VERO-VH/4158/00.01.00/2022
Suomi
VERO-VH/4158/00.01.00/2022 — Seuraamusmaksut autoverotuksessa
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläSeuraamusmaksut autoverotuksessa
Syventävä vero-ohje
Antopäivä
4.11.2022
Versiohistoria
Diaarinumero
VH/4158/00.01.00/2022
Voimassaolo
4.11.2022 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/7723/00.01.00/2020, 21.12.2020
Ohje liittyy kokonaisuuteen:
Laiminlyönnin seuraamukset
Tässä ohjeessa käsitellään autoverotuksessa määrättäviä seuraamusmaksuja.
Ohjeen lukua 4.3.5 Veronkorotus arvioverotuksessa on täsmennetty käyttöönottoilmoituksen laiminlyönnin seuraamusten osalta.
1 Johdanto
Autoverotuksen seuraamusmaksut on uudistettu. Autoverolain seuraamusmaksuista säädetään autoverolaissa (777/2020). Uudet seuraamusmaksut perustuvat hallituksen esityksessä 54/2020 vp ehdotettuihin lakimuutoksiin, jotka on vahvistettu 13.11.2020 ja tulevat voimaan 1.1.2021.
Autoverotuksessa veroviranomaisia ovat Verohallinto ja Liikenne- ja viestintävirasto. Autoverolain uusia seuraamusmaksuja sovelletaan sekä Verohallinnon että Liikenne- ja viestintäviraston toimittamassa verotuksessa. Tämä ohje on kirjoitettu erityisesti Verohallinnon toimittamaa autoverotusta varten.
Seuraamusmaksuja ovat veronkorotus, myöhästymismaksu ja laiminlyöntimaksu. Veronkorotus määrätään edelleen pääasiallisena seuraamuksena siitä, että verovelvollinen on laiminlyönyt verolainsäädännön mukaisen ilmoittamisvelvollisuutensa. Uusi seuraamusmaksu, myöhästymismaksu, korvaa veronkorotuksen eräissä tilanteissa, joissa veroilmoitus on annettu myöhässä tai verovelvollinen täydentää tai korjaa autoverotuksen perusteena käytettyjä ajoneuvotietoja myöhässä. Autoverolain mukainen laiminlyöntimaksu korvaa osittain aiemman autoverolain (1482/1994) mukaisen virhemaksun ja autoverorikkomuksen perusteella määrättävän sakon.
Uudet veronkorotussäännökset ovat aiempaa kaavamaisemmat. Veronkorotuksen määräämiseen ja suuruuteen liittyvää viranomaisen tapauskohtaista harkintavaltaa on supistettu. Myös myöhästymismaksu on kaavamainen. Seuraamusmaksujen kaavamaistamisella pyritään parantamaan seuraamuskäytännön yhtenäisyyttä, ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta.
Autoverotuksessa myöhästymismaksu, veronkorotus ja laiminlyöntimaksu määrätään verovelvollisen sijasta rekisteröidylle autoveroilmoittajalle, jos rekisteröity autoveroilmoittaja on velvollinen suorittamaan veron ja on vastuussa ilmoittamisvelvollisuudesta. Myös palautuksen hakijaan sovelletaan veronkorotusta koskevia säännöksiä. Kun tässä ohjeessa jatkossa puhutaan verovelvollisesta, sillä voidaan asiayhteydestä riippuen tarkoittaa myös rekisteröityä autoveroilmoittajaa tai palautuksen hakijaa. Laiminlyöntimaksu on mahdollista määrätä myös muulle kuin verovelvolliselle laiminlyöntimaksusäännöksessä tarkoitetun velvollisuuden laiminlyönnistä.
Autoverolain 92 §:ssä on säännökset veronkorotuksen määräämisperusteista ja määräämättä jättämisestä. Autoverolain 93 §:ssä säädetään veronkorotuksen suuruudesta. Autoverolain 94 §:ssä on säännökset myöhästymismaksun määräämisperusteista, suuruudesta ja määräämättä jättämisestä. Veronkorotuksen ja myöhästymismaksun soveltamisalat on rajattu niin, että autoverolain 94 §:ssä erikseen määritellyissä tilanteissa laiminlyönnistä määrätään myöhästymismaksu veronkorotuksen sijasta. Muissa tapauksissa ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä määrätään veronkorotus. Laiminlyöntimaksun määräämisperusteista ja määrästä säädetään autoverolain 95 §:ssä.
Verohallinto määrää verovelvolliselle myöhästymismaksun, jos veroilmoitus on annettu myöhässä, mutta ennen verotuspäätöksen tekemistä. Myöhästymismaksu määrätään myös, jos verovelvollinen
oma-aloitteisesti korjaa tai täydentää
autoverotuksen perusteena olevia tietoja omaksi vahingokseen säädetyn määräajan jälkeen, mutta ennen verotuspäätöksen tekemistä. Jos verovelvollinen on ottanut ajoneuvon verolliseen käyttöön ennen käyttöönottoilmoituksen antamista, seuraamuksena veroilmoituksen myöhästymisestä tai puutteellisuudesta on kuitenkin aina veronkorotus. Lisäksi käyttöönottoilmoituksen laiminlyönnistä voidaan määrätä laiminlyöntimaksu.
Ajoneuvokohtaiselta veroilmoitukselta määrättävä myöhästymismaksu on 50 euroa. Autoverojaksoa koskevalta veroilmoitukselta määrättävä myöhästymismaksu on 200 euroa. Myöhästymismaksua ei määrätä, jos tietojen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä, laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy.
Verohallinto määrää veronkorotuksen, jos veroilmoitus tai muu säädetty tieto, asiakirja tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta. Veronkorotusta ei määrätä siltä osin kuin laiminlyönnin seuraamukseksi on säädetty myöhästymismaksu. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että veronkorotus määrätään, jos
veroilmoituksen antaminen säädetyssä määräajassa on laiminlyöty kokonaan eikä sitä anneta verotuspäätöksen tekemiseen mennessä
veroilmoituksessa on puute tai virhe tai ilmoittamisvelvollisuus on muuten laiminlyöty, eikä laiminlyöntiä korjata oma-aloitteisesti ennen verotuspäätöksen tekemistä
ajoneuvoa koskeva veroilmoitus on annettu tai sen tietoja on korjattu veroilmoituksen antamiselle säädetyn määräajan jälkeen ja ajoneuvo on otettu verolliseen käyttöön ennen käyttöönottoilmoituksen antamista.
Veronkorotukselle on säädetty prosenttimääräinen perustaso, jota sovelletaan lähtökohtaisesti. Laissa erikseen määritellyissä tilanteissa veronkorotus määrätään korotettuna tai alennettuna. Veronkorotusta ei määrätä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi autoverolain 93 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.
Koska uudet veronkorotussäännökset ovat kaavamaisemmat, ne jättävät Verohallinnolle vähemmän harkintavaltaa veronkorotuksen ja sen suuruuden määräämisessä kuin aikaisemmat säännökset. Veronkorotus on määrättävä, jos ilmoittamisvelvollisuus on laiminlyöty. Veronkorotus jätetään määräämättä vain laissa erikseen säädetyissä tilanteissa.
Uusia seuraamusmaksuja sovelletaan sellaisen ajoneuvon verotukseen, josta veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt lain voimaantulon jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa ajoneuvoja, jotka rekisteröidään tai otetaan verolliseen käyttöön taikka joista annetaan veroilmoitus 1.1.2021 tai sen jälkeen. Veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohta määräytyy sen mukaan, mikä näistä tapahtumista tapahtuu ajallisesti ensimmäisenä.
Esimerkki 1
.
Rekisteröity autoveroilmoittaja A Oy tuo ajoneuvon maahan ulkomailta marraskuussa 2020. Pekka ostaa ajoneuvon ja se ensirekisteröidään Pekan omistukseen liikennerekisteriin joulukuussa 2020. Ajoneuvosta ei ole annettu veroilmoitusta eikä sitä ole käytetty ennen ensirekisteröintiä. Veron suorittamisvelvollisuus syntyy ajoneuvon rekisteröinnistä. Mahdolliset seuraamusmaksut määrätään aiempien säännösten mukaan.
Esimerkki 2.
Rekisteröity autoveroilmoittaja B Oy tuo ajoneuvon maahan ulkomailta marraskuussa 2020. Verottoman esittelykäytön jälkeen ajoneuvo myydään ja rekisteröidään Pirjon omistukseen liikennerekisteriin tammikuussa 2021. Ajoneuvoa ei ole otettu verolliseen käyttöön eikä siitä ole annettu veroilmoitusta ennen rekisteröintiä. Veron suorittamisvelvollisuus syntyy ajoneuvon rekisteröinnistä. Mahdolliset seuraamusmaksut määrätään uusien säännösten mukaan.
Esimerkki 3.
Pauli tuo ajoneuvon ulkomailta Suomeen ja ottaa ajoneuvon täällä käyttöön tammikuussa 2021. Ajoneuvon käyttö ei ole verotonta. Ajoneuvosta ei ole annettu veroilmoitusta eikä sitä ole rekisteröity Suomessa ennen käyttöönottoa. Veron suorittamisvelvollisuus syntyy ajoneuvon verollisesta käyttöönotosta. Mahdolliset seuraamusmaksut määrätään uusien säännösten mukaan.
Autoverolain siirtymäsäännöksissä säädetään veron suorittamisvelvollisuudesta tilanteessa, jossa ajoneuvosta on annettu käyttöönottoilmoitus ennen uuden autoverolain voimaantuloa eli viimeistään 31.12.2020 ja veroilmoitus annetaan uuden lain voimaantulon jälkeen eli 1.1.2021 tai tämän jälkeen. Veron suorittamisvelvollisuus syntyy tällöin uuden lain mukaisesti veroilmoituksen antamisella.
Esimerkki 4.
Hannu on antanut käyttöönottoilmoituksen 30.12.2020 ja veroilmoituksen viiden päivän kuluessa käyttöönotosta eli 4.1.2021. Koska käyttöönottoilmoitus on annettu ennen lain voimaantuloa ja veroilmoitus vasta lain voimaantulon jälkeen, veron suorittamisvelvollisuus syntyy uuden lain mukaisesti veroilmoituksen antamishetkellä eli 4.1.2021. Mahdolliset seuraamusmaksut määrätään uusien säännösten mukaan.
Uusia veronkorotussäännöksiä sovelletaan lisäksi sellaisiin autoveron palautushakemuksiin, jotka tulevat vireille 1.1.2021 tai sen jälkeen. Jos laiminlyönti, josta seuraamuksena on autoverolain mukainen laiminlyöntimaksu, on tehty ennen 1.1.2021, seuraamus määrätään aiemman autoverolain perusteella. Jos veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt ennen 1.1.2021, autoverotuksessa ja muutosverotuksessa sovelletaan aiempia seuraamusmaksusäännöksiä.
Autoverotuksen seuraamusmaksujen lisäksi myös tuloverotuksen, perintö- ja lahjaverotuksen, kiinteistöverotuksen sekä varainsiirtoverotuksen seuraamusmaksut on uudistettu hallituksen esitykseen 97/2017 vp perustuneilla lakimuutoksilla. Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetulla lailla (muutoslaki 768/2016, OVML) on uusittu seuraamusmaksut tuon lain soveltamisalaan kuuluvissa verolajeissa. Tavoitteena on ollut, että seuraamusmaksujen määräämisperusteet ja tasot ovat mahdollisimman yhtenäiset eri verolajeissa. Autoverolain seuraamusmaksuista veronkorotus ja myöhästymismaksu pohjautuvat verotusmenettelylain mukaisiin seuraamusmaksuihin (hallituksen esitys 54/2020 vp, s. 48). Siten niiden soveltamisessa on perusteltua nojautua erityisesti tuloverotuksen ja kiinteistöverotuksen seuraamusmaksuja koskeviin tulkintoihin ja käytäntöihin.
Autoverolain lisäksi veronkorotusta koskevaa sääntelyä on laissa erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta (781/2013). Mainittua lakia sovelletaan myös autoverolain uusien säännösten perusteella määrättäviin veronkorotuksiin.
2 Ilmoittamisvelvollisuudesta autoverotuksessa
2.1 Käyttöönottoilmoitus
Ajoneuvon käyttöönottajan tulee antaa Verohallinnolle ennen ajoneuvon verollista käyttöönottoa käyttöönottoilmoitus, jos ajoneuvo otetaan verolliseen käyttöön ennen rekisteröintiä (autoverolaki 53 §). Käyttöönottoilmoituksella ilmoitettavista tiedoista kerrotaan
Verohallinnon päätöksessä ajoneuvon käyttöönottoilmoituksella ilmoitettavista tiedoista
.
Jos ajoneuvon käyttöönottaja laiminlyö velvollisuutensa antaa käyttöönottoilmoituksen, antaa sen myöhässä tai puutteellisena, seuraamuksena on laiminlyöntimaksu. Laiminlyöntimaksun lisäksi verovelvolliselle voi tulla määrättäväksi veronkorotus, jos hän laiminlyö myös veroilmoituksen antamisen.
2.2 Veroilmoitus
Verovelvollisen on annettava verotusta varten veroilmoitus. Veroilmoitus annetaan pääsääntöisesti Verohallinnolle. Jos veron suorittamisvelvollisuus syntyy ajoneuvon rekisteröinnin jälkeen, veroilmoitus annetaan Liikenne- ja viestintävirastolle lukuun ottamatta autoverolain 24 §:ssä tarkoitettujen ajoneuvojen omistuksen muutoksia.
Velvollisuudesta antaa veroilmoitus säädetään autoverolain 54 §:ssä ja veroilmoituksen antamisen määräajasta autoverolain 55 §:ssä. Veroilmoituksella ilmoitettavista tiedoista kerrotaan
Verohallinnon päätöksessä autoveroilmoituksella ilmoitettavista tiedoista
.
Veroilmoitus annetaan ajoneuvokohtaisesti ennen kuin ajoneuvo merkitään liikennerekisteriin tai otetaan verolliseen käyttöön Suomessa. Jos ajoneuvosta on annettu käyttöönottoilmoitus, veroilmoitus on annettava viiden päivän kuluessa käyttöönotosta.
Rekisteröity autoveroilmoittaja on vastuussa veron ilmoittamisesta verovelvollisen sijasta, jos rekisteröity autoveroilmoittaja on velvollinen suorittamaan veron. Rekisteröity autoveroilmoittaja antaa uusista ajoneuvoista veroilmoituksen kalenterikuukauden mittaiselta jaksolta. Jaksokohtainen veroilmoitus annetaan niistä
uusista ajoneuvoista
, jotka on rekisteröity jakson aikana. Jaksokohtainen veroilmoitus on annettava viimeistään
autoverojaksoa seuraavan kuukauden 10. päivänä
. Ilmoitus on annettava myös autoverojaksolta, jonka aikana ei rekisteröidä ajoneuvoja. Tällaisen ilmoituksen voi antaa etukäteen enintään kuudelta kalenterikuukaudelta.
Rekisteröidyt autoveroilmoittajat antavat käytetyistä ajoneuvoista veroilmoituksen ajoneuvokohtaisesti. Ajoneuvokohtainen veroilmoitus on annettava
viiden päivän kuluessa ajoneuvon rekisteröinnistä
.
Ajoneuvosta on annettava veroilmoitus edellä kerrotulla tavalla myös silloin, kun ajoneuvoon kohdistuva vero on suhteutettu ajoneuvon käyttöaikaan Suomessa autoverolain 28, 29 tai 31 §:n nojalla ja veron suorittamisvelvollisuus syntyy uudelleen ajoneuvon rekisteröinnin, käyttöönoton tai veroilmoituksen antamisen perusteella.
Jos veroilmoitus koskee ajoneuvoa, jonka rakennetta, käyttötarkoitusta tai omistusta on muutettu autoverolain 3 §:n 2 momentissa tai 3 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ajoneuvon omistajan on tehtävä veroilmoitus yhden kuukauden kuluessa muutoksen tekemisestä. Jos kuitenkin autoverolain 24 §:ssä verovapaaksi säädetyn diplomaattiajoneuvon, EU-toimielimen ajoneuvon tai EU-toimielimen palvelukseen tulevan henkilön ajoneuvon omistusta muutetaan ennen kuin (24 §:n 3 momentissa säädetty) ajoneuvon verotonta luovutusta rajoittava määräaika on päättynyt, myyjän on tehtävä ilmoitus Verohallinnolle ennen ajoneuvon luovutusta. Lisäksi ilmoitus 24 §:ssä säädetyn ajoneuvon luovutuksesta on jatkossa tehtävä veroilmoituksella eikä luovutuksesta voi ilmoittaa enää vapaamuotoisesti.
Veroilmoituksen antamisen laiminlyönnistä seuraamuksena on joko myöhästymismaksu tai veronkorotus.
2.3 Ilmoitus verottomasta käytöstä
Ajoneuvon verottomasta käytöstä tulee antaa lähtökohtaisesti ilmoitus Verohallinnolle. Verottoman käytön ilmoitus tulee antaa ennen verottoman käytön alkamista. Verottoman käytön ilmoituksen on velvollinen antamaan se, joka tuo ajoneuvon Suomeen verottomaan käyttöön tai ottaa ajoneuvon verottomaan käyttöön Suomessa. Verottoman käytön ilmoituksella ilmoitettavista tiedoista kerrotaan
Verohallinnon päätöksessä ajoneuvon verottomasta käytöstä ja ajoneuvon luovuttajan verottoman käytön päättymisestä ilmoitettavista tiedoista
.
Jos verottoman käytön ilmoittamisvelvollisuus laiminlyödään, Verohallinto määrää seuraamuksena laiminlyöntimaksun. Jos ajoneuvosta on annettu verottoman käytön ilmoitus, mutta autoverolain mukaiset verottoman käytön edellytykset eivät täyty, seuraamuksena voi olla veronkorotus (ks. luku 4.2.1).
3 Myöhästymismaksu
3.1 Yleistä
Autoverolain 94 §:n 1 momentin mukaan Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen sijasta myöhästymismaksun, jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen tai oma-aloitteisesti korjaa muun autoverolain 92 §:ssä tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin veroilmoituksen antamiselle säädetyn määräajan jälkeen, mutta ennen verotuspäätöksen tekemistä. Myöhästymismaksu on seuraamus siitä, että verovelvollinen ei ole täyttänyt ilmoittamisvelvollisuuttaan määräajassa. Myöhästymismaksu voidaan määrätä autoverolain 46 §:ssä säädetylle rekisteröidylle autoveroilmoittajalle, jos hän on velvollinen suorittamaan veron ja on siten myös ilmoittamisvelvollinen.
Autoverolain 94 §:n 1 momentin mukaan myöhästymismaksua ei kuitenkaan määrätä veronkorotuksen sijasta, jos verovelvollinen on ottanut ajoneuvon verolliseen käyttöön ennen käyttöönottoilmoituksen antamista. Kun käyttöönottoilmoitusta ja myöskään veroilmoitusta ei ole lainkaan annettu, Verohallinto määrää verovelvolliselle veroilmoituksen laiminlyönnistä aina veronkorotuksen, koska verovelvollisen toiminta osoittaa lähtökohtaisesti ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista. Käyttöönottoilmoituksen laiminlyönnistä voidaan määrätä lisäksi laiminlyöntimaksu.
Myöhästymismaksu on mahdollista määrätä vain, jos veroilmoitus annetaan Verohallintoon tai laiminlyönti korjataan ennen verotuspäätöksen tekemistä. Myöhästymismaksun määräämisen kannalta ratkaiseva on ajankohta, jolloin Verohallinto tekee verotuspäätöksen; sillä milloin verovelvollinen saa tiedon päätöksestä ei ole merkitystä. Jos ilmoitus annetaan tai tieto korjataan verotuspäätöksen tekemisen jälkeen, verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä määrätään aina veronkorotus. Koska verotuspäätökset pyritään tekemään pian ilmoittamisen määräajan päätyttyä, myöhästymismaksun käyttöala voi jäädä käytännössä vähäiseksi.
3.2 Myöhästymismaksun määräämisperusteet
3.2.1 Veroilmoituksen myöhästyminen
Myöhästymismaksu määrätään ensiksikin silloin, kun veroilmoituksen antaminen määräajassa on kokonaan laiminlyöty, mutta se annetaan kuitenkin ennen verotuspäätöksen tekemistä. Merkitystä ei ole sillä, annetaanko veroilmoitus oma-aloitteisesti vai Verohallinnon kehotuksesta.
Esimerkki 5.
Miina on tuonut maahan ajoneuvon ja ottanut sen käyttöön. Miina on antanut ajoneuvosta käyttöönottoilmoituksen ennen verollisen käytön alkamista. Miinan olisi tullut antaa veroilmoitus viiden päivän kuluessa ajoneuvon käyttöönotosta. Koska Miina ei ole antanut veroilmoitusta määräajassa, Verohallinto lähettää hänelle kehotuksen veroilmoituksen antamiseen. Miina antaa veroilmoituksen vasta kolmen viikon kuluttua veroilmoituksen määräpäivästä, mutta kuitenkin ennen verotuspäätöksen tekemistä. Verohallinto määrää Miinalle myöhässä annetusta veroilmoituksesta myöhästymismaksun.
3.2.2 Muu laiminlyönti
Toiseksi myöhästymismaksu määrätään, jos verovelvollinen on antanut veroilmoituksen tai muun ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon, asiakirjan tai selvityksen puutteellisena tai virheellisenä, mutta korjaa puutteen tai virheen oma-aloitteisesti ennen verotuspäätöksen tekemistä. Kyse on tällöin veroilmoituksessa olevien yksittäisten puutteiden ja virheiden korjaamisesta. Myöhästymismaksu määrätään pääsääntöisesti vain silloin, kun verotustietoja korjataan verovelvollisen vahingoksi eli maksettavan veron määrä lisääntyy. Myöhästymismaksu määrätään esimerkiksi silloin, kun rekisteröity autoveroilmoittaja ilmoittaa jaksoveroilmoitukselta puuttuneita ajoneuvon verotusarvoa ja suoritettavan veron määrää lisääviä tietoja lisävarusteiden arvosta veroilmoituksen antamiselle säädetyn määräajan jälkeen, mutta ennen verotuspäätöksen tekemistä.
Esimerkki 6.
Rekisteröity autoveroilmoittaja C Oy on antanut jaksoveroilmoituksen määräajassa. Yhtiö täydentää veroilmoitustaan ajoneuvojen lisävarusteiden arvolla oma-aloitteisesti ennen kuin Verohallinto on tehnyt verotuspäätöksen. Verohallinto määrää yhtiölle myöhästymismaksun, koska yhtiö on täydentänyt veroilmoitusta oma-aloitteisesti omaksi vahingokseen määräajan jälkeen, mutta ennen verotuspäätöksen tekemistä.
Myöhästymismaksua sovelletaan veroilmoituksessa olevan puutteen tai virheen korjaamiseen vain silloin, kun puute tai virhe korjataan
oma-aloitteisesti
. Myöhästymismaksun määräämisen edellytykset ovat siten erilaiset kuin koko veroilmoituksen myöhästymisen osalta (koko veroilmoituksen myöhästymisestä ks. luku 3.2.1)
Korjaaminen on oma-aloitteista, jos verovelvollinen korjaa puutteen tai virheen ennen kuin hän on tullut tietoiseksi veron määräämiseksi aloitetusta viranomaisen valvontatoimesta. Valvontatoimia ovat esimerkiksi verotarkastus, valvontakäynti tai verovelvollisen verotuksen yksittäiseen asiakysymykseen kohdistuvat selvittämis- ja tutkimistoimenpiteet. Korjaaminen ei ole oma-aloitteista esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen korjaa puutteen tai virheen vasta saatuaan tiedon tulevasta verotarkastuksesta taikka saatuaan Verohallinnon kehotuksen veroilmoituksen täydentämiseksi tai asian selvittämiseksi. Tällöin puutteen tai virheen johdosta määrätään veronkorotus.
Esimerkki 7.
Santeri on ilmoittanut veroilmoituksella ajoneuvon matkamittarilukemaksi 150 000 kilometriä, vaikka auto on vasta vuoden vanha. Verohallinto pyytää Santerilta selvitystä matkamittarilukemasta. Selvityspyynnön saatuaan Santeri ilmoittaa, että ajoneuvon todellinen matkamittarilukema onkin 30 000 kilometriä. Kyse ei ole kirjoitusvirheestä. Ajoneuvon verotusarvo nousee virheellisesti ilmoitettujen kilometrien korjaamisen vuoksi. Santerille määrätään lisääntyneestä verosta veronkorotus.
Valvontatoimi voi kohdistua useampiin verovelvollisen tai rekisteröidyn autoveroilmoittajan antamiin veroilmoituksiin, tiettyyn yksittäiseen ajoneuvoon tai siitä annetun veroilmoituksen yksittäiseen kohtaan. Jos valvontatoimi on selvästi rajoitettu esimerkiksi koskemaan vain veroilmoituksen yksittäistä kohtaa, veroilmoituksen muiden tietojen korjaaminen katsotaan oma-aloitteiseksi.
Jos myöhässä annetussa veroilmoituksessa on puutteita tai virheitä, niiden johdosta määrätään veronkorotus myöhässä annetusta veroilmoituksesta määrättävän myöhästymismaksun lisäksi, jos puutetta tai virhettä ei korjata oma-aloitteisesti verotuspäätöksen tekemiseen mennessä.
Esimerkki 8.
Mikko on antanut veroilmoituksen myöhässä. Verohallinto lähettää ilmoituksen saapumisen jälkeen Mikolle selvityspyynnön ajoneuvon päästötiedosta. Mikon vastattua selvityspyyntöön käy ilmi, että hän on ilmoittanut päästötiedon virheellisenä. Ajoneuvon verotusarvo nousee ja suoritettavan autoveron määrä lisääntyy, kun Verohallinto korjaa virheellisesti ilmoitetun tiedon. Mikolle määrätään myöhässä annetun veroilmoituksen osalta myöhästymismaksu sekä virheellisen päästötiedon osalta veronkorotus.
Verovelvollinen on vastuussa siitä, että ilmoittamisvelvollisuus täytetään oikein ja oikea-aikaisesti, vaikka hän olisi uskonut ilmoittamisen toiselle henkilölle, kuten tilitoimistolle tai asianhoitajalle. Myöhästymismaksua ei jätetä määräämättä sillä perusteella, että myöhästyminen on johtunut toisen henkilön menettelystä.
Veronkorotusta pidetään hallinnollisena rangaistusluonteisena seuraamuksena, joka voi estää samaa asiaa koskevan veropetossyytteen tutkimisen rikosoikeudellisessa menettelyssä (ks. luku 4.2.3). Sen sijaan myöhästymismaksulla ei ole merkitystä ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntien mahdollisessa rikosoikeudellisessa käsittelyssä, kun otetaan huomioon myöhästymismaksun määräytymisperuste ja vähäinen määrä.
