← Suomi
    VERO-VH/311/00.01.00/2026
    Suomi

    VERO-VH/311/00.01.00/2026 — Koulutustoiminnan arvonlisäverotus

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    Koulutustoiminnan arvonlisäverotus Syventävä vero-ohje Huomio alkaa. Ohje on päivitettävänä. Huomio päättyy Antopäivä 16.6.2026 Versiohistoria Diaarinumero VH/311/00.01.00/2026 Voimassaolo 16.6.2026 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti Korvaa ohjeen VH/5600/00.01.00/2024, 1.1.2025 Ohjeessa käsitellään koulutuspalvelujen arvonlisäverollisuutta sekä koulutuspalveluihin läheisesti liittyvien tavaroiden ja palvelujen luovutuksen arvonlisäverollisuutta. Ohjeessa käsitellään lisäksi koulutuksen järjestäjien luovuttamien muiden tavaroiden ja palvelujen arvonlisäverotusta sekä erilaisia koulutuksen järjestäjien arvonlisäverotukseen liittyviä erityistilanteita. Ohjeen lukuun 3.1.3 Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lakisääteinen tilauskoulutus on tehty tarkennus yliopistolaissa ja ammattikorkeakoululaissa 1.8.2025 voimaan tulleen lakimuutoksen vuoksi. Lukuun on lisätty tilauskoulutukseen liittyvä esimerkki. Ohjeen lukuun 3.2.3 Ammatillisen koulutuksen järjestäjän lakisääteinen tilauskoulutus on lisätty uusi esimerkki. Ohjeen lukua 3.2 Ammatillinen koulutus on muutettu 1.1.2026 voimaan tulleen lakimuutoksen vuoksi. Muutos koskee ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:ää. Ohjeen lukuun 3.3.2 Vapaaseen sivistystyöhön kuulumaton koulutus on lisätty uusi esimerkki. Ohjeen lukua 4.3 Työvoimakoulutus on päivitetty. Muutokset liittyvät työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain voimaantuloon. Ohjeen lukuihin 7.6 Kongressitoiminta ja 8.2 Opettajien vuokraus on tehty pieniä tarkentavia lisäyksiä. 1 Johdanto Koulutuksen järjestäjien toimintaympäristö on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Erilaiset koulutuksen järjestäjien yhteistyö- ja verkostomallit sekä palvelujen ostaminen alihankkijoilta ovat lisääntyneet. Oppilaitoksia myös kannustetaan koulutuksen järjestämiseen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Digitalisaatio mahdollistaa täysin uudenlaisia tapoja koulutuksen toteuttamiseen muun muassa etäkoulutuksena. Koulutuksen järjestäjät harjoittavat lisäksi entistä enemmän koulutuspalvelujen myyntiä ulkomaille ja toisaalta myös ulkomaiset toimijat tarjoavat palvelujaan Suomessa. Myös koulutuksen järjestämiseen liittyvä lainsäädäntö uudistuu toimintaympäristön muuttuessa. Tämän ohjeen tarkoitus on antaa entistä laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin ohjeistusta koulutuksen järjestäjille. Koulutustoiminnan arvonlisäverotuksessa on keskeistä määrittää, onko myyty palvelu arvonlisäverolaissa tarkoitettua koulutuspalvelua. Pääosa tästä ohjeesta käsittelee siten erilaisia lakiin perustuvia ja valtion varoin rahoitettuja koulutuspalveluja. Ohjeessa käsitellään myös koulutuspalveluihin läheisesti liittyvien tavaroiden ja palvelujen luovutusten arvonlisäverollisuutta kuten oppilaitosruokailua ja oppilastöitä. Ohjeessa on erilliset luvut alihankinnasta, erityistilanteista sekä koulutuspalvelujen myynnistä ulkomaille ja ulkomailta Suomeen. Lisäksi ohjeessa käydään läpi muita koulutuksen järjestäjille tyypillisiä myyntejä ja koulutuksen järjestäjän vähennysoikeutta. 1.1 Koulutuspalvelun verottomuus Arvonlisäverolaissa (AVL) koulutuspalveluilla tarkoitetaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, korkeakouluopetusta sekä taiteen perusopetusta, jota Suomen lain nojalla järjestetään tai jota Suomen lain nojalla avustetaan valtion varoin. Edellä mainituista koulutuspalvelujen myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Muunlaisen vastikkeellisen koulutuksen myynti on sen sijaan lähtökohtaisesti arvonlisäverollista. Suomessa merkittävä osa koulutuksesta on lain nojalla rahoitettua opiskelijalle maksutonta koulutusta. Tällainen vastikkeeton koulutustoiminta jää kokonaan arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolelle. Täten arviointia siitä, onko kyse arvonlisäverolaissa tarkoitetusta verottomasta koulutuspalvelusta on tarve tehdä vain, jos koulutuspalvelusta maksetaan korvausta eli vastiketta. Vastike on se hinta, jota vastaan koulutuspalvelu suoritetaan. Vastike voidaan periä esimerkiksi opiskelijalta, yrityksiltä, yhteisöltä, Ely-keskukselta tai toiselta koulutuksen järjestäjältä. 1.2 Liiketoiminta Koulutuspalvelun tai muun palvelun myynti voi olla arvonlisäverollista vain silloin, kun kysymys on arvonlisäverolain mukaisesta liiketoiminnasta. Liiketoimintana pidetään itsenäistä, ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, ulospäin suuntautuvaa ja jatkuvaa toimintaa, johon sisältyy tavanomainen yrittäjäriski. Arvonlisäverodirektiivin mukaan verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti missä tahansa harjoittaa liiketoimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. Direktiivissä liiketoimintana pidetään jatkuvassa tulonsaantitarkoituksessa harjoitettua toimintaa. Liiketoiminnan käsitettä ja verovelvollisuutta tuleekin tulkita yhdenmukaisesti arvonlisäverodirektiivin liiketoiminnan käsitteen ja verovelvollisuuden kanssa. Arvonlisäverotuksen liiketoimintakäsite on siten laaja. Toiminta on tällä perusteella siten verotonta vain hyvin harvoin. Tavaroiden ja palvelujen myynti voi kuitenkin olla joissain tilanteissa verotonta sillä perusteella, että toiminta ei kokonaisuutena arvioiden täytä arvonlisäverolain liiketoiminnan määritelmää. 1.3 Yleishyödyllinen yhteisö koulutuksen järjestäjänä Koulutuksen järjestäjä, joka on tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö, on arvonlisäverolain 4 §:n mukaan verovelvollinen vain elinkeinotoiminnan tulostaan. Yleishyödyllisen yhteisön myymät koulutuspalvelut sekä muut tavarat ja palvelut voivat siten olla kyseisen lainkohdan perusteella arvonlisäverottomia, jos niistä ei muodostu sille elinkeinotuloa. Yleishyödyllisen yhteisön myynnit voivat siten olla arvonlisäverottomia, vaikka toiminta on liiketoimintaa eikä kysymys ole arvonlisäverottomasta koulutuspalvelun myynnistä. Tässä ohjeessa ei käsitellä yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevaa arvonlisäverolain 4 §:n säännöstä eikä elinkeinotoimintaa. Verohallinto on julkaissut Verotusohjeen yleishyödyllisille yhteisöille , jossa määritellään elinkeinotoiminnan käsitettä. Arvonlisäverolain 4 §:ää ei kuitenkaan sovelleta yleishyödylliseen yhteisöön, joka on vapaaehtoisesti hakeutunut arvonlisäverolain 12 §:n nojalla arvonlisäverovelvolliseksi. Tällaisen vapaaehtoisesti hakeutuneen yhteisön verovelvollisuus ratkaistaan vastaavalla tavalla kuin muidenkin koulutustoiminnan harjoittajien verovelvollisuus. Yleishyödyllisten yhteisöjen vapaaehtoisesta arvonlisäverovelvolliseksi hakeutumisesta saa lisätietoa Verohallinnon ohjeelta Yleishyödyllisten yhteisöjen arvonlisäverotus . 2 Koulutuspalvelu arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä Koulutuspalvelujen arvonlisäverotuksesta säädetään arvonlisäverolain 39 ja 40 §:ssä sekä arvonlisäverodirektiivin (2006/112EY) 132 artiklassa. 