VERO-VH/5580/00.01.00/2024
Suomi
VERO-VH/5580/00.01.00/2024 — Kansainväliseltä järjestöltä, EU:lta ja valtioiden edustustoilta saadun palkkatulon verotus
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläKansainväliseltä järjestöltä, EU:lta ja valtioiden edustustoilta saadun palkkatulon verotus
Syventävä vero-ohje
Antopäivä
11.10.2024
Versiohistoria
Diaarinumero
VH/5580/00.01.00/2024
Voimassaolo
11.10.2024 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/4260/00.01.00/2022
Ohje liittyy kokonaisuuteen:
Kansainvälinen verotus
Ohjeessa käsitellään eräiden valtioiden välisten kansainvälisten järjestöjen ja laitosten, EU:n sekä edustustojen ja konsuliedustustojen palveluksessa saadun palkan ja muiden työskentelyyn perustuvien suoritusten tuloverotusta sekä Suomessa vakuutettujen sairausvakuutusmaksua. Ohjeessa käytetyt kansainvälisten järjestöjen vieraskieliset nimet tai lyhenteet ovat yleensä englanninkielisiä.
Ohjeen lukua 7 on päivitetty Suomen liityttyä Pohjois-Atlantin liittoon (Natoon). Luvussa 7.3 käsitellään Naton kansallisten edustajien, kansainvälisen henkilöstön ja joukkojen asemaa sekä Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen vaikutusta verotukseen.
1 Johdanto
Suomen verolainsäädännössä on säännöksiä vieraan valtion edustuston ja eräiden kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevien työntekijöiden verovelvollisuuden laajuudesta ja tulojen veronalaisuudesta. Suomi on osapuolena useissa kansainvälisisiä järjestöjä koskevissa sopimuksissa, jotka rajoittavat Suomen verotusoikeutta. Samanlaisia määräyksiä on Suomen tekemissä niin sanotuissa isäntämaa-/toimipaikkasopimuksissa, joita Suomen valtio on tehnyt eräiden Suomeen sijoittautuneiden kansainvälisten järjestöjen ja laitosten kanssa.
Tässä ohjeessa jäljempänä viitataan erioikeuksia ja erivapauksia koskeviin tai sellaisia määräyksiä sisältäviin sopimuksiin ilmaisulla erioikeus- ja vapaussopimus. Tässä ohjeessa jäljempänä kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan yleisesti ottaen kansainvälisiä järjestöjä. Erityisjärjestöllä viitataan nimenomaan Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöihin.
2 Verovelvollisuuden laajuus ja tulojen veronalaisuus
2.1 Henkilöiden ja kansainvälisten järjestöjen verovelvollisuuden laajuus
2.1.1 Henkilöiden yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus
Tuloverolain (1535/1992, TVL) 9 §:n mukaan Suomessa asuva henkilö (yleisesti verovelvollinen) on verovelvollinen maailmanlaajuisista tuloistaan. Henkilö, joka ei asu Suomessa (rajoitetusti verovelvollinen) on velvollinen suorittaman veroa Suomesta samastaan tulosta. TVL 10 §:ssä on säännökset siitä, mikä on Suomesta saatua tuloa. Yleistä ja rajoitettua verovelvollisuutta on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen - luonnolliset henkilöt
.
Tuloverolain 11 §:ssä määritellään, milloin henkilö on Suomessa asuva. Pykälässä on myös säännöksiä siitä, milloin eräiden kansainvälisten järjestöjen palveluksessa ulkomailla olevat henkilöt ovat Suomessa yleisesti verovelvollisia. Yhdistyneissä kansakunnissa, sen erityisjärjestössä, Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä tai kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ulkomailla palveleva Suomen kansalainen on Suomessa asuva palveluksen ajan, jos hän on asunut Suomessa välittömästi ennen palvelusta koskevan sopimuksen tekemistä. Hän voi kuitenkin vaatia rajoitettua verovelvollisuutta. Hänen on tällöin pystyttävä osoittamaan, ettei hänellä ole ollut verovuonna olennaisia siteitä Suomeen. (TVL 11 §:n 3 momentti.)
Suomessa yleisesti verovelvolliset ovat Suomeen verovelvollisia myös ulkomailta, esimerkiksi vieraalta valtiolta tai kansainväliseltä järjestöltä saamistaan palkoista ja muista suorituksista, ellei TVL 77 §:n kuuden kuukauden säännöstä, TVL 12 §:stä tai tulon veronalaisuutta koskevista muista tuloverolain säännöksistä jäljempänä tai verosopimuksen tai muun kansainvälisen sopimuksen määräyksistä muuta johdu.
2.1.2 Suomeen sijoittautunut kansainvälinen järjestö tai laitos työnantajana
Suomeen sijoittautuneet kansainväliset järjestöt tai laitokset eivät lähtökohtaisesti ole TVL 10 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla julkisyhteisöjä eivätkä TVL 10 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla täällä asuvia tai täällä olevia palkan tai suorituksen maksajia. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2021:54 on katsottu, että edellä mainittujen järjestöjen maksamaa palkkaa ei voida pitää Suomesta saatuna tulona TVL 10 §:n mukaisesti. Siten tulot on katsottava vieraasta valtiosta saaduksi. Rajoitetusti verovelvolliset eivät ole silloin velvollisia suorittamaan veroa Suomeen tällaiselta järjestöltä tai laitokselta saamastaan palkasta tai muusta suorituksesta.
Kansainväliselle järjestölle on yleensä perustamissopimuksessa tai isäntämaasopimuksessa myönnetty verovapaus. Kansainvälisiä järjestöjä ei niiden erityisen luonteen vuoksi pidetä verosopimusten työtuloa koskevan artiklan (OECD:n malliverosopimuksen 15 artikla) tarkoittamalla tavalla sopimusvaltiossa asuvana työnantajana. Järjestö ei yleensä harjoita liiketoimintaa, joten sillä ei yleensä ole myöskään kiinteää toimipaikkaa työskentelyvaltiossa (yleensä verosopimusten 5 artikla). Verosopimusten vaikutuksesta tulojen verotukseen on kerrottu lisää tämän ohjeen luvussa 3.3.
Koska kansainvälistä järjestöä ei lähtökohtaisesti katsota Suomessa olevaksi työnantajaksi, ei sillä ole Suomessa verotukseen liittyviä työnantajavelvollisuuksia. Jos kansainvälinen järjestö on kuitenkin vapaaehtoisesti rekisteröitynyt työnantaja- ja ennakkoperintärekisteriin, on sillä tämän osalta normaalit työnantajavelvollisuudet. Kansainvälisen järjestön maksaman palkan ilmoittamisesta tulorekisteriin on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: kansainväliset tilanteet
luku 5.5.
2.1.3 Suomessa sijaitseva vieraan valtion edustusto työnantajana
Suomeen sijoittautuneet vieraan valtion edustustot eivät ole TVL 10 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla julkisyhteisöjä eivätkä TVL 10 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla täällä asuvia tai täällä olevia palkan tai suorituksen maksajia. Vieraan valtion edustustojen katsotaan olevan osa vierasta valtiota.
Vieraan valtion Suomessa sijaitsevan edustuston on kuitenkin ilmoitettava maksamansa palkkojen tiedot tulorekisteriin, jos sillä on tiedonantovelvollisuus jollekin tulorekisterin tiedon käyttäjälle. Tietojen ilmoittamisesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: kansainväliset tilanteet
luku 5.6.
Ennakkoperintälain 16 §:n mukaan vieraan valtion Suomessa oleva diplomaattinen tai muu siihen rinnastettava edustusto tai lähetetyn konsulin virasto eivät ole velvollisia toimittamaan ennakonpidätystä maksamastaan palkasta.
2.1.4 Työnantajan sairausvakuutusmaksu
Kansainväliset järjestöt on perustettu erityisillä kansainvälisillä sopimuksilla. Niillä ei ole varsinaista verotuksellista kotipaikkaa. Järjestö ei siis ole Suomessa asuva työnantaja tuloverolain tai verosopimusten näkökulmasta. Kansainvälisillä sopimuksilla perustettuja järjestöjä pidetään ulkomaisina työnantajina. Verotuskäytännössä ulkomaisilta työnantajilta ei ole vaadittu työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamista.
Joissakin tilanteissa työnantajalle kuuluvat sairausvakuutuslain mukaiset korvaukset ovat sidoksissa siihen, että työnantaja on suorittanut Suomessa vakuutetulle työntekijälle maksamistaan palkoista työnantajan sosiaaliturvamaksun. Näissä tilanteissa ulkomainen työnantaja voi suorittaa vapaaehtoisesti työnantajan sairausvakuutusmaksun Verohallinnolle.
Vastaavissa tilanteissa myös ulkomaan edustusto voi suorittaa vapaaehtoisesti työnantajan sairausvakuutusmaksun Verohallinnolle.
2.2 Tulojen veronalaisuus
2.2.1 Suorituksen luonne ja veronalaisuus
Kansainvälisen järjestön maksamien suoritusten luonne ja veronalaisuus Suomen verotuksessa ratkaistaan tuloverolain säännösten mukaan. Joskus järjestö maksaa varsinaisen palkan ohella erilaisia lisiä esimerkiksi huollettavien lasten lukumäärän, ulkomailla asumisen tai muun sen kaltaisen syyn vuoksi. Tällaiset suoritukset ovat Suomen verotuksessa lähtökohtaisesti veronalaista palkkaa. Järjestöjen maksamat erilaiset työstä johtuvien menojen kattamiseksi tarkoitetut suoritukset voivat perusteiltaan ja määriltään poiketa Suomessa verovapaiksi säädetyistä korvauksista, jolloin niitä pidetään veronalaisena palkkana siltä osin kuin ne ylittävät Suomessa verovapaan edun määrän.
Järjestöllä voi olla oma sosiaaliturvajärjestelmä, jonka perusteella maksetaan eläkkeitä tai esimerkiksi korvausta sairauden takia menetetyistä ansioista. Suomen verotuksessa tällaisia suorituksia kohdellaan samoin kuin vastaavaa Suomesta saatua eläkettä tai etuustuloa verotettaisiin.
Jos kansainvälisen järjestön perustamista koskevassa sopimuksessa, erioikeus- ja vapaussopimuksessa tai isäntämaasopimuksessa on määräyksiä järjestön maksaman palkan verovapaudesta, myös muutoin tyypillisesti veronalaisena pidettäviin lisiin, korvauksiin ja palvelussuhteen aikana työnantajan maksamiin etuuksiin sovelletaan ko. sopimuksen palkkaa ja palkkaetuja ja korvauksia koskevia verovapausmääräyksiä. Työnantajan eläkkeen kartuttamiseksi maksamia maksuja kollektiiviseen eläkejärjestelyyn ei pidetä verotuskäytännössä veronalaisena tulona.
Järjestö voi maksaa korvauksia työsuorituksesta myös muulle kuin henkilöstöön kuuluvalle työntekijälle. Tällöin joudutaan ratkaisemaan, onko kyse esimerkiksi harjoittelijalle maksettavasta palkasta tai toimeksiantosuhteen perusteella maksettavasta työkorvauksesta. Erioikeus- ja vapaussopimusten mukainen verovapaus ei yleensä koske näitä suorituksia.
Tuloverolain eräiden kansainvälisten järjestöjen maksamien korvausten verovapautta koskevat säännökset esimerkiksi TVL 12 §:ssä ja 76 §:ssä soveltuvat vain tuloverolain soveltamisalaan kuuluviin suorituksiin. Jos korvaus liittyy elinkeinotoimintaan, sovelletaan lakia elinkeinotulon verottamisesta, jossa ei ole vastaavia verovapaussäännöksiä.
2.2.2 Diplomaattien ja kansainvälisissä järjestöissä työskentelevien verovelvollisuus
Vieraan valtion diplomaattien ja kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevien henkilöiden verovelvollisuusasema ratkaistaan yleisten periaatteiden mukaan TVL 9 §:n ja 11 §:n perusteella. Henkilöitä pidetään Suomessa yleisesti verovelvollisina, jos heillä on varsinainen asunto ja koti Suomessa tai jos he oleskelevat täällä jatkuvasti yli kuuden kuukauden ajan. TVL 12 §:n 1 momentissa on kuitenkin erityisiä säännöksiä näiden henkilöiden verovelvollisuuden laajuudesta, jos he eivät ole Suomen kansalaisia.
TVL 12 §:n mukaan Suomessa vieraan valtion diplomaattisessa tai muussa siihen rinnastettavassa edustustossa tai lähetetyn konsulin virastossa palveleva taikka Suomessa Yhdistyneiden kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön, taikka sellaisen muun merkittävän kansainvälisen järjestön tai elimen, jonka valtiovarainministeriö on määrännyt ulkoasiainministeriön esityksestä määräajaksi rinnastettavaksi edellä tarkoitettuihin järjestöihin, palveluksessa olevat henkilöt ovat Suomeen verovelvollisia ainoastaan:
täällä olevasta kiinteistöstä saamastaan tulosta;
täällä harjoittamastaan elinkeinosta saamastaan tulosta;
suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön osakkeiden taikka asunto-osuuskunnan tai muun osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitusta huoneistosta saamastaan vuokratulosta;
muun kuin tässä momentissa tarkoitetun toimen perusteella täältä saamastaan palkka- ja eläketulosta.
Tuloverolain verovelvollisuuden laajuutta rajoittavaa säännöstä sovelletaan myös korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuihin korkoihin (KHO 1992-B-503). Tämän vuoksi henkilöt, joihin TVL 12 §:ää sovelletaan, eivät joudu maksamaan Suomen korkotulon lähdeveroa.
TVL 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kiinteistöstä saatua tuloa verotetaan Suomessa. Veronalaista on kiinteistöstä saatu vuokratulo ja luovutusvoitto. Säännöksen mukaisena kiinteistöstä saatuna tulona pidetään myös maa- ja metsätaloudesta saatua tuloa.
Sen sijaan asunto-osakkeiden tai osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitun huoneiston osalta Suomessa verotetaan vain näistä saatu vuokratulo. Asunto-osakkeiden ja osuuskunnan jäsenyyden perusteella hallitusta huoneistosta saatu luovutusvoitto on verovapaata.
Palkka- ja eläketuloja voidaan verottaa Suomessa, jos palkka tai eläke on TVL 10 §:n säännösten mukaan Suomesta saatua tuloa. Jos palkka ei ole Suomesta saatua tuloa TVL 10 §:n säännösten mukaisesti, ei Suomella ole tulon verotusoikeutta.
Verovelvollisuutta Suomeen ei ole esimerkiksi:
osinkotuloista
korkotuloista
luovutusvoitoista (kuitenkin kiinteistöstä saatua luovutusvoittoa verotetaan Suomessa)
ulkomailta saaduista tuloista
etuustuloista, kuten äitiyspäiväraha
Tuloverolain 12 §:n säännökset koskevat myös edustuston tai kansainvälisen järjestön palveluksessa olevan henkilön perheenjäseniä ja yksityistä palvelijaa, jos nämä eivät ole Suomen kansalaisia.
TVL 12 §:n 1 momentti soveltuu sanamuotonsa mukaan palveluksessa oleviin. Sanamuodon perusteella säännöksen soveltamista ei ole rajattu pelkästään virkasuhteessa oleviin henkilöihin, vaan TVL 12 § soveltuu sekä virkasuhteessa että työsuhteessa työskenteleviin henkilöihin. Kuitenkaan henkilön, joka saa vain satunnaista tuloa (esimerkiksi luentopalkkiota), ei katsota olevan säännöksen edellyttämällä tavalla palveluksessa, joten näihin tilanteisiin TVL 12 § ei sovellu. Säännös ei myöskään sovellu toimeksiantosuhteessa saatuun työkorvaukseen.
Yhdistyneiden kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön palveluksessa oleviin henkilöihin TVL 12 § voi soveltua lähtökohtaisesti riippumatta siitä, missä valtiossa YK:n toimielin tai erityisjärjestö sijaitsee. Säännös voi soveltua, jos ulkomailla sijaitsevan YK:n toimielimen tai erityisjärjestön palveluksessa oleva henkilö tulee työtehtävien takia Suomeen työskentelemään esimerkiksi johonkin projektiin siten, että hänestä tulee Suomessa yleisesti verovelvollinen. TVL 12 § ei kuitenkaan sovellu, jos ulkomailla sijaitsevan YK:n toimielimen tai erityisjärjestön palveluksessa oleva henkilö tulee Suomeen henkilökohtaisista syistä ja tekee Suomessa etätyötä. Näissä tilanteissa henkilön verovelvollisuusasema määräytyy normaalisääntöjen (TVL 9 ja 11 §) mukaan.
Henkilöt, joihin TVL 12 §:n 1 momenttia sovelletaan, eivät ole Suomeen verovelvollisia maailmanlaajuisista tuloistaan. Tämän takia tällainen henkilö ei voi olla verosopimusta sovellettaessa Suomessa asuva. Jos henkilöä ei ole pidettävä verosopimusta sovellettaessa toisessakaan sopimusvaltiossa asuvana, ei verosopimusta sovelleta tilanteessa lainkaan.
2.2.3 Suomessa pidetyt valtioiden väliset kokoukset
Tuloverolain 12 §:n 2 momentin mukaan rajoitetusti verovelvollinen, joka ei ole Suomen kansalainen, ei ole velvollinen maksamaan Suomessa veroa palkastaan tai palkkiostaan, joka on saatu Suomessa pidetylle valtioiden väliselle kokoukselle tehdystä työstä. Verovelvollisuutta Suomeen ei siis ole, vaikka palkan maksaisi täällä oleva työ- tai toimeksiantaja. Säännös koskee esimerkiksi Suomen valtion maksamaa korvausta Suomessa pidetyssä valtioiden välisessä kokouksessa tulkkina toimivalle rajoitetusti verovelvolliselle, joka ei ole Suomen kansalainen.
2.2.4 Eräät ulkomailla työskentelyyn liittyvät verovapaat korvaukset
Tuloverolain 76 §:ssä säädetään eräiden ulkomailla työskentelyyn liittyvien korvauksien verovapaudesta. Ulkomaanedustuksessa työskentelevän tai muun Suomen valtioon palvelussuhteessa olevan, ulkomaille sijoitetun henkilön paikalliskorotus tai valtion maksama muu ulkomailla suoritetusta työstä tai paikallisista erikoisolosuhteista johtuvien erityisten menojen kattamiseksi tarkoitettu korvaus ei ole veronalaista tuloa (TVL 76 §:n 1 momentin 1 kohta). TVL 76 §:n 1 momentin 1 kohta ei sovellu lain sanamuodon mukaisesti kuitenkaan paikalta palkattuihin henkilöihin. Ulkomaanedustustossa työskentelevien verotusta on käsitelty tarkemmin tämän ohjeen luvussa 4.
Yhdistyneiltä kansakunnilta (YK) tai sen erityisjärjestöltä muualla kuin Suomessa suoritetusta asiantuntijatehtävästä saatu palkka tai palkkio on Suomessa verovapaata (TVL 76 §:n 1 momentin 3 kohta). Verovapaata on myös tällaisesta tehtävästä YK:lta saatu päiväraha riippumatta siitä, mikä taho maksaa varsinaisen palkan. Sitä vastoin tehtävästä kertynyt eläke on Suomessa veronalaista tuloa (KHO 1978-B-II-556).
Verovapaus voi koskea vain suoritusta, jonka maksaa YK tai sen erityisjärjestö. Siten esimerkiksi palkka, jonka Suomen puolustusministeriö maksaa palveluksesta Suomen YK-pataljoonassa, on Suomessa veronalaista (KHO 1978-B-II-514). Yhdistyneiden kansakuntien työntekijöiden verotuksesta on kerrottu tarkemmin tämän ohjeen luvussa 5.
Euroopan unionin komissiossa työskentelevät niin sanotut kansalliset asiantuntijat saavat palkkansa kotivaltiostaan olevalta työnantajalta. Tavallisesti asiantuntijat ovat eri ministeriöiden virkamieskunnasta tai muualta julkiselta sektorilta. Jos Suomessa asuva henkilö työskentelee kansallisena asiantuntijana, hänen komissiolta saamansa eräät korvaukset ovat verovapaita tuloja (TVL 76 §:n 1 momentin 4a kohta). Euroopan Unionin työntekijöiden verotuksesta on kerrottu tarkemmin tämän ohjeen luvussa 6.
2.2.5 Kansainväliseltä järjestöltä saatu verovapaa tulo ja muiden ansiotulojen verotus
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2021:54 mukaan kansainväliseltä järjestöltä saatu palkka ei kaikissa tapauksissa vaikuta työntekijän muiden mahdollisten ansiotulojen verotukseen (ns. progressiovaikutus). Ennen päätöksen antamista verotuskäytännössä kansainväliseltä järjestöltä saatu tulo on huomioitu muiden ansiotulojen veroprogressiossa. Samoin palkasta on myös määrätty sairausvakuutusmaksu, jos työntekijä on ollut Suomessa sairausvakuutettu.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen YK:n ja sen erityisjärjestöjen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella verovapaata palkkaa ei huomioida työntekijän muiden mahdollisten ansiotulojen verotuksessa. Sama koskee muiltakin kansainvälisiltä järjestöiltä saatua palkkaa, jos palkka on vapautettu Suomen verosta kansainvälistä järjestöä koskevassa sopimuksessa ja siinä ei ole erikseen sovittu palkan progressiovaikutuksesta.
Vaikka työntekijä olisi Suomessa vakuutettu sairausvakuutuslain mukaan, ei hänelle määrätä sairausvakuutusmaksua kansainvälisen järjestön maksaman verosta vapautetun palkan perusteella. Sairausvakuutusmaksun maksuperusteista on säädetty sairausvakuutuslaissa siten, että sairaanhoitomaksu määrätään vakuutetun kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella (SVL 18 luku 14 §:n 1 momentti) ja päivärahamaksu veronalaisen palkkatulon ja yrittäjätulon perusteella (SVL 18 luku 15 §:n 1 momentti). Verosta vapautettu palkka ei sisälly kumpaankaan edellä mainituista maksuperusteista.
Joissakin erioikeus- ja vapaussopimuksissa on kuitenkin nimenomainen määräys, jonka mukaan erioikeus- ja vapaussopimuksen määräykset eivät estä verosta vapautetun tulon huomioon ottamista määrättäessä veroa työntekijän muista tuloista. Tällainen määräys tarkoittaa, että verosta vapautettu tulo vaikuttaa muiden tulojen veroprogressioon. Näissä tilanteissa työntekijälle määrätään palkan perusteella myös sairausvakuutusmaksu, jos työntekijä on Suomessa vakuutettu ja kansainvälisessä sopimuksessa ei ole muuta poikkeavaa määrätty.
Eräiden kansainvälisten järjestöjen osalta on annettu myös erityisiä niitä koskevia säädöksiä. Pohjoismaiden Investointipankin, Pohjoismaiden kehitysrahaston ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön palveluksessa olevien henkilöiden verottamisesta annetussa laissa (562/1976) on säädetty erikseen pankin palveluksessa olevien henkilöiden verotuksesta. Pohjoismaiden Investointipankkia on käsitelty tarkemmin tämän ohjeen luvussa 7.
2.2.6 Siviilikriisinhallintaan osallistuvien verovapaat korvaukset
Siviilikriisinhallintaoperaatioita hallinnoi yleensä Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan unioni tai kansainvälinen järjestö taikka näiden muodostama yhteenliittymä. Operaatioihin voi osallistua henkilöstöä useista valtioista. Suomen osallistuessa operaatioihin, henkilöstön lähettämisestä vastaa Kriisinhallintakeskus (Crises Management Center Finland, CMCFinland) tai kansainvälisten pelastustehtävien osalta Pelastusopisto.
Siviilikriisinhallintaan osallistuvan työntekijän työnantajaviranomainen voi olla Kriisinhallintakeskus, sisäministeriö, ulkoministeriö tai Pelastusopisto (Laki siviilihenkilöiden osallistumisesta kriisinhallintaan (1287/2004) 5 §, jäljempänä siviilikriisinhallintalaki). Koska palkan maksaa Suomen valtio, palkka on veronalaista tuloa eikä palkkaan voida soveltaa TVL 77 §:n kuuden kuukauden sääntöä ulkomaantyötulon verovapaudesta.
Usein korvauksen lisääntyneistä elantokustannuksista maksaa operaatiota hallinnoiva elin. Tuloverolain 76 §:n 3 a kohdan mukaan veronalaista tuloa ei ole korvaus, jonka Euroopan unioni, kansainvälinen järjestö, Suomen valtio tai kriisinhallintaoperaation toimeenpanija maksaa erityisten kustannusten ja elantokustannusten lisäyksen kattamiseksi siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan annetussa laissa tarkoitetussa palvelussuhteessa olevalle henkilölle.
Operaation osallistujan itse maksamat matka-, majoittumis- ja lisääntyneet elantokustannukset on ensisijaisesti katettava näihin tarkoituksiin maksetuilla verovapailla korvauksilla. Vain jos todelliset kustannukset ylittävät korvauksen määrän, voi menoja vähentää verotuksessa tulonhankkimisesta johtuneina menoina.
Jos Euroopan unioni, kansainvälinen järjestö tai ulkomainen operaation toimeenpanija ei maksa korvauksia, suomalainen työnantajaviranomainen (valtio) maksaa siviilikriisinhallintalain ja sen nojalla annetun asetuksen mukaisesti erilaisia korvauksia, jotka ovat verovapaita.
2.2.7 Eläkkeet ja eläkevakuutusmaksujen palautus
TVL 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan Suomessa asuva henkilö on velvollinen suorittamaan veroa sekä Suomesta että muualta saamistaan tuloista. Myös ulkomailta saatu eläketulo on Suomessa asuvalle henkilölle veronalaista tuloa, vaikka tulo olisi verotettu lähdevaltiossa. Eläkkeiden verotukseen voivat vaikuttaa verosopimusten lisäksi muut kansainväliset sopimukset.
Ulkomaisten eläkevakuutusmaksujen palautus on Suomessa asuvalle henkilölle veronalaista ansiotuloa. Suoritus on veronalaista tuloa riippumatta siitä, perustuvatko palautetut varat työntekijän vai työnantajan maksamiin eläkevakuutusmaksuihin. Suoritusta ei pidetä palkkana eikä siihen voida soveltaa TVL 77 §:n mukaista ulkomaantyötulon verovapautta, vaikka työntekijä olisi työskennellyt ulkomailla eläkevarojen kertymisaikana (KHO 15.5.2001 taltio 1133).
Eläkemaksujen palautus liittyy usein tilanteeseen, jossa henkilö on työskennellyt järjestön palveluksessa lyhyen aikaa. Joissakin tilanteissa henkilö saa takaisin vain maksamansa eläkemaksut, eikä varsinaista eläkesäästöä ja joissakin tilanteissa henkilö saa takaisin koko eläkesäästön eli maksetut eläkemaksut ja niille kertyneen tuoton. Maksuja voidaan palauttaa käytännössä usealla eri tavalla.
Joskus on mahdollista, että henkilö nostaa ulkomailla kertyneen eläkesäästönsä kertasuorituksena. Tämä voi tapahtua joko järjestelmän mukaisen eläkeiän täytyttyä tai jo ennen eläkeiän täyttymistä. Jos henkilö nostaa koko kertyneen eläkesäästönsä kertasuorituksena ennen kyseisen eläkejärjestelmän mukaisen eläkeiän täyttymistä, suoritus verotetaan muuna ansiotulona. Jos taas kertasuoritus maksetaan vasta kyseisen eläkejärjestelmän mukaisessa eläkeiässä, suoritus verotetaan eläketulona.
Lähtökohtaisesti eläkemaksujen palautus tai eläkesäästön kertanosto ovat kokonaisuudessaan henkilön veronalaista ansiotuloa. Jos työntekijä on kuitenkin maksanut eläkevakuutusmaksut verojen jälkeisellä nettopalkallaan (after-tax -menetelmä, KHO 2018:55), vakuutusmaksujen palautuksesta on veronalaista tuloa (pääomatuloa) vain vakuutusmaksuille kertynyt tuotto.
Euroopan unionin osalta eläkeoikeuksien siirtämistä Suomen työeläkejärjestelmästä unionin eläkejärjestelmään ja eläkeoikeuksien siirtämisestä unionin eläkejärjestelmästä on käsitelty Verohallinnon ohjeessa
Euroopan unionin henkilöstön eläkeoikeuden siirto verotuksessa
.
3 Erioikeus- ja vapaussopimus, verosopimuksen määräykset ja Wienin sopimukset
3.1 Yleistä
Valtioiden oikeus verottaa toisen valtion tai kansainvälisen järjestön tai laitoksen palveluksessa olevien henkilöiden tuloja voi olla rajoitettu kansainvälisten sopimusten perusteella (ns. erioikeus- ja vapaussopimukset). Kansainvälisten sopimusten taustalla ovat suvereenien valtioiden väliset kohteliaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen periaatteet, joiden mukaan ei olisi soveliasta verottaa toisen valtion tehtäviensä hoitamiseen käyttämiä varoja. Koska kansainvälisten järjestöjen varat yleensä kerätään jäsenvaltioiden maksuosuuksina, järjestöjen työntekijöiden palkkojen verottaminen kohdistuisi välillisesti myös muiden jäsenvaltioiden varoihin.
Kansainvälisen järjestön ja vieraan valtion palveluksessa saatujen suoritusten verotuksessa verotusoikeus Suomen, asuin- ja työskentelyvaltion tai maksajavaltion välillä määräytyy mahdollisesti sovellettavaksi tulevan verosopimuksen perusteella. Rinnakkain voi tulla sovellettavaksi sekä verosopimus että erioikeus- ja vapaussopimus. Yleensä verosopimuksissa on erityinen maininta, että verosopimuksen määräykset eivät vaikuta niihin verotusta koskeviin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten mukaan myönnetään diplomaattisen edustuston tai konsuliedustuston jäsenille.
Ratkaistaessa vieraan valtion, kansainvälisen järjestön tai laitoksen palveluksessa olevan työntekijän saamien tulojen verotuskohtelua on tutkittava ensin Suomen sisäisen vero-oikeuden pohjalta työntekijän verovelvollisuuden laajuus ja saatujen tulojen veronalaisuus. Jos Suomen lainsäädännön säännökset ovat ristiriidassa Suomea sitovan sopimuksen määräyksien kanssa, sovelletaan ensisijaisesti kansainvälisen sopimuksen määräyksiä.
Tällainen sopimus on esimerkiksi sopimus Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksista ja vapauksista. Suomen verotusoikeutta voi rajoittaa järjestöä koskevan erityisen sopimuksen lisäksi mahdollisesti sovellettavaksi tuleva kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus. Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuuden takia Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan ensisijaisena suhteessa Suomen sisäisen lainsäädäntöön.
Valtiosopimuksia sääntelee vuonna 1969 tehty valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus. Wienin yleissopimuksessa on varsin yksityiskohtaiset määräykset mm. valtiosopimusten tekemisestä, muuttamisesta ja tulkinnasta.
Suomi on ratifioinut Wienin yleissopimuksen ja se on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa numerolla SopS 32–33/1980. Wienin yleissopimuksesta ilmenevät periaatteet otetaan huomioon sovellettaessa Suomen tekemiä verosopimuksia.
3.2 Kansainvälisiä järjestöjä koskevat sopimukset (erioikeus- ja vapaussopimukset)
3.2.1 Kansainvälinen järjestö
Yleensä valtioiden välisen kansainvälisen järjestön perustamisesta, sen toiminnasta ja hallinnosta sovitaan valtioiden välisellä sopimuksella. Yleensä sopimuksessa määrätään järjestö oikeushenkilöllisyydestä. Jos kansainvälistä järjestöä koskevassa sopimuksessa on esimerkiksi erioikeuksia ja vapauksia koskevia määräyksiä, on nämä lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatettava voimaan Suomessa lailla.
On myös sellaisia kansainvälisiä järjestöjä tai yhteistyöelimiä, joiden olemassaolo yleisesti tunnustetaan, vaikka varsinaista valtiosopimusta ei olekaan valtioiden välillä tehty (esim. Euroopan yhteistyö- ja turvallisuusjärjestö, Etyj). Tällaisella järjestöllä ei ole oikeushenkilöllisyyttä. Järjestö tarvitsee kuitenkin usein toimintansa tueksi pysyvämpiä elimiä, joilla on omat tilansa ja henkilökuntansa. Järjestölle luodaan esimerkiksi sihteeristöksi tai toimistoksi kutsuttuja toimielimiä. Tällaisen toimielimen luomiseksi voidaan tehdä varsinainen valtiosopimus, jossa määrätään oikeushenkilöllisyydestä.
Oikeushenkilöllisyydestä sijaintivaltiossa voidaan määrätä myös esimerkiksi isäntämaasopimuksella tai lainsäädännössä. Tällaisille toimielimelle vahvistetaan usein myös erioikeuksia ja vapauksia, joiden voimaansaattaminen Suomessa voi edellyttää lain säätämistä.
Järjestön perustamissopimuksessa on yleensä määräys järjestön päätoimipaikan tai toimipaikkojen sijaintivaltiosta. Usein järjestö ja sijaintivaltio tekevät isäntämaasopimuksen, jossa tarkennetaan muun muassa perustamissopimuksen erioikeuksia ja vapauksia. Isäntämaasopimus sitoo vain sopimuksen osapuolena olevaa valtiota. Se, että järjestöllä on nimetty sijaintivaltio, ei kuitenkaan tarkoita, että järjestö olisi verotuksellisesti tässä valtiossa asuva oikeushenkilö. Suomen sijoittunutta valtioiden välistä järjestöä tai laitosta ei pidetä tuloverolain 10 §:n 3 ja 4 kohdissa tarkoitettuna julkisyhteisönä tai täällä olevana työn- tai toimeksiantajana. Tällainen järjestö ei ole myöskään verosopimusta sovellettaessa verosopimusvaltiossa asuva henkilö.
3.2.2 Erioikeus- ja vapaussopimuksien verotusta koskevat määräykset
Erioikeus- ja vapaussopimuksissa on yleensä muiden määräysten ohella määräyksiä sekä järjestön että sen toimielinten jäsenten ja työntekijöiden verotuksesta. Joissakin sopimuksissa on yleisluontoinen määräys, jonka mukaan järjestön työntekijöillä on tehtävänsä vaatimat erioikeudet, joista on tehtävä erillinen sopimus. Pelkän tällaisen yleisluontoisen maininnan perusteella järjestön maksama palkka ei ole vielä verovapaa kansallisessa verotuksessa. Jotta tulo on verovapaata sopimuksen perusteella, tulee verovapaudesta olla erityinen maininta.
Erioikeus- ja vapaussopimuksen luonnollisia henkilöitä koskevissa määräyksissä on usein erioikeudet määritelty henkilöryhmittäin. Sopimuksessa mainittuja henkilöryhmiä voivat olla muun muassa:
virkamiehet, toimihenkilöt, henkilöstö tai muu työntekijää tarkoittava ilmaisu,
jäsenvaltioiden edustajat järjestön yleiskokouksessa ja muissa hallintoelimissä,
pääsihteeri, pääjohtaja tai muu järjestön ylin toimeenpanevaa virkamies,
asiantuntijat.
Erioikeus- ja vapaussopimuksien mukaan virkamiesten, toimihenkilöiden tai henkilöstön järjestöltä saama palkka on yleensä vapautettu kansallisesta verotuksesta. Vapautus verotuksesta koskee myös muita palkan luonteisia suorituksia, jotka järjestö maksaa, esimerkiksi luotoisetuja ja henkilökuntaetuja sekä maksettuja kustannusten korvauksia. Määräyksen voidaan katsoa koskevan myös muita palkan sijaan palkan maksun keskeytymisen vuoksi maksettavia suorituksia kuten esimerkiksi sairauden johdosta maksettavaa sairauspäivärahaa, jonka järjestö maksaa. Esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 23-24/1958) on määrätty, että virkamiehet saavat verovapauden YK:n heille suorittamista palkoista ja palkkioista, jolloin palkka vapautetaan kansallisista veroista.
Eräissä erioikeus- ja vapaussopimuksissa on nimenomainen määräys, jonka mukaan järjestön maksama palkka voidaan ottaa huomioon kansallisessa verotuksessa määrättäessä veroa työntekijän muista tuloista. Suomen verotuksessa verovapaa palkka otetaan tällöin huomioon progressioehtoisella vapautusmenetelmällä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain (ns. menetelmälaki) 6 §:n mukaisesti.
Jäsenvaltioiden edustajia toimii myös erilaisissa järjestöjen yleiskokouksissa ja muissa hallintoelimissä. Yleensä jäsenvaltioiden edustajat eivät saa erillisiä palkkioita kansainväliseltä järjestöltä, koska osallistuminen hallintoelimen toimintaan on edustajan varsinaista virkatyötä ja palkan tai palkkion maksaa se valtio, jota hän edustaa. Erioikeus- ja vapaussopimuksissa jäsenvaltioiden edustajien verovapautta koskevien määräysten tarkoituksena on lähinnä estää se, että edustaja tulisi verovelvolliseksi maailmanlaajuisista tuloistaan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee vain osallistuakseen toimielimen toimintaan tai kokoukseen. Määräys on voitu toteuttaa myös esimerkiksi viittaamalla Wienin diplomaattisia suhteita koskevaan sopimukseen tai määräämällä asiasta erikseen (esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen 4 artikla). Määräys ei kuitenkaan estä maailmanlaajuisten tulojen verottamista siinä valtiossa, joka on edustajan asuinvaltio verosopimusta sovellettaessa.
Ylimmän virkamiehen verotukselliset erioikeudet ovat usein samanlaiset kuin valtioiden edustajien erioikeudet. Koska palkan maksaa järjestö, palkka on erioikeus- ja vapaussopimuksella määrätty verovapaaksi kansallisesta verotuksesta.
Erioikeus- ja vapaussopimuksissa asiantuntijalla tarkoitetaan yleensä sellaista järjestön toimeksiannosta asiantuntijuutta edellyttävässä tehtävässä toimivaa henkilöä, joka ei ole sopimuksessa tarkoitettu virkamies tai sitä vastaavassa palvelussuhteessa oleva työntekijä. Yleensä asiantuntijalle ei ole sopimuksissa myönnetty vapautusta kansallisesta verotuksesta. Sopimuksissa ei yleensä ole täsmällisiä määräyksiä siitä, mitä virkamiehellä, toimihenkilöllä tai muulla vastaavalla ilmaisulla tarkoitetaan. Järjestöillä on laaja toimivalta päättää toimintansa järjestämisestä ja yleensä sillä on omat henkilöstösääntönsä. Verotuksessa erioikeus- ja vapaussopimuksen vapautus verotuksesta voidaan katsoa koskevan niitä henkilöitä, joihin henkilöstösääntöjä järjestön omien sääntöjen mukaan sovelletaan.
Järjestöt voivat tehdä myös palvelusopimuksia. Näiden sopimusten perusteella saatu tulo on Suomen verotuksen näkökulmasta työkorvausta, jota verotetaan joko elinkeinotoiminnan tulona tai muun tulonhankkimistoiminnan tulona. Erioikeus- ja vapaussopimusten määräykset verosta vapauttamisesta eivät koske tällaisia tuloja.
Jos epäselvyyttä syntyy siitä, kuuluuko henkilö erioikeuksien piiriin, voi työntekijä osoittaa asemansa antamalla selvityksen järjestön kanssa tekemästään sopimuksesta tai saamastaan nimitysasiakirjasta sekä järjestön asiaan liittyvistä ohjeista ja määräyksistä tai esittämällä järjestön antaman todistuksen siitä, että erioikeus- ja vapaussopimuksen määräyksiä sovelletaan häneen.
Erioikeus- ja vapaussopimuksien määräykset eivät koske järjestöltä saatavan eläkkeen tai karttuneiden eläkevarojen palautuksen verotusta, ellei näitä mainita sopimuksessa erikseen.
Jäljempänä seuraavissa luvuissa selvitetään eräiden kansainvälisten järjestöjen ja laitosten henkilöstön verotusta. Erioikeuksien tarkempi sisältö on kuitenkin aina tarkistettava asianomaista järjestöä tai laitosta koskevasta sopimuksesta.
3.3 Verosopimukset
3.3.1 Verosopimuksen mukainen asuminen
Ulkomailla asuva tai työskentelevä henkilö voi olla kyseisessä valtiossa verovelvollinen maailmanlaajuisista tuloistaan esimerkiksi asumisen, oleskelun tai muun vastaavan olosuhteen perusteella. Jos henkilö on samalla yleisesti verovelvollinen Suomessa ja verovelvollinen maailmanlaajuista tuloistaan myös toisessa sopimusvaltiossa, ratkaistaan ns. kaksoisasumiskonflikti verosopimuksen asumista koskevien määräysten mukaan. Ratkaisu voi olla, että henkilöä on pidettävä tässä toisessa valtiossa asuvana verosopimusta sovellettaessa.
Jotta henkilöä voidaan pitää verosopimusta sovellettaessa toisessa sopimusvaltiossa asuvana henkilönä, verosopimukset edellyttävät, että henkilö on tässä toisessa valtiossa verovelvollinen maailmanlaajuisista tuloistaan. Joidenkin valtioiden lainsäädännössä tai kansainvälisessä sopimuksessa voi olla määräyksiä, joista johtuen vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön palveluksessa oleva henkilö ei ole verovelvollinen maailmanlaajuisista tuloistaan tässä valtiossa asumisesta ja työskentelystä huolimatta. Tällöin henkilöä ei voi pitää tässä toisessa valtiossa asuvana henkilönä.
Se, että toisen valtion verolainsäädäntö tai kansainvälinen sopimus estää esimerkiksi vain kansainvälisen järjestön maksaman palkan verottamisen tässä valtiossa, ei estä pitämästä henkilöä verosopimuksen mukaan tässä valtiossa asuvana, jos verovelvollisuuden laajuus muutoin on samanlainen kuin muilla tässä valtiossa asuvilla.
Joissain verosopimuksissa on määräyksiä diplomaattisten tai konsuliedustustojen jäsenien verotuksesta. Esimerkiksi Alankomaiden, Belgian ja Kanadan kanssa tehdyissä verosopimuksissa on erityisiä määräyksiä diplomaattisten tai konsuliedustustojen jäsenien verosopimuksen tarkoittamasta asuinvaltiosta. Alankomaiden tai Belgian kansalaista, joka työskentelee kyseisen valtion Suomessa olevassa edustustossa, pidetään lähettäjävaltiossa asuvana, jos hän on siellä tulo- ja varallisuusverojen osalta samojen velvoitteiden alainen kuin lähettäjävaltiossa asuva henkilö. Määräys koskee myös paikalta palkattuja työntekijöitä. Suomessa olevassa edustustossa työskentelevän kannalta määräyksellä on merkitystä vain, jos henkilöllä olisi sekä Suomen että Alankomaiden tai Belgian kansalaisuus. Kanadan kanssa tehdyssä verosopimuksessa on edellä mainitun kaltainen määräys, mutta jäsenen kansalaisuudella ei ole merkitystä.
Verosopimuksen mukaista asumista on käsitelty Verohallinnon ohjeessa
Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen - luonnolliset henkilöt
.
3.3.2 Verosopimuksen julkista palvelusta koskeva määräys
Valtiolta, kunnalta tai muulta julkisoikeudelliselta oikeushenkilöltä saatu muu hyvitys kuin eläke verotetaan lähtökohtaisesti vain siinä valtiossa, josta suoritus maksetaan. Määräys koskee tavallisesti myös muutoin kuin virkamiehenä saatua palkkaa julkisyhteisöltä. Useiden verosopimusten mukaan hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa työ tehdään, jos saaja asuu työntekovaltiossa ja jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
saaja on työntekovaltion kansalainen tai
saajasta ei tullut työntekovaltiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.
Tässä tarkoitettuna julkisoikeudellisena oikeushenkilönä voidaan pitää vain sellaista oikeushenkilöä, joka sopimusvaltion lainsäädännön mukaan on muodostettu nimenomaan julkisoikeudelliseksi.
Verosopimusten julkista palvelusta koskevaa artiklaa sovelletaan esimerkiksi valtion toisessa valtiossa sijaitsevan edustuston työntekijöihin. Julkista palvelusta koskevaa artiklaa sovelletaan myös, jos valtio tai muu julkisoikeudellinen taho lähettää työntekijänsä työskentelemään esimerkiksi kansainvälisessä järjestössä, jos tämä julkisoikeudellinen taho säilyy työntekijän työnantajana.
Joissakin Suomen tekemissä verosopimuksissa on epätavallisia määräyksiä julkisen työnantajan maksaman palkan verotusoikeuteen liittyen. Alla on mainittu joitakin epätavallisia määräyksiä, mutta verosopimusteksti on aina syytä tarkistaa tapauskohtaisesti ja huomioida kussakin verosopimuksessa mahdollisesti olevat poikkeavat määräykset.
Egyptin kanssa tehdyn verosopimuksen 19 artiklan mukaan verotusoikeus valtion maksamaan palkkaan kuuluu vain maksajavaltiolle, eikä työntekijän asumisella, kansalaisuudella tai sillä, missä työ on tehty, ole vaikutusta verotusoikeuteen. Verosopimusta sovellettaessa Suomessa asuvan Suomen kansalaisen verotuksessa palkka otetaan huomioon progressioehtoisella vapautusmenetelmällä.
Ranskan verosopimuksen 19 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaa on erillisellä sopimuksella tarkennettu. Määräys koskee edustuston paikalta palkatun avustavan henkilöstön verotusta. Jos tällainen Ranskan Suomessa sijaitsevan edustuston työntekijä on Suomen kansalainen ja Suomessa asuva verosopimusta sovellettaessa, verotusoikeus palkkaan kuuluu yksinomaan Suomelle. Jos Ranskan edustustossa työskentelevä henkilö ei ole Suomen kansalainen, Suomella ei ole Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan tulon verotusoikeutta. Jos työntekijä, joka on sekä Suomen että Ranskan kansalainen, ei ole verosopimusta sovellettaessa Suomessa asuva, verosopimus estää palkan verottamisen Suomessa, eikä palkkaa oteta huomioon edes progressioehtoisella vapautusmenetelmällä.
Japanin verosopimuksen 19 artiklan mukaan valtion maksamaa palkkaa voidaan verottaa maksajavaltiossa. Jos Japanin Suomessa olevan edustuston työntekijä on Suomen kansalainen ja verosopimusta sovellettaessa Suomessa asuva, Suomi voi verottaa edustuston maksaman palkan, mutta Suomi poistaa kaksinkertaisen verotuksen hyvitysmenetelmällä. Jos tällaisella työntekijällä on Suomen kansalaisuuden lisäksi Japanin kansalaisuus, kaksinkertainen verotus poistetaan progressioehtoisella vapautusmenetelmällä.
3.3.3 Verosopimuksen yksityistä palvelusta koskeva määräys
Suomen tekemät verosopimukset sisältävät yksityistä palvelusta koskevan määräyksen (OECD:n malliverosopimuksen 15 artikla). Yksityisoikeudelliseen työsuhteeseen perustuvasta palkasta voidaan yleensä verottaa siinä valtiossa, jossa työ on tehty.
Tärkein poikkeus työntekovaltion verotusoikeutta koskevasta pääsäännöstä on ns. mekaanikkosääntö. Sen mukaan toisessa sopimusvaltiossa tehdystä työstä saadusta palkasta verotetaan vain työntekijän asuinvaltiossa, jos kaikki seuraavat edellytykset samanaikaisesti täyttyvät:
työntekijä oleskelee työskentelyvaltiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää 12 perättäisen kuukauden, kalenterivuoden tai verovuoden aikana,
työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan ei asu työskentelyvaltiossa ja
hyvityksellä ei menona rasiteta työnantajan työskentelyvaltiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.
Vaikka verosopimus antaisi työskentelyvaltiolle oikeuden verottaa palkkaa, myös se valtio, joka on työntekijän verosopimuksen tarkoittama asuinvaltio, voi verottaa palkan. Näissä tilanteissa asuinvaltion on poistettava kaksinkertainen verotus.
Koska kansainvälinen järjestö ei ole verosopimuksien julkista palvelusta koskevassa artiklassa tarkoitettu sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen tai julkisyhteisö, sovelletaan kansainvälisen järjestöltä saatuun palkkaan verosopimuksen yksityisestä palvelusta saatua palkkatuloa koskevia määräyksiä (yleensä 15 artikla). Verosopimuksen määräyksistä johtuen järjestön työntekijälle maksamaa palkkaa voidaan verottaa työskentelyvaltiossa vain, jos
työntekijä asuu verosopimuksessa tarkoitetulla tavalla työskentelyvaltiossa, tai
työntekijä oleskelee työskentelyvaltiossa yli 183 päivän ajan verosopimuksessa tarkoitettuna ajanjaksona.
Jos kansainvälisen järjestön palveluksessa oleva yleisesti verovelvollinen henkilö on myös verosopimusta sovellettaessa Suomessa asuva, verosopimus ei estä palkan verottamista Suomessa. Kansainvälisen järjestön maksama palkka on kuitenkin usein erioikeus- ja vapaussopimuksen määräyksien perusteella verosta vapautettua tuloa. Kansainväliseltä järjestöltä saatu verovapaa palkka ei yleensä vaikuta muiden ansiotulojen verotukseen.
Jos kansainvälisen järjestön palveluksessa työskentelevä henkilö on verosopimusta sovellettaessa muussa verosopimusvaltiossa asuva, Suomi voi verottaa palkkaa vain, jos työ on tehty Suomessa. Palkan verottaminen Suomessa edellyttää lisäksi, että henkilö oleskelee Suomessa yli 183 päivää verosopimuksessa määrättynä ajanjaksona. Kansainvälisen järjestön maksama palkka on kuitenkin yleensä erioikeus- ja vapaussopimuksen määräyksien perusteella verosta vapautettua tuloa.
3.4 Wienin yleissopimukset
3.4.1 Diplomaattisia suhteita ja konsulisuhteita koskevat Wienin yleissopimukset
Suomi on ratifioinut diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 4/1970) ja konsulisuhteita koskevaan Wienin yleissopimuksen (SopS 50/1980). Sopimuksissa on määräyksiä, jotka koskevat tuloverojen lisäksi sosiaaliturvaa.
Koska TVL 12 § sisältää niin henkilöpiiriltään kuin tulojen verosta vapauttamisen osalta diplomaattisia suhteita ja konsulisuhteita koskevien yleissopimusten asettamat rajoitukset Suomen verotusoikeudelle, jäävät näiden sopimusten soveltamistilanteet tuloverotuksen osalta vähäisiksi.
Diplomaattisia suhteita koskevan yleissopimuksen määräyksillä voi kuitenkin olla merkitystä myös tilanteissa, joissa muu kansainvälinen sopimus viittaa siihen sisältyviin erioikeuksiin ja vapauksiin.
Wienin sopimukset rajoittavat ainoastaan vastaanottajavaltion oikeutta kantaa veroja ja maksuja. Lähettäjävaltio ja kolmannet valtiot voivat verottaa edustustojen jäseniä lainsäädäntönsä mukaan. Verosopimukset vaikuttavat myös verotusoikeuden jakautumiseen lähettäjävaltion, vastaanottajavaltion ja kolmansien valtioiden välillä. Wienin sopimuksissa olevat vastaanottajavaltion tulojen verotusoikeutta rajoittavien määräysten soveltamisedellytykset ja sisältö ovat erilaisia riippuen siitä, mikä henkilön asema on edustustossa.
Diplomaattisuhteita koskevan sopimuksen mukaan diplomaattinen edustaja on vapautettu kaikista henkilöön ja omaisuuteen kohdistuvista valtiollisista, alueellisista ja kunnallisista maksuista ja veroista. Diplomaattinen edustaja on myös vapautettu kiinteistöverosta silloin kun vastaanottajavaltion alueella sijaitseva kiinteä omaisuus on hänen hallinnassaan lähettäjävaltion lukuun edustuston tarkoituksia varten (34 artiklan b kohta). Vapautus ei kuitenkaan koske vastaanottajavaltiossa sijaitsevasta kiinteästä omaisuudesta eikä vastaanottajavaltiossa olevista lähteistä kertyvästä yksityisestä tulosta sekä kaupallisiin yrityksiin tehdyistä sijoituksista kannettavia veroja. Diplomaattisen edustajan talouteen kuuluvat perheenjäsenet, jotka eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia, ovat samalla tavalla vapautettu veroista.
Edustuston hallinnollisen ja teknisen henkilökunnan jäsenet sekä näiden talouteen kuuluvat perheenjäsenet, jotka eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia tai eivät asu siellä vakinaisesti, ovat samalla tavalla verosta vapautettuja kuin diplomaattiset edustajat. Edustuston palveluskunnan jäsenet ja edustuston jäsenten yksityispalvelijat, jotka eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia tai eivät asu siellä vakinaisesti, on vapautettu verosta tämän työsuhteen perusteella saadusta tulosta.
Konsulisuhteita koskevan sopimuksen määräykset tuloverotuksesta vastaavat hieman erilaisista sanamuodoista huolimatta pääpiirteissään diplomaattisia edustustoja koskevia määräyksiä. Konsulivirkamiehet ja konsuliedustuston toimihenkilöt on vapautettu veroista samalla tavalla kuin diplomaattiset edustajat. Konsuliedustuston palveluskunnan jäsen ja kunniakonsuli on vapautettu vain lähettäjävaltiolta saatujen palkkatulojen verosta. Konsulisuhteita koskevan sopimuksen verovapauksia koskevat määräykset eivät koske sellaisia henkilöitä, jotka ovat Suomen kansalaisia tai asuvat vakituisesti Suomessa.
Verosopimukset voivat rajoittaa konsuli- ja kunniakonsulinedustustojen jäsenten verottamista Suomessa. Konsulisuhteita koskevaan sopimukseen sitoutuessaan Suomi on antanut mm. selityksen, jonka mukaan vapautusta veroista ei myönnetä osakkeista tai muista yhtiöosuuksista, jotka oikeuttavat hallitsemaan yhtiön Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta.
4 Valtion toisessa valtiossa sijaitseva edustusto
4.1 Suomessa sijaitseva vieraan valtion edustusto
4.1.1 Suomessa olevissa edustustoissa ja valtioiden väliselle kokoukselle Suomessa työskentelevien verovelvollisuus
Vieraan valtion Suomessa sijaitsevassa diplomaattisessa tai muussa siihen rinnastettavassa edustustossa tai lähetetyn konsulin virastossa työskentelevä henkilö on verovelvollinen Suomeen vain TVL 12 §:ssä mainituista tuloista, jos hän ei ole Suomen kansalainen. Säännös koskee kaikkia edustustossa työskenteleviä henkilöitä asemasta riippumatta, joten säännöstä voi siten soveltaa diplomaattien lisäksi tekniseen ja hallinnolliseen henkilökuntaan sekä edustuston palveluskuntaan. Säännös soveltuu myös paikalta palkattuihin. Tuloverolain 12 § soveltuu henkilöihin, jotka eivät ole Suomen kansalaisia. Jos edustustossa työskentelevä henkilö ei ole Suomen kansalainen, ei hän TVL 12 §:n määräyksistä johtuen ole verovelvollinen maailmanlaajuisista tuloistaan Suomeen. TVL 12 §:stä on kerrottu lisää tämän ohjeen luvussa 2.2.2.
Ulkoministeriö myöntää protokollakortin edustuston palveluksessa oleville henkilöille, heidän perheenjäsenilleen ja yksityisille palvelijoille. Edustuston henkilökunnan jäsenet ovat erilaisessa asemassa diplomaattisten erioikeuksien ja vapauksien osalta. Kortissa oleva kirjainmerkintä (A-D) selventää kortinhaltijan asemaa. Ulkoministeriön oppaassa
Diplomatic Privileges and Immunities in Finland
on tietoa henkilökunnan asemaan liittyvistä diplomaattisista erioikeuksista ja vapauksista.
Esimerkki 1:
Ruotsin kansalainen X työskentelee Ruotsin Helsingissä sijaitsevassa edustustossa. Häneen soveltuu TVL 12 §. Hän ei ole verovelvollinen edustuston maksamasta palkasta, pankkitilille maksetusta korosta, suomalaisten osakkeiden tuottamasta osingoista eikä niiden myynnistä syntyneistä voitoista.
Tuloverolain 12 § ei sovellu Suomen kansalaisiin. Suomi voi käyttää verotusoikeuttaan Suomen kansalaisen vieraan valtion edustustolta saamaan palkkaan, vaikka hänellä olisi myös muun valtion kansalaisuus. Wienin yleissopimuksien ja TVL 12 §:n määräykset eivät estä palkan verottamista Suomessa. Työntekijän työtehtävällä vieraan valtion edustustossa ei tässä tilanteessa ole merkitystä. Verotusoikeus palkkaan määräytyy Suomen ja vieraan valtion välisen verosopimuksen määräysten perusteella. Edustustossa työskentelystä saatuun palkkaan sovelletaan verosopimuksen julkisen palveluksen artiklaa (yleensä 19 artikla).
Yleensä verosopimuksen mukaan Suomella on yksinomainen verotusoikeus toisen valtion julkisyhteisön maksamaan palkkaan, jos
työntekijä on verosopimusta sovellettaessa Suomessa asuva, ja
työ tehdään Suomessa, ja
palkansaaja on Suomen kansalainen.
Esimerkki 2:
Suomessa yleisesti verovelvollinen Suomen kansalainen on Ruotsin Helsingissä sijaitsevassa suurlähetystössä työskentelevä hallintoavustaja. Hänen verosopimuksen mukainen asuinvaltionsa on Suomi. Hänen suurlähetystöltä saamansa palkka verotetaan Suomessa, sillä tuloverolain 12 § ei sovellu Suomen kansalaiseen ja Suomella on verosopimuksen 19 artiklan mukaan tulon verotusoikeus.
Esimerkki 3:
Suomessa yleisesti verovelvollinen Suomen kansalainen A on Saksan Helsingissä sijaitsevassa suurlähetystössä työskentelevä avustaja. Hänen verosopimuksen mukainen asuinvaltionsa on kuitenkin Saksa, sillä hänen puolisonsa ja lapsensa asuvat Saksassa perheen vakituisessa kodissa ja A on Suomessa vain tilapäisesti työskentelemässä noin 7 kuukauden ajan.
Hänen suurlähetystöltä saamaansa palkkaa ei veroteta Suomessa, sillä Suomen ja Saksan välisen verosopimuksen 18 artikla antaa verotusoikeuden vain Saksalle.
Rajoitetusti verovelvollinen, joka työskentelee vieraan valtion edustustossa Suomessa, ei ole tästä tulosta verovelvollinen Suomeen, vaikka hän olisi Suomen kansalainen. Vieraan valtion edustusto ei ole TVL 10 §:n 4 kohdassa tarkoitettu täällä oleva työnantaja eikä tulo ole tämän vuoksi Suomesta saatua tuloa.
4.1.2 Edustuston palveluksessa ansaittu eläke
Edustuston palveluksessa ansaittu eläke ei ole TVL 12 §:n tarkoittamalla tavalla verovapaata tuloa, sillä TVL 12 § koskee sanamuotonsa mukaan vain edustuston palveluksessa olevia henkilöitä. Siten eläke on Suomessa veronalaista tuloa ja tulon verotusoikeus ratkaistaan tuloverolain ja verosopimuksen perusteella.
Esimerkki 4:
Suomessa asuva Australian kansalainen on jäänyt eläkkeelle Australian Helsingissä sijaitsevan suurlähetystön palveluksesta. Eläkkeelle jäätyään hän asuu edelleen Suomessa ja saa suurlähetystön palveluksen perustuvaa eläkettä Australiasta.
Koska eläkkeensaaja ei enää ole edustuston palveluksessa, TVL 12 § ei sovellu eläkkeensaajaan. Australiasta saatu eläke on henkilön veronalaista tuloa Suomessa. Suomen ja Australian välinen verosopimus antaa eläkkeeseen verotusoikeuden myös Australialle. Suomen verotuksessa poistetaan kaksinkertainen verotus, eli huomioidaan henkilön Australiaan maksamat verot.
4.2 Ulkomailla sijaitseva Suomen edustusto
4.2.1 Suomen ulkomailla sijaitsevissa edustustoissa työskentelevien verovelvollisuusasema
Ulkomaan edustustoissa työskentelevät voivat olla joko lähetettyyn henkilöstöön kuuluvia tai paikalta palkattuja (asemamaasta palkattu, paikallisesti palkattu). Jos henkilö ei ole lähetettyyn henkilöstöön kuuluva, hän on paikalta palkattu. Ulkoministeriö määrittelee, kuuluuko henkilö lähetettyyn henkilöstöön vai onko hän paikalta palkattu. Henkilön verotuskohtelu määräytyy ulkoministeriön luokittelun perusteella.
Suomen ulkomaan edustustoissa työskentelevät Suomen kansalaiset ovat koko palvelun keston ajan Suomessa yleisesti verovelvollisia, jos he kuuluvat lähetettyyn henkilöstöön (TVL 11 §:n 2 momentin 1 kohta). Paikalta palkattu henkilö on Suomen valtion muussa pysyväisessä päätoimisessa palveluksessa ulkomailla (TVL 11 §:n 3 momentti).
Paikalta palkattua pidetään yleisesti verovelvollisena koko edustuston palveluksen ajan, jos hän välittömästi ennen tätä palvelusta koskevan sopimuksen tekemistä on yleisesti verovelvollinen Suomessa. Suomen kansalaisia koskevaa ns. kolmen vuoden sääntöä ei tällöin sovelleta. Paikalta palkattu voidaan kuitenkin katsoa rajoitetusti verovelvolliseksi, jos hän itse sitä vaatii ja osoittaa lisäksi, ettei hänellä ole verovuoden aikana olennaisia siteitä Suomeen. Verovelvollisuusasemaa ja kolmen vuoden sääntöä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen - luonnolliset henkilöt
.
Jos henkilöä on pidetty Suomessa yleisesti verovelvollisena ulkomaan edustuston palveluksen vuoksi, hänestä voi tulla Suomessa rajoitetusti verovelvollinen heti palveluksen päättyessä, jos ulkomaille muuttovuoden jälkeiset kolme vuotta ovat jo kuluneet palveluksen päättyessä.
Jos henkilö on jo ennen palveluksensa alkamista tullut Suomessa rajoitetusti verovelvolliseksi, yleinen verovelvollisuus ei synny pelkästään ulkomaan edustustossa alkavan palvelun vuoksi. Henkilö säilyy edelleen rajoitetusti verovelvollisena, ellei häntä palkata lähetettyyn henkilöstöön kuuluvaksi (TVL 11 §:n 2 momentin 1 kohta).
Ulkomaan edustustoissa työskentelevien työntekijöiden perheenjäsenten asuinpaikka ratkaistaan normaalisti TVL 11 §:n mukaan.
4.2.2 Työskentely Suomen ulkomailla sijaitsevissa edustustoissa
Suomen ulkomailla sijaitsevan edustuston maksama palkka on yleisesti verovelvolliselle veronalaista tuloa Suomessa. Suomen ulkomaanedustustoissa työskentelevän lähetetyn henkilöstön työnantaja on ulkoministeriö. Paikalta palkatun henkilöstön työnantaja on edustusto, joka maksaa myös työntekijän palkan. Myös paikalta palkatun työntekijän palvelus katsotaan Suomen valtion palvelukseksi.
Edustustossa työskentelystä saatuun palkkaan sovelletaan verosopimuksen julkisen palveluksen artiklaa (yleensä 19 artikla). Useimpien verosopimusten pääsäännön mukaan sopimusvaltion, sen osan, paikallisviranomaisen tai muun tämän valtion julkisoikeudellisen oikeushenkilön maksamasta palkasta verotetaan vain tässä valtiossa. Palkasta verotetaan kuitenkin vain siinä valtiossa, jossa työ tehdään, jos saaja asuu työskentelyvaltiossa ja
saaja on kyseisen valtion kansalainen tai
saajasta ei tullut työskentelyvaltiossa asuva ainoastaan tämän työn tekemiseksi.
Esimerkki 5:
Suomen kansalainen työskentelee lähetettynä työntekijänä Suomen ulkomaanedustustossa Saksassa. Hän on Ulkoministeriön määritelmän mukaan lähetetty työntekijä. Hänen verosopimuksen mukainen asuinvaltionsa on Saksa. TVL 11 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan hän pysyy Suomessa yleisesti verovelvollisena koko edustustossa työskentelynsä ajan. Koska hän on vain Suomen kansalainen ja hän asuu Saksassa vain ulkomaanedustustossa työskentelyn takia, on palkan verotusoikeus Suomen ja Saksan välisen verosopimuksen 18 artiklan mukaan vain Suomella.s.
Esimerkki 6:
Suomen kansalainen A on asunut Saksassa perheineen jo usean vuoden ajan ja hän on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen. Hänet palkataan työskentelemään Suomen ulkomaanedustustoon Saksassa paikalta palkattuna. A:sta ei tule Suomessa yleisesti verovelvollista pelkästään ulkomaanedustustossa työskentelyn vuoksi.
Suomen ja Saksan välisen verosopimuksen 18 artiklan mukaan palkan verotusoikeus on vain Saksalla, koska A:sta ei tullut Saksassa asuvaa ainoastaan ulkomaanedustustossa työskentelyn vuoksi.
Koska ulkomailla sijaitsevan edustuston maksama palkka on ulkoministeriön maksamana TVL 10 §:n 3 kohdan tarkoittamaa Suomesta saatua tuloa, on palkka veronalaista tuloa myös rajoitetusti verovelvolliselle. Suomen ulkomaanedustuksessa ulkomailla työskentelevien Suomessa rajoitetusti verovelvollisten saama palkka ei kuitenkaan ole Suomesta saatua tuloa silloin kun rajoitetusti verovelvollinen ei ole Suomen kansalainen (TVL 76 §:n 1 mom. 4 k). Myös verosopimus voi rajoittaa Suomen verotusoikeutta.
5 Yhdistyneet Kansakunnat
5.1 Yhdistyneiden kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskeva yleissopimus ja palkan verovapaus
Yhdistyneiden kansakuntien erityisasemasta määrätään Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 23-24/1958). Sopimuksen 5 artiklan 18 §:n mukaan Yhdistyneiden kansakuntien virkamiehet nauttivat verovapautusta Yhdistyneiden kansakuntien heille suorittamista palkoista ja palkkioista. Siten heidän palkkansa on vapaa kansallisista veroista. Palkat ja palkkiot ovat verovapaita riippumatta siitä, missä maassa virkamies työskentelee tai tekeekö virkamies etätyötä.
Vapautusta sovelletaan niihin henkilöihin, joihin sovelletaan henkilöstösääntöjä (Staff Regulations and Rules of the United Nations). Virkamiehelle annetaan nimityskirje, josta ilmenee, että henkilöstösääntöjä sovelletaan. Sillä ei ole merkitystä, onko nimitys tilapäinen, määräaikainen tai pysyvä. Yhdistyneiden Kansakuntien virkamiehet ovat velvollisia maksamaan YK:n sisäistä veroa.
5.2 Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmä
Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeus- ja vapaussopimus koskee pääelinten lisäksi peruskirjan mukaisesti perustettuja rahastoja, ohjelmia ja muita elimiä, joita on useita kymmeniä. Yleensä nämä elimet on perustettu yleiskokouksen tai muun pääelimen päätöslauselmalla. Peruskirjan mukaan tarpeellisiksi katsottavia apuelimiä voidaan perustaa tämän peruskirjan mukaisesti. YK-järjestelmään luetaan myös Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöt ja yhteistyöorganisaatiot.
YK-järjestelmää tukemaan ja toimintaa tunnetuksi tekemään on perustettu kansalaisjärjestöjä, Suomessa toimii muun muassa Suomen YK-liitto ry. ja Suomen Unicef ry. Nämä ovat kotimaisia yhdistyksiä, eikä YK:ta tai sen erityisjärjestöjä tai näiden työntekijöitä koskevia lain tai sopimusten määräyksiä sovelleta näihin tai vastaaviin muihin yhdistyksiin.
Tuloverolaissa on määräyksiä, joissa erikseen mainitaan YK tai sen erityisjärjestö, kuten TVL 11 §, 12 § ja 76 §. Tuloverolain Yhdistyneiden kansakuntien ja erityisjärjestöjen palveluksessa olevia koskevia määräyksiä ei voi laventaa muihin yhteistyöjärjestöihin. Esimerkiksi TVL 76 §:n 3 kohdan verovapaus ei sovellu muihin kuin nimenomaisesti YK:n tai sen erityisjärjestön maksamaan palkkaan tai palkkioon. Lisäksi TVL 11 §:ssä ja 12 §:ssä on mainittu erikseen Kansainvälinen Atomienergiajärjestö (yhteistyöjärjestö), jolloin Kansainvälisen Atomienergiajärjestön palveluksessa oleviin sovelletaan edellä mainittuja säännöksiä.
Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöihin sovelletaan yleissopimusta Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöjen erioikeuksista ja erivapauksista, jonka liitteissä on kunkin järjestön osalta tarkennuksia erioikeuksista. Yhteistyöorganisaatioiden, joita käsitellään jäljempänä seuraavassa luvussa, osalta on erikseen sovittu niille kuuluvista erioikeuksista.
Suomi on jäsenenä seuraavissa YK:n erityisjärjestöissä:
Kansainvälinen työjärjestö (ILO)
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
YK:n kasvatus-, tiede-, ja kulttuurijärjestö (UNESCO)
Maailman terveysjärjestö (WHO)
Maailmanpankkiryhmä (World Bank Group)
Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki (IBRD)
Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA)
Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC)
Monenkeskinen investointitakauslaitos (MIGA)
Kansainvälinen investointikiistojen sovittelukeskus (ICSID)
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)
Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO)
Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO)
Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)
Maailman postiliitto (UPU)
Maailman ilmatieteellinen järjestö (WMO)
Maailman henkisen omaisuuden suojelujärjestö (WIPO)
Kansainvälinen maatalouden kehittämisrahasto (IFAD)
YK:n teolli
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