3.2.3 Verovelvollisen hyväksi vaikuttavat tiedot
Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus koskee myös verovelvollisen hyväksi eli veron määrään vähentävästi vaikuttavia tietoja. Verotusmenettelyn sujuvuuden kannalta on tärkeää, että kaikki verotukseen vaikuttavat tiedot ilmoitetaan säädetyssä määräajassa. Lähtökohtana kuitenkin on, että myöhästymismaksua ei määrätä sen johdosta, että verovelvollisen hyväksi vaikuttavia tietoja ilmoitetaan myöhässä. Myöhästymismaksua ei lähtökohtaisesti määrätä esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen täydentää tai korjaa antamaansa veroilmoitusta ajoneuvon huonokuntoisuudella, ajoneuvon alhaisemmalla varustetasolla tai ajettujen kilometrien suuremmalla määrällä.
Esimerkki 9.
Tuula on tuonut maahan ajoneuvon ja antanut siitä veroilmoituksen määräajassa. Ennen kuin Verohallinto on tehnyt verotuspäätöksen Tuula täydentää veroilmoitusta ja ilmoittaa, että ajoneuvo on huonokuntoinen sekä esittää ajoneuvon huonoa kuntoa koskevan selvityksen. Koska kyse on Tuulan hyväksi vaikuttavasta tiedosta, Tuulalle ei määrätä myöhässä ilmoitetusta tiedosta myöhästymismaksua.
Myöhästymismaksu voidaan poikkeuksellisesti määrätä, jos hyväksi vaikuttavia tietoja ilmoitetaan toistuvasti myöhässä tai jos verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista (autoverolaki 94 §:n 2 momentti).
Esimerkki 10
.
Rekisteröity autoveroilmoittaja D Oy ilmoittaa ajoneuvokohtaisilla veroilmoituksilla käytettyjen ajoneuvojen matkamittarilukemat toistuvasti todellisuutta pienempänä. Yhtiö ennättää korjata mittarilukemien kilometrit suuremmiksi ennen verotuspäätöksen tekemistä. Koska yhtiö ilmoittaa hyväksi vaikuttavia tietoja toistuvasti myöhässä, Verohallinto määrää yhtiölle jokaiselta ajoneuvokohtaiselta veroilmoitukselta erillisen myöhästymismaksun.
3.3 Myöhästymismaksun suuruus
Myöhästymismaksu on määrältään kiinteä ja kertaluonteinen. Ajoneuvokohtaiselta veroilmoitukselta määrättävä myöhästymismaksu on 50 euroa ja autoverojaksoa koskevalta veroilmoitukselta 200 euroa (autoverolaki 94 §:n 3 momentti). Myöhästymisen kesto tai autoveron määrä eivät vaikuta myöhästymismaksun määrään.
Koska myöhästymismaksu on veroilmoituskohtainen, samaan veroilmoitukseen liittyvistä laiminlyönneistä määrätään vain yksi myöhästymismaksu. Jos verovelvollinen antaa useamman veroilmoituksen myöhässä, jokaisen veroilmoituksen myöhästymisestä määrätään erillinen myöhästymismaksu.
Esimerkki 11
.
Saara on tuonut maahan ajoneuvon, josta on antanut käyttöönottoilmoituksen 1.7. Saara antaa veroilmoituksen Verohallinnolle myöhässä 12.7. Tämän jälkeen Saara huomaa, että ilmoitukselta puuttuvat tiedot ajoneuvon matkamittarilukemasta ja hän täydentää veroilmoitustaan. Saaralle määrätään myöhässä annetusta veroilmoituksesta ja oma-aloitteisesti myöhässä ilmoitetusta matkamittarilukemasta vain yksi 50 euron myöhästymismaksu.
Esimerkki 12
. Rekisteröity autoveroilmoittaja E Oy on antanut toukokuussa viidestä käytetystä autosta ajoneuvokohtaiset veroilmoitukset ja myös jaksokohtaisen veroilmoituksen vasta veroilmoitusten antamiselle säädettyjen määräpäivien jälkeen, mutta ennen verotuspäätösten tekemistä. Verohallinto määrää kultakin ajoneuvokohtaiselta veroilmoitukselta myöhästymismaksua 50 euroa ja jaksokohtaiselta veroilmoitukselta 200 euroa eli myöhästymismaksuja yhteensä 450 euroa.
Myöhästymismaksu on verolajikohtainen. Esimerkiksi rekisteröidylle autoveroilmoittajalle voidaan siten määrätä autoverotuksessa myöhästymismaksu, vaikka Verohallinto on määrännyt sille myöhästymismaksun jonkun muun veron osalta samalta ajanjaksolta.
3.4 Myöhästymismaksun määräämättä jättäminen
Myöhästymismaksua ei määrätä, jos veroilmoituksen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä, laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy (autoverolaki 94 §:n 2 momentti).
3.4.1 Verovelvollisesta riippumattomat syyt
Verovelvollisesta riippumattomia syitä
ovat esimerkiksi yleisen tietoverkon tai Verohallinnon sähköisen asiointipalvelun toimintahäiriöt, joiden vuoksi veroilmoitusta ei ole voitu antaa määräajassa. Myöhästymismaksun määräämättä jättäminen edellyttää, että veroilmoitus annetaan Verohallintoon viipymättä eli heti esteen lakattua.
3.4.2 Vähäinen laiminlyönti
Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin
vähäisyyttä
arvioidaan yleensä euromääräisesti tai ajallisesti. Tarkoituksena on, että myöhästymismaksua ei määrätä, jos myöhässä ilmoitettujen verotustietojen taloudellinen merkitys on vähäinen tai myöhästyminen on lyhytkestoinen. Koko veroilmoituksen myöhästymistä ei kuitenkaan pidetä vähäisenä laiminlyöntinä, vaikka lisääntyneen veron määrä on vähäinen.
Autoverolaissa tai hallituksen esityksessä 54/2020 vp ei ole täsmällisemmin määritelty, milloin laiminlyönti on vähäinen. Verohallinto katsoo, että autoverotuksessa laiminlyöntiä voidaan yleensä pitää euromääräisesti vähäisenä, jos verovelvollisen myöhässä ilmoittamien tietojen johdosta autoveron määrä lisääntyy enintään 500 euroa. Verovelvollisen samaan veroilmoitukseen myöhässä ilmoittamien tietojen perusteella määrättävien verojen lisäykset lasketaan yhteen edellä mainittua eurorajaa sovellettaessa.
Laiminlyöntiä voidaan yleensä pitää ajallisesti vähäisenä, jos veroilmoitus annetaan tai muu laiminlyönti korjataan viimeistään viidentenä päivänä ilmoittamiselle säädetyn määräpäivän jälkeen.
Esimerkki 13.
Veera on tuonut maahan ajoneuvon ja antanut siitä käyttöönottoilmoituksen 1.4. Veeran olisi tullut antaa ajoneuvosta veroilmoitus viiden päivän kuluessa käyttöönotosta eli 6.4., mutta Veera antaa veroilmoituksen OmaVerossa vasta 10.4. Vaikka Veera on antanut veroilmoituksen myöhässä, Verohallinto ei kuitenkaan määrää myöhästymismaksua, koska laiminlyönti on ajallisesti vähäinen.
Edellä mainituista euromääräisistä rajoista ja aikarajoista huolimatta laiminlyöntiä ei pidetä vähäisenä, jos verovelvollisen laiminlyönnit ovat toistuvia tai ilmeisen tietoisia. Verovelvollisen on Verohallinnon pyynnöstä esitettävä selvitys myöhästymiseen tai ilmoituksen puutteellisuuteen tai virheellisyyteen johtaneista syistä. Myöhästymismaksu määrätään, jos verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että kyse ei ole ollut tietoisesta laiminlyönnistä.
Verovelvollisen on allekirjoitettava Verohallinnolle annettava paperinen veroilmoitus (
VHp autoveroilmoituksella ilmoitettavista tiedoista
5 §). Jos verovelvollinen ei ole allekirjoittanut lomaketta, mutta korjaa laiminlyöntinsä oma-aloitteisesti ennen verotuspäätöksen tekemistä, laiminlyöntiä voidaan yleensä pitää vähäisenä, eikä myöhästymismaksua määrätä. Myöhästymismaksu tulee kuitenkin määrätä, jos laiminlyönnit ovat toistuvia.
3.4.3 Pätevä syy
Pätevänä syynä
myöhästymiselle pidetään esimerkiksi äkillistä sairautta tai ylivoimaista estettä, jonka vuoksi verovelvollinen ei ole voinut täyttää ilmoittamisvelvollisuuttaan määräajassa. Ilmoittamisvelvollisuus tulee täyttää viipymättä eli heti esteen lakattua, jotta myöhästymismaksu voidaan jättää määräämättä tai poistaa. Pätevänä syynä myöhästymiselle ei pidetä esimerkiksi verovelvollisen työkiireitä tai lomaa.
3.4.4 Muu erityinen syy
Muuna erityisenä syynä
pidetään muun muassa verovelvollisen vahingossa tekemää lasku-, kirjoitus- tai ilmaisuerehdystä, jonka vuoksi ilmoittamisvelvollisuutta ei ole täytetty oikeansisältöisenä määräajassa. Kyse voi olla veroilmoitusta laadittaessa tai verotustietoja Verohallinnolle annettaessa tapahtuneesta mekaanistyyppisestä virheestä, jonka johdosta autovero määrättäisiin liian pienenä. Myöhästymismaksua ei määrätä, jos verovelvollinen korjaa tällaisesta syystä johtuneen virheen viipymättä sen havaitsemisen jälkeen. Verovelvollisen on pyydettäessä esitettävä selvitys siitä, että kyse on ollut vahingossa tehdystä erehdyksestä.
Esimerkki 14.
Roosa on ilmoittanut ulkomailta tuomansa ajoneuvon veroilmoituksella määräajassa. Hän on kuitenkin lyöntivirheen vuoksi merkinnyt OmaVerossa ajoneuvon matkamittarin kilometrilukeman loppuun yhden nollan liikaa. Roosa korjaa tekemänsä merkintävirheen oma-aloitteisesti heti sen havaittuaan ja ennen verotuspäätöksen tekemistä. Verohallinto ei määrää virheen johdosta myöhästymismaksua, koska merkintävirhe on tehty vahingossa.
3.5 Myöhästymismaksun määräämismenettely ja muutoksenhaku
Verovelvollista ei lähtökohtaisesti kuulla ennen myöhästymismaksun määräämistä. Myöhästymismaksu on tarkoitettu määrättäväksi kaavamaisesti sillä perusteella, että veroilmoitus tai muu ilmoitettava tieto on saapunut Verohallintoon määräpäivän jälkeen. Koska myöhästymismaksun määräytymisperusteisiin ei normaalisti liity tapauskohtaista harkintaa ja maksu on aina samansuuruinen, kuuleminen on yleisesti tarpeetonta. Verovelvolliselle varataan tilaisuus selvityksen antamiseen ennen myöhästymismaksun määräämistä, jos se on erityisestä syystä tarpeen (autoverolaki 94 §:n 4 momentti). Kuuleminen viranomaisen aloitteesta voi olla aiheellista lähinnä silloin, kun on epäselvää, milloin veroilmoitus tai tiedot ovat saapuneet Verohallintoon.
Myöhästymismaksu määrätään verotuspäätöksellä. Verovelvollinen voi vaatia myöhästymismaksun poistamista tekemällä oikaisuvaatimuksen. Verohallinnon toimittamasta verotuksesta oikaisuvaatimus tehdään verotuksen oikaisulautakunnalle. Oikaisuvaatimuksessa verovelvollinen voi esittää selvitystä esimerkiksi veroilmoituksen myöhästymiseen johtaneesta syystä. Verovelvollisen on tehtävä myöhästymismaksua koskeva oikaisuvaatimus kolmen vuoden kuluessa ao. verovuoden päättymisestä (sen verovuoden, jonka autoverotusta koskevan ilmoituksen tai tiedon ilmoittamisesta myöhässä myöhästymismaksu on määrätty). Oikaisuvaatimuksen voi kuitenkin aina tehdä 60 päivän kuluessa päivästä, jona verovelvollinen on saanut päätöksestä tiedon.
4 Veronkorotus
4.1 Yleistä
Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos veroilmoitus tai muu säädetty tieto, asiakirja tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta (autoverolaki 92 §). Veronkorotus on seuraamus siitä, että verovelvollinen on laiminlyönyt verolainsäädännön mukaisen ilmoittamisvelvollisuutensa. Veronkorotus voidaan määrätä kaikista ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönneistä, joista on tähän saakka voitu määrätä veronkorotus. Lisäksi veronkorotus voidaan määrätä osasta sellaisia laiminlyöntejä, joista on tähän saakka määrätty autoverotuksessa virhemaksu tai sakko autoverorikkomuksen perusteella. Poikkeuksena ovat ne laiminlyönnit, joiden seuraamukseksi on säädetty myöhästymismaksu.
Veronkorotus määrätään autoverolain 46 §:ssä säädetylle rekisteröidylle autoveroilmoittajalle, jos hän on velvollinen suorittamaan veron ja on siten myös ilmoittamisvelvollinen. Veronkorotus määrätään myös palautuksen hakijalle, jos palautushakemuksella on ilmoitettu virheellisiä tai puutteellisia tietoja.
Uusi autoverolain 92 § on aikaisempia veronkorotussäännöksiä kaavamaisempi ja se sisältää vähemmän viranomaisharkintaa veronkorotuksen määräämisessä. Veronkorotussäännös on viranomaista velvoittava siten, että veronkorotus
on määrättävä
, jos ilmoittamisvelvollisuus on laiminlyöty (HE 54/2020 vp, s. 150). Veronkorotus jätetään määräämättä vain, jos ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiä voidaan pitää vähäisenä tai siihen on muu laissa säädetty peruste (ks. luku 4.4 Veronkorotuksen määräämättä jättäminen). Uudet kaavamaisemmat veronkorotussäännökset korostavat verovelvollisen, rekisteröidyn autoveroilmoittajan ja palautuksen hakijan vastuuta siitä, että veroilmoituksella ja palautushakemuksella ilmoitettavat tiedot ovat oikeat ja lainmukaiset.
4.2 Veronkorotuksen määräämisperusteet
4.2.1 Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti
Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuuden laajuutta ja sisältöä koskevien säännösten perusteella määräytyy se, onko kyseessä ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti, jonka johdosta verovelvolliselle voidaan määrätä veronkorotus.
Autoverotuksessa veronkorotus määrätään tyypillisesti silloin, kun Verohallinto havaitsee, että veroilmoitusta ei ole lainkaan annettu ajoneuvosta, joka on otettu verolliseen käyttöön, tai on annettu ajoneuvosta verottoman käytön ilmoitus, vaikka ajoneuvosta olisi tullut antaa veroilmoitus.
Esimerkki 15.
Suomessa vakituisesti asuva Jukka ottaa käyttöönsä ulkomailla rekisteröidyn työsuhdeajoneuvon. Ennen verottoman käytön alkamista Jukka antaa Verohallinnolle ilmoituksen verottomasta käytöstä. Jälkikäteisessä valvonnassa Verohallinto toteaa, että kaikki verottoman käytön edellytykset eivät täyty. Ajoneuvo on siten otettu verolliseen käyttöön ja veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt verollisesta käyttöönotosta. Verohallinto toimittaa verotuksen ja määrää Jukalle veronkorotuksen.
Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä on kyse ja veronkorotus voidaan määrätä myös siinä tapauksessa, että veroilmoitus on annettu, mutta se on puutteellinen tai virheellinen. Veroilmoitus on puutteellinen esimerkiksi silloin, kun se ei sisällä kaikkia vaadittuja ajoneuvoa koskevia tietoja. Veroilmoitus on virheellinen esimerkiksi silloin, kun tiedot annetaan harhaanjohtavasti tai muussa kuin niille lomakkeella tai sähköisessä ilmoituksessa tarkoitetussa kohdassa. Jos annetussa veroilmoituksessa on ollut puute tai virhe, veronkorotus määrätään puutteen tai virheen korjaamisesta aiheutuneen lisääntyneen veron perusteella.
Veronkorotus määrätään myös silloin, kun palautuksen hakija hakee veron palauttamista verovapauden tai alennetun veron perusteella taikka vientipalautuksena ja hakija ilmoittaa hakemuksessaan virheellisiä tai puutteellisia tietoja.
Esimerkki 16
.
Ritva on tehnyt vientipalautushakemuksen. Hakemuksen käsittelyn yhteydessä käy ilmi, että Ritva on ilmoittanut hakemuksessa ajoneuvon matkamittarilukeman todellista määrää huomattavasti pienemmäksi. Kun Verohallinto jättää virheellisen tiedon hyväksymättä, veron määrä lisääntyy. Koska Ritva on antanut virheellisiä tietoja vientipalautushakemuksella, Verohallinto määrää veronkorotuksen lisääntyneen veron perusteella.
Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä on kyse myös, jos verovelvollinen ei toimita tai esitä Verohallinnolle sen erikseen pyytämiä täydentäviä tietoja, selvityksiä tai tositteita. Ilmoittamisvelvolliselle voidaan määrätä näissä tapauksissa euromääräinen vähimmäiskorotus (ks. luku 4.3.8). Laiminlyönnistä ei kuitenkaan määrätä erillistä veronkorotusta, jos samassa asiassa määrätään veronkorotus lisääntyneen veron perusteella.
Verovelvollisen omalla käsityksellä siitä, onko ajoneuvosta maksettava autoveroa ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko kyseessä ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti. Myöskään sillä, onko verovelvollinen toiminut tahallisesti tai huolimattomasti, ei ole tässä arvioinnissa merkitystä.
Verovelvollinen on vastuussa ilmoittamiensa tietojen oikeellisuudesta, vaikka ne olisi laatinut tai ilmoittanut verovelvollisen puolesta toinen henkilö, kuten kirjanpitäjä tai asianhoitaja. Veronkorotusta ei alenneta tai jätetä määräämättä sillä perusteella, että ilmoitetuissa tiedoissa oleva puute tai virhe on johtunut toisen henkilön menettelystä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi tuloverotusta koskevassa päätöksessä KHO 2018:60, että aikaisempi verotusmenettelystä annetun lain (VML) 32 §:n 3 momentti, jonka soveltaminen on edellyttänyt, että verovelvollinen on laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta, on verovelvollisen syyllisyyden arviointia edellyttävä rangaistuksen luontoinen säännös. Alaikäinen verovelvollinen ei ollut vastuussa veroilmoituksensa antamisesta, vaan tämä tehtävä kuului lain mukaan hänen edunvalvojina toimiville vanhemmilleen. KHO:n mukaan alaikäiselle ei voitu määrätä VML 32 §:n 3 momentin mukaista veronkorotusta yksinomaan hänen edunvalvojansa toiminnan perusteella. Sitä vastoin KHO katsoi, että alaikäiselle voitiin lähtökohtaisesti määrätä veronkorotus VML 32 §:n 2 momentin nojalla sillä perusteella, että hänen edustajansa (edunvalvojansa) oli hänen puolestaan antanut virheellisen tai vaillinaisen veroilmoituksen.
VML:n uusien veronkorotussäännösten mukaisen veronkorotuksen määrääminen ei edellytä aikaisempaa VML 32 §:n 3 momenttia vastaavaa syyllisyysarviointia edes vakavimpia laiminlyöntejä koskevan korotetun veronkorotuksen osalta. Verohallinnon käsityksen mukaan uusia veronkorotussäännöksiä voidaan soveltaa myös alaikäisen verovelvollisen autoverotuksessa tapahtuneisiin laiminlyönteihin ja alaikäiselle verovelvolliselle voidaan määrätä veronkorotus. Myös autoverotuksen osalta edunvalvoja on vastuussa alaikäisen ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisestä. Edunvalvojan ja alaikäisen verovelvollisen keskinäisistä vastuusuhteista on huomattava, että edunvalvoja on holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 45 §:n mukaan velvollinen korvaamaan muun muassa varallisuusvahingon, jonka hän on tehtäväänsä hoitaessaan tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut päämiehelleen.
Veronkorotusta ei määrätä, jos verotuksessa oleva virhe ei johdu ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä. Veronkorotusta ei määrätä esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen on ilmoittanut tiedot ajoneuvostaan oikein, mutta ne ovat jääneet kokonaan tai osittain huomioimatta viranomaiselle sattuneen lasku-, kirjoitus- tai tallennusvirheen vuoksi.
4.2.2 Verovelvollisen hyväksi vaikuttavat tiedot
Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus koskee myös verovelvollisen hyväksi eli veron määrään vähentävästi vaikuttavia tietoja. Lähtökohtana kuitenkin on, että veronkorotusta ei määrätä sen johdosta, että verovelvollinen on jättänyt hyväkseen vaikuttavan tiedon osittain tai kokonaan ilmoittamatta. Veronkorotusta ei esimerkiksi määrätä, jos verovelvollinen on ilmoittanut ajoneuvon ajetut kilometrit liian pienenä tai varusteiden määrän liian suurena. Veronkorotus voidaan poikkeuksellisesti määrätä, jos tällainen laiminlyönti on toistuvaa tai osoittaa verovelvollisen piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista (autoverolaki 93 §:n 2 momentti).
Eri asia on, jos verovelvollinen ilmoittaa hyväkseen vaikuttavia tietoja virheellisinä joko veroilmoituksella tai palautushakemuksella ja virhe johtaisi veron määräämiseen liian pienenä tai veron palauttamiseen liian suurena (ks. tästä myös luku 4.2.1). Kun Verohallinto jättää virheellisen tiedon hyväksymättä, veron määrä lisääntyy. Verovelvolliselle määrätään tällöin veronkorotus lisääntyneen veron perusteella.
4.2.3 Veronkorotuksen suhde rikosoikeudellisiin seuraamuksiin
Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti, josta määrätään veronkorotus, voi täyttää myös verorikoksen tunnusmerkistön. Veronkorotus on hallinnollinen rangaistusluonteinen seuraamus, joka voi estää samaa asiaa koskevan veropetossyytteen tutkimisen rikosoikeudellisessa menettelyssä (HE 97/2017 vp, s. 71). Kysymys on ns. ne bis in idem -periaatteesta (”ei kahdesti samassa asiassa”). Verohallinto ei voi yleensä tehdä rikosilmoitusta samasta teosta tai laiminlyönnistä, jonka osalta on jo määrätty veronkorotus (laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- ja tullinkorotuksesta 3 §). Tämä koskee esimerkiksi tilannetta, jossa luonnollisesta henkilöstä tehtäisiin rikosilmoitus saman väärän tiedon antamisesta tai veron määrään vaikuttavan seikan salaamisesta, jonka johdosta hänelle on määrätty kiinteistöverotuksessa veronkorotus. Sen sijaan osakeyhtiölle sen verotuksessa tapahtuneesta laiminlyönnistä määrätty veronkorotus ei estä rikosilmoituksen tekemistä ja rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämistä yhtiön ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisestä vastuussa olevalle henkilölle osakeyhtiön laiminlyönnin perusteella (ks. Verohallinnon ohje
Ne bis in idem -periaate ja verotus
).
Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiä ja veronkorotusasiaa käsitellessään Verohallinnon tulee arvioida, onko laiminlyönti sen laatuinen, että se on lain mukaan saatettava käsiteltäväksi rikosasiana. Verohallinnon on mahdollista rikosilmoitusta silmällä pitäen myös arvioitava, onko teko tai laiminlyönti ollut ilmeisesti tahallinen, vaikka tahallisuus ei ole veronkorotuksen määräämisen edellytys.
Jos kyse on laiminlyönnistä, joka vältetyn veron määrä ja tapauksen muut olosuhteet huomioon ottaen tulee saattaa käsiteltäväksi rikosasiana ja veronkorotuksen määrääminen estäisi rikosoikeudellisen käsittelyn, Verohallinnon tulee jättää veronkorotus määräämättä erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- ja tullinkorotuksesta annetun lain mukaisesti.
4.3 Veronkorotuksen suuruus
4.3.1 Yleistä
Uuden veronkorotussääntelyn lähtökohtana on, että veronkorotuksen määrä perustuu laiminlyönnin taloudelliseen vakavuuteen. Uusien säännösten mukaan veronkorotuksen määrä ei perustu verovelvollisen tahallisuuden tai tuottamuksen arviointiin, vaan se vahvistetaan tapauksen ulkoisten tunnusmerkkien, kuten ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiin liittyvän veron määrän tai laiminlyönnin toistuvuuden perusteella. Tavallisesti tämä tarkoittaa sitä, että veronkorotukseksi vahvistetaan säädetyn prosentin mukainen määrä lisääntyneestä verosta.
Autoverotuksessa veronkorotus määrätään lisääntyneen veron perusteella. Lisääntyneeseen veroon sovellettavista veronkorotusprosenteista säädetään autoverolain 93 §:ssä. Samoja veronkorotusprosentteja sovelletaan kaikkien verovelvollisryhmien verotuksessa.
Veronkorotusprosentit ovat kiinteämääräisiä lukuun ottamatta korotettua veronkorotusta. Lisäksi autoverolaissa on säännökset vähimmäiskorotuksesta ja veronkorotuksen määräämättä jättämisestä.
Veronkorotusprosentit, vähimmäiskorotukset ja veronkorotuksen määräämättä jättäminen.
Perustaso
10 % lisääntyneestä verosta
oletustaso, jota sovelletaan, jos korottavia tai alentavia seikkoja ei ole
Korotettu veronkorotus
15–50 % lisääntyneestä verosta
laiminlyönti on toistuvaa tai verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista
Arvioverotus
25 % lisääntyneestä verosta
veron määrääminen arvioimalla
Alennettu veronkorotus
5 % lisääntyneestä verosta
asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä
perustason mukainen veronkorotus on muusta erityisestä syystä kohtuuton
Oma-aloitteinen korjaaminen
2 % lisääntyneestä verosta
verovelvollinen vaatii oma-aloitteisesti virheen korjaamista verotuspäätöksen tekemisen jälkeen
Vähimmäiskorotus
75 euroa (ajoneuvokohtainen veroilmoitus)
300 euroa (autoverojaksoa koskeva veroilmoitus)
veronkorotuksen vähimmäismäärä
ilmoittamisvelvollisuus on laiminlyöty, mutta vero ei lisäänny
Veronkorotusta ei määrätä
vähäinen laiminlyönti
pätevä syy
alennetun veronkorotuksen määrääminen on olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta
Kiinteitä veronkorotusprosentteja sovellettaessa veronkorotuksen euromäärä lasketaan kertomalla lisääntyneen veron määrä laiminlyöntiin soveltuvalla veronkorotusprosentilla. Veronkorotuksille ei ole euromääräistä kattoa. Veronkorotukseksi määrätään lisääntyneestä verosta säädetyn prosentin mukaan laskettu euro- ja senttimäärä, eikä näin lasketusta määrästä voida harkinnalla poiketa. Kiinteällä veronkorotusprosentilla laskettavan veronkorotuksen määrää ei voida esimerkiksi alentaa sillä perusteella, että lisääntyneen veron suuren määrän vuoksi myös veronkorotuksen euromäärä muodostuu suureksi. Kiinteistä veronkorotusprosenteista seuraa toisaalta, että jos veronkorotuksen perusteena ollut lisääntynyt vero alenee verotuksen muutoksen johdosta, myös veronkorotusta alennetaan vastaavasti.
Jos ajoneuvo verotetaan sen käyttöajan perusteella (myöntämällä autoverolain 28 §:n mukainen vähennys), veronkorotus lasketaan vähennyksen tekemisen jälkeen lisääntyneen veron määrälle. Jos verovelvollinen esittää vähennysvaatimuksen vasta verotuspäätöksen tekemisen jälkeen, verotuksen toimittamisen yhteydessä määrätty veronkorotus alenee veron alenemisen kanssa samassa suhteessa.
Esimerkki 17.
Eero on antanut autoveroilmoituksen virheellisenä. Virhe havaitaan verotusta toimitettaessa. Virheen korjaamisen johdosta autoveron määrä lisääntyy 2 500 eurolla ja Eerolle määrätään autoveroa yhteensä 4 500 euroa. Eerolle määrätään verokorotusta 250 euroa eli 10 % lisääntyneen veron määrästä. Verotuspäätöksen tekemisen jälkeen Eero vaatii, että vero määrätään ajoneuvon käyttöajan perusteella. Verohallinto hyväksyy vaatimuksen. Veron määrästä 4 500 euroa vähennetään sen johdosta 3 060 euroa ja veron määräksi vahvistetaan 1 440 euroa. Lisääntyneen veron määrä alenee tällöin 800 euroon (1 440 x 2 500 : 4 500). Lisääntyneelle verolle laskettava veronkorotus alenee samalla 80 euroon.
Verovelvollisen veroilmoituksessa voi olla useampia puutteita tai virheitä ja ne voivat olla luonteeltaan erilaisia. Veronkorotuksen määräämisen edellytykset ja se, määrätäänkö veronkorotus perussäännöksen vai muun veronkorotussäännöksen mukaan, ratkaistaan kunkin virheen ja laiminlyönnin osalta erikseen. Verotuspäätöksessä eri virheiden ja laiminlyöntien perusteella laskettujen veronkorotusten yhteismäärä määrätään yhtenä veronkorotuksena (HE 54/2020 vp, s. 152).
4.3.2 Lisääntynyt vero
Veronkorotus lasketaan lisääntyneen veron perusteella. Lisääntyneellä verolla tarkoitetaan veroilmoituksesta tai palautushakemuksesta poikkeamisesta tai verotuksen oikaisusta johtuvaa autoveron määrän lisäystä. Lisääntyneenä verona pidetään myös myöhässä annetun veroilmoituksen perusteella suoritettavan veron määrää.
Esimerkki 18.
Sirkan ajoneuvon verotusarvoksi on verotuspäätöksellä vahvistettu 30 000 euroa ja veron määrä on 10 000 euroa. Verohallinto saa Liikenne- ja viestintävirastolta tiedon, että Sirkka on ilmoittanut ajoneuvon matkamittarilukeman Verohallinnolle rekisteröintitiedoista poikkeavasti. Verohallinto lähettää Sirkalle asiasta selvityspyynnön. Sirkan vastauksesta selviää, että hän on ilmoittanut liian suuren kilometrilukeman veroilmoituksella. Sirkan ajoneuvon verotusarvo nousee 3 000 euroa ja veron määrä 1 000 euroa. Verohallinto laskee veronkorotuksen lisääntyneen veron määrästä eli 1 000 eurosta.
4.3.3 Veronkorotuksen perustaso
Veronkorotuksen perustaso on 10 prosenttia lisääntyneen veron määrästä (autoverolaki 93 §:n 1 momentti). Perustason veronkorotus määrätään, jos tapauksessa ei ole laissa säädettyjä veronkorotusta alentavia tai korottavia seikkoja. Jos ilmoittamisvelvollisuus on laiminlyöty, lähtökohtaisesti määrätään siis aina perustason veronkorotus.
Esimerkki 19.
Rekisteröity autoveroilmoittaja F Oy on tehnyt veroilmoituksen määräajassa. Verohallinto havaitsee, että veroilmoituksella ei ole ilmoitettu ajoneuvon lisävarusteita lainkaan. Verohallinto pyytää F Oy:tä täydentämään veroilmoitusta. Yhtiö ilmoittaa puuttuneet tiedot selvityspyynnön saatuaan. Verohallinto määrää yhtiön lisääntyneelle verolle perustason (10 %) veronkorotuksen.
Esimerkki 20.
Seppo on tehnyt veroilmoituksen ulkomailta tuomastaan ajoneuvosta määräajassa. Verotuspäätöksen tekemisen jälkeen käy ilmi, että Seppo on ilmoittanut ajoneuvon matkamittarilukeman liian suureksi. Koska Seppo on antanut veroilmoituksen virheellisenä, Verohallinto oikaisee Sepon verotusta hänen vahingokseen ja määrää lisääntyneelle verolle perustason (10 %) veronkorotuksen.
Pelkästään se seikka, että lisääntynyt vero on euromääräisesti suuri, ei ole peruste määrätä veronkorotusta korotettuna. Sen sijaan ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista osoittaa lähtökohtaisesti se, että veroilmoitus on annettu olennaiselta osaltaan virheellisenä tai puutteellisena veron määrään vaikuttavien selvien seikkojen osalta (ks. luku 4.3.4)
4.3.4 Korotettu veronkorotus
Korotettu veronkorotus on vähintään 15 ja enintään 50 prosenttia lisääntyneen veron määrästä (autoverolaki 93 §:n 2 momentti). Korotettu veronkorotus määrätään, jos ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti on toistuvaa tai jos verovelvollisen toimet osoittavat ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista. Moitittavuuden arviointi perustuu laiminlyönnistä ilmeneviin seikkoihin, jotka voidaan todeta ilman, että joudutaan varsinaisesti arvioimaan verovelvollisen huolimattomuuden astetta tai teon tahallisuutta. Verohallinto harkitsee veronkorotuksen määrän edellä mainituissa rajoissa tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella.
Toistuvasta laiminlyönnistä
on kyse esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen antaa useamman kerran puutteellisen tai harhaanjohtavan veroilmoituksen. Laiminlyönti on toistuvaa myös silloin, kun verovelvollinen ilmoittaa samanlaiset tiedot virheellisesti vielä sen jälkeen, kun hän on jo saanut ratkaisun tai ohjauksen kyseisen ajoneuvon oikeasta verokohtelusta. Veronkorotusta ei kuitenkaan määrätä korotettuna, jos kysymys oikeasta verokohtelusta on riidanalainen verovelvollisen haettua muutosta saamaansa ratkaisuun.
Esimerkki 21.
Rekisteröity autoveroilmoittaja G Oy jättää usealla jaksokohtaisella veroilmoituksella ilmoittamatta jakson aikana rekisteröityjä ajoneuvoja. Verohallinto määrää yhtiölle korotetun veronkorotuksen, koska laiminlyönti on toistuvaa.
Jos verovelvollinen asuu vakituisesti Suomessa ja hänellä on verottamaton ajoneuvo verollisessa käytössä, vaikka hänellä ei ole oikeutta verottomaan käyttöön, tällaisen ajoneuvon ilmoitusten laiminlyönti on toimintaa, joka osoittaa
ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.
Esimerkki 22.
Pertti on tuonut ulkomailta ajoneuvon. Hän ei ole tehnyt ajoneuvosta verottoman käytön ilmoitusta, käyttöönottoilmoitusta eikä veroilmoitusta. Verohallinto on saanut poliisilta ilmoituksen ajoneuvon käytöstä. Verohallinto selvittää asian. Selvityksessä käy ilmi, että Pertti on asunut Suomessa vakituisesti jo useita vuosia ja ajoneuvo on ollut hänen käytössään kolme vuotta. Pertillä ei ole oikeutta ajoneuvon verottomaan käyttöön. Pertti antaa veroilmoituksen Verohallinnon kehotuksesta. Verohallinto toimittaa ajoneuvosta verotuksen ja määrää korotetun veronkorotuksen, koska verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.
Lisääntyneen veron suuri euromäärä ei yksinään ole peruste määrätä veronkorotusta korotettuna. Sen sijaan ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista osoittaa lähtökohtaisesti se, että veroilmoitus on annettu olennaiselta osaltaan virheellisenä tai puutteellisena veron määrään vaikuttavien seikkojen osalta.
Esimerkki 23.
Rekisteröidylle autoveroilmoittajalle H Oy on suoritettu verotarkastus. Verotarkastuksessa on havaittu, että yhtiö on ilmoittanut käytettyjen autojen matkamittarilukemat säännönmukaisesti liian suurina. Yhtiötä on ohjattu ilmoittamaan kilometrit oikein. Yhtiö jatkaa matkamittarilukemien ilmoittamista liian suurena ohjauksesta huolimatta. Yhtiön toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista, minkä vuoksi Verohallinto määrää yhtiön lisääntyneelle verolle korotetun veronkorotuksen.
Veron kiertämistä voidaan tapauskohtaisen arvioinnin perusteella pitää sen luonteisena toimena, jonka johdosta voidaan määrätä korotettu veronkorotus. Edellytyksenä myös tältä osin on, että laiminlyönti on toistuvaa tai verovelvollisen taikka verosta vastuussa olevan toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista. Pelkästään veron kiertämistä koskevan säännöksen (autoverolaki 76 §) soveltaminen kyseisessä tapauksessa ei kuitenkaan ole peruste määrätä korotettua veronkorotusta. Tilanteet, joissa autoverolain 76 §:ää sovelletaan, voivat olla erilaisia eikä verovelvollisen toiminta välttämättä osoita ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.
Korotettu veronkorotus määrätään säädetyn asteikon rajoissa laiminlyönnin moitittavuutta osoittavien tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella siten, että veronkorotus määrätään sitä suurempana mitä vakavammasta laiminlyönnistä on kysymys. Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on korostanut hallituksen esityksen 97/2017 vp johdosta antamassaan mietinnössä, että korotetun veronkorotuksen asteikkoa on tarkoitus soveltaa koko alaltaan, mukaan lukien siis myös 50 prosentin taso (VaVM 26/2017 vp, s. 11). Tätä valtiovarainvaliokunnan muun muassa verotusmenettelylain seuraamusmaksusäännösten käsittelyn yhteydessä esittämää näkemystä sovelletaan seuraamusmaksukäytännön yhtenäisyyden vuoksi myös autoverotuksen korotettuun veronkorotukseen.
Verohallinnon käsityksen mukaan laiminlyöntiä voidaan pitää erityisen moitittavana, jos veroa on vältetty tai yritetty välttää salaamalla tai väärentämällä veron määräämiseen vaikuttavia asiakirjoja ja tietoja. Veronkorotukseksi tulisi tällaisissa tapauksissa määrätä yleensä 50 prosenttia lisääntyneen veron määrästä. Jos laiminlyönti tulee vältetyn veron määrä ja tapauksen muut olosuhteet huomioon ottaen saattaa käsiteltäväksi rikosasiana, veronkorotusta ei määrätä silloin, kun se estäisi rikosilmoituksen tekemisen (ks. Verohallinnon ohje
Ne bis in idem -periaate ja verotus
).
4.3.5 Veronkorotus arvioverotuksessa
Arvioverotuksessa määrättävä veronkorotus on aina 25 % lisääntyneen veron määrästä (autoverolaki 93 §:n 3 momentti). Verotus toimitetaan arvioimalla, jos veroilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei voida panna oikaistunakaan verotuksen perusteeksi (autoverolaki 75 §:n 1 momentti). Lisääntyneenä verona pidetään arvioverotuksesta johtuvaa veron määrän lisäystä.
Arvioverotuksin lisääntyneen veron osalta veronkorotus määrätään autoverolain 93 §:n 3 momentin nojalla, vaikka kyseisessä tapauksessa täyttyisivät myös muun veronkorotussäännöksen, esimerkiksi korotetun veronkorotuksen, soveltamisedellytykset. Siltä osin kuin verovelvollisen veroon tehdään samalla lisäys muulla tavoin kuin arvioverotuksin, veronkorotus lasketaan tältä osin lisääntyneestä verosta siihen soveltuvan veronkorotusprosentin nojalla.
Esimerkki 24.
Verohallinto on saanut Tullilta ilmoituksen Pekasta, joka ajaa ulkomaille rekisteröityä autoa. Verohallinto selvittää, ettei Pekalla ole oikeutta verottomaan käyttöön. Verohallinto lähettää tämän jälkeen Pekalle kehotuksen antaa autoveroilmoitus arvioverotuksen toimittamisen uhalla. Kehotus sisältää arvion veron määrästä. Pekka ei anna veroilmoitusta, minkä vuoksi Verohallinto toimittaa arvioverotuksen. Verohallinto määrää arvioverotuspäätöksellä veronkorotuksen. Veronkorotus on 25 prosenttia arvioidun veron määrästä.
Arvioverotuksen toimittamisen jälkeen verovelvollinen voi antaa veroilmoituksen ja vaatia verotuksen oikaisemista sen mukaiseksi. Jos vaatimus hyväksytään, Verohallinto kumoaa arvioverotuksen ja toimittaa verotuksen ilmoitettujen tietojen perusteella. Tällöin myös arvioidulle verolle määrätty veronkorotus poistetaan ja veronkorotus määrätään uudelleen lasketusta lisääntyneestä verosta. Lähtökohtaisesti sovelletaan perustason veronkorotusta. Korotettua veronkorotusta sovelletaan kuitenkin, jos laiminlyönti on toistuvaa tai verovelvollisen toiminnan voidaan katsoa osoittavan piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.
Esimerkki 25.
(Esimerkki 24. jatkuu) Pekka tekee arvioverotuksen toimittamisen ja verotuspäätöksen tekemisen jälkeen oikaisuvaatimuksen. Hän vaatii verotuksen toimittamista oikaisuvaatimuksen liitteenä annetun veroilmoituksen mukaisesti. Verohallinto hyväksyy Pekan vaatimuksen ja kumoaa arvioverotuksen sekä poistaa arvioidulle verolle määrätyn 25 %:n suuruisen veronkorotuksen. Verohallinto toimittaa Pekan autoverotuksen uudelleen ja määrää tässä tapauksessa tapauskohtaisten olosuhteiden johdosta 10 %:n suuruisen veronkorotuksen veroilmoituksen perusteella lasketun lisääntyneen veron perusteella.
Jos veroilmoitus annetaan ennen verotuspäätöksen tekemistä, veronkorotusta ei määrätä, vaan ilmoittamisvelvolliselle määrätään veroilmoituksen myöhästymisestä myöhästymismaksu edellä luvussa 3.2.1 kerrotulla tavalla. Myöhästymismaksun sijasta määrätään kuitenkin aina veronkorotus, jos verovelvollinen on ottanut ajoneuvon verolliseen käyttöön ennen käyttöönottoilmoituksen antamista (ks. autoverolaki 94 §:n 1 momentti ja ohjeen luku 3.1).
4.3.6 Alennettu veronkorotus
Alennettu veronkorotus on 5 prosenttia lisääntyneen veron määrästä (autoverolaki 73 §:n 4 momentti). Alennettu veronkorotus määrätään, jos kyseessä oleva asia on VML 26 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tulkinnanvarainen tai epäselvä tai perustason mukainen veronkorotus on muusta erityisestä syystä kohtuuton.
Alennettu veronkorotus määrätään niissä tilanteissa, joissa asiaa voidaan sinänsä pitää luottamuksensuojasäännöksessä tarkoitetulla tavalla tulkinnanvaraisena tai epäselvänä, mutta luottamuksensuojan antamiselle säädetyt muut edellytykset (verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti) eivät täyty. Jos taas luottamuksensuojan edellytykset täyttyvät ja asia ratkaistaan verovelvollisen eduksi, verovelvolliselle ei normaalisti määrätä lisääntynyttä veroa, josta veronkorotus voitaisiin määrätä.
Muita erityisiä syitä veronkorotuksen määräämiselle alennettuna ovat verovelvollisen olosuhteisiin liittyvät seikat, joiden johdosta ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiä tai erehdystä voidaan pitää vähemmän moitittavana. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi verovelvollisen terveydentila ja kokemattomuus kysymyksen kaltaisissa veroasioissa (HE 54/2020 vp, s. 151). Kokemattomuuden merkitystä arvioitaessa tulee ottaa huomioon verovelvollisen selonottovelvollisuus. Vaikka verovelvollinen olisi kokematon veroasioissa, veronkorotusta ei määrätä alennettuna, jos asia on selvästi ohjeistettu Verohallinnon ohjeissa. Kirjanpitovelvolliselta voidaan yleensä edellyttää korostetumpaa huolellisuutta asian selvittämisessä.
Alennettu veronkorotus määrätään myös tilanteissa, joissa kyse on tahattomasta ja olosuhteisiin nähden vähäisestä virheestä.
4.3.7 Oma-aloitteinen korjaaminen
Veronkorotus on 2 prosenttia lisääntyneen veron määrästä, jos verovelvollinen
oma-aloitteisesti vaatii virheen korjaamista
verotuspäätöksen tekemisen jälkeen ja on täyttänyt selvittämisvelvollisuutensa (autoverolaki 93 §:n 5 momentti). Säännös koskee tilanteita, joissa verovelvollinen vaatii toimitetun autoverotuksen muuttamista vahingokseen eli esimerkiksi jaksokohtaisella veroilmoituksella ilmoittamatta jääneen ajoneuvon
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