2.1 Koulutuspalvelu arvonlisäverolaissa Koulutuspalveluilla tarkoitetaan arvonlisäverolaissa yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, korkeakouluopetusta sekä taiteen perusopetusta, jota Suomen lain nojalla järjestetään tai jota Suomen lain nojalla avustetaan valtion varoin. Koulutuspalvelujen myynnistä ei suoriteta veroa. Arvonlisäveroa ei myöskään suoriteta, kun koulutustoimen harjoittaja luovuttaa koulutuksensaajalle koulutuksen yhteydessä koulutukseen tavanomaisesti liittyviä palveluja ja tavaroita. Oppilaitoksessa koulutuksensaajalle tapahtuvasta ravintola- tai ateriapalvelusta ei suoriteta arvonlisäveroa, kun palvelu tapahtuu koulutuksen yhteydessä ja palvelu liittyy tavanomaisesti koulutukseen. Koulutuspalvelujen arvonlisäverollisuutta ratkaistaessa tarkastellaan erityisesti seuraavia seikkoja: järjestetäänkö koulutus lain nojalla tai avustetaanko koulutusta lain nojalla valtion varoin Verottoman koulutuspalvelun määritelmää tarkennettiin arvonlisäverolain 40 §:n muutoksella, joka tuli voimaan 1.5.2022. Lakimuutos tarkensi verottoman koulutuspalvelun määritelmää siten, että lain nojalla järjestämisellä ja avustamisella tarkoitettavan nimenomaan Suomen lain mukaista järjestämistä ja avustamista. Verottomuussäännöksiä tulkitaan suppeasti, koska ne ovat poikkeuksia pääsääntöön, jonka mukaan verovelvollisen liiketoiminnan muodossa harjoittamasta palvelujen myynnistä suoritetaan arvonlisäveroa. Ratkaistaessa koulutuspalvelujen arvonlisäverollisuutta, kutakin luovutettavaa koulutuspalvelua tarkastellaan itsenäisesti ja erikseen. Palvelu ei ole arvonlisäveroton vain sillä perusteella, että sitä antaa koulutustoimen harjoittaja, joka tuottaa myös arvonlisäverottomia koulutuspalveluja. Hallituksen esityksessä arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993) todetaan, että arvonlisäverosta vapaaksi säädetään koulutus, jota järjestetään yhteiskunnan kulloinkin hyväksymien koulutustavoitteiden toteuttamiseksi. Tämän mukaisesti verotonta olisi yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, taiteen perusopetus sekä korkeakouluopetus silloin, kun koulutuksen tai opetuksen taustalla on lainsäädäntö. Verovapaan koulutuksen järjestäjänä voisi olla valtio, kunta tai yksityinen yhteisö. Hallituksen esityksen mukaan yleissivistävää koulutusta olisi muun muassa peruskouluissa, lukioissa, kansanopistoissa ja sivistysjärjestöjen opintokeskuksissa annettava koulutus. Ammatillinen koulutus tarkoittaisi ammatillista peruskoulutusta ja lisäkoulutusta. Korkeakouluopetuksella tarkoitettaisiin yliopistoissa ja korkeakouluissa annettavaa opetusta. Taiteen perusopetusta olisi taiteen perusopetuksesta annetussa laissa (633/98) tarkoitettu opetus. Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on ollut vapauttaa lainsäädäntöön perustuva koulutus verosta yleisesti. Verollisuus ei siten määräydy sen mukaan, mikä tarkoitus koulutuksella on sen saajalle, kuten esimerkiksi ovatko opinnot tutkintoon tähtääviä vai harrastustavoitteisia. Hallituksen esityksessä todetaan, että osaa koulutuksesta tuetaan harkinnanvaraisella valtionavulla ilman, että koulutuksen taustalla on lainsäädäntöä. Tällainen koulutus on lain yleisten sääntöjen mukaisesti verollista. Verollista koulutusta olisi liiketaloudellisin perustein järjestetty koulutus sekä erilainen vapaa-aikaan ja muuhun harrastustoimintaan liittyvä koulutus- ja opetustoiminta. Ratkaistaessa onko jokin tietty koulutus arvonlisäverollista vai arvonlisäverotonta, tulee kyseistä koulutusta tarkastella itsenäisesti. Ensin on selvitettävä, perustuuko koulutuksen järjestäminen johonkin nimenomaiseen lakiin tai saako koulutuksen tarjoaja koulutuksen järjestämiseen avustusta lain nojalla valtion varoista. Useimmiten lakiin perustuvan koulutuksen järjestämiseen saadaan myös lain nojalla avustusta valtion varoista. Verottoman koulutuspalvelun määritelmä muutettiin lailla arvonlisäverolain 40 §:n muuttamisesta (284/2022) siten, että siinä todetaan nimenomaisesti koulutuspalvelun lain nojalla järjestämisellä ja lain nojalla avustamisella tarkoitettavan Suomen lain mukaista järjestämistä ja avustamista. Koulutusten järjestämisestä säädetään muun muassa yliopistolaissa (558/2009), ammattikorkeakoululaissa (932/2014), laissa ammatillisesta koulutuksesta (531/2017), laissa vapaasta sivistystyöstä (632/1998), laissa taiteen perusopetuksesta (633/1998), lukiolaissa (714/2018) ja perusopetuslaissa (628/1998). Laissa on yleensä määritelty lain tarkoittaman koulutuksen tarjoajan koulutustehtävä ja se, millaista koulutusta koulutusten tarjoaja antaa. Laissa määritellään myös edellytykset, joiden perusteella koulutustoimen harjoittaja voi antaa koulutusta. Yllä mainittujen lakien perusteella tarjottavien koulutusten järjestämistä rahoitetaan valtion varoin. Rahoituksesta säädetään kyseisissä laeissa sekä muun muassa opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (1705/2009). Kuitenkaan kaikki erityislain tarkoittaman oppilaitoksen tai koulutustoimen harjoittajan antama opetus ei ole arvonlisäverolain ja –direktiivin tarkoittamalla tavalla verotonta eikä kaikkeen koulutukseen saada lain nojalla valtion avustusta. Korkein hallinto-oikeus on antanut alla esitetyn päätöksen KHO 2013:140, jossa yleishyödyllisen säätiön elinkeinotoiminnan muodossa myymästä työvoimapoliittisesta koulutuksesta tuli suorittaa arvonlisävero. Kyseisestä päätöksestä on huomioitava, että se on tehty tuolloin voimassa olleiden lakien pohjalta. KHO 2013:140 Säätiö, jota oli tuloverotuksessa pidetty yleishyödyllisenä yhteisönä, järjesti ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (631/1998) tarkoitettua ammatillista aikuiskoulutusta ylläpitämässään opistossa. Säätiö harjoitti tätä lakisääteistä koulutustoimintaa opetusministeriön myöntämän luvan perusteella ja sen toimintaa avustettiin tältä osin lain nojalla valtion varoin. Säätiö harjoitti myös työvoimapoliittista koulutustoimintaa ja myi tätä koulutusta yleisen tarjouskilpailun perusteella työ- ja elinkeinohallinnolle. Säätiön järjestämä työvoimapoliittinen koulutus ei ollut lakisääteistä koulutusta. Työvoimaviranomaiset voivat hankkia määrärahojen puitteissa tarvitsemansa työvoimapoliittisen koulutuksen paitsi ammatillisen perus- tai lisäkoulutuksen järjestämisluvan saaneelta, myös muulta soveltuvalta koulutuksen järjestäjältä. Säätiö ei siten järjestänyt tätä koulutusta minkään lain velvoittamana eikä sitä avustettu suoraan lain nojalla valtion varoin siten kuin arvonlisäverolain 40 §:ssä tarkoitetaan. Työvoimapoliittinen koulutus tapahtui kilpailuolosuhteissa ainakin siltä osin kuin tällaisia koulutuspalveluja voivat antaa myös sellaiset koulutuksen järjestäjät, joilla ei ollut ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestämiseen lupaa. Näin ollen säätiön myymää työvoimapoliittista koulutusta ei pidetty arvonlisäverolain 39 ja 40 §:ssä tarkoitettuna verosta vapautettuna koulutuspalveluna. Säätiön oli suoritettava arvonlisäveroa työvoimapoliittisten koulutuspalvelujen myynnistä. Keskusverolautakunta on antanut ratkaisuja, jotka ovat edellä mainitun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen kanssa yhteneväisiä. Ratkaisuissaan KVL 1/2014 ja KVL 45/2012 keskusverolautakunta toteaa, että koulutustoimen harjoittaja ei tarjonnut koulutusta minkään lain velvoittamana eikä saanut koulutusta varten lain nojalla valtion avustusta. Molemmissa ratkaisuissa koulutustoimen harjoittaja tarjosi koulutusta liiketaloudellisin perustein ja kilpailuolosuhteissa. Koulutuspalvelujen myynti oli arvonlisäverollista. Koulutustoimen harjoittajan tuottama koulutus on arvonlisäverotonta silloin, kun koulutus toteuttaa koulutustoimen harjoittajalle laissa tai lain mukaisessa toimiluvassa määriteltyä koulutustehtävää. Sen sijaan koulutuspalvelut, jotka eivät suoraan liity koulutustoimen harjoittajan laissa tai lainmukaisessa luvassa määriteltyyn koulutustehtävään tai joihin koulutustoimen harjoittaja ei saa lain nojalla avustusta valtion varoista, ovat arvonlisäverollisia silloin, kun niiden myynti tapahtuu kilpailuolosuhteissa. Myös ulkomaiset koulutuksen harjoittajat voivat myydä Suomessa koulutusta. Kun ulkomaisen koulutustoiminnan harjoittajan luovuttaman koulutuspalvelun myyntimaa on Suomi, koulutuspalvelujen mahdollista verottomuutta arvioidaan samoin kuin suomalaisten koulutustoimen harjoittajien Suomessa myymien koulutuspalvelujen verottomuutta. Jos koulutusta ei järjestetä Suomen lain nojalla tai se ei saa Suomen lain nojalla avustusta valtion varoista, koulutus on arvonlisäverollista. Myyntimaasäännöksiä käsitellään tarkemmin kohdassa 6. 2.2 Koulutuspalvelu arvonlisäverodirektiivissä Arvonlisäverodirektiivissä (2006/112/EY) koulutuspalvelujen vapautus sisältyy direktiivin osastoon IX vapautukset lukuun 2 tiettyjen yleishyödyllisten toimintojen vapautukset. Arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta lasten ja nuorten opetus, koulu- ja yliopisto-opetus, ammattikoulutus ja ammatillinen uudelleenkoulutus sekä niihin suoraan liittyvien palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset, joita suorittavat näitä tehtäviä saaneet julkisoikeudelliset laitokset tai muut laitokset, joilla kyseisen jäsenvaltion mukaan on vastaavia päämääriä. Saman artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta opettajan koulu- tai yliopisto-opetuksen tueksi antamat yksityisoppitunnit. Arvonlisäverodirektiivin 134 artiklan mukaan palvelujen suorituksiin ja tavaroiden luovutuksiin ei sovelleta 132 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja vapautuksia seuraavissa tapauksissa: jos kyseiset liiketoimet eivät ole välttämättömiä vapautettujen liiketoimien suoritukselle; jos kyseisten liiketoimien pääasiallinen tarkoitus on lisätulojen hankkiminen yhteisölle tällaisilla liiketoimilla, jotka kilpailevat suoraan arvonlisäveron alaisten kaupallisten yritysten harjoittaman toiminnan kanssa. Direktiivin sanamuodon mukaan tiettyjen koulutuspalvelujen lisäksi vapautettuja voivat olla myös niihin suoraan liittyvien palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset. Direktiivissä ei ole tarkempaa määritelmää sille, mitä tarkoittaa suoraan liittyvä. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvonlisäverodirektiivin koulutuspalvelujen verottomuussäännöksiä on tulkittava suppeasti. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tulkita verottomuussäännösten sanamuotoa niin suppeasti, että säännökset menettävät tavoitellun vaikutuksensa. Tulkinnassa on noudatettava neutraalisuuden periaatetta eli keskenään kilpailevia tavaroita ja palveluja ei tule asettaa verotuksessa eri asemaan. Unionin tuomioistuimen tuomion C-319/12 (MDDP) mukaan muidenkin kuin julkisoikeudellisten laitosten kaupallisessa tarkoituksessa tarjoamat koulutuspalvelut voivat olla vapautettuja verosta edellyttäen, että nämä yksityiset laitokset tavoittelevat vastaavia päämääriä kuin julkisoikeudelliset laitokset. Päämäärien vastaavuuden arvioiminen kuuluu unionin tuomioistuimen mukaan kunkin jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa päätettäviin asioihin. Arvonlisäverodirektiivin säännösten ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kukin jäsenvaltio asettaa itse koulutuspoliittiset tavoitteensa. Koulutuksen myynnin arvonlisäverokohtelu määräytyy näiden kansallisten valintojen perusteella. 3 Koulutuspalvelun myynti koulutusaloittain 3.1 Yliopistot ja ammattikorkeakoulut Yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää yliopistoille rahoitusta yliopistolaissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa. Yliopistolain mukaan yliopistot voivat harjoittaa liiketoimintaa, joka tukee niiden yliopistolaissa säädettyjen tehtävien toteuttamista. Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Ammattikorkeakoulutoiminta edellyttää toimilupaa. Toimiluvan saajalla on oikeus harjoittaa ammattikorkeakoulutoimintaa toimiluvassa määrätyn koulutustehtävän mukaisesti. Ammattikorkeakoululain mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää ammattikorkeakouluille rahoitusta laissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa. Ammattikorkeakoulu voi harjoittaa liiketoimintaa, joka tukee sen ammattikorkeakoululaissa säädettyjen tehtävien toteuttamista. 3.1.1 Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen arvonlisäverottomat koulutuspalvelut Yliopistot Yliopistolain perusteella yliopiston tehtäviin kuuluvat alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen sekä tieteellisten, taiteellisten ja ammatillisten jatkotutkintojen tarjoaminen. Näihin tehtäviin kuuluvat myös avoin yliopisto-opetus ja täydennyskoulutus siltä osin kuin niissä suoritetaan ensin mainittuihin tutkintoihin kuuluvia osia. Näihin yliopiston koulutustehtäviin liittyvät koulutukset ovat arvonlisäverolaissa tarkoitettuja lain nojalla annettuja koulutuksia, jotka ovat arvonlisäverottomia. Yliopistolain mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää yliopiston lakisääteisten tehtävien toteuttamiseksi rahoitusta. Sellainen koulutus, johon yliopisto saa tukea opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämänä, on yliopiston lain mukaisiin tehtäviin kuuluvaa koulutusta ja siten arvonlisäverotonta. Arvonlisäverotonta koulutusta ovat muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama yliopiston tutkintokoulutus, avoin yliopisto-opetus, erillisiin opinto-oikeuksiin perustuva koulutus sekä yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen mukainen erikoistumiskoulutus. Koulutus, johon yliopisto ei saa opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää tukea, ei ole ainakaan pääsääntöisesti yliopiston lakisääteisiin tehtäviin kuuluvaa koulutusta, eikä näin ollen arvonlisäverotonta koulutusta. Yliopistoilla on oikeus periä maksua eräistä tehtävistään. Maksuista on säädetty Valtioneuvoston asetuksella yliopiston toiminnassa perittävistä maksuista (1082/2009). Maksut kattavat palvelun tuottamisesta aiheutuvat kustannukset kokonaan tai osittain. Jos kustannukset peritään vain osittain, palvelun tuottamiseen käytetään suoraa valtion rahoitusta. Tässä asetuksessa määritelty toiminta voidaan katsoa yliopistojen lain mukaiseen koulutustehtävään liittyväksi arvonlisäverottomaksi koulutukseksi. Tällaista koulutusta on muun muassa avoin yliopisto-opetus. Ammattikorkeakoulut Ammattikorkeakoulu antaa sille myönnetyn toimiluvan puitteissa korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta ja ammatillista opettajan koulutusta. Ammattikorkeakoulun sen toimiluvassa määriteltyihin tehtäviin liittyvät koulutukset ovat arvonlisäverolaissa tarkoitettuja lain nojalla annettavia koulutuksia, jotka ovat arvonlisäverottomia. Ammattikorkeakoululain mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää ammattikorkeakouluille rahoitusta laissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa. Arvonlisäverotonta on siten koulutus, johon ammattikorkeakoulu saa tukea opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämänä. Ammattikorkeakoulujen verotonta koulutusta on muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamat tutkintokoulutus, avoin ammattikorkeakoulutus, erillisiin opinto-oikeuksiin perustuva koulutus sekä erikoistumiskoulutus. Sellainen koulutus, johon ammattikorkeakoulu ei saa rahoitusta, ei ole ainakaan pääsääntöisesti ammattikorkeakoulun lakisääteisiin tehtäviin kuuluvaa koulutusta, eikä näin ollen arvonlisäverotonta koulutusta. Ammattikorkeakouluilla on valtioneuvoston asetuksen ammattikorkeakoulujen toiminnassa perittävistä maksuista (1440/2014) mukaisesti oikeus periä maksuja eräistä tehtävistään. Asetuksessa määritelty palvelutoiminta kuuluu osana ammattikorkeakoulun perustoimintaan ja siihen voidaan kohdentaa ammattikorkeakoulun saamaa suoraa valtion rahoitusta. Tässä asetuksessa tarkoitettu maksullinen toiminta on arvonlisäverotonta ammattikorkeakoulun koulutustehtävään liittyvää toimintaa. 3.1.2 Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen arvonlisäverolliset koulutuspalvelut Oppilaitoksille on lailla annettu mahdollisuus tarjota lakisääteisten koulutustehtävien ohella omana liiketoimintanaan erilaisia koulutuskokonaisuuksia tai yksittäisiä koulutuksia. Koulutus, jota oppilaitos voi antaa markkinaehtoisesti, ei ole pääsääntöisesti verovapaata arvonlisäverolain 39 §:n nojalla. Tällaista koulutusta koulutustoimen harjoittaja ei anna minkään lain velvoittamana eikä sitä tueta lain nojalla valtion varoin. Yliopistoilla on yliopistolain mukaan mahdollisuus antaa esimerkiksi täydennyskoulutusta liiketaloudellisin perustein eli tarjota koulutusta vastiketta vastaan sitä tarvitseville asiakkaille. Täydennyskoulutusta ovat muun muassa yrityksille ja yhteisöille räätälöidyt koulutus- ja kehittämisohjelmat, työvoimapoliittinen koulutus, avoimesti tarjolla olevat koulutusohjelmat ja muut yliopiston itsensä määrittelemät ja tarjoamat koulutukset. Tämän kaltaisia koulutuksia tarjotaan yleensä markkinahintaan eikä niiden toteuttamiseen voida käyttää valtion avustusta. Täydennyskoulutukset ovat veronalaisia silloin kun niiden tarjoaminen tapahtuu liiketoiminnan muodossa ja kilpailuolosuhteissa. Jos koulutuksen voi yliopiston lisäksi toteuttaa kaupallisesti toimiva yritys tai yhteisö, voidaan katsoa, että koulutusta tarjotaan kilpailutilanteessa. Myös ammattikorkeakouluilla on ammattikorkeakoululain mukaan mahdollisuus harjoittaa liiketoimintaa ja tarjota koulutusta markkinaehtoisesti. Tähän koulutukseen ammattikorkeakoulu ei voi käyttää valtionrahoitustaan. Markkinaehtoisena täydennyskoulutustoimintanaan ammattikorkeakoulu antaa muun muassa työvoimakoulutusta. Täydennyskoulutukset ovat veronalaisia silloin kun niiden tarjoaminen tapahtuu liiketoiminnan muodossa ja kilpailuolosuhteissa. Jos koulutuksen voi ammattikorkeakoulun lisäksi toteuttaa kaupallisesti toimiva yritys tai yhteisö, voidaan katsoa, että koulutusta tarjotaan kilpailutilanteessa. Aihetta käsitellään myös alihankintaa käsittelevässä ohjeen luvussa 5. 3.1.3 Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lakisääteinen tilauskoulutus Yliopistot voivat järjestää opiskelijaryhmälle korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta myös yliopistolaissa tarkoitettuna maksullisena tilauskoulutuksena siten, että koulutuksen tilaa ja rahoittaa Suomen valtio, toinen valtio, kansainvälinen järjestö, suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö. Yliopistolaissa tarkoitetun tilauskoulutuksena annettavan opetuksen on liityttävä sellaiseen perus- tai jatkokoulutukseen, jossa yliopistolla on tutkinnonanto-oikeus. Tilauskoulutuksen järjestäminen ei saa heikentää yliopiston antamaa perus- tai jatkokoulutusta. Tilauskoulutusta ei saa järjestää, jos on ilmeistä, että koulutus on tilattu siinä tarkoituksessa, että koulutukseen osallistuvat voisivat välttää lain mukaisen opiskelijavalinnan. Yliopisto ei saa järjestää tilauskoulutusta myöskään silloin, kun tilaajan tarkoituksena on välittää opiskelijoita yliopiston tutkinto-opiskelijoiksi siten, että opiskelijoiden välittäminen on voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa. Yliopiston on perittävä koulutuksen tilaajalta tilauskoulutuksen järjestämisestä vähintään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu. Yliopistolaissa tarkoitetun tilauskoulutuksen myynti Suomessa on yliopistolle arvonlisäverotonta koulutuspalvelun myyntiä. Myös ammattikorkeakoulu voi järjestää opiskelijaryhmälle korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta ammattikorkeakoululaissa tarkoitettuna maksullisena tilauskoulutuksena siten, että koulutuksen tilaa ja rahoittaa Suomen valtio, toinen valtio, kansainvälinen järjestö, suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö. Ammattikorkeakoululain mukaan tilauskoulutuksena annettavan opetuksen on liityttävä ammattikorkeakoulun toimiluvassa määrättyyn koulutustehtävään.Tilauskoulutuksen järjestäminen ei saa heikentää ammattikorkeakoulun antamaa perus- tai jatkokoulutusta. Tilauskoulutusta ei saa järjestää, jos on ilmeistä, että koulutus on tilattu siinä tarkoituksessa, että koulutukseen osallistuvat voisivat välttää lain mukaisen opiskelijavalinnan. Ammattikorkeakoulu ei saa järjestää tilauskoulutusta myöskään silloin, kun tilaajan tarkoituksena on voiton tavoittelemiseksi välittää opiskelijoita ammattikorkeakouluun tutkinto-opiskelijoiksi. Ammattikorkeakoulun on perittävä koulutuksen tilaajalta tilauskoulutuksen järjestämisestä vähintään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu. Ammattikorkeakoululaissa tarkoitetun tilauskoulutuksen myynti Suomessa on ammattikorkeakoululle arvonlisäverotonta koulutuspalvelun myyntiä. Tilauskoulutuksen arvonlisäverokohtelua ratkaistaessa on kuitenkin aina ensin selvitettävä missä maassa koulutus on myyty. Ohjeen kohdassa 6.1.1 on kerrottu tarkemmin elinkeinonharjoittajille myytävien koulutuksien myyntimaasäännöksistä. Esimerkki alkaa Esimerkki 1: Terveydenhoitopalveluja tarjoava suomalainen yhtiö X ostaa suomalaiselta ammattikorkeakoulu A:lta sairaanhoitajatutkintoon johtavan tutkintokoulutuksen toteutuksen 12 opiskelijan opiskelijaryhmälle. Koulutus järjestetään Suomessa ja se kestää 3,5 vuotta. Opiskelijat ovat kotoisin Kiinasta. Suomalainen yhtiö X perii maksun koulutuksesta omissa nimissään opiskelijalta. Ammattikorkeakoulu A:lla on toimilupa sairaanhoitajakoulutuksen järjestämiseen ja se myöntää kiinalaiselle opiskelijalle tutkinnon suoritetusta tutkintokoulutuksesta. Ammattikorkeakoulu A ei suorita arvonlisäveroa suomalaiselle yhtiö X:lle myydystä tilauskoulutuksesta. Kyse on ammattikorkeakoululaissa tarkoitetusta tilauskoulutuksen järjestämisestä. Sen sijaan suomalaisen yhtiö X:n on suoritettava arvonlisäveroa kiinalaisille opiskelijoille myymistään koulutuksista, koska sillä ei ole toimilupaa koulutuksen järjestämiseen. Esimerkki 2: Elinkeinonharjoittajaksi katsottu kiinalainen korkeakoulu A ostaa suomalaiselta tekniikan alan ammattikorkeakoulu B:ltä 40 opintopisteen koulutuskokonaisuuden järjestämisen 15 opiskelijan opiskelijaryhmälle. Opintojen aiheet ja sisältö vastaavat pääosin suomalaisen ammattikorkeakoulu B:n omille opiskelijoilleen tarjoamia opintoja, mutta niitä on muokattu kiinalaisen korkeakoulu A:n opetussuunnitelman mukaisiksi. Opinnot tulevat osaksi kiinalaisen korkeakoulun myöntämää tutkintoa. Koulutus tapahtuu Suomessa. Kiinalaisen korkeakoulun tutkintokoulutukseen sisältyvän opintokokonaisuuden myynti ei ole suomalaiselle ammattikorkeakoulu B:lle ammattikorkeakoululaissa tarkoitettua tilauskoulutuksen myyntiä, koska ammattikorkeakoulu B järjestää kiinalaisen oppilaitoksen tutkintoon johtavaa koulutusta. Suomalaisen ammattikorkeakoulu B:n myydessä palvelua ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle palvelun myyntimaa ei kuitenkaaan ole Suomi, joten palvelun myynnistä ei suoriteta AVL 65 §:n nojalla arvonlisäveroa Suomeen. Esimerkki päättyy 3.2 Ammatillinen koulutus Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvista ammatillisista tutkinnoista, ammatillisen osaamisen hankkimiseksi tarvittavasta koulutuksesta sekä ammatillisen osaamisen osoittamisesta ja todentamisesta. Laissa tarkoitettujen ammatillisten tutkintojen ja koulutuksen järjestäminen edellyttää opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupaa (järjestämislupa). Järjestämisluvassa määrätään tutkinnot, joita koulutuksen järjestäjällä on oikeus myöntää ja joihin se voi järjestää tutkintokoulutusta. Järjestämisluvassa määrätään lisäksi oikeudesta järjestää valmentavaa koulutusta sekä oikeudesta järjestää tutkintoja ja koulutusta työvoimakoulutuksena. Koulutuksen järjestäjä voi järjestää myös ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettua ammatilliseen tehtävään valmistavaa koulutusta. Järjestämisluvassa voidaan määrätä myös tiettyjen alojen osalta oikeudesta toimia perustason ammattipätevyyskoulutusta tai jatkokoulutusta antavana koulutuskeskuksena. Ammatillisia tutkintoja tai koulutusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Koulutuksen järjestäjille myönnetään rahoitusta siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (1705/2009) säädetään. Ammattitutkinto- ja erikoisammattitutkintokoulutuksessa sekä laissa tarkoitetussa ammatilliseen tehtävään valmistavassa koulutuksessa koulutuksen järjestäjä voi periä opiskelijalta kohtuullisen opiskelumaksun, jolla katetaan osittain koulutuksen järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Henkilöltä voidaan periä maksu myös hyväksytyn arvosanan korottamisesta. Maksujen perusteista säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Yhteisömuotoiset ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat olla yleishyödyllisiä yhteisö-jä. Yleishyödyllisen yhteisön koulutuksen myynnin arvonlisäverovelvollisuuteen vaikuttaa myös se, pidetäänkö koulutuksen myyntiä tuloverotuksessa elinkeinotoimintana. Yleishyödyllisestä yhteisöstä on kerrottu ohjeen kohdassa 1.3. 3.2.1 Arvonlisäveroton ammatillinen koulutus Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukainen järjestämislupa määrittää koulutuksen järjestäjän koulutustehtävän. Koulutustehtävänsä täyttämiseksi koulutuksen järjestäjä saa rahoitusta valtion varoista. Koulutuksen järjestäjälle myönnetyssä luvassa määriteltyyn koulutustehtävään liittyvät koulutukset ovat arvonlisäverolaissa tarkoitettuja arvonlisäverottomia koulutuksia. Näihin koulutuksiin osallistuvilta perittävät opiskelijamaksut sekä maksut hyväksytyn arvosanan korottamisesta ovat arvonlisäverottomia. Opiskelijamaksuja voidaan periä vain ammattitutkinto- ja erikoisammattitutkintokoulutuksessa sekä ammatilliseen tehtävään valmistavassa koulutuksessa. Neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (282/2011) artiklan 44 mukaan ammatillisen koulutuksen kestolla ei ole merkitystä koulutuspalvelun verottomuuden kannalta. 3.2.2 Arvonlisäverollinen ammatillinen koulutus Maksullisena palvelutoimintana tapahtuva koulutus on verollista silloin, kun se ei ole koulutuksen järjestäjän oman järjestämisluvan mukaista koulutusta ja tarjoaminen tapahtuu kilpailuolosuhteissa. Koulutuksen myynnin katsotaan tapahtuvan kilpailuolosuhteissa silloin, kun koulutuksen voi toteuttaa koulutuksenjärjestämisluvan saaneiden oppilaitosten lisäksi kaupallisesti toimivat yritykset ja yhteisöt. Koulutuksen järjestäjän, jolla ei ole laissa tarkoitettua järjestämislupaa, myymät koulutuspalvelut ovat aina arvonlisäverollisia, kun toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisesti koulutuksen järjestäjän tulee tarjota opiskelijalle mahdollisuus suorittaa tutkinto tai tutkinnon osa myös ilman tutkintokoulutukseen osallistumista sekä yhteistyössä sellaisten toimijoiden kanssa, jotka tarjoavat koulutusta liiketaloudellisin perustein. Opiskelija voi siis ostaa erilaisia koulutuspalveluja myös toimijalta, jolla ei ole järjestämislupaa. Näiden koulutuspalveluja opiskelijoille tarjoavien toimijoiden myynnit ovat arvonlisäverollista koulutuspalvelun myyntiä. Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuja tutkintoja ja tutkinnon osia, niihin valmistavaa tutkintokoulutusta sekä valmentavaa koulutusta voidaan järjestää maksullisena palvelutoimintana, jos kyseessä on koulutuksen järjestäjien välinen alihankintatilanne. Ammatillisen koulutuksen myyntiä alihankintana toiselle koulutuksen järjestäjälle on käsitelty jäljempänä kappaleessa 5. Koulutuspalvelujen alihankinta. Työvoimakoulutusta on käsitelty jäljempänä kappaleessa 4.3. Työvoimakoulutus. 3.2.3 Ammatillisen koulutuksen järjestäjän lakisääteinen tilauskoulutus Ammatillisen koulutuksen järjestäjä voi järjestää opiskelijaryhmälle ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaista maksullista tilauskoulutusta siten, että koulutuksen tilaa ja rahoittaa Suomen valtio, toinen valtio, kansainvälinen järjestö taikka suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö. Laissa tarkoitettua tilauskoulutusta ei voida järjestää Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisille, Euroopan unionin kansalaisiin rinnastettaville henkilöille tai niille joilla on Euroopan unionin sininen kortti, jatkuva tai pysyvä oleskelulupa tai pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa, eikä edellä mainittujen perheenjäsenille. Koulutuksen järjestäjän on perittävä tilaajalta tilauskoulutuksen järjestämisestä vähintään siitä aiheutuvat kustannukset kattava maksu. Tilauskoulutus ei saa heikentää koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa määrättyjen tutkintojen ja koulutuksien järjestämisedellytyksiä. Laissa tarkoitetun tilauskoulutuksen myynti Suomessa on ammatillisen koulutuksen järjestäjän arvonlisäverotonta koulutuspalvelun myyntiä. Tilauskoulutuksen arvonlisäverokohtelua ratkaistaessa on kuitenkin aina ensi selvitettävä missä maassa koulutus on myyty. Ohjeen kohdassa 6.1.1 on kerrottu tarkemmin elinkeinonharjoittajille myytävien koulutuksien myyntimaasäännöksistä. Esimerkki alkaa Esimerkki 3: Suomalainen yhtiö A ostaa suomalaiselta ammattiopisto B:ltä lähihoitajatutkintoon johtavan koulutuksen toteutuksen 15 opiskelijan opiskelijaryhmälle. Koulutus järjestetään Suomessa ja se kestää 3 vuotta. Opiskelijat tulevat Suomeen Kiinasta. Suomalainen yhtiö A perii maksun koulutuksesta omissa nimissään opiskelijalta. Ammattiopisto B:llä on järjestämislupa lähihoitajakoulutuksen järjestämiseen ja se myöntää kiinalaiselle opiskelijalle tutkinnon suoritetusta tutkintokoulutuksesta. Ammattiopisto B ei suorita arvonlisäveroa suomalaiselle yhtiö A:lle myydystä tilauskoulutuksesta. Kyse on ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetusta tilauskoulutuksen järjestämisestä. Sen sijaan suomalaisen yhtiö A:n on suoritettava arvonlisäveroa kiinalaisille opiskelijoille myymistään koulutuksista, koska sillä ei ole järjestämislupaa koulutuksen järjestämiseen. Esimerkki päättyy 3.3 Vapaa sivistystyö Vapaasta sivistystyöstä säädetään vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) ja vapaasta sivistystyöstä annetussa asetuksessa (805/1998). Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat muun muassa kansanopistot, kansalaisopistot, liikunnan koulutuskeskukset, kesäyliopistot ja opintokeskukset. Opintokeskukset toimivat valtakunnallisina oppilaitoksina järjestämällä opintoja itse sekä yhdessä kansalais- ja kulttuurijärjestöjen kanssa. Vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat myös järjestää koulutusta tukevaa tai siihen läheisesti liittyvää kehittämis- ja palvelutoimintaa. Vapaan sivistystyön oppilaitosten järjestämästä perusopetuksesta, lukiokoulutuksesta, ammatillisesta koulutuksesta sekä taiteen perusopetuksesta säädetään perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (714/2018), ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) ja taiteen perusopetuksesta annetussa laissa (633/1998). Opetus- ja kulttuuriministeriö voi myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan oppilaitoksen ylläpitämiseen. Luvassa määrätään ylläpitäjää ja oppilaitosta koskevien tietojen lisäksi oppilaitoksen koulutustehtävä, opetuskieli sekä tarvittaessa erityinen koulutustehtävä ja muut koulutuksen järjestämiseen liittyvät ehdot. Vapaan sivistystyön oppilaitoksen lain mukaista toimintaa on siten vain kyseisessä luvassa määritelty toiminta. Oppilaitos saa vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukaiseen toimintaansa valtionosuutta. Tämän lisäksi oppilaitos voi lain mukaan saada erityisavustuksia ja ylimääräisiä avustuksia. Opiskelijoilta voidaan periä opetuksesta kohtuullisia maksuja. Yhteisömuotoiset vapaan sivistystyön koulutuksen järjestäjät voivat olla yleishyödyllisiä yhteisöjä. Yleishyödyllisen yhteisön koulutuksen myynnin arvonlisäverovelvollisuuteen vaikuttaa myös se, pidetäänkö koulutuksen myyntiä tuloverotuksessa elinkeinotoimintana. Yleishyödyllisestä yhteisöstä on kerrottu ohjeen kohdassa 1.3. 3.3.1 Arvonlisäveroton vapaan sivistystyön koulutus Vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukaan koulutuksen järjestäjä tarvitsee toimiakseen luvan. Luvassa määrätään ylläpitäjää ja oppilaitosta koskevien tietojen lisäksi oppilaitoksen koulutustehtävä, opetuskieli sekä tarvittaessa erityinen koulutustehtävä ja muut koulutuksen järjestämiseen liittyvät ehdot. Koulutustehtävänsä täyttämiseksi koulutuksen järjestäjä saa rahoitusta valtion varoista. Koulutuksen järjestäjälle myönnetyssä luvassa määriteltyyn koulutustehtävään liittyvät koulutukset ovat arvonlisäverolaissa tarkoitettuja lain nojalla annettavia koulutuksia, jotka ovat arvonlisäverottomia. 3.3.2 Vapaaseen sivistystyöhön kuulumaton koulutus Vapaan sivistystyön oppilaitos voi tarjota koulutuksia myös maksullisena palvelutoimintanaan, joka ei oikeuta vapaan sivistystyön valtionosuusrahoitukseen. Maksullisena palvelutoimintana annettavat koulutukset ovat veronalaisia silloin kun niiden tarjoaminen tapahtuu liiketoiminnan muodossa ja kilpailuolosuhteissa. Jos koulutuksen voi vapaan sivistystyön oppilaitoksen lisäksi toteuttaa kaupallisesti toimiva yritys tai yhteisö, voidaan katsoa, että koulutusta tarjotaan kilpailutilanteessa. Esimerkki alkaa Esimerkki 4: Urheiluopisto saa perustehtävänsä mukaiseen toimintaan rahoitusta vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukaisesti. Urheiluopisto tarjoaa lisäksi yrityksille ja muille yhteisöille tilauksesta kuntolomia, joita ei oteta huomioon vapaan sivistystyön valtionosuutta laskettaessa. Urheiluopiston on suoritettava arvonlisäveroa kuntolomien myynnistä, koska palvelujen myynti tapahtuu kilpailuolosuhteissa. Esimerkki 5: Vapaan sivistystyön oppilaitos saa perustehtävänsä mukaiseen toimintaa rahoitusta vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukaisesti. Oppilaitos osallistuu kunnan järjestämään tarjouskilpailuun, joka koskee kielikurssin järjestämistä. Kunta valitsee osallistujat kielikoulutukseen ja maksaa järjestäjälle sopimuksen mukaisen hinnan koulutuksen järjestämisestä. Oppilaitoksen on suoritettava arvonlisäveroa kielikurssin myynnistä kunnalle, koska palvelun myynti tapahtuu kilpailuolosuhteissa. Esimerkki päättyy Sellaisen koulutustoimen harjoittajan, jolla ei ole laissa tarkoitettua lupaa, myymät koulutuspalvelut ovat arvonlisäverollisia, jos toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa. Yleishyödyllisen yhteisön toimintaa tarkastellaan kuitenkin eri säännöksen pohjalta, ja siitä on kerrottu ohjeen kohdassa 1.3. 3.4 Taiteen perusopetus Taiteen perusopetuksesta annetun lain (633/1998) mukaan kunta voi järjestää taiteen perusopetusta. Kunnalla on siten jo lain nojalla oikeus järjestää taiteen perusopetusta. Taiteen perusopetuksesta annetun lain mukaan asianomainen ministeriö voi kuitenkin myöntää myös kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan järjestää taiteen perusopetusta. Luvassa määritellään kunnat, joissa opetusta järjestetään, opetuskieli, taiteenala sekä muut opetuksen järjestämiseen liittyvät ehdot. Taiteen perusopetusta voidaan järjestää ministeriön päätöksellä myös valtion oppilaitoksessa. Laissa tarkoitettu taiteen perusopetus perustuu opetussuunnitelmaan. Opetushallitus päättää taiteenaloittain taiteen perusopetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä, eli opetussuunnitelman perusteista. Koulutuksen järjestäjän tulee hyväksyä kullekin taiteenalalle opetussuunnitelma. Koulutuksen järjestäjä voi järjestää taiteen perusopetuksesta annetun lain tarkoittamat palvelut myös yhdessä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa tai hankkia ne julkiselta tai yksityiseltä yhteisöltä taikka säätiöltä. Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään tämän lain mukaisesti. Kunta, joka järjestää taiteen perusopetusta, saa avustusta valtion varoista kunnan asukasmäärän mukaan siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa (1704/2009) säädetään. Kunnalle voidaan lisäksi myöntää oikeus saada avustusta opetustuntien määrän mukaan. Luvanvaraiselle koulutuksen järjestäjälle myönnetään avustusta valtion varoista laskennallisten opetustuntien määrän mukaan. Oppilailta voidaan periä opetuksesta kohtuullisia maksuja. Koulutuksen järjestäjänä toimiva kunta voi määrätä omasta kunnasta tulevalta oppilaalta perittävän maksun erisuuruiseksi kuin muulta oppilaalta perittävän maksun. Yhteisömuotoiset taiteen perusopetusta antavat koulutuksen järjestäjät voivat olla yleishyödyllisiä yhteisöjä. Yleishyödyllisen yhteisön koulutuksen myynnin arvonlisäverovelvollisuuteen vaikuttaa myös se, pidetäänkö koulutuksen myyntiä tuloverotuksessa elinkeinotoimintana. Yleishyödyllisestä yhteisöstä on kerrottu ohjeen kohdassa 1.3. 3.4.1 Arvonlisäveroton taiteen perusopetus Taiteen perusopetuksen järjestäjän opetussuunnitelman mukaiset koulutukset ovat arvonlisäverolaissa tarkoitettuja lain nojalla annettavia koulutuksia, jotka ovat arvonlisäverottomia. Näihin koulutuksiin osallistuvilta perittävät maksut ovat arvonlisäverottomia. Verottomia ovat myös sellaiset taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaiset koulutukset, jotka järjestämisvastuussa oleva kunta hankkii muulta toimijalta. Tällöin myös tämän muun toimijan perimät osallistumismaksut ovat verottomia. 3.4.2 Taiteen perusopetukseen kuulumaton opetus Opetus, joka ei perustu taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmaan, on arvonlisäverollista. Tällaista verollista koulutusta voivat olla esimerkiksi taiteen perusopetusta antavan tahon järjestämät lyhytkurssit, perhekurssit ja kesäleirit. 4 Eräiden koulutuspalvelujen myynti 4.1 Rajatun lääkkeenmääräämisen lisäkoulutus ja muut kelpoisuuksiin liittyvät tutkintoa täydentävät koulutukset Ammattikorkeakoulut toteuttavat yhteistyössä yliopistojen kanssa sairaanhoitajille koulutusta, jota edellytetään rajatun lääkkeenmääräämisen oikeuden saamiseksi. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 b §:n mukaan sairaanhoitajalla, jolla on riittävä käytännön kokemus ja joka on suorittanut valtioneuvoston asetuksella säädettävän lisäkoulutuksen, on rajattu oikeus määrätä apteekista hoidossa käytettäviä lääkkeitä terveyskeskuksessa hoitamalleen potilaalle, kun kyseessä on ennalta ehkäisevä hoito tai lääkityksen jatkaminen silloin, kun lääkäri on tehnyt taudinmäärityksen tai kun lääkitys perustuu sairaanhoitajan toteamaan hoidon tarpeeseen. Lääkkeen määräämisen edellyttämästä koulutuksesta annetun asetuksen (1089/2010) mukaan rajatun lääkkeenmääräämisen erikoispätevyyden saaminen edellyttää suoritettuja korkeakouluopintoja, jotka koostuvat tautiopin, kliinisen lääketieteen, kliinisen hoitotyön, farmakologian ja reseptiopin opintokokonaisuuksista. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot toimivat yhteistyössä koulutuksen suunnittelussa ja käytännön järjestämisessä. Oikeus rajattuun lääkkeenmääräämiseen on sidottu ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdessä järjestämään lisäkoulutukseen. Pätevyyttä ei voida saada muiden tahojen järjestämästä koulutuksesta. Rajatun lääkkeenmääräämisen koulutus on oppilaitoksille niiden tarjoamaa täydennyskoulutusta, johon ne eivät saa avustusta valtion varoista. Rajatun lääkkeenmääräämisen lisäkoulutusta ei voida pitää oppilaitosten koulutustehtävään suoraan liittyvänä koulutuksena, jota niiden tulisi tehtäväänsä toteuttaakseen antaa, vaan kyse on markkinaehtoisesta koulutuksesta. Koulutusta eivät kuitenkaan voi toteuttaa muut kuin ammattikorkeakoulut ja yliopistot yhdessä. Koulutuksen järjestäminen ei näin ollen kilpaile markkinoilla toimivien kaupallisten yritysten tai yhteisöjen kanssa. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdessä järjestämä ja myymä lisäkoulutus, jota valtioneuvoston asetuksessa lääkkeen määräämisen edellyttämästä koulutuksesta tarkoitetaan, on niille arvonlisäverotonta. Jos koulutusta järjestävä ammattikorkeakoulu tai yliopisto laskuttaa toista ammattikorkeakoulua tai yliopistoa tällaisten koulutukseen liittyvien opintokokonaisuuksien järjestämisestä, myös nämä veloitukset ovat arvonlisäverottomia. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on myös muita kelpoisuuksiin liittyviä tutkintoa täydentäviä koulutuksia kuin rajatun lääkkeenmääräämisen lisäkoulutus. Ensihoitopalvelusta annetun asetuksen (340/2011) mukaan ensihoitopalvelun yksikössä ainakin toisen ensihoitajan on oltava ensihoitaja AMK taikka terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu laillistettu sairaanhoitaja, joka on suorittanut hoitotason ensihoitoon suuntaavan tietyn laajuisen opintokokonaisuuden yhteistyössä sellaisen ammattikorkeakoulun kanssa, jolla on opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen mukaisti ensihoidon koulutusohjelma. Ensihoitajien kelpoisuuteen liittyvissä sekä muissa vastaavissa kelpoisuuksiin liittyvissä koulutuksissa ratkaisevaa niiden arvonlisäverotuksen kannalta on se, onko koulutusten antaminen lailla tai asetuksella määrätty joidenkin tiettyjen luvanvaraisten oppilaitosten yksinoikeudeksi. Jos koulutuksia eivät voi järjestää muut kuin tietyt luvanvaraiset koulutustoimen harjoittajat, näiden koulutusten järjestäminen ei kilpaile markkinoilla toimivien kaupallisten yritysten kanssa. Kyseisten koulutusten järjestäminen on siten arvonlisäverotonta. 4.2 MBA -koulutusohjelmat MBA (Master of Business Administration) ja eMBA (Executive MBA) -koulutusohjelmat ovat yleensä täydennyskoulutusohjelmia, joiden suorittajilta edellytetään soveltuvaa pohjakoulutusta sekä työkokemusta. MBA-koulutusohjelmat eivät kuulu osaksi suomalaista tutkintojärjestelmää eikä niiden antaminen kuulu suomalaisten koulutustoimen harjoittajien lainmukaiseen koulutustehtävään. Koulutusten järjestämistä ei myöskään avusteta lain nojalla valtion varoin. Ohjelmia toteuttavat suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lisäksi myös kaupalliset toimijat kuten erilaiset koulutusyhtiöt. Tässä tarkoitettua MBA-koulutusohjelmaa ei tule sekoittaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon ja sen ammattikorkeakouluasetuksessa määriteltyyn englanninkieliseen nimitykseen ”Master of Business Administration”. Korkein hallinto-oikeus on antanut kaksi vuosikirjapäätöstä koskien MBA-koulutusta. KHO 2018:178 A Oy oli suomalaisen yliopiston tytäryhtiönä toimiva liikkeenjohdon koulutus- ja kehittämispalveluja tarjoava oppilaitos, joka järjesti muun ohella MBA- ja EMBA-koulutusohjelmia. Mainitut koulutusohjelmat olivat liiketaloudellisin perustein järjestettyjä eikä niitä järjestetty lain nojalla eikä avustettu lain nojalla valtion varoin. Koska koulutus ei täyttänyt arvonlisäverolain 39 ja 40 §:ssä säädettyjä koulutuspalvelun verosta vapauttamisen edellytyksiä, A Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa koulutuksista veloittamistaan vastikkeista. Asiassa oli A Oy:n valituksesta kysymys myös siitä, tuliko A Oy:n järjestämä koulutus vapauttaa arvonlisäverosta, koska vuosikirjaratkaisussa KHO 2017:79 Isossa-Britanniassa kotipaikan omaavan yliopiston Suomessa tarjoama MBA-koulutus oli katsottu verosta vapautetuksi koulutuspalveluksi. Koska mainittu koulutus oli Isossa-Britanniassa viralliseen tutkintojärjestelmään kuuluvaa ja korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta, koulutuksia ei katsottu sillä tavoin samankaltaisiksi, että koulutusten erilainen verokohtelu johtaisi arvonlisäverotuksessa sovellettavan verotuksen neutraalisuuden periaatteen loukkaamiseen. KHO 2018:177 A Oy oli yksityinen kauppakorkeakoulu, joka järjesti Suomessa suomalaisille opiskelijoille MBA-koulutusta. Koulutus johti isobritannialaisen yliopiston myöntämään tutkintoon. A Oy maksoi isobritannialaiselle yliopistolle franchising-sopimuksen nojalla korvauksen yliopiston suorittamista palveluista, joita olivat kokeiden ja tarkastuksen valvonta, tutkinnon myöntäminen ja yliopiston nimen käyttäminen palvelujen ja tutkinnon markkinoinnissa. A Oy järjesti koulutuksen ja myi ja markkinoi sitä omissa nimissään ja veloitti opiskelijoilta lukukausimaksut omissa nimissään. A Oy katsottiin koulutuspalvelujen myyjäksi, ja koska koulutus tapahtui Suomessa, sen myyntimaa oli Suomi. A Oy ei tarjonnut koulutuspalveluja arvonlisäverolain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla lain nojalla eikä se saanut lain nojalla valtion tukea. Tämän vuoksi A Oy:n tarjoama MBA-koulutus ei ollut vapautettu verosta arvonlisäverolain nojalla. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että A Oy:n tarjoama koulutus johti isobritannialaisen yliopiston myöntämään tutkintoon, koska mainittu yliopisto ei tarjonnut koulutuspalveluja Suomessa eikä asiassa muutoinkaan ollut kysymys yliopiston verovelvollisuudesta. MBA-koulutusohjelmien järjestäminen ei tapahdu lain nojalla eikä siihen saada lain nojalla avustusta valtion varoista. Koulutusohjelmien myynti tapahtuu liiketaloudellisin perustein, eikä koulutusohjelmien järjestämistä ole rajattu tiettyjen oppilaitosten järjestämisvastuulle eikä niiden järjestämiseen tarvita lupaa. Koulutusten järjestäminen tapahtuu kilpailuolosuhteissa. MBA-koulutusohjelmien myynti on pääsääntöisesti arvonlisäverollista palvelujen myyntiä. 1.5.2022 voimaan tullut lakimuutos tarkensi verottoman koulutuspalvelun määritelmää siten, että lain nojalla järjestämisellä ja avustamisella tarkoitettavan nimenomaan Suomen lain mukaista järjestämistä ja avustamista. Ulkomaisen koulutuksen järjestäjän kuten ulkomaisen korkeakoulun Suomessa myymät MBA-koulutukset ovat siten arvonlisäverollisia kuten suomalaisten korkeakoulujen järjestämät MBA-koulutukset. Myytyyn MBA-koulutukseen sisältyvä arvonlisävero ei ole työnantajalle vähennyskelpoinen kulu. Vaikka koulutus voi välillisesti palvella myös työnantajan liiketoimintaa, niin lähemmin koulutuksen katsotaan liittyvän kuitenkin koulutuksen saavan työntekijän yksityiseen kulutukseen. 4.3 Työvoimakoulutus Työvoimakoulutus on suunnattu työttömille ja työttömyysuhan alaisille henkilöille. Työvoimakoulutuksesta säädetään laissa työvoimapalveluiden järjestämisestä (380/2023) sekä laissa ammatillisesta koulutuksesta (531/2017). Työvoimapalveluiden ja siten myös työvoimakoulutusten järjestämisvastuu siirtyi kunnille ja kuntien muodostamille työllisyysalueille 1.1.2025. Kunnat ja työllisyysalueet voivat järjestää työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetut työvoimakoulutukset itse tai hankkia koulutukset julkisista hankinnoista annettujen säädösten mukaisesti kilpailuttaen tai lain niin salliessa suorahankintoina palveluntuottajilta. Työvoimakoulutusta on mahdollista toteuttaa myös yhteishankintana työnantajan, yrittäjäksi aikovan henkilön toimeksiantajan tai yrittäjyysoikeudet luovuttavan yrityksen kanssa. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukaan työvoimaviranomainen voi järjestää työvoimakoulutuksena ammatillista osaamista ja valmiuksia lisäävää koulutusta, yrittäjävalmiuksia lisäävää koulutusta ja kotoutumisen edistämisestä annetun lain 26 §:ssä tarkoitettua kotoutumiskoulutusta, lukuun ottamatta luku- ja kirjoitustaidon opetusta. Työvoimaviranomainen ei voi kuitenkaan järjestää työvoimakoulutuksena koulutusta, jonka tavoitteena on tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen. Tällaisen työvoimakoulutuksen myynti, joka ei suoraan liity koulutuksen järjestäjän lailla tai lainmukaisessa luvassa määriteltyyn koulutustehtävään ja jota voitaisiin hankkia muiltakin kuin luvanvaraisilta koulutustoimen harjoittajilta, on arvonlisäverollista koulutuksen myyntiä. Koulutusten myynnin katsotaan tällöin tapahtuvan kilpailuolosuhteissa. Luvanvaraiset koulutuksen järjestäjät voivat kuitenkin edelleen järjestää työvoimakoulutusta myös ammatillisesta koulutuksesta annetun lain nojalla. Lain mukaan koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa määrätään oikeudesta järjestää ammatillisessa koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuja tutkintoja ja koulutusta työvoimakoulutuksena. Järjestämislupa voidaan myös rajata koskemaan vain työvoimakoulutusta. Luvanvarisen koulutuksen järjestäjän on nykysin sovittava alueella toteutettavasta työvoimakoulutuksesta yhteistyössä työvoimaviranomaisen kanssa. Laissa tarkoitetun työvoimakoulutuksen rahoituksesta ja ohjauksesta vastaa kuitenkin edelleen opetus- ja kulttuuriministeriö. Kun työvoimakoulutus on koulutuksen järjestäjän järjestämisluvassa tarkoitettua työvoimakoulutusta, kyseessä on tältä osin arvonlisäveroton koulutus. 4.4 Ensiapukurssit, tulityökurssit, kielikurssit ja muut vastaavat kurssit Luvanvaraiset oppilaitokset sekä markkinoilla toimivat yritykset ja yhteisöt voivat tarjota erilaisia lyhytkursseja kuten ensiapu-, tulityö- tai kielikursseja. Silloin kun kyseiset kurssit liittyvät osana jonkin luvanvaraisen oppilaitoksen järjestämiin verottomiin tutkintokoulutuksiin tai muihin vastaaviin koulutuksiin, joiden järjestäminen kuuluu oppilaitoksen lailla tai lainmukaisessa luvassa määriteltyyn koulutustehtävään, kyseisten kurssien tarjoaminen on arvonlisäverotonta. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen järjestäjän tarjoama tulityökurssin myynti opiskelijalle on arvonlisäverotonta, kun se sisältyy opiskelijan suorittamaan tutkintokokonaisuuteen. Pääsääntöisesti yksittäisten ja irrallisten kurssien järjestäminen vastiketta vastaan on kuitenkin arvonlisäverollista palvelujen myyntiä. Myynti on verollista myös verottomia koulutuspalveluja tarjoaville luvanvaraisille oppilaitoksille, silloin kun niiden tarjoaminen ei suoraan liity koulutustoimen harjoittajan laissa tai lainmukaisessa luvassa määriteltyyn koulutustehtävään tai kurssi ei sisälly esimerkiksi tutkintokokonaisuuteen. Kurssit ovat tällöin luonteeltaan sellaisia, että niitä voivat antaa useat erilaiset kaupalliset toimijat, joten niiden tarjoaminen tapahtuu kilpailuolosuhteissa. Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla kuitenkin myös yksittäisten kurssien järjestäminen voi kuulua koulutustoimen harjoittajan koulutustehtävään, kuten esimerkiksi kansalaisopistojen kielikurssit, jolloin kurssien järjestäminen on arvonlisäverotonta. Koulutuksen järjestäjät voivat tarjota lyhytkursseja myös ulkomaille. Ohjeen kappaleessa 6 Koulutuksen myynti ulkomaille ja ulkomailta Suomeen käsitellään sitä, missä maassa palvelut ovat arvonlisäverotuksessa myyty. 5 Koulutuspalvelujen alihankinta Koulutusten järjestäjät voivat hankkia osia tarjoamiinsa koulutuksiin muilta koulutusten järjestäjiltä tai yrityksiltä ja yhteisöiltä. Esimerkiksi yliopisto voi hankkia koulutuspalveluja ammattikorkeakoululta tai päinvastoin. Alihankintapalveluna myytävät koulutukset myydään yleensä vähintään omakustannushintaan. Alihankkijan myynti ei ole arvonlisäverotonta sillä perusteella, että koulutuspalveluja hankkiva koulutustoimen harjoittaja käyttää palveluja osana omaa verotonta koulutuskokonaisuuttaan. Myynnin verollisuutta on tarkasteltava palvelun myyjän näkökulmasta. Sellaisen alihankkijana toimivan koulutuksen järjestäjän, jolle ei ole myönnetty mihinkään koulutukseen koulutuksen järjestämislupaa tai jonka toiminta ei perustu lakiin, myymä koulutus on aina arvonlisäverollista toimintaa. Luvanvarainen koulutuspalvelujen järjestäjä, joka myy koulutuspalvelun alihankintana toiselle koulutuksen järjestäjälle, ei lähtökohtaisesti järjestä tätä koulutusta lain nojalla eikä saa tätä koulutusta varten lain nojalla valtion avustusta. Osa alihankintapalveluina ostettavista koulutuksista on kuitenkin sellaisia, ettei niitä voida ostaa muilta kuin kyseistä arvonlisäverolain 40 §:ssä tarkoitettua arvonlisäverotonta koulutusta antavilta koulutuksen järjestäjiltä. Näin on esimerkiksi silloin, kun alihankkijalta hankittavaan koulutukseen sisältyy tutkintotodistuksen myöntäminen, koska tällaisen koulutuksen voi ostaa vain kyseistä koulutusta järjestävältä luvanvaraiselta toimijalta. Tämän kaltaisten koulutuspalvelujen myynnin ei katsota tapahtuvan kilpailuolosuhteissa. Tällöin koulutuspalvelun myynti toiselle koulutuksen järjestäjälle on arvonlisäverotonta. Osassa näissä tilanteissa kyse voi olla myös korkeakoulujen lakisääteisestä opetusyhteistyöstä tai ammatillisten oppilaitoksien lakisääteisestä koulutuksen hankinnasta toiselta koulutuksen järjestäjältä, jolloin kyse on lain nojalla järjestettävästä koulutuksesta. Silloin kun koulutuksen järjestäjän myymä koulutus on luonteeltaan sellaista, että se voitaisiin hankkia yleisesti markkinoilla toimivilta verovelvollisilta yrityksiltä tai yhteisöiltä, kysymys on arvonlisäverollisesta palvelujen myynnistä. Esimerkki alkaa Esimerkki 6: Ammatillisen koulutuksen järjestäjä A myy oppisopimuskoulutuksena koko tutkinnon toiselle koulutuksen järjestäjälle B:lle. Tässä tilanteessa myyjä A myöntää tutkintotodistuksen ja suorittaa myös osaamisen arvioinnin. Kysymys on myyjän A oman koulutustehtävän mukaisesta koulutuspalvelun myynnistä. Koulutuspalvelun myynnistä B:lle ei suoriteta arvonlisäveroa. Esimerkki 7: Ammatillisen koulutuksen järjestäjä A myy ammatillisen tutkinnon osia ja osaamisen arviointia toiselle koulutuksen järjestäjälle B:lle. Osaamisen arvioinnin voi hankkia vain kyseiseen tutkintoon järjestämisluvan saaneelta ammatillisen koulutuksen järjestäjältä. Todistuksen suoritetusta tutkinnon osasta antaa se koulutuksen järjestäjä, joka on suorittanut tutkinnon osan osaamisen arvioinnin eli tässä tilanteessa tutkinnon osan myyjä A. Tutkinnon osan ja osaamisen arvioinnin myynti yhdessä on koulutuksen järjestäjä A:n arvonlisäverotonta koulutuspalvelun myyntiä. Esimerkki 8: Ammatillisen koulutuksen järjestäjä A myy koulutusta toiselle koulutuksen järjestäjälle B:lle. Kysymys on ostajan luvan mukaisesta ammatillista tutkintoa täydentävästä koulutuksesta. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan koulutusta on mahdollista hankkia myös esimerkiksi yht

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat