritettu palkka otetaan yhdistelmävähennyksen perusteessa huomioon TVL 64 §:n 1 momentissa tarkoitetusta käyvästä arvostaan.
Toiminimellä toimiva ammatin- tai elinkeinonharjoittaja tai maatalouden harjoittaja ei voi maksaa itselleen palkkaa, minkä vuoksi tällaisen verovelvollisen oman työpanoksen perusteella ei voi tehdä yhdistelmävähennystä. Lain 3 §:n 2 momentin mukaan lisävähennysten perustetta laskettaessa otetaan huomioon sellaiset EVL 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut vähennyskelpoiset palkat, joiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt verovuoden aikana ja sellaiset MVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut vähennyskelpoiset palkat, jotka on maksettu verovuonna. Siten lisävähennyksen perustetta laskettaessa ei oteta huomioon EVL 16 §:n 1 kohdassa tai MVL 7 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja vähennyskelvottomia palkkoja, joiden saajana on elinkeinon- tai maatalouden harjoittajan puoliso taikka sellainen lapsi tai muu perheenjäsen, joka ei ole ennen verovuotta täyttänyt 14 vuotta.
Jos suomalaisen yrityksen palkkaama henkilön työskentelee ulkomailla siten, että hänen palkkansa verotetaan ensisijaisesti työskentelyvaltiossa, mutta vähennetään kokonaan suomalaisen yrityksen tuloksesta, palkka luetaan yhdistelmävähennyksen laskentaperusteeseen muiden palkkamenojen tavoin.
Jotta palkka voidaan lukea yhdistelmävähennyksen perusteeseen, sen perusteena olevan työn tulee liittyä välittömästi tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Työtehtävien varsinainen sisältö ratkaisee, liittyykö palkan perusteena oleva työ tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Esimerkiksi työntekijän tehtävänimikkeellä ei ole vaikutusta työtehtävien luonteen arvioinnissa. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvän työn tekeminen voi tapahtua missä tahansa yrityksen eri yksikössä tai osastossa niiden nimikkeestä riippumatta. Työn katsominen tutkimus- ja kehittämistoimintaan välittömästi liittyväksi työksi ei siten edellytä esimerkiksi erillisen tutkimus- ja kehittämistoimintaan erikoistuneen yksikön tai osaston perustamista tai työntekijän tehtävänimikkeen muuttamista.
Yleiseen hallinnolliseen työhön liittyvien palkkojen ei yleensä katsota kohdistuvan välittömästi tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Välittömästi tutkimus- ja kehittämistoimintaan ei liity myöskään esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistoimintaa palveleva IT-tuki tai tutkimus- ja kehittämistoiminnassa käytettävien laitteiden ja tilojen huoltotoiminnot taikka siivous.
Jos työntekijän työpanos muodostuu muiden tehtävien lisäksi tutkimus- ja kehittämistoimintaan välittömästi liittyvästä työstä, ainoastaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuva osuus oikeuttaa yhdistelmävähennykseen. Tällöin työntekijän palkasta on eroteltava tutkimus- ja kehittämistoimintaan perustuva osuus yhdistelmävähennyksen perusteen laskemista varten. Yhdistelmävähennyksen tekeminen tietyn työntekijän palkkamenon osalta ei edellytä, että henkilön vuotuisesta tai kuukausittaisesta työpanoksesta jokin tietynsuuruinen prosenttiosuus (esimerkiksi yli puolet) tulisi kohdistua tutkimus- ja kehittämistoimintaan.
Esimerkki 17:
A Oy harjoittaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Yhtiön työntekijöistä henkilö X työskentelee verovuonna yksinomaan yhtiön toteuttamassa tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankkeessa. Henkilön Y kokonaistyöaika kohdistuu 40 prosenttisesti ja henkilön Z 5 prosenttisesti samaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankkeeseen. Yhdistelmävähennyksen perusteeseen luetaan henkilön X palkka kokonaan, 40 prosenttia henkilön Y palkasta ja 5 prosenttia henkilön Z palkasta.
Tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuviksi katsotaan ne palkat, jotka on suoritettu tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytetyn työajan perusteella. Kohdistettaessa palkkamenoja tulee huomioida myös esimerkiksi mahdolliset henkilöiden palkkatasossa tapahtuvat muutokset sekä se, jos tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytetyistä työtunneista maksetaan normaalista poikkeavaa palkkaa. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuvina palkkoina pidetään myös tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettyyn työaikaan kohdistuvaa osuutta lomapalkoista sekä sitä osaa tulospalkkioista, joka voidaan katsoa suoritetuksi tutkimus- ja kehittämistoiminnassa työskentelyn perusteella.
Esimerkki 18:
B Oy toteuttaa verovuonna 2023 tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankkeen. Hanke toteutetaan aikavälillä 1.2.2023-30.6.2023. Yhtiön työntekijöistä kyseisessä tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankkeessa työskentelevät henkilöt X, Y ja Z. Henkilö X työskentelee hankkeessa kokoaikaisesti ja henkilöt Y ja Z käyttävät hankkeeseen 50 prosenttia työajastaan. Henkilön X palkka on koko mainitulta aikaväliltä 5 000 euroa kuukaudessa ja henkilön Y palkka 4 000 euroa kuukaudessa. Henkilön Z palkka on 5 000 euroa kuukaudessa aikavälillä 1.2.-31.3.2023 ja tämän jälkeen 6 000 euroa kuukaudessa. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuvien palkkojen määrä on yhteensä 49 000 euroa (5 x 5 000 euroa + 0,5 x (5 x 4 000 euroa) + 0,5 x (2 x 5 000 euroa + 3 x 6 000 euroa)).
Henkilön työajan ja henkilölle maksettavan palkan kohdistuminen yhdistelmävähennyksen perusteeksi hyväksyttävään tutkimus- ja kehittämistoimintaan on pystyttävä osoittamaan jälkikäteen työaikakirjanpidolla tai muulla luotettavalla tavalla. Henkilön työajan ja palkan kohdentumisen seuranta on tarkoituksenmukaista toteuttaa projekti- ja suoritekohtaisesti reaaliaikaisesti, koska tämä helpottaa työajan jakautumisen todentamista ja lisää dokumentoinnin luotettavuutta. Vaikka tutkimus- ja kehittämistoimintaa ei harjoiteta hankkeen muodossa, on kohdentumista tarkoituksenmukaista seurata reaaliaikaisesti hankeseurannan tavoin tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisuuksittain. Riittäväksi selvitykseksi kohdentumisesta voidaan hyväksyä kuitenkin myös jälkikäteen tehty selvitys esimerkiksi silloin, kun kyse on menoista, jotka ovat syntyneet ennen lain hyväksyntää, mutta kuuluvat suoriteperusteen nojalla lain soveltamisajalle.
4.2 Ostopalvelut
Lain 2 §:n 3 kohdan mukaan ostetulla tutkimus- ja kehittämistoiminnan palvelulla tarkoitetaan verovelvollisen omaan toimintaan liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan harjoittamiseksi ulkopuoliselta taholta hankittua ja ulkopuolisen henkilöstön tuottamaa palvelua.
Lisävähennysten perusteeseen luetaan siten verovelvollisen omaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvät verovelvollisen tekemät palveluostot, kun ostettu palvelu on verovelvolliseen nähden ulkopuolisen tahon henkilöstön tuottamaa. Tällaisia ostettuja palveluita voivat olla esimerkiksi yrityksen ulkopuolisen henkilöstön tuottamat ohjelmointipalvelut, konsultointipalvelut sekä muut suunnittelupalvelut. Määritelmän alle voi käytännössä kuulua hyvin laajasti menoja miltä tahansa taholta ostettuna, kunhan menojen perusteena on ulkopuolisen henkilöstön tuottama, palvelun ostavan tahon lain määritelmän täyttävään tutkimus- ja kehittämistoimintaan välittömästi liittyvä palvelu. Laissa tarkoitetun palvelun myyjä voi olla verovelvolliseen nähden täysin riippumaton taho, mutta yhdistelmävähennyksen perusteeseen hyväksyttäviä henkilöstön tuottamia palveluita voidaan ostaa myös esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistoimintaa harjoittavan yrityksen kanssa samaan konserniin kuuluvalta toiselta yritykseltä.
Yhdistelmävähennyksen perusteeseen hyväksyttävät ostopalvelut on rajattu vain sellaisiin ostopalveluihin, jotka ovat ulkopuolisen henkilöstön tuottamia. Siten tutkimus- ja kehittämistoiminnassa käytettävien tavaroiden, tuotteiden, materiaalien, toimitilojen tai vastaavien hankinnasta syntyviä menoja ei voida sisällyttää yhdistelmävähennyksen perusteeseen, vaikka niitä käytettäisiin verovelvollisen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ja tuotteen hankinta toteutettaisiin palvelun muodossa. Esimerkiksi toimitilojen vuokraa tai tietokoneen taikka muun laitteen leasing-sopimuksen maksuja ei pidetä laissa tarkoitetusta ostopalvelusta suoritettuna maksuna.
Laissa tarkoitettuihin ostopalveluihin voi kuitenkin sisältyä palvelun tuottamiseen käytetyn henkilöstön palkkamenojen lisäksi myös muita palveluntarjoajan menoja. Siten yhdistelmävähennyksen perusteeseen luettaviin palveluntarjoajan veloittamiin ostopalvelumenoihin voi sisältyä varsinaisen henkilöstön työskentelystä syntyvän menon lisäksi myös muita kyseiseen saman palveluntarjoajan myymään, henkilöstön tuottamaan palveluun liittyviä eriä. Esimerkiksi ulkopuolisen henkilöstön tuottaman palvelun suorittamisen edellyttäessä palvelun myyjän toimitilojen, koneiden ja laitteiden taikka materiaalien käyttämistä, ovat nämä menot yhdistelmävähennyksen perusteeseen hyväksyttäviä ostopalvelumenoja, kun palveluntarjoaja laskuttaa nämä menot palvelun ostavalta tutkimus- ja kehittämistoiminnan harjoittajalta yhtenä kokonaisuutena henkilöstön tuottaman palvelun kanssa.
Edellytyksenä sille, että henkilöstön tuottamaan palveluun liittyviä muita kuin henkilöstön työskentelystä syntyviä menoja voi sisältyä yhdistelmävähennyksen perusteeseen, on se, että henkilöstön työpanos on välttämätön ja olennainen osa myytyä palvelua eikä esimerkiksi konetta, johon liittyviä menoja laskutetaan, voitaisi käyttää ilman olennaista henkilöstön tuottamaa työpanosta. Muiden kuin henkilöstön työskentelystä syntyvien menojen osalta tulee siis tarkastella, ovatko ne edellytyksenä henkilöstön työsuorituksen tekemiselle vai työsuorituksen tekemiseen nähden täysin erillisiä kuluja. Määräävä tekijä ei siten ole se, laskutetaanko kaikki kulut samalla laskulla vai ei, vaan kulujen liitännäisyys työsuoritukseen.
Esimerkki 19:
A Oy harjoittaa omaan elinkeinotoimintaansa liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Yhtiö vuokraa tätä toimintaa varten laboratoriotilan käyttöönsä. Laboratoriotilan vuokra ei ole lain tarkoittama ostopalvelu, joka voidaan lukea yhdistelmävähennyksen perusteeseen, vaikka vuokranantajan henkilöstö vastaa laboratorion kiinteistöhallinnollisesta ylläpidosta.
Myös B Oy harjoittaa omaan elinkeinotoimintaansa liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Yhtiö ostaa tähän toimintaan liittyen C Oy:ltä tämän henkilöstön tuottamia laboratoriopalveluita. C Oy tarjoaa laboratoriopalvelut kokonaispalveluna, joka sisältää sekä tehdyn työn että tarvittavien koneiden ja laitteiden sekä materiaalien käyttämisen. C Oy harjoittaa toimintaa omistamissaan tiloissa ja huomioi myös tilakustannukset välillisesti palvelun hinnassa. B Oy:n C Oy:ltä ostama laboratoriopalvelukokonaisuus on laissa tarkoitettu ostopalvelu, joka voidaan lukea B Oy:n yhdistelmävähennyksen perusteeseen kokonaisuudessaan.
Esimerkki 20:
M Oy harjoittaa omaan elinkeinotoimintaansa liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Yhtiö ostaa tähän toimintaan liittyen X Ltd:ltä merkittävää laskentatehoa vaativaa tietokonepalvelua. Palvelun tarjoamiseen tarvittavia koneita ei voida käyttää ilman X ltd:n henkilöstön olennaista toimimista koneiden käyttäjinä. Kyseessä on laissa tarkoitettu ulkopuolisen henkilöstön tuottama palvelu, josta syntyvä meno voidaan lukea M Oy:n yhdistelmävähennyksen perusteeseen kokonaan, vaikka laskutus muodostuisi osittain koneeseen liittyvistä kustannuksista henkilöstökustannusten ohella.
Se, että verovelvollisen harjoittamaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyviä henkilöstön tuottamia palveluita myyvä taho ottaa palvelun hinnoittelussa huomioon siihen kohdistuvan osan yleiskustannuksistaan, ei vaikuta toiminnan luonteen arviointiin, vaan toimintaa voidaan tästä huolimatta pitää kokonaisuudessaan laissa tarkoitettuna tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvänä ostopalveluna, joka voidaan lukea yhdistelmävähennyksen perusteeseen.
Esimerkki 21:
C Ky harjoittaa omaan elinkeinotoimintaansa liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Yhtiö ostaa tähän toimintaan liittyen 3D-suunnittelu- ja tulostuspalvelua X Oy:ltä. X Oy tuottaa palvelun henkilöstöllään ja käyttää suunnitteluun ja tulostukseen vuokraamaansa kalustoa. C Ky:n X Oy:ltä ostama palvelu on laissa tarkoitettu ostopalvelu, joka voidaan lukea yhdistelmävähennyksen perusteeseen. Se, että X Oy käyttää C Ky:lle myymänsä palvelun tuottamiseen kalustoa, jonka X Oy on käyttöönsä vuokrannut, ei estä X Oy:n C Ky:lle myymän palvelun laskemista yhdistelmävähennyksen perusteeseen täysimääräisesti, sillä tulostimen vuokramenojen osalta kyse on palveluntarjoajan yleiskustannuksista, jotka se voi sisällyttää myymänsä palvelun hintaan. Jos C Ky kuitenkin ainoastaan vuokraisi 3D-tulostimen X Oy:ltä ei kyseessä olisi laissa tarkoitettu ostopalvelu, vaikka vuokraan sisältyisi myös asennus- ja huoltopalvelu.
Verovelvollinen voi käyttää omaan elinkeinotoimintaansa liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan harjoittamisessa vuokratyövoimaa. Myös vuokratun työvoiman käyttämisestä syntyvät menot voidaan lukea lisävähennysten perusteeseen siltä osin, kun vuokratyövoimaa käytetään vuokralle ottajan laissa tarkoitetussa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa.
Laissa tarkoitettua ostopalvelua myyvä taho voi myydä verovelvolliselle myös muuta kuin lain edellytykset täyttävää palvelua, kuten koulutuspalvelua. Tällaiset palvelut voivat sisältyä samalle laskulle lain edellytykset täyttävän ostopalvelun kanssa. Jos samalle laskulle sisältyy tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuvien erien lisäksi eriä, joiden perusteena on jokin muu kuin lain edellytykset täyttävä tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvä palvelu, näiden erien perusteella ei voi tehdä lisävähennyksiä. Yksittäiseen laskuun perustuvat menot voivat siten sen sisältämien erien luonteesta riippuen olla lisävähennyksen perusteena joko kokonaan tai osittain.
Esimerkki 22:
A Ky harjoittaa elintarvikkeiden valmistusta, jota pidetään elinkeinotoimintana. A Ky on harjoittamaansa täysin uudenlaisen elintarvikkeen kehittämistoimintaan liittyen hankkinut yliopisto Y:n henkilöstön tuottamaa tutkimuspalvelua. Samassa yhteydessä A Ky on tilannut yliopisto Y:ltä henkilöstölleen koulutuksen.
A Ky saa yliopisto Y:ltä laskun, jolla yliopisto laskuttaa A Ky:tä sekä tutkimuspalvelusta, että henkilöstölle tilatusta koulutuksesta. A Ky voi lukea laskun erät yhdistelmävähennyksen perusteeseen vain siltä osin kuin ne perustuvat yhtiön harjoittamaan kehittämistoimintaan liittyvään, yliopistolta hankittuun tutkimuspalveluun.
Jotta verovelvollinen voi osoittaa, että lisävähennysten perusteeseen luettavat ostopalvelulaskun erät täyttävät lain edellytykset, palveluntuottajan on tarkoituksenmukaista eritellä laskulle se, mistä laskutettu palvelu tai laskutetut palvelut muodostuvat. Tämän lisäksi verovelvollisen kirjanpidossa on tarpeellista seurata ostopalvelumenoja eri tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisuuksien osalta hankekohtaisesti tai muutoin eriteltynä, jotta menojen luonne ja kohdistuminen laissa tarkoitettuun tutkimus- ja kehittämistoimintaan voidaan jälkikäteen luotettavasti todentaa.
4.3 Verovuonna huomioon otettavat menot
Lain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajan yleisen lisävähennyksen perustetta laskettaessa otetaan verovuonna huomioon sellaiset elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut palkat sekä sellaiset ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluiden menot, joiden suorittamisvelvollisuus on mainitun lain 22 §:n 1 momentin mukaisesti syntynyt kyseisen verovuoden aikana.
Lain 3 §:n 3 momentin mukaan maatalouden harjoittajan yleisen lisävähennyksen perustetta laskettaessa otetaan verovuonna huomioon sellaiset maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut palkat sekä sellaiset ostettujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan palveluiden menot, jotka on maksettu verovuonna.
Ylimääräistä lisävähennystä koskevassa lain 3 §:n 4 momentissa viitataan yleisen lisävähennyksen perusteena oleviin menoihin, minkä vuoksi laskettaessa ylimääräisen lisävähennyksen laskennassa käytettävää verovuoden menojen määrää, huomioidaan verovuoden osalta vastaavat menot kuin yleisen lisävähennyksen osalta.
EVL 22 §:n 1 momentin mukaan meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt, jollei jäljempänä muuta säädetä. Tämä tarkoittaa sitä, että elinkeinotoiminnan tulolähteessä menot jaksotetaan EVL 22 §:n 1 momentin perusteella yleensä suoriteperusteisesti. EVL:n mukaan verotettavan verovelvollisen verovuoden lisävähennysten määrää laskettaessa otetaan huomioon ne EVL:n perusteella vähennyskelpoiset tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvät palkat ja ostopalvelumenot, joiden suorittamisvelvollisuus on EVL:n mukaan syntynyt kyseisenä verovuonna, ellei kyseessä ole maksuperusteista kirjanpitoa EVL 27 a §:ssä tarkoitetulla tavalla pitävä ammatinharjoittaja. Myös lomapalkkojen, tulospalkkioiden ja muiden vastaavien erien kuuluminen tietyn verovuoden yhdistelmävähennyksen perusteeseen määräytyy suoriteperusteen mukaisesti.
Maatalouden tulolähteessä menot jaksotetaan aina maksuperusteisesti. EVL 27 a §:n perusteella maksuperustetta sovelletaan myös maksuperusteista kirjanpitoa pitävän ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan verotuksessa. Kun verovelvollisen verotuksessa sovelletaan maksuperustetta, tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvä palkka- tai ostopalvelumeno on sen verovuoden kulua, jonka aikana verovelvollinen maksaa menon. Siten maksuperusteista verotusta soveltavan verovelvollisen verotuksessa meno luetaan lisävähennysten perusteeseen sinä verovuonna, kun meno on maksettu.
Esimerkki 23:
Maksuperusteista kirjanpitoa pitävän ammatinharjoittajan tilikausi on kalenterivuosi. Ammatinharjoittaja ostaa elinkeinotoimintaansa liittyvään tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisuuteen liittyen suunnittelupalvelun ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Palvelu suoritetaan marraskuussa 2023. Ammatinharjoittaja maksaa palvelun suorittamiseen liittyvän laskun 5.1.2024. Koska ammatinharjoittajan verotuksessa sovelletaan maksuperustetta, lasku on verovuoden 2024 kulua, vaikka se perustuu verovuoden 2023 aikana tehtyyn työhön. Siten kyseisestä palvelusta syntyneet menot luetaan yhdistelmävähennyksen perusteeseen verovuonna 2024.
EVL 25 § mahdollistaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen jaksottamisen EVL 22 §:n 1 momentin pääsäännöstä poikkeavalla tavalla. EVL 25 §:n mukaan liiketoiminnan kehittämiseen tähtäävän tutkimustoiminnan menot, lukuun ottamatta pysyvään käyttöön tarkoitetun rakennuksen tai rakennelman taikka rakennuksen tai rakennelman osan hankintamenoja, ovat sen verovuoden kulua, jonka aikana niiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt, kuitenkin niin, että verovelvollisen vaatiessa nämä menot voidaan vähentää kahden tai useamman verovuoden aikana poistoina. EVL 25 §:n perusteella verovelvollinen voi siten halutessaan vähentää suoriteperusteen mukaan verovuoden kuluksi kohdistuvat menot usean verovuoden aikana poistoina sen sijaan, että menot vähennettäisiin kokonaisuudessaan kyseisen verovuoden kuluna. Koska kunkin verovuoden yhdistelmävähennyksen laskentaperusteessa otetaan huomioon ne menot, jotka suoriteperusteen mukaan kohdistuvat kyseiselle verovuodelle, menojen jaksottamista koskeva valinta ei vaikuta yhdistelmävähennyksen laskentaperusteeseen. Yhdistelmävähennyksen perusteessa otetaan siten verovuonna huomioon myös sellaiset suoriteperusteen mu
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
