VERO-VH/1625/00.01.02/2021
Suomi
VERO-VH/1625/00.01.02/2021 — Arvonlisäveron erityisjärjestelmät
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläArvonlisäveron erityisjärjestelmät
Syventävä vero-ohje
Antopäivä
15.6.2021
Diaarinumero
VH/1625/00.01.02/2021
Voimassaolo
1.7.2021 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
–
Tietoa ei saatavilla
Ohje liittyy kokonaisuuteen:
Ahvenanmaan verotus
Tässä ohjeessa käsitellään arvonlisäveron erityisjärjestelmiä: muuta kuin unionin järjestelmää, unionin järjestelmää ja tuontijärjestelmää, sellaisina kuin ne ovat voimassa 1.7.2021 lähtien. Lisäksi ohjeessa käsitellään kansallista Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyä.
Rekisteröityminen erityisjärjestelmiin on vapaaehtoista. Rekisteröinti-ilmoitus laajennetun soveltamisalan mukaisiin erityisjärjestelmiin on mahdollista tehdä OmaVerossa 1.4.2021 alkaen. Jos rekisteröinti-ilmoituksen tekee 1.4.–30.6.2021 välisenä aikana, rekisteröinti tulee tältä osin voimaan 1.7.2021.
Rekisteröinti muuhun kuin unionin järjestelmään tai unionin järjestelmään voi tulla voimaan ennen 1.7.2021 ainoastaan, jos verovelvollinen myy radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja tai telepalveluja kuluttajille EU:ssa. Tällöin rekisteröinti koskee ennen 1.7.2021 vain kyseisten palvelujen myyntiä.
Jos elinkeinonharjoittaja on rekisteröityneenä muuhun kuin unionin järjestelmään tai unionin järjestelmään välittömästi ennen 1.7.2021, rekisteröinti jatkuu automaattisesti 1.7.2021 alkaen.
Tätä ohjetta sovelletaan sellaisen erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvan tavaran tai palvelun myyntiin, jossa veron suorittamisvelvollisuus syntyy 1.7.2021 tai sen jälkeen. Veron suorittamisvelvollisuus syntyy pääsääntöisesti silloin kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, tai kun vastike tai sen osa on kertynyt ennen tavaran toimitusta tai palvelun suoritusta. Veron suorittamisvelvollisuus EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyynnissä syntyy kuitenkin maksun hyväksymishetkellä.
Verohallinnon ohjetta
Arvonlisäveron erityisjärjestelmä
sovelletaan edelleen sellaisen erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvan radio- ja televisiolähetyspalvelun, sähköisen palvelun tai telepalvelun myyntiin, jossa veron suorittamisvelvollisuus syntyy ennen 1.7.2021 sekä unionin järjestelmän tai muun kuin unionin järjestelmän verokausiin, jotka päättyvät ennen 1.7.2021.
1 Johdanto
Arvonlisäveron erityisjärjestelmä yksinkertaistaa arvonlisäveron ilmoittamista ja maksamista koskevia menettelyjä tietyissä tavaroiden ja palvelujen myynneissä kuluttajille. Erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen rekisteröityy erityisjärjestelmään tunnistamisjäsenvaltiossa ja hoitaa erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien palvelujen ja tavaroiden myynnin arvonlisäverotukseen liittyvät ilmoitus- ja maksuvelvoitteet koko EU:ssa keskitetysti tämän EU-maan kautta.
Tässä ohjeessa käsitellään kolmea erillistä neuvoston direktiiviin 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) perustuvaa erityisjärjestelmää: muuta kuin unionin järjestelmää, unionin järjestelmää ja tuontijärjestelmää. Lisäksi ohjeessa käsitellään Ahvenanmaan maakunnassa (Ahvenanmaa) kuluttajille tapahtuvien palvelumyyntien ja EU:n ulkopuolelta Ahvenanmaalle maahantuotavan tavaran etämyynnin ilmoittamista.
Erityisjärjestelmiä sovelletaan 1.7.2021 lähtien seuraaviin myynteihin:
Muu kuin unionin järjestelmä
koskee Yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen verovelvollisen kuluttajille Yhteisössä myymiä palveluja.
Unionin järjestelmä
koskee Yhteisöön sijoittautuneen verovelvollisen kuluttajalle Yhteisössä myymiä palveluja, EU:n sisäistä tavaroiden etämyyntiä ja markkinapaikan mahdollistamaa EU-maan sisäistä tavaran myyntiä.
Tuontijärjestelmä
koskee EU:n ulkopuolelta maahantuotavien tavaroiden etämyyntiä.
Enintään 22 euron arvoisten lähetysten maahantuonnin verottomuus poistuu 1.7.2021 lähtien. Lähtökohtaisesti tavaran ostaja antaa tästä ajankohdasta lähtien jokaisesta EU:n ulkopuolelta saapuvasta lähetyksestä lähetyskohtaisen tulli-ilmoituksen ja maksaa maahantuonnin arvonlisäveron Tullille, jonka jälkeen Tulli luovuttaa tavaran vapaaseen liikkeeseen Suomessa.
Uutta
tuontijärjestelmää
voidaan 1.7.2021 lähtien soveltaa EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntiin kuluttajalle, kun tavaralähetyksen todellinen arvo on enintään 150 euroa ja tavarat eivät ole valmisteveron alaisia. Tavaran myyvä verovelvollinen, tai verovelvollinen markkinapaikka, jonka katsotaan arvonlisäverotuksessa myyneen tavaran, voi valita veloittavansa myynnin arvonlisäveron ostajalta ja suorittavansa veron EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyynnistä tuontijärjestelmää käyttäen sen sijaan, että ostaja maksaisi arvonlisäveron maahantuonnin yhteydessä.
Jos EU:n ulkopuolelta maahantuotavien tavaroiden etämyyntiä harjoittava verovelvollinen ei käytä tuontijärjestelmää, on 1.7.2021 lähtien mahdollista käyttää uutta
tuonnin erityisjärjestelyä
maahantuonnin arvonlisäveron maksamiseen, kun tavaralähetyksen todellinen arvo on enintään 150 euroa ja tavarat eivät ole valmisteveron alaisia. Tuonnin eritysjärjestely kuuluu Tullin toimivaltaan ja Tulli ohjeistaa siitä tarkemmin. Erityisjärjestelyssä henkilö, joka esittää tavaran Tullille, esimerkiksi postitoiminnan harjoittaja tai kuljetusliike, kerää maahantuonnin arvonlisäveron henkilöltä, jolle tavara on tarkoitettu, ja ilmoittaa ja maksaa arvonlisäveron Tullille kuukausittain. Tuontijärjestelmän ja tuonnin erityisjärjestelyn lisäksi maahantuonnissa on edelleen mahdollista käyttää tavanomaista tullausprosessia siihen kuuluvine yksinkertaistuksineen.
Erityisjärjestelmiin rekisteröityminen on vapaaehtoista. Verovelvollinen, joka ei käytä erityisjärjestelmää, on velvollinen rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi niissä EU-maissa, joissa hän myy palveluja tai tavaraa kuluttajille. EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyynnin osalta sellainen myyjä, joka ei ole rekisteröitynyt tuontijärjestelmään, on kuitenkin velvollinen rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi vain, jos hän itse toimii tavaroiden maahantuojana Yhteisössä.
Komissio on lakimuutokseen liittyen julkaissut
arvonlisäverolainsäädännön selittävät huomautukset (pdf)
ja
tullilainsäädännön selittävät huomautukset (pdf)
, jotka eivät sido EU-maita. Lisäksi komissio on julkaissut
oppaan (pdf)
, joka käsittelee rekisteröitymistä sekä veron ilmoittamista ja maksamista erityisjärjestelmissä.
2 Ohjeeseen liittyvät käsitteet
Tässä luvussa määritellään tässä ohjeessa käytettyjä erityisjärjestelmiin liittyviä käsitteitä.
EU, EU-maa, EU:n arvonlisäveroalue ja Yhteisö
Edellä mainituilla käsitteillä tarkoitetaan tässä ohjeessa yleisesti aluetta, jossa arvonlisäverodirektiiviä sovelletaan. Suomessa EU:n arvonlisäveroalueeseen kuuluvat kaikki muut alueet Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. EU:n arvonlisäveroalueeseen kuuluvat maat ja alueet on lueteltu Vero.fi-sivulla
EU:n arvonlisävero- ja valmisteveroalue
.
Ison-Britannian EU-erosopimuksen (2019/C 384 I/01) Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 8 artiklan ollessa voimassa, tavaroita koskevia unionin oikeuden säännöksiä, kuten arvonlisäverodirektiivin säännöksiä, sovelletaan myös Isoon-Britanniaan ja Isossa-Britanniassa Pohjois-Irlannin osalta. Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että:
tavaran myyntiä Yhteisöstä Pohjois-Irlannissa olevalle kuluttajalle käsitellään EU:n sisäisenä tavaroiden etämyyntinä, johon voi soveltaa unionin järjestelmää, ja että
tavaran myyntiä Yhteisön ulkopuolelta Pohjois-Irlannissa olevalle kuluttajalle käsitellään EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntinä, johon voi soveltaa tuontijärjestelmää.
Pohjois-Irlannilla on näissä erityisjärjestelmissä XI-alkuinen maakoodi. Palvelujen myyntiä kuluttajille Pohjois-Irlannissa ei ilmoiteta muussa kuin unionin järjestelmässä tai unionin järjestelmässä.
Tunnistamisjäsenvaltio
Tunnistamisjäsenvaltio on EU-maa, jossa verovelvollinen rekisteröityy jonkun erityisjärjestelmän käyttäjäksi, antaa veroilmoitukset ja maksaa veron. Tunnistamisjäsenvaltio välittää veroilmoituksen tiedot ja maksut kulutusjäsenvaltioille.
Kulutusjäsenvaltio
Kulutusjäsenvaltio on EU-maa, jossa palvelu tai tavara arvonlisäverolainsäädännön myyntimaasäännösten mukaan katsotaan myydyn ja jonka vero on maksettava myynnistä. Kulutusjäsenvaltio saa erityisjärjestelmään kuuluvat ilmoitustiedot ja maksut tunnistamisjäsenvaltiolta.
Sijoittautumisjäsenvaltio
Sijoittautumisjäsenvaltioita ovat
unionin järjestelmässä
seuraavat EU-maat, jotka eivät ole tunnistamisjäsenvaltioita:
EU-maa, jossa verovelvollisella on kiinteä toimipaikka, josta myydään palveluja.
EU-maa, josta verovelvollisen myymän tavaran lähetys tai kuljetus alkaa, riippumatta siitä, onko verovelvollisella kyseisessä maassa kiinteää toimipaikkaa.
Verovelvollinen
Verovelvollisella tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa tavaran tai palvelun myyntiä ja joka on kyseisestä myynnistä maksettavasta arvonlisäverosta veronmaksuvelvollinen kulutusjäsenvaltiossa.
Välittäjä
Välittäjällä tarkoitetaan Yhteisöön sijoittautunutta henkilöä, jonka EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntiä harjoittava verovelvollinen on nimennyt veronmaksuvelvolliseksi ja joka täyttää tuontijärjestelmässä vahvistetut velvoitteet kyseisen verovelvollisen nimissä. Välittäjä on vain tuontijärjestelmässä.
Kuluttaja
Kuluttajalla tarkoitetaan seuraavaa:
Kun kyse on
palvelun ostajasta muussa kuin unionin järjestelmässä ja unionin järjestelmässä
: muuta kuin elinkeinonharjoittajaa. Käytännössä yksityishenkilöitä ja oikeushenkilöitä, jotka eivät ole elinkeinonharjoittajia, eli jotka eivät harjoita tavaroiden tai palvelujen myyntiä liiketoiminnan muodossa. Kuluttajalla ei kuitenkaan tarkoiteta oikeushenkilöä, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, mutta joka on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin (esim. käännetyn verovelvollisuuden vuoksi).
Kun kyse on
tavaran ostajasta unionin järjestelmässä ja tuontijärjestelmässä
: verovelvollista tai oikeushenkilöä, joka ei ole verovelvollinen, ja jonka tavaroiden yhteisöhankinnat eivät ole arvonlisäveron alaisia, taikka muuta henkilöä, joka ei ole verovelvollinen. Käytännössä näitä henkilöitä ovat esimerkiksi yksityishenkilö, elinkeinonharjoittaja, jonka harjoittama toiminta ei miltään osin oikeuta vähennykseen tai palautukseen (esimerkiksi vähäisen toiminnan harjoittaja) ja oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja (esimerkiksi yhdistys tai säätiö, joka ei harjoita vastikkeellista myyntiä).
Elinkeinonharjoittajan ja oikeushenkilön, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, kohdalla kuluttaja on vain sellainen henkilö, jonka hankinnat tavaran määränpäämaassa eivät ole ylittäneet yhteisöhankintojen verottamisen raja-arvoa ja joka ei ole saanut tavaran määränpäämaan veroviranomaisen päätöstä yhteisöhankintojen verottamisesta, vaikka kyseinen raja-arvo ei ole ylittynyt.
EU:n sisäinen tavaroiden etämyynti
EU:n sisäisellä tavaroiden etämyynnillä tarkoitetaan myyntiä, jossa myyjä tai joku myyjän puolesta lähettää tai kuljettaa tavaran ostajalle EU-maasta toiseen. Tavaran katsotaan lähetetyn tai kuljetetun myyjän puolesta silloinkin, kun myyjä osallistuu välillisesti tavaran lähettämiseen tai kuljettamiseen. Etämyynnistä on kyse vain, jos tavaran ostaja on kuluttaja.
Etämyynnistä ei kuitenkaan ole kyse seuraavien tavaroiden myynnissä:
Arvonlisäverolain (1501/1993) (AVL) 26 d §:ssä tarkoitettu uusi kuljetusväline.
Tavara, jonka myyjä asentaa tai kokoaa tavaran kuljetuksen päättymisjäsenvaltiossa.
Sähkö, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettava kaasu tai lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettava lämpö- ja jäähdytysenergia.
Tavara, jonka myyntiin on sovellettu AVL 79 a §:ssä tarkoitettua käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettelyä tai vastaavaa menettelyä toisessa EU-maassa.
Etämyynnistä on kyse valmisteveron alaisten tavaroiden myynnin osalta vain silloin, kun ostajana on yksityishenkilö.
EU:n sisäisestä tavaroiden etämyynnistä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Tavaroiden etämyynnin arvonlisäverotus
.
EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyynti
EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyynnillä tarkoitetaan myyntiä, jossa myyjä tai joku muu myyjän puolesta lähettää tai kuljettaa tavaran Yhteisön ulkopuolelta ostajalle johonkin EU-maahan. Tavaran katsotaan lähetetyn tai kuljetetun myyjän puolesta silloinkin, kun myyjä osallistuu välillisesti tavaran lähettämiseen tai kuljettamiseen. Etämyynnistä on kyse vain, jos tavaran ostaja on kuluttaja.
Etämyynnistä ei kuitenkaan ole kyse seuraavien tavaroiden myynnissä:
AVL 26 d §:ssä tarkoitettu uusi kuljetusväline.
Tavara, jonka myyjä asentaa tai kokoaa tavaran kuljetuksen päättymisjäsenvaltiossa.
Sähkö, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasu tai lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergia.
Tavara, jonka myyntiin on sovellettu AVL 79 a §:ssä tarkoitettua käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettelyä tai vastaavaa menettelyä toisessa EU-maassa.
Etämyynnistä ei myöskään ole kyse silloin, kun tavara kuljetetaan Yhteisön ulkopuolelta tullivarastoon, ennen kuin sen myydään kuluttajille Yhteisössä. Tällöin tavaraa ei lähetetä tai kuljeteta ostajalle Yhteisön ulkopuolelta.
Etämyynnistä on kyse valmisteveron alaisten tavaroiden myynnin osalta vain silloin, kun ostajana on yksityishenkilö.
EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyynnistä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Tavaroiden etämyynnin arvonlisäverotus
.
EU:n ulkopuolelta Ahvenanmaalle tuotavien tavaroiden etämyynti
EU:n ulkopuolelta Ahvenanmaalle tuotavien tavaroiden etämyynnillä tarkoitetaan myyntiä, jossa myyjä tai joku muu myyjän puolesta kuljettaa tavarat Yhteisön ulkopuolelta ostajalle Ahvenanmaan maakuntaan edellyttäen, että maahantuonti tapahtuu maakunnassa ja ettei myyjä asenna tai kokoa tavaroita maakunnassa. Tavara katsotaan kuljetetun myyjän toimesta tai puolesta silloinkin, kun myyjä osallistuu välillisesti tavaran kuljettamiseen. Etämyynnistä on kyse vain, jos ostajana on muu kuin elinkeinonharjoittaja.
Etämyynnistä ei kuitenkaan ole kyse seuraavien tavaroiden myynnissä:
AVL 26 d §:ssä tarkoitettu uusi kuljetusväline.
Sähkö, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasu tai lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergia.
Tavara, jonka myyntiin on sovellettu AVL 79 a §:ssä tarkoitettua käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettelyä tai vastaavaa menettelyä toisessa EU-maassa.
Markkinapaikka
Markkinapaikalla tarkoitetaan tässä ohjeessa seuraavia verovelvollisia:
Unionin järjestelmässä
verovelvollista joka markkinapaikkaa, alustaa, portaalia tai vastaavaa sähköistä rajapintaa käyttämällä mahdollistaa Yhteisöön sijoittautumattomien elinkeinonharjoittajien suorittamat EU:n sisäiset tavaroiden luovutukset (sekä EU:n sisäisessä tavaroiden etämyynnissä että silloin, kun tavaran lähetys ja kuljetus alkaa ja päättyy samassa EU-maassa)
Tuontijärjestelmässä
verovelvollista, joka mahdollistaa todelliselta arvoltaan enintään 150 euron lähetyksiin sisältyvien EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyynnin sähköisen rajapinnan, kuten markkinapaikan, alustan, portaalin tai vastaavien välineiden kautta.
Edellä mainittujen verovelvollisten katsotaan arvonlisäverotuksessa itse ostaneen ja myyneen kyseiset tavarat kuluttajalle. Markkinapaikkoja koskevista säännöksistä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Tavaroiden etämyynnin arvonlisäverotus
. Markkinapaikan kirjanpitovelvoitteesta kerrotaan sen sijaan luvussa 7.4.
Täytäntöönpanoasetuksen 9 a artiklan 1 kohdan mukaan markkinapaikka on lähtökohtaisesti verovelvollinen myös sähköisen palvelun myynnistä kuluttajalle. Sähköisten palvelujen myyntiä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Tele-, lähetys- ja sähköisten palvelujen arvonlisäverotus
.
3 Erityisjärjestelmien soveltamisala
3.1 Muun kuin unionin järjestelmän soveltamisala
Muuta kuin unionin järjestelmää voi käyttää verovelvollinen, jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa Yhteisössä, ja joka myy palveluja kuluttajille Yhteisössä.
Muuta kuin unionin järjestelmää sovelletaan kaikkiin kuluttajille myytäviin palveluihin, jotka tätä erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen myyntimaasäännösten mukaan myy Yhteisössä. Palvelut voivat olla esimerkiksi kiinteistöön liittyviä palveluja, henkilökuljetuspalveluja, tavarankuljetuspalveluja, tilaisuuksien pääsylippuja, ravintola- ja ateriapalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja, telepalveluja ja välityspalveluja. Lisää tietoa palvelujen myyntimaasäännöksistä löytyy Verohallinnon ohjeesta
Palvelujen ulkomaankaupan arvonlisäverotus
.
Esimerkki 1:
Yrityksellä A on liiketoiminnan kotipaikka Norjassa eikä sillä ole kiinteää toimipaikkaa EU:ssa. A myy satunnaisesti rakentamispalveluja suomalaisille kuluttajille Suomessa. Edellyttäen, että A:n toiminnan johdosta sille ei muodostu kiinteää toimipaikkaa Suomessa tai muuallakaan EU:ssa, A voi rekisteröityä muuhun kuin unionin järjestelmään ja maksaa veron näiden rakentamispalvelujen myynnistä tässä erityisjärjestelmässä.
Kun verovelvollisen tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, muuta kuin unionin järjestelmää sovelletaan myös Ahvenanmaalla tapahtuneisiin palvelujen myynteihin kuluttajille.
3.2 Unionin järjestelmän soveltamisala
Unionin järjestelmää voivat käyttää seuraavat verovelvolliset:
Verovelvollinen, jolla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Yhteisössä, ja joka myy palveluja kuluttajille Yhteisössä.
Verovelvollinen, joka harjoittaa EU:n sisäistä tavaroiden etämyyntiä kuluttajille. Tällöin merkitystä ei ole sillä, onko verovelvollisella liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa Yhteisössä.
Tavaran myynnin Yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen myyjän puolesta mahdollistava markkinapaikka, jonka katsotaan myyvän tavaran kuluttajalle, kun tavaran lähetys tai kuljetus alkaa ja päättyy samassa EU-maassa.
Unionin järjestelmää sovelletaan kaikkiin tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen Yhteisössä kuluttajille näin myymiin palveluihin ja tavaroihin. Palvelut voivat olla esimerkiksi kiinteistöön liittyviä palveluja, henkilökuljetuspalveluja, tavarankuljetuspalveluja, tilaisuuksien pääsylippuja, ravintola- ja ateriapalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja, telepalveluja ja välityspalveluja. Lisää tietoa palvelujen myyntimaasäännöksistä löytyy Verohallinnon ohjeesta
Palvelujen ulkomaankaupan arvonlisäverotus
.
Unionin järjestelmää ei kuitenkaan sovelleta
palvelun myyntiin
sellaisessa EU-maassa, jossa verovelvollisella on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka. Tässä tilanteessa vero palvelun myynnistä on maksettava suoraan kyseiselle EU-maalle. Suomessa tämä tarkoittaa, että verovelvollisen on veron suorittamiseksi ilmoittauduttava arvonlisäverovelvolliseksi liiketoiminnasta ja ilmoitettava palvelun myynnin vero oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella.
Esimerkki 2:
Yrityksellä A on liiketoiminnan kotipaikka Suomessa. A harjoittaa sähköisten palvelujen myyntiä kuluttajille EU:ssa. A voi rekisteröityä unionin järjestelmän käyttäjäksi Suomessa ja ilmoittaa ja maksaa veron muualla Yhteisössä kuin Suomessa myydyistä sähköisistä palveluista erityisjärjestelmässä. A ilmoittaa palvelujen myynnit kuluttajille Suomessa oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella.
Esimerkki 3:
Yrityksellä A on liiketoiminnan kotipaikka Suomessa. A harjoittaa tavaran myyntiä kuluttajille Yhteisössä. A lähettää tavaroita vain Suomesta. A voi rekisteröityä unionin järjestelmän käyttäjäksi Suomessa ja ilmoittaa ja maksaa veron kuluttajille myydyistä, muihin EU-maihin lähetetyistä tavaroista erityisjärjestelmässä. A ilmoittaa tavaran myynnit kuluttajille Suomessa oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella.
Esimerkki 4:
Yrityksellä A on liiketoiminnan kotipaikka Suomessa. A harjoittaa tavaran myyntiä kuluttajille Yhteisössä. A lähettää tavaroita sekä Suomesta että Alankomaista. A voi rekisteröityä unionin järjestelmän käyttäjäksi Suomessa ja ilmoittaa ja maksaa veron kuluttajille myydyistä, muihin EU-maihin lähetetyistä tavaroista erityisjärjestelmässä. Myös tavaroiden etämyynnit Alankomaista Suomeen ilmoitetaan erityisjärjestelmässä. A ilmoittaa kuitenkin sellaiset tavaran myynnit, joissa kuljetus alkaa ja päättyy Suomessa oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella.
Esimerkki 5:
Yrityksellä A on liiketoiminnan kotipaikka Ahvenanmaalla eikä sillä ole kiinteää toimipaikkaa Yhteisössä, esimerkiksi Manner-Suomessa. A harjoittaa tavaran myyntiä kuluttajille Yhteisössä. A lähettää tavaroita vain Manner-Suomessa olevasta varastosta. A voi rekisteröityä unionin järjestelmän käyttäjäksi Suomessa ja ilmoittaa ja maksaa veron kuluttajille myydyistä, muihin EU-maihin lähetetyistä tavaroista erityisjärjestelmässä. A ilmoittaa myynnit kuluttajille Suomessa oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella.
3.3 Tuontijärjestelmän soveltamisala
Tuontijärjestelmää sovelletaan kaikkeen EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntiin kuluttajalle, kun kyse on todelliselta arvoltaan enintään 150 euron arvoisiin lähetyksiin sisältyvistä tavaroista (neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 23 artiklan yleinen tullittomuusraja), eivätkä tuotteet ole valmisteveron alaisia.
Tuontijärjestelmää käyttävä verovelvollinen veloittaa ostajalta tavaran myynnin arvonlisäveron kulutusjäsenvaltion soveltaman verokannan mukaan tavaran myynnin yhteydessä ja suorittaa tuontijärjestelmän kautta arvonlisäveron EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyynnistä.
Kun tuontijärjestelmää sovelletaan tavaran myyntiin, tavaran maahantuonnin yhteydessä tulliviranomaiselle on ilmoitettava tavaran myyvän verovelvollisen voimassa oleva IM-alkuinen arvonlisäverotunniste (ks. luku 4.1.4.3). Tämän arvonlisäverotunnisteen ilmoittamisen seurauksena tavaran maahantuonti Yhteisöön vapautetaan arvonlisäverosta. Tuontijärjestelmää käyttävän verovelvollisen on siten huolehdittava siitä, että lähetyksen tulli-ilmoittajalla on tämä arvonlisäverotunniste käytettävissään. Veroa maksetaan silloin vain tuontijärjestelmän soveltamisalaan kuuluvasta tavaran myynnistä, ei tavaran maahantuonnista.
Tavaran maahantuonnista on kuitenkin maksettava arvonlisäveroa, jos IM-alkuista arvonlisäverotunnistetta ei ilmoiteta tulliviranomaiselle tavaran maahantuonnin yhteydessä, tai jos tulli-ilmoituksella ilmoitettu tunniste ei ole voimassa. Tällöin kahdenkertaisen verotuksen estämiseksi tavaran myynnistä ei makseta arvonlisäveroa tuontijärjestelmässä.
Tuontijärjestelmää ei sovelleta valmisteveronalaisiin tuotteisiin. Valmisteveronalaisia tuotteita ovat esimerkiksi alkoholituotteet, virvoitusjuomat ja tupakkatuotteet. Hajuvedet ja eau de toilette -valmisteet eivät ole valmisteveronalaisia, mutta niihin ei sovelleta tullittomuutta. Hajuvesiin ja eau de toilette -valmisteisiin voi siis soveltaa tuontijärjestelmää, mutta niiden maahantuonnin yhteydessä on maksettava tulli tulliviranomaiselle.
Tuontijärjestelmää voivat käyttää seuraavat verovelvolliset:
Verovelvollinen, jolla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Yhteisössä, ja joka harjoittaa EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntiä kuluttajille.
Verovelvollinen, joka harjoittaa EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntiä kuluttajille, ja jonka edustajana tuontijärjestelmässä toimii välittäjä, jolla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Yhteisössä.
Verovelvollinen, joka on sijoittautunut sellaiseen kolmanteen maahan, jonka kanssa EU on tehnyt neuvoston direktiivin 2010/24/EU ja asetuksen (EU) N:o 904/2010 soveltamisalan kanssa samanlaisen keskinäistä avunantoa koskevan sopimuksen (keskinäistä avunantoa koskeva sopimus), ja joka harjoittaa etämyyntiä vain kyseisestä maasta. Nämä kolmannet maat luetellaan
komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2021/942
.
Esimerkki 6:
Yrityksellä A on liiketoiminnan kotipaikka Manner-Suomessa. A harjoittaa tavaran myyntiä Kiinasta kuluttajille Yhteisössä. A voi rekisteröityä tuontijärjestelmän käyttäjäksi Suomessa ja ilmoittaa ja maksaa veron EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyynnistä erityisjärjestelmässä. Tuontijärjestelmää sovelletaan myös silloin, kun tavaraa myydään suomalaisille kuluttajille.
Esimerkki 7:
Yrityksellä A on liiketoiminnan kotipaikka Kiinassa. A harjoittaa tavaran myyntiä Kiinasta kuluttajille Yhteisössä. A:lla ei ole kiinteää toimipaikka Yhteisössä. A nimeää välittäjän B, jolla on liiketoiminnan kotipaikka Suomessa. A voi välittäjän edustamana käyttää tuontijärjestelmää ja ilmoittaa ja maksaa veron EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyynnistä erityisjärjestelmässä.
Esimerkki 8:
Yrityksellä A on liiketoiminnan kotipaikka Norjassa. A harjoittaa tavaran myyntiä kuluttajille Yhteisössä vain Norjasta. EU ja Norja ovat tehneet keskinäistä avunantoa koskevan sopimuksen. A voi rekisteröityä tuontijärjestelmän käyttäjäksi ilman välittäjää valitsemaansa EU-maahan ja ilmoittaa ja maksaa veron Norjasta tuotavien tavaroiden etämyynnistä erityisjärjestelmässä. Jos A alkaa myymään tavaraa myös muualta Yhteisön ulkopuolelta kuin Norjasta, A:n on nimettävä välittäjä jatkaakseen tuontijärjestelmän käyttöä.
Esimerkki 9:
Yrityksellä A on liiketoiminnan kotipaikka Ahvenanmaan maakunnassa. A harjoittaa tavaran myyntiä Ahvenanmaalta kuluttajille Yhteisössä. A nimeää välittäjän B, jolla on liiketoiminnan kotipaikka Manner-Suomessa. A voi välittäjän edustamana käyttää tuontijärjestelmää ja ilmoittaa ja maksaa veron tavaran etämyynnistä Ahvenanmaalta erityisjärjestelmässä. Tuontijärjestelmää sovelletaan myös silloin, kun tavara lähetetään Ahvenanmaalta kuluttajalle Manner-Suomeen.
Kun verovelvollisen tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, tuontijärjestelmää sovelletaan myös EU:n ulkopuolelta Ahvenanmaalle tuotavien tavaroiden etämyyntiin. Tuontijärjestelmä ei kuitenkaan sovellu tavaran myyntiin, jos tavaran kuljetus Ahvenanmaalle alkaa Manner-Suomessa tai muualla Yhteisössä, tai jos Ahvenanmaalle Yhteisön ulkopuolelta kuljetettavan tavaran maahantuonti tapahtuu Yhteisössä.
Jos tavaroiden maahantuontiin ja myyntiin sovelletaan tuontijärjestelmää, maahantuontiin ei ole mahdollista soveltaa Tullin toimivaltaan kuuluvaa tuonnin erityisjärjestelyä.
Lähetyksen ja tavaroiden todellisen arvon määritelmä
Lähetyksellä tarkoitetaan tavaroita, jotka on pakattu yhteen ja lähetetty samanaikaisesti saman lähettäjän toimesta (esim. myyjä) samalle vastaanottajalle (esim. kuluttaja EU:ssa), ja joita koskee sama kuljetussopimus.
Tavarat, jotka lähetetään samalle vastaanottajalle, katsotaan erillisiksi lähetyksiksi seuraavissa tilanteissa:
Tavarat tilataan ja lähetetään erikseen.
Tavarat tilataan samaan aikaan, mutta lähetetään erikseen.
Tuontijärjestelmää ei kuitenkaan voi soveltaa tilanteessa, jossa yksi tilaus yhdeltä myyjältä ylittää 150 euroa, mutta kyseisen tilauksen sisältämät tavarat lähetetään erillisissä lähetyksissä, joiden todellinen arvo on enintään 150 euroa. Tässä tilanteessa näistä erillisistä lähetyksistä on suoritettava maahantuonnin arvonlisävero.
Todellisen arvon käsite määritellään komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 1 artiklan 48 kohdassa. Tätä määritelmää sovelletaan tuontijärjestelmässä. Todellisella arvolla tarkoitetaan seuraavaa:
Kun kyse on tavaroista, joilla on kaupallinen luonne: itse tavaroiden hintaa, kun ne myydään vietäviksi unionin tullialueelle, pois lukien kuljetus- ja vakuutuskustannukset, paitsi jos ne sisältyvät hintaan ja niitä ei ole erikseen ilmoitettu laskussa, sekä muut verot ja maksut, jotka tulliviranomaiset voivat todentaa asiaankuuluvista asiakirjoista.
Kun kyse on tavaroista, joilla ei ole kaupallista luonnetta: hintaa, joka tavaroista olisi maksettu, jos ne olisi myyty vietäviksi unionin tullialueelle.
Lisää tietoa lähetyksistä ja todellisen arvon määrittämisestä löytyy
komission arvonlisäverolainsäädännön selittävistä huomautuksista (pdf)
ja tullilainsäädännön selittävistä huomautuksista.
3.4 Ahvenanmaalla tapahtuvien myyntien ilmoittaminen
Lukujen 3.1–3.3 erityisjärjestelmiä ei sovelleta Ahvenanmaalla tapahtuviin myynteihin, koska Ahvenanmaa on EU:n arvonlisäveroalueen ulkopuolinen kolmas alue. Poikkeuksena tähän pääsääntöön on tilanne, jossa verovelvollisen tunnistamisjäsenvaltio on Suomi.
Muuta kuin unionin järjestelmää
sovelletaan tällöin palvelujen myynteihin kuluttajille Ahvenanmaalla (ks. luku 3.2 ja 8.1) ja
tuontijärjestelmää
sovelletaan EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntiin, kun tavaran kuljetus päättyy Ahvenanmaalle ja tavara maahantuodaan Ahvenanmaalle (ks. luku 3.3).
Suomessa on kuitenkin käytössä kansalliseen lainsäädäntöön perustuva
Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettely
. Sitä soveltavat lukujen 3.1–3.3 erityisjärjestelmiä käyttävät verovelvolliset tässä luvussa esitettyjen edellytysten täyttyessä. Ilmoittamismenettelyä sovelletaan sellaisiin Ahvenanmaalla tapahtuviin myynteihin, jotka vastaavat niitä myyntejä, jotka kuuluvat erityisjärjestelmien soveltamisalaan
.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen ei ole rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa, mikäli sillä on alla mainittuja myyntejä Ahvenanmaalla.
Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyä sovelletaan seuraaviin myynteihin:
Palvelujen myyntiin kuluttajalle, kun palvelu Suomen arvonlisäverolainsäädännön myyntimaasäännösten perusteella on myyty Ahvenanmaalla.
EU:n ulkopuolelta Ahvenanmaalle tuotavien tavaroiden etämyyntiin kuluttajalle, kun kyse on todelliselta arvoltaan enintään 150 euron arvoisiin lähetyksiin sisältyvistä tavaroista, eivätkä tuotteet ole valmisteveron alaisia.
Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyä ei sovelleta seuraaviin myynteihin:
EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntiin, jos tavara maahantuodaan Manner-Suomessa tai toisessa EU-maassa ennen kuin se kuljetetaan Ahvenanmaalle.
Tavaran myyntiin Manner-Suomesta tai toisesta EU-maasta Ahvenanmaalle.
Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyn käyttäminen ei edellytä verovelvolliselta rekisteröitymistä arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa. Sitä soveltaa
palvelujen myyntiin
verovelvollinen:
joka on rekisteröitynyt joko muuhun kuin unionin järjestelmään tai unionin järjestelmään missä tahansa EU-maassa paitsi Suomessa (tunnistamisjäsenvaltio on muu EU-maa kuin Suomi), ja
jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa Ahvenanmaalla tai Manner-Suomessa.
EU:n ulkopuolelta Ahvenanmaalle tuotavien tavaroiden etämyynnissä
Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyä soveltaa verovelvollinen, joka on rekisteröitynyt tuontijärjestelmään missä tahansa EU-maassa paitsi Suomessa (tunnistamisjäsenvaltio on muu EU-maa kuin Suomi).
Esimerkki 10:
Yhdysvaltalainen yritys A on rekisteröitynyt muuhun kuin unionin järjestelmään Irlannissa. A:lla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa. A myy ahvenanmaalaiselle kuluttajalle sähköisen palvelun. Sähköinen palvelu on myyty Ahvenanmaalla. A ilmoittaa sähköisen palvelun myynnin veron Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyn veroilmoituksella OmaVerossa..
Esimerkki 11:
Virolainen yritys A on rekisteröitynyt unionin järjestelmään Virossa. A:lla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa. A myy kuluttajalle rakentamispalvelun, joka kohdistuu Ahvenanmaalla olevaan kiinteistöön. Rakentamispalvelu on siten myyty Ahvenanmaalla. A ilmoittaa rakentamispalvelun myynnin veron Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyn veroilmoituksella OmaVerossa.
Esimerkki 12:
Alankomaalainen yritys A myy ahvenanmaalaiselle kuluttajalle alle 150 euron arvoisen tavaran, joka lähetetään Kiinasta Ahvenanmaalle. A on rekisteröitynyt tuontijärjestelmän käyttäjäksi Alankomaissa. Tavara on myyty Ahvenanmaalla. A ilmoittaa veron tavaran myynnistä Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyn veroilmoituksella OmaVerossa.
Veroilmoitus Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyssä annetaan vain sellaisilta verokausilta, jolloin on ilmoitettavia tietoja. Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyn veroilmoituksella on samat ilmoituskaudet ja määräpäivät kuin muun kuin unionin järjestelmän, unionin järjestelmän ja tuontijärjestelmän ilmoituksilla (ks. luku 5.2.1). Toisin kuin muussa kuin unionin järjestelmässä, unionin järjestelmässä ja tuontijärjestelmässä, veroilmoituksen voi antaa ja veron voi maksaa vielä veroilmoituksen määräpäivää ja maksun eräpäivää seuraavana arkipäivänä, jos määräpäivä ja eräpäivä ajoittuvat pyhäpäivälle, itsenäisyyspäivälle, vapunpäivälle, joulu- tai juhannusaatolle tai arkilauantaille. Maksu katsotaan myös suoritetuksi ajankohtana, jolloin maksu on veloitettu maksajan tililtä, edellyttäen että maksajan pankki välittää maksun mukana tiedon maksupäivästä.
Ahvenanmaan myyntien ilmoittamismenettelyssä veroilmoitus annetaan OmaVerossa. Sähköinen asiointi OmaVerossa vaatii Suomi.fi-valtuudet (ks. luku 4.1.1).
Lisää tietoa tilanteista, joissa tavaran tai palvelun myyjä on sijoittautunut Ahvenanmaalle tai joissa tavara tai palvelu on myyty Ahvenanmaalla, löytyy luvusta 8.
4 Rekisteröityminen erityisjärjestelmiin
4.1 Rekisteröinti-ilmoituksen tekeminen ja tunnistamisjäsenvaltion määräytyminen
4.1.1 Rekisteröinti-ilmoituksen tekemisestä yleisesti
Jokaisella erityisjärjestelmällä on erillinen rekisteröinti-ilmoitus. Erityisjärjestelmän käyttäjäksi rekisteröidytään tekemällä haluttua erityisjärjestelmää koskeva rekisteröinti-ilmoitus tunnistamisjäsenvaltiossa. Tunnistamisjäsenvaltio määräytyy eri tavalla muussa kuin unionin järjestelmässä, unionin järjestelmässä ja tuontijärjestelmässä. Rekisteröitymistä eri erityisjärjestelmiin käsitellään luvuissa 4.1.2–4.1.4.
Verovelvollisella voi yhdessä erityisjärjestelmässä olla vain yksi tunnistamisjäsenvaltio kerrallaan. Jos verovelvollinen käyttää useampaa kuin yhtä erityisjärjestelmää, tunnistamisjäsenvaltio eri erityisjärjestelmissä voi kuitenkin olla eri EU-maa.
Kun verovelvollisen tai välittäjän tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, rekisteröinti-ilmoitus tehdään sähköisesti
OmaVerossa
. Sähköinen asiointi ja rekisteröinti-ilmoituksen tekeminen Suomessa vaatii Suomi.fi-valtuudet. Ulkomaalaisen verovelvollisen edustajalla täytyy olla suomalainen henkilötunnus tai UID-tunniste sekä Suomi.fi-valtuus asioidakseen ulkomaalaisen yrityksen puolesta OmaVerossa. UID-tunnistetta ja Suomi.fi-valtuutta pitää hakea erikseen. Sähköisestä asioinnista on kerrottu tarkemmin sivustolla
Asioi verkossa
.
Erityisjärjestelmää voi käyttää vasta kun rekisteröinti-ilmoitus on hyväksytty ja päätös rekisteröinnistä on annettu. Rekisteröintipäätös on luettavissa OmaVerossa. Viesti rekisteröintipäätöksen saapumisesta lähetetään sähköpostitse.
Kun Suomi on tunnistamisjäsenvaltio, Verohallinto antaa päätöksen rekisteröinnistä ja rekisteristä poistamisesta sekä siitä, ettei asianomaista ole ilmoituksesta poiketen merkitty rekisteriin tai poistettu rekisteristä asianomaiselle tiedoksi sähköisesti OmaVerossa. Asiakirjat katsotaan annetun tiedoksi kolmantena päivänä siitä, kun verovelvolliselle tai välittäjälle on lähetetty tieto tiedoksiannosta. Jos tiedoksiantoa koskevan tiedon vastaanottamisessa tai pääsyssä OmaVeroon tänä aikana on ollut tekninen este, asiakirja katsotaan annetun tiedoksi kolmantena päivänä siitä, kun tekninen este on poistunut.
4.1.2 Rekisteröityminen muuhun kuin unionin järjestelmään
Verovelvollinen rekisteröityy muuhun kuin unionin järjestelmään tekemällä rekisteröinti-ilmoituksen tunnistamisjäsenvaltiossa. Tunnistamisjäsenvaltio on muussa kuin unionin järjestelmässä mikä tahansa EU-maa, jolle verovelvollinen päättää ilmoittaa hänen verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta Yhteisössä.
Esimerkki 13:
Yhdysvaltalainen yritys A myy palveluja kuluttajille Yhteisössä ja haluaa käyttää muuta kuin unionin järjestelmää. A voi valita tunnistamisjäsenvaltioksi minkä tahansa EU-maan. Jos A valitsee Suomen tunnistamisjäsenvaltioksi, A tekee rekisteröinti-ilmoituksen OmaVerossa.
Esimerkki 14:
Yritys A myy palveluja kuluttajille Yhteisössä. A:lla on liiketoiminnan kotipaikka Ahvenanmaalla. Sillä ei ole kiinteää toimipaikkaa Yhteisössä. A voi valita tunnistamisjäsenvaltioksi minkä tahansa EU-maan. Jos A valitsee Suomen tunnistamisjäsenvaltioksi, A tekee rekisteröinti-ilmoituksen OmaVerossa.
Muussa kuin unionin järjestelmässä verovelvollinen saa tunnistamisjäsenvaltiolta rekisteröinti-ilmoituksen hyväksymisen jälkeen yksilöllisen arvonlisäverotunnisteen (muodossa EUxxxyyyyyz). Tätä tunnusta käytetään vain muussa kuin unionin järjestelmässä.
4.1.3 Rekisteröityminen unionin järjestelmään
Verovelvollinen rekisteröityy unionin järjestelmään tekemällä rekisteröinti-ilmoituksen tunnistamisjäsenvaltiossa. Tunnistamisjäsenvaltio on unionin järjestelmässä seuraava EU-maa:
EU-maa, jonka alueella verovelvollisella on liiketoimintansa kotipaikka tai, jos hänen liiketoimintansa kotipaikka ei ole Yhteisössä, jäsenvaltio, jossa hänellä on kiinteä toimipaikka.
Jos verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka ei ole Yhteisössä, mutta hänellä on useampi kuin yksi kiinteä toimipaikka Yhteisössä, tunnistamisjäsenvaltio on se EU-maa, jossa sijaitsee se kiinteä toimipaikka, jonka osalta verovelvollinen ilmoittaa käyttävänsä unionin järjestelmää. Verovelvollinen on velvollinen noudattamaan kyseistä päätöstä asianomaisen kalenterivuoden sekä kahden sitä seuraavan kalenterivuoden ajan.
Jos verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka ei ole Yhteisössä eikä hänellä ole siellä kiinteää toimipaikkaa, tunnistamisjäsenvaltio on se EU-maa, josta tavaroiden lähetys tai kuljetus alkaa. Jos on useampi kuin yksi EU-maa, josta tavaroiden lähetys tai kuljetus alkaa, verovelvollisen on ilmoitettava, mikä kyseisistä EU-maista on tunnistamisjäsenvaltio. Verovelvollinen on velvollinen noudattamaan kyseistä päätöstä asianomaisen kalenterivuoden sekä kahden sitä seuraavan kalenterivuoden ajan.
Esimerkki 15:
Yritys A myy palveluja kuluttajille Yhteisössä ja haluaa käyttää unionin järjestelmää. A:n liiketoiminnan kotipaikka on Suomessa, joten A:n tunnistamisjäsenvaltio on Suomi. A tekee rekisteröinti-ilmoituksen OmaVerossa.
Esimerkki 16:
Yritys A myy tavaraa kuluttajille EU:n alueella ja haluaa käyttää unionin järjestelmää. A:n liiketoiminnan kotipaikka on Norjassa, eikä sillä ole kiinteää toimipaikkaa Yhteisössä. A lähettää kuitenkin Suomesta tavaraa alihankkijan ylläpitämästä varastosta kuluttajille muissa EU-maissa, joten A:n tunnistamisjäsenvaltio on Suomi. A tekee rekisteröinti-ilmoituksen OmaVerossa.
Ahvenanmaalle sijoittautunut verovelvollinen voi käyttää unionin järjestelmää palvelujen myynteihin Yhteisössä, jos hänellä on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Yhteisössä. Ahvenanmaalle sijoittautunut verovelvollinen voi käyttää unionin järjestelmää EU:n sisäiseen tavaroiden etämyyntiin, jos hän lähettää tai kuljettaa tavaraa kuluttajille yhdestä EU-maasta toiseen.
Esimerkki 17:
Yritys A myy palveluja kuluttajille Yhteisössä ja haluaa käyttää unionin järjestelmää. A:n liiketoiminnan kotipaikka on Ahvenanmaalla. Lisäksi sillä on kiinteä toimipaikka Manner-Suomessa ja Ruotsissa. A voi valita tunnistamisjäsenvaltioksi joko Suomen tai Ruotsin. Jos A valitsee tunnistamisjäsenvaltioksi Suomen, A tekee rekisteröinti-ilmoituksen OmaVerossa.
Unionin järjestelmässä verovelvollinen käyttää rekisteröitymisessä tunnistamisjäsenvaltiossa aikaisemmin annettua arvonlisäverotunnistetta. Unionin järjestelmään rekisteröityminen edellyttää siten voimassa olevaa arvonlisäverorekisteröintiä tunnistamisjäsenvaltiossa. Suomessa annettu arvonlisäverotunniste muodostetaan maatunnuksesta FI ja numerosarjasta, joka on Y-tunnus (yritys- ja yhteisötunnus) ilman kahden viimeisen numeron välissä olevaa väliviivaa.
4.1.4 Rekisteröityminen tuontijärjestelmään
4.1.4.1 Rekisteröityminen tuontijärjestelmään ilman välittäjää
Verovelvollinen, joka ei käytä välittäjää, rekisteröityy tuontijärjestelmään tekemällä rekisteröinti-ilmoituksen tunnistamisjäsenvaltiossa. Verovelvollisen tunnistamisjäsenvaltio on tuontijärjestelmässä seuraava EU-maa:
EU-maa, johon Yhteisöön sijoittautumaton verovelvollinen päättää rekisteröityä. Tämä koskee vain verovelvollista, joka on sijoittautunut sellaiseen kolmanteen maahan, jonka kanssa EU on tehnyt keskinäistä avunantoa koskevan sopimuksen, ja joka harjoittaa etämyyntiä vain kyseisestä maasta.
EU-maa, jossa sijaitsee se verovelvollisen kiinteä toimipaikka, jonka osalta verovelvollinen ilmoittaa käyttävänsä tuontijärjestelmää, silloin kun verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka ei ole Yhteisössä, mutta verovelvollisella on siellä yksi tai useampi kiinteä toimipaikka. Silloin kun verovelvollisella on Yhteisössä useampi kuin yksi kiinteä toimipaikka, tunnistamisjäsenvaltion valintaa koskeva päätös sitoo häntä kyseisen kalenterivuoden ja kahden seuraavan kalenterivuoden ajan.
EU-maa, jossa verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka sijaitsee.
Esimerkki 18:
Yritys A myy tavaraa kuluttajille Yhteisössä siten, että tavara lähetetään ostajille Kiinasta. A haluaa käyttää tuontijärjestelmää. A:n liiketoiminnan kotipaikka on Suomessa, joten A:n tunnistamisjäsenvaltio on Suomi. A tekee rekisteröinti-ilmoituksen OmaVerossa.
Esimerkki 19:
Yritys A myy tavaraa kuluttajille Yhteisössä siten, että tavara lähetetään ostajille Venäjältä. A haluaa käyttää tuontijärjestelmää. A:n liiketoiminnan kotipaikka on Venäjällä, mutta sillä on Suomessa ja Virossa kiinteä toimipaikka. A voi valita tunnistamisjäsenvaltioksi Suomen tai Viron. Jos A valitsee Suomen tunnistamisjäsenvaltioksi, A tekee rekisteröinti-ilmoituksen OmaVerossa.
Esimerkki 20:
Yritys A myy tavaraa kuluttajille Yhteisössä siten, että tavara lähetetään ostajille vain Norjasta. EU ja Norja ovat tehneet keskinäistä avunantoa koskevan sopimuksen. A haluaa käyttää tuontijärjestelmää. A:n liiketoiminnan kotipaikka on Norjassa. A voi valita tunnistamisjäsenvaltioksi minkä tahansa EU-maan. Jos A valitsee Suomen tunnistamisjäsenvaltioksi, A tekee rekisteröinti-ilmoituksen OmaVerossa.
Ahvenanmaalle sijoittautunut verovelvollinen, jolla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Yhteisössä, voi käyttää tuontijärjestelmää EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntiin Manner-Suomeen tai muihin EU-maihin ilman välittäjää.
Esimerkki 21:
Yritys A myy tavaraa kuluttajille Yhteisössä siten, että tavara lähetetään ostajille Ahvenanmaalta. A haluaa käyttää tuontijärjestelmää. A:n liiketoiminnan kotipaikka on Ahvenanmaalla. Lisäksi sillä on kiinteä toimipaikka Manner-Suomessa ja Ruotsissa. A voi valita tunnistamisjäsenvaltioksi joko Suomen tai Ruotsin. Jos A valitsee Suomen tunnistamisjäsenvaltioksi, A tekee rekisteröinti-ilmoituksen OmaVerossa.
4.1.4.2 Rekisteröityminen tuontijärjestelmään välittäjän edustamana
Jos verovelvollinen käyttää välittäjää, joko vapaaehtoisesti tai koska verovelvollinen ei muuten voi rekisteröityä tuontijärjestelmään, välittäjä tekee sekä oman välittäjänä toimimista koskevan rekisteröinti-ilmoituksen, että edustamansa verovelvollisen rekisteröinti-ilmoituksen tunnistamisjäsenvaltiossa. Välittäjä ei voi tehdä rekisteröinti-ilmoitusta edustamansa verovelvollisen puolesta, ennen kuin hänen oma rekisteröinti-ilmoituksensa on hyväksytty.
Verovelvollista edustavana välittäjänä voi toimia Yhteisöön sijoittautunut henkilö, joka täyttää tunnistamisjäsenvaltion asettamat edellytykset. Välittäjän tunnistamisjäsenvaltio on tuontijärjestelmässä seuraava EU-maa:
EU-maa, jossa välittäjän liiketoiminnan kotipaikka sijaitsee.
EU-maa, jossa sijaitsee se välittäjän kiinteä toimipaikka, jonka osalta välittäjä ilmoittaa käyttävänsä tuontijärjestelmää, silloin kun välittäjän liiketoiminnan kotipaikka ei ole Yhteisössä, mutta välittäjällä on siellä yksi tai useampi kiinteä toimipaikka. Silloin kun välittäjällä on Yhteisössä useampi kuin yksi kiinteä toimipaikka, tunnistamisjäsenvaltion valintaa koskeva päätös sitoo häntä kyseisen kalenterivuoden ja kahden seuraavan kalenterivuoden ajan.
Esimerkki 22:
Yritys A myy tavaraa kuluttajille Yhteisössä siten, että tavara lähetetään ostajille Yhdysvalloista. A haluaa käyttää tuontijärjestelmää. A:n liiketoiminnan kotipaikka on Yhdysvalloissa, eikä se ole sijoittautunut Yhteisöön. Käyttääkseen tuontijärjestelmää A:n on nimettävä välittäjä. A nimeää välittäjäksi yritys B:n. B:n liiketoiminnan kotipaikka on Suomessa, joten B:n tunnistamisjäsenvaltio on Suomi. B tekee OmaVerossa sekä oman, välittäjänä toimimista koskevan rekisteröinti-ilmoituksen, ja sen jälkeen, kun se on hyväksytty, rekisteröinti-ilmoituksen A:n puolesta.
Esimerkki 23:
Yritys A myy tavaraa kuluttajille Yhteisössä siten, että tavara lähetetään ostajille Ahvenanmaalta. A haluaa käyttää tuontijärjestelmää. A:n liiketoiminnan kotipaikka on Ahvenanmaalla. A:lla ei ole kiinteää toimipaikkaa Yhteisössä, esimerkiksi Manner-Suomessa. Käyttääkseen tuontijärjestelmää A:n on nimettävä välittäjä. A nimeää välittäjäksi yritys B:n. B:n liiketoiminnan kotipaikka on Manner-Suomessa, joten B:n tunnistamisjäsenvaltio on Suomi. B tekee OmaVerossa sekä oman, välittäjänä toimimista koskevan rekisteröinti-ilmoituksen, ja sen jälkeen, kun se on hyväksytty, rekisteröinti-ilmoituksen A:n puolesta.
4.1.4.3 Tuontijärjestelmässä käytettävät tunnisteet
Tuontijärjestelmässä verovelvollinen saa tunnistamisjäsenvaltiolta rekisteröinti-ilmoituksen hyväksymisen jälkeen yksilöllisen arvonlisäverotunnisteen (muodossa IMxxxyyyyyyz) tuontijärjestelmän soveltamista varten.
Välittäjä saa tuontijärjestelmässä yksilöllisen tunnistenumeron (muodossa INxxxyyyyyyz). Lisäksi jokainen välittäjän edustama verovelvollinen saa yksilöllisen arvonlisäverotunnuksen (muodossa IMxxxyyyyyyz). Näitä tunnisteita käytetään vain tuontijärjestelmässä.
Jos aiemmin tuontijärjestelmään rekisteröity ja sieltä myöhemmin poistunut verovelvollinen tai välittäjä rekisteröidään uudelleen tuontijärjestelmään, verovelvollinen saa uuden IM-alkuisen arvonlisäverotunnisteen ja välittäjä uuden IN-alkuisen tunnisteen. Aiemmin käytettyjä tunnisteita ei käytetä uudelleen. Myös tilanteessa, jossa verovelvollinen vaihtaa välittäjää, verovelvollinen saa uuden IM-alkuisen tunnisteen.
4.2 Välittäjän rooli tuontijärjestelmässä
4.2.1 Välittäjän vastuut ja velvollisuudet
Verovelvollisen nimeämä välittäjä täyttää
tuontijärjestelmään
kuuluvat velvoitteet verovelvollisen nimissä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että välittäjä antaa veroilmoituksen ja maksaa veroilmoituksen mukaisen veron tunnistamisjäsenvaltiolle. Välittäjä ilmoittaa tunnistamisjäsenvaltiolle myös verovelvollisen rekisteröintitietojen muutoksista ja toiminnan lopettamisesta. Lisäksi välittäjä pitää luvussa 7.1 ja 7.3 tarkoitettua kirjanpitoa verovelvollisen puolesta.
Välittäjän nimeäminen veronmaksuvelvolliseksi ei poista välittäjän nimenneen verovelvollisen veronmaksuvelvollisuutta. Sekä välittäjä että verovelvollinen ovat veronmaksuvelvollisia verovelvollisen tuontijärjestelmän soveltamisalaan kuuluvista myynneistä.
Kun Suomi on kulutusjäsenvaltio tämä tarkoittaa sitä, että jos maksettavaa veroa ei ole maksettu täysimääräisesti tai veroilmoituksessa on maksettavan veron määrään vaikuttavia virheitä, sekä verovelvollinen että välittäjä ovat yhteisesti vastuussa puuttuvasta määrästä. Suorittamatta jäänyttä veroa voidaan vaatia kummalta tahansa lakisääteisten määräaikojen puitteissa. Koska välittäjän on oltava Yhteisöön sijoittautunut henkilö, verojen periminen kohdistuu käytännössä ensin välittäjään. Välittäjän vastuu niiden verokausien veron osalta, jolloin välittäjä on edustanut verovelvollista, ei lakkaa, vaikka välittäjä lopettaisi verovelvollisen edustamisen.
4.2.2 Välittäjän nimeäminen
Verovelvollinen voi nimetä vain yhden välittäjän kerrallaan. Välittäjä voi sen sijaan edustaa samanaikaisesti useampaa verovelvollista.
Välittäjällä on oltava liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Yhteisössä. Tunnistamisjäsenvaltio määräytyy välittäjän sijoittautumispaikan mukaan (ks. luku 4.1.4.2). Kun Suomi on tunnistamisjäsenvaltio, henkilön rekisteröinnille välittäjäksi on asetettu seuraavat edellytykset:
Henkilö on elinkeinonharjoittaja, joka on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin Suomessa.
Henkilö ei ole olennaisesti laiminlyönyt ennakkoperintälain (1118/1996) 26 §:n 2 momentissa tarkoitettuja velvollisuuksia verotuksessa, eikä henkilön voida 26 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muulla vastaavalla perusteella olennaisesti olettaa laiminlyövän niitä.
Henkilöä, tai henkilön ollessa yhteisö tai yhtymä, sen johtohenkilöä ei ole määrätty liiketoimintakiellosta annetussa laissa (1059/1985) tarkoitettuun liiketoimintakieltoon.
Välittäjänä toimiminen perustuu välittäjän ja verovelvollisen väliseen sopimukseen. Välittäjän on rekisteröidessään edustamaansa verovelvollista tuontijärjestelmään liitettävä rekisteröinti-ilmoitukseen sopimus tai valtakirja, josta käy ilmi välittäjän oikeus toimia tuontijärjestelmässä verovelvollisen nimissä.
Ulkomaalaisen verovelvollisen todentamiseksi ja nimenkirjoitusoikeuden tarkistamiseksi välittäjän on liitettävä rekisteröinti-ilmoitukseen seuraavat asiakirjat:
Verovelvollisen ulkomainen kaupparekisteriotetta vastaava ote, josta käyvät ilmi yrityksen nimi, kotipaikka, toimiala, tilikausi sekä nimenkirjoitusoikeudet.
Verovelvollisen yhtiöjärjestys, yhtiösopimus tai muut vastaavat säännöt tai niiden oikeaksi todistettu jäljennös.
Jos rekisteröinti-ilmoitukseen liitetään edellä ensimmäisessä kohdassa mainittu ulkomaista kaupparekisteriotetta vastaava ote, josta kaikki kyseisessä kohdassa luetellut tiedot käyvät ilmi, toisessa kohdassa mainittuja asiakirjoja ei tarvitse liittää rekisteröinti-ilmoitukseen.
Jos ilmoitukseen liitetään vieraskielinen asiakirja, siitä on liitettävä myös suomen-, ruotsin- tai englanninkielinen käännös.
4.2.3 Välittäjän vaihtaminen
Verovelvollinen voi vaihtaa välittäjää. Tällöin edeltävän välittäjän on ilmoitettava tunnistamisjäsenvaltiolle, että hän ei enää edusta verovelvollista tai että hän lopettaa välittäjänä toimimisen. Uuden välittäjän on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus tunnistamisjäsenvaltiossa niin kuin luvussa 4.1.4.2 kuvataan.
4.3 Rekisteröinnin voimaantulo
Verovelvollinen tai tämän nimissä toimiva välittäjä käyttää
tuontijärjestelmää
siitä päivästä lähtien, jona verovelvolliselle on annettu tuontijärjestelmän käyttämistä varten IM-alkuinen arvonlisäverotunniste.
Verovelvollinen käyttää
muuta kuin
unionin järjestelmää
ja
unionin järjestelmää
rekisteröinti-ilmoituksen tekemistä seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä lähtien.
Jos verovelvollisella on muuhun kuin unionin järjestelmään tai unionin järjestelmään kuuluvia myyntejä jo ennen rekisteröinti-ilmoituksen tekemistä seuraavan kalenterivuosineljänneksen alkua, näitä erityisjärjestelmiä voidaan käyttää jo ensimmäisen myynnin päivämäärästä lähtien. Verovelvollisen on ilmoitettava asiasta tunnistamisjäsenvaltiolle viimeistään myyntiä seuraavan kuukauden 10. päivänä. Kun Suomi on tunnistamisjäsenvaltio, tämä ilmoitus tehdään OmaVerossa. Jos ilmoitusta ei tehdä ajoissa, verovelvollisen on rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi niissä EU-maissa, joissa myynnit ovat tapahtuneet.
Esimerkki 24:
Yritys A on lähettänyt Suomelle unionin järjestelmää koskevan rekisteröinti-ilmoituksen 1.2. A rekisteröidään unionin järjestelmän käyttäjäksi 1.4. A:lla on kuitenkin ollut palvelujen myyntejä Saksassa jo 7.2. A tekee siitä ilmoituksen OmaVerossa 9.3. A rekisteröidään tällöin unionin järjestelmään jo 7.2, jolloin Saksassa tapahtuneet myynnit ilmoitetaan unionin järjestelmän veroilmoituksella ensimmäiseltä vuosineljännekseltä.
4.4 Rekisteröintitietojen muutokset
Verovelvollisen tai hänen välittäjänsä on ilmoitettava sähköisesti tunnistamisjäsenvaltiolle viimeistään seuraavan kuukauden kymmenentenä päivänä seuraavista muutoksista:
erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvan toiminnan lopettamisesta
erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvan toimintansa muutoksista, joiden vuoksi hän ei enää täytä kyseisen erityisjärjestelmän käytön edellytyksiä (ks. luku 3 erityisjärjestelmien käytön edellytyksistä)
tunnistamisjäsenvaltiolle aiemmin toimitettujen tietojen muutoksista.
Kun Suomi on tunnistamisjäsenvaltio, yllä mainitut tiedot ilmoitetaan OmaVerossa.
Jos rekisteröintitietojen muutoksista ei Verohallinnon kehotuksesta huolimatta ilmoiteta, laiminlyönnistä määrätään enintään 5000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.
4.5 Rekisteröinnin päättäminen
4.5.1 Rekisteröinnin päättäminen muussa kuin unionin järjestelmässä
Tunnistamisjäsenvaltio sulkee verovelvollisen muun kuin unionin järjestelmän ulkopuolelle seuraavissa tapauksissa:
verovelvollinen ilmoittaa tunnistamisjäsenvaltiolle, ettei hän enää suorita muun kuin unionin järjestelmän soveltamisalaan kuuluvia palvelujen myyntejä
ilmenee muuten, että verovelvollisen verollinen toiminta on päättynyt
verovelvollinen ei enää täytä muun kuin unionin järjestelmän soveltamisedellytyksiä (ks. luku 3.1)
verovelvollinen jatkuvasti jättää noudattamatta muuta kuin unionin järjestelmää koskevia sääntöjä (ks. luku 4.5.5).
Verovelvollisen sulkeminen muun kuin unionin järjestelmän ulkopuolelle tulee voimaan sitä päivää seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä, jona päätös ulkopuolelle sulkemisesta lähetetään verovelvolliselle sähköisesti.
Jos muuta kuin unionin järjestelmää käyttävä verovelvollinen ei ole kahden peräkkäisen vuoden aikana suorittanut lainkaan kyseisen erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvia palveluja missään kulutusjäsenvaltiossa, verovelvollisen katsotaan lopettaneen verollisen toimintansa. Lopettaminen ei estä verovelvollista käyttämästä muuta kuin unionin järjestelmää, jos hän aloittaa erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvan toimintansa uudelleen.
Verovelvollisen, joka on suljettu muun kuin unionin järjestelmän ulkopuolelle, on suoritettava kaikki suoritettuihin palveluihin liittyvät, ulkopuolelle sulkemisen voimaantulopäivän jälkeen syntyneet arvonlisävelvoitteet suoraan asianomaiselle kulutusjäsenvaltiolle.
Muuta kuin unionin järjestelmää käyttävä verovelvollinen voi myös vapaaehtoisesti lopettaa erityisjärjestelmän käytön siitä huolimatta, että hän jatkaa sellaisten palvelujen suorittamista, jotka voivat kuulua tämän erityisjärjestelmän soveltamisalaan. Verovelvollisen on ilmoitettava asiasta tunnistamisjäsenvaltiolle vähintään 15 päivää ennen sitä kalenterivuosineljännestä edeltävän kalenterivuosineljänneksen päättymistä, jonka aikana verovelvollinen aikoo lopettaa järjestelmän käytön. Lopettaminen tulee voimaan seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä.
Lopettamisen voimaantulopäivän jälkeen suoritettuja palveluja koskevat arvonlisäverovelvoitteet on suoritettava suoraan asianomaiselle kulutusjäsenvaltiolle.
4.5.2 Rekisteröinnin päättäminen unionin järjestelmässä
Tunnistamisjäsenvaltio sulkee verovelvollisen unionin järjestelmän ulkopuolelle seuraavissa tapauksissa:
verovelvollinen ilmoittaa, että hänellä ei enää ole unionin järjestelmän soveltamisalaan kuuluvia tavaroiden tai palvelujen myyntejä
ilmenee muuten, että verovelvollisen unionin järjestelmän soveltamisalaan kuuluva verollinen toiminta on päättynyt
verovelvollinen ei enää täytä unionin järjestelmän soveltamisedellytyksiä (ks. luku 3.2 ja 4.1.3)
verovelvollinen jatkuvasti jättää noudattamatta unionin järjestelmää koskevia sääntöjä (ks. luku 4.5.5).
Verovelvollisen sulkeminen unionin järjestelmän ulkopuolelle tulee voimaan sitä päivää seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä, jona päätös ulkopuolelle sulkemisesta lähetetään verovelvolliselle sähköisesti. Jos ulkopuolelle sulkeminen johtuu liiketoiminnan kotipaikan tai kiinteän toimipaikan muutoksesta taikka sen paikan muutoksesta, josta tavaroiden lähetys tai kuljetus alkaa, ulkopuolelle sulkeminen tulee voimaan kuitenkin tämän muutoksen päivämäärästä alkaen.
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen ei ole kahden peräkkäisen vuoden aikana luovuttanut lainkaan unionin järjestelmän soveltamisalaan kuuluvia tavaroita tai suorittanut sen soveltamisalaan kuuluvia palveluja missään kulutusjäsenvaltiossa, verovelvollisen katsotaan lopettaneen verollisen toimintansa. Lopettaminen ei estä verovelvollista käyttämästä unionin järjestelmää, jos hän aloittaa erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaan toimintansa uudelleen.
Verovelvollisen, joka on suljettu unionin järjestelmän ulkopuolelle, on suoritettava kaikki luovutettuihin tavaroihin tai suoritettuihin palveluihin liittyvät, ulkopuolelle sulkemisen voimaantulopäivän jälkeen syntyneet arvonlisävelvoitteet suoraan asianomaiselle kulutusjäsenvaltiolle.
Unionin järjestelmää käyttävä verovelvollinen voi myös vapaaehtoisesti lopettaa erityisjärjestelmän käytön siitä huolimatta, että hän jatkaa sellaisten tavaroiden luovuttamista tai sellaisten palvelujen suorittamista, jotka voivat kuulua tämän erityisjärjestelmän soveltamisalaan. Verovelvollisen on ilmoitettava asiasta tunnistamisjäsenvaltiolle vähintään 15 päivää ennen sitä kalenterivuosineljännestä edeltävän kalenterivuosineljänneksen päättymistä, jonka aikana verovelvollinen aikoo lopettaa järjestelmän käytön. Lopettaminen tulee voimaan seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä.
Lopettamisen voimaantulopäivän jälkeen luovutettuja tavaroita tai suoritettuja palveluja koskevat arvonlisäverovelvoitteet on maksettava suoraan asianomaiselle kulutusjäsenvaltiolle.
4.5.3 Rekisteröinnin päättäminen tuontijärjestelmässä
4.5.3.1 Rekisteröinnin päättäminen, kun kyse on verovelvollisesta, joka ei käytä välittäjää
Tunnistamisjäsenvaltio sulkee välittäjää käyttämättömän verovelvollisen tuontijärjestelmän ulkopuolelle seuraavissa tapauksissa:
verovelvollinen ilmoittaa tunnistamisjäsenvaltiolle, ettei hän enää harjoita EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntiä
voidaan muutoin olettaa, että verovelvollisen verollinen EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntitoiminta on päättynyt
verovelvollinen ei enää täytä tuontijärjestelmän soveltamisedellytyksiä (ks. luku 3.3 ja 4.1.4.1)
verovelvollinen jatkuvasti jättää noudattamatta tuontijärjestelmää koskevia sääntöjä (ks. luku 4.5.5).
Verovelvollisen sulkeminen tuontijärjestelmän ulkopuolelle tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona päätös ulkopuolelle sulkemisesta lähetetään verovelvolliselle sähköisesti, lukuun ottamatta seuraavia tilanteita:
Ulkopuolelle sulkeminen johtuu liiketoiminnan kotipaikan tai kiinteän toimipaikan muutoksesta, jolloin ulkopuolelle sulkeminen tulee voimaan tämän muutoksen päivämäärästä alkaen.
Ulkopuolelle sulkeminen johtuu siitä, että verovelvollinen laiminlyö jatkuvasti järjestelmän sääntöjen noudattamisen (ks. luku 4.5.5), jolloin ulkopuolelle sulkeminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona päätös ulkopuolelle sulkemisesta lähetetään verovelvolliselle sähköisesti.
Jos tuontijärjestelmää käyttävä verovelvollinen ei ole kahden peräkkäisen vuoden aikana luovuttanut lainkaan kyseisen erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvia tavaroita missään kulutusjäsenvaltiossa, verovelvollisen katsotaan lopettaneen verollisen toimintansa. Lopettaminen ei estä verovelvollista käyttämästä tuontijärjestelmää, jos hän aloittaa erityisjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvan toimintansa uudelleen.
Tuontijärjestelmää ilman välittäjää käyttävä verovelvollinen voi vapaaehtoisesti lopettaa järjestelmän käytön. Verovelvollisen on ilmoitettava asiasta tunnistamisjäsenvaltiolle vähintään 15 päivää ennen sitä kuukautta edeltävän kuukauden päättymistä, jonka aikana hän aikoo lopettaa järjestelmän käytön. Lopettaminen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, eikä verovelvollinen saa enää käyttää erityisjärjestelmää tavaroiden luovutuksiin tuosta päivästä alkaen.
4.5.3.2 Rekisteröinnin päättäminen, kun kyse on verovelvollisesta, jota edustaa välittäjä
Tunnistamisjäsenvaltio sulkee välittäjän edustaman verovelvollisen tuontijärjestelmän ulkopuolelle seuraavissa tapauksissa:
välittäjä ilmoittaa tunnistamisjäsenvaltiolle, ettei kyseinen verovelvollinen enää harjoita EU:n ulkopuolelta tuotavien tavaroiden etämyyntiä
voidaan muutoi
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
