← Suomi
    VERO-VH/2668/00.01.00/2024
    Suomi

    VERO-VH/2668/00.01.00/2024 — Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu Syventävä vero-ohje Antopäivä 12.7.2024 Versiohistoria Diaarinumero VH/2668/00.01.00/2024 Voimassaolo 12.7.2024 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti Korvaa ohjeen VH/5186/00.01.00/2023, 28.11.2023 Ohje liittyy kokonaisuuteen: Kansainvälinen verotus Tässä ohjeessa käsitellään yhteisöjen käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusten verovapauden edellytyksiä, osakkeiden hankintamenon vähennyskelvottomuutta sekä osakeluovutuksiin liittyvien eräiden menojen ja menetysten vähennyskelpoisuutta. Ohjeen lukua 3 on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden päätösten KHO 2024:41, KHO 2024:42 ja KHO 2024:43 sekä keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun KVL 3/2023 vuoksi. Edellä mainitut korkeimman hallinto-oikeuden päätökset eivät kavenna käyttöomaisuuden käsitettä. Siten luvussa 3 esitettyjä käyttöomaisuusluonteen arvioinnissa käytettäviä painotuksia sovelletaan tulolähdejaon poistamisen jälkeisinä verovuosina eli verovuodesta 2020 alkaen. Verovuoteen 2019 asti käyttöomaisuusluonteen arvioinnissa sovelletaan kumotussa ohjeessa VH/5186/00.01.00/2023 esitettyjä painotuksia. Ohjeeseen on tehty myös pieniä teknisiä täsmennyksiä. 1 Johdanto Yhteisöjen käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinta on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, elinkeinoverolaki) säännösten mukaan tietyin edellytyksin verovapaata tuloa ja hankintameno vähennyskelvotonta menoa. Tämä tarkoittaa, että käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitto on verovapaa ja luovutustappio vähennyskelvoton. EVL rajoittaa käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenon vähentämistä myös tilanteissa, joissa käyttöomaisuusosakkeiden luovutus ei ole verovapaa. Tällöin luovutushinnan ylittävän hankintamenon osan eli luovutus- tai purkutappion saa vähentää vain veronalaisista käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinnoista verovuonna ja viitenä seuraavana verovuonna. Käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenosta ei voida myöskään tehdä arvonalentumisen vuoksi poistoa missään yritysmuodossa. Luovutusvoiton ja luovutustappion käsitteiden käyttäminen ei ole elinkeinoverolain säännösten mukaista. Tekstin luettavuuden vuoksi näitä termejä kuitenkin käytetään tässä ohjeessa. Eräiden yhteisöjen henkilökohtainen tulolähde (TVL) poistui verovuoden 2020 alusta lukien. Osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön aikaisemmin TVL-tulolähteen varallisuutena käsitelty omaisuus on muutoksen jälkeen yleensä EVL 12 a §:n mukaista muuta omaisuutta. Muun omaisuuden perusteella syntyvät tulot ja tulon hankkimiseen liittyvät menot ja menetykset ovat osa elinkeinotulolähteen tuloja ja menoja. Eräillä yhteisöillä, joiden harjoittaman toiminnan varsinaisena tarkoituksena on muu kuin elinkeinotoiminnan harjoittaminen, TVL-tulolähde säilyy. Nämä yhteisöt luetellaan EVL 1 §:n 2 momentissa, ja niitä ovat muun muassa yleishyödylliset yhteisöt sekä asunto-osakeyhtiöt ja keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt). Yhteisöjen tulolähdejaon poistamista käsitellään Verohallinnon ohjeessa Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen. Yhteisöjen tulolähdejaon poistamisen yhteydessä ei ole muutettu EVL 12 §:n käyttöomaisuuden käsitettä eikä käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelua koskevia säännöksiä. Siten aikaisempaa oikeuskäytäntöä sovelletaan edelleen ratkaistaessa sitä, kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuteen (ks. myös HE 257/2018 vp). 2 Luovutusvoiton verovapauden soveltamisala 2.1 Elinkeinotulolähteen käyttöomaisuusosakkeet Verovapaasti luovutettavia osakkeita voivat olla ainoastaan omistajayhteisön harjoittaman elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvat osakeomistukset. Luovutusvoiton verovapaus on rajattu koskemaan tilanteita, joissa sekä luovuttajayhteisö että luovutuksen kohdeyhteisö täyttävät EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja EVL 6 b §:ssä määritellyt edellytykset. Kun luovutushinta on verovapaa, osakkeiden hankintameno on vähennyskelvoton. Yhteisön omistamia vaihto-, sijoitus- ja rahoitusomaisuuteen tai EVL 12 a §:n muuhun omaisuuteen kuuluvia osakkeita ei voida luovuttaa verovapaasti. Luovutusvoiton verovapaussäännös ei koske myöskään yhteisön henkilökohtaisen (TVL) eikä maatalouden (MVL) tulolähteen osakkeita. 2.2 Luovuttajaa koskevat edellytykset EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa luetellaan ne verovelvolliset, jotka voivat luovuttaa käyttöomaisuusosakkeita verovapaasti. Säännöksen perusteella tällaisia yhteisöjä ovat EVL 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa harjoittavat osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki ja keskinäinen vakuutusyhtiö. Luovutusvoiton verovapaus koskee myös ulkomaisia yhteisöjä, jos niiden luovuttamat käyttöomaisuusosakkeet kuuluvat Suomessa olevan kiinteän toimipaikan varallisuuteen. Muut yhteisöt sekä yksityiset elinkeinonharjoittajat ja elinkeinoyhtymät eivät voi luovuttaa käyttöomaisuusosakkeita verovapaasti. EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhteisö ei voi luovuttaa käyttöomaisuusosakkeita verovapaasti. Jos pääomasijoittajaksi katsottava yhteisö harjoittaa pääomasijoitustoiminnan ohella muutakin elinkeinotoimintaa, tässä toiminnassa syntyneet käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitot voivat olla muiden edellytysten täyttyessä verovapaita ja luovutustappiot vähennyskelvottomia. Pääomasijoitustoiminnasta on annettu Verohallinnon ohje Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotus . 2.3 Luovutustapahtuma EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 6 b §:ssä luovutuksella tarkoitetaan osakkeiden omistusoikeuden luovutusta, jollaisena voidaan pitää esimerkiksi osakkeiden kauppaa, vaihtoa ja apporttisijoitusta yhtiöön. Samoin luovutus tapahtuu osakeyhtiön hankkiessa tai lunastaessa omia osakkeitaan sekä luovutettaessa osakkeita osinkona. Osakeyhtiön pääomanpalautus on myös rinnastettavissa lainkohdassa tarkoitettuun käyttöomaisuusosakkeiden luovuttamiseen (KHO 2005:24). Listaamattoman osakeyhtiön vapaan oman pääoman rahastosta (SVOP) tehtyä varojenjakoa käsitellään tietyissä tilanteissa saajayhtiön verotuksessa luovutuksena EVL 6 c §:n perusteella. Tällöin varojenjakoa voidaan EVL 6 b §:n edellytysten täyttyessä käsitellä käyttöomaisuusosakkeiden verovapaana luovutushintana. Vaikka luovutushinta olisi tällaisessa tilanteessa verovapaata tuloa, vähennetään käyttöomaisuusosakkeiden poistamattomasta hankintamenosta luovutuksena käsiteltävä varojen palautus EVL 6 c §:n 2 momentin mukaisesti. Varojen palauttamista SVOP-rahastosta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa . Osakkeiden luovutus voi tapahtua myös osakeyhtiön purkautuessa, jolloin purkautumista käsitellään jako-osan saajan verotuksessa luovutuksena EVL 51 d §:n 2 momentin mukaisesti (KHO 2005:75). Osakeyhtiön purkautuminen aiheuttaa luovutuksen EVL 51 d §:n 1 momentin mukaisesti myös purkautuvan yhtiön verotuksessa sen omistamien osakkeiden osalta. Osakeyhtiön purkautumista käsitellään Verohallinnon ohjeessa Osakeyhtiön purkautuminen verotuksessa . Käyttöomaisuusosakkeiden tulolähdesiirto (EVL 51 a §:n 1 momentti) ja omaisuuslajisiirto (EVL 51 §:n 3 kohta) eivät ole EVL 6 b §:n tarkoittamia luovutuksia. Myöskään EVL 52 §:n tarkoittamissa yritysjärjestelyissä ei ole kysymys luovutuksesta. 2.4 Luovutuksen kohdetta koskevista edellytyksistä Verovapaasti voidaan EVL 6 b §:n mukaan luovuttaa vain osake. Esimerkiksi osuuskunnan osuudet sekä avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuudet eivät voi olla verovapaan luovutuksen kohteena. Osuuskuntalain (2013/421) mukaan osuuskunnassa voi olla osakepääomaa ja osakkeita. Osuuskunnan osake poikkeaa merkittävästi osakeyhtiön osakkeesta. Osuuskuntiin ei voida tehdä sellaisia suorasijoituksia kuin osakeyhtiöihin. Osuuskunnan osakkeita ei voida lähtökohtaisesti pitää EVL 6 b §:n mukaisina verovapaasti luovutettavina osakkeina. Verovapaasti luovutettaviin osakkeisiin liittyvät myös seuraavat edellytykset: Osakkeet kuuluvat luovuttajayhteisön EVL 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen (EVL 12 §). Luovuttajayhteisö on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta , vähintään 10 %:n osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luovutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin (EVL 6 b §:n 2 momentin 1 kohta). Luovutettavat osakkeet eivät ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai sellaisen osakeyhtiön osakkeita, jonka toiminta käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa (EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohta). Luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen, asuu EU:n jäsenvaltiossa emotytäryhtiödirektiivin 2 artiklan tarkoittamalla tavalla, tai yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on voimassa oleva verosopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon (EVL 6 b §:n 2 momentin 3 kohta). Jos luovutuksen kohdeyhtiö tai luovuttajayhteisö ei täytä edellä mainittuja edellytyksiä, ovat luovutusvoitot veronalaisia. Osakeluovutus voi olla verovapaa, vaikka luovutuksen kohteena oleva osakeyhtiö ei harjoita elinkeinotoimintaa. Käytännössä on kuitenkin harvinaista, että muuta kuin elinkeinotoimintaa harjoittavan osakeyhtiön osakkeet voitaisiin luovuttaa verovapaasti. 3 Käyttöomaisuusosakkeen käsitteestä 3.1 Käyttöomaisuuden määritelmä elinkeinoverolaissa ja sen esitöissä Elinkeinoverolain omaisuuslajijaottelussa osakkeet voivat olla käyttö-, vaihto-, rahoitus-, sijoitus- tai muuta omaisuutta. Luovutuksen kohteena olevan yhtiön osakkeiden omaisuuslaji ratkaistaan kussakin tilanteessa tapauskohtaisesti eri tekijöiden kokonaisarvioinnin perusteella. EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta. Hallituksen esityksessä (HE 92/2004) on yleisperusteluissa muun ohella todettu, että käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet. Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuutena voidaan pitää myös niin sanottuja strategisia osakeomistuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi samalla alalla tai lähialalla toimivan yhtiön osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja. Hallituksen esityksessä (HE 176/2008) on luonnehdittu käyttöomaisuuden käsitettä, jota ei ehdotettu muutettavaksi. Hallituksen esityksessä todettiin, että käyttöomaisuutta ovat EVL 12 §:n mukaan elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet, kuten maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet ja kalusto. Käyttöomaisuuden kriteeriksi on asetettu, että hyödykkeen tulee palvella käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa. Pitkäaikaisista sijoituksista käyttöomaisuus eroaa siten, että käyttöomaisuuden hankintameno kohdistuu verovelvollisen varsinaiseen suoritetuotantoon ja on sen kannalta välttämätön. Arvopapereiden on katsottava kuuluvan käyttöomaisuuteen muun muassa silloin, kun verovelvollinen on hankkinut ne lisätäkseen, turvatakseen tai helpottaakseen suoritteidensa menekkiä taikka tehdäkseen tuotannontekijän hankkimisen edulliseksi tai varmemmaksi. Käyttöomaisuudeksi on yleensä katsottu muun muassa tytäryhtiöosakkeet silloinkin, kun tytäryhtiö toimii eri toimialalla. Jos arvopaperit eivät liity verovelvollisen elinkeinotoimintaan, ne luetaan verotuksessa henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, tuloverolain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta (HE 257/2018) todetaan, että muun omaisuuden omaisuuslaji oli tarpeen säätää myös eräiden perusteettomien veroetujen estämiseksi. Hallituksen esityksen mukaan ilman muun omaisuuden omaisuuslajia erilaiset osakesijoitukset olisi luettava lähinnä käyttöomaisuuteen myös silloin, kun ne eivät liittyisi yhteisön varsinaiseen liiketoimintaan. Näin yhtiön kautta tehdyt osakesijoitukset tulisivat käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoiton verovapauden piiriin. Käytännössä verovapaus koskisi lähes kaikenlaisia osakeomistuksia, jotka vastaavat vähintään kymmenen prosentin osuutta osakepääomasta. Muun muassa erilaiset holdingyhtiöt, joiden kautta perhe- ja sukuomisteisten yhtiöiden osakeomistus on yleisesti järjestetty, voisivat luovuttaa omistetut osakkeet verovapaasti. Tämä olisi ristiriidassa käyttöomaisuusosakkeiden verovapaata luovutusta koskevan säännöksen tarkoituksen kanssa. Säännöksen säätämisen tarkoituksena oli tehdä konsernien toimintaympäristöstä kansainvälisesti kilpailukykyinen, ei mahdollistaa yhtiöiden kautta harjoitetun sijoitustoiminnan verovapaus. Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat muun muassa markkinointi- ja myyntiyhtiöiden sekä erilaisten tuotanto- ja alihankintayhtiöiden osakkeet, jotka palvelevat omistajayhtiön omaa elinkeinotoimintaa. Elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden omistamista ja hallintaa ei sellaisenaan voida katsoa elinkeinotoiminnaksi. Pelkästään sijoituksia hallinnoiva holdingyhtiö ei siten ole EVL 1 §:n 1 momentin mukaista toimintaa harjoittava yhtiö eikä sillä voi olla elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeita. Omistettujen yhtiöiden lukumäärä tai osakeomistuksen suuruus ei myöskään yksin ratkaise sitä, mihin omaisuuslajiin osakkeet kuuluvat. Myös kokonaan omistetun tytäryhtiön osakkeet voivat kuulua käyttöomaisuuden sijaan esimerkiksi EVL 12 a §:n muuhun omaisuuteen, jos osakkeiden omistaminen palvelee lähinnä muita kuin osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia. 3.2 Käyttöomaisuusluonteen arviointi oikeuskäytännössä 3.2.1 Käyttöomaisuusluonnetta koskeva oikeuskäytäntö Oikeuskäytännössä käyttöomaisuusluonteen arvioinnissa keskeistä merkitystä on annettu sille, miten kohdeyhtiön osakkeet palvelevat osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia (ennakkopäätökset KHO 2024:41, KHO 2024:42 ja KHO 2024:43). Pelkkä osakkeiden omistaminen ja hallinta ei osoita, että osakkeet kuuluisivat omistajayhteisön käyttöomaisuuteen. Jos taas osakkeiden omistaminen on perustunut lähinnä siihen, että osakkeet ovat palvelleet osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia, kyse on käyttöomaisuuteen kuuluvista osakkeista. Osakkeet palvelevat osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia silloin, kun omistajayhteisö on hankkinut ne lisätäkseen, turvatakseen tai helpottaakseen suoritteidensa menekkiä, tai kun kysymys on omistajayhtiön näkökulmasta niin sanotusta strategisesta osakeomistuksesta. Se, ovatko osakkeet palvelleet osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia, ratkaistaan kunkin tapauksen olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella. Päätökset KHO 2024:41 ja KHO 2024:42 koskivat tilannetta, jossa konsernirakenne oli muodostettu osakevaihdolla ja rajanvetoa käytiin siitä, palveliko konsernirakenne lähinnä osakkeenomistajien etua ja sijoitusten hallinnointia, vai palveliko kohdeyhtiön osakkeiden omistaminen käyttöarvollaan omistajayhtiön elinkeinotoimintaa siten, että osakkeet oli katsottava käyttöomaisuudeksi. Päätöksessä KHO 2024:41 esillä olleessa tilanteessa luovuttajayhtiö A Oy oli omistanut kohdeyhtiö D Oy:n osakekannan kokonaisuudessaan noin 12 vuoden ajan. A Oy:n osakkaina oli ollut kolme veljestä ja heidän kaksi serkkuaan. Samojen henkilöiden omistama B Oy oli jakautunut kiinteistöyhtiö C:ksi ja suunnittelu- ja valmistustoimintaa harjoittavaksi D Oy:ksi, jonka osakekannan A Oy oli hankkinut osakevaihdolla. A Oy oli tarjonnut D Oy:lle yli kymmenen vuoden ajan taloushallintoon ja muuhun hallintoon liittyviä erilaisia palveluja, jotka oli tuottanut A Oy:n osakaskuntaan kuulumaton henkilö. A Oy oli myynyt hallintopalveluja myös kiinteistöyhtiö C:lle. KHO:n päätöksen mukaan D Oy:n osakkeet kuuluivat A Oy:n käyttöomaisuuteen seuraavilla perusteilla: Korkein hallinto-oikeus katsoi, että D Oy:n asema A Oy:n kokonaan omistamana tytäryhtiönä, osakkeiden omistusajan pituus ja A Oy:n osakaskuntaan kuulumattoman henkilökunnan toimesta eri yhtiöille tuottamat palvelut puolsivat sitä, että D Oy:n osakkeet olivat A Oy:n käyttöomaisuutta. Kun A Oy oli hankkinut osakevaihdolla D Oy:n osakekannan, henkilöosakkaiden välitön omistus D Oy:ssä oli muuttunut välilliseksi. Tämä seikka puolsi A Oy:n luonnehdintaa holdingyhtiöksi, jonka kautta oli järjestetty sukuomisteisen yhtiön osakeomistus. D Oy:n osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta puoltavien ja sitä vastaan puhuvien seikkojen keskinäistä painoarvoa punnittaessa oli kiinnitettävä huomiota siihen, missä määrin konserniin perustuvalle omistusrakenteelle oli osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. D Oy harjoitti tuotannollista toimintaa. Henkilöosakkaita oli ollut alun perin viisi. Konsernirakenteelle, jossa oli toimittu vakiintuneesti useiden vuosien ajan, oli nähtävillä toiminnan johtamiseen, riskien hallintaan ja rahoituksen järjestämiseen liittyviä perusteita. Ei ollut aihetta katsoa, että konsernirakenne olisi palvellut vain osakkeenomistajien sijoitusten hallinnointia. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että D Oy:n osakkeet olivat A Oy:n EVL 6 b ja 12 §:ssä tarkoitettuja käyttöomaisuusosakkeita. Päätöksessä KHO 2024:42 esillä olleessa tilanteessa luonnolliset henkilöt C ja D olivat omistaneet arkkitehtipalveluja tarjonneen B Oy:n osakekannan. Samojen henkilöosakkaiden omistama A Oy oli hankkinut B Oy:n osakekannan osakevaihdolla. A Oy oli harjoittanut arvopaperikauppaa ja tarjonnut B Oy:lle toimitusjohtajapalveluita sekä talous- ja palkkahallinnon palveluita, jotka olivat tuottaneet kaksi yhtiön osakaskuntaan kuulumatonta työntekijää. A Oy:n vuotuisista liikevaihdoista pääosa eli 74,4–86,2 % oli kertynyt muista tuotoista kuin palveluveloituksista B Oy:ltä. A Oy:n varat sisälsivät merkittävän määrän vaihto-omaisuutta ja saamisia. A Oy oli omistanut B Oy:n osakkeet noin yhdeksän vuoden ajan. KHO katsoi, että B Oy:n osakkeet eivät olleet A Oy:n käyttöomaisuutta vaan EVL 12 a §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta. KHO perusteli päätöstään muun ohella seuraavasti: Korkein hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n asema A Oy:n kokonaan omistamana tytäryhtiönä, osakkeiden omistusajan pituus sekä A Oy:n osakaskuntaan kuulumattoman henkilökunnan toimesta tuottamat palvelut puolsivat sitä, että B Oy:n osakkeet ovat palvelleet käyttöarvollaan A Oy:n elinkeinotoimintaa. A Oy harjoitti hallinnollisten palveluiden tuottamisen lisäksi arvopaperikauppaa, ja yhtiön noin 25 000 000 euron suuruiset varat koostuivat B Oy:n osakkeiden lisäksi vaihto-omaisuudesta sekä yhtiön liikevaihtoon nähden merkittävän määräisistä osakaslainasaamisista, muista saamisista ja rahavaroista. Yhtiön vuotuisten liikevaihtojen pääosa oli kertynyt muista tuotoista kuin veloituksista B Oy:ltä. Nämä seikat eivät osoittaneet sitä, että B Oy:n osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta. Kun A Oy oli hankkinut osakevaihdolla B Oy:n osakekannan, C:n ja D:n välitön omistus B Oy:ssä oli muuttunut välilliseksi. Osakevaihdolla muodostetulle konsernirakenteelle ei ollut juurikaan esitetty yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Omistusrakenteen oli katsottava palvelleen lähinnä A Oy:n osakkeenomistajien etua ja yhtiön toiminnan tarkoituksen olleen sen osakkeenomistajien erilaisten sijoitusten hallinnointi. B Oy:n osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta vastaan puhuvia seikkoja oli pidettävä merkitykseltään vahvempina kuin osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta puoltavia seikkoja. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että B Oy:n osakkeet olivat A Oy:n elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta. Päätöksessä KHO 2012:73 A Oy:n ja B Oy:n väliset liiketoimet olivat moninaiset. B Oy:n osakkeiden katsottiin kuuluvan A Oy:n käyttöomaisuuteen. KHO 2012:73 A Oy oli ollut vuonna 1998 mukana perustamassa B Oy:tä, minkä jälkeen A Oy myi liiketoimintansa B Oy:lle. A Oy:lle oli kertynyt B Oy:n perustamisen yhteydessä solmittuun osakkuussopimukseen perustuvia rojaltituloja vuoteen 2006 mennessä yhteensä noin 236 000 euroa. B Oy oli toiminut tiloissa, jotka A Oy oli hankkinut ja remontoinut tarkoitusta varten ja vuokrannut B Oy:lle. A Oy oli vuokrannut B Oy:n työntekijöille asuntoja ja vuosina 2003–2006 B Oy:n käyttöön henkilöautoja. B Oy oli aloittanut liiketoimintansa 1.8.1998 osin A Oy:n koneilla ja kalustolla. A Oy oli luovuttanut tuotantokoneensa ja -kalustonsa B Oy:n käyttöön veloituksetta kolmen ensimmäisen vuoden ajaksi. Vuoden 2001 joulukuussa B Oy sitoutui maksamaan A Oy:lle tuotantokoneista ja -kalustosta yhteensä 410 000 markan korvauksen. A Oy oli myöntänyt B Oy:lle lainoja sekä taannut tämän lainoja. A Oy:n ainoa osakkeenomistaja ja hallituksen jäsen oli toiminut B Oy:n toimitusjohtajana sekä hallituksen jäsenenä B Oy:n perustamisesta osakkeiden myyntiin vuonna 2006 asti. Kun otettiin huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuutena, A Oy:tä oli pidettävä elinkeinotoimintaa harjoittavana yhtiönä ja B Oy:n osakkeet olivat edellä kuvatun toiminnallisen ja hallinnollisen yhteyden perusteella kuuluneet A Oy:n käyttöomaisuuteen. Verovuosi 2006. Äänestys 4–1.Laki elinkeinotulon verottamisesta 1 §, 4 §, 5 § 1 kohta, 6 § 1 momentti 1 kohta, 12 § ja 53 § Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 1993 taltio 43 A Oy omisti B Oy:n osakkeita. A Oy:n myynnistä 65,5 prosenttia ja ostoista 37,5 prosenttia kulki B Oy:n kautta. A Oy:n omistamat B Oy:n osakkeet katsottiin sen käyttöomaisuudeksi. Päätöksessä KHO 2012:74 pääosakkaan hallitus- ja konsulttityöskentely ei osoittanut, että C Oy:n osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta. KHO 2012:74 A Oy oli myynyt omistamansa 12,6 prosentin osuuden C Oy:n osakkeista. A Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja pääosakas B oli toiminut C Oy:ssä konsulttina ja hallituksen jäsenenä. A Oy:n liikevaihto muodostui pörssiosakkeiden myynnistä kertyneistä noin 325 000 euron tuloista ja C Oy:n maksamista 8 000 euron konsulttitoiminnan palkkioista. A Oy:n ja C Oy:n välillä ei katsottu vallitsevan B:n hallitus- ja konsulttityöskentelyn perusteella sellaista toiminnallista yhteyttä, jonka perusteella A Oy:n myymät C Oy:n osakkeet olisivat olleet A Oy:n käyttöomaisuutta, vaan ne olivat A Oy:n liiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta. Verovuosi 2007. Laki elinkeinotulon verottamisesta 1 §, 4 §, 5 § 1 kohta, 6 § 1 momentti 1 kohta, 12 § sekä 53 §. Luottamuksensuojaa käsittelevä osa päätöksestä käsitellään luvussa 12. KVL:n ennakkoratkaisussa KVL 19/2012 viestintäalan konsernin emoyhtiöllä A Oy:llä oli kymmeniä tuhansia osakkeenomistajia. A Oy:llä oli neljä tytäryhtiötä ja viisi osakkuusyhtiötä. A Oy:n tarkoituksena oli luovuttaa B Oy:n osakkeet, joista se omisti noin 30 %. A Oy:n tytäryhtiöistä C Oy ja D Oy tuottivat B Oy:lle erilaisia liiketoimintaan liittyviä palveluja. D Oy:n liikevaihdosta noin 30 % koostui B Oy:lle myydystä palvelusta. Lisäksi A Oy vuokrasi B Oy:lle neljää toimitilakiinteistöä. A Oy:n palveluksessa oli kaksi henkilöä, jotka olivat B Oy:n hallituksen jäseniä. Kun otettiin huomioon A Oy:n tytär- ja osakkuusyhtiöiden edellä esitetyllä tavalla muodostama viestintäalan yrityskokonaisuus, oli B Oy:n osakkeita näissä olosuhteissa pidettävä A Oy:n pysyvässä käytössä olevana käyttöomaisuutena. Päätöksessä KHO 2019:61 oli kyse A-konsernista, johon kuului viisi tytäryhtiötä ja kolme osakkuusyhtiötä. Konsernin emoyhtiö A Oy luovutti noin 28 vuotta omistamansa messutoimintaa harjoittaneen B Oy:n osakkeet. B Oy:n osakkeiden hankkimisen tarkoituksena oli ollut A Oy:n kotimaakunnan elinkeinoelämän tukeminen. Lisäksi osakkeiden hankkiminen oli liittynyt tytäryhtiöiden liiketoiminnan edistämiseen erityisesti B Oy:n järjestämien kustannusalan messujen yhteydessä. A-konsernin tytäryhtiöiden kannalta B Oy:n järjestämille messuille osallistuminen merkitsi suurta markkinointipanostusta, joka liittyi tytäryhtiöiden tuotteiden menekin lisäämiseen, turvaamiseen ja helpottamiseen. Myös B Oy:n toiminta kotimaakunnan elinkeinotoiminnan tukemisessa palveli välillisesti A Oy:n elinkeinotoimintaa. KHO:n mukaan A Oy:n omistamien B Oy:n osakkeiden hankkimisessa ei ollut keskeisenä pyrkimyksenä ollut A Oy:n harjoittaman liiketoimintana pidetyn arvopaperikaupan tai konserniin muuhun liiketoimintaan liittymättömän sijoitustoiminnan harjoittaminen. KHO katsoi, että B Oy:n osakkeet olivat pääasiallisesti palvelleet A Oy:n elinkeinotoimintaa välillisesti edistävää tarkoitusta ja kyse oli käyttöomaisuuteen kuuluvista osakkeista. Päätöksessä KHO 2024:43 arvioitiin pörssinoteeratun kohdeyhtiön luovutusvoittoa tilanteessa, jossa konsernin emoyhtiö A Oy oli hankkinut konserniin kuuluvan C Oy:n kanssa lähialalla toimivan pörssinoteeratun kohdeyhtiön B Oyj:n osakkeista yli kymmenen prosentin osuuden ja sittemmin luovuttanut yli puolet omistamistaan B Oyj:n osakkeista alle kahden vuoden omistusajan jälkeen. KHO katsoi A Oy:n olevan liiketoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiö. Konserni oli laajentanut teräsliiketoimintaansa yrityskauppojen avulla. Kun otettiin huomioon, että B Oyj oli terästuotteita valmistustoiminnassaan käyttävä yhtiö ja että A-konsernin yhtiöt olivat myyneet tuotteitaan B Oyj:lle, B Oyj oli A-konsernin teräsliiketoimintaan nähden lähialalla toimiva yhtiö, ja B Oyj:n osakkeiden hankinnan oli katsottava tukeneen A-konsernin tavoitetta laajentaa konsernin teräsliiketoimintaa. Kun lisäksi otettiin huomioon A Oy:n suurimman osakkeenomistajan asema B Oyj:ssä, B Oyj:n osakkeet olivat A Oy:n strateginen sijoitus. B Oyj:n osakkeet olivat A Oy:n käyttöomaisuutta. 3.2.2 Käyttöomaisuusluonteen arvioinnissa huomioitavat tekijät Luovutuksen kohteena olevan yhtiön osakkeiden omaisuuslaji ratkaistaan kussakin tilanteessa tapauskohtaisesti eri tekijöiden kokonaisarvioinnin perusteella. Osakkeiden on tullut palvella lähinnä omistajayhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoitusta, jotta osakkeet kuuluisivat käyttöomaisuuteen. Osakkeet palvelevat osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia silloin, kun omistajayhteisö on hankkinut ne lisätäkseen, turvatakseen tai helpottaakseen suoritteidensa menekkiä, tai kun kysymys on omistajayhtiön näkökulmasta niin sanotusta strategisesta osakeomistuksesta. Oikeuskäytännön perusteella sitä, ovatko osakkeet palvelleet omistajayhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia, eli ovatko osakkeet käyttöomaisuutta, puoltavat esimerkiksi seuraavat tekijät: Kohdeyhtiön osakkeiden omistamiselle on osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä, kuten toimialaan tai toimintaan liittyvään riskienhallintaan tai rahoituksen järjestämiseen liittyviä perusteita. Omistajayhtiö ei ole luonteeltaan sijoitusyhtiö, vaan omistajayhtiön liiketoiminta ja varallisuus ovat keskittyneet konsernin toimintaan. Kohdeyhtiön ja omistajayhtiön tai kohdeyhtiön ja omistajayhtiön muiden tytär- ja osakkuusyhtiöidenvälisen keskinäisen liiketoiminnan olemassaolo ja toimialojen läheisyys. Omistajayhtiön osakaskuntaan kuulumattomat työntekijät ja heidän kohdeyhtiölle omistajayhtiön nimissä tuottamat palvelut. Omistajayhtiö on rahoittanut kohdeyhtiötä. Kohdeyhtiön osakkeista on omistettu 100 %. Kohdeyhtiön osakkeet on omistettu pitkään. Sitä, että kohdeyhtiön osakkeet eivät ole palvelleet omistajayhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia, eli osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta vastaan, puhuvat esimerkiksi seuraavat tekijät: Omistusrakenteelle ei ole osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Kohdeyhtiön osakkeiden omistaminen palvelee lähinnä omistajayhtiön osakkeenomistajien sijoitusten hallinnointia. Tätä voi osoittaa esimerkiksi se, että omistusrakenteen tausta pohjautuu osakevaihtoon, jolla henkilöosakkaiden omistus on muutettu välilliseksi. Kohdeyhtiön ja omistajayhtiön tai kohdeyhtiön ja omistajayhtiön muiden tytär- ja osakkuusyhtiöiden välillä ei ole ollut keskinäistä liiketoimintaa tai tätä liiketoimintaa on harjoitettu vain lyhyen aikaa ennen luovutusta verovapaan luovutusvoiton tavoittelemiseksi. Omistajayhtiöllä ei ole osakaskuntaan kuulumattomia työntekijöitä. Omistajayhtiön toiminta keskittyy pääasiassa sijoitustoimintaan. Tätä osoittaa esimerkiksi se, että omistajayhtiön liiketoiminnan tuotoista ja varallisuudesta pääosa liittyy sijoitustoimintaan, eikä kohdeyhtiön tai konsernin liiketoimintaan. Tekijöitä, jotka eivät osoita kohdeyhtiön osakkeiden palvelevan omistajayhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia, ovat esimerkiksi seuraavat: Omistajayhtiö on tarjonnut toimitusjohtajapalveluita kohdeyhtiölle. Omistajayhtiön osakkaat ovat olleet kohdeyhtiön hallituksen jäseniä. Omistajayhtiö on saanut osinkotuloja kohdeyhtiötä. Kohdeyhtiön ja omistajayhtiön välinen keskinäinen liiketoiminta on muodostunut ainoastaan talous- ja hallintopalveluveloituksista. Tyypillisesti omistajayhtiön elinkeinotoimintaa edistävä tarkoitus ilmenee kohdeyhtiön ja omistajayhtiön tai kohdeyhtiön ja omistajayhtiön tytär- ja osakkuusyhtiöiden välisenä laajana, merkittävänä ja kestoltaan pitkäaikaiseksi tarkoitettuna keskinäisenä liiketoimintana. Hallinnollinen yhteys, kuten omistajayhtiön edustaja kohdeyhtiön hallituksessa, ei osoita, että kohdeyhtiön osakkeet olisivat palvelleet omistajayhtiön elinkeinotoimintaa. Pelkän hallinnollisen yhteyden perusteella osakkeet eivät siten ole käyttöomaisuutta. Lähtökohtaisesti pelkkien talous- ja henkilöstöhallinnon palveluiden tuottaminen kohdeyhtiölle ja niistä perittävät maksut eivät merkitse, että kohdeyhtiön osakkeet palvelevat omistajayhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia. Myöskään se, että näiden palveluiden veloitukset muodostavat olennaisen osan palvelut tarjoavan yhtiön toiminnasta ei merkitse sitä, että kohdeyhtiön osakkeet palvelevat omistajayhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia. Jos kuitenkin kohdeyhtiön ja luovuttajayhteisön välisen omistusrakenteen muodostumiselle ja siinä toimimiselle on osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä, kohdeyhtiö on ollut luovuttajayhteisön kokonaan omistama tytäryhtiö ja kohdeyhtiön osakkeet on omistettu pitkään, talous- ja henkilöstöhallinnon järjestämisen ja niiden johtamisen käsittävien palveluiden tarjoaminen kohdeyhtiölle voi merkitä sitä, että kohdeyhtiön osakkeet luetaan käyttöomaisuuteen (KHO 2024:41). Tällöinkin talous- ja henkilöstöhallinnon järjestämisen ja johtamisen käsittävät palvelut on tullut toteuttaa luovuttajayhteisön osakaskuntaan kuulumattoman palkatun henkilökunnan toimesta. Pelkät osakaskuntaan kuuluvien henkilöiden tuottamat palvelut tai rutiiniluonteiset kohdeyhtiölle tuotetut taloushallintopalvelut, kuten esimerkiksi kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatiminen, eivät merkitse sitä, että osakkeet olisivat käyttöomaisuutta. Kun osakkeiden luonnetta käyttöomaisuutena arvioidaan, asiassa voi esiintyä sekä käyttöomaisuusluonnetta puoltavia seikkoja että sitä vastaan puhuvia seikkoja. Tällöin on kokonaisuutena arvioitava, onko käyttöomaisuusluonnetta vastaan puhuvia seikkoja vai käyttöomaisuusluonnetta puoltavia seikkoja pidettävä merkitykseltään vahvempina. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomioita siihen, onko omistusrakenteen muodostumiselle ja siinä toimimiselle osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Nämä syyt arvioidaan kokonaisarvioinnilla omistusaikana vallinneiden tosiasiallisten olosuhteiden perusteella. Tässä arvioinnissa merkitystä ei ole sillä, miten omistusrakenteen muodostanutta järjestelyä tai toimea on verotuksessa käsitelty. Jos omistusrakenne on esimerkiksi muodostettu EVL 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla tai muulla veroneutraalilla yritysjärjestelyllä, tästä ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että omistusrakenteelle olisi osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta arvioitaessa aina osoitettavissa olennaisia yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. 3.2.3 Omistusrakenteelle osoitettavissa olevat yhtiöiden liiketoimintaan liittyvät syyt Oikeuskäytännön perusteella käyttöomaisuusluonteen arvioinnissa on merkitsevää, miksi luovuttajayhteisö on hankkinut ja omistaa kohdeyhtiön osakkeet, eli onko omistusrakenteelle osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä (KHO 2024:41). Jos omistusrakenne palvelee lähinnä luovuttajayhteisön osakkeenomistajien etua tai osakkeenomistajien erilaisten sijoitusten hallinnointia, kohdeyhtiön osakkeet eivät ole käyttöomaisuutta (KHO 2024:42). Omistusrakenteelle osoitettavissa olevia yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä arvioidaan tapauskohtaisesti kokonaisarviointina. Liiketoimintaan liittyviä syitä omistusrakenteelle voivat olla esimerkiksi liiketoimintaan liittyvien riskien hallinta ja rahoituksen järjestäminen (KHO 2024:41). Liiketoiminnasta kertyneiden voittovarojen erottaminen kohdeyhtiön liiketoiminnasta tai ns. ylimääräisten varojen sijoittamisen mahdollistaminen eivät ole yksistään sellaisia perusteita, jotka osoittaisivat, että omistusrakenteelle on olemassa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Muita liiketoimintaan liittyviä syitä, jotka tukevat omistusrakennetta, voivat esimerkiksi olla liiketoiminnan johtamiseen liittyvät syyt. Kohdeyhtiön omistuksen järjestäminen luovuttajayhteisön kautta on liiketoiminnan johtamisen kannalta sitä perustellumpaa, mitä suurempi määrä osakkeenomistajia luovuttajayhteisössä on tai mitä suuremmasta konsernista on kyse. Konserneissa voi olla esimerkiksi useita tytär- ja osakkuusyhtiöitä, eri toimialoja, markkina-alueita, toisistaan poikkeavia asiakkuuksia ja suuri määrä eri liiketoiminnoissa työskenteleviä työntekijöitä. Tällöin konsernin emoyhtiön vastuulla on tyypillisesti koko konsernin strategiset johto- ja ohjaustehtävät, rahoitus ja näistä vastaava osakaskuntaan kuulumaton palkattu henkilökunta. Tällaisessa tilanteessa omistusrakenteelle on yleensä osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä ja on ilmeistä, että omistusrakennetta ei ole muodostettu luovuttajayhteisön osakkeenomistajien henkilökohtaisessa intressissä. Vastaavasti mitä pienemmästä ja liiketoiminnaltaan ja osakaskunnaltaan suppeammasta konsernista on kyse, omistusrakennetta tukevat yhtiöiden liiketoimintaan liittyvät syyt ovat tyypillisesti vähemmän ilmeisiä. Tällöin luovuttajayhteisöltä edellytetään tarkempaa näyttöä asiasta. Sitä, onko omistusrakenteelle osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä, ei ratkaista ainoastaan konserniyhtiöiden lukumäärän tai konsernin liiketoiminnan laajuuden perusteella, mutta nämä seikat voidaan ottaa arvioinnissa huomioon. Omistusrakenteelle ja erityisesti sen muodostumiselle konserniksi voidaan esittää liiketoiminnan laajentamiseen liittyviä perusteita, kuten tarkoitus hankkia muita saman toimialan tai lähitoimialan yhtiöitä. Kohdeyhtiön osakkeet voivat tällöin olla käyttöomaisuuteen kuuluvia ns. strategisia sijoituksia. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ovat voiton tavoittelu ja riskin ottaminen. Siten sitä, että osakkeiden hankinnan tai konsernirakenteen muodostamisen perusteena olevat liiketoiminnan laajentamista koskevat tavoitteet eivät toteudu, tai ne eivät toteudu kaikilta osin, ei voida pitää osoituksena siitä, että kyse ei olisi käyttöomaisuudeksi katsottavasta strategisesta sijoituksesta (KHO 2024:43). Jos laajentumistarkoituksen osalta ei ole selvitetty, miten laajentumista on pyritty edistämään ja mistä syystä tavoite ei ole toteutunut, ei pelkällä laajentumistarkoituksella katsota olevan omistusrakennetta ja yhtiöiden liiketoimintaa palvelevia syitä. 3.3 Vaihto- ja käyttöomaisuusosakkeiden rajanvetoa EVL 10 §:n mukaan vaihto-omaisuutta ovat muun muassa sellaisenaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut kauppatavarat, raaka-aineet, puolivalmisteet ja muut hyödykkeet. Myös arvopaperit kuten myytäväksi tarkoitetut osakeyhtiön osakkeet voivat olla vaihto-omaisuutta. Osakkeet voivat olla vaihto-omaisuutta silloinkin, kun omistaja- ja kohdeyhtiön välillä on vallinnut aiempi toiminnallinen ja hallinnollinen yhteys tai kohdeyhtiön osakkeet ovat palvelleet luovuttajayhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia. Käyttöomaisuusosakkeille tunnusomaista on niiden hankinnan tarkoitus pysyvästi palvella luovuttajayhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia, kun taas vaihto-omaisuus on hankittu lähtökohtaisesti muuhun kuin pysyvään käyttöön (ks. myös KVL 3/2023). Myös vaihto-omaisuusosakkeet voivat kuitenkin olla omistuksessa varsin pitkän ajan ennen niiden luovuttamista. Ratkaisu siitä, kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuden sijaan vaihto-omaisuuteen, on tehtävä tapauskohtaisesti kussakin tilanteessa eri tekijöiden kokonaisarvioinnin pohjalta. Päätöksessä KHO 2017:44 oli kysymys vaihto- ja käyttöomaisuusosakkeiden rajanvedosta. KHO 2017:44 A Oy oli käynnistänyt ja kehittänyt tuulivoimahankkeita. A Oy:llä itsellään ei ole ollut hankkeiden rakennus- ja toteuttamisvaiheissa tarvittavia pääomia, vaan yhtiön tarkoituksena on ollut, että kuhunkin hankkeeseen saadaan jossain vaiheessa mukaan ulkopuolinen kumppani, jonka asiantuntemuksella ja rahoituksella hanketta voidaan viedä eteenpäin rakennus- ja tuotantovaiheeseen. A Oy oli vuosina 2012–2014 perustanut X Oy:n, Y Oy:n ja kuusi muuta hankekehitysyhtiötä. A Oy oli syksyllä 2014 myynyt X Oy:n ja Y Oy:n osakekannat. Kahden tytäryhtiön kehityshankkeet olivat toistaiseksi keskeytyneet. Lisäksi yksi A Oy:n omistama hankekehitysyhtiö oli myynyt liiketoimintansa joulukuussa 2014. A Oy:n katsottiin perustaneen X Oy:n ja Y Oy:n, jotta yhtiö voisi myydä uusiutuviin energialähteisiin perustuvia osakeyhtiöiden muodossa harjoitettuja hankkeita. X Oy:n ja Y Oy:n osakkeet olivat siten olleet A Oy:n vaihto-omaisuutta. Osakkeiden omaisuuslajia A Oy:n verotuksessa ei ollut arvioitava toisin sen tähden, että A Oy:n toimitusjohtaja ja muut yhtiön johtoon kuuluvat henkilöt toimivat hankekehitysyhtiöiden hallinnossa. A Oy:n osakkeista saamat luovutushinnat olivat sen veronalaisia tuloja. Ennakkoratkaisu verovuosille 2014 ja 2015. A Oy oli käynnistänyt ja kehittänyt useita tuulivoimahankkeita siten, että kutakin hanketta varten oli perustettu tytäryhtiö. A Oy:n katsottiin perustaneen hankekehitysyhtiöt, jotta se voisi myydä uusiutuviin energialähteisiin perustuvia osakeyhtiöiden muodossa harjoitettuja hankkeita. Tytäryhtiöiden osakkeet eivät olleet pysyvään käyttöön tarkoitettuja arvopapereita ja A Oy:n luovuttamat tytäryhtiöiden osakkeet katsottiin vaihto-omaisuusosakkeiksi. KHO:n päätöksen perustelujen mukaan A Oy omisti myös 91 prosenttia Z Oy -nimisestä yhtiöstä, jonka asiakkaita olivat konsernin ulkopuoliset toimijat, mutta myös konserniyhtiöt. Z Oy tuotti muun muassa erilaisia tuulivoima-, sähköasema- ja voimajohtoprojekteihin liittyviä palveluita. KHO katsoi, että hankekehitysyhtiöiden osakkeiden omaisuuslajia A Oy:n verotuksessa ei tullut arvioida toisin sen tähden, että A Oy:n toimitusjohtaja ja muut yhtiön johtoon kuuluvat henkilöt toimivat hankekehitysyhtiöiden hallinnossa, eikä sen tähden, että Z Oy myy hankekehitysyhtiöille palveluja. KHO:n päätöksessä KHO 1984-B-II-524 oli kyse rakennusliike A Oy:n pääosin omistamasta B Oy:stä, joka oli ostanut rakennusliikkeeltä kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiön osakkeita vuokrattavaksi. KHO 1984-B-II-524 Rakennusliike A Oy omisti osake-enemmistön B Oy:ssä, jonka toimialana oli omistaa ja hallita kiinteistöjä ja osakkeita sekä hallita ja vuokrata huoneistoja ravintola- ja majoitustoimintaa sekä muuta siihen liittyvää liiketoimintaa varten. B Oy omisti A Oy:n rakentamien yhden kiinteistöosakeyhtiön ja yhden asunto-osakeyhtiön osakkeita. A Oy oli käsitellyt B Oy:n osakkeita, jotka se oli omistanut yli 5 vuotta, kirjanpidossaan käyttöomaisuutenaan. A Oy sai, myydessään omistamansa B Oy:n osakkeet, veronalaista tuloa. Verovuosi1983. Verovuosi 1984. Ennakkotieto. KHO katsoi, että kun rakennusliike luovutti B Oy:n osakkeet, niitä pidettiin vaihto-omaisuusosakkeina. Näin ollen vaihto-omaisuuden omistaminen väliyhtiön kautta ei muuttanut päätöksessä esillä olleissa olosuhteissa rakennusliikkeen omistamia väliyhtiön osakkeita käyttöomaisuudeksi. 3.4 Omaisuuslajin muuttuminen Omaisuuslajin määrittelyssä on lähtökohtaisesti ratkaisevaa, mihin tarkoitukseen hyödyke on hankittu. Yrityksen toiminta tai hyödykkeen käyttötarkoitus voi kuitenkin muuttua, jolloin myös omaisuuslaji saattaa vaihtua. Elinkeinoverolaki ei sisällä säännöksiä siitä, milloin omaisuuserän omaisuuslaji muuttuu. Yritystoimintaa aloitettaessa, lopetettaessa tai yritystoiminnan luonteen muuttuessa voi nousta esille kysymys hyödykkeen omaisuuslajista. KHO:n päätöksessä KHO 2010:50 A Oy:n omistamat B Oy:n ja C Oy:n osakkeet olivat sen käyttöomaisuutta vuoden 1999 loppuun saakka, jolloin yhtiöiden välillä ollut toiminnallinen yhteys oli päättynyt. Osakkeiden katsottiin kuuluneen käyttöomaisuuden sijaan yhtiön TVL-tulolähteen varallisuuteen, kun ne myytiin vuonna 2005. KHO:n päätös ei merkitse sitä, että osakkeet olisivat käyttöomaisuutta aina vähintään viisi vuotta käyttöomaisuusluonteen edellytyksenä olevan toiminnallisen yhteyden ja omistajayhteisön elinkeinotoimintaa edistävän tarkoituksen päättymisen jälkeen. KHO:n ei em. päätöksessä tarvinnut ottaa kantaa viittä vuotta lyhyempään aikaan. Sille, kuinka kauan osakkeet voivat säilyttää käyttöomaisuusluonteensa, ei voida asettaa tarkkoja aikarajoja. Päätöksen KHO 2010:50 perusteella voidaan päätellä, että osakkeiden käyttöomaisuusluonne ei voi säilyä viittä vuotta pitempään toiminnallisen yhteyden tai omistajayhteisön elinkeinotoimintaa edistävän tarkoituksen päätymisen jälkeen (ks. myös KHO 2019:61). Jos kuitenkin alun perin pysyvään käyttöön käyttöomaisuudeksi hankittujen ja pitkään omistettujen osakkeiden omistajayhteisön elinkeinotoimintaa edistävä tarkoitus jää kokonaan toteutumatta ulkoisten olosuhteiden vuoksi, pelkkä omistajayhteisön tarkoitus pyrkiä luovuttamaan sen elinkeinotoiminnan kannalta tarpeettomaksi muuttuneet osakkeet ei merkitse sitä, että osakkeet olisivat menettäneet käyttöomaisuusluonteensa (KVL 3/2023). KHO:n päätös KHO 2019:129 koski tilannetta, jossa luovutuksen kohteena olleet osakkeet siirtyivät ennen luovutusta toteutetussa jakautumisessa lähinnä muuta kuin elinkeinotoimintaa harjoittaneelle A Oy:lle, joka luovutti osan osakkeista kohdeyhtiön jakautumisen jälkeen. Osakkeet olivat kuuluneet ennen jakautumista jakautuneen D Oy:n käyttöomaisuuteen. KHO 2019:129 D Oy:n käyttöomaisuuteen oli kuulunut 51 prosenttia B Oy:n osakkeista. D Oy:n kokonaisjakautumisessa 1.2.2016 B Oy:n osakkeet olivat siirtyneet jakautumisessa syntyneelle, lähinnä tuloverolain mukaan verotettavaa vuokraustoimintaa harjoittaneelle A Oy:lle. B Oy oli 1.10.2016 jakautunut kokonaan liiketoimintaa harjoittavaan C Oy:öön ja kiinteistöyhtiö F Oy:öön. A Oy oli 1.2.2017 myynyt omistamansa C Oy:n osakkeet H Oy:lle. D Oy:n jakautumiseen sovellettiin jatkuvuusperiaatetta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei D Oy:n jakautuminen sinällään aiheuttanut muutosta A Oy:lle siirtyvien varojen omaisuuslajin osalta. Kun lisäksi otettiin huomioon D Oy:n 1.2.2016 tapahtuneen jakautumisen ja C Oy:n 1.2.2017 tapahtuneen luovutuksen välillä kulunut lyhyt aika, korkein hallinto-oikeus katsoi luovutettujen C Oy:n osakkeiden säilyneen luonteeltaan liikeomaisuuteen luettavana käyttöomaisuutena, vaikka A Oy oli harjoittanut lähinnä tuloverolain mukaan harjoitettavaa toimintaa. C Oy:n osakkeista saatu luovutushinta oli A Oy:n elinkeinotoiminnan tulolähteen verovapaata tuloa. KHO totesi päätöksen perusteluissa, että jakautumisessa sovellettavan jatkuvuusperiaatteen vuoksi esimerkiksi EVL 6 b §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu osakkeiden omistusaika ei katkea eikä jakautuminen sinällään aiheuta muutosta vastaanottavalle yhtiölle siirtyvien osakkeiden omaisuuslajin osalta. Päätöksen olosuhteissa luovuttajayhteisö harjoitti lähinnä tuloverolain mukaan verotettavaa vuokraustoimintaa. KHO:n mukaan periaatetta, jossa kiinteistöt voivat säilyttää käyttöomaisuusluonteensa joitakin vuosia elinkeinotoiminnan lopettamisen jälkeen, tulee soveltaa myös osakkeiden luovutuksissa. Käyttöomaisuusosakeluonne voi näin ollen säilyä lyhyen aikaa myös tilanteessa, jossa osakkeet ovat siirtyneet jakautumisessa vastaanottavalle yhtiölle, jonka harjoittamaan elinkeinotoimintaan osakkeet eivät liity. KHO:n päätöksen olosuhteissa käyttöomaisuusluonne säilyi, kun osakkeet luovutettiin vuoden kuluttua jakautumisesta. Sille, kuinka kauan osakkeet säilyttävät käyttöomaisuusluonteensa tällaisessa tilanteessa, ei voida kuitenkaan asettaa tarkkoja aikarajoja. 4 Osakeyhtiön omien osakkeiden luovutusvoitot Osakeyhtiön omien osakkeiden luovutushinnat ovat verovapaata tuloa EVL 6 §:n 2 kohdan nojalla. Yhtiön omien osakkeiden hankintahinta on vastaavasti vähennyskelvotonta menoa EVL 16 §:n 9 kohdan perusteella lukuun ottamatta EVL 18 §:n 3 momentissa säädettyä osakepohjaista kannustinjärjestelmää koskevaa poikkeusta. Omien osakkeiden luovutushinnan verovapaus sekä hankintamenon vähennyskelvottomuus koskevat yhtiön hankkimia, lunastamia ja myös yhtiön osakeannissa saamia omia osakkeita. Osakeyhtiön omien osakkeiden luovutusta kohdellaan verotuksessa pääomasijoitukseen rinnastettavana tilanteena. Yhtiön omien osakkeiden verokohtelu on yhdenmukainen kirjanpidollisen ja yhtiöoikeudellisen käsittelyn kanssa. Nämä periaatteet koskevat EVL:n ohella myös maatilatalouden tuloverolain (MVL) mukaan verotettavia osakeyhtiöitä. 5 Luovutettavien osakkeiden omistusosuus ja –aika 5.1 Vähimmäisomistusosuus ja –aika Käyttöomaisuusosakkeiden vähimmäisomistusosuudesta ja -omistusajasta säädetään EVL 6 b §:n 2 momentin 1 kohdassa. Verovapauden edellytyksenä on, että luovuttava yhteisö on omistanut vähintään 10 prosenttia luovutettavan yhtiön osakepääomasta yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden ajan. Ratkaisevaa on omistusosuus yhtiön osakepääomasta, eikä osakkeiden äänivallalla ole merkitystä. Omistusosuus lasketaan verovelvolliskohtaisesti, eikä koko konsernin yhteenlasketulla omistuksella ole vaikutusta. Emoyhtiön ja tytäryhtiön omistaessa kumpikin viisi prosenttia kohdeyhtiön pääomasta kummallakaan yhtiöllä ei ole verovapaaseen osakeluovutukseen vaadittavaa omistusosuutta. Luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä on, että 10 prosentin omistuksen on tullut kestää yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Yhtiö on voinut omistaa 9 prosenttia kohdeyhtiön osakepääomasta useita vuosia, jonka jälkeen se hankkii vielä yhden prosentin lisäosuuden. Koko 10 prosentin osakeosuus voidaan luovuttaa verovapaasti vasta sen jälkeen, kun on kulunut vuosi yhden prosentin lisäosuuden hankinnasta. Esimerkki 1 A Oy on omistanut B Oy:n osakepääomasta 9 prosenttia usean vuoden ajan. A Oy on hankkinut 1.1.2019 lisää B oy:n osakkeita yhden prosentin verran. Osakkeet voidaan luovuttaa verovapaasti 1.1.2020, jos kaikki muutkin verovapaan osakeluovutuksen edellytykset ovat olemassa. Verolainsäädännössä ei ole säännöksiä siitä, miten verovapauteen oikeuttava omistusaika lasketaan. Esimerkissä on käytetty KHO:n päätöksessä 1984-B-II-584 sovellettua periaatetta. Luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä ei kuitenkaan ole, että kerralla luovutettavat osakkeet muodostavat vähintään 10 prosenttia kohdeyhtiön osakepääomasta. Osakkeita voidaan myydä myös useammassa pienemmässä erässä. Jos omistusosuus luovutuksen johdosta laskee alle 10 prosentin, jäljelle jääneet osakkeet ovat verovapaasti luovutettavissa vielä vuoden ajan siitä, kun omistusosuus on laskenut alle 10 prosentin rajan. Omistusosuus voi laskea alle 10 prosentin myös esimerkiksi kohdeyhtiön toteuttaman suunnatun osakeannin vuoksi. Esimerkki 2 Osakkeet on hankittu 1.11.2008 ja omistusosuus on 20 prosenttia osakepääomasta. Ensimmäinen myynti on tapahtunut 1.6.2019, jolloin myytiin 15 prosenttia osakepääomasta. Jäljellä oleva 5 prosenttia osakkeista voidaan myydä 31.5.2020 saakka verovapaasti, jos kaikki muutkin verovapaan osakeluovutuksen edellytykset ovat olemassa. 5.2 Osakeluovutuksen ajankohta Osakkeiden omistusaikaa laskettaessa lähtökohtana on, että omistus alkaa ja päättyy silloin, kun molempia osapuolia sitova luovutussopimus on tehty. Perustettavan yhtiön osalta osakkeiden omistusaika alkaa siitä, kun osakkeet on merkitty. Osakkeiden omistuksen aikarajaa laskettaessa otetaan arvo-osuuksien osalta huomioon EVL 14 §:n 3 momentti, jonka mukaan arvo-osuuksien hankintamenoa määritettäessä arvo-osuudet katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä, jossa ne on hankittu (ns. fifo-periaate), ellei verovelvollinen muuta näytä (KHO 2006 T 2469). 5.3 Omistusaika eräissä yritysjärjestelyissä ja toimintamuodon muutoksissa Osakkeiden luovutustilanteita voi edeltää yritysjärjestely tai toimintamuodon muutos. EVL 6 b §:ssä tai muussa verolainsäädännössä ei säädetä siitä, miten osakkeiden yhden vuoden omistusaika lasketaan esimerkiksi yritysjärjestelyjen tai toimintamuodon muutosten yhteydessä. Sulautumisessa ja jakautumisessa (EVL 52 a-c §) saatujen osakkeiden omistusaikaa laskettaessa huomioidaan yritysjärjestelyjen yleisseuraantoluonne. Edellä mainituissa järjestelyissä saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan omaisuuden saannosta ennen sulautumista ja jakautumista edellyttäen, että yritysjärjestelyille lainkohdissa asetetut edellytykset täyttyvät (ks. esimerkiksi KHO 2019:129). Liiketoimintasiirto (EVL 52 d §) voidaan tehdä uuteen liiketoimintasiirron yhteydessä perustettuun yhtiöön tai jo toiminnassa olevaan yhtiöön. Jos siirtävä yhtiö on omistanut vastaanottavan yhtiön osakkeita jo ennen liiketoimintasiirtoa, vastikeosakkeet katsotaan hankituiksi samaan aikaan kuin aiemmin omistetut vastaanottavan yhtiön osakkeet siltä osin kuin vastikeosakkeet on merkitty aiemman omistuksen suhteessa (ks. KHO 2021:93 ja KHO 1971 II 541). KHO 2021:93 A Oy oli hankkinut B Oy:n koko osakekannan vuonna 2011. Sekä A Oy että B Oy olivat harjoittaneet operatiivista liiketoimintaa. B Oy järjesti A Oy:lle suunnatun osakeannin, joka liittyi A Oy:n erään liiketoimintakokonaisuuden luovutukseen. A Oy luovutti 1.6.2015 sanotun liiketoimintakokonaisuutensa B Oy:lle ja sai vastikkeena B Oy:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Liiketoimintakokonaisuuden luovutukseen sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain liiketoimintasiirtoa koskevaa 52 d §:ää. A Oy luovutti 1.10.2015 B Oy:n koko osakekannan konsernin ulkopuoliselle yhtiölle. Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy omistanut osakemerkinnän perusteella 1.6.2015 saamansa ja kaupalla 1.10.2015 luovuttamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy oli omistanut nämä osakkeet sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla, koska yhtiö oli 1.6.2015 toteutetussa liiketoimintakokonaisuuden luovutuksessa merkinnyt uusia osakkeita aiemman omistusosuutensa mukaisessa suhteessa. Näin ollen A Oy:n B Oy:n osakkeista saama luovutushinta oli kokonaisuudessaan verovapaata tuloa. Verovuosi 2015. Jos siirtävä yhtiö ei ole omistanut vastaanottavan yhtiön osakkeita tai jos vastikeosakkeita saadaan muutoin kuin aiemman omistuksen mukaisessa suhteessa, osakkeiden hankinta-ajankohta lasketaan liiketoimintasiirron toteuttamisesta. Vastikeosakkeiden omistusajan voidaan katsoa alkavan liiketoimintasiirron toteuttamisesta myös esimerkiksi silloin, jos liiketoimintasiirto tehdään pitkään toimimattomana olleeseen yhtiöön, jonka oma pääoma kasvaa siirron myötä merkittävästi (ks. esim. KHO 1998:75). Osakevaihdon (EVL 52 f §) yhteydessä hankkivan yhtiön saamien kohdeyhtiön osakkeiden omistusaika lasketaan siitä, kun osakevaihto on toteutettu. Kohdeyhtiön osakkeet luovuttavan osakkeenomistajan vaihdossa saamien hankkivan yhtiön osakkeiden hankinta-ajankohta määräytyy kohdeyhtiön osakkeiden hankinta-ajankohdan perusteella (ks. tarkemmin Verohallinnon ohje Yritysjärjestelyt ja verotus – osakevaihto luku 3.1 ). Osakeyhtiön purkautuessa (EVL 51 d §) osakas voi saada jako-osana toisen yhtiön osakkeita. Jako-osana saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan yleensä siitä päivästä lähtien, jona selvitysmies antaa yhtiökokoukselle lopputilityksen (KVL 72/1986). Osakas voi saada purkautuvasta yhtiöstä myös jako-osan ennakkoa ennen purkautumista. Jako-osan ennakkona saatujen osakkeiden omistusajan katsotaan alkavan siitä, kun omaisuus on tosiasiallisesti luovutettu osakkaalle. Muutettaessa henkilöyhtiö osakeyhtiöksi TVL 24 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisena toimintamuodon muutoksena, katsotaan verovelvollisen aiempaa henkilöyhtiöosuutta vastaavien osakeyhtiön osakkeiden omistusajan alkaneen henkilöyhtiön osuuden hankinta-ajankohdasta. Jos yhtymäosuuksia on hankittu eri aikoihin, lasketaan näitä osuuksia vastaavien osakeyhtiön osakkeiden omistusajat yhtymäosuuskohtaisesti näiden hankinta-ajankohdista lukien. Jos henkilöyhtiö muutetaan osakeyhtiöksi juuri ennen osakkeiden luovutusta, tapausta voidaan arvioida verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n veron kiertämistä koskevan säännöksen näkökulmasta. Tällöin tulee selvittää, onko toimintamuodon muutokseen ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että luovutuksen kohteena olevan yhtiön luovutusvoitto saataisiin verovapaana osakeluovutuksen muodossa. 6 Kohdeyhtiön toiminnan merkitys 6.1 Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt sekä niihin rinnastettava yhtiö Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoiton verovapauden ulkopuolelle on rajattu asunto- ja kiinteistöyhtiöiden osakkeet, joilla tarkoitetaan sekä tavallisia että ns. keskinäisiä yhtiöitä. Luovutusvoiton verovapautta koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos luovutettavat osakkeet ovat kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita (EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohta). Verovapaussäännöksiä ei voida soveltaa myöskään silloin, jos luovutuksen kohteena on osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa. Säännöksellä on haluttu varmistaa kiinteistöjä omistavien yhtiöiden välillä neutraali verokohtelu. Näillä yhtiöillä voi olla kiinteistöjen omistamisen tai hallinnan lisäksi myös EVL 1 §:n 1 momentin mukaista elinkeinotoimintaa. Hallituksen esityksen (HE 92/2004) mukaan osakeyhtiön toiminnan luonne tosiasiallisesti pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa käsittävänä toimintana ratkaistaan kokonaisarvioinnilla. Arvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi kiinteistöomaisuuden ja muun kuin kiinteistöomaisuuden käypien arvojen suhde, kiinteistöomaisuuden ja muun kuin kiinteistöomaisuuden tasearvojen suhde, kiinteistöstä saatujen tulojen osuus osakeyhtiön kaikista tuloista ja osakeyhtiön toiminnan luonne kokonaisuutena (ks. KVL 18/2023). Arvioinnissa otetaan huomioon myös työntekijöiden lukumäärä. Työntekijöiden määrän jakautuminen kiinteistöjen omistamisen sekä hallinnan ja yhtiön muun toiminnan välillä ei anna välttämättä oikeaa kuvaa yhtiön toiminnan tosiasiallisesta pääasiallisesta luonteesta, koska kiinteistöjen omistaminen ja hallinta sitoo yleensä vain vähän henkilöstöresursseja. Työntekijöiden määrää laskettaessa tulee myös huomioida, että työtehtäviä on voitu ulkoistaa. EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittamina kiinteistöinä, joiden omistamisesta tai hallinnasta on kyse, pidetään lähtökohtaisesti verovelvollisen itse omistamaa maapohjaa ja sillä olevia rakennuksia. Kiinteistönä pidetään myös TVL 6 §:n mukaisesti sellaista toisen maalla olevaa rakennusta, rakennelmaa tai muuta laitosta, joka hallintaoikeuksineen maahan voidaan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle. Myös keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 18/2023 on käsitelty sitä, mitä omaisuuseriä pidetään EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittamina kiinteistöinä, joiden omistamisesta tai hallinnasta on kyse. Keskusverolautakunta katsoi, että lainkohdan tarkoittamina kiinteistöinä pidetään ainakin sellaista yksikköä tai omaisuuserää, joka on kiinteistörekisterilain 2 §:n 1 momentin mukaan merkittävä ”kiinteistönä” kiinteistörekisteriin. Keskusverolautakunnan mukaan lainkohdan tarkoittamina kiinteistöinä pidetään myös varainsiirtoverolain 5 §:ssä mainittuja kiinteistön määräosaa määräalaa kiinteistöjen yhteistä aluetta ja sen määräalaa yhteisalueosuutta vuokra- tai käyttöoikeutta, jonka haltija on maakaaren 14 luvun 2 §:n mukaan velvollinen hakemaan oikeutensa kirjaamista kiinteistön käyttöä pysyvästi palvelevaa rakennusta tai rakennelmaa. Sillä, mihin taseen erään omaisuuserä on kirjanpidossa merkitty, ei ole ratkaisevaa merkitystä, kun arvioidaan omaisuuserän luonnetta EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittamana kiinteistönä. Kiinteistöyhtiön omistus voi olla järjestetty myös välillisesti erilaisten hallinnointiyhtiöiden kautta. Konserneissa voi olla apuyhtiönä osakeyhtiö, joka omistaa ja hallinnoi konserniin kuuluvia kiinteistöosakeyhtiöitä. Tällaisen apuyhtiön toiminta voi sen omistamien asunto- ja kiinteistöyhtiöiden vuoksi olla tosiasiallisesti ja pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista ja hallintaa. KVL:n ennakkoratkaisussa KVL 24/2010 alakonsernin emoyhtiö D ltd omisti kahdeksan kiinteistöyhtiötä eikä sillä ollut muuta toimintaa. D ltd katsottiin osakeyhtiöksi, jonka toiminta tosiasiallisesti käsitti pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista ja hallintaa. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun KVL 63/2004 mukaan yhtiön luonne ei muutu välittömästi kiinteistöyhtiöksi, jos se on aikaisemmin harjoittanut liiketoimintaa. Yhtiön ei katsottu muuttuneen tosiasiallisesti kiinteistöyhtiöksi, kun yhtiön realisointitoimet olivat käynnissä ja varsinaisen elinkeinotoiminnan lopettamisesta oli kulunut noin yksi vuosi. Tällaisen yhtiön osakkeet voivat olla verovapaasti luovutettavissa, jos EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja EVL 6 b §:ssä säädetyt muut edellytykset täyttyvät. KVL 63/2004 A Oy oli konserniin kuuluva energiayhtiö, joka tuotti sähkö- ja lämpöenergiaa osakkailleen. Yhtiö oli vuoteen 2003 saakka harjoittanut elinkeinotoimintaa useiden vuosien ajan. A Oy oli asetettu selvitystilaan marraskuussa 2003. Joulukuussa 2003 A Oy oli myynyt omistamansa koneet ja laitteet, vaihto-omaisuuden, omistamansa osakkeet sekä muun omaisuuden. Myynnin jälkeen A Oy:n omistuksessa ei ollut juuri muuta kuin kiinteistö ja rahavaroja. Kun otettiin huomioon selvitystilan alkamisesta kulunut lyhyehkö aika, ei liiketoiminnan lopettamiseen liittyvien realisointitoimenpiteiden katsottu muuttaneen yhtiön toiminnan tosiasiallista luonnetta kiinteistöjen omistamiseksi tai hallinnaksi. Näissä olosuhteissa A Oy:tä ei ollut pidettävä sellaisena elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 2 momentissa 2 kohdassa (30.7.2004/717) tarkoitettuna yhtiönä, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa. Ennakkoratkaisu vuodelle 2004. Yhtiön toiminnan luonteen muuttumista arvioidaan kokonaisuutena eri tekijöiden perusteella huomioiden myös liiketoiminnan lopettamistoimiin kuluva aika. Asunto- tai kiinteistöyhtiön toiminnan luonne ei välttämättä muutu välittömästi myöskään siinä tapauksessa, kun kiinteistöyhtiö aloittaa varsinaisen elinkeinotoiminnan harjoittamisen. Vähäinen yhtiön nimiin siirretty elinkeinotoiminta ei riitä yhtiön luonteen muuttamiseksi, koska yhtiön toiminnan pääasiallisuus ratkaisee yhtiön luonteen kiinteistöyhtiönä. Tapausten kokonaisarvioinnissa huomiota kiinnitetään kiinteistötoiminnasta erillisen elinkeinotoiminnan määrään, luonteeseen ja kestoon. 6.2 Ulkomaisten yhtiöiden osakkeiden luovutukset Verovapaan luovutuksen edellytykset voi täyttää myös ulkomainen kohdeyhtiö, joka on suomalaiseen osakeyhtiöön rinnastettava yhtiö ja joka täyttää yhtiötyyppiä, asuinvaltiota ja verovelvollisuutta koskevat kriteerit. EU-oikeuden vuoksi tilannetta, jossa kohdeyhtiö asuu Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ei voida yleensä asettaa huonompaan asemaan verrattuna tilanteeseen, jossa kohdeyhtiö asuu Suomessa. EVL 6 b §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapausjärjestelmää sovelletaan myös, jos luovutuksen koh

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat