VERO-VH/1547/00.01.00/2026
Suomi
VERO-VH/1547/00.01.00/2026 — Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläMaatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa
Syventävä vero-ohje
Antopäivä
2.6.2026
Versiohistoria
Diaarinumero
VH/1547/00.01.00/2026
Voimassaolo
2.6.2026 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/7846/00.01.00/2024, Verohallinnon kannanottoja yritysverokysymyksiin 2010, dnro 72/40/2010, kohta 3 b
Ohje liittyy kokonaisuuteen:
Perheoikeus ja verotus
Tässä ohjeessa käsitellään maatilan sukupolvenvaihdoksen tavallisimpia veroseuraamuksia tuloverotuksessa, lahjaverotuksessa, varainsiirtoverotuksessa sekä arvonlisäverotuksessa.
Ohjetta on päivitetty ja sen lukuun 2.2.2.3 on tehty lisäys osituksessa saadun metsäomaisuuden jatkoluovutuksen verotuksesta. Samaan lukuun on lisätty lähisukulaisten kesken kahdella tai useammalla toisiaan seuraavalla lahjanluonteisella kaupalla tehtyjen luovutusten verotuksesta.
Lukuun 2.3 on tehty tarkennus salaojien lisäpoistosta ja lukuun 2.4.2.1 on lisätty, kuinka lahjanluonteisella kaupalla saadun omaisuuden hankintameno ja mahdollinen edellisen omistajan verovapaan luovutusvoiton määrä huomioidaan lahjanluonteisessa jatkoluovutuksessa.
Lukua 2.5.5.4 on muutettu yhteismetsäosuuden arvostuksen osalta ja metsävähennysoikeuden prosenttiosuutta on päivitetty vastaamaan 1.1.2026 voimaan tullutta lainsäädäntöä.
Lahjaverotusta koskevissa esimerkeissä on huomioitu 1.1.2026 voimaan tulleet perintö- ja lahjaverolain muutokset.
Varainsiirtoverotusta koskevan luvun 2.6 kirjoitusasua on muokattu. Ohjeeseen on lisäksi tehty muita vähäisiä täsmennyksiä.
1 Johdanto
1.1 Ohjeen sisältö ja muut sukupolvenvaihdosta koskevat Verohallinnon ohjeet
Tässä ohjeessa käsitellään maa- ja metsätalouden harjoittamisesta luopuvan ja toiminnan jatkajan mahdollisia veroseuraamuksia verolajikohtaisesti sen mukaan, miten sukupolvenvaihdos toteutetaan. Asioita tarkastellaan ohjeessa ensisijaisesti maataloudenharjoittajan kannalta.
Tämän ohjeen lisäksi Verohallinto on antanut seuraavat yritysten sukupolvenvaihdoksia koskevat ohjeet:
Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa
Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdos verotuksessa
Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa
Viimeksi mainittu ohje koskee sukupolvenvaihdosta yrittäjän kuoleman jälkeen, kun omaisuutta saadaan osittain perintönä ja sovellettavaksi tulevat perhevarallisuusoikeuden säännöt. Ohje täydentää myös tätä ohjetta tilanteissa, joissa sukupolvenvaihdos joudutaan toteuttamaan maatalousyrittäjän kuoleman jälkeen.
Muut edellä mainitut ohjeet koskevat luopujan elinaikana toteutettavia sukupolvenvaihdoksia. Ne täydentävät tätä ohjetta, jos maatalouden harjoittajana on osakeyhtiö tai henkilöyhtiö tai jos maatilalla harjoitetaan sellaista yritystoimintaa, joka ei kuulu maatalouden tulolähteeseen.
Ohjeissa selvitetään tavanomaisten sukupolvenvaihdosten veroseuraamuksia eri verolajeissa. Ohjeissa ei käsitellä tyhjentävästi kaikkia erityistilanteita, joita sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen voi liittyä. Tässä ohjeessa ei käsitellä tarkemmin esimerkiksi verotusyhtymän eikä maatilan yhtiöittämisen verokysymyksiä.
Sukupolvenvaihdosta koskevissa ohjeissa ei myöskään käsitellä eri verolajien perusasioita, joista on annettu erillisiä Verohallinnon ohjeita. Niitä on hyvä käyttää sukupolvenvaihdosohjeiden rinnalla.
1.2 Yleistä maatilan sukupolvenvaihdoksesta
Maatila voidaan siirtää toiminnan jatkajalle kaupalla, vaihdolla, muulla vastikkeellisella luovutuksella tai lahjana. Sukupolvenvaihdoksessa käytetään usein kaupan ja lahjan välimuotoa eli lahjanluonteista kauppaa.
Maatalouden muistiinpanoissa ei ole tasetta, joka määrittäisi luovutettavaan maatilaan kuuluvat omaisuuserät. Sen vuoksi maatilan luovutukseen kuuluvat omaisuuserät on yksityiskohtaisesti eriteltävä kauppa- tai lahjakirjassa tai muussa luovutuskirjassa tai sen liitteessä. Toimivan maatilan luovutukseen sisältyy yleensä sekä kiinteää että irtainta omaisuutta. Kiinteää omaisuutta ovat esimerkiksi maatalousmaa salaojineen, tuotantorakennukset ja yksityistalouden rakennukset rakennuspaikkoineen sekä metsä. Irtainta omaisuutta ovat esimerkiksi koneet ja kalusto, karja, tuotevarastot sekä osakkeet ja osuudet.
Irtaimen maatalousomaisuuden siirrot käsitellään sekä myyjän että ostajan verotuksessa pääasiassa samoin kuin maatilatalouden tuloverolain (543/1967, MVL) mukaan käsitellään vastaavien erien ostot ja myynnit maataloustoiminnan aikana. Sen sijaan kiinteän maatalousomaisuuden luovutukseen sovelletaan myyjän verotuksessa tuloverolain (1535/1992, TVL) luovutusvoittosäännöksiä. Metsätalouden kaikkien omaisuuserien luovutukseen sovelletaan tuloverolain säännöksiä.
Maatilaan kohdistuvat velat eivät automaattisesti siirry maatilan osana jatkajalle. Velat voidaan kuitenkin siirtää luovutuksen yhteydessä, jolloin ne ovat maatilasta maksettua kauppahintaa eli vastiketta.
Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa myös vaiheittain niin, että ensin luovutetaan jatkajalle esimerkiksi puolet tai muu määräosa maatilasta ja maatilan irtaimistosta. Silloin yhteisomistuksen ajaksi muodostuu verotusyhtymä, jonka osakkaina ovat maatilasta luopuja ja maatilan jatkaja. Verotusyhtymä lakkaa sitten, kun loppuosakin maatilasta luovutetaan jatkajalle. Verotusyhtymän muodostumiseen ja lakkaamiseen voi liittyä tässä ohjeessa käsiteltyjen asioiden lisäksi muitakin tuloverovaikutuksia, joista on syytä ottaa selvää vaiheittaista sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa (katso ohje
Verotusyhtymän verotus
). Vaiheittaisesta sukupolvenvaihdoksesta kerrotaan lisää tämän ohjeen luvussa 4.
Jos maatilan lahjoittajalle ei suoriteta maatilasta mitään vastiketta, lahjoitukseen sovelletaan jatkuvuusperiaatetta. Siksi lahjoituksen veroseuraamukset poikkeavat olennaisesti maatilan kaupasta. Lahjoitusta käsitellään tämän ohjeen luvussa 3.
Ennen sukupolvenvaihdoksen toteuttamista osapuolet voivat pyytää Verohallinnolta ennakkoratkaisun. Ennakkoratkaisun hakeminen on perusteltua silloin, jos sukupolvenvaihdoksen tosiseikat ovat jo riittävällä tavalla selvillä, mutta veroseuraamuksista ei saada riittävää kuvaa tämän ohjeen ja Verohallinnon neuvonnan avulla ja veroseuraamukset vaikuttavat luovutuksen toteutustapaan tai luovutuksen ehtoihin. Ennakkoratkaisut ovat maksullisia.
Ennakkoratkaisun hakemisesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös
. Maatilojen sukupolvenvaihdoksiin liittyviä ennakkoratkaisuja käsitellään lisäksi Verohallinnon internetsivulla
Ennakkoratkaisuhakemus – maatilan sukupolvenvaihdos
.
2 Maatilan myynti
2.1 Kauppahinta maatilan luovutuksessa
2.1.1 Mikä on kauppahintaa eli vastiketta
Maatilan luovutus on kauppa, jos luovuttajalle suoritetaan jotakin kauppahintaa eli vastiketta. Kokonaan vastikkeetonta maatilan lahjoitusta käsitellään luvussa 3, Maatilan lahjoitus.
Vastiketta ovat kaikki rahanarvoiset suoritukset, jotka ostaja suorittaa myyjälle kaupan ehtona. Vastiketta ovat esimerkiksi:
myyjälle rahana maksettava kauppahinta
ostajan sisaruksille maksettavat sisarosuuskorvaukset
ostajan vastattavaksi siirtyvät myyjän velat
edut, jotka ostajan on myöhemmin suoritettava myyjälle, kuten syytinki tai eläke
ostajan aktiiviset suoritusvelvollisuudet (esimerkiksi asumisoikeuteen liittyvät sähkö ja lämpö)
ostajan vastattavaksi siirtyvät myyjän velvoitteet, esimerkiksi suoritusvelvollisuudet, jotka liittyvät edellisessä tilakaupassa sovittuun isovanhempien asumisoikeuteen
omaisuus, jonka ostaja antaa myyjälle vaihdossa (vastikkeeksi katsotaan omaisuuden käypä arvo)
ostajan myyjälle vastikkeena antama oikeus ostajan muuhun omaisuuteen (esimerkiksi asumisoikeus ostajan ennestään omistamassa asunnossa).
Vastiketta eivät ole:
myyjän itselleen pidättämä osa luovutettavasta maatilasta, esimerkiksi määräala
myyjän tai jonkun muun hallinta-, asumis- tai käyttöoikeus luovutettuun omaisuuteen siltä osin kuin oikeus ei edellytä ostajalta aktiivista suoritusta
myyjän itselleen pidättämä polttopuun otto-oikeus tai metsänhakkuuoikeus
myyjältä ostajalle siirtyvä kiinteistöinvestointien arvonlisäverotuksen tarkistusvelvollisuus (katso luku 2.7.2.2).
Maatilan luovuttaja voi pidättää itsellään tai toiselle henkilölle osan maatilaan kohdistuvista oikeuksista. Pidätettävä oikeus on tyypillisesti hallintaoikeus osaan tilasta, esimerkiksi hallintaoikeus tontiksi sopivaan alueeseen tai tilalla sijaitsevaan asuinrakennukseen, tai asumisoikeus rakennuksessa.
Luovuttajan pidättämää asumis- tai hallintaoikeutta ei pidetä luovutuksensaajan suorittamana vastikkeena. Oikeuden pidätys otetaan vähennyksenä huomioon määritettäessä sen omaisuuserän käypää arvoa, johon oikeus kohdistuu. Vähennys tehdään myös sellaisen oikeuden perusteella, joka on perustettu aiemmissa sopimuksissa, esimerkiksi edellisessä tilakaupassa. Edellytyksenä on, että oikeus on edelleen voimassa ja jää rasittamaan omaisuutta myös ostajan omistusaikana.
Jos asumisoikeuteen liittyy ostajan aktiivisia suoritusvelvoitteita, ne ovat vastiketta. Aktiivinen suoritusvelvoite syntyy esimerkiksi, jos asumisoikeus pidätetään ”sähköineen ja lämpöineen”, jolloin ostaja maksaa myyjän sähkö- ja lämpölaskut.
Siltä osin kuin vastike suoritetaan muuna kuin rahana, on vastikkeen käypä arvo määriteltävä. Myös pidätetyn oikeuden (esimerkiksi hallintaoikeus tai polttopuun otto-oikeus) arvo on määritettävä sen perusteella tehtävää vähennystä varten. Käyvän arvon määrittämistä koskee Verohallinnon ohje
Varojen arvostamisen yleiset periaatteet perintö- ja lahjaverotuksessa
.
Pidätettyjen oikeuksien arvon määrityksestä kerrotaan edellä mainitun ohjeen luvussa 6. Jos vastikkeena pidettävän hyödykkeen arvosta ei ole muuta selvitystä, sen arvon määrityksessä voidaan käyttää
Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa
esitettyjä arviolukuja siitä, mikä on yksityistalouden osuus.
Maatilaan pidätetty hallinta- tai muu oikeus otetaan verotuksessa huomioon vain, jos oikeuden pidättäminen on yksiselitteisesti kirjattu kauppakirjaan tai muuhun luovutuskirjaan eikä kyse ole keinotekoisesta järjestelystä.
Jos maatilan luovuttaja tai muu oikeuden haltija myöhemmin luopuu pidätetystä oikeudesta ennen kuin oikeus lakkaa, luopuminen on erillinen luovutus. Jos haltija luopuu oikeudesta vastikkeetta, luovutus on veronalainen lahja. Jos hallinta- tai muun oikeuden luovutus on vastikkeellinen, siihen sovelletaan luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. Tästä on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Hallintaoikeus omaisuuden luovutuksen verotuksessa
.
2.1.2 Kauppahinta jaetaan käypien arvojen perusteella
Maatilan kauppahinta jaetaan kaupassa siirtyville omaisuuserille niiden käypien arvojen suhteessa. On tärkeää, että luopujalla ja jatkajalla on jo luovutusta tehtäessä yhtenevä käsitys siirtyvien omaisuuserien käyvistä arvoista.
Jos luovutuskirjassa tai muutoin esitettyjen arvojen suhteet poikkeavat hyödykkeiden käypien arvojen suhteista, jakoa voidaan oikaista verotuksessa. Näin tehdään esimerkiksi silloin, jos erityisen korkea arvo on määritetty sellaiselle omaisuudelle, jonka luovutus on luopujalle verovapaa mutta jatkajalle vähennyskelpoinen. Jako tehdään silloinkin omaisuuserien käypien arvojen suhteessa (
KHO 1999:42 (Finlex)
).
2.1.3 Milloin kauppa on lahjanluonteinen
Jos vastikkeeksi luettavien erien yhteismäärä on enintään ¾ luovutettavan omaisuuden käyvästä arvosta, kauppa on lahjanluonteinen (perintö- ja lahjaverolain, 378/1940, PerVL, 18 §:n 3 momentti). Maatilan käyvän arvon määrityksessä sovelletaan Verohallinnon ohjetta
Maatilan arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa
.
Lahjanluonteisen kaupan tuloveroseuraamukset poikkeavat sellaisesta kaupasta, joka ei ole lahjanluonteinen. Näiden kauppojen eroja on käsitelty tarkemmin lukujen 2.2 ja 2.4 alaluvuissa. Lahjanluonteisesta kaupasta aiheutuu mahdollisten tulovero- ja varainsiirtoveroseuraamusten lisäksi lahjaverotus. Asiasta kerrotaan enemmän luvussa 2.5, Ostajan lahjaverotus.
2.1.4 Kauppahinnan kohdistaminen tietyille omaisuuserille
Myös lahjanluonteisessa kaupassa maatilan kauppahinta jaetaan siirtyville omaisuuserille niiden käypien arvojen suhteessa. Luovuttaja ja luovutuksensaaja eivät siis voi sopia, että kauppahinta kohdistuu yksinomaan tiettyihin omaisuuseriin tai ettei se kohdistu samassa suhteessa eri omaisuueriin.
Tätä periaatetta vahvistavat myös korkeimman hallinto-oikeuden 24.10.2014 antamat ennakkopäätökset
KHO 2014:154 (Finlex)
ja
KHO 2014:155 (Finlex)
. Päätöksissä oli kyse siitä, voidaanko erillisillä kauppakirjoilla samojen osapuolten kesken tehtyjä kauppoja pitää lahjanluonteisuutta ratkaistaessa yhtenä luovutuksena. Ensin mainitussa ratkaisussa erillisillä kauppakirjoilla luovutettujen kahden metsäkiinteistön ja yhden vapaa-ajan asunnon luovutuksia ei yhdistetty. Jälkimmäisessä ratkaisussa yhdistettiin erillisillä kauppakirjoilla sukupolvenvaihdostarkoituksessa tehdyt luovutukset, joiden kohteet olivat saman maatilakokonaisuuden osia.
Edellä mainittujen päätösten perusteella siviilioikeudellisesti erillisiä luovutuksia voidaan verotuksessa käsitellä yhtenä luovutuksena silloin, kun ne koskevat samaa toiminnallista ja taloudellista maatilakokonaisuutta ja niillä on asiallinen ja ajallinen yhteys. Luovutukset katsotaan tällöin yhdeksi luovutukseksi kaikissa verolajeissa (lahjavero, tulovero, varainsiirtovero).
Jos eri luovutukset eivät koske samaa toiminnallista ja taloudellista maatilakokonaisuutta, luovutuksia pidetään verotuksessakin toisistaan erillisinä. Jos vastike on tällaisessa tilanteessa kohdistettu eri luovutuksille verotuksellisista syistä tavalla, joka ei vastaa luovutusten kohteiden todellisia arvoja, voidaan sovituista vastikkeista poiketa veronkiertosäännöksen nojalla. Veronkiertosäännöksen soveltamisesta on annettu erillinen ohje
Veron kiertämissäännöksen soveltaminen
.
Maatilakokonaisuuden luovutuksen yhteydessä luovutettava maa- ja metsätalouden irtaimisto on myös osa kokonaisuutta, jota koskevat erilliset luovutukset yhdistetään verotuksessa edellä esitetyllä tavalla yhdeksi luovutukseksi.
2.2 Maatilan myyjän tuloverotus
2.2.1 Eri omaisuuseriin sovelletaan eri tuloverolakeja
Maatilan myyjän verotuksessa osaan kauppahinnasta sovelletaan maatilatalouden tuloverolakia ja osaan tuloverolakia.
Tuloverolakia sovelletaan siihen osaan luovutushinnasta, joka kohdistuu kiinteään omaisuuteen sekä metsätalouden ja yksityistalouden irtaimiin varoihin. Tätä osaa käsitellään luvussa 2.2.2.
Maatilatalouden tuloverolakia sovelletaan siihen osaan luovutushinnasta, joka kohdistuu maatalouden irtaimeen omaisuuteen. Jos rakennus luovutetaan ilman maapohjaa tai jätetään luovutuksen ulkopuolelle, kun maapohja luovutetaan, rakennusta pidetään irtaimena omaisuutena (Varainsiirtoverovelvollisuudesta katso kuitenkin luku 2.6.1). Tätä osaa käsitellään luvussa 2.2.3.
2.2.2 Myyjän tuloverolain mukaan verotettavat luovutusvoitot ja metsäverotus
2.2.2.1 Yleistä kiinteän omaisuuden luovutuksesta
Maatilan tai sen osan luovutuksesta saadut voitot verotetaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla (MVL 21 §). Kiinteän omaisuuden luovutukseen sovelletaan siis niitä tuloverolain säännöksiä, jotka koskevat veronalaisen luovutusvoiton ja -tappion laskemista ja luovutusvoittojen verovapausperusteita.
Kiinteään omaisuuteen luetaan kaikki maa-alueet sekä niillä sijaitsevat maanomistajan omistamat rakennukset. Rakennuksiin liittyviksi katsotaan tuloverotuksessa myös rakennusten yhteydessä luovutettavat sähkö-, vesi- ja muut vastaavat liittymät. Kiinteää omaisuutta ovat myös yhteismetsäosuudet (
KHO 1974-II-557 (Finlex)
) sekä koskiosuudet.
2.2.2.2 Vakituisen asunnon luovutus voi olla verovapaa
Maatilan asuinrakennuksen ja sen rakennuspaikan osuus luovutushinnasta on verovapaa, jos myyjä on käyttänyt asuntoa omana tai perheensä vakituisena asuntona yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan sinä aikana, kun asunto on ollut hänen omistuksessaan (TVL 48 §:n 1 momentin 1 kohta). Verovapaussäännöksen sisältöä on tarkemmin selostettu erillisessä ohjeessa
Verovapaa oman asunnon luovutus
.
Rakennukseen rinnastetaan sen rakennuspaikka siltä osin kuin rakennuspaikka ei ole suurempi kuin 10 000 neliömetriä. Kaavoitetulla alueella rakennukseen rinnastetaan enintään kaavan mukaisen tontin tai kaavan mukaisen rakennuspaikan suuruinen rakennuspaikka. Asuinrakennuksen rakennuspaikkaan ei kuitenkaan lueta muihin maankäyttölajeihin kuuluvaa maata, kuten metsää, peltoa tai tuotantorakennusten rakennuspaikkaa. Käytännössä asuinrakennuksen rakennuspaikka maatilalla vastaa siis yleensä kiinteistöverotuksen piirissä olevaa asuinrakennuksen tonttia.
2.2.2.3 Maa- ja metsätalouden kiinteän omaisuuden luovutus lähisukulaiselle voi olla verovapaa
Maatalousmaan, salaojien, metsän sekä tuotantorakennusten ja niiden rakennuspaikan osuus luovutushinnasta on verovapaa, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät (TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohta):
myyjä on käyttänyt omaisuutta maa- tai metsätalouden harjoittamiseen
omaisuus on ollut yhteensä yli 10 vuotta myyjän omistuksessa tai yhteensä myyjän ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta myyjä on saanut omaisuuden vastikkeetta
ostajana on luovuttajan lapsi tai muu rintaperillinen tai luovuttajan sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Nämä lähisukulaiset voivat olla ostajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa.
Säännöksen soveltaminen ei edellytä verovelvollisen vaatimusta, vaan Verohallinto soveltaa säännöstä viran puolesta, jos kaikki edellytykset täyttyvät. Säännöksen soveltamisedellytysten täyttymistä arvioidaan luovutushetken tilanteen mukaan.
Verovapaus menetetään, jos ostaja luovuttaa samaa omaisuutta eteenpäin alle viiden vuoden kuluttua siitä, kun hän sai omaisuuden. Tämä vaikuttaa vain ostajan verotukseen. Asiaa käsitellään ostajan verotusta koskevassa luvussa 2.4.2.1.
Verovapaus koskee vain sellaista kiinteää omaisuutta, joka kuuluu myyjän harjoittamaan maa- tai metsätalouteen. Verovapaus ei koske omaisuutta, joka on ollut yksityiskäytössä tai muun yritystoiminnan kuin maa- tai metsätalouden käytössä.
Maatalouden harjoittamisena pidetään maataloustuotteiden tuottamista myyntiin, eikä pelkkää tuki- ja vuokratulojen saamista siten pidetä maatalouden harjoittamisena. Jos myyjä on harjoittanut tilalla pelkästään metsätaloutta, verovapaus ei silloin koske maatalousmaata eikä maatalousrakennuksia, vaan ainoastaan metsää.
Jos maapohja on hankittu tai vuokrattu siirtokelpoisella vuokraoikeudella aiemmin ja rakennus on rakennettu myöhemmin, tällaisessa rakentamista koskevassa poikkeustilanteessa myös rakennuksen omistusaika lasketaan maan hankintahetkestä tai vuokrasopimuksen solmimishetkestä (
KHO 1970-II-523 (Finlex)
). Jos maa- tai metsätalouteen kuuluva rakennus luovutetaan ilman maapohjaa, rakennus on irtainta omaisuutta, jota verovapaus ei myöskään koske.
Luovutus on muiden edellytysten täyttyessä myyjälle verovapaa, vaikka hän ei olisi harjoittanut aktiivista maa- tai metsätaloutta tilakauppaan saakka (
KHO 2010:25 (Finlex)
). Maa- tai metsätalouden lopettamisesta huolimatta myyjän oikeus verovapaaseen luovutukseen säilyy niin kauan kuin omaisuus ei ole siirtynyt muun toiminnan kuin maa- tai metsätalouden käyttöön, esimerkiksi tonttimaaksi. Ratkaisussa
KHO 2017:162 (KHO)
ranta-asemakaavaan merkityt lohkomattomat rantatontit siirtyivät metsämaasta tonttimaaksi, kun osa kaavaan sisältyvistä tonteista oli myyty. Jäljellä olevilla tonteilla oli rakennusoikeutta, mutta ei vielä rakennuksia.
Maatilaan kuuluvista maa-alueista saadut vuokratulot verotetaan verovuodesta 2025 lähtien pääomatulona (TVL 32 §:n 2 momentti ja MVL 21 §:n 2 momentti). Muutos koskee lähinnä pellon ja metsän vuokratuloa, jota on aikaisemmin verotettu maatalouden tulolähteessä. Hallituksen esityksen (HE 75/2024) mukaan vuokratulon tulolähteen vaihtumisella ei kuitenkaan ole käytännössä vaikutusta TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamiseen.
Jos maa- tai metsätaloudenharjoittaja vuokraa maatilalla sijaitsevan alueen tuuli- tai aurinkovoimalan rakennuspaikaksi, muuttuu alue rakentamisen alettua maankäytöltään kiinteistöveron alaiseksi maapohjaksi. Maatilalla sijaitsevan tuuli- tai aurinkovoimalan rakennuspaikan luovutukseen ei voida soveltaa TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohtaa sen jälkeen, kun rakennuspaikka on maankäytöltään muuttunut kiinteistöveron alaiseksi maapohjaksi.
Sen sijaan metsämaa, maatalousmaa tai muu maatilatalouden maa, jolta maa- tai metsätalouden harjoittaja on saanut haittavaikutusaluekorvausta, on TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua maatalouden tai metsätalouden kiinteää omaisuutta. Tällaisen haittavaikutusaluekorvauksen piirissä olevan metsämaan, maatalousmaan tai muun maatilatalouden maan luovutukseen voidaan siten soveltaa TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan luovutusvoiton verovapaussäännöstä, jos säännöksen muut soveltamisedellytykset täyttyvät.
Yhtymän tai kuolinpesän lukuun harjoitettu maa- tai metsätalous rinnastetaan osakkaan harjoittamaksi toiminnaksi. Verovapaus koskee siis esimerkiksi tapauksia, joissa maatilan osuuksia perinnönjaossa saaneet sisarukset tekevät keskinäisiä luovutuksia, kunhan maa- tai metsätaloutta on jatkettu kuolinpesän lukuun ja omistusaikaedellytys täyttyy (
KHO 2010:24 (Finlex)
).
Osituksessa saadun maa- tai metsätaloudessa käytetyn kiinteän omaisuuden jatkoluovutuksessa maatalouden harjoittamisedellytys täyttyy, jos luovuttaja on yhdessä puolisonsa kanssa harjoittanut maataloutta yrittäjäpuolisoina. Vaikka edellä mainitussa tilanteessa maatalouden harjoittaminen olisi päättynyt ennen ositusta, voidaan luovutukseen soveltaa TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan verovapaussäännöstä, jos myös säännöksen omistus- ja luovutuksensaajaedellytykset täyttyvät.
Metsätalouden harjoittamisedellytys täyttyy lesken jatkoluovutuksessa, kun osituksessa saadaan puolisoiden yhteisessä metsätaloudessa käytettyä kiinteää omaisuutta ja yhdessä harjoitetusta metsätaloudesta on annettu yhteinen metsäveroilmoitus. Tällöin leski on harjoittanut metsätaloutta yhdessä puolisonsa kanssa myös niillä puoliosuuksilla ja niillä metsätiloilla, jotka ensiksi kuollut puoliso omisti yksin. Myös muiden TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan edellytysten tulee täyttyä eikä metsätalouden kiinteä omaisuus esimerkiksi ole saanut siirtyä ennen jatkoluovutusta muun toiminnan kuin maa- tai metsätalouden käyttöön.
Jos edesmennyt puoliso on kuitenkin hallinnut yksin omistamiaan metsätiloja itsenäisesti ja antanut niistä erikseen oman metsätalouden veroilmoituksen, lesken metsätalouden harjoittamisedellytys ei täyty siltä ajalta, kun edesmennyt puoliso harjoitti metsätaloutta. Jos leski siten myy välittömästi puolison kuoleman ja osituksen jälkeen saamansa metsätilan, kyseessä on veronalainen luovutus. Lesken on jatkettava puolison kuoleman jälkeen metsätalouden harjoittamista kuolinpesän osakkaana tai itse tulonhankkimistarkoituksessa osituksessa saamallaan omaisuudella, jotta metsätalouden harjoittamisedellytys täyttyy. Tällöin jatkoluovutuksen luovutusvoitto on leskelle verovapaa, jos myös muut verovapauden edellytykset täyttyvät.
Verovapaus ei tule kyseeseen silloin, kun luovutuksen kohteena on osuus jakamattomassa kuolinpesässä (kuolinpesäosuus). Kuolinpesäosuuden kauppa on irtaimen omaisuuden kauppa. Tällaisen luovutuksen verotuksesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Kuolinpesäosuuden luovutuksen verotus
. Perinnönjakotilanteita käsitellään tarkemmin ohjeessa
Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa
.
Verovapaus koskee luovuttamista lähisukulaisille, jotka on säännöksessä lueteltu tyhjentävästi. Lapsella tarkoitetaan tässäkin yhteydessä myös tuloverolain 7 §:ssä tarkoitetun puolison lasta sekä omaa tai puolison ottolasta ja kasvattilasta (TVL 8 §).
Tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittu lähisukulainen voi olla ostajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Puolisoilla tarkoitetaan myös avopuolisoita, jos he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai jos heillä on tai on ollut yhteinen lapsi (TVL 7 §) Lisäksi puolisoilla tarkoitetaan rekisteröidyn parisuhteen osapuolia (laki rekisteröidystä parisuhteesta 8 §).
Säännöksen ilmaisu ”yhdessä puolisonsa kanssa” tarkoittaa, että omaisuus luovutetaan molemmille puolisoille samassa yhteydessä ja samoin ehdoin. Jos esimerkiksi isä lahjoittaa puolet kiinteistöstä tyttärelle ja myy toisen puolikkaan vävylle, tytär ja vävy eivät ole luovutuksensaajina samoin ehdoin, joten verovapaus ei koske myyntiä vävylle. Verovapautta ei estä se, että lapsi ja hänen puolisonsa saavat erisuuruiset osuudet omaisuudesta, jos he maksavat kauppahintaa saamansa osuuden suhteessa ja luovutuksen ehdot ovat molemmille muutenkin samat.
Maa- tai metsätalouden kiinteää omaisuutta saatetaan keinotekoisesti luovuttaa lähisukulaisten kesken sukupolvenvaihdostarkoituksessa kahdella tai useammalla toisiaan seuraavalla kaupalla. Esimerkiksi veli ja sisar omistavat metsäkiinteistöjä yhdessä ja veli myy sisarelleen omistamansa puoliosuudet kiinteistöistä. Heti tämän jälkeen sisar myy tyttärelleen puoliosuudet samoista metsäkiinteistöitä. Jos eno olisi myynyt osuutensa suoraan sisarentyttärelleen, TVL 48 § ei olisi soveltunut luovutukseen. Kun veli luovuttaa sisarelleen ja sisar tämän jälkeen tyttärelleen samaa omaisuutta lyhyen ajan sisällä eikä järjestelylle ole esitetty verotuksesta riippumatonta perustetta, veron kiertämistä koskeva säännös (VML 28 §) voi tulla sovellettavaksi.
Verovapaussäännös soveltuu myös yhteismetsäosuuden luovutukseen. Yhteismetsä on kiinteistöille yhteisesti kuuluva alue, joka on tarkoitettu käytettäväksi kestävän metsätalouden harjoittamiseen yhteismetsän osakkaiden hyväksi. Yhteismetsäosuus on kiinteää omaisuutta. Yhteismetsäosuuden luovutus on verovapaa, jos sukulaisuus- ja omistusaikaedellytykset täyttyvät. Tämä koskee sekä yhteismetsäosuuden luovuttamista osakaskiinteistön yhteydessä että pelkän yhteismetsäosuuden luovutusta (
KHO 2015:167 (Finlex)
).
Verovapaussäännös koskee myös osakeyhtiön osakkeiden ja henkilöyhtiöiden osuuksien luovutuksia. Siltä osin säännöksen sisältöä selostetaan tarkemmin Verohallinnon ohjeissa
Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa
sekä
Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdos verotuksessa
.
2.2.2.4 Veronalaiset luovutusvoitot
Jos edellä mainittujen verovapaussäännösten edellytykset eivät täyty, kiinteän omaisuuden osuuteen maatilan luovutushinnasta sovelletaan luovutusvoiton laskemista koskevia säännöksiä. Niitä sovelletaan siis esimerkiksi silloin, kun osa metsästä tai maatalousmaasta on omistettu vähemmän kuin 10 vuotta, tai kun ostaja ei ole edellä mainittu lähisukulainen.
Luovutusvoiton laskemista koskevia säännöksiä sovelletaan myös metsätalouden ja yksityistalouden irtaimen omaisuuden luovutukseen. Nämä luovutusvoitot lasketaan esinekohtaisesti.
Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan niin, että luovutushinnasta vähennetään voiton hankkimisesta johtuneet menot sekä se osa omaisuuden hankintamenosta, jota ei ole aiemmin vähennetty. Vaihtoehtoisesti luovutushinnasta vähennetään niin sanottu hankintameno-olettama, joka on omaisuuden omistusajan mukaan joko 20 prosenttia tai 40 prosenttia luovutushinnasta. Hankintamenon määräytymistä eri tilanteissa käsitellään tarkemmin ohjeessa
Omaisuuden luovutusvoitot ja –tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa
.
Tyypillisesti maatilan myyjä on itse aikanaan saanut tilan lahjanluonteisella kaupalla tai kokonaan vastikkeetta ja hänen lahjaveroaan on tuolloin todennäköisesti huojennettu perintö- ja lahjaverolain 55 §:n nojalla. Tällä tavalla lahjana saadun osuuden hankintamenoa on lahjan osuus huojennussäännöksen mukaisesti lasketusta niin sanotusta sukupolvenvaihdosarvosta. Tästä on kerrottu tarkemmin luvuissa 2.5.5 ja 2.4.2.1 sekä Verohallinnon kannanotossa
Sukupolvenvaihdoshuojennuksen vaikutus maatilan hankintamenoon.
Myös tällaisessa tilanteessa luovutushinnasta voi vaihtoehtoisesti vähentää hankintameno-olettaman.
Jos veronalaiseen luovutukseen sisältyy metsävähennysjärjestelmän piiriin kuuluvaa metsää, luovutusvoittoon voi tulla lisättäväksi käytettyä metsävähennystä. Tästä on kerrottu tarkemmin ohjeessa
Metsävähennys
.
Jos luovutus on lahjanluonteinen, hankintamenosta ja voiton hankkimisesta johtuvista menoista saa vähentää vain sen osan, joka kohdistuu vastikkeellisesti luovutettavaan osuuteen. Vaihtoehtona on silloinkin vähentää hankintameno-olettama.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 1:
Viljelijä X myy maatilansa rakennuksineen ja maatalousirtaimistoineen sisarentyttärelleen Y:lle vuonna 2024. Viljelijä X on hankkinut tilan käyvällä hinnalla vuonna 1990. Tilan ostohinta oli tuolloin 600 000 euroa, josta pellon, metsän ja tuotantorakennusten rakennuspaikan osuus oli yhteensä 400 000 euroa. Muu osa ostohinnasta kohdistui tuotantorakennuksiin, salaojiin, maatalousirtaimistoon sekä asuinrakennukseen ja sen tonttimaahan. X on asunut tilalla koko omistusaikansa ja on sinä aikana peruskorjannut ja rakentanut rakennuksia sekä salaojittanut peltoja. X:llä ei ole ollut metsävähennysoikeutta, koska tila on hankittu ennen vuotta 1993.
Kun X myy tilan Y:lle vuonna 2024, kauppaan sisältyvän omaisuuden käypä arvo on 1 000 000 euroa. Se koostuu seuraavista eristä:
maatalousmaa salaojineen 300 000 €
metsä 300 000 €
asuinrakennus ja sen tonttimaa 100 000 €
tuotantorakennukset ja niiden rakennuspaikka 200 000 €
maatalousirtaimisto 90 000 €
metsätalouden kalusto 10 000 €
yhteensä 1 000 000 €
Vaihtoehto A: X myy tilan Y:lle 1 000 000 eurolla
Myyntihinta jakautuu käypien arvojen suhteessa samoin kuin edellä. Luovutusvoittosäännösten piiriin kuuluvat kaikki muut erät paitsi maatalousirtaimiston osuus (90 000 €), joka käsitellään maatilatalouden tuloverolain mukaan. Asuinrakennuksen ja sen tonttimaan osuus (100 000 €) on verovapaa, koska rakennus on ollut X:n vakituisena asuntona yli kaksi vuotta.
Muun kiinteän omaisuuden (800 000 €) veronalainen luovutusvoitto lasketaan seuraavasti:
Luovutushinta
800 000 €
Vähennyskelpoinen hankintameno:
maan ostohinta vuonna 1990 (pelto, metsä ja tuotantorakennusten rakennuspaikka)
- 400 000 €
salaojien menojäännös 31.12.2023
- 30 000 €
tuotantorakennusten poistamattomat hankintamenot 31.12.2023
- 70 000 €
Luovutusvoitto
300 000 €
Vähennyskelpoisen hankintamenon sijasta X voisi vähentää hankintameno-olettaman 320 000 euroa (40 % x 800 000 €), jos se olisi suurempi kuin hankintamenojen yhteismäärä. Hankintameno-olettamaa käyttämällä luovutusvoiton määräksi muodostuisi 480 000 euroa (800 000 € - 320 000 €).
Metsätalouden kaluston luovutushinta 10 000 euroa jaetaan esinekohtaisiin osuuksiin kalustossa olevien esineiden käypien arvojen suhteessa. Kunkin esineen osuudesta vähennetään esineen poistamaton hankintameno. Vaihtoehtoisesti voidaan vähentää hankintameno-olettama, joka on esineen omistusajan mukaan joko 20 % tai 40 % esineen luovutushinnasta.
Vaihtoehto B: X myy tilan Y:lle 600 000 eurolla
Kauppa on lahjanluonteinen, koska myyntihinta ei ole yli ¾ (75 %) omaisuuden käyvästä arvosta (vaan 60 %).
Myyntihinta jakautuu edellä mainittujen käypien arvojen suhteessa seuraavasti:
maatalousmaa salaojineen 180 000 €
metsä 180 000 €
asuinrakennus ja sen tonttimaa 60 000 €
tuotantorakennukset ja niiden rakennuspaikka 120 000 €
maatalousirtaimisto 54 000 €
metsätalouden kalusto 6 000 €
yhteensä 600 000 €
Luovutusvoittosäännösten piiriin kuuluvat kaikki muut erät paitsi maatalousirtaimiston osuus (54 000 €), joka käsitellään maatilatalouden tuloverolain mukaan. Asuinrakennuksen ja sen tonttimaan osuus (60 000 €) on verovapaa, koska rakennus on ollut X:n vakituisena asuntona yli kaksi vuotta.
Muulle kiinteälle omaisuudelle (480 000 €) lasketaan veronalainen luovutusvoitto. Koska kauppa on lahjanluonteinen, X saa vähentää hankintamenoista vain vastikkeelliseen osaan kohdistuvan osuuden eli 60 %. Muun kiinteän omaisuuden luovutusvoitto lasketaan seuraavasti:
Luovutushinta
480 000 €
Vähennyskelpoinen hankintameno:
60 % maan ostohinnasta vuonna 1990
- 240 000 €
60 % salaojien menojäännöksestä 31.12.2023
- 18 000 €
60 % tuotantorakennusten poistamattomista hankintamenoista 31.12.2023
- 42 000 €
Luovutusvoitto
180 000 €
Vähennyskelpoisen hankintamenon sijasta X voisi vähentää hankintameno-olettaman 192 000 euroa (40 % x 480 000 €), jos se olisi suurempi kuin hankintamenojen yhteismäärä. Hankintameno-olettamaa käyttämällä luovutusvoiton määräksi muodostuisi 288 000 euroa (480 000 € - 192 000 €).
Metsätalouden kaluston luovutushinta 6 000 euroa jaetaan esinekohtaisiin osuuksiin kalustossa olevien esineiden käypien arvojen suhteessa. Kunkin esineen osuudesta vähennetään 60 % esineen poistamattomasta hankintamenosta. Vaihtoehtoisesti voidaan vähentää hankintameno-olettama, joka on esineen omistusajan mukaan joko 20 % tai 40 % esineen luovutushinnasta.
Vähentämättä jäävää osaa salaojien, tuotantorakennusten ja metsätalouden kaluston poistamattomista hankintamenoista X ei saa vähentää myöskään maatalous- eikä metsäverotuksessa, koska luovutushinnan pienuus ei johdu arvon alentumisesta vaan luovutuksen lahjaosuudesta.
Esimerkki päättyy
Lisätietoa luovutusvoiton laskemisesta on Verohallinnon ohjeessa
Omaisuuden luovutusvoitot ja –tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa
.
2.2.2.5 Luovutustappion vähennyskelpoisuus
Luovutusvoittolaskelma voi johtaa myös negatiiviseen lopputulokseen eli luovutustappioon, jos vähennyskelpoinen hankintameno on suurempi kuin luovutushinta. Luovutustappio voidaan vähentää luovutustappion syntymisvuonna ja viitenä seuraavana verovuonna voitoista, joita syntyy muista omaisuuden luovutuksista (TVL 50 §:n 1 momentti). Luovutustappio voidaan luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa vähentää muista pääomatuloista siltä osin kuin sitä ei ole voitu vähentää luovutusvoitoista. Luovutustappiota ei oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää laskettaessa.
Luovutuksen alihintaisuuden vuoksi syntynyttä keinotekoista tappiota ei kuitenkaan hyväksytä vähennettäväksi, koska alihintaisessa kaupassa tappion ei ole aiheutunut vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa tehdystä luovutuksesta. Jos luovutus on alihintainen mutta ei lahjanluonteinen, luovutustappion voi vähentää vain siltä osin kuin vähennyskelpoinen hankintameno ylittää luovutettavan omaisuuden käyvän arvon ja kyse on todellisesta luovutustappiosta.
Oman vakituisen asunnon luovutuksesta syntynyt luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen, jos vastaava luovutusvoitto olisi verovapaa. Luovutustappion vähentämistä ei sen sijaan estä se, että luvussa 2.2.2.3 mainitut sukupolvenvaihdosluovutuksen verovapauden edellytykset täyttyvät.
Luovutustappioista kerrotaan tarkemmin ohjeessa
Omaisuuden luovutusvoitot ja –tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa
.
2.2.2.6 Metsätalouden varausten tuloutuminen lopettamistilanteessa
Metsätalouden menovaraus ei siirry toiminnan jatkajalle vaan tuloutuu luovuttajalle, jos hän lopettaa metsätalouden harjoittamisen. Sama koskee tuhovarausta, joka on tehty metsästä saadusta vakuutus- tai vahingonkorvauksesta. Luovutustilanteessa verovelvollisen katsotaan lopettaneen metsätalouden harjoittamisen sinä verovuonna, jonka aikana metsien hallintaoikeus on siirtynyt ostajalle. Metsätalouden varauksista on kerrottu lisää Verohallinnon ohjeessa
Varaukset metsätalouden pääomatulojen verotuksessa
.
2.2.3 Myyjän maatilatalouden tuloverolain mukaan verotettavat tulot
2.2.3.1 Yleistä irtaimen omaisuuden luovutuksesta
Maatalouden irtaimen omaisuuden myynti sukupolvenvaihdostilanteessa käsitellään pääasiassa samoin kuin vastaavien erien myynti maataloustoiminnan aikana.
Jos maatalouden tuotantorakennus luovutetaan ilman maapohjaa, luovutukseen ei sovelleta luovutusvoittosäännöksiä, vaan maatilatalouden tuloverolakia. Luovutus käsitellään siis samoin kuin muunkin maatalouden irtaimen omaisuuden luovuttaminen.
Lahjanluonteisessa kaupassa lahjaosuuteen sovelletaan niin sanottua yksityiskäyttöönottosäännöstä (MVL 4 §:n 3 momentti), koska omaisuus katsotaan otetuksi yksityiskäyttöön lahjoittamista varten. Säännöksen mukaan yksityiskäyttöön otettavan omaisuuden veronalainen luovutushinta on omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava hinta tai sitä alhaisempi todennäköinen luovutushinta. Todennäköisellä luovutushinnalla tarkoitetaan omaisuuden käypää arvoa.
Luovutushinta on tyypillisesti luovutettavan omaisuuden käypä arvo, mutta ylärajana on kuitenkin omaisuuserän alkuperäinen hankintameno. Tällä tavoin maatalouden tuloon palautetaan sellaiset vähennykset, jotka lahjanluonteisesti luovutettavasta omaisuuserästä on aiemmin tehty mutta jotka eivät perustu siihen, että omaisuuden arvo olisi todellisuudessa alentunut luovuttajan maataloustoiminnan aikana.
KHO 1994-B-518 (Finlex)
Yksityiskäyttöönottosäännöstä sovelletaan myös silloin, kun myyjä ottaa jonkin maatalouden käytössä olleen omaisuuserän omaan yksityiskäyttöönsä. Yksityiskäyttöönottosäännöstä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun maatilan koko luovutus on täysin vastikkeeton lahja (katso tarkemmin luku 3).
2.2.3.2 Koneiden ja kaluston luovutushinta
Koneista ja kalustosta saatu myyntihinta tuloutetaan epäsuorasti vähentämällä se kaluston poistamattomasta hankintamenosta eli menojäännöksestä. Veronalaista maataloustuloa syntyy siis, jos myyntihinta on menojäännöstä suurempi. Käytännössä tuloa syntyy usein silloin, kun kalustoinvestointeihin on luovutusta edeltävinä vuosina käytetty tasausvarauksia tai investointiavustuksia, jotka ovat pienentäneet menojäännöstä.
Kun koko kaluston myyntihinta on menojäännöstä pienempi, myyjä saa vähentää erotuksen lisäpoistona, jos kauppa ei ole lahjanluonteinen. Kaluston arvo on silloin alentunut myyjän maataloustoiminnan aikana enemmän kuin myyjä on aiemmin tehnyt poistoja.
Jos osa kalustosta jää myyjälle tai luovutetaan muulle henkilölle kuin maatilan ostajalle, kaluston menojäännös jaetaan ensin eri tahoille meneviin osiin käypien arvojen suhteessa. Kun lisäpoistoa lasketaan, otetaan huomioon vain se osa menojäännöksestä, joka vastaa kaupan kohteena olevaa kaluston osaa.
Jos kauppa on lahjanluonteinen, kauppahinnan pienuus suhteessa kaluston käypään arvoon ei johdu kaluston arvon alentumisesta vaan lahjaosuudesta. Tällöin koneiden ja kaluston luovutushinta on yksityiskäyttöönottosäännöksen perusteella niiden käypä arvo tai sitä alempi alkuperäinen hankintameno (katso luku 2.2.3.1). Veronalaista maataloustuloa syntyy siis, jos tällä tavalla määritetty luovutushinta on menojäännöstä suurempi.
2.2.3.3 Tuotantoeläinten luovutushinta
Karjasta ja muista tuotantoeläimistä saatu myyntihinta on kokonaan maatalouden veronalaista tuloa, koska eläinten hankintameno on aikanaan vähennetty maatalouden vuosimenona. Jos olennainen osuus eläimistä luovutetaan saman verovuoden aikana, luovutushinta voidaan jaksottaa verovuoden ja kahden sitä seuraavan verovuoden veronalaisiksi tuotoiksi, jos myyjä sitä vaatii. Eri vuosien erät jaksotetaan yhtä suuriksi (MVL 5 §:n 1 momentin kohta 1). Vaatimus on esitettävä luovutusvuodelta tehtävässä maatalouden veroilmoituksessa.
Jos kauppa on lahjanluonteinen, tuotantoeläinten veronalainen luovutushinta on yksityiskäyttöönottosäännöksen mukaan niiden käypä arvo tai sitä alempi alkuperäinen hankintameno (
KHO 1995-B-513 (Finlex)
). Edellä kuvattu jaksotusmahdollisuus koskee vain eläimistä saatua kauppahintaosuutta. Kauppahinnan ja käyvän arvon erotusta ei voi jaksottaa, vaan se on suoraan verovuoden veronalaista maataloustuloa (
KHO 1999:42 (Finlex)
).
2.2.3.4 Tuotevarastojen ja sadonvaran luovutushinta
Jos kaupassa siirtyy maataloustuotteiden ja -tarvikkeiden varastoja, jotka ovat tilalla luovutushetkellä, niistä saatu luovutushinta on maatalouden veronalaista tuloa. Sama koskee sadonvaraa eli ostajan korjattavaksi jäävää kylvettyä, kasvavaa satoa, jos osapuolet kaupantekoajankohdan vuoksi ovat sopineet, että sadonvaralla on erillistä arvoa. Ostohinnat ja tuotantokustannukset on vähennetty menojen suorittamisvuonna.
Jos kauppa on lahjanluonteinen, tuotevarastojen veronalainen luovutushinta on yksityiskäyttöönottosäännöksen perusteella varastojen käypä arvo tai sitä alempi alkuperäinen hankintameno.
2.2.3.5 Maatalouden varoihin kuuluvien arvopapereiden ja yhtiöosuuksien luovutushinta
Tavallisimpia arvopapereita ovat osakeyhtiöiden ja osuuskuntien osakkeet ja osuustodistukset. Arvopapereita eivät ole yhteismetsäosuudet eivätkä henkilöyhtiöiden (avoimien yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden) osuudet.
Arvopaperit ja henkilöyhtiöiden osuudet kuuluvat maatalouden varoihin, jos niillä on olennaista merkitystä harjoitettavan maataloustoiminnan kannalta. Tällaisia omistuksia ovat esimerkiksi osakkeet tai osuudet sellaisissa osuuskunnissa tai yhtiöissä, jotka hoitavat maataloustuotteiden jalostusta tai markkinointia tai maatalouden tuotantotarvikkeiden kauppaa ja huoltoa. Kyse voi myös olla sellaisen yhtiön osakkeista tai osuuksista, joka harjoittaa maatilalla maatalouteen liittyvää elinkeinotoimintaa.
Arvopaperit (kuten muutkin omaisuuserät) sisältyvät maatilan kauppaan vain, jos ne siirtyvät kauppakirjan perusteella myyjältä ostajalle. Jos myyjä palauttaa esimerkiksi tuottajaosuuskunnan osuudet osuuskunnalle ja ostaja hankkii osuuksia suoraan osuuskunnalta, osuudet eivät siirry kaupassa eikä maatilan kauppahinta miltään osin kohdistu niihin.
Maatilatalouden tuloverolaissa ei ole nimenomaista säännöstä arvopapereiden eikä yhtiöosuuksien luovutuksesta saatavan tulon verotuksesta. Oikeuskäytännön mukaan arvopapereiden luovutukseen sovelletaan tuloverolain luovutusvoittosäännöksiä ja näin laskettu luovutusvoitto luetaan maatalouden tuloksi (
KHO 2003:76 (Finlex)
). Arvopapereiden luovutushinnasta vähennetään siis joko niiden hankintameno tai hankintameno-olettama luvussa 2.2.2.4 kerrotulla tavalla, ja erotus on maatalouden veronalaista tuloa.
Vastaava periaate soveltuu myös maatalouden varoihin kuuluvan henkilöyhtiön osuuden luovutukseen. Tällaisissa luovutuksissa on maatalouden tuloksi luettavaa luovutusvoittoa laskettaessa kuitenkin otettava huomioon henkilöyhtiön osuuden luovutukseen liittyvät erityispiirteet, joista on kerrottu tarkemmin ohjeissa
Henkilöyhtiön yhtiöosuuden luovutus tuloverotuksessa ja lahjaverotuksessa
sekä
Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdos verotuksessa
.
Osakkeiden tai osuuksien luovutukseen voi tulla sovellettavaksi myös edellä luvussa 2.2.2.3 mainittu verovapaussäännös, jos siinä kerrotut omistusaika- ja sukulaisuusedellytykset täyttyvät ja luovutuksen kohteena on joko henkilöyhtiön osuus tai vähintään 10 %:n omistusosuuteen oikeuttava osa osakeyhtiön tai osuuskunnan osakekannasta tai osuuksista.
2.2.3.6 Varausten tuloutuminen lopettamistilanteessa
Käyttämätön maatalouden tasausvaraus on maatalouden harjoittamisen lopettaneen verovelvollisen veronalaista tuloa sinä vuonna, jona hän on lopettanut maatalouden harjoittamisen (MVL 10 c §:n 2 momentti). Tasausvarausta ei voi siirtää jatkajalle. Tasausvarauksen käsittelystä maatalouden lopettamisen yhteydessä on kerrottu lisää ohjeessa
Verotusyhtymän verotus
.
Jatkajalle ei voi siirtää rakennuksen mukana myöskään jälleenhankintavarausta, joka on tehty esimerkiksi vahingoittuneesta rakennuksesta saadusta vakuutuskorvauksesta. Korvaus on kokonaan sen henkilön tuloa, joka on omistanut rakennuksen sen vahingoittuessa. Jos korvauksen saaja ei omistusaikanaan käytä koko korvausta rakennuksen korjaamiseen tai uuden vastaavan rakentamiseen jälleenhankintavaraukselle säädetyssä määräajassa, käyttämättä jäänyt osa on hänen veronalaista tuloaan sinä vuonna, jona hän lopettaa maatalouden harjoittamisen tai jona varaus olisi viimeistään tullut käyttää (MVL 5 §:n 2 momentti).
Maatilan luovutustilanteessa verovelvollisen maatalouden harjoittamisen lopettamisvuosi on se verovuosi, jonka aikana maatilan hallintaoikeus on siirtynyt ostajalle.
2.2.3.7 Jako ansio- ja pääomatuloksi
Maataloudenharjoittajan viimeisen verovuoden maatalouden tulo jaetaan ansio- ja pääomatuloksi tavalliseen tapaan sillä perusteella, mikä on ollut maatalouden nettovarallisuus edellisen verovuoden lopussa (TVL 38 §).
Jos maataloutta on toiminnan lopettamiseen mennessä harjoitettu kalenterivuotta lyhyemmän ajan, pääomatulo-osuus voi olla tavallista pienempi. Tämä johtuu siitä, että pääomatulo-osuus lasketaan nettovarallisuuden vuotuisena tuottona. Pääomatuloa voi olla koko vuodelta enintään 20 %:n tuotto nettovarallisuudelle (tai 10 %:n tai 0 %:n tuotto, jos verovelvollinen sitä vaatii). Jos aika on lyhyempi, osuus on vastaavasti pienempi, esimerkiksi 6 kuukaudelta pääomatulo osuus on 10 % (6 kk/12 kk x 20 %).
Pääomatuloa on kuitenkin nettovarallisuudesta riippumatta aina määrä, joka vastaa maatalouden varoihin kuuluvien arvopapereiden luovutusvoittoa.
2.2.3.8 Tulontasaus
Maatilan luovutuksesta syntyvään ansiotulona verotettavaan kertatuloon voidaan tietyissä tilanteissa soveltaa tulontasausmenettelyä, jos verovelvollinen sitä vaatii (TVL 128–129 §).
Tulontasausmenettelyn tarkoituksena on estää ansiotulon veroprosenttia nousemasta yhtenä vuonna saadun kertatulon vuoksi liian korkeaksi valtionverotuksessa, jossa ansiotuloa verotetaan progressiivisen asteikon mukaan. Tulontasaus ei koske pääomatuloa eikä kunnallisverotusta, joissa verokanta on suhteellinen. Tulontasauksesta on erillinen ohje
Tulontasaus ansiotulojen verotuksessa
.
2.2.3.9 Tappioiden vähentäminen lopettamistilanteessa
Maataloudenharjoittajan maatalouden tappiot eivät siirry toiminnan jatkajalle. Maatalouden lopettanut verovelvollinen voi vähentää vähentämättä jääneet maatalouden tappiot pääomatuloistaan jo lopettamisvuonna (
KHO 2.11.2010 taltio 3091 (Finlex)
) tai tappiovuotta seuraavien kymmenen verovuoden aikana. Näitä vanhoja tappioita ei oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää laskettaessa.
Jos puolisot lopettavat yhteisen maatalouden harjoittamisen, maatalouden tuloksesta vähentämättä jäävät tappiot vähennetään puolisoiden pääomatuloista. Tappiot jaetaan puolisoiden kesken sen mukaan, mikä on ollut heidän työpanostensa suhde lopettamisvuonna. Jos toinen puolisoista kuitenkin välittömästi jatkaa maatalouden harjoittamista yksin, hänen osuuteensa yhteisen toiminnan tappiosta vähennetään tuloverolain 119 §:n mukaisesti hänen harjoittamansa maatalouden tulolähteen tulosta.
2.3 Myyjän ja ostajan tulojen ja menojen verovuosi
Sekä tuloverolaissa että maatilatalouden tuloverolaissa pääsääntönä on maksuperuste. Tulo on sen verovuoden tuloa, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Meno on sen verovuoden menoa, jona se on maksettu. Investointimenot kuitenkin jaksotetaan pidemmälle ajalle vähentämällä ne vuotuisin poistoin. Poistojen tekeminen aloitetaan sinä verovuonna, jona hyödyke on otettu maa- tai metsätaloudessa käyttöön. Poistoa ei yleensä voi tehdä enää sinä vuonna, jonka aikana hyödyke on luovutettu.
Jos maatilakaupan kauppahinta maksetaan useassa erässä, ensin kertyy irtaimen omaisuuden kauppahintaosuus (
KHO 1986-B-II-539 (Finlex)
). Jos osa kauppahinnasta maksetaan siirtyvinä velkoina, vaihtona tai syytinki- tai muina velvoitteina, niiden osuus kauppahinnasta kertyy kaupantekopäivänä.
Maksuperuste ei koske luovutusvoiton verotusta. Luovutusvoitto on aina sen verovuoden tuloa, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus on tapahtunut (TVL 110 a §:n 1 momentti). Edellä luvussa 2.2.2 käsitellyt myyjän veronalaiset luovutusvoitot ovat siis aina sen vuoden tuloa, jona kauppakirja on allekirjoitettu. Sillä ei ole merkitystä, milloin kauppahinta maksetaan tai omistusoikeus siirtyy.
Rakennusten, salaojien, siltojen ynnä muiden sellaisten hyödykkeiden poistamattomat hankintamenot ovat osa kiinteistön hankintamenoa. Ne vähennetään lopullisesti myyjän luovutusvoittoverotuksessa, kuten luvussa 2.2.2 on kerrottu. Myös metsätalouden kaluston hankintameno vähennetään luovutusvoittojen verotuksessa. Kaupantekohetken jälkeen myyjällä ei siis ole jäljellä poistamatonta hankintamenoa näistä omaisuuseristä.
Jos kuitenkin esimerkiksi rakennusten poistamaton hankintameno on ennen myyntiä ollut myyjän verotuksessa suurempi kuin rakennusten käypä arvo niiden myyntihetkellä, myyjä voi vielä myyntivuoden verotuksessa tehdä sellaisen lisäpoiston, joka alentaa poistamattoman hankintamenon vastaamaan käypää arvoa. Lisäpoiston avulla myyjän maataloustoiminnan aikana tapahtunut rakennusten arvon alentuminen kohdistetaan myyjän maatalouden menoksi. Lisäpoisto ajatellaan tehdyksi ennen myyntiä, joten luovutusvoittoa laskettaessa poistamattomaksi hankintamenoksi katsotaan määrä, josta lisäpoisto on vähennetty. Samoin menetellään salaojien, siltojen ynnä muiden sellaisten hyödykkeiden kohdalla. Salaojien mahdollinen lisäpoisto lasketaan salaojajärjestelmäkohtaisesti.
Omistus- ja hallintaoikeuden siirtyminen ratkaisee sen, mistä alkaen ostaja voi käyttää omaisuutta ja harjoittaa sillä maa- tai metsätaloutta. Sen vuoksi omistus- ja hallintaoikeuden siirtyminen vaikuttaa siihen, milloin ostaja voi aloittaa poistot siirtyvien rakennusten, koneiden, salaojien ja muiden investointihyödykkeiden hankintamenoista. Jos omistus- ja hallintaoikeuden siirtyminen ajoitetaan vasta kaupantekovuotta seuraavalle vuodelle vaikka kauppahintaa maksetaan jo kaupantekovuonna, voi syntyä tilanne, jossa kumpikaan kaupan osapuolista ei voi tehdä poistoja kaupantekovuoden verotuksessa.
Kaikissa seuraavissa esimerkeissä kiinteästä omaisuudesta ja metsätalouden kalustosta myyjälle syntyvät luovutusvoitot ovat kaupantekovuoden 2021 tuloa. Myyjä ei voi tehdä kiinteään omaisuuteen luettavista hyödykkeistä eikä metsätalouden kalustosta näissä esimerkeissä poistoja enää vuonna 2021. Tästä poikkeuksena on ainoastaan edellä kuvattu lisäpoisto käypään arvoon saakka.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 2:
Kauppa tehdään vuonna 2021. Kauppahinta maksetaan siirtyvinä velkoina, joten kauppahinta on maksettu kaupantekopäivänä. Omistus- ja hallintaoikeuden sovitaan siirtyvän vuonna 2022.
Myyjä saa maksun maatalousirtaimistosta vuonna 2021, joten irtaimiston myyntitulot ovat hänelle verovuoden 2021 tuloa.
Myyjä ei voi tehdä maatalouden kalustosta poistoa enää verovuodelta 2021, koska hän on jo saanut maksun myymästään kalustosta.
Ostaja voi aloittaa poistot ostamistaan investointihyödykkeistä vasta verovuonna 2022, jolloin hän ottaa hyödykkeet käyttöön maa- tai metsätaloudessa.
Ostaja vähentää maatalouden vuosimenot verovuonna 2022, jolloin hän alkaa harjoittaa maataloutta.
Esimerkki 3:
Kauppa tehdään vuonna 2021. Kauppahinta maksetaan siirtyvinä velkoina, joten kauppahinta on maksettu kaupantekopäivänä. Hallintaoikeuden sovitaan siirtyvän vuonna 2021 ja omistusoikeuden vuonna 2022.
Myyjä saa maksun maatalousirtaimistosta verovuonna 2021, joten myyntitulot ovat hänelle verovuoden 2021 tuloa.
Myyjä ei voi tehdä maatalouden kalustosta poistoa enää verovuodelta 2021, koska hän on jo saanut maksun myymästään kalustosta.
Ostaja voi aloittaa poistot ostamistaan investointihyödykkeistä verovuonna 2021, jos hän hallinnan perusteella ottaa hyödykkeet sen vuoden aikana käyttöön maa- tai metsätaloudessaan.
Jos ostaja alkaa harjoittaa maataloutta vuonna 2021, hän voi vähentää maatalouden vuosimenot verovuonna 2021, jolloin hän maksaa menot.
Jos hallinnan siirtyminen ajoittuu aivan vuoden loppuun niin, ettei ostaja todellisuudessa voi vielä aloittaa maataloutta, hallinnan siirtymistä ei oteta verotuksessa huomioon.
Esimerkki 4:
Kauppa tehdään vuonna 2021. Omistus- ja hallintaoikeus siirtyy kaupantekopäivänä. Kauppahinta maksetaan kokonaan vuonna 2022.
Myyjä saa maksun maatalousirtaimiston myynnistä vuonna 2022, joten myyntitulot ovat hänelle verovuoden 2022 tuloa.
Myyjä ei voi tehdä maatalouden kalustosta poistoa enää vuodelta 2021, koska hän ei omista kalustoa vuoden lopussa.
Ostaja voi aloittaa poistot verovuonna 2021, jolloin hän ottaa ostamansa hyödykkeet maa- tai metsätaloudessa käyttöön.
Ostaja vähentää maatalouden vuosimenot verovuonna 2022, jolloin hän maksaa menot.
Esimerkki 5:
Kauppa tehdään vuonna 2021. Kauppahinta maksetaan kokonaan vuonna 2022, ja omistus- ja hallintaoikeus siirtyy, kun kauppahinta on maksettu.
Myyjä saa maksun maatalousirtaimiston myynnistä vuonna 2022, joten myyntitulot ovat hänelle verovuoden 2022 tuloa.
Myyjä voi tehdä maatalouden kalustosta poistot vielä vuodelta 2021, koska kalusto on verovuoden lopussa hänen omistuksessaan ja hänen maataloutensa käytössä, eikä hän ole saanut kalustosta kauppahintaa.
Ostaja voi aloittaa poistot ostamistaan investointihyödykkeistä verovuonna 2022, jolloin hän ottaa hyödykkeet käyttöön maa- ja metsätaloudessaan.
Ostaja vähentää maatalouden vuosimenot verovuonna 2022, jolloin hän maksaa menot.
Esimerkki päättyy
Käytännössä on tavallista, että kauppahinnasta maksetaan osa siirtyvinä velkoina, osa muutoin kaupantekopäivänä ja loppuosa silloin, kun ostajan hakema laina on nostettavissa (yleensä lyhyessä ajassa kaupanteon jälkeen). Kaupan kaikki veroseuraamukset kuuluvat useimmiten kaupantekovuodelle, kun otetaan huomioon, että saatu kauppahinta kohdistuu ensin irtaimelle omaisuudelle ja että kauppahinnan maksuajankohta ei vaikuta kiinteän omaisuuden luovutusvoiton verovuoteen.
2.4 Maatilan ostajan tuloverotus
2.4.1 Yleistä
Ostajan verotuksessa kauppahinta jakautuu eri omaisuuserien hankintamenoiksi käypien arvojen suhteessa. Jako eri omaisuuserien kesken on siis sama kuin myyjän verotuksessa. Ostajan maatalousverotukseen vaikuttavat maatalouskäyttöön tulevan kuluvan omaisuuden hankintamenot. Niitä käsitellään luvussa 2.4.3. Muita ostohinnan osia käsitellään luvussa 2.4.2.
Jos kauppa on lahjanluonteinen, myös lahjaosuus vaikuttaa ostajan hankintamenoihin. Vaikutus on eri omaisuuserien kohdalla erilainen.
2.4.2 Ostajan myöhempään luovutusvoittoverotukseen vaikuttavat erät ja metsäverotus
2.4.2.1 Maatalousmaa, rakennusmaa ja yksityistalouden rakennukset
Maatalousmaan, tonttimaan ja rakennuspaikan osuus ostohinnasta ei ole maatalousverotuksessa vähennyskelpoinen. Maa on kulumatonta omaisuutta, josta ei voi tehdä vuotuisia poistoja ja jonka hankintameno vähennetään vasta luovutusvoittoa tai -tappiota laskettaessa, kun maata luovutetaan edelleen. Sama koskee yhteismetsäosuuden hankintamenoa.
Sähkö-, vesi- ja muut vastaavat liittymät, joiden voimassaoloaikaa ei ole rajoitettu, ovat kulumatonta omaisuutta. Niiden osuutta ostohinnasta ei vähennetä verotuksessa ennen kuin niiden luovutuksen yhteydessä, siis joko rakennuksen luovutuksen yhteydessä tai liittymästä erikseen luovuttaessa.
Yksityistalouteen kuuluvan omaisuuden hankintameno ei ole verotuksessa vähennyskelpoista, paitsi silloin, kun omaisuutta luovutetaan edelleen ja luovutusvoitto tai -tappio lasketaan siinä yhteydessä. Jos kauppa on lahjanluonteinen, myöhemmässä luovutusvoittolaskennassa voi vähentää hankintamenona kauppahintaosuuden ja lisäksi lahjan osuuden, pääsääntöisesti lahjaverotusarvon suuruisena (TVL 47 §). Lahjaverotusarvoa ei oteta huomioon, jos saaja luovuttaa saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta tai lahjanluonteisesta kaupasta on kulunut yksi vuosi, jolloin lahjaosuuden hankintameno lasketaan lahjoittajan hankintamenosta.
Lahja- tai tuloverotuksessa sukupolvenvaihdossäännösten perusteella saadut huojennukset voivat vaikuttaa merkittävästi myöhemmän luovutuksen verotukseen.
Jos lahjaverotuksessa on sovellettu luvussa 2.5.5 käsiteltävää huojennusta ja maatila tai sen osa sen jälkeen luovutetaan edelleen, lahjaosuuden hankintamenoa on lahjan osuus huojennussäännöksen mukaisesti lasketusta niin sanotusta sukupolvenvaihdosarvosta. Osittaishuojennuksen jälkeen lahjavero on tullut maksettavaksi mainituin tavoin lasketusta arvosta.
Kokonaishuojennuksen jälkeen käytetään vastaavalla tavalla laskettua sukupolvenvaihdosarvoa, vaikka lahjaveroa ei ole tullut lainkaan maksettavaksi. Tämä koskee kaikkia 1.1.2017 tai sen jälkeen tehtäviä maatilan tai sen osan luovutuksia, joissa luovuttaja on aikanaan saanut tilan osittain tai kokonaan huojennettuna lahjana, eikä tähän liity mitään päättymisaikaa.
Viiden vuoden kuluessa lahjaverotuksen toimittamispäivästä tehtävästä maatilan pääosan luovutuksesta voi seurata huojennuksen menettäminen luvussa 2.5.5.5 kerrotulla tavalla. Kun lahjavero tällöin tulee maksettavaksi lahjaverotusarvosta eikä sukupolvenvaihdosarvosta, lahjaverotusarvo otetaan luovutusvoittolaskennassa huomioon samoin kuin jos huojennusta ei olisi alun perinkään saatu.
Kaikissa edellä mainituissa luovutustilanteissa voidaan vaihtoehtoisesti vähentää hankintameno-olettama, joka on omaisuuden omistusajan mukaan joko 20 prosenttia tai 40 prosenttia luovutushinnasta. Hankintamenon ja hankintameno-olettaman edullisuusvertailu tehdään erikseen lahjaosuudelle ja erikseen vastikkeelliselle osalle.
Jos luovutettu omaisuus on aikanaan saatu lahjanluonteisesti, mainittu edullisuusvertailu tehdään käytännössä aikanaan toimitetusta lahjaverotuspäätöksestä ilmenevässä suhteessa. Edullisuusvertailussa käytetään siten samaa suhdelukua, mikä on ollut nyt luovutetun omaisuuden saantojen (vastikkeellisen ja vastikkeettoman saannon) suhde. Tätä samaa suhdelukua käytetään hankintameno-olettamien laskemiseksi kauppahinnasta.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 6:
Maatila on hankittu kuusi vuotta sitten lahjanluonteisella kaupalla. Kauppahinta 200 000 euroa on vastannut 40 % maatilan silloisesta käyvästä arvosta 500 000 eurosta, joten 60 % on saatu lahjana. Lahjaverotuksessa on sovellettu spv-huojennusta. Koko maatilan spv-arvo on ollut 100 000 euroa ja lahjaosuuden spv-arvo siis 60 000 euroa, mistä lahjavero on maksettu.
Kun koko maatila nyt myydään tämänhetkisellä käyvällä hinnalla 600 000 eurolla, kummankin osan hankintamenoa verrataan erikseen hankintameno-olettamaan. Kun tila on omistettu vähemmän kuin 10 vuotta, hankintameno-olettama on 20 %.
Ostetun osan (40 %) hankintameno on ostohinta 200 000 euroa. Hankintameno-olettama olisi 20 % x 40 % x 600 000 euroa = 48 000 euroa.
Lahjana saadun osan (60 %) hankintameno on sen spv-arvo 60 000 euroa. Hankintameno-olettama on 20 % x 60 % x 600 000 euroa = 72 000 euroa.
Hankintamenona vähennetään yhteensä 200 000 euroa + 72 000 euroa = 272 000 euroa.
Esimerkki päättyy
Jos maatila on saatu lahjanluonteisella kaupalla ja sen jatkoluovutuskin on lahjanluonteinen, katsotaan jälkimmäisen luovutuksen kauppaosuuden sisältävän edellisen saannon kauppa- ja lahjaosuutta niissä suhteissa, joissa edellinen lahjanluonteinen kauppa jakautui kauppa- ja lahjaosuuksiin. Näin toimittaessa saadaan huomioitua hankintameno-olettaman ja metsävähennyksen vaikutus oikein jatkoluovutuksen luovutusvoiton laskennassa.
Jos myyjän verotuksessa on sovellettu kiinteän omaisuuden luovutukseen luvussa 2.2.2.3 mainittua verovapaussäännöstä ja ostaja luovuttaa samaa omaisuutta edelleen ennen kuin hän on omistanut omaisuuden vähintään viisi vuotta, myyjän verovapaa luovutusvoitto suurentaa veronalaista luovutusvoittoa, joka ostajalle syntyy tästä jatkoluovutuksesta. Ostajan luovutusvoittoa laskettaessa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään se määrä, joka olisi verotettu myyjän luovutusvoittona edellisessä kaupassa, jos kauppaan ei olisi sovellettu verovapaussäännöstä (TVL 48 §:n 5 momentti). Viiden vuoden määräaika lasketaan ostokauppakirjan tekemisestä alkaen myyntikauppakirjan tekemiseen saakka.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 7:
Isä on myynyt pojalleen yli kymmenen vuotta omistamansa maatilan, johon on kuulunut 30 hehtaaria peltoa, 20 hehtaaria metsää sekä rakennukset ja maatalousirtaimisto. Pellon, metsän ja tuotantorakennusten luovutusvoitto on ollut isälle verovapaa. Kolmen vuoden kuluttua poika myy naapurille pellosta kolmen hehtaarin määräalan.
Isän ja pojan välisessä kaupassa kauppahinta on ollut yhteensä 500 000 euroa, josta pellon osuus on ollut 150 000 euroa. Jos verovapaussäännös ei olisi soveltunut, isälle olisi syntynyt pellosta luovutusvoittoa 90 000 euroa (150 000 € - 40 % x 150 000 €). Isällä oli oikeus 40 %:n hankintameno-olettamaan, koska hän oli omistanut tilan yli 10 vuotta.
Kun poika myy 10 % saamastaan peltoalasta 16 000 eurolla, hänen luovutusvoittonsa lasketaan näin:
myyntihinta 16 000 €
hankintameno 15 000 € - 9 000 € = 6 000 €
luovutusvoitto 10 000 €
Esimerkki päättyy
Jos jatkoluovutus on lahjanluonteinen, kohdistuu tuloverolain 48 §:n 5 momentin mukainen oikaisu vain luovutuksen vastikkeelliseen osaan. Kun myyjän luovutusvoittoa lasketaan TVL 48 §:n 5 momentin mukainen oikaisu huomioiden,
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
