← Suomi
    VERO-VH/5918/00.01.00/2025
    Suomi

    VERO-VH/5918/00.01.00/2025 — Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus Syventävä vero-ohje Antopäivä 19.5.2026 Versiohistoria Diaarinumero VH/5918/00.01.00/2025 Voimassaolo 19.5.2026 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti Korvaa ohjeen VH/8016/00.01.00/2024, 2.4.2025 Ohjeessa käsitellään terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen arvonlisäverotusta. Ohjeessa tuodaan esille ne edellytykset, joiden täyttyessä terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynti on arvonlisäverotonta. Ohjeessa olevat viittaukset Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon (Valvira) on muutettu viittauksiksi 1.1.2026 toimintansa aloittaneeseen Lupa- ja valvontavirastoon. Ohjeeseen on lisätty Ahvenanmaan maakunnassa tarjottavia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja koskeva luku 2.3. Ohjeen lukuun 3.1 on täsmennetty, millä edellytyksillä terveydenhuollon ammattihenkilön täydennyskoulutukseen perustuvia hoitomuotoja voidaan pitää arvonlisäverottomina terveyden- ja sairaanhoitopalveluina. Ohjeen lukuun 3.2 on täsmennetty, millaisia työterveyshuoltopalvelujen osana tarjottavia palveluja esimerkiksi pidetään arvonlisäverollisina palveluina. Ohjeeseen on lisätty lääkärin lausuntoja ja todistuksia sekä hallinnollisia palveluja koskeva luku 3.3. Ohjeen lukua 3.4 on muutettu terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tuottamista varten tapahtuvan työvoiman vuokraamisen arvonlisäverokäsittelyn osalta. Ohjeen luvusta 3.5 on poistettu viittaukset kumottuihin mielenterveyslain 4 §:n 3 momenttiin ja mielenterveysasetuksen 1 §:ään. Lukuun on lisätty viittaus terveydenhuoltolain 78 c §:ään. Ohjeen lukuun 3.6.1 on tehty täsmennys myyjän näyttövelvollisuuden osalta. Ohjeen lukua 3.7 on päivitetty kuuma kivi -hieronnan ja voice massage -hieronnan arvonlisäverokäsittelyn osalta. Ohjeen lukuun 4.3 on lisätty viittaus korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen KHO 2019:158 ja keskusverolautakunnan ennakkoratkaisuun KVL 050/2023. Ohjeen luvun 4.5 otsikko on muutettu ja lukuun on lisätty viittaus keskusverolautakunnan ennakkoratkaisuun KVL 020/2023. Lisäksi ohjeeseen on tehty muita täsmennyksiä. Ohje korvaa aikaisemman ohjeen Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus (VH/8016/00.01.00/2024). 1 Yleistä Arvonlisäverolaissa terveyden- ja sairaanhoitopalvelulla tarkoitetaan ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn määrittämiseksi taikka terveyden- ja toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä. Terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen arvonlisäverotuksesta säädetään arvonlisäverolain (AVL) 34–36 §:ssä sekä arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) 132 artiklassa. Terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen arvonlisäverotus määräytyy erityisesti sillä perusteella: kuka palvelun suorittaa ja millainen palvelu on luonteeltaan. Terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tarjoamisen edellytyksistä ja valvonnasta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (741/2023), joka on tullut voimaan 1.1.2024. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetulla lailla on kumottu yksityisestä terveydenhuollosta annettu laki (152/1990). Ahvenanmaan maakunnassa tarjottavien terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen osalta ks. luku 2.3. 2 Palvelun suorittaja Palvelu on arvonlisäverolain 35 §:n mukaan arvonlisäveroton terveyden- ja sairaanhoitopalvelu, jos kyseessä on: valtion, hyvinvointialueen tai kunnan ylläpitämässä terveydenhuollon toimintayksikössä annettava hoito (julkinen terveyspalvelujen palveluntuottaja) sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (741/2023) tarkoitettu yksityisen palveluntuottajan antama terveyspalvelu (yksityinen terveyspalvelujen palveluntuottaja) sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito, joka harjoittaa toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden nojalla tai joka on lain nojalla rekisteröity (itsenäinen elinkeinonharjoittaja) Toisin kuin aiemmin yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa uudessa 1.1.2024 voimaan tullessaan sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa ei määritellä erikseen itsenäisen terveydenhuollon ammatinharjoittajan käsitettä. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa yksityisellä terveyspalvelun palveluntuottajalla viitataan kaikkiin terveyspalvelun tarjoajiin tämän oikeudellisesta muodosta riippumatta. Maininta sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön antamasta hoidosta, joka harjoittaa toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden nojalla tai joka on lain nojalla rekisteröity, on kuitenkin säilytetty arvonlisäverolain 35 §:n 2 kohdassa. 2.1 Julkinen terveyspalvelujen palveluntuottaja Julkisten terveyspalvelujen palveluntuottajien ylläpitämiä terveydenhuollon toimintayksikköjä ovat esimerkiksi julkisyhteisön ylläpitämät sairaalat sekä terveyskeskukset. Julkisyhteisön ylläpitämässä terveydenhuollon toimintayksikössä annettava hoito on arvonlisäverotonta. 2.2 Yksityinen terveyspalvelujen palveluntuottaja Julkisen terveyspalvelujen palveluntuottajan antamaan terveyspalveluun rinnastetaan yksityisen terveyspalvelujen palveluntuottajan antama sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa tarkoitettu terveyspalvelu. Yksityinen palveluntuottaja voi olla esimerkiksi osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys tai säätiö (laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta 4 § 2 kohta). Yksityinen terveyspalvelujen palveluntuottaja ylläpitää yksityistä terveydenhuollon toimintayksikköä. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (4 § 4 kohta) terveyspalvelulla tarkoitetaan potilaan terveydentilan määrittämiseksi, hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, terveyden- ja sairaanhoitoa taikka muuta käsittelyä, jossa käytetään lääketieteellisiä tai hammaslääketieteellisiä menetelmiä tai joka perustuu lääketieteeseen tai hammaslääketieteeseen ja, joita suorittavat terveydenhuollon ammattihenkilöt tai joita suoritetaan terveydenhuollon palveluyksikössä, liikkuvana palveluna, etä- tai digiyhteydellä taikka potilaan luona tai terveydenhuoltolain (1326/2010) 40 §:ssä tarkoitettuna ensihoitopalveluna. Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993) mukaan arvonlisäverotonta olisi vain yhteiskunnan valvonnan piiriin kuuluva hoito. Ennen sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain voimaantuloa 1.1.2024 yksityisen palveluntuottajan antama hoito oli lähtökohtaisesti arvonlisäverotonta silloin, kun yksityisellä palveluntuottajalla oli yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain mukainen lupa. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain voimaantulon jälkeen yksityisen palveluntuottajan on luvan hakemisen sijaan rekisteröidyttävä Lupa- ja valvontaviraston (aiemmin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira) ylläpitämään valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin (Soteri). Yksityisen palveluntuottajan on ilmoitettava rekisteröitäväksi Soteri-rekisteriin myös se palveluyksikkö tai ne palveluyksiköt, joissa yksityinen palveluntuottaja tuottaa terveyspalveluja. Yksityisen terveyspalvelujen palveluntuottajan antama terveyspalvelu on edellä todetun mukaisesti arvonlisäverotonta ainoastaan silloin, kun yksityinen palveluntuottaja ja sen palveluyksikkö on rekisteröity Soteri-rekisteriin. Terveyden- ja sairaanhoitopalvelun edelleenmyynti voi kuitenkin tietyissä olosuhteissa olla arvonlisäverotonta, vaikka edelleenmyyjää ei olisikaan rekisteröity Soteri-rekisteriin. Edellytyksenä tällöin on, että myyntiketjun ensimmäinen myyjä ja sen palveluyksikkö on rekisteröity Soteri-rekisteriin ja että myyntiketjun ensimmäisen myyjän myynti täyttää muutoinkin arvonlisäverottoman terveyden- ja sairaanhoitopalvelun myynnin edellytykset. Edelleenmyytävien palvelujen on siten oltava luonteeltaan arvonlisäverottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja ja hoidon antajan terveydenhuollon ammattihenkilö. Tällaisesta tilanteesta oli kyse korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2017:192. KHO 2017:192 A Oy myi näöntutkimuspalveluja yritysasiakkaille, joiden työterveyshuollon osana suoritettiin näöntutkimus yritysasiakkaiden yksittäisille työntekijöille. Näöntutkimuksen suorittivat A Oy:n liikeverkostoon kuuluvat itsenäisten yrittäjien omistamat optikkoliikkeet, joiden kanssa A Oy:llä oli palvelusopimus. Optikkoliikkeet laskuttivat palvelusta A Oy:tä, joka puolestaan laskutti palvelun edelleen yritysasiakkaalta. A Oy:llä ei ollut yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain (152/1990) mukaista lupaa terveydenhuollon palvelujen antamiseen. Sen sijaan A Oy:lle optikkopalvelut myyvillä optikkoliikkeillä oli tällainen lupa ja näöntutkimuksen suorittavat optikot olivat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja rekisteröityjä yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen antajien rekisteriin (Valveri-rekisteri). Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy:n suoritettava arvonlisäveroa verosta vapautettujen näöntutkimuspalvelujen edelleenmyynnistä yritysasiakkailleen. Arvonlisäverolain 34 §:ssä on vapautettu verosta terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynti ja arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan johdantolauseen mukaan mainitussa säännöksessä luetellut liiketoimet. Verosta vapautetut terveyden- ja sairaanhoitopalvelut on määritelty arvonlisäverolain 35 §:ssä ja arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa. Määritelmien mukaiset edellytykset koskevat palvelun sisältöä ja toiminnan harjoittajan asemaa esimerkiksi yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettuna toiminnan harjoittajana tai arvonlisäverodirektiivin sanamuodon mukaan asianmukaisesti hyväksyttynä yhteisönä. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei arvonlisäverolaissa tai arvonlisäverodirektiivissä ollut säädetty, että terveyden- ja sairaanhoitopalvelut on vapautettava verosta vain toiminnan harjoittajan myyminä. Verosta vapautetun palvelun edellytykset täyttävien palvelujen myyjälle, joka ei ole toiminnan harjoittaja, ei ollut arvonlisäverolaissa tai arvonlisäverodirektiivissä asetettu myyjän asemaan liittyviä edellytyksiä eli esimerkiksi edellytystä siitä, että myyjällä tulisi olla yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa säädetty Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston myöntämä toimilupa tai että myyjän tulisi olla yhteiskunnan valvoma asianmukaisesti hyväksytty yhteisö, eikä tällaista edellytystä voitu johtaa myöskään verosta vapauttamisen tarkoituksesta. Sen sijaan arvonlisäverotuksessa sovellettavan verotuksen neutraalisuuden periaatteen katsottiin edellyttävän tulkintaa, jonka mukaan verosta vapauttamisen edellytykset täyttävän palvelun edelleenmyynti on vapautettu verosta. A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa näöntutkimuspalvelujen edelleenmyynnistä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2013:40 oli puolestaan kyse yhtiöstä A Oy, jolla ei ollut yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain mukaista lupaa (nykyisin rekisteröinti Soteri-rekisteriin). A Oy:n myymät psykologipalvelut olivat arvonlisäverottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja, koska palvelujen suorittaja B oli psykologi, joka oli merkitty itsenäisenä terveydenhuollon ammatinharjoittajana yksityisten palvelujen antajien rekisteriin (nykyisin Soteri-rekisteri). KHO 2013:40 A Oy oli vuosina 2006-2008 myynyt muun toimintansa ohella pääosakkaansa B:n suorittamia psykologin palveluja. B oli koulutukseltaan psykologi ja hän oli ollut tuona aikana merkittynä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin itsenäisenä ammatinharjoittajana psykologin toiminnasta. Kun otettiin huomioon arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY ja sitä edeltäneen kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY verosta vapautettuja terveyden- ja sairaanhoitopalveluja koskevat säännökset, niiden tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä palvelujen luonne ja tarkoitus, A Oy:n pääosakkaan B:n tuottamia psykologin palveluja pidettiin arvonlisäverolaissa ja –direktiivissä tarkoitettuina verosta vapautettuina terveyden- ja sairaanhoitopalveluina, koska kysymys oli sellaisesta terveydenhuollon ammattihenkilön eli B:n antamasta hoidosta, joka harjoitti toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden nojalla ja joka oli lain nojalla rekisteröity. Merkitystä ei ollut sillä, että A Oy:llä ei ollut yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua lupaa terveydenhuollon palvelujen antamiseen. A Oy:n ei näin ollen ollut suoritettava arvonlisäveroa B:n suorittamista psykologin palveluista. 2.2.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain mukainen rekisteröinti Yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain kumonneessa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa säädetään sekä julkisten että yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonnasta. Kyseisessä laissa säädetään myös palveluntuottajan toimintaedellytyksistä, rekisteröinnistä ja omavalvonnasta. Laki on tullut voimaan 1.1.2024. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuja terveyspalveluja saa tuottaa vain sellainen palveluntuottaja, joka on ja jonka ylläpitämä palveluyksikkö on Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämässä valtakunnallisessa palveluntuottajien rekisterissä eli Soteri-rekisterissä. Palveluntuottajan toiminnan aloittamisen tai muutoksen toteuttamisen edellytyksenä on, että palvelutoiminnan rekisteröinnistä tai sen muutoksesta on tehty päätös (laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta 5 §). Soteri-rekisteriin rekisteröidään sekä julkiset että yksityiset terveyspalvelujen palveluntuottajat ja palveluyksiköt. Vaikka yksityisestä terveydenhuollosta annettu laki on kumottu 1.1.2024 alkaen, kyseisen lain nojalla myönnetty lupa yksityisten terveydenhuollon palvelujen antamiseen on edelleen voimassa. Lupa- ja valvontavirasto muuttaa kuitenkin viran puolesta kyseiset luvat sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain mukaisiksi palveluntuottajan ja palveluyksikköjen rekisteröinneiksi (laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta 55 §). Julkisten palveluntuottajien osalta rekisteröintivaatimus Soteri-rekisteriin tulee voimaan 1.1.2028. Edellä käsiteltyä terveyspalvelujen palveluntuottajan ja tämän ylläpitämän palveluyksikön rekisteröintivaatimusta koskevaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 5 §:ää on muutettu tilapäisesti lailla 964/2024. Tilapäinen sääntely on voimassa 1.2.2025-31.12.2026. Tilapäisen sääntelyn aikana terveyspalvelujen palveluntuottaja, jonka asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuu yhdestä henkilöstä, voi aloittaa toimintansa tai toteuttaa toiminnan muutoksen rekisteröintihakemuksen tekemisen jälkeen ennen Soteri-rekisteröintiä koskevan päätöksen saamista. Lisätietoa tilapäisestä sääntelystä löytyy Lupa- ja valvontaviraston internet-sivuilta . 2.2.2 Terveydenhuollon ammattihenkilöt Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 2 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat olla laillistettuja ammattihenkilöitä, luvan saaneita ammattihenkilöitä tai nimikesuojattuja ammattihenkilöitä. Laillistettuja ammattihenkilöitä ovat sellaiset terveydenhuollon ammattihenkilöt, joilla on ammatinharjoittamisoikeus. Laillistettuja ammattihenkilöitä ovat lääkärit, hammaslääkärit, proviisorit, psykologit, puheterapeutit, ravitsemusterapeutit, farmaseutit, sairaanhoitajat, kätilöt, terveydenhoitajat, fysioterapeutit, laboratoriohoitajat, röntgenhoitajat, suuhygienistit, toimintaterapeutit, optikot ja hammasteknikot. Luvan saaneita ammattihenkilöitä ovat ne terveydenhuollon ammattihenkilöt, joille Lupa- ja valvontavirasto on laillistuksen sijasta myöntänyt ammatinharjoittamisluvan. Lupa- ja valvontavirasto voi myöntää ammatinharjoittamisluvan ulkomaalaiselle, joka on Euroopan talousalueen ulkopuolisen valtion kansalainen, ja joka on suorittanut ammattiin johtavan koulutuksen muussa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa. Luvan saaneella terveydenhuollon ammattihenkilöllä on oikeus työskennellä rajoitetusti Suomessa ennen laillistamisen edellytyksenä olevan tutkinnon suorittamista. Terveydenhuollon ammattihenkilö (laillistettu ammattihenkilö tai luvan saanut ammattihenkilö) on oikeutettu toimimaan asianomaisessa terveydenhuollon ammatissa ja käyttämään asianomaista ammattinimikettä. Nimikesuojattuja ammattihenkilöitä ovat sellaiset terveydenhuollon ammattihenkilöt, joilla on oikeus käyttää ammattihenkilön ammattinimikettä. Nimikesuojattuja ammattihenkilöitä ovat apuvälineteknikot, jalkaterapeutit, koulutetut hierojat, kiropraktikot, naprapaatit, osteopaatit, lähihoitajat, psykoterapeutit, sairaalafyysikot, sairaalageneetikot, sairaalakemistit, sairaalamikrobiologit ja sairaalasolubiologit. Nimikesuojatun ammattihenkilön antamia hoitoja saavat antaa sellaiset muutkin kuin nimikesuojatut ammattihenkilöt, joilla on siihen riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Myös aiemmin nimikkeen saaneet apuhoitajat, hammashoitajat, jalkojenhoitajat, kuntohoitajat, lastenhoitajat, lääkintävahtimestari-sairaankuljettajat, mielenterveyshoitajat, mielisairaanhoitajat ja perushoitajat ovat nimikesuojattuja ammattihenkilöitä. Laillistetut terveydenhuollon ammattihenkilöt merkitään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin (Terhikki). Nimikesuojattujen ammattihenkilöiden osalta tietojen ilmoittaminen on vapaaehtoista. Terhikki-rekisteriin merkitty terveydenhuollon ammattihenkilön nimi ja ammattipätevyys ovat julkisia tietoja. Näistä julkisista tiedoista on muodostettu oma erillinen julkinen rekisteri, jota kutsutaan nimellä JulkiTerhikki. JulkiTerhikki löytyy osoitteesta https://julkiterhikki.lvv.fi/ . Jos nimikesuojattua ammattihenkilöä ei ole merkitty Terhikki-rekisteriin, hänen tulee tarvittaessa toimittaa Verohallinnolle selvitys terveydenhuollon ammattitutkinnon suorittamisesta. Jotta yksityisen palveluntuottajan antama terveyspalvelu voi olla arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua, terveyspalvelun antajan tulee olla terveydenhuollon ammattihenkilö. Jos terveyspalvelun antaja ei ole terveydenhuollon ammattihenkilö, suoritetaan palvelun myynnistä arvonlisävero. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2014:34 oli kyse urheiluhierojakoulun opiskelijoiden suorittamista hierontapalveluista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska urheiluhierojakoulun opiskelijat eivät olleet vielä nimikesuojattuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, heidän suorittamansa hierontapalvelut olivat arvonlisäverollisia palveluja. Urheiluhierojakoulun opiskelijoiden antama terveyspalvelu ei ollut arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. KHO 2014:34 A Oy toimi yksityisenä urheiluhierojakouluna järjestäen vuosittain 4-5 hierojakurssia. A Oy sai tuloja hierojan ammattiin opiskelevien opiskelijoiden suorittamista maksullisista hierontapalveluista. A Oy:llä ei ollut vuosina 2007-2009 yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain (152/1990) 4 §:ssä tarkoitettua lupaa terveydenhuollon palvelujen antamiseen. A Oy:n palveluksessa olevat opettajat olivat koulutettuja hierojia. Opiskelijat toimivat hierontapalveluja suorittaessaan näiden koulutettujen hierojien ohjauksen ja valvonnan alaisina. Koska A Oy:ssä hierontapalveluja suorittivat koulun opiskelijat, joilla ei ollut oikeutta käyttää koulutetun hierojan ammattinimikettä, näitä hierontapalveluja ei ollut pidettävä arvonlisäverosta vapautettuina terveyden- ja sairaanhoitopalveluina. A Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa opiskelijoiden suorittamien hierontapalvelujen myynnistä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä KHO 2014:34 sovelletaan ainoastaan nimikesuojatun terveydenhuollon ammattihenkilön ammattiin opiskeleviin. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 2 §:n 3 momentin mukaan laillistetun ammattihenkilön tehtävissä voi sen sijaan toimia tilapäisesti myös kyseiseen ammattiin opiskeleva. Laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön ammattiin opiskelevan antama terveyspalvelu on edellytysten täyttyessä arvonlisäverotonta. Vaikka urheiluhierojakoulun opiskelijoiden ja muiden nimikesuojatun terveydenhuollon ammattihenkilön ammattiin opiskelevien suorittamien palvelujen myynti ei voi olla arvonlisäverotonta sillä perusteella, että kyse olisi arvonlisäverolain 34 §:ssä ja 35 §:ssä tarkoitetusta arvonlisäverottomasta terveyden- ja sairaanhoitopalvelun myynnistä, oppilaitoksen palvelun myynti voi olla edellytysten täyttyessä arvonlisäverotonta arvonlisäverolain 39 §:ssä ja 40 §:ssä tarkoitettuna opetukseen liittyvän palvelun myyntinä. Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian päätöksessään KHO 2018:115. Koulutuspalvelujen arvonlisäverotusta on käsitelty ohjeessa Koulutustoiminnan arvonlisäverotus . Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu KVL 005/2013 koski tilannetta, jossa samaa palvelua suorittivat sekä terveydenhuollon ammattihenkilöt että sellaiset henkilöt, jotka eivät olleet terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden suorittama palvelu oli arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. KVL 005/2013 X Oy suoritti silmänpohjan valokuvausta sekä omissa tiloissaan että julkisen terveydenhuollon toimintayksiköissä. Julkiselle terveydenhuollolle yhtiö myi kokonaispalvelun, joka kuvauksen lisäksi sisälsi mm. esitietojen keräämisen, kuvattavien kutsumisen kuvauksiin, laajennustippojen annostelun, silmänpohjakuvien tallentamisen X Oy:n tietojärjestelmään, lääkärinlausuntojen laatimisen ja lausuntojen toimittamisen kuvattaville. X Oy käytti kuvaukseen omia laitteitaan ja kuvauksen jälkeen tiedot siirrettiin yhtiön omaan tietojärjestelmään. Kuvauksen saattoi suorittaa optikko tai muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö. X Oy:llä oli yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 4 §:n mukaisia lupia silmänpohjan valokuvauksen suorittamiseen. Kun silmänpohjan valokuvauksen toteutti terveydenhuollon ammattihenkilö, kyse oli AVL 35 §:ssä tarkoitetusta terveyden- ja sairaanhoitopalvelusta, jonka myynnistä ei AVL 34 §:n 1 momentin perusteella tullut suorittaa arvonlisäveroa. Kun palvelun suorittaja ei ollut terveydenhuollon ammattihenkilö, edellä tarkoitetun palvelukokonaisuuden myynnistä tuli suorittaa arvonlisäveroa AVL 1 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. 2.3 Ahvenanmaan maakunnassa tarjottavat terveyden- ja sairaanhoitopalvelut Terveyden- ja sairaanhoidon järjestäminen ja valvonta kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan omaan lainsäädäntövaltaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annettua lakia ei sovelleta Ahvenanmaan maakunnassa tarjottaviin terveyden- ja sairaanhoitopalveluihin eikä Soteri-rekisteri siten ulotu Ahvenanmaan maakuntaan. Ahvenanmaan maakunnassa julkisesti tarjottavista terveyden- ja sairaanhoitopalveluista säädetään terveyden- ja sairaanhoitoa koskevassa maakuntalaissa (Landskapslag (2011:114) om hälso- och sjukvård). Yksityisten terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tarjoamisesta Ahvenanmaan maakunnassa säädetään puolestaan yksityisestä terveydenhuollosta annetussa maakuntalaissa (Landskapslag (2024:29) om privat hälso- och sjukvård), joka sisältää säännökset yksityistä terveydenhuoltoa koskevista laatuvaatimuksista, lupamenettelystä, rekisteröinnistä ja valvonnasta. Arvonlisäverolain 35 §:n 1 kohdan mukaan arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitoa on muun ohella kunnan ylläpitämässä terveydenhuollon toimintayksikössä annettava hoito. Koska Ahvenanmaan maakuntaan ja Ahvenanmaan maakuntaan kuuluvaan kuntaan sovelletaan, mitä arvonlisäverolaissa säädetään kunnasta (AVL 8 §), julkisen terveyspalvelujen palveluntuottajan antama hoito Ahvenanmaan maakunnassa on arvonlisäverolain 35 §:n 1 kohdan nojalla arvonlisäverotonta vastaavin edellytyksin kuin muualla Suomessa. Yksityisten terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen arvonlisäverottomuuden edellytyksistä säädetään puolestaan Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetussa laissa (1266/1996, jäljempänä erillislaki). Erillislain 7 a §:n 1 momentin mukaan, mitä arvonlisäverolain 35 §:n 1 kohdassa säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa tarkoitetusta yksityisen palveluntuottajan antamasta terveyspalvelusta, sovelletaan myös Ahvenanmaan maakunnassa yksityisestä terveydenhuollosta annetussa maakuntalainsäädännössä tarkoitettuun hoitoon. Yksityisestä terveydenhuollosta annetun maakuntalain terveydenhuollon palvelun määritelmä vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 4 §:n 4 kohdan terveyspalvelun määritelmää. 2.4 Palvelun myyjän määräytyminen ja myydyn palvelun arvonlisäverokäsittely Terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat toimia julkisen tai yksityisen palveluntuottajan tiloissa itsenäisinä elinkeinonharjoittajina esimerkiksi oman toiminimensä tai osakeyhtiönsä kautta. Tilanne on tällainen esimerkiksi silloin, kun lääkäri harjoittaa itsenäisesti elinkeinotoimintaansa lääkäriasemalla. Itsenäiset elinkeinonharjoittajat ja lääkäriasemat voivat myydä myös toisilleen palveluja, jotka myydään edelleen asiakkaalle. Edellä kuvatuissa tilanteissa on tiedettävä, kuka palvelun myy kenellekin, ja miten myydyn palvelun luonnetta tulee kussakin tilanteessa arvonlisäverotuksessa arvioida. Jos palvelun myynnistä suoritetaan arvonlisäveroa, on tiedettävä, kuka on palvelun myynnistä arvonlisäverovelvollinen ja miten suoritettavan arvonlisäveron peruste määräytyy. Terveydenhuollon ammattihenkilö voi työskennellä lääkäriasemalla palkkasuhteessa. Terveydenhuollon ammattihenkilö ei ole tällöin arvonlisäverovelvollinen, vaikka hänen antamansa palvelu olisikin arvonlisäverollista. Lääkäriasema myy palvelun asiakkaalle. Lääkäriasema suorittaa myynnistä arvonlisäveron, jos myyty palvelu on arvonlisäverollinen. Toiminta voidaan kuitenkin järjestää myös siten, että lääkäriasema ostaa palvelun ensin itsenäiseltä elinkeinonharjoittajalta ja myy tämän jälkeen palvelun edelleen asiakkaalle omissa nimissään mutta itsenäisen elinkeinonharjoittajan lukuun (komissiokauppa). Jos myyty palvelu on arvonlisäverollinen, sekä itsenäinen elinkeinonharjoittaja että lääkäriasema suorittavat palvelun myynnistä arvonlisäveron. Kumpaakin myyntiä arvioidaan itsenäisesti ja kummankin myynnin arvonlisäverokäsittely määräytyy myydyn palvelun luonteen mukaan. Toisaalta toiminta voidaan järjestää myös siten, että lääkäriasema myy itsenäisen elinkeinonharjoittajan palvelun edelleen itsenäisen elinkeinonharjoittajan nimissä ja lukuun. Lääkäriasema toimii itsenäisen elinkeinonharjoittajan suorittaman palvelun välittäjän roolissa. Itsenäisen elinkeinonharjoittajan katsotaan tällöin myyvän palvelun suoraan asiakkaalle. Itsenäisen elinkeinonharjoittajan myymä palvelu ei ole lääkäriaseman myyntiä, eikä lääkäriasema suorita tästä myynnistä arvonlisäveroa, vaikka myyty palvelu olisi arvonlisäverollinen. 2.4.1 Palvelun myynti komissiokaupan muodossa Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 039/2017 (KHO 14.11.2017 T 5909, ei muutosta) oli kyse komissiokaupan muodossa tapahtuvasta palvelun myynnistä. KVL 039/2017 Asiassa oli kysymys siitä, katsottiinko hakijan myyvän palveluja potilaille ammatinharjoittajan nimissä ja lukuun vai katsottiinko hakijan myyvän palvelut potilaille omissa nimissään, ammatinharjoittajien lukuun. Hakijan tarjoama palvelukokonaisuus muodostui tyypillisesti useasta eri palvelusta kuten ammatinharjoittajan vastaanotosta tai toimenpiteestä sekä lääkärikeskuksen tuottamasta diagnostiikasta ja muista sen tarjoamista lisäpalveluista. Leikkauksien yhteydessä lisäpalveluja olivat esimerkiksi anestesiapalvelu, tarvikkeet tai leikkauspalvelun jälkeinen hoitovuorokausi. Yksittäisen lääkärikäynnin yhteydessä lisäpalveluja olivat esimerkiksi lääkärikeskuksen toimistomaksut tai laboratoriopalvelut. Keskusverolautakunta katsoi, että kysymyksessä oli taloudelliselta kannalta yksi yhtenäisestä suorituksesta koostuva liiketoimi, jota ei pitänyt jakaa keinotekoisesti osiin. Keskusverolautakunnan käsityksen mukaan keskivertokuluttaja ei mieltänyt hankkivansa hakemuksessa tarkoitettuja pääasialliseen suoritukseen liittyviä liitännäisluonteisia osatekijöitä usealta eri toimittajalta vaan katsoi ostavansa lääkärikeskuksen tarjoaman yhden palvelukokonaisuuden. Hakijan katsottiin arvonlisäverolain 19 §:n 1 momentin nojalla myyvän ammatinharjoittajan tuottaman palvelun omissa nimissään ammatinharjoittajan lukuun osana hakijan myymää palvelukokonaisuutta. Kun toiminta on järjestetty komissiokaupan muodossa, lääkäriasema myy palvelun asiakkaalle omissa nimissään itsenäisen elinkeinonharjoittajan lukuun. Asiakkaan saamalle laskulle palvelun myyjäksi merkitään lääkäriasema ja asiakas mieltää ostavansa palvelun lääkäriasemalta. Esimerkki alkaa Esimerkki 1 A on itsenäinen elinkeinonharjoittaja. A myy anestesiapalveluja B Oy:lle. B Oy myy arvonlisäverollisia esteettisen kirurgian palveluja. B Oy myy asiakkaalle omissa nimissään palvelukokonaisuuden, joka sisältää esteettisen kirurgian palvelun sekä anestesiapalvelun. B Oy myy asiakkaalle yhden palvelukokonaisuuden, jota ei voida jakaa osiin. A myy anestesiapalvelun B Oy:lle. A:n myymä anestesiapalvelu liittyy B Oy:n suorittamaan arvonlisäverolliseen esteettisen kirurgian palveluun, joten A:n myymä anestesiapalvelu on arvonlisäverollinen. A suorittaa anestesiapalvelun myynnistä arvonlisäveron. Myös B Oy:n myymä palvelukokonaisuus on arvonlisäverollinen. B Oy suorittaa palvelukokonaisuuden myynnistä arvonlisäveron. B Oy suorittaa siten arvonlisäveron sekä esteettisen kirurgian palvelusta että anestesiapalvelusta. B Oy saa vähentää A:n B Oy:ltä veloittaman arvonlisäverollisen anestesiapalvelun arvonlisäveron. Esimerkki 2 A Oy myy työterveyshuoltopalveluja. A Oy on tehnyt sopimuksen työterveyshuoltopalvelujen tuottamisesta yhtiön X kanssa. Sopimuksen mukaan A Oy:n tuottamiin työterveyshuoltopalveluihin kuuluu myös arvonlisäverollisia työnohjauspalveluja. A Oy ostaa työnohjauspalvelut itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimivalta psykologi B:ltä. B myy työnohjauspalvelun A Oy:lle. B suorittaa työnohjauspalvelun myynnistä arvonlisäveron. A Oy myy työnohjauspalvelun yhtiölle X osana tuottamiaan työterveyshuoltopalveluja. A Oy suorittaa työnohjauspalvelun myynnistä arvonlisäveron. A Oy saa vähentää B:n A Oy:ltä veloittaman arvonlisäverollisen työnohjauspalvelun arvonlisäveron. Esimerkki 3 C Oy myy työterveyshuoltopalveluja. C Oy on tehnyt sopimuksen työterveyshuoltopalvelujen tuottamisesta yhtiön Y kanssa. Sopimuksen mukaan C Oy:n tuottamiin työterveyshuoltopalveluihin kuuluu myös arvonlisäverollisia työnohjauspalveluja. C Oy ostaa työnohjauspalvelut itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimivalta psykologi D:ltä. D:n harjoittama toiminta muodostuu pääasiassa arvonlisäverottomien psykologipalvelujen myynnistä. D:n harjoittama arvonlisäverollisten palvelujen myynti ei ylitä vähäisen toiminnan 20.000 euron rajaa (AVL 3 §), eikä D ole hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi. D myy työnohjauspalvelun C Oy:lle. D:n myymä työnohjauspalvelu on arvonlisäverollinen, mutta D ei suorita työnohjauspalvelun myynnistä arvonlisäveroa, koska D:n harjoittama palvelujen myynti ei ylitä vähäisen toiminnan 20.000 euron rajaa. D antaa C Oy:lle arvonlisäverottoman laskun. C Oy myy työnohjauspalvelun yhtiölle Y osana tuottamiaan työterveyshuoltopalveluja. C Oy suorittaa työnohjauspalvelun myynnistä arvonlisäveron. Esimerkki 4 Lääkäriasemalla lääkärit toimivat itsenäisinä elinkeinonharjoittajina. Lääkäri A suorittaa arvonlisäverollisen esteettisen kirurgian palvelun ja lääkäri B suorittaa tähän arvonlisäverolliseen esteettisen kirurgian palveluun liittyvän anestesiapalvelun. Lääkäriasema myy asiakkaalle omissa nimissään palvelukokonaisuuden, joka sisältää arvonlisäverollisen esteettisen kirurgian palvelun sekä anestesiapalvelun. Lääkäriasema myy asiakkaalle palvelukokonaisuuden, jota ei voida jakaa osiin. Lääkäri A myy arvonlisäverollisen esteettisen kirurgian palvelun. A suorittaa palvelun myynnistä arvonlisäveron. Lääkäri B suorittaa anestesiapalvelun. B:n myymä anestesiapalvelu liittyy A:n suorittamaan arvonlisäverolliseen esteettisen kirurgian palveluun, joten B:n myymä anestesiapalvelu on arvonlisäverollinen. B suorittaa anestesiapalvelun myynnistä arvonlisäveron. Myös lääkäriaseman myymä palvelukokonaisuus on arvonlisäverollinen. Lääkäriasema suorittaa palvelukokonaisuuden myynnistä arvonlisäveron. Lääkäriasema suorittaa siten arvonlisäveron sekä esteettisen kirurgian palvelusta että anestesiapalvelusta. Lääkäriasema saa vähentää A:n lääkäriasemalta veloittaman arvonlisäverollisen esteettisen kirurgian palvelun arvonlisäveron ja B:n lääkäriasemalta veloittaman arvonlisäverollisen anestesiapalvelun arvonlisäveron. Esimerkki päättyy 2.4.2 Palvelun välittäminen Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2019:1 oli kyse lääkäriasemasta, joka veloitti asiakkaalta itsenäisten elinkeinonharjoittajien suorittamia palveluja. Laskulle oli merkitty selkeästi, että kyse oli kyseisen lääkäriaseman muiden palveluntarjoajien puolesta laskuttamista myynneistä. Laskuun oli merkitty itsenäisen elinkeinonharjoittajan yksilöintitiedot eli itsenäisen elinkeinonharjoittajan nimi, osoite ja y-tunnus sekä lisäksi arvonlisäveroerittely. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kyseinen lääkäriasema toimi itsenäisten elinkeinonharjoittajien nimissä ja lukuun eli välittäjän roolissa. Itsenäiset elinkeinonharjoittajat myivät suorittamansa palvelut suoraan asiakkaalle. Lääkäriasema ei suorittanut näiden palvelujen myynnistä arvonlisäveroa. KHO 2019:1 A Oy harjoitti lääkärikeskustoimintaa. Suurin osa yhtiön ylläpitämissä lääkärikeskuksissa toimivista lääkäreistä toimi itsenäisinä ammatinharjoittajina päättäen itsenäisesti palkkioistaan ja huolehtien itse vero- ja eläkelakien mukaisista maksuista ja potilasvakuutuksesta sekä muista yrittäjätoiminnan lakisääteisistä velvoitteista ja kantaen luottotappioriskin mahdollisesti saamatta jäävistä palkkioistaan. A Oy veloitti ammatinharjoittajalääkärien palkkiot asiakkailta yhdessä näille asiakkaille itse suorittamiensa palvelujen kanssa. Ammatinharjoittajalääkärien palkkiot oli laskutositteissa ilmoitettu otsikon "A Oy:n muiden puolesta laskuttamat myynnit" alla ja niissä oli myyjän yksilöintitiedot, kuten myyjän nimi, osoite ja y-tunnus sekä lisäksi arvonlisäveroerittely. A Oy:n katsottiin veloittavan ammatinharjoittajalääkärien palkkiot näiden puolesta ja nimissä eikä kysymys siten näiltä osin ollut A Oy:n myynneistä. A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa ammatinharjoittajalääkärien palkkioihin sisältyvistä arvonlisäverotettavista esteettisen kirurgian toimenpiteistä. Kun toiminta on järjestetty siten, että lääkäriasema toimii itsenäisen elinkeinonharjoittajan suorittaman palvelun välittäjän roolissa, palvelu myydään asiakkaalle itsenäisen elinkeinonharjoittajan nimissä ja lukuun. Kyse voi olla itsenäisen elinkeinonharjoittajan suorittaman palvelun välittämisestä ainoastaan silloin, kun tämä käy laskulta selkeästi ilmi. Asiakas mieltää tällöin ostavansa palvelun itsenäiseltä elinkeinonharjoittajalta eikä lääkäriasemalta. Laskusta tulee käydä selkeästi ilmi, että lääkäriasema laskuttaa palvelun itsenäisen elinkeinonharjoittajan puolesta eikä kyse ole lääkäriaseman omasta myynnistä. Laskussa tulee olla itsenäisen elinkeinonharjoittajan nimi, osoite ja y-tunnus sekä arvonlisäveroerittely. Jos edellä mainitut edellytykset eivät täyty, palvelun myynnin katsotaan tapahtuvan komissiokaupan muodossa. Komissiokaupan muodossa tapahtuvaa myyntiä on käsitelty edellä kohdassa 2.4.1. Kun palvelun luovuttaminen perustuu lääkäriaseman ja asiakkaan väliseen sopimukseen, lääkäriaseman katsotaan myyvän palvelun asiakkaalle. Asiakas mieltää tällöin sopimuksen perusteella ostavansa palvelun lääkäriasemalta. Tilanne on tällainen esimerkiksi silloin, kun lääkäriasema tekee sopimuksen työterveyshuoltopalvelun tuottamisesta palvelut ostavan työnantajan kanssa. Lääkäriasema myy työterveyshuoltopalvelut palvelut ostaneelle työnantajalle. Lääkäriaseman ja itsenäisten elinkeinonharjoittajien välisen myynnin katsotaan tällöin tapahtuvan komissiokaupan muodossa. Esimerkki alkaa Esimerkki 5 A on itsenäinen elinkeinonharjoittaja. A myy anestesiapalveluja. B Oy laskuttaa A:n suorittaman anestesiapalvelun asiakkaalta A:n nimissä ja lukuun. Laskusta käy selkeästi ilmi, että kyse on B Oy:n A:n puolesta laskuttamasta myynnistä. Laskuun on merkitty A:n yksilöintitiedot eli A:n nimi, osoite ja y-tunnus sekä arvonlisäveroerittely. B Oy myy esteettisen kirurgian palvelun. A:n suorittama anestesiapalvelu liittyy B Oy:n suorittamaan esteettisen kirurgian palveluun. Kun A:n suorittama anestesiapalvelu liittyy arvonlisäverolliseen esteettisen kirurgian palveluun, A:n suorittama anestesiapalvelu on arvonlisäverollinen. A suorittaa anestesiapalvelun myynnistä arvonlisäveron. Kun A:n suorittama anestesiapalvelu myydään asiakkaalle A:n nimissä ja lukuun, B Oy toimii suhteessa asiakkaaseen A:n suorittaman anestesiapalvelun välittäjänä. B Oy ei suorita anestesiapalvelun myynnistä arvonlisäveroa. B Oy myy asiakkaalle arvonlisäverollisen esteettisen kirurgian palvelun. B Oy suorittaa esteettisen kirurgian palvelun myynnistä arvonlisäveron. Esimerkki 6 A Oy myy työterveyshuoltopalveluja. A Oy on tehnyt sopimuksen työterveyshuoltopalvelujen tuottamisesta yhtiön X kanssa. A Oy:n ja X:n välisen sopimuksen mukaan A Oy:n tuottamiin työterveyshuoltopalveluihin kuuluu myös arvonlisäverollisia työnohjauspalveluja. A Oy ostaa yhtiön X kanssa tekemäänsä sopimukseen liittyvät arvonlisäverolliset työnohjauspalvelut itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimivalta psykologi B:ltä. Kun A Oy on tehnyt sopimuksen työterveyshuoltopalvelujen tuottamisesta yhtiön X kanssa, A Oy:n katsotaan myyvän työterveyshuoltopalvelut yhtiölle X. A Oy:n katsotaan siten myyvän yhtiölle X myös B:n suorittaman arvonlisäverollisen työnohjauspalvelun. Kyse ei siten ole B:n suorittaman palvelun välittämisestä. B myy työnohjauspalvelun A Oy:lle. B suorittaa työnohjauspalvelun myynnistä arvonlisäveron. A Oy myy työnohjauspalvelun yhtiölle X osana tuottamiaan työterveyshuoltopalveluja. A Oy suorittaa työnohjauspalvelun myynnistä arvonlisäveron. A Oy saa vähentää B:n A Oy:ltä veloittaman arvonlisäverollisen työnohjauspalvelun arvonlisäveron. Esimerkki päättyy Lue lisää komissiokaupasta ja välitystoiminnasta ohjeesta Komissiokaupan ja välitystoiminnan arvonlisäverotus . 3 Palvelun luonne Arvonlisäverolaissa terveyden- ja sairaanhoitopalvelulla tarkoitetaan ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn määrittämiseksi taikka terveyden- ja toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä (AVL 35 § 1 mom.). Arvonlisäverodirektiivissä terveyden- ja sairaanhoitopalvelulla tarkoitetaan ”sairaalahoitoa” ja ”lääkärinhoitoa” sekä ”lääketieteellisen hoidon antamista henkilölle” (arvonlisäverodirektiivin 132 artikla 1 kohta b ja c alakohta). Unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännön (näin esimerkiksi EUT:n tuomio asiassa C-86/09, Future Health Technologies Ltd ) mukaan terveyden- ja sairaanhoitopalveluina pidetään palveluja, joilla pyritään diagnosoimaan, hoitamaan ja mahdollisuuksien mukaan parantamaan sairauksia tai terveydellisiä poikkeavuuksia. EUT:n (näin esimerkiksi EUT:n tuomio asiassa C-307/01, Peter d’Ambrumenil ja Dispute Resolution Services Ltd ) mukaan myös palvelu, joka koskee henkilön terveyden suojelemiseksi annettua hoitoa, on terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. Tähän kuuluu myös terveyden ylläpitämistä ja palauttamista koskeva hoito. Hoidon antajan tulee olla terveydenhuollon ammattihenkilö. EUT:n oikeuskäytännössä tarkoitetusta sairauden diagnosoinnista on kyse esimerkiksi silloin, kun röntgenlääkäri antaa lausunnon röntgenkuvista. Röntgenlääkärin röntgenkuvista antamat lausunnot ovat arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. Vastaavasti esimerkiksi silmän taittovirheleikkausta voidaan pitää terveydellisen poikkeavuuden hoitamisena ja luomen poistamista terveyden suojelemiseksi annettuna hoitona. Näiden toimenpiteiden suorittaminen on aina luonteeltaan arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. Terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito voi olla sellaista, että sitä annetaan ainoastaan lääketieteellisellä perusteella. Hoidon tarkoituksena on silloin sairauden tai terveydellisen poikkeavuuden diagnosoiminen, hoitaminen ja parantaminen. Tällaiset hoidot ovat luonteeltaan arvonlisäverottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja. Monet hoidot ovat kuitenkin sellaisia, että niitä annetaan sekä lääketieteellisellä että muulla perusteella. Jälkimmäisessäkin tapauksessa hoidolla voi olla terveyttä edistävä vaikutus, mutta kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesti sairauden tai terveydellisen poikkeavuuden diagnosoimisesta, hoitamisesta tai parantamisesta. Tällaiset hoidot ovat arvonlisäverottomia ainoastaan silloin, kun niitä annetaan lääketieteellisellä perusteella. Lisäksi edellytyksenä on, että hoidon antaja on terveydenhuollon ammattihenkilö. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 26.1.1999 T 123 oli kyse terveydenhuollon ammattihenkilön antamasta laihdutusterapiahoidosta. Laihdutusterapiahoitoa voidaan antaa sekä lääketieteellisellä että muulla perusteella. Ainoastaan lääketieteellisellä perusteella annettu laihdutusterapiahoito on arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. KHO 26.1.1999 T 123 Yhtiön toimialana oli terveiden elintapojen edistäminen yksilö- ja ryhmäkohtaisen neuvonnan ja terapian avulla. Yhtiö antoi muun muassa laihdutusterapiahoitoa. Hoidosta vastasivat terveydenhuollon ammattihenkilöt. Asiakkaat tulivat yhtiön hoitoon joko lääkärin lähetteellä, lääkärin tai muun hoitohenkilökunnan ohjauksesta tai itse hakeutuen. Lääninhallitus oli myöntänyt yhtiölle luvan yksityisen terveydenhuollon palvelujen antamiseen ja yhtiö oli siten yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettu palvelujen tuottaja. Yhtiön myymästä laihdutusterapiahoidosta oli kuitenkin arvonlisäverolain 34 § ja 35 §:ssä tarkoitettua verotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua vain luvanvarainen, yhteiskunnan valvonnan piiriin kuuluva hoito. Tällaiseksi katsottiin lääkärin tutkimus- ja hoitomääräykseen perustuva hoito. Muunlainen laihdutusterapiahoito oli verollista. 3.1 Terveydenhuollon ammattihenkilön koulutukseen kuuluva hoito Terveydenhuollon ammattihenkilöiden peruskoulutus on laissa säädettyä, opetusviranomaisten vahvistamiin tutkintoihin perustuvaa terveydenhuollon koulutusta. Terveydenhuollon täydennyskoulutusta voivat tarjota useat eri tahot, eikä tämä täydennyskoulutus välttämättä ole, kuten peruskoulutus, laissa säädettyä tai opetusviranomaisten vahvistamaa. Osa hoitomuodoista on sellaisia, että ne voivat kuulua terveydenhuollon ammattihenkilön peruskoulutukseen tai terveydenhuollon ammattihenkilö voi myöhemmin täydentää opintojaan näiden hoitomuotojen osalta. Jos hoitomuoto kuuluu terveydenhuollon ammattihenkilön peruskoulutukseen, hoidon antaminen on arvonlisäverotonta. Psykoterapeutin nimikesuojattuun ammattinimikkeeseen johtava koulutus rinnastetaan terveydenhuollon ammattihenkilön peruskoulutukseen, vaikka se muodollisesti annetaankin täydennyskoulutuksena. Jos hoitomuoto ei kuulu terveydenhuollon ammattihenkilön peruskoulutukseen, hoidon antaminen voi olla arvonlisäverotonta, jos terveydenhuollon ammattihenkilö on hankkinut asianmukaisen kyseistä hoitomuotoa koskevan täydennyskoulutuksen. Terveydenhuollon ammattihenkilön peruskoulutusta ja täydennyskoulutusta arvioidaan tällöin kokonaisuutena ja niiden tulee yhdessä antaa vaadittava pätevyys kyseisen hoidon antamiseen lääketieteellisesti asianmukaisella tavalla. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tarvittaessa toimittaa Verohallinnolle selvitys suorittamastaan perus- ja täydennyskoulutuksesta. Kuten edellä kohdassa 2.2 on todettu, arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua voivat olla ainoastaan sellaiset palvelut, joiden antamisesta palveluntarjoaja on merkitty Soteri-rekisteriin. Monet terveydenhuollon ammattihenkilön täydennyskoulutuksensa perusteella tarjoamat hoitomuodot ovat sellaisia, että niitä ei itsessään pidetä sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuna terveyspalveluna, eikä näiden palvelujen tarjoamisesta siten merkitä Soteri-rekisteriin. Kyse on tällöin sellaisista palveluista, joita voivat tarjota myös muut kuin terveydenhuollon ammattihenkilöt. Kyse on hoidoista, joita terveydenhuollon ammattihenkilötkin voivat antaa myös muussa kuin terveydenhuollon ammattihenkilön ominaisuudessa. Silloin, kun hoidon antaja on muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö tai terveydenhuollon ammattihenkilö antaa hoidon muussa kuin terveydenhuollon ammattihenkilön ominaisuudessa, kyse on arvonlisäverollisen palvelun tarjoamisesta. Osa terveydenhuollon ammattihenkilöiden täydennyskoulutuksensa perusteella tarjoamista hoitomuodoista on sellaisia, että vaikka niitä ei itsessään pidetäkään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuna Soteri-rekisteriin merkittävänä terveyspalveluna, hoitomuotoa voidaan kuitenkin käyttää menetelmänä tällaista terveyspalvelua annettaessa. Tällaisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi musiikkiterapia, kuvataideterapia, ratsastusterapia, seksuaaliterapia ja lymfaterapia sekä sosiaalipedagoginen hevostoiminta, neuropsykiatrinen valmennus ja akupunktuuri. Soteri-rekisteriin merkitty terveyspalvelu, jota annettaessa terveydenhuollon ammattihenkilön täydennyskoulutukseen perustuvaa hoitomuotoa käytetään edellä esitetyn mukaisesti menetelmänä, voi olla esimerkiksi perustason vastaanotto. Soteri-rekisteristä käy ilmi, minkä terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa perustason vastaanottopalvelua rekisteröinti koskee. Soteri-rekisteröintiä varten laaditussa toimintasuunnitelmassa on tarkempi kuvaus tarjottavan terveyspalvelun sisällöstä ja mahdollisuuksien mukaan myös siitä, mille asiakas- tai potilasryhmille annettava terveyspalvelu on tarkoitettu. Hoitomuodot, jotka eivät itsessään ole sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa tarkoitettua terveyspalvelua, mutta joita voidaan käyttää menetelmänä tällaista terveyspalvelua annettaessa, ovat arvonlisäverottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja seuraavien edellytysten täyttyessä: Hoidon antaja on terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on suorittanut asianmukaisen kyseistä hoitomuotoa koskevan täydennyskoulutuksen. Hoidon antajan peruskoulutus ja täydennyskoulutus antavat yhdessä vaadittavan pätevyyden kyseisen hoitomuodon antamiseen. Hoidon antajan Soteri-rekisteröinti kattaa annettavan hoidon eli kyse on menetelmästä, jota hoidon antaja voi terveydenhuollon ammattihenkilön ominaisuudessa toimien käyttää menetelmänä Soteri-rekisteriin merkittyä terveyspalvelua antaessaan. Hoidon antajan on tarvittaessa toimitettava Verohallinnolle Soteri-rekisteröinnin yhteydessä laadittutoimintasuunnitelma, josta Soteri-rekisteröinnin mukaiset palvelut käyvät tarkemmin ilmi. Palveluntarjoajan markkinoinnista käy ilmi, että palvelua tarjotaan terveydenhuollon ammattihenkilön ominaisuudessa ja asiakas tulee siten hoitoon lääketieteellisellä perusteella. Hoidon antamisesta laaditaan asianmukaiset potilasasiakirjat ja hoidon antajalla on voimassa oleva potilasvakuutus, joka kattaa kyseisen hoidon antamisen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 10.6.2004 T 1408 oli kyse lymfaterapeutin pätevyyden suorittaneen sairaanhoitajan antamasta lymfaterapiahoidosta. Lymfaterapia ei kuulunut sairaanhoitajan peruskoulutukseen, vaan sairaanhoitaja oli suorittanut tähän hoitomuotoon liittyviä täydentäviä opintoja. Päätöksen mukaan lymfaterapiahoidon arvonlisäverokäsittelyä arvioitaessa keskeinen merkitys oli annettava sille, voitiinko hoidon tarvetta pitää hoidettavan näkökulmasta lääketieteellisesti perusteltuna. KHO 10.6.2004 T 1408 A:lla oli oikeus harjoittaa sairaanhoitajan ammattia laillistettuna ammattihenkilönä ja hänet oli merkitty sairaanhoitajana Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pitämään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin. A oli lisäksi hankkinut lymfaterapeutin pätevyyden erään säätiön järjestämällä lymfaterapiakoulutuksella. A:n asiakkaat tulivat lymfaterapiahoitoon joko lääkärin lähetteellä, ostopalvelusopimuksella paikallisesta keskussairaalasta tai lähikuntien terveyskeskuksista lääkinnällisen kuntoutuksen lähetteellä. Lisäksi hänen hoidettavanaan oli avokuntoutuksessa valtion varoin olevia sotaveteraaneja. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sen arvioinnissa, mitä arvonlisäverolain 35 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla terveydenhuollon ammattihenkilön antamalla hoidolla tarkoitettiin tilanteissa, joissa kyseinen hoitomuoto ei kuulunut ammattihenkilön normaaliin peruskoulutukseen, oli keskeistä, oliko hoidon tarve lääketieteellisesti perusteltua. Hoitoa voitiin tällöin pitää terveyden- ja sairaanhoitoon kuuluvana ja sen antaminen edellytti terveydenhuollon ammattihenkilön koulutusta. Lymfaterapiaa voitiin näin ollen pitää terveyden- ja sairaanhoitoon kuuluvana rajatuissa käyttötarkoituksissa ja ammattitaitoisen henkilön antamana. Sairaanhoitajan antaman lymfaterapian kohdalla hoito täytti edellä mainitut edellytykset, jos potilaat tulivat lymfaterapiaan esimerkiksi lääkärin lääketieteellisin perustein antaman määräyksen/lähetteen perusteella. Kun A antoi ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettua, hoidon saajalle lääketieteellisin perustein määrättyä lymfaterapiahoitoa terveydenhuollon ammattihenkilönä, hoito rahoitettiin julkisin varoin ja se kuului yhteiskunnan valvonnan piiriin, A:n sairaanhoitajana harjoittama lymfaterapiatoiminta oli arvonlisäverolain 35 §:ssä tarkoitettua terveyden- ja sairaanhoitoa. 3.1.1 Jalkojenhoito Jalkaterapeutit ja jalkojenhoitajat ovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joiden antama jalkojenhoito on arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. Myös lähihoitajilla on mahdollisuus suuntautua opinnoissaan jalkojenhoitoon. Jalkojenhoidon koulutusohjelman/osaamisalan suorittaneen lähihoitajan antama jalkojenhoito on arvonlisäverotonta. Edellä mainittujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden lisäksi myös sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitoksessa jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneen terveydenhuollon ammattihenkilön (esimerkiksi perushoitaja, lähihoitaja tai sairaanhoitaja) antama jalkojenhoito on arvonlisäverotonta. Jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneen terveydenhuollon ammattihenkilön antaman jalkojenhoitopalvelun arvonlisäverotusta on käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2017:29. KHO 2017:29 A oli vuonna 1987 suorittamansa tutkinnon perusteella merkitty Valviran ylläpitämään terveydenhuollon ammattihenkilöiden Terhikki-rekisteriin nimikkeellä apuhoitaja. A oli vuonna 2008 suorittanut sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitoksessa lisäkoulutuksena jalkojenhoitajan ammattitutkinnon. Valvira ei merkinnyt ammatillisena lisätutkintona suoritettua jalkojenhoitajatutkintoa Terhikki-rekisteriin. A suoritti jalkojenhoitopalveluja yksityisenä ammatinharjoittajana asiakkainaan muun muassa diabeetikkoja, reumasairaita, Parkinsonin tautia ja MS-tautia sairastavia ja halvaantuneita henkilöitä, sairaalan toimeksiannosta leikkaukseen valmistautuvia potilaita sekä henkilöitä, joille A antoi jalkojen hyvinvointia edistävää ja sairauksia ennaltaehkäisevää hoitoa. A ei suorittanut kosmeettista jalkojenhoitoa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin hallinto-oikeus, että A:n antama jalkojenhoito oli arvonlisäverolain 34 §:ssä ja 35 §:ssä tarkoitettua terveyden- ja sairaanhoitopalvelua myös silloin, kun hoito ei perustunut asiakkaan saamaan lääkärin määräykseen tai lähetteeseen. Kun otettiin huomioon se, että Opetushallituksen antaman lausunnon mukaan jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneen apuhoitajan taustakoulutuksen omaavan henkilön osaaminen oli rinnastettavissa lain nojalla rekisteröityyn eli Terhikki-rekisteriin merkityn lähihoitajan jalkojenhoidon osaamisalan suorittaneen henkilön osaamiseen, A:n asettaminen verotuksellisesti eri asemaan lain nojalla rekisteröityihin jalkojenhoitopalveluja suorittaviin henkilöihin nähden oli unionin oikeuden vastaista. Muiden kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden antama jalkojenhoito on arvonlisäverollista. Kosmeettinen jalkojenhoito on arvonlisäverollista silloinkin, kun palvelun suorittaja on terveydenhuollon ammattihenkilö. 3.2 Työterveyshuoltopalvelut Työterveyshuoltopalveluista säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001). Suoritettavista työterveyshuoltopalveluista sovitaan työterveyshuoltoa koskevassa sopimuksessa. Sopimuksessa sovitaan työterveyshuoltoon sisältyvien palvelujen määrästä ja laadusta. Sopimuksessa voidaan sopia kiinteästä perusmaksusta tai kuukausimaksusta. Tämän lisäksi jokaisesta suoritetusta palvelusta veloitetaan yleensä erikseen. Vaikka työterveyshuollon järjestäminen onkin työnantajan lakisääteinen velvollisuus, ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki työterveyshuoltoon kuuluvat palvelut olisivat arvonlisäverottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja. Työterveyshuoltopalvelujen arvonlisäverotus määräytyy samoilla perusteilla kuin muidenkin terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen. Jos työterveyshuoltoon kuuluva palvelu ei ole yksittäisenä palveluna myytynä arvonlisäveroton terveyden- ja sairaanhoitopalvelu, se ei ole arvonlisäveroton palvelu myöskään osana työterveyshuoltoa. Esimerkiksi erilaiset työterveyshuollon toteuttamista tukevat palvelut ovat pääsääntöisesti arvonlisäverollisia palveluja. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi hallinnollisten tai toimintaa ylätasolla ohjaavien suunnitelmien laatiminen ja päivittäminen sekä työterveyshuoltopalvelujen tarjoamiseen liittyvät palveluntarjoajan sisäiset kokoukset tai kokoukset työterveyspalveluasiakkaan kanssa. Arvonlisäveroa suoritetaan myös esimerkiksi työterveyshuollon osana myydystä ensiapukurssista. Työterveyshuoltopalvelujen tarjoamisesta veloitettava kiinteä perusmaksu tai kuukausimaksu on tavallisesti korvausta työterveyshuoltopalveluihin liittyvien hallinnollisten palvelujen suorittamisesta. Perusmaksulla voidaan kattaa esimerkiksi potilastietojärjestelmän ylläpitokuluja, raportoinnin kuluja ja avustavan henkilöstön palkkakuluja. Perusmaksu tai kuukausimaksu on arvonlisäveroton siltä osin kuin se liittyy arvonlisäverottomien terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen suorittamiseen ja arvonlisäverollinen siltä osin kuin se liittyy arvonlisäverollisten palvelujen suorittamiseen. Työterveyshuoltopalvelut perustuvat työpaikkaselvitykseen (työterveyshuoltolaki 12 §). Työpaikkaselvitykset ovat työterveyshuollon keskeinen osa. Työpaikkaselvityksellä hankitaan tietoa työolosuhteista sekä työn riski- ja vaaratekijöistä ja arvioidaan näiden vaikutusta työntekijän terveyteen. Työpaikkaselvityksen tekeminen on arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. Työpaikkaselvityksen tekemisestä ei suoriteta arvonlisäveroa, kun työpaikkaselvityksen tekijä on terveydenhuollon ammattihenkilö. Työpaikkaselvityksen yhteydessä hankittua tietoa käytetään työterveyshuollon kirjallista toimintasuunnitelmaa laadittaessa (työterveyshuoltolaki 11 §). Kun sekä työpaikkaselvityksen että toimintasuunnitelman laatiminen on työterveyshuoltolaissa säädetty työterveyshuoltoon lakisääteisesti kuuluvaksi tehtäväksi, on työpaikkaselvityksen ja toimintasuunnitelman katsottava liittyvän niin läheisesti yhteen, että myöskään toimintasuunnitelman laatimisesta ei suoriteta arvonlisäveroa. Työpaikkaselvityksen tekemisen arvonlisäverottomuutta on käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2016:126. Päätöksessä oli kyse työterveyshuoltosopimusta solmittaessa tehtävästä työpaikkaselvityksestä, jolla oli merkitystä tarkoituksenmukaisen työterveyshuollon järjestämiseksi. Korkein hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että työterveyshuollon piiriin voi kuulua sellaisia toimia, joilla pyritään välittömästi työntekijöiden terveyden suojelemiseen, ylläpitämiseen ja palauttamiseen, ja toisaalta myös sellaisia toimia, joiden välittömänä kohteena on työn ja työympäristön sekä työyhteisön toiminnan turvaaminen. Vain ensiksi mainitut, välittömästi työntekijöiden terveyteen kohdistuvat toimet voivat olla arvonlisäverottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja. KHO 2016:126 Asiassa oli kysymys työnantajakohtaisen työterveyshuollon toimintasuunnitelman laatimiseen ja tarkoituksenmukaisen työterveyshuollon järjestämiseen liittyvästä työpaikkaselvityksestä lukuun ottamatta samassa yhteydessä mahdollisesti tehtäviä tarkempia mittauksia, kartoituksia ja muita selvityksiä. Selvitys tehtiin jokaisen työterveyshuoltosopimuksen solmimisen yhteydessä, ja sen teki tarpeen mukaan joko työterveyslääkäri, -hoitaja, -psykologi tai -fysioterapeutti. Työpaikkaselvityksen tekemisen katsottiin kuuluvan arvonlisäverosta vapautettuihin terveydenhoitopalveluihin. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2016:126 oli kyse työterveyshuoltosopimuksen solmimisen yhteydessä tehtävästä työpaikkaselvityksestä. Päätöksessä esitettyä tulkintaa voidaan soveltaa myös myöhemmin sopimuksen voimassaoloaikana tehtyihin työpaikkaselvityksiin, kun ne vastaavat sisällöltään ja laajuudeltaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä kuvattua työpaikkaselvitystä. Erilaiset ilmapiirikyselyt ja työyhteisöselvitykset ovat sen sijaan arvonlisäverollisia, vaikka niitäkin voidaan hyödyntää työterveyshuollon järjestämisen suunnittelussa. Tällaisista palveluista oli kyse korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2014:123. KHO 2014:123 A Oy harjoitti arvonlisäverosta vapautettua terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa. Yhtiö myi muun ohella työterveyshuoltopalveluja yritysasiakkaille. Yhtiö oli käsitellyt myös työterveyspsykologien ja -fysioterapeuttien suorittamat luennot, ryhmävalmennukset, koulutukset, esimiesvalmennukset, ryhmäkonsultaatiot, ilmapiirikyselyt ja työyhteisöselvitykset arvonlisäverosta vapautettuina terveyden- ja sairaanhoitopalveluina. Palvelut oli laskutettu ja hinnoiteltu varsinaisista työterveyspalveluista erikseen. Kun otettiin huomioon arvonlisäverolain sekä arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY verosta vapautettuja terveyden- ja sairaanhoitopalveluja koskevat säännökset ja niiden tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä kysymyksessä olevien palvelujen luonne ja tarkoitus, palveluja ei ollut pidettävä arvonlisäverosta vapautettuina terveyden- ja sairaanhoitopalveluina. A Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa näiden palvelujen myynnistä. Erilaiset työhyvinvointikartoitukset ja työntekijän fyysistä kuntoa mittaavat testit ovat lähtökohtaisesti arvonlisäverollisia. Tällaiset kartoitukset ja testit ovat arvonlisäverollisia aina silloin, kun ne suoritetaan työpaikan kaikille työntekijöille tai laajemmalle työntekijäjoukolle. Kartoitukset ja mittaukset voivat sen sijaan olla arvonlisäverottomia silloin, kun ne tehdään terveydenhuollon ammattihenkilön aloitteesta ja kartoitus tai testi liittyy yksittäisen työntekijän terveydentilan määrittämiseen ja on siten osa hänelle annettavaa hoitoa. Työterveyshuollon yhteydessä palveluja voidaan suorittaa myös ryhmille. Kyseessä voi olla esimerkiksi painonhallintaryhmä tai työstressinhallintaryhmä. Yleensä tällaiset ryhmille suoritetut palvelut ovat arvonlisäverollisia. Ryhmillekin suoritetut palvelut voivat kuitenkin olla arvonlisäverottomia, jos hoidon antaminen on lääketieteellisesti perusteltua. Arvonlisäverottomuuden edellytysten täyttymistä arvioidaan jokaisen ryhmään osallistuvan osalta erikseen. 3.3 Lääkärin lausunnot ja todistukset sekä hallinnolliset palvelut Lääkäri voi laatia lääkärintarkastuksen perusteella tutkittavalle henkilölle lausunnon tai todistuksen. EUT:n tuomio asiassa C-212/01 ( Unterpertinger ) koski lääkärin antaman lausunnon arvonlisäverokäsittelyä. Lausunto koski henkilön terveydentilaa ja se annettiin työkyvyttömyyseläkehakemuksen käsittelemistä varten. Tuomion mukaan palvelun arvonlisäverokäsittelyä arvioitaessa ratkaisevaa on palvelun tarkoitus. Kysymys ei ole arvonlisäverottomasta terveyden- ja sairaanhoitopalvelusta, jos palvelun pääasiallisena tarkoituksena ei ole tutkittavan henkilön terveyden suojelu, ylläpitäminen tai palauttaminen vaan lausunnon antaminen kolmannelle osapuolelle oikeusvaikutuksia aikaansaavan päätöksen tekemistä varten. Vaikka lausunnon antajalta vaaditaan lääketieteellistä osaa

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat