← Suomi
    VERO-VH/3437/00.01.00/2021
    Suomi

    VERO-VH/3437/00.01.00/2021 — Lähdeveron periminen osingosta, korosta ja rojaltista sekä suorituksen maksajan velvollisuudet

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    Lähdeveron periminen osingosta, korosta ja rojaltista sekä suorituksen maksajan velvollisuudet Syventävä vero-ohje Antopäivä 8.4.2022 Diaarinumero VH/3437/00.01.00/2021 Voimassaolo 8.4.2022 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti Korvaa ohjeen VH/3059/00.01.00/2018, 1.1.2019 Ohje liittyy kokonaisuuteen: Kansainvälinen verotus Suorituksen maksajan on perittävä lähdevero maksamastaan osingosta, korosta ja rojaltista, kun suorituksen saaja on rajoitetusti verovelvollinen, eikä suoritusta ole vapautettu lähdeverosta kansainvälisellä sopimuksella tai Suomen kansallisen verolainsäädännön perusteella. Tässä ohjeessa käsitellään lähdeveron perimistä koskevaa menettelyä sekä suorituksen maksajan velvollisuuksia ja vastuita sen maksaessa osinkoa, korkoa tai rojaltia rajoitetusti verovelvolliselle saajalle. Tämä ohje korvaa 1.1.2019 annetun ohjeen Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit (VH/3059/00.01.00/2018) siltä osin, kun ohjeessa on käsitelty lähdeveron perimistä koskevaa menettelyä sekä siihen liittyviä suorituksen maksajan vastuita ja velvollisuuksia. Päivitetyssä ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit käsitellään rajoitetusti verovelvollisen osinkojen, korkojen ja rojaltien verotusta. 1 Yleistä lähdeveromenettelystä 1.1 Lähdeverotus Rajoitetusti verovelvollisen on suoritettava tuloveroa rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, lähdeverolaki) mukaan (lähdeverolain 1 §:n 1 momentti). Rajoitetusti verovelvollisen saaman tulon verotus toimitetaan lopullisena verona toimittamalla tulosta pidätys lähteellä (lähdevero). Erikseen lähdeverolaissa säädetyissä tapauksissa vero määrätään suorituksen saajalle verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, VML) mukaisessa järjestyksessä. (Lähdeverolain 2 §:n 1 momentti) Lähdeverolain 3 §:n mukaan osingosta, korosta ja rojaltista on suoritettava lähdevero, jollei muualla toisin säädetä. Rajoitetusti verovelvollisen yhteisön saamien osinkojen, korkojen ja rojaltien osalta verotus toimitetaan lähdeverotuksena, elleivät kyseiset tulot kohdistu yhteisön Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. VML:n mukaisesti toimitettavassa verotuksessa Verohallinto määrää verovelvolliselle tulosta suoritettavan veron ja verojen suorittamiseksi toimitetaan ennakkoperintä siten kuin ennakkoperintälaissa säädetään (lähdeverolain 16 §:n 1 ja 4 momentti). Ennakkoperintää käsitellään tarkemmin ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen . Lähdeveronalaisten suoritusten osalta vero peritään maksajan toimesta suoritusta maksettaessa. Maksajan perimä lähdeveron määrä ei kuitenkaan aina ole lopullinen vero, sillä saaja voi vaatia Verohallinnolta liian suurena perityn lähdeveron palauttamista (lähdeverolain 11 §). Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa maksaja ei suoritusta maksaessaan ole saanut riittävää selvitystä saajan oikeudesta alempaan lähdeverokantaan, eikä siten voi huomioida lähdeveroetua maksuvuonna. 1.2 Lähdeveron perimisvelvollisuus Suorituksen maksaja on velvollinen perimään lähdeveron rajoitetusti verovelvolliselle maksamastaan osingosta, korosta tai rojaltista (lähdeverolaki 8 §; ennakkoperintälaki 1118/1996, EPL 9 §:n 1 momentti). Lähdeverolaissa veron perimiseen velvollisella tarkoitetaan suorituksen maksajaa tai eräissä tapauksissa sijaismaksajaa. Lähdeveron perimisvelvollisuus koskee Suomesta saatua tuloa, eli Suomeen yleisesti verovelvollisen maksajan maksamia osinkoja, korkoja ja rojalteja (tuloverolaki 1535/1992, TVL 10 §:n 6, 7 ja 8 kohta). Rojalti on Suomesta saatua tuloa myös silloin, jos hyvityksen perusteena olevaa omaisuutta tai oikeutta käytetään elinkeinotoiminnassa Suomessa (TVL 10 §:n 8 kohta). Myös ulkomaisen yhteisön maksamat osingot, korot ja rojaltit ovat TVL 10 §:n mukaisia rajoitetusti verovelvollisen tulon saajan Suomesta saamia tuloja, jos maksajalla on Suomessa tosiasiallinen johtopaikka (TVL 9 §:n 8 ja 9 momentti). Maksaja voi käyttää lähdeveron perimiseen liittyvien velvoitteidensa hoitamisessa palveluntarjoajaa, kuten tilinhoitajaa tai tilitoimistoa. Verolainsäädännön mukaiset vastuut ja velvollisuudet ovat kuitenkin suorituksen maksajalla riippumatta siitä käyttääkö maksaja palveluntarjoajaa vai ei. Jos palveluntarjoaja suorituksen maksajan puolesta toimiessaan täyttää tässä ohjeessa kuvatulla tavalla lähdeveron perimiseen liittyvät velvollisuudet, voidaan maksajan katsoa täyttäneen velvollisuutensa. Vastaavasti maksajalla on vastuu, jos palveluntarjoaja on laiminlyönyt velvoitteiden hoitamisen. Palveluntarjoajalla ei ole verolainsäädännön mukaisia velvoitteita sen toimiessa maksajan puolesta. Tällöin palveluntarjoajan mahdollinen vastuu maksajaa kohtaan perustuu sopimukseen tai muuhun osapuolia velvoittavaan menettelyyn. Lähdeverolakia ei sovelleta yleisesti verovelvollisille maksettaviin suorituksiin. Maksajan on siten selvitettävä, onko suorituksen saaja yleisesti vai rajoitetusti verovelvollinen. Yleisesti verovelvolliselle maksetuista suorituksista on toimitettava ennakonpidätys EPL:n mukaan, ellei erikseen ole määrätty, että suorituksesta ei toimiteta ennakonpidätystä. Yleisesti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle maksetusta korkotulon lähdeverosta annetun lain (1341/1990, korkotulon lähdeverolaki) soveltamisalaan kuuluvasta korosta peritään korkotulon lähdevero. Yleistä ja rajoitettua verovelvollisuutta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen - luonnolliset henkilöt sekä Yhteisön yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus . Ennakonpidätyksen toimittamista yleisesti verovelvolliselle maksetusta pääomatulosta ja käyttökorvauksesta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen . 1.3 Lähdeverolain 7 §:n mukainen yleinen lähdevero Lähdeverolain 7 §:n mukaan rajoitetusti verovelvolliselle maksettavasta osingosta, korosta tai rojaltista perittävä lähdevero on 20 prosenttia, kun saaja on yhteisö (lähdeverolain 7 §:n 1 momentin 2 kohta). 30 prosenttia, kun saaja on muu kuin yhteisö (lähdeverolain 7 §:n 1 momentin 4 kohta). Yhteisöllä tarkoitetaan TVL 3 §:n mukaista yhteisöä. TVL 3 §:n mukaisia yhteisöjä ovat valtio ja sen laitos, hyvinvointialue ja hyvinvointiyhtymä, kunta ja kuntayhtymä, seurakunta ja muu uskonnollinen yhdyskunta, osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki, sijoitusrahasto, erikoissijoitusrahasto, yliopisto, keskinäinen vakuutusyhtiö, lainajyvästö, aatteellinen tai taloudellinen yhdistys, säätiö, laitos, ulkomainen kuolinpesä ja edellä tarkoitettuihin yhteisöihin verrattava muu oikeushenkilö tai erityiseen tarkoitukseen varattu varallisuuskokonaisuus. Ulkomaiselle yhteisölle maksettavaan suoritukseen voidaan soveltaa 20 prosentin lähdeverokantaa, jos maksaja saa selvityksen siitä, että saaja rinnastuu tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuun kotimaiseen yhteisöön. Saaja voi esittää tästä selvityksenä esimerkiksi osingonsaajan kotivaltion kaupparekisteriotteen tai veroviranomaisen todistuksen. Vaihtoehtoisesti maksaja voi varmistaa saajan oikeudellisen muodon julkisista tietolähteistä. Jos maksaja ei saa luotettavaa selvitystä saajan rinnastumisesta suomalaiseen yhteisöön, suorituksesta peritään 30 prosentin lähdevero. Esimerkki 1: Osinkoa jakava yhtiö maksaa osinkoa ruotsalaiselle yhtiölle. Maksaja tarkistaa osingonsaajan tiedot Ruotsin kaupparekisteristä, jonka mukaan osingonsaaja on ruotsalainen osakeyhtiö (aktiebolag, AB). Koska ruotsalainen "aktiebolag" rinnastuu suomalaiseen osakeyhtiöön, maksaja voi periä osingosta 20 prosentin lähdeveron. Yhteisön käsitettä ja ulkomaisen yhteisön verovelvollisuusasemaa käsitellään ohjeessa Yhteisön yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus . Muulle kuin yhteisölle maksettavasta osingosta, korosta tai rojaltista peritään lähdeverolain mukaan 30 prosentin lähdevero. Lähdevero on 30 prosenttia esimerkiksi silloin, kun saajana on luonnollinen henkilö, liikkeen- tai ammatinharjoittaja taikka yhtymä. 1.4 Lähdeveroedut suoritusta maksettaessa Maksajan on lähtökohtaisesti perittävä osingosta, korosta ja rojaltista lähdevero lähdeverolain 7 §:ssä säädettyjen lähdeverokantojen mukaisesti. Saajalla voi kuitenkin olla oikeus alempaan lähdeverokantaan tai vapautukseen lähdeverosta lähdeverolain erityissäännöksen tai muun verolain, kuten tuloverolain, säännöksen perusteella. Esimerkiksi TVL 12 §:n 1 momentin ja kansainvälisten sopimusten perusteella Suomessa eräiden kansainvälisten järjestöjen palveluksessa työskentelevät ulkomaalaiset tai Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset diplomaatit eivät maksa Suomessa lähdeveroa osingosta, korosta tai rojaltista. Maksaja voi siten jättää lähdeveron perimättä, jos suorituksen saaja esittää selvityksen säännöksen soveltamisedellytysten täyttymisestä. Edellytyksiä käsitellään tarkemmin ohjeessa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus . Oikeus lähdeveroetuun voi perustua myös verosopimukseen tai muuhun kansainväliseen sopimukseen taikka Euroopan unionin (EU) oikeuteen. Suomen solmimat verosopimukset on listattu sivulla Voimassa olevat verosopimukset . Myös muut Suomen valtiota velvoittavat voimassa olevat kansainväliset sopimukset voivat sisältää verotusta koskevia määräyksiä. Muu tällainen kansainvälinen sopimus voi koskea esimerkiksi kansainvälistä järjestöä. Esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 7 §:n mukaan YK, sen varat, tulot ja muu omaisuus on vapautettu kaikista välittömistä veroista. Maksajan on varmistettava, mitä lähdeverokantaa saajaan voidaan soveltaa sekä se, täyttyvätkö soveltamisedellytykset kyseessä olevan suorituksen osalta. Edellytysten täyttyminen on siten varmistettava suorituskohtaisesti. Suorituksen saajan on esitettävä maksajalle edellytysten täyttymisen varmistamiseksi tarvittava selvitys. Soveltamalla alempaa lähdeverokantaa tai jättämällä lähdeveron perimättä, maksaja ottaa vastuun siitä, että sillä on riittävä selvitys saajan oikeudesta kyseessä olevaan lähdeveroetuun. Maksaja ei voi myöntää lähdeveroetuja suoritusta maksaessaan, jos se ei se ole saanut riittävää selvitystä lähdeveroedun soveltamisedellytysten täyttymisestä tai saajan oikeus lähdeveroetuun jää saadusta selvityksestä huolimatta tulkinnanvaraiseksi tai epäselväksi. Maksajan on tällöin perittävä suorituksesta maksuhetkellä lähdeverolain 7 §:n mukainen lähdevero. Suorituksen saaja voi hakea Verohallinnolta lähdeveron palautusta, jolloin Verohallinto selvittää, onko saajalla oikeus sovellettavaksi vaatimaansa lähdeveroetuun. Suorituksen saaja tai veron perimiseen velvollinen maksaja voi myös hakea lähdeverotuksen ennakkoratkaisua kansainvälisen sopimuksen soveltamisesta lähdeveron perimisessä sekä siitä, onko lähdevero perittävä tai mitä lähdeveron perimisessä muutoin on noudatettava (lähdeverolain 12 a §). Lisää ennakkoratkaisun hakemisesta ja sen soveltamisesta Verohallinnon ohjeessa Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös . Lähdeveroetua ei voida myöntää tulon osalta, jos maksajan tai hänen puolestaan toimivan palveluntarjoajan tietojen perusteella etuuden myöntämiseen voi soveltua verosopimuksen Principal Purpose Test -määräys tai kansallinen veronkiertosäännös (Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä 768/2016, OVML 10 §; VML 28 §). Jos maksaja arvioi, että tilanteessa voi tulla arvioitavaksi myös veronkiertosäännöksen soveltaminen, on tällaisesta tilanteessa suositeltavaa ennakollisesti selvittää asiaa hakemalla esimerkiksi ennakkoratkaisua. Verosopimusten Principal Purpose Test -määräystä ja sen soveltamista käsitellään Verohallinnon ohjeessa Verosopimusten artiklat . 1.5 Sovellettava laki ja tulkintalähteet Lähdeverolain 1 §:n 3 momentin mukaan, milloin vieraan valtion kanssa tehdyssä sopimuksessa tai muussa kansainvälisessä sopimuksessa, johon Suomi on liittynyt, on tulon tai varallisuuden verottamista koskevia määräyksiä, noudatetaan lähdeverolakia vain sikäli kuin mainituista määräyksistä ei muuta johdu. Lähdeverolain 2 a §:n mukaan lähdeveron perimiseen velvollisen verotusmenettelyssä ja muutoksenhaussa sovelletaan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettua lakia ja veronkannossa veronkantolakia (11/2018). Menettelyllisissä asioissa sovelletaan siten aina Suomen verolainsäädäntöä, vaikka lähdeveroa perittäessä sovellettaisiin verosopimusta tai muuta kansainvälistä sopimusta. Verosopimus ja muu kansainvälinen sopimus Verosopimuksen määräysten soveltamisedellytysten täyttyminen ratkaistaan verosopimuksen ja sen tulkintalähteiden perusteella. Jos taas tulonsaajaan sovelletaan muuta sellaista kansainvälistä sopimusta, jossa on verotusta koskevia määräyksiä, sovelletaan kyseistä sopimusta ja sen tulkintalähteitä. Suomen oikeus- ja verotuskäytännössä on katsottu, että tulkittaessa Suomessa OECD:n malliverosopimuksen mukaisia verosopimuksen määräyksiä on perusteltua antaa merkitystä sille, mitä OECD:n malliverosopimuksen kommentaarissa on sopimuksen tulkinnasta lausuttu riippumatta siitä, onko sopimuksen toinen osapuoli OECD:n jäsen (KHO:2011:101). Lähtökohtana tulkinnassa on aina se verosopimus, jonka määräyksiä sovelletaan. Maksaja voi tulkita esimerkiksi verosopimuksen tosiasiallisen edunsaajan (beneficial owner) käsitettä OECD:n malliverosopimuksen viimeisimmän kommentaarin perusteella. Vaatimuksena ei siten ole, että maksaja selvittäisi erikseen, onko erityistä syytä kommentaarista poikkeavaan tai kommentaarin tietyn version mukaiseen tulkintaan yksittäisen verosopimuksen osalta. OECD:n malliverosopimuksen tulkintaa, mukaan lukien osinko-, korko- tai rojaltitulon tosiasiallisen edunsaajan käsite, käsitellään tarkemmin ohjeissa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit ja Verosopimusten artiklat . Lähdeverolaki ja muu kansallinen lainsäädäntö Jos lähdevero peritään lähdeverolain säännösten mukaisesti eikä suoritusta maksettaessa sovelleta verosopimusta tai muun kansainvälisen sopimuksen verotusta koskevia määräyksiä, tulkitaan soveltamisedellytysten täyttymistä kansallisen lainsäädännön perusteella. Siten esimerkiksi se, kuka katsotaan osingonsaajaksi kansallisia lähdeveroetuja myönnettäessä, ratkaistaan kansallisen lainsäädännön perusteella. Tällöin verosopimuksen tosiasiallista edunsaajaa koskevilla määräyksillä ei ole etua myönnettäessä ratkaisevaa merkitystä. 2 Lähdevero osingosta 2.1 Yleistä Lähdeverolain osinkoa koskevia säännöksiä sovelletaan suorituksiin, joita verotuksessa pidetään osinkona. Verotuksessa osingoksi katsotaan yleensä yhtiökokouksen päätökseen perustuva voitonjakona tapahtuva varojen jakaminen osakkeenomistajalle (ks. esim. KVL 33/2018). Osinko voidaan maksaa rahana tai muuna omaisuutena (in natura). Myös esimerkiksi vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvaan varojenjakoon sovelletaan lähdeverolain osinkoa koskevia säännöksiä siltä osin, kun varojenjakoa pidetään osinkona eikä luovutuksena. Osingon käsitettä käsitellään tarkemmin ohjeissa Osinkotulojen verotus ja Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit sekä vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvaa varojenjakoa ohjeessa Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa . Lähdeverolain osinkoa koskevia määräyksiä sovelletaan myös seuraaviin tuloihin (lähdeverolain 3 §:n 2 momentti): vapaan oman pääoman rahastosta saatu osinkona pidettävä varojenjako (TVL 33 a § ja 33 b §; laki elinkeinotulon verottamisesta 360/1968, EVL 6 a §), osuuskunnasta saatu ylijäämä tai ylijäämänä pidettävä vapaan pääoman rahastosta saatu varojenjako (TVL 33 e § ja 33 f §; EVL 6 d §), sijoitusrahaston voitto-osuus (TVL 32 §), sijaisosinko (TVL 31 §:n 5 momentti), peitelty osinko (VML 29 §), ja siirtohinnoitteluoikaisuna lisätty tulo (VML 31 §). Maksajan on perittävä lähdevero rajoitetusti verovelvolliselle maksamastaan osingosta, ellei sitä muun lainsäädännön tai kansainvälisen sopimuksen perusteella ole vapautettu lähdeverosta (lähdeverolain 3 §). Lähdeveron perimisvelvollisuus koskee rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamaa tuloa. Osinko, osuuskunnasta saatu ylijäämä ja muu niihin rinnastettava tulo on rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamaa tuloa, jos se on saatu suomalaiselta osakeyhtiöltä, osuuskunnalta tai muulta yhteisöltä (TVL 10 §:n 6 kohta). Myös ulkomaisen yhteisön maksama osinko ovat rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamaa tuloa, jos maksajalla on Suomessa tosiasiallinen johtopaikka (TVL 9 §:n 8 ja 9 momentti). Ulkomaisen yhteisön verovelvollisuusasemaa ja tosiasiallisen johtopaikan muodostumista käsitellään Verohallinnon ohjeessa Yhteisön yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus . 2.2 Lähdeverolain mukainen lähdevero osingosta Lähdeverolain mukaisia lähdeverokantoja sovellettaessa osingonsaajalla tarkoitetaan Suomen kansallisen lainsäädännön mukaista osingonsaajaa. Lähtökohtaisesti osingonsaajana voidaan pitää osakasluetteloon merkittyä osakkeenomistajaa. Poikkeuksena tähän ovat esimerkiksi tilanteet, joissa osakasluetteloon on merkitty osakkeenomistajan sijaan hallintarekisteröinnin hoitaja. Hallintarekisteröidylle osakkeelle maksetun osingon osalta osingonsaaja on siten selvitettävä erikseen osingonmaksun yhteydessä. Kansallisen lainsäädännön mukaisia lähdeverokantoja sovellettaessa maksaja voi tällöin pitää osingonsaajana sitä, jolla on oikeus osinkoon osingonjakopäätöksessä määrättynä täsmäytyspäivänä. Lähdeverolain 7 §:n mukaan rajoitetusti verovelvolliselle maksettavasta osingosta perittävä lähdevero on 20 prosenttia, kun osingonsaaja on yhteisö (lähdeverolain 7 §:n 1 momentin 2 kohta). 30 prosenttia, kun osingonsaaja on muu kuin yhteisö (lähdeverolain 7 §:n 1 momentin 4 kohta). Edellä tarkoitettuja 20 ja 30 prosentin lähdeveron soveltamisedellytyksiä käsitellään tarkemmin luvussa 1.3. Rajoitetusti verovelvolliselle yhteisölle maksettavasta osingosta voidaan periä lähdeveroa 15 prosenttia, jos osingonsaaja esittää maksajalle selvityksen siitä, että osinkoa jakavan yhteisön osakkeet kuuluvat osingonsaajan sijoitusomaisuuteen ja, että jokin seuraavista kolmesta edellytyksistä täyttyy (lähdeverolain 7 §:n 1 momentin 3 kohta): Osingonsaaja on 3 §:n 5 momentissa tarkoitettu rajoitetusti verovelvollinen yhteisö eikä osingonsaaja ole eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivissä (90/435/ETY, emo- ja tytäryhtiödirektiivi) tarkoitettu yhtiö, joka omistaa osinkoa jaettaessa välittömästi vähintään kymmenen prosenttia osinkoa maksavan yhteisön osakepääomasta. Osingonsaaja on kotimaista eläkelaitosta vastaava ulkomainen yhteisö, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueella, eikä osingon saaja ole emo- ja tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettu yhtiö, joka omistaa osinkoa jaettaessa välittömästi vähintään kymmenen prosenttia osinkoa maksavan yhteisön osakepääomasta. Osingonsaaja on kotimaista eläkelaitosta vastaava ulkomainen yhteisö, joka omistaa välittömästi alle kymmenen prosenttia osinkoa maksavan yhteisön osakepääomasta, Suomella on osingonsaajan kotivaltion kanssa sopimus tietojenvaihdosta veroasioissa ja osingonsaajan kotivaltiosta saadaan riittävät tiedot verotuksen toimittamiseksi. Osingonsaajan sijoitusomaisuuteen kuuluville osakkeille maksettujen osinkojen lähdeverotusta käsitellään tarkemmin ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit . Poiketen edellä mainituista lähdeverokannoista, julkisesti noteeratun yhtiön on perittävä hallintarekisteröidylle osakkeelle maksettavasta osingosta 35 prosentin lähdevero, jos se tai rekisteröitynyt säilyttäjä ei voi ilmoittaa rajoitetusti verovelvollisen osingonsaajan tietoja vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle (lähdeverolain 7 §:n 2 momentti). Jos osinko maksetaan rajoitetusti verovelvolliselle ja saajan tiedot voidaan ilmoittaa vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle, voidaan julkisesti noteeratun yhtiön hallintarekisteröidylle osakkeelle maksamasta osingosta periä 35 prosentin sijaan 30 prosentin lähdevero. Lisää vuosi-ilmoituksella annettavista tiedoista vuosi-ilmoituksen teknisestä soveltamisohjeesta Julkisesti noteeratun yhtiön vuosi-ilmoitus rajoitetusti verovelvollisille maksetuista osingoista . 2.3 Verosopimusedut maksuvuonna 2.3.1 Yleistä verosopimuksen soveltamisesta lähteellä Lähdevero peritään lähdeverolain mukaan, jos vieraan valtion kanssa tehdyn sopimuksen tai muun kansainvälisen sopimuksen, johon Suomi on liittynyt, tulon tai varallisuuden verottamista koskevista määräyksistä ei muuta johdu (lähdeverolain 1 §:n 3 momentti). Rajoitetusti verovelvollinen osingonsaaja voi olla siten verosopimuksen nojalla oikeutettu lähdeverolain 7 §:n mukaisia lähdeverokantoja alempaan lähdeverokantaan. Voimassa olevien verosopimusten mukaiset osinkojen lähdeveroprosentit on eritelty ohjeessa Suomesta ulkomaille maksettavien mm. osinkojen lähdeveroprosentit . Osinkoa maksettaessa voidaan soveltaa verosopimuksen mukaista lähdeverokantaa, jos maksaja on saanut osingonsaajalta selvityksen tämän oikeudesta verosopimusetuun. Maksajan on varmistettava, että osingonsaajan esittämä selvitys täyttää verosopimusedun myöntämiselle asetetut edellytykset. Maksajan on ensinnäkin tunnistettava osingonsaajan verotuksellinen asuinvaltio eli valtio, jonka kanssa tehtyä verosopimusta sovelletaan tämän Suomesta saamaan tuloon. Maksajan on lisäksi varmistettava, että osingonsaaja täyttää verosopimuksen määräysten soveltamisen edellytykset. Olennaista on esimerkiksi tunnistaa verosopimuksen tarkoittama osingonsaaja, jolla on oikeus verosopimusetuun kyseessä olevan osingon osalta. Jos osingonsaaja vaatii sovellettavaksi verosopimuksen erityissäännöstä esimerkiksi oikeudellisen muotonsa perusteella, on osingonsaajan myös esitettävä tarvittava selvitys kyseessä olevan erityissäännöksen soveltamisedellytysten täyttymisestä. Verosopimusten yleisimpiä määräyksiä käsitellään Verohallinnon ohjeessa Verosopimusten artiklat . Verosopimusten osinkoartikloiden määräysten soveltamisen edellytyksenä on yleensä muun ohella, että toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö on verosopimuksessa tarkoitettu tulon tosiasiallinen edunsaaja (beneficial owner). OECD:n malliverosopimuksen kommentaarin mukaan tulon saaja on tulon tosiasiallinen edunsaaja silloin, kun tällä on oikeus käyttää tuloa ja nauttia siitä rajoituksetta ilman sopimukseen tai lakiin perustuvaa velvollisuutta siirtää saatu maksu toiselle henkilölle. Tosiasiallinen edunsaaja ei välttämättä aina ole sen osakkeen juridinen omistaja, jonka perusteella osinko maksetaan. Maksajan on siten lähtökohtaisesti varmistettava osingonmaksukohtaisesti, voidaanko saajalle maksettavaan osinkoon soveltaa verosopimuksen määräyksiä. Jos tulon tosiasiallisen edunsaajan edellytys ei täyty, verosopimuksen osinkoartiklan mukaista veroetua ei voi myöntää. Suurin osa Suomen verosopimuksista sisältää tosiasiallisen edunsaajan käsitteen. Verosopimuksen tosiasiallisen edunsaajan käsitettä ja sen tulkintaa käsitellään tarkemmin ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit . Asuinvaltionsa verotuksessa transparentteja (ns. läpivirtaavia) ulkomaisia yksiköitä ei tyypillisesti pidetä asuinvaltiossaan erillisinä verovelvollisina eikä niitä myöskään siten yleensä Suomessa katsota toisessa sopimusvaltiossa asuviksi henkilöiksi. Tällaisella läpivirtausyksiköllä ei ole oikeutta verosopimusetuun, mutta sen osuudenomistajan tai osakkaan asuinvaltion ja Suomen välinen verosopimus voi kuitenkin soveltua maksettavaan osinkoon. Maksaja voi soveltaa osinkoon läpivirtausyksikön osuudenomistajan asuinvaltion ja Suomen verosopimusta, jos osuudenomistajia voidaan pitää verosopimuksen tarkoittamina tosiasiallisina edunsaajina. Edellytyksenä on, että maksaja saa tarvittavan selvityksen osuudenomistajan verotuksellisesta asuinvaltiosta ja muiden verosopimuksen soveltamisen edellytysten täyttymisestä sekä tämän osuudesta kyseiseen osinkoon (lähdeverolaki 10 ja 10 b §). Esimerkiksi ulkomainen yhtymä voi olla asuinvaltiossaan läpivirtaava, jolloin sovellettavaksi voi tulla sen osakkaiden asuinvaltion verosopimus. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön käsitettä ja ulkomaisen yhtymän saaman tulon lähdeverotusta käsitellään ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit . Osingonsaajan on esitettävä tarvittava selvitys verosopimuksen määräysten soveltamisedellytysten täyttymisestä vaatiessaan sovellettavaksi verosopimuksen mukaista lähdeverokantaa osinkoa maksettaessa (lähdeverolain 10 ja 10 b §). Velvollisuus esittää selvitys on Suomen lain mukaisella osingonsaajalla riippumatta siitä, pidetäänkö saajaa myös verosopimussubjektina tai verosopimuksen tarkoittamana tosiasiallisena edunsaajana. Esimerkki 2: Osinko maksetaan ulkomaiselle rahastolle, jolla on kaksi osuudenomistajaa. Rahasto katsotaan kuitenkin asuinvaltiossaan läpivirtausyksiköksi, joka ei ole verosopimussubjekti. Rahaston osuudenomistajat ovat verosopimuksen tarkoittamia tosiasiallisia edunsaajia, joille osinko kohdistetaan osuudenomistajien kotivaltion verotuksessa. Rahasto on Suomen kansallisen lain mukainen osingonsaaja. Osingonsaajana oleva rahasto vaatii sovellettavaksi sen osuudenomistajien asuinvaltion verosopimusta. Rahaston on esitettävä selvitys siitä, että sen osuudenomistajat täyttävät verosopimuksen soveltamisen edellytykset. Osingonsaajan on esitettävä maksajalle lähdeverolain 10 §:ssä tarkoitettu selvitys verosopimuksen soveltamisen edellytysten täyttymisestä. Sen sijaan, jos kyseessä on julkisesti noteeratun yhtiön hallintarekisteröidylle osakkeelle maksama osinko, osingonsaajan on esitettävä osingon maksajalle tai rekisteröityneelle säilyttäjälle lähdeverolain 10 b §:ssä tarkoitettu selvitys. Verosopimusetujen soveltamisen edellytyksiä käsitellään tarkemmin muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön maksaman osingon osalta luvussa 2.3.2 ja julkisesti noteeratun yhtiön maksaman osingon osalta luvussa 2.3.3. Verosopimusetuja ei voida soveltaa maksuhetkellä, jos osingonsaaja ei toimita lähdeverolaissa tarkoitettua selvitystä asuinvaltiostaan ja verosopimuksen määräysten soveltumisesta. Tällöin osingoista peritään lähdevero lähdeverolain 7 §:n mukaisesti. Lähdevero peritään lähdeverolain 7 §:n mukaisesti myös tilanteissa, joissa Suomen ja osingonsaajan asuinvaltion välillä ei ole voimassa olevaa verosopimusta. Osingon maksaja ei voi soveltaa verosopimuksen määräyksiä osinkoa maksaessaan, jos osingonsaajan oikeus verosopimusetuun jää tulkinnanvaraiseksi tai epäselväksi. Osingonsaaja voi kuitenkin esittää maksajalle ennakkoratkaisun, jossa Verohallinto on nimenomaisesti ratkaissut kyseessä olevan tulkinnanvaraisen kysymyksen. Tällöin maksaja voi periä lähdeveron ennakkoratkaisun mukaisesti, jos todelliset olosuhteet myös vastaavat ennakkoratkaisussa kuvattua tilannetta. Osingon maksaja voi myös itse hakea lähdeverotuksen ennakkoratkaisua (lähdeverolain 12 a §). Ennakkoratkaisun hakemista ja soveltamista käsitellään Verohallinnon ohjeessa Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös . Esimerkki 3: Osingonsaaja on esittänyt maksajalle selvityksen verosopimuksen soveltumisen edellytyksistä. Saatu osinko liittyy kuitenkin osakelainausjärjestelyyn, jolla voi olla vaikutusta siihen pidetäänkö osingonsaajaa verosopimuksen mukaisena tosiasiallisena edunsaajana. Osingonsaaja esittää maksajalle Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun, jossa on nimenomaisesti ratkaistu, että saajaa voidaan pitää sovellettavan verosopimuksen tarkoittamana tosiasiallisena edunsaajana kyseisestä järjestelystä huolimatta. Osingon maksaja voi soveltaa verosopimuksen mukaista lähdeverokantaa ennakkoratkaisun perusteella, jos todelliset olosuhteet vastaavat ennakkoratkaisussa kuvattua tilannetta. Jos verosopimuksen mukaista lähdeverokantaa ei ole sovellettu maksuhetkellä tai maksuvuoden oikaisun yhteydessä ja osingosta on peritty lähdeverolain 7 §:n mukainen lähdevero, verovelvollinen voi hakea Verohallinnolta lähdeveron palautusta (lähdeverolain 11 §). Tällöin Verohallinto ratkaisee osingonsaajan oikeuden verosopimusetuun palautushakemuksen käsittelyn yhteydessä. Lähdevero voidaan palauttaa verovelvolliselle osingon maksuvuoden jälkeen. Lähdeveron palautushakemuksia käsitellään tarkemmin Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit . 2.3.2 Muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön maksama osinko Lähdeverolain 10 §:n mukaan lähdeveroa perittäessä noudatetaan verosopimuksen määräyksiä, jos tulon saaja ennen suorituksen maksamista esittää maksajalle selvityksen kotipaikastaan ja muista sopimuksen soveltamisen edellytyksistä. Selvityksenä tulon saaja voi esittää lähdeverokortin taikka ilmoittaa nimensä, syntymäaikansa ja mahdollisen muun virallisen tunnistetietonsa sekä osoitteensa kotivaltiossaan. Maksajan on saatava osingonsaajalta lähdeverolain 10 §:ssä tarkoitettu selvitys siihen osingonmaksuun liittyen, johon verosopimusta sovelletaan. Esimerkiksi lähdeverokortti osoittaa sen verovelvollisen, jolle lähdeverokortti on annettu, verotuksellisen asuinvaltion ja tämän saamaan osinkoon verosopimuksen mukaan sovellettavan lähdeverokannan. Maksajan on myös varmistettava, että lähdeverokortin esittäjä on osakasluetteloon merkitty osakkeenomistaja. Maksajan on myös tarkistettava, että sovellettavalla lähdeverokortilla olevat verovelvollisen yksilöintitiedot vastaavat maksajalla olevia osingonsaajan tietoja. Lisäksi on huomattava, että lähdeverokortti myönnetään yleensä kuluvalle kalenterivuodelle ja saajan on esitettävä voimassaoleva lähdeverokortti ennen osingon maksamista. Esimerkki 4: Yhtiö A Oy on julkisesti noteeraamaton yhtiö, jolla on neljä osakeluetteloon merkittyä osakkeenomistajaa. Kolme osakasta ovat Suomeen yleisesti verovelvollisia luonnollisia henkilöitä. Neljäs osakas R on rajoitetusti verovelvollinen luonnollinen henkilö, joka asuu Ruotsissa. Yhtiö A Oy on päättänyt jakaa osinkoa. Ennen osingon maksua osingonsaaja R esittää maksajalle lähdeverokortin, jonka mukaan R:n saamaan osinkoon sovelletaan Pohjoismaiden välistä verosopimusta. Maksaja tarkistaa, että saaja R on osakasluetteloon merkitty osakkeenomistaja ja siten oikeutettu nyt jaettavaan osinkoon. Maksaja tarkistaa myös, että lähdeverokortilla olevat verovelvollisen yksilöintitiedot vastaavat maksajalla olevia osingonsaajan tietoja. Saajalle R maksetusta osingosta voidaan periä 15 % lähdeveroa Pohjoismaiden välisen verosopimuksen mukaan. Hallintarekisteröidylle osakkeelle maksettu osinko Hallintarekisteröinnillä tarkoitetaan sitä, että arvo-osuus on arvo-osuusjärjestelmässä kirjattu hallintarekisteröinnin hoitajan nimiin arvo-osuuden todellisen omistajan sijaan. Osakkeenomistaja ei siten käy ilmi osakasluettelosta, jos osakkeet on merkitty hallintarekisteröinnin hoitajan nimiin. Tämän vuoksi maksajan on maksaessaan osinkoa hallintarekisteröidylle osakkeelle muulla tavoin varmistettava, että lähdeverokortin esittäjällä on oikeus osinkoon ja verosopimuksen mukaiseen etuun. Osingonsaaja voi esimerkiksi toimittaa maksajalle lähdeverokortin lisäksi vakuutuksen siitä, että tämä on kyseisen osingon osalta verosopimuksen tarkoittama tosiasiallinen edunsaaja ja, etteivät osakkeet ole osana mitään järjestelyä, jolla voisi olla vaikutusta verosopimuksen tulkintaan. Maksajan on tällöin varmistettava, että osingonsaajan esittämä vakuutus on luotettava. Säilyttäjä, jolla kyseessa olevat osakkeet ovat säilytyksessä, voi maksajan puolesta kerätä selvityksen osingonsaajalta ja varmistaa sen luotettavuuden. Maksajan on kuitenkin varmistettava, että se voi ilmoittaa osingonsaajien tiedot vuosi-ilmoituksellaan sekä toimittaa tarvittaessa Verohallinnon pyynnöstä selvityksen ja dokumentaation siitä, miten saajan oikeus verosopimusetuun on varmistettu. Lähdeverolain 10 b §:ä ei sovelleta tilanteissa, joissa osingon maksajana on muu kuin TVL 33 a §:ssä tarkoitettu julkisesti noteerattu yhtiö. Osingon maksaja voi kuitenkin hyödyntää lähdeverolain 10 b §:ssä tarkoitettua menettelyä saajan kotipaikan ja muiden verosopimuksen soveltamisen edellytysten varmistamisessa (ks. menettelystä luku 2.3.3.2). 2.3.3 Julkisesti noteeratun yhtiön maksama osinko 2.3.3.1 Suoran osakeomistuksen perusteella maksettava osinko Arvo-osuusjärjestelmään liitetyistä osakkeista ja niiden omistajista on pidettävä arvo-osuustilikirjauksiin perustuvaa ajantasaista osakasluetteloa, johon merkitään osakkeenomistaja tai hallintarekisteröinnin hoitaja (laki arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta, 348/2017, 4 luvun 3 ja 4 §). Suorasta osakeomistuksesta on kyse silloin, kun osakkeenomistaja on merkitty osakasluetteloon. Julkisesti noteeratun yhtiön maksaessa osinkoa suoran omistuksen perusteella osakasluetteloon merkitylle osakkeenomistajalle, sovelletaan verosopimusetujen myöntämisessä lähdeverolain 10 §:ä. Lähdeverolain 10 §:n mukaan lähdeveroa perittäessä noudatetaan verosopimuksen määräyksiä, jos tulon saaja ennen suorituksen maksamista esittää maksajalle selvityksen kotipaikastaan ja muista sopimuksen soveltamisen edellytyksistä. Selvityksenä tulon saaja voi esittää lähdeverokortin taikka ilmoittaa nimensä, syntymäaikansa ja mahdollisen muun virallisen tunnistetietonsa sekä osoitteensa kotivaltiossaan. Maksajan on saatava osingonsaajalta lähdeverolain 10 §:ssä tarkoitettu selvitys siihen osingonmaksuun liittyen, johon verosopimusta sovelletaan. Esimerkiksi lähdeverokortti osoittaa verovelvollisen, jolle lähdeverokortti on myönnetty, verotuksellisen asuinvaltion ja tämän saamaan osinkoon verosopimuksen mukaan sovellettavan lähdeverokannan. Maksajan on myös varmistettava, että lähdeverokortin esittäjä on osakasluetteloon merkitty osakkeenomistaja. Maksajan on myös tarkistettava, että sovellettavalla lähdeverokortilla olevat verovelvollisen yksilöintitiedot vastaavat maksajalla olevia osingonsaajan tietoja. Lisäksi on huomattava, että lähdeverokortti myönnetään yleensä kuluvalle kalenterivuodelle ja saajan on esitettävä voimassaoleva lähdeverokortti ennen osingon maksamista. Esimerkki 5: Yhtiö B Oy on julkisesti noteerattu yhtiö, joka on päättänyt jakaa osinkoa. Ennen osingon maksamista henkilö Z, joka asuu Tanskassa, on esittänyt maksajalle lähdeverokortin. Lähdeverokortin mukaan Z:n saamaan osinkoon sovelletaan Pohjoismaiden välistä verosopimusta. Henkilö Z on edellisenä vuonna omistanut Yhtiö B Oy:n osakkeita ja saanut yhtiöstä osinkoa. Maksaja tarkistaa osakasluettelosta, onko henkilö Z osakasluetteloon merkitty osakkeenomistaja ja siten oikeutettu nyt jaettavaan osinkoon. Osakasluettelon mukaan henkilö Z ei enää omista osakkeita osingonjakopäätöksessä määrättynä täsmäytyspäivänä. Osingosta ei voida periä lähdeveroa henkilön Z esittämän lähdeverokortin mukaan, koska henkilö Z ei osingonsaaja. Osingon maksaja voi hyödyntää saajan kotipaikan ja muiden verosopimuksen soveltamisen edellytysten varmistamisessa myös lähdeverolain 10 b §:ssä tarkoitettua menettelyä (ks. luku 2.3.3.2). 2.3.3.2 Hallintarekisteröidylle osakkeelle maksettava osinko Hallintarekisteröinnillä tarkoitetaan sitä, että arvo-osuus on arvo-osuusjärjestelmässä kirjattu hallintarekisteröinnin hoitajan nimiin arvo-osuuden todellisen omistajan sijaan. Hallintarekisteröinnin hoitajana voi toimia arvo-osuustilin tilinhoitaja, keskuspankki tai arvopaperikeskus. (Laki arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta 4 luvun 4 §.) Lähdeverolain 10 b §:ssä säädetään verosopimusetujen soveltamisen edellytyksistä, kun osingon maksaja on TVL 33 a §:n mukainen julkisesti noteerattu yhtiö, ja osake, jolle osinko maksetaan, on hallintarekisteröity. Lähdeverolain 10 b §:n 2 momentin mukaan osinkoa maksettaessa voidaan soveltaa 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun kansainvälisen sopimuksen osinkoa koskevia määräyksiä, jos osingon maksaja tai osingonsaajaa lähinnä oleva säilyttäjä, joka on osingonjakohetkellä merkittynä 10 d §:ssä tarkoitettuun säilyttäjärekisteriin, on huolellisesti selvittänyt osingonsaajan asuinvaltion sekä varmistanut, että kansainvälisen sopimuksen osinkoa koskevia määräyksiä voidaan soveltaa osingonsaajaan. Lähdeverolain 10 b §:n 4 momentin mukaan asuinvaltion huolellisena selvittämisenä voidaan pitää Verohallinnon antamaa lähdeverokorttia, osingonsaajan asuinvaltion veroviranomaisen antamaa todistusta, tai sellaista osingonsaajan itse antamaa ilmoitusta, josta selviää lähdeverotusta varten tarvittavat tiedot osingonsaajasta. Asuinvaltiotodistus tai lähdeverokortti osoittaa sen verovelvollisen, jolle se on myönnetty, verotuksellisen asuinvaltion ja sovellettavan verosopimuksen. Lähdeverokortti osoittaa lisäksi verovelvollisen saamaan osinkoon verosopimuksen perusteella sovellettavan lähdeverokannan. Maksajan on tarkistettava, että lähdeverokortilla tai asuinvaltiotodistuksella olevien tietojen mukaan se on sovellettavissa maksuhetkellä ja siinä olevat verovelvollisen yksilöintitiedot vastaavat maksajalla olevia osingonsaajan tietoja. Maksajan on lisäksi varmistettava, että lähdeverokortin tai asuinvaltiotodistuksen esittävä verovelvollinen on sovellettavan verosopimuksen tarkoittama osingonsaaja ja siten oikeutettu verosopimuksen mukaiseen lähdeveroetuun kyseessä olevan osingon osalta. Osingonsaajan velvollisuutena on esittää tästä tarvittava selvitys. Osingonsaaja voi esimerkiksi toimittaa maksajalle lähdeverokortin tai asuinvaltotodistuksen lisäksi vakuutuksen siitä, että tämä on kyseisen osingon verosopimuksen tarkoittama tosiasiallinen edunsaaja ja, etteivät osakkeet ole osana mitään järjestelyä, jolla voisi olla vaikutusta verosopimuksen tulkintaan. Maksajan on tällöin varmistettava, että osingonsaajan esittämä vakuutus on luotettava ja verosopimusedut voidaan myöntää sen perusteella. Selvityksen voi kerätä ja sen luotettavuuden varmistaa maksajan puolesta palveluntarjoaja, esimerkiksi tilinhoitaja tai rekisteröitymätön säilyttäjä. Asuinvaltion huolellisena selvittämisenä voidaan pitää sellaista osingonsaajan itse antamaa ilmoitusta, josta selviää lähdeverotusta varten tarvittavat tiedot osingonsaajasta. Lähdeverolain 10 b §:n 4 momentin mukaan itse annetun ilmoituksen on oltava riittävän luotettavasti dokumentoitu ja johdonmukainen säilyttäjän hallussa olevien muiden osingonsaajaa koskevien tietojen kanssa. Säännöksen mukaan Verohallinto antaa tarkemmat määräykset itse annetun ilmoituksen sisällöstä, voimassaolosta ja menettelystä, jolla itse annetun ilmoituksen luotettavuus todetaan. Verohallinto on antanut päätöksen lähdeverolain 10 b §:n 4 momentissa tarkoitetun itse annetun ilmoituksen sisällöstä, voimassaolosta ja menettelystä, jolla sen luotettavuus todetaan ( ISD-päätös ). Osingonsaajan itse antama ilmoitus, jonka maksaja tai rekisteröitynyt säilyttäjä on todennut luotettavaksi Verohallinnon ISD päätöksessä tarkoitetulla tavalla, on selvitys myös verosopimuksen soveltumisen edellytyksistä. Osingonsaajan itse antamaa ilmoitusta ja menettelyä, jolla maksaja tai rekisteröitynyt säilyttäjä todentaa ilmoituksen luotettavuuden, käsitellään tarkemmin ohjeessa Osingonsaajan itse antaman ilmoituksen sisältö, voimassaolo ja luotettavuuden todentaminen . Palveluntarjoaja, kuten tilinhoitaja tai rekisteröitymätön säilyttäjä, voi maksajan puolesta kerätä selvityksen osingonsaajalta ja varmistaa sen luotettavuuden. Tietojen ei tarvitse olla maksajan itsensä hallussa osingon maksuhetkellä vaan palveluntarjoaja voi kerätä tarvittavat tiedot säilytysketjusta ja säilyttää niitä maksajan puolesta. Maksajan on kuitenkin varmistettava, että se voi ilmoittaa osingonsaajien loppusaajatiedot vuosi-ilmoituksellaan sekä toimittaa tarvittaessa Verohallinnon pyynnöstä selvityksen ja dokumentaation siitä, miten saajan oikeus verosopimusetuun on varmistettu. Rekisteröityneen säilyttäjän vastuulleen ottamat osingot Rekisteröityneellä säilyttäjällä tarkoitetaan Verohallinnon ylläpitämään säilyttäjärekisteriin merkittyä säilyttäjää (lähdeverolain 10 d §). Rekisteröitynyt säilyttäjä voi ottaa vastuun osingonsaajan asuinvaltion selvittämisestä ja verosopimuksen määräysten soveltumisen varmistamisesta. Tällöin rekisteröitynyt säilyttäjä kerää saajalta tarvittavan selvityksen, eikä sitä tarvitse toimittaa maksajalle. Rekisteröityneen säilyttäjän vastuulla on myös ilmoittaa osingonsaajien yksilöintitiedot vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle sekä tarvittaessa toimittaa Verohallinnolle pyynnöstä selvityksen ja dokumentaation siitä, miten saajan oikeus verosopimusetuun on varmistettu. Rekisteröitynyt säilyttäjä ottaa vastuun ilmoittamalla osingon maksua varten perittäväksi alle 35 prosentin lähdeveron (lähdeverolain 10 c §:n 2 momentti). Maksajan vastuulla on tällöin varmistaa, että säilyttäjä, joka on ilmoittanut osingon maksua varten perittäväksi alle 35 prosentin lähdeveron, on merkitty Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Lähdeverolaissa ei ole muotovaatimuksia ilmoitukselle, jolla rekisteröitynyt säilyttäjä ilmoittaa maksajalle vastuun ottamisesta. Osapuolet voivat keskenään sopia noudatettavasta menettelystä. Verolainsäädännössä ei edellytetä osapuolten välistä erillistä sopimusta, vaan keskinäinen menettely voi perustua myös muuhun osapuolia sitovaan menettelyyn. Kun rekisteröitynyt säilyttäjä on ottanut vastuun osingonsaajien yksilöintitietojen ilmoittamisesta Verohallinnolle, ei esimerkiksi tietoja asuinvaltioista tai sovellettavista lähdeverokannoista edellytetä toimitettavan maksajalle. Maksajan vastuun näkökulmasta on riittävää, että se voi osoittaa osingot, joista rekisteröitynyt säilyttäjä on ottanut vastuun, sekä niistä rekisteröityneen säilyttäjän ilmoituksen perustella perittyjen lähdeverojen euromääräisen yhteissumman. Maksaja voi esimerkiksi sopia tilinhoitajan kanssa, että tämä tekee varmistukset ja kerää tiedot maksajan puolesta. Verohallinto voi todentaa vastuun ottaneen säilyttäjän rekisteröintistatuksen ylläpitämästään rekisteristä, eikä maksajan tarvitse jälkikäteen toimittaa Verohallinnolle otteita säilyttäjärekisteristä. Jos säilytysketjussa on useita rekisteröityneitä säilyttäjiä, edellytyksenä ei ole, että maksaja saa tiedon kaikista säilyttäjistä ja tarkistaa, onko niitä merkitty säilyttäjärekisteriin. Maksajan ensisijaisesta vastuusta vapautumisen kannalta on siten riittävää, että se voi osoittaa sitä lähinnä olevan säilyttäjän, jolta se saa tiedon alemman lähdeveron soveltamisesta ja vastuun ottamisesta, olevan rekisteröitynyt säilyttäjä. Tällöin kyseisen rekisteröityneen säilyttäjän on tarvittaessa pystyttävä osoittamaan Verohallinnolle välittäneensä toiselta rekisteröityneeltä säilyttäjältä osingon maksua ja lähdeveron perimistä varten saamansa tiedot saman sisältöisinä maksajalle. Rekisteröitynyt säilyttäjä voi myös ilmoittaa vastuun ottamisesta maksajalle välissä olevan rekisteröitymättömän säilyttäjän kautta. Tällöin maksajan on varmistettava, että vastuun ottanut säilyttäjä on merkitty säilyttäjärekisteriin. Maksajan ei tällöinkään tarvitse varmistaa, ovatko muut säilytysketjussa olevat säilyttäjät rekisteröityneitä vai rekisteröitymättömiä säilyttäjiä. Jos rekisteröitynyt säilyttäjä on edellä kuvatulla tavalla ottanut vastuun osingosta, se on myös vastuussa siitä verosta, joka on jäänyt perimättä sen laiminlyönnin johdosta (lähdeverolain 10 c §:n 2 momentti). Maksajalla säilyy kuitenkin toissijainen vastuu veron turvaamistarkoituksessa (ks. toissijaisesta verovastuusta luku 5). Rekisteröityneen säilyttäjän vastuulla on ilmoittaa VML 15 e §:ssä tarkoitetut osingonsaajan loppusaajatiedot Verohallinnolle. Maksajan vastuulla taas on ilmoittaa tiedot rekisteröityneelle säilyttäjälle välitetyistä osingoista omalla vuosi-ilmoituksellaan. Rekisteröityneen säilyttäjän velvollisuuksia ja vastuita käsitellään ohjeessa Rekisteröityneen säilyttäjän velvollisuudet ja vastuut . Jos säilytysketjussa ei ole rekisteröitynyttä säilyttäjää, joka olisi ottanut vastuun osingoista, maksajan velvollisuutena on selvittää osingonsaajan asuinvaltio ja varmistaa verosopimuksen määräysten soveltuminen lähdeverolain 10 b §:ssä edellytetyllä tavalla. Tällöin maksajalla on myös verovastuu sekä vastuu osingonsaajan loppusaajatietojen ilmoittamisesta Verohallinnolle vuosi-ilmoituksella. 2.3.3.3 Esimerkkejä menettelystä hallintarekisteröintitilanteista Maksajaa lähinnä oleva tilinhoitaja on rekisteröitynyt säilyttäjä Esimerkki 6: Julkisesti noteerattu yhtiö X Oyj jakaa osinkoa ja ilmoittaa tulevasta osingonmaksusta tilinhoitajalle. Osingosta 10 000 euroa maksetaan hallintarekisteröidyille osakkeille. Tilinhoitaja A on osingonmaksuhetkellä merkittynä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Yhtiö X Oyj ja tilinhoitaja A eivät ole tehneet keskinäisiä sopimuksia. Osapuolten keskinäisestä menettelystä ja vastuista on kuitenkin määrätty osapuolia velvoittavassa arvopaperikeskuksen päätöksessä, jonka perusteella tilinhoitaja hoitaa osingonmaksuun liittyviä velvoitteita maksajan puolesta. Tilinhoitaja muun muassa kerää ja säilyttää osingonmaksua ja lähdeveroa koskevat tiedot sekä toimittaa tiedot arvopaperikeskukselle oma-aloitteisten verojen veroilmoitusta varten. Päätöksen mukaan tilinhoitaja myös vastaa toimittamiensa tietojen oikeellisuudesta. Yhtiö X Oyj perii osingosta lähdeveron tilinhoitajan antamien tietojen mukaisesti ja maksaa netto-osingon tilinhoitajalle. Päätöksen mukaisesti osingosta on perittävä enimmäislähdevero, jos kukaan rekisteröitynyt säilyttäjä ei ole ottanut vastuuta osingosta, eikä maksaja ole päättänyt tästä huolimatta ottaa vastuuta alemman lähdeveron soveltamisesta. X Oyj tarkistaa, että tilinhoitaja A on merkitty Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Osingosta peritään lähdeveroa 1 500 euroa (15 %) ja tilinhoitaja A ilmoittaa lähdeverot oma-aloitteisten verojen veroilmoitusta varten maksajan puolesta. Oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella ilmoitetaan myös tilinhoitaja A:n tiedot. Jos osapuolten keskinäisten menettelyjen ja yhteisen käsityksen mukaisesti säilyttäjärekisteriin merkitty tilinhoitaja A ottaa vastuun ilmoittamalla edellä kuvatulla tavalla lähdeveroa koskevat tiedot verotusta varten maksajan puolesta, tämä täyttää lähdeverolain 10 c §:n 2 momentin mukaiset edellytykset vastuun ottamisesta. Tällöin X Oyj vapautuu ensisijaisesta vastuusta, jos se on varmistanut tilinhoitajan A olevan osingonmaksuhetkellä merkittynä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Esimerkki 7: Esimerkissä 6 kuvatussa tilanteessa tilinhoitaja A on saanut säilytysketjussa seuraavalta rekisteröityneeltä säilyttäjältä B ilmoituksen, jonka mukaan X Oyj:n hallintarekisteröidyille osakkeille maksamasta 10 000 euron osingosta peritään veroa 1 500 euroa (15 %). Tilinhoitaja A tarkistaa, että säilyttäjä B on merkitty osingonmaksuhetkellä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Osingon maksaja tarkistaa, että tilinhoitaja A on merkitty säilyttäjärekisteriin. Maksaja vapautuu ensisijaisesta vastuusta, jos se osoittaa tilinhoitaja A:n ottaneen vastuun osingosta esimerkissä 6 kuvatulla tavalla. Edellytyksenä ei ole, että maksaja tarkistaa, onko säilyttäjä B rekisteröitynyt. Tilinhoitaja A vapautuu vastuusta, jos se osoittaa Verohallinnolle, että rekisteröitynyt säilyttäjä B on ottanut vastuun osingoista ja, että lähdevero on peritty säilyttäjä B:n ilmoituksen mukaisesti. Edellytyksenä ei ole, että maksaja tai tilinhoitaja A tarkistaa, onko rekisteröityneen säilyttäjä B:n ja osingonsaajan välissä muita rekisteröityneitä säilyttäjiä. Siten maksajan ja tilinhoitaja A:n vastuun näkökulmasta ensisijaisesta vastuusta vapautumisen edellytykset ovat samat riippumatta siitä, kuinka monta säilyttäjää säilytysketjussa on ja kuinka moni näistä on rekisteröitynyt. Maksajaa lähinnä oleva tilinhoitaja ei ole rekisteröitynyt säilyttäjä, mutta säilytysketjussa on rekisteröitynyt säilyttäjä Esimerkki 8: Julkisesti noteerattu yhtiö X Oyj jakaa osinkoa ja ilmoittaa tulevasta osingonmaksusta tilinhoitajalle. Osingosta 20 000 euroa maksetaan hallintarekisteröidyille osakkeille. Tilinhoitaja A ei ole osingonmaksuhetkellä merkittynä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Yhtiö X Oyj ja tilinhoitaja A eivät ole tehneet keskinäisiä sopimuksia. Osapuolten keskinäisestä menettelystä ja vastuista on kuitenkin määrätty osapuolia velvoittavassa arvopaperikeskuksen päätöksessä, jonka perusteella tilinhoitaja hoitaa osingonmaksuun liittyviä velvoitteita maksajan puolesta. Tilinhoitaja muun muassa kerää ja säilyttää osingonmaksua ja lähdeveroa koskevat tiedot sekä toimittaa tiedot arvopaperikeskukselle oma-aloitteisten verojen veroilmoitusta varten. Päätöksen mukaan tilinhoitaja myös vastaa toimittamiensa tietojen oikeellisuudesta. Yhtiö X Oyj perii osingosta lähdeveron tilinhoitajan antamien tietojen mukaisesti ja maksaa netto-osingon tilinhoitajalle. Tilinhoitajan vastuulla on myös varmistaa, onko säilytysketjussa rekisteröitynyttä säilyttäjää, joka on ottanut vastuun osingoista. Päätöksen mukaisesti osingosta on perittävä enimmäislähdevero, jos kukaan rekisteröitynyt säilyttäjä ei ole ottanut vastuuta osingosta, eikä maksaja ole päättänyt tästä huolimatta ottaa vastuuta alemman lähdeveron soveltamisesta. Rekisteröitynyt säilyttäjä B on ilmoittanut tilinhoitaja A:lle ottavansa vastuun osingosta ja, että 20 000 euron osingosta peritään lähdeveroa 3 000 euroa (15 %). Tilinhoitaja A tarkistaa osingon maksajan puolesta, että säilyttäjä B on osingonmaksuhetkellä merkittynä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Osingosta peritään lähdevero rekisteröityneen säilyttäjän B ilmoituksen mukaisesti ja tilinhoitaja A ilmoittaa lähdeveroa koskevat tiedot verotusta varten maksajan puolesta. Maksaja vapautuu ensisijaisesta vastuusta, jos sen puolesta toimiva tilinhoitaja A osoittaa rekisteröityneen säilyttäjän B ottaneen vastuun osingosta ja, että lähdevero on peritty säilyttäjä B:n ilmoituksen mukaisesti. Esimerkki 9: Julkisesti noteerattu yhtiö X Oyj jakaa osinkoa ja ilmoittaa tulevasta osingonmaksusta tilinhoitajalle. Osingosta 20 000 euroa maksetaan hallintarekisteröidyille osakkeille. Tilinhoitaja A ei ole osingonmaksuhetkellä merkittynä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Yhtiö X Oyj ja tilinhoitaja A eivät ole tehneet keskinäisiä sopimuksia. Osapuolten keskinäisestä menettelystä ja vastuista on kuitenkin määrätty osapuolia velvoittavassa arvopaperikeskuksen päätöksessä, jonka perusteella tilinhoitaja hoitaa osingonmaksuun liittyviä velvoitteita maksajan puolesta. Tilinhoitaja muun muassa kerää ja säilyttää osingonmaksua ja lähdeveroa koskevat tiedot sekä toimittaa tiedot arvopaperikeskukselle oma-aloitteisten verojen veroilmoitusta varten. Päätöksen mukaan tilinhoitaja myös vastaa toimittamiensa tietojen oikeellisuudesta. Yhtiö X Oyj perii osingosta lähdeveron tilinhoitajan antamien tietojen mukaisesti ja maksaa netto-osingon tilinhoitajalle. Tilinhoitajan vastuulla on myös varmistaa, onko säilytysketjussa rekisteröitynyttä säilyttäjää, joka on ottanut vastuun osingoista. Päätöksen mukaisesti osingosta on perittävä enimmäislähdevero, jos kukaan rekisteröitynyt säilyttäjä ei ole ottanut vastuuta osingosta, eikä maksaja ole päättänyt tästä huolimatta ottaa vastuuta alemman lähdeveron soveltamisesta. Säilyttäjä B on välittänyt tilinhoitaja A:lle säilyttäjä C:n ilmoituksen siitä, että C ottaa vastuun osingosta ja, että 20 000 euron osingosta peritään lähdeveroa 3 000 euroa (15 %). Tilinhoitaja A tarkistaa maksajan puolesta, että säilyttäjä C on osingonmaksuhetkellä merkittynä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Osingosta peritään säilyttäjä C:n ilmoituksen mukaisesti lähdeveroa 3 000 euroa ja tilinhoitaja A ilmoittaa lähdeveroa koskevat tiedot verotusta varten maksajan puolesta. Maksaja vapautuu ensisijaisesta vastuusta, jos sen puolesta toimiva tilinhoitaja A osoittaa rekisteröitynyt säilyttäjä C:n ottaneen vastuun osingosta ja, että lähdevero on peritty C:n ilmoituksen mukaisesti. Säilytysketjussa ei ole rekisteröitynyttä säilyttäjää Esimerkki 10: Julkisesti noteerattu yhtiö X Oyj jakaa osinkoa ja ilmoittaa tulevasta osingonmaksusta tilinhoitajalle. Osingosta 20 000 euroa maksetaan hallintarekisteröidyille osakkeille. Maksajaa lähinnä oleva tilinhoitaja A ei ole osingonmaksuhetkellä merkittynä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Yhtiö X Oyj ja tilinhoitaja A eivät ole tehneet keskinäisiä sopimuksia. Osapuolten keskinäisestä menettelystä ja vastuista on kuitenkin määrätty osapuolia velvoittavassa arvopaperikeskuksen päätöksessä, jonka perusteella tilinhoitaja hoitaa osingonmaksuun liittyviä velvoitteita maksajan puolesta. Tilinhoitaja muun muassa kerää ja säilyttää osingonmaksua ja lähdeveroa koskevat tiedot sekä toimittaa tiedot arvopaperikeskukselle oma-aloitteisten verojen veroilmoitusta varten. Päätöksen mukaan tilinhoitaja myös vastaa toimittamiensa tietojen oikeellisuudesta. Yhtiö X Oyj perii osingosta lähdeveron tilinhoitajan antamien tietojen mukaisesti sekä maksaa netto-osingon tilinhoitajalle. Tilinhoitajan vastuulla on myös varmistaa, onko säilytysketjussa rekisteröitynyttä säilyttäjää, joka on ottanut vastuun osingoista. Päätöksen mukaisesti osingosta on perittävä enimmäislähdevero, jos kukaan rekisteröitynyt säilyttäjä ei ole ottanut vastuuta osingosta, eikä maksaja ole päättänyt tästä huolimatta ottaa vastuuta alemman lähdeveron soveltamisesta. Tilinhoitaja A tarkistaa maksajan puolesta, onko sitä lähinnä oleva säilyttäjä B osingonmaksuhetkellä merkittynä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Säilyttäjä B ei ole merkittynä säilyttäjärekisteriin. Tilinhoitaja A ei myöskään ole saanut tietoa, että säilytysketjussa olisi rekisteröitynyt säilyttäjä, joka olisi ottanut vastuun osingosta. Tilinhoitaja A saa säilytysketjusta osingonsaajien yksilöintitiedot, mutta ei voi varmistua osingonsaajien oikeudesta verosopimusetuihin. Osingosta voidaan periä 6 000 euroa (30 %) lähdeveroa, jos tilinhoitaja A ilmoittaa tiedossaan olevien osingonsaajien yksilöintitiedot vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle maksajan puolesta. Esimerkki 11: Julkisesti noteerattu yhtiö X Oyj jakaa osinkoa ja ilmoittaa tulevasta osingonmaksusta tilinhoitajalle. Osingosta 20 000 euroa maksetaan hallintarekisteröidyille osakkeille. Tilinhoitaja A ei ole osingonmaksuhetkellä merkittynä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Yhtiö X Oyj ja tilinhoitaja A eivät ole tehneet keskinäisiä sopimuksia. Osapuolten keskinäisestä menettelystä ja vastuista on kuitenkin määrätty osapuolia velvoittavassa arvopaperikeskuksen päätöksessä, jonka perusteella tilinhoitaja hoitaa osingonmaksuun liittyviä velvoitteita maksajan puolesta. Tilinhoitaja muun muassa kerää ja säilyttää osingonmaksua ja lähdeveroa koskevat tiedot sekä toimittaa tiedot arvopaperikeskukselle oma-aloitteisten verojen veroilmoitusta varten. Päätöksen mukaan tilinhoitaja myös vastaa toimittamiensa tietojen oikeellisuudesta. Yhtiö X Oyj perii osingosta lähdeveron tilinhoitajan antamien tietojen mukaisesti sekä maksaa netto-osingon tilinhoitajalle. Tilinhoitajan vastuulla on myös varmistaa, onko säilytysketjussa rekisteröitynyttä säilyttäjää, joka on ottanut vastuun osingoista. Päätöksen mukaisesti osingosta on perittävä enimmäislähdevero, jos kukaan rekisteröitynyt säilyttäjä ei ole ottanut vastuuta osingosta, eikä maksaja ole päättänyt tästä huolimatta ottaa vastuuta alemman lähdeveron soveltamisesta. Säilyttäjä B on ilmoittanut tilinhoitaja A:lle, että 20 000 euron osingosta peritään lähdeveroa 3 000 euroa. Säilyttäjä B toimittaa tilinhoitaja A:lle osingonsaajien yksilöintitiedot. Säilyttäjä B ilmoittaa myös keränneensä osingonsaajilta itse annetut ilmoitukset sekä todenneensa niiden luotettavuuden Verohallinnon ISD päätöksessä ja ohjeessa vaaditulla tavalla. Säilyttäjä B sitoutuu myös toimittamaan maksajan puolesta toimivalle tilinhoitajalle tarvittaessa selvityksen ja dokumentaation (mukaan lukien osingonsaajien itse annettu ilmoitukset) siitä, miten saajan oikeus verosopimusetuun on varmistettu. Tilinhoitaja A tarkistaa maksajan puolesta, onko sitä lähinnä oleva säilyttäjä B osingonmaksuhetkellä merkittynä Verohallinnon säilyttäjärekisteriin. Säilyttäjä B ei ole merkittynä säilyttäjärekisteriin. Tilinhoitaja A ei myöskään ole saanut tietoa, että säilytysketjussa olisi rekisteröitynyt säilyttäjä, joka olisi ottanut vastuun osingosta. Tilinhoitaja A ilmoittaa tästä maksajalle ja maksaja ilmoittaa tilinhoitajalle, että lähdevero voidaan periä säilyttäjän B antamien tietojen mukaisesti. Osingosta peritään lähdeveroa 3 000 euroa (15 %) ja tilinhoitaja A ilmoittaa lähdeveroa koskevat tiedot verotusta varten maksajan puolesta. Maksaja on järjestettävä toimintansa niin, että se pystyy pyynnöstä toimittamaan Verohallinnolle säilyttäjä B:n keräämän selvityksen ja dokumentaation, joka osoittaa säilyttäjä B:n selvittäneen osingonsaajien oikeuden verosopimusetuihin Verohallinnon ISD päätöksessä ja ohjeessa tarkoitetulla tavalla. 2.4 Kansalliseen lainsäädäntöön tai EU-oikeuteen perustuvat lähdeveroedut 2.4.1 Lähdeverolain 3 §:n mukaiset lähdeveroedut Lähdeverolain 3 §:ssä erikseen säädetyissä tilanteissa osingosta ei peritä lähdeveroa. Säännöksen soveltamisedellytyksiä tulkitaan kansallisen lainsäädännön mukaan, jolloin olennaista on tunnistaa Suomen kansallisen lainsäädännön mukainen osingonsaaja (ks. luku 2.2). Lähtökohtaisesti osingonsaajan on esitettävä maksajalle selvitys lähdeverolain 3 §:n mukaisten edellytysten täyttymisestä. Maksaja voi soveltaa lähdeveroetua osinkoa maksaessaan, jos se saa riittävän selvityksen varmistuakseen kyseessä olevan säännöksen soveltamisedellytysten täyttymisestä. Lähdeverolain 3 §:n mukaan lähdeveroa ei ole suoritettava seuraavissa tilanteissa kyseessä olevan säännöksen edellytysten täyttyessä (edellytyksistä tarkemmin ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit ): ETA-alueella asuva yhteisö osingonsaajana (lähdeverolain 3 §:n 5 momentti) Emo- ja tytäryhtiödirektiivin mukainen osingonsaaja (lähdeverolain 3 §:n 6 momentti) Kotimaista sijoitusrahastoa ja erikoissijoitusrahastoa vastaava ulkomainen rahasto osingonsaajana (lähdeverolain 3 §:n 10 momentti) Osakesäästötilille maksettava osinko (lähdeverolain 3 §:n 11 momentti) ETA-alueella asuva yhteisö osingonsaajana (lähdeverolain 3 §:n 5 momentti) Lähdeverolain 3 §:n 5 momentin nojalla muuhun kuin sijoitusomaisuuteen kuuluvan osakkeen perusteella saatu osinko on ulkomaiselle yhteisölle verovapaata silloin, kun se maksetaan ETA-valtiossa asuvalle suomalaista yhteisöä vastaavalle yhteisölle ja osinko olisi suomalaisen yhteisön saamana verovapaa TVL 33 d §:n 4 momentin tai EVL 6 a §:n perusteella. Säännöstä sovelletaan myös kotimaisen säästöpankin kantarahasto-osuudelle ja lisärahastosijoitukselle maksamaan voitto-osuuteen ja korkoon sekä keskinäisen vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen maksamaan takuupääoman korkoon. Maksaja voi jättää lähdeveron perimättä lähdeverolain 3 §:n 5 momentin nojalla, jos se ennen osingon maksamista saa selvityksen säännöksen soveltamisedellytysten täyttymisestä. Säännöksen soveltamisen yhtenä edellytyksenä on, että lähdeveroa ei osingonsaajan selvityksen mukaan tosiasiassa voida kokonaisuudessaan hyvittää osingonsaajan asuinvaltiossa Suomen ja saajan asuinvaltion välisen verosopimuksen perusteella. Yleensä tieto vajaahyvittämisestä saadaan kuitenkin vasta saajan asuinvaltion verotuksen päätyttyä, minkä vuoksi maksaja ei voi myöntää kyseistä lähdeveroetua maksuhetkellä. Saaja voi tällöin hakea etua huomioitavaksi lähdeveron palautusmenettelyssä. Jos maksaja voi kuitenkin jo maksuhetkellä varmistua siitä, ettei osinkoa veroteta osingonsaajan asuinvaltiossa eikä lähdeveroa siten voida tosiasiassa kokonaisuudessa hyvittää saajan asuinvaltion verotuksessa, voi maksaja myöntää lähdeveroedun jo osinkoa maksaessaan. Esimerkki 12: Ruotsalainen julkisesti noteeraamaton yhtiö B Ab (aktiebolag), joka vastaa suomalaista osakeyhtiötä, saa suomalaiselta julkisesti noteeraamattomalta osakeyhtiöltä osinkoa 10 000 euroa. Maksajan tiedossa on, ettei julkisesti noteeraamattomalta yhtiöltä saadut osingot ole B Ab:lle veronalaista tuloa Ruotsissa. Maksajalle on myös esitetty selvitys siitä, että B Ab on julkisesti noteeraamaton ja, ettei osakkeet kuulu sen sijoitusomaisuuteen. Selvityksen perusteella maksaja voi varmistua siitä, että osinko olisi suomalaisen yhteisön saamana verovapaata EVL 6 a §:n perusteella. Maksaja voi maksaa osingon B Ab:lle perimättä lähdeveroa. Emo- ja tytäryhtiödirektiivin mukainen osingonsaaja (lähdeverolain 3 §:n 6 momentti) Maks

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat