VERO-VH/5995/00.01.00/2024
Suomi
VERO-VH/5995/00.01.00/2024 — Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläArvonlisäverotus EU-tavarakaupassa
Syventävä vero-ohje
Huomio alkaa.
Alennettu 14 prosentin verokanta laski 13,5 prosenttiin 1.1.2026 alkaen. Verokantamuutos päivitetään ohjeeseen seuraavan ohjepäivityksen yhteydessä.
Huomio päättyy
Antopäivä
1.1.2025
Versiohistoria
Diaarinumero
VH/5995/00.01.00/2024
Voimassaolo
1.1.2025 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/2984/00.01.00/2023, 3.7.2023
Tässä ohjeessa käsitellään arvonlisäverotusta elinkeinonharjoittajien välisessä EU-tavarakaupassa.
EU:n alueella tapahtuvassa elinkeinonharjoittajien välisessä tavarakaupassa sovelletaan pääsääntöisesti yhteisökauppaa koskevia säännöksiä. Tällöin tavaran myynti kuljetettuna toiseen EU-maahan on arvonlisäveroton yhteisömyynti ja tavaran osto toisesta EU-maasta verollinen yhteisöhankinta. Yhteisömyyntiä ja -hankintaa koskevia säännöksiä sovelletaan tavaroiden myynnin lisäksi elinkeinonharjoittajien omien tavaroiden siirtoon EU-maasta toiseen.
Ohjetta on päivitetty. Päivityksessä on huomioitu yleisen arvonlisäverokannan muutos 24 prosentista 25,5 pro-senttiin sekä 1.1.2025 voimaan tulleet arvonlisäverottoman vähäisen liiketoiminnan harjoittamista koskevat muutokset. Merkittävin muutos kansainvälistä kauppaa harjoittaville yrityksille on se, että jatkossa pienten yritysten on mahdollista hyödyntää arvonlisäveronvapautusta myös muissa EU:n jäsenvaltioissa. Yritysten, jotka haluavat hyödyntää arvonlisäverovapautusta muissa EU:n jäsenvaltioissa, on rekisteröidyttävä uuteen pienten yritysten EU-myynnin alv-järjestelmään. Näiltä osin päivityksiä on tehty ohjeen lukuihin 5.2, 5.7, 6.1, 6.4, 6.8 ja 6.9.
Ohjetta on ajantasaistettu myös muilta osin. Luvusta 1 on poistettu Iso-Britannian EU-eroa koskeva osuus, luvut 6.7 ja 7.2 on päivitetty vastaamaan arvonlisäverolain voimassa olevia säännöksiä. Ohjeen lukuun 8.3.1 on tehty täsmennyksiä kolmikantakauppaan liittyen ja lukuun 14.2 on lisätty ohjeistusta käännetyn verovelvollisuuden perusteella suoritettavan veron ilmoittamisesta arvonlisäveroilmoituksella. Ohjeeseen on tehty lisäksi teknisluonteisia tarkistuksia.
1 Yleistä
Arvonlisäverovelvollisten elinkeinonharjoittajien välinen tavarakauppa EU:n sisämarkkina-alueella perustuu pääsääntöisesti määränpäämaaperiaatteelle. Periaate tarkoittaa sitä, että tavaroiden arvonlisäverotus tapahtuu siinä EU-maassa, jonne tavarat kuljetetaan ja jossa ne kulutetaan. Elinkeinonharjoittajien välisessä tavarakaupassa tämä toteutuu siten, että verovelvollisten väliseen tavaran myyntiin ja eräisiin tavarasiirtoihin EU-maasta toiseen sovelletaan yhteisömyyntiä (tavaran myynti EU-maihin) ja yhteisöhankintaa (tavaran osto EU-maista) koskevia säännöksiä.
Kuljetuksen lähtövaltiossa tapahtunut yhteisömyynti on tietyin edellytyksin arvonlisäveroton. Yhteisömyyntiä seuraa kuljetuksen määränpäävaltiossa tapahtuva arvonlisäverollinen yhteisöhankinta. Ostaja suorittaa yhteisöhankinnasta arvonlisäveron kotimaansa arvonlisäverolain säännösten mukaisesti. Jos ostaja on tehnyt tavaran yhteisöhankinnan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen, hän saa myös vähentää yhteisöhankinnasta suorittamansa arvonlisäveron.
Elinkeinonharjoittajien välisessä tavarakaupassa sovelletaan erityissäännöksiä seuraaviin myynteihin:
tavaran myynti muuta kuin elinkeinotoimintaa harjoittavalle oikeushenkilölle tai yritykselle, joka ei ole toiminnastaan arvonlisäverovelvollinen
marginaaliverotusmenettelyn alaisten tavaroiden myynti
valmisteveron alaisten tavaroiden myynti
uusien kuljetusvälineiden myynti
tavaran myynti asennettuna EU-maasta toiseen
sähkön ja verkon kautta toimitettavan kaasun tai lämpö- ja jäähdytysenergian myynti.
Tavaroiden myynti kuljetettuna Suomesta toisiin EU-maihin yksityishenkilöille ja heihin rinnastettaville ei-arvonlisäverovelvollisille ostajille on pääsääntöisesti yhteisön sisäistä tavaroiden etämyyntiä. Yhteisön sisäistä tavaroiden etämyyntiä käsitellään Verohallinnon ohjeessa
Tavaroiden etämyynnin arvonlisäverotus
.
Uusien kuljetusvälineiden kauppaan sovelletaan yhteisömyyntiä ja -hankintaa koskevia säännöksiä myös silloin, kun ostaja on yksityishenkilö. Arvonlisäverotuksessa tarkoitetun uuden kuljetusvälineen määritelmää ja arvonlisäveromenettelyä käsitellään Verohallinnon ohjeissa
Yksityishenkilö ostaa uuden kuljetusvälineen toisesta EU-maasta
ja
Uusien kuljetusvälineiden arvonlisäverosta – ohje arvonlisäverovelvollisille
.
Palvelujen verotusmaa määräytyy palvelujen myyntimaasäännösten perusteella. Palvelujen myyntimaasäännöksiä käsitellään Verohallinnon ohjeessa
Palvelujen ulkomaankaupan arvonlisäverotus
.
Vientikauppaan EU:n ulkopuolelle ja tuontiin EU:n ulkopuolelta sovelletaan vientiä ja maahantuontia koskevia arvonlisäverosäännöksiä (ks. Verohallinnon ohjeet
Vientikaupan arvonlisäverotus
ja
Maahantuonnin arvonlisäveromenettelystä 1.1.2018 alkaen
). Ahvenanmaan maakuntaa pidetään arvonlisäverotuksessa EU:n ulkopuolisen alueen asemassa suhteessa muuhun Suomen alueeseen sekä suhteessa muihin EU-maihin. Ahvenanmaan arvonlisäverotusta käsitellään Verohallinnon ohjeessa
Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa
.
EU:n arvonlisäveroalueeseen kuuluvat maat ja alueet on lueteltu asiakasohjeessa
EU:n arvonlisävero- ja valmisteveroalue.
2 Arvonlisäverotunniste
Arvonlisäverovelvollisuuden osoittava arvonlisäverotunniste (alv-numero/alv-tunniste/VAT-number) on tärkeä yhteisökaupassa. Yhteisömyynnin verottomuus on mahdollista evätä, jos ostajalla ei ole voimassa olevaa arvonlisäverotunnistetta (ks. myös ohjeen luku 5.3 Arvonlisäverotunniste ja yhteenvetoilmoitus yhteisömyynnin verottomuuden edellytyksenä).
Arvonlisäverotunniste muodostetaan maatunnuksesta FI ja numerosarjasta, joka on Y-tunnus (yritys- ja yhteisötunnus) ilman kahden viimeisen numeron välissä olevaa väliviivaa. Jos elinkeinonharjoittajan Y-tunnus on 0765432–1, arvonlisäverotunniste on siis FI07654321. Muissa EU-maissa annettujen arvonlisäverotunnisteiden muoto vaihtelee maittain. Tunniste sisältää kuitenkin aina kaksikirjaimisen maakoodin. Loppuosa muodostuu 5–12 merkistä.
Arvonlisäverotunnisteen tarvitsevat myös ne arvonlisäverotonta toimintaa harjoittavat elinkeinonharjoittajat (esimerkiksi verottomien terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myyjät), jotka ovat velvollisia ilmoittamaan ja maksamaan arvonlisäveron tavaran ostoista EU-maista (yhteisöhankinnoista). Tämä koskee myös oikeushenkilöitä, jotka eivät ole elinkeinonharjoittajia (esimerkiksi yleishyödylliset yhteisöt). Yhteisöhankinnoista arvonlisäverovelvollisiksi tulevien on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin saadakseen voimassa olevan arvonlisäverotunnisteen (ks. myös ohjeen luku 6.8 Ei-arvonlisäverovelvolliset ostajat).
Koska yhteisömyynnin ostajaa koskeva edellytys osoitetaan ostajan arvonlisäverotunnisteella, verovelvollisilla on oikeus tarkistaa kauppakumppaninsa tunnisteen voimassaolo. Eri EU-maiden arvonlisäverotunnisteista ja arvonlisäverotunnisteen tarkistamisesta on lisätietoa Verohallinnon asiakasohjeessa
Arvonlisäverotunnisteen tarkistus.
3 Tavaran käsite
Arvonlisäverolain mukaan tavaroita ovat kiinteät ja irtaimet esineet sekä sähkö, kaasu, lämpö- ja jäähdytysenergia ja muut niihin verrattavat energiahyödykkeet. Palvelulla tarkoitetaan kaikkea muuta, mitä voidaan myydä liiketoiminnan muodossa. Palveluja ovat esimerkiksi tarjoilu, rakennustyö, tavaroiden vuokraus, patentin luovutus, soranotto-oikeus, velvollisuus pidättäytyä tietystä teosta tai sietää jotain tilaa sekä tavaroiden välitys toisen nimissä ja lukuun.
Tavara ja palvelu ovat yleensä erotettavissa toisistaan. Joskus samalla kertaa myydään sekä palvelua että tavaraa siten, että nämä liittyvät toisiinsa. Myyntiä on pidettävä yhtenä suorituksena, kun sen yhtä osaa pidetään pääasiallisena suorituksena ja muut osat ovat tälle pääasialliselle suoritukselle liitännäisiä. Vaikka suoritus siten sisältäisi sekä palvelua että tavaraa, voi kyse arvonlisäverotuksessa kuitenkin olla yksinomaan palvelun myynnistä tai yksinomaan tavaran myynnistä.
Korjaustyö on palvelun myyntiä. Silloin, kun korjaustyö on niin laajaa, että korjauskustannukset ylittävät tavaran entisen arvon eli tavara uudistetaan, kysymys on yleensä tavaran myynnistä.
Pakkaustyö on palvelun myyntiä myös silloin, kun pakkaustyön suorittaja valmistaa kuljetuksessa tarvittavat pakkaukset. Tavaran vuokraus on lähtökohtaisesti palvelun myyntiä. Jos vuokraesine siirtyy esimerkiksi vuokrasopimuksen mukaan vuokrakauden päätyttyä vuokraajan omistukseen viimeisen vuokraerän tultua maksetuksi tai vuokraajalla on velvollisuus lunastaa esine, kysymys voi kuitenkin olla tavaran eikä palvelun myynnistä.
Irtaimen esineen valmistaminen, suunnittelu ja kokoaminen ovat palvelun myyntiä silloin, kun ostaja toimittaa materiaalin myyjälle. Esimerkiksi koneen tai laitteen kokoaminen ostajan toimittamista osista on palvelun myyntiä (neuvoston täytäntöönpanoasetus N:o 282/2011, 8 artikla). Jos materiaaleista vain osa tulee ostajalta, on tapauskohtaisesti ratkaistava, onko kysymyksessä tavaran vai palvelun myynti.
Kun tavaran myyntiin liittyvän palvelun määrä on vähäinen, myyntiä voidaan yleensä kokonaisuudessaan pitää tavaran myyntinä. Kopiointitoiminta ja kirjojen painoksen myynti ovat tavaran myyntiä, kun kopiointi ja painaminen suoritetaan painotyön myyjän omistamalle materiaalille, mutta kopioitavan tai painettavan sisällön toimittaa ostaja (EUT asiassa C-88/09, Graphic Procédé, KHO 2013:125 ja KHO 5.7.2013 taltio 2304). Jos palvelu ei rajoitu edellä kuvatulla tavalla pelkkään kopiointiin tai painamiseen, on tapauskohtaisesti harkittava, onko palvelujen merkitys hallitseva suhteessa kopioinnissa tai painamisessa käytettävään materiaaliin. Unionin tuomioistuimen mukaan tässä harkinnassa voidaan ottaa huomioon mm. palvelujen suorittamiseen käytetty aika, palvelujen luonne ja arvo kokonaiskustannuksista.
Jos myyjällä ei ole varmuutta siitä, käsitelläänkö myynti tavaran vai palvelun myyntinä, hän voi pyytää Verohallinnolta kirjallisen ohjauksen tai ennakkoratkaisun.
4 Myyntimaa tavarakaupassa
Kansainvälisen tavarakaupan tilanteissa tavaran myyjän on ensimmäiseksi selvitettävä, missä maassa tavara on myyntimaasäännösten mukaan myyty. Myyntimaasäännökset määrittävät sen, millä valtiolla on oikeus verottaa myynti ja minkä maan arvonlisäverolain säännöksiä myyntiin sovelletaan. Kun myyntimaa on Suomi, myyntiin sovelletaan Suomen arvonlisäverolain säännöksiä ja myynnistä suoritetaan arvonlisävero Suomeen, ellei myyntiä ole Suomen arvonlisäverolaissa säädetty verottomaksi. Kun myyntimaa on joku muu maa kuin Suomi, myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa Suomeen. Myynnistä voi kuitenkin olla velvollisuus suorittaa arvonlisäveroa toiseen maahan.
Suomen arvonlisäverolain myyntimaasäännökset määrittelevät, milloin myynti tapahtuu Suomessa. Suomen myyntimaasäännökset perustuvat arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) vastaaviin säännöksiin. Tavaran myyntimaa määräytyy näin ollen lähtökohtaisesti yhteneväisesti koko EU:n alueella. Säännösten tulkinnassa voi kuitenkin olla maakohtaisia eroja.
Tavarakaupan yleinen myyntimaasäännös sisältyy arvonlisäverolain 63 §:ään. Yleissäännöstä sovelletaan, jos myyntimaa ei määräydy myyntiä koskevan erityissäännöksen mukaisesti. Tavarakaupassa myyntimaan määräytymisen kannalta ratkaisevaa on tavaran sijainti ja liike. Elinkeinonharjoittajien välisessä tavarakaupassa myyntimaa määräytyy pääsääntöisesti tavaran luovutuspaikan tai kuljetuksen alkamispaikan mukaan. Myyntimaata määritettäessä sillä ei ole merkitystä, mihin maahan myyjä ja ostaja ovat sijoittautuneet.
Jos tavaran myyntiin ei liity kuljetusta, tavara on myyty siinä maassa, jossa se luovutetaan ostajalle. Kun tavara luovutetaan ostajalle Suomessa, tavara on myyty Suomessa.
Esimerkki 1
Suomalainen yritys myy Ruotsissa arvonlisäverovelvolliselle ostajalle tavaran, joka on luovutushetkellä Ruotsissa. Myyntiin ei liity kuljetusta. Myyntimaa on tässä tapauksessa Ruotsi ja myynnin verokohtelu määräytyy Ruotsin arvonlisäverolain säännösten mukaisesti. Myyjän tulee selvittää, onko hänen rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi Ruotsissa.
Jos esimerkin tapauksessa tavara olisi Suomessa, kun se luovutetaan ruotsalaiselle ostajalle, kyse olisi Suomessa tapahtuneesta myynnistä. Suomalainen yritys laskuttaisi tässä tapauksessa ruotsalaista ostajaa Suomen arvonlisäveron sisältävällä laskulla.
Esimerkki 2
Suomalainen yritys myy toiselle suomalaiselle yritykselle tavaran. Tavara on luovutushetkellä Ruotsissa, eikä myyntiin liity kuljetusta. Myyntimaa on tässä tapauksessa Ruotsi. Myynnin verokohtelu määräytyy Ruotsin arvonlisäverolain säännösten mukaisesti. Myyjän tulee selvittää, onko hänen rekisteröidyttävä Ruotsissa arvonlisäverovelvolliseksi. Myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa Suomeen, vaikka kaupan molemmat osapuolet ovat suomalaisia.
Kun tavara myydään ostajalle kuljetettuna, tavara on myyty Suomessa, jos tavara on täällä myyjän tai jonkun muun aloittaessa kuljetuksen. Yhteisömyynnit ovat myyntejä, joissa tavara aina myyntiin liittyen kuljetetaan EU-maasta toiseen. Yhteisömyyntien osalta myyntimaa on näin ollen se maa, josta tavaran kuljetus ostajalle alkaa. Kun tavaran kuljetus alkaa Suomesta, yhteisömyynti tapahtuu Suomessa.
Suomessa tapahtuvina yhteisömyynteinä ei voida käsitellä niitä tavaroiden myyntejä, jotka tavaroita koskevien myyntimaasäännösten mukaan on myyty jossakin toisessa EU-maassa. Myyntiin liittyvät velvollisuudet on tässä tapauksessa selvitettävä myyntimaasta.
Esimerkki 3
Suomalainen yritys myy Ruotsissa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityneelle ostajalle tavaran siten, että tavara myydään kuljetettuna Virosta Ruotsiin.
Tavaran myyntimaa on Viro, koska tavaran kuljetus ostajalle alkaa sieltä. Myyjän tulee selvittää myynnin arvonlisäverokohtelu ja mahdolliset rekisteröitymisvelvoitteensa Virosta. Kyse ei ole Suomessa tapahtuneesta yhteisömyynnistä eikä myyntiä ilmoiteta yhteisömyyntinä Suomessa annettavilla arvonlisävero- ja yhteenvetoilmoituksilla.
Jos esimerkissä tavaran kuljetus alkaisi Suomesta, kyseessä olisi Suomessa tapahtunut yhteisömyynti, mikäli yhteisömyynnin kaikki edellytykset täyttyvät.
Tilanteessa, jossa tavara on kuljetuksen alkaessa EU:n ulkopuolella ja myyjä maahantuo tavaran Suomeen myyntiä varten, kyseinen myynti ja maahantuonnin jälkeiset myynnit tapahtuvat Suomessa. Jos tavara maahantuonnin jälkeen myydään yhteisömyyntinä edelleen toiseen EU-maahan, maahantuonnissa sovellettavaksi voi tulla AVL 94 b §:n erityissäännös. Säännöksen soveltamista käsitellään Verohallinon ohjeessa
Arvonlisäverolain 94 b §:n verottomuuden soveltaminen maahantuonnissa
. Maahantuonnin arvonlisäveromenettelystä kerrotaan Verohallinnon ohjeessa
Maahantuonnin arvonlisäveromenettelystä 1.1.2018 alkaen
.
Joissakin tilanteissa tavaran myyntimaa määräytyy arvonlisäverolain erityissäännöksen mukaisesti (ks. myös ohjeen luku 14 Erityistilanteita).
5 Tavaroiden yhteisömyynti
5.1 Yhteisömyynnin käsite
Yhteisömyynnillä tarkoitetaan irtaimen esineen myyntiä, jos myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa esineen ostajalle Suomesta toiseen EU-maahan (AVL 72 b §). Yhteisömyynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa (AVL 72 a §). Yhteisömyyntiä on myös elinkeinonharjoittajan liikeomaisuuden siirto toiseen EU-maahan. Liikeomaisuuden siirtoa käsitellään ohjeen luvussa 7.
Suomessa tapahtunut myynti käsitellään arvonlisäverottomana yhteisömyyntinä kun seuraavat ns. aineelliset edellytykset täyttyvät:
Kyse on irtaimen esineen myynnistä.
Tavaran ostajana on muussa EU-maassa kuin Suomessa toimiva elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö kuin elinkeinonharjoittaja.
Tavaran ostajalle on muussa EU-maassa annettu arvonlisäverotunniste, ja hän on ilmoittanut tämän tunnisteen myyjälle.
Tavara kuljetetaan myyntiin liittyen Suomesta toiseen EU-maahan.
Myyjä on täyttänyt myyntinsä osalta velvollisuuden antaa yhteenvetoilmoitus.
Tavaroiden myynti Suomesta toisiin EU-maihin on arvonlisäverotonta yhteisömyyntiä vain, jos verottoman yhteisömyynnin edellytykset täyttyvät. Jos edellytykset eivät täyty, eikä muutakaan perustetta verottomuudelle ole, tavaroiden myyjän on suoritettava arvonlisävero tavaroiden myynnistä Suomessa (ks. myös ohjeen luku 14 Erityistilanteita).
Esimerkki 4
Suomalainen yritys A myy koneen belgialaiselle yritykselle B. A ja B ovat arvonlisäverovelvollisia kotimaissaan. B ilmoittaa sille Belgiassa annetun arvonlisäverotunnisteen myyjälle A. Kuljetusliike kuljettaa koneen Suomesta Belgiaan A:n toimeksiannosta. Kyse on yrityksen A Suomessa suorittamasta arvonlisäverottomasta yhteisömyynnistä.
5.2 Myyjä ja ostaja yhteisömyynneissä
Suomessa tapahtuvan yhteisömyynnin edellytyksenä on se, että tavaran myyjä on elinkeinonharjoittaja, joka ei ole täällä arvonlisäverottoman vähäisen liiketoiminnan harjoittaja. Myyjän on lisäksi toimittava elinkeinonharjoittajan ominaisuudessa. Jos myyjä ei toimi elinkeinonharjoittajan ominaisuudessa tai myynti jää vähäisen liiketoiminnan säännöksen (AVL 3 § tai 3 a §) perusteella arvonlisäverotuksen ulkopuolelle, eikä myyjä ole erikseen hakeutunut verovelvolliseksi, kyse ei ole yhteisömyynnistä. Myynti ei tällöin aiheuta täällä yhteisömyyntiin liittyviä rekisteröitymis- tai ilmoitusvelvollisuuksia. Vähäisen liiketoiminnan arvonlisäverottomuutta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Arvonlisäveroton vähäinen toiminta.
Suomessa tapahtunut tavaran myynti on yhteisömyynti vain, jos ostajana on muussa EU-maassa kuin Suomessa toimiva elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö kuin elinkeinonharjoittaja. Ostajan tulee lisäksi toimia elinkeinonharjoittajan ominaisuudessa hankintaa tehdessään.
Seuraavien ostajien osalta myynnin käsitteleminen arvonlisäverottomana yhteisömyyntinä edellyttää lisäksi, että kyseisen ostajan hankinnat käsitellään määränpäämaassa yhteisöhankintana:
elinkeinonharjoittaja, jonka toiminta ei hänen omassa maassaan miltään osin oikeuta vähennykseen tai palautukseen
oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja
elinkeinonharjoittaja, johon sovelletaan hänen omassa maassaan alkutuotannon vakiokantahyvitysmenettelyä.
Edellä tarkoitettujen elinkeinonharjoittajien ja oikeushenkilöiden, jotka eivät ole elinkeinonharjoittajia, osalta tavaraostot muista EU-maista ovat yhteisöhankintoja, kun näiden tavaraostojen arvo ylittää säädetyn jäsenvaltiokohtaisen raja-arvon. Kyseiset ostajat voivat halutessaan hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvollisiksi yhteisöhankinnoistaan, vaikka raja-arvo ei ylittyisikään. Yhteisöhankinnoistaan arvonlisäverovelvolliset ostajat merkitään arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ja he saavat voimassa olevan arvonlisäverotunnisteen. Suomalaisten ei-arvonlisäverovelvollisten ostajien yhteisöhankintoja käsitellään ohjeen luvussa 6.8 Ei-arvonlisäverovelvolliset ostajat.
Kun edellä tarkoitettujen ostajien tavaraostot muista EU-maista eivät ole yhteisöhankintoja, tavaroiden myynti kuljetettuna EU-maasta toiseen kyseisille ostajille käsitellään pääsääntöisesti vastaavalla tavalla kuin tavaran myynti yksityishenkilöille. Jos myyjä osallistuu tavaroiden kuljettamiseen, kyse on yhteisön sisäisestä tavaroiden etämyynnistä. Yhteisön sisäistä tavaroiden etämyyntiä käsitellään Verohallinnon ohjeessa
Tavaroiden etämyynnin arvonlisäverotus
.
Tavaran myynti yksityishenkilölle voi olla arvonlisäveroton yhteisömyynti vain silloin, kun kyse on arvonlisäverotuksessa tarkoitetun uuden kuljetusvälineen myynnistä. Uuden kuljetusvälineen määritelmästä ja noudatettavasta verotusmenettelystä saa tarkempia tietoja Verohallinnon ohjeista
Yksityishenkilö ostaa uuden kuljetusvälineen toisesta EU-maasta
ja
Uusien kuljetusvälineiden arvonlisäverosta – ohje arvonlisäverovelvollisille
.
5.3 Arvonlisäverotunniste ja yhteenvetoilmoitus yhteisömyynnin verottomuuden edellytyksenä
Yhteisömyynnin verottomuus edellyttää, että ostajalle on annettu arvonlisäverotunniste muussa kuin tavaran lähtöjäsenvaltiossa ja hän on ilmoittanut tämän tunnisteen myyjälle. Myyjän on tarkistettava ostajan arvonlisäverotunnisteen voimassaolo ennen kuin hän laskuttaa ostajaa arvonlisäverottomasti. Yhteisömyynnin verottomuus on mahdollista evätä, jos ostajalla ei ole voimassa olevaa arvonlisäverotunnistetta. Arvonlisäverotunnisteen tarkistamisesta kerrotaan asiakasohjeessa
Arvonlisäverotunnisteen tarkistus
.
Tavaran ostaja voi vapaasti valita tavan, jolla hän ilmoittaa arvonlisäverotunnisteensa myyjälle. Edellytys täyttyy esimerkiksi silloin, kun myyjä on merkinnyt ostajan arvonlisäverotunnisteen laskulle.
Tavaran myynti Suomesta toiseen EU-maahan EU:n ulkopuolelle sijoittautuneelle ostajalle, joka ei ole arvonlisäverovelvollinen missään EU-maassa, ei ole arvonlisäveroton yhteisömyynti. Tällaisella EU:n ulkopuolelle sijoittautuneella ostajalla ei ole voimassa olevaa arvonlisäverotunnistetta EU:n alueella. Kyse ei ole yhteisömyynnistä, vaikka tavara kuljetetaan myyntiin liittyen Suomesta toiseen EU-maahan. Kyse ei ole myöskään arvonlisäverottomasta viennistä, koska tavaraa ei myyntiin liittyen kuljeteta EU:n ulkopuolelle. Myynti käsitellään arvonlisäverollisena kotimaan myyntinä.
Jos EU:n ulkopuolelle sijoittautunut ostaja on rekisteröitynyt tavaran kuljetuksen määränpäämaahan tai johonkin muuhun EU-maahan kuin kuljetuksen lähtövaltioon arvonlisäverovelvolliseksi ja käyttää ostoa tehdessään näin saamaansa arvonlisäverotunnistetta, arvonlisäverottoman yhteisömyynnin ostajaa koskeva edellytys täyttyy.
Esimerkki 5
Sveitsiläinen yritys B tilaa suomalaiselta arvonlisäverovelvolliselta yritykseltä A tavaran toimitettuna Suomesta Alankomaihin. Suomalainen myyjä laskuttaa myynnistä sveitsiläistä yritystä B. Tavara kuljetetaan toiseen EU-maahan. Arvonlisäverottoman yhteisömyynnin ostajaa koskeva edellytys ei täyty, koska ostajalla ei ole voimassa olevaa arvonlisäverotunnistetta EU:n alueella.
Tässä esimerkissä tavara jää EU:n alueelle, joten myynti ei ole myöskään arvonlisäverotonta vientiä EU:n ulkopuolelle. Myyjä käsittelee myynnin Suomessa tapahtuneena kotimaan myyntinä, josta on suoritettava arvonlisäveroa.
Jos sveitsiläisyritys on rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi jossakin muussa EU-maassa kuin Suomessa ja ilmoittaa arvonlisäverotunnisteensa myyjälle, myynti käsitellään Suomessa tapahtuneena arvonlisäverottomana yhteisömyyntinä.
Yhteisömyynneistä annetaan ostajakohtaisesti eritelty yhteenvetoilmoitus. Myyjä tarvitsee ostajan arvonlisäverotunnisteen yhteenvetoilmoitusta antaessaan. Myyjän on merkittävä yhteisömyyntiä koskevaan laskuun oman arvonlisäverotunnisteensa lisäksi ostajalle toisessa EU-maassa annettu tunniste. Lisätietoa yhteisökauppaan liittyvistä laskumerkinnöistä on ohjeen luvussa 11.
Yhteisömyynnin verottomuutta ei sovelleta, jos tavaran myyjä ei ole täyttänyt velvoitettaan antaa yhteenvetoilmoitus tai hänen antamassaan yhteenvetoilmoituksessa ei anneta oikeita tietoja. Verottomuutta ei kuitenkaan evätä vähäisinä pidettävien laiminlyöntien takia. Vähäisiä laiminlyöntejä ovat esimerkiksi huolimattomuusvirheet ilmoitettavissa tiedoissa. Vähäisyydellä ei tässä yhteydessä tarkoiteta laiminlyönnin rahamääräistä arvoa. Yhteenvetoilmoituksessa olevien virheiden korjaamista käsitellään asiakasohjeessa
Yhteenvetoilmoitus - ilmoitusohjeet
.
Koska yhteenvetoilmoitus on annettava vasta yhteisömyynnin tapahtumisen jälkeen, myyjä käsittelee myyntinsä käytännössä verottomana yhteisömyyntinä, vaikka kaikki verottomuuden edellytykset eivät ole vielä myyntihetkellä selvillä.
5.4 Kuljetus toiseen EU-maahan
Arvonlisäverottomasta yhteisömyynnistä voi olla kyse vain silloin, kun tavara myyntiin liittyen kuljetetaan EU-maasta toiseen. Tavaran kuljetus Suomesta toiseen EU-maahan voi tapahtua myyjän tai ostajan toimesta tai joku muu voi hoitaa kuljetuksen heidän puolestaan. Ketjuliiketoimissa, joihin liittyy vain yksi EU-maiden rajat ylittävä kuljetus, vain yksi myynti voi olla arvonlisäveroton yhteisömyynti. Ketjuliiketoimia käsitellään ohjeen luvussa 8.
Yhteisömyynnin arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että tavaran kuljetus päättyy jossakin muussa EU-maassa kuin kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa. Tavaran kuljetuksen määränpäämaan ei tarvitse olla sama EU-maa, jossa tavaran ostaja on rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi. Tavaraa ei tarvitse kuljettaa juuri ostajana toimivan elinkeinonharjoittajan yritysosoitteeseen, vaan ostaja voi osoittaa myös muun paikan, johon tavara kuljetetaan.
Tavaran yhteisömyyntiä koskevien säännösten soveltaminen ei edellytä sitä, että kuljetus toiseen EU-maahan tapahtuu välittömästi tai tietyn määräajan kuluessa. Tavaran myynnin ja kuljetuksen välillä on kuitenkin oltava ajallinen ja aineellinen yhteys. Epäselvissä tilanteissa pyritään arvioimaan objektiivisesti seikat, joiden perusteella voidaan yksilöidä se EU-maa, jossa tavaran loppukäyttö on suunniteltu toteutuvaksi (esim. EUT C-84/09, X).
Tavaran myyjän on kyettävä osoittamaan kuljetuksen tapahtuminen Suomesta toiseen EU-maahan, jotta myynti voidaan käsitellä arvonlisäverottomana yhteisömyyntinä. Kun kuljetus tapahtuu myyjän toimesta tai toimeksiannosta, myyjä osoittaa kuljetusasiakirjojen avulla, että tavara on lähtenyt Suomesta, ja että se on kuljetettu toiseen EU-maahan. Jos tavara kuljetetaan ostajan toimeksiannosta, myyjän on pyydettävä ostajalta kuljetusasiakirjan (esim. rahtikirjan) jäljennös tai muu selvitys tavaran kuljettamisesta toiseen EU-maahan. Kuljetusasiakirjojen ja tavaran myyntiasiakirjojen yhteys toisiinsa pitää myös voida selvittää. Jos kuljetuskustannukset sisältyvät tavaran myyntihintaan, ne ovat osa tavaran yhteisömyynnin arvoa.
Tavara voidaan luovuttaa ostajalle jo Suomessa, jolloin ostaja voi itse huolehtia tavaran kuljetuksesta toiseen EU-maahan omalla kuljetuskalustollaan. Myyjä voi tällöin käyttää näyttönä ostajalta saatua todistusta. Todistuksesta on käytävä ilmi, kuka tavaran on kuljettanut, milloin tavara on kuljetettu maasta (päivämäärä), millä kuljetusvälineellä kuljetus on tapahtunut (esimerkiksi pakettiauto, rek. nro ABC-111, aluksen nimi) ja mikä on ollut kuljetuksen päättymispaikka.
Tavaran myyjän on säilytettävä kuljetukseen liittyvät asiakirjat tai edellä mainittu ostajan antama todistus. Niiden avulla hän osoittaa Verohallinnolle, että tavara on kuljetettu Suomesta toiseen EU-maahan.
EU-mailla on erilaisia vaatimuksia siitä, miten EU-maiden rajat ylittävä kuljetus on osoitettava. Neuvoston täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 282/2011 on muutettu 4.12.2018 annetulla asetuksella (EU) 2018/1912. Täytäntöönpanoasetukseen on muutoksella lisätty yhteisöliiketoimien vapauksia koskeva 45 a artikla. Artiklassa täsmennetään ja yhdenmukaistetaan ne asiakirjatodisteet, joilla tavaroiden lähettäminen tai kuljettaminen toiseen EU-maahan voidaan osoittaa. Kun verovelvollisella on hallussaan täytäntöönpanoasetuksessa mainitut asiakirjat, oletuksena on se, että tavarat on lähetetty tai kuljetettu EU-maasta toiseen, ja että näyttö kuljetuksesta on riittävä kaikissa EU-maissa.
Suomessa yhteisömyyntejä tekevä verovelvollinen voi osoittaa kuljetuksen toiseen EU-maahan edellä sanotusta Verohallinnon ohjeistuksesta poiketen halutessaan vaihtoehtoisesti täytäntöönpanoasetuksessa mainituilla asiakirjoilla. Joissakin tilanteissa yhteisöhankintoja toisesta EU-maasta tekevän suomalaisen verovelvollisen voi myös olla tarpeen toimittaa täytäntöönpanoasetuksen mukaisia asiakirjoja toisesta EU-maasta olevalle tavaroiden myyjälle.
Täytäntöönpanoasetuksen 45 a artikla on luettavissa kokonaisuudessaan täältä
. Säännöksestä ohjeistetaan Verohallinnon ohjeessa
Euroopan Unionin asetus 282/2011 yhdenmukaistaa arvonlisäverodirektiivin tulkintaa
.
Esimerkki 6
Suomalainen yritys A myy muovituotteita Puolassa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityneelle yritykselle B. A kuljettaa tavarat myyntiin liittyen Suomessa paikkakunnalta toiselle. Myyntiin ei liity EU-maiden rajat ylittävää kuljetusta. Kyse ei ole arvonlisäverottomasta yhteisömyynnistä vaan arvonlisäverollisesta kotimaan myynnistä. Merkitystä ei ole sillä, että ostaja ilmoittaa sille Puolassa annetun arvonlisäverotunnisteen myyjälle
.
Esimerkki 7
Suomalainen yritys A myy elintarvikkeita kuljetettuna Venäjälle. Ostajana on Viroon arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröity yritys B. Myyntiin ei liity EU-maiden rajat ylittävää kuljetusta. Kyse ei ole arvonlisäverottomasta yhteisömyynnistä, vaikka ostaja ilmoittaa sille Virossa annetun arvonlisäverotunnisteen myyjälle. Kyse voi olla arvonlisäverottomasta viennistä, jos viennin verottomuudelle säädetyt edellytykset täyttyvät. Vientikaupan arvonlisäverotusta käsitellään Verohallinnon ohjeessa
Vientikaupan arvonlisäverotus
.
5.4.1 Kuljetus EU:n ulkopuolisen maan kautta
Kuljetus Suomesta toiseen EU-maahan voi tapahtua EU:n tulli- ja veroalueen ulkopuolella olevan alueen kautta. Tässä tapauksessa tavarat on mahdollista asettaa Suomessa sisäiseen passitusmenettelyyn. Menettely osoittaa tavaran unionitavaran aseman, joka säilyy, vaikka kuljetus toiseen EU-maahan ostajalle tapahtuu EU:n tulli- ja veroalueen ulkopuolella olevan alueen kautta. Suomessa tapahtunut myynti on tällöin arvonlisäveroton yhteisömyynti, mikäli muut yhteisömyynnin verottomuuden edellytykset täyttyvät. Lisätietoa sisäisestä passituksesta saa Tullista.
Jos passitusta ei käytetä ja tavara asetetaan vientimenettelyyn Suomessa, Suomesta alkanut myynti ei edellä kuvatussa tilanteessa ole toiseen EU-maahan tapahtunut yhteisömyynti, vaan arvonlisäveroton vienti EU:n ulkopuolelle viennin verottomuudelle säädettyjen edellytysten täyttyessä.
Esimerkki 8
Suomalainen yritys A myy tavaran italialaiselle yritykselle B. Molemmat yritykset ovat arvonlisäverovelvollisia kotimaissaan. B ilmoittaa sille Italiassa annetun arvonlisäverotunnisteen myyjälle A. A kuljettaa tavaran Italiaan Sveitsin kautta. Tavara asetetaan Suomessa sisäiseen passitusmenettelyyn. Kyseessä on Suomessa tapahtunut yhteisömyynti, vaikka tavara käy EU:n ulkopuolella ennen sen saapumista Italiaan.
5.4.2 Tavaran myynti työliikkeen kautta
Ennen kuljetusta toiseen EU-maahan tavara voidaan toimittaa Suomessa elinkeinonharjoittajalle työsuorituksen tekemistä varten ilman, että myynti muuttuu arvonlisäverolliseksi kotimaan myynniksi (AVL 72 b §). Tällaisia tavaraan kohdistuvia työsuorituksia ovat esimerkiksi testaus, puhdistus-, korjaus-, asennus-, purku-, muutos-, valmistus- ja muut vastaavat työt. Tavara voidaan myös asentaa toisen tavaran osaksi ja kuljettaa edelleen toiseen EU-maahan tämän tavaran osana. Myyjällä on oltava näyttö siitä, että tavarat on työsuorituksen jälkeen kuljetettu toiseen EU-maahan (ks. myös luku 5.4 Kuljetus toiseen EU-maahan).
Esimerkki 9
Suomalainen huonekaluvalmistaja A myy huonekaluja Ruotsiin B:lle siten, että huonekalut ennen Ruotsiin kuljettamista toimitetaan pintakäsittelyä varten suomalaiselle erikoisliikkeelle C. A:n lasku B:lle sisältää veloituksen huonekaluista ja kuljetuksesta B:lle Ruotsiin. C puolestaan veloittaa B:ltä pintakäsittelyn. A, B ja C ovat arvonlisäverovelvollisia kotimaissaan. B ilmoittaa sille Ruotsissa annetun arvonlisäverotunnisteen myyjälle A.
Huonekalujen kuljetus Ruotsiin alkaa Suomesta, joten huonekalujen myyntimaa on Suomi. A:n myynti B:lle on arvonlisäveroton yhteisömyynti. Huonekalut voidaan ennen niiden kuljettamista Ruotsiin toimittaa pintakäsittelyä varten suomalaiselle yritykselle C ilman, että myynti muuttuu arvonlisäverolliseksi kotimaan myynniksi. A tarvitsee näytön siitä, että huonekalut on C:n työsuorituksen jälkeen kuljetettu Ruotsiin.
Yrityksen C myynti on ns. yleisäännöksen (AVL 65 §) mukaista palvelun myyntiä ruotsalaiselle B:lle. Palvelujen kansainvälistä kauppaa käsitellään Verohallinnon ohjeessa
Palvelujen ulkomaankaupan arvonlisäverotus
.
Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) katsoi tuomiossa C-446/13, Fonderie 2A, että kyse ei ollut myyjän maassa tapahtuneesta arvonlisäverottomasta yhteisömyynnistä ostajalle, kun myyjä toimitti tavarat ensin ostajan maahan työliikkeelle viimeistelyä varten ja vasta myyjän toimeksiannosta suoritetun viimeistelyn jälkeen ne toimitettiin ostajalle. Tavaroiden myyntimaa oli maa, jossa myyjän ja ostajan välisten sopimusvelvoitteiden mukaisiksi tulleet tavarat sijaitsivat niiden luovutushetkellä. Tässä tapauksessa valmiiden myyntisopimuksen mukaisten tavaroiden myynti oli kuljetuksen määränpäämaassa tapahtunut kyseisen maan sisäinen myynti, johon ei enää liittynyt EU-maiden rajat ylittävää kuljetusta.
Myyjä käsittelee edellä sanotussa tilanteessa viimeistelemättömien tavaroiden siirron ostajan EU-maahan liikeomaisuutensa siirtona eli siirto ilmoitetaan yhteisömyyntinä Suomessa ja yhteisöhankintana määränpäämaassa (ks. luku 7 Liikeomaisuuden siirto).
Esimerkki 10
Suomalainen yritys A myy vaatteita ruotsalaiselle yritykselle B siten, että A toimittaa kankaat ja muut vaatteiden valmistamisessa tarvittavat tarvikkeet ensin Suomesta Viroon C:lle ompelutyötä varten. Valmiit vaatteet kuljetetaan myyjän A toimeksiannosta Virosta edelleen Ruotsiin B:lle. A:n lasku B:lle sisältää veloituksen valmiista vaatteista ja kuljetuksesta Ruotsiin. C:n lasku A:lle sisältää ompelutyön. A, B ja C ovat arvonlisäverovelvollisia kotimaissaan. B ilmoittaa sille Ruotsissa annetun arvonlisäverotunnisteen myyjälle A.
Materiaalit kuljetetaan Viroon A:n toimeksiannosta tapahtuvaa ompelutyötä varten. Tässä tapauksessa vasta myyntisopimuksen mukaisten valmiiksi ommeltujen vaatteiden myynti Virosta Ruotsiin on A:n Virossa tapahtunut myynti B:lle. Myynnin verottomuus (yhteisömyynti) määräytyy Viron arvonlisäverolain säännösten mukaisesti. A:n on selvitettävä mahdolliset rekisteröitymisvelvoitteensa Virosta. A käsittelee vaatteiden valmistuksessa tarvittavien omistamiensa kankaiden ja materiaalien siirron Suomesta Viroon liikeomaisuutensa siirtona (ks. ohjeen luku 7 Liikeomaisuuden siirto).
Jos valmiit vaatteet palautetaan ompelutyön jälkeen A:lle takaisin Suomeen ennen niiden kuljettamista Ruotsiin lopulliselle ostajalle, vaatteiden valmistamisessa tarvittavien materiaalien ja valmiiden vaatteiden siirtoa Viroon ja takaisin Suomeen ei käsitellä yhteisömyynnin ja –hankinnan muodostavana liikeomaisuuden siirtona (ks. ohjeen luku 7.2 Siirrot, joita ei käsitellä yhteisömyynteinä). Valmiiden vaatteiden myynti Suomesta Ruotsiin olisi tässä tilanteessa Suomessa tapahtunut yhteisömyynti ruotsalaiselle ostajalle B.
5.5 Myynnit, jotka eivät ole yhteisömyyntejä
Kyse ei ole yhteisömyynnistä, jos tavaran osto ei ole kuljetuksen päättymismaassa AVL 26 c §:n 3 momenttia vastaavien kyseisen maan arvonlisäverolain säännösten mukaan yhteisöhankinta. AVL 26 c §:n 3 momentissa lueteltuja tavarahankintoja käsitellään ohjeen luvussa 6.7 Ostot, jotka eivät ole yhteisöhankintoja. Edellä tarkoitetut myynnit voivat kuitenkin olla Suomessa arvonlisäverottomia niitä koskevan erityisäännöksen ja säännöksessä mainittujen edellytysten perusteella.
Tavaran myynti ei ole yhteisömyynti silloinkaan, jos myyntiin on sovellettu käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettelyä, tai jos kyse on sähkön, Yhteisön alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettavan kaasun tai lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettavan lämpö- ja jäähdytysenergian myynnistä tai tavaran myynnistä asennettuna toiseen EU-maahan (ks. ohjeen luku 14 Erityistilanteita).
5.6 Erityissäännöksen nojalla arvonlisäveroton tavaran myynti
Tavaran myynti Suomesta toiseen EU-maahan ei ole aina yhteisömyynti, vaikka myyjää ja ostajaa koskevat edellytykset täyttyisivätkin. Arvonlisäverolaissa oleva erityinen verottomuussäännös on ensisijainen yhteisömyyntejä yleisesti koskeviin säännöksiin nähden. Näin esimerkiksi AVL 61 §:n mukaan muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä olleen tavaran myynti tai AVL 36 §:ssä verottomaksi säädettyjen hammasproteesien myynti toiseen EU-maahan on arvonlisäverotonta riippumatta ostajan arvonlisäveroasemasta.
Jos edellä tarkoitettu arvonlisäverottomaksi säädetty tavaran myynti täyttää myös yhteisömyynnin edellytykset ja ostaja nimenomaisesti ilmoittaa sille toisessa EU-maassa myönnetyn arvonlisäverotunnisteen myyjälle, myyjä ilmoittaa myynnin yhteisömyyntinään. Tämä tarkoittaa sitä, että myyjän on täytettävä yhteisömyyntiä koskevat ilmoitusvelvollisuutensa. Vastaavat yhteisöhankinnat on todennäköisesti määränpäämaassa vapautettu arvonlisäverosta arvonlisäverodirektiivin 140 artiklan nojalla (ks. myös luku 6.6 Arvonlisäverottomat yhteisöhankinnat).
Erityissäännöksen perusteella arvonlisäverottoman tavaramyynnin ilmoittaminen käytännön syistä yhteisömyyntinä ei muuta myyntiä palautukseen oikeuttavaksi myynniksi, eikä myyjällä ole vähennysoikeutta myytävien tavaroiden hankintoihin tai valmistukseen sisältyvästä arvonlisäverosta (EUT C-240/05, Eurodental).
5.7 Yhteisömyyntiä Suomessa harjoittava ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja
Ulkomaalaisella elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan yritystä, jonka liiketoiminnan kotipaikka on muualla kuin Suomessa.
Ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja, joka ei jo ole rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi, on ilmoituksenantovelvollinen, jos se tekee Suomessa verottomia yhteisömyyntejä. Ilmoituksenantovelvollisen elinkeinonharjoittajan on täytettävä Suomessa yhteisömyyntiin liittyvät ilmoitusvelvollisuudet eli annettava arvonlisävero- ja yhteenvetoilmoitukset (ks. myös ohjeen luku 12 Ilmoittaminen).
Yhteisömyyntiä harjoittava ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja ei ole oikeutettu AVL 122 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäveron palautukseen. Jos ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja haluaa saada takaisin arvonlisäverot, jotka sisältyvät hänen Suomessa tapahtuneisiin yhteisömyynteihin liittyviin vähennyskelpoisiin hankintoihin, rekisteröinti ilmoituksenantovelvolliseksi ei riitä, vaan myyjän on rekisteröidyttävä Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi.
Myyjä, jolla on liiketoiminnan kotipaikka toisessa EU-maassa, voi tietyissä tilanteissa soveltaa Suomessa tapahtuviin myynteihinsä vähäisen toiminnan verottomuutta rekisteröitymällä sijoittautumisjäsenvaltiossaan pienten yritysten EU-myynnin alv-järjestelmään. Tällaisessa tilanteessa tavaran myynti kuljetettuna Suomesta toiseen EU-maahan ei ole yhteisömyynti eikä se aiheuta tavaran myyjälle yhteisömyyntiin liittyviä rekisteröitymis- tai ilmoitusvelvollisuuksia Suomessa. Myyjä osoittaa olevansa edellä tarkoitettu vähäisen liiketoiminnan harjoittaja käyttämällä näissä myynneissään ns. EX-tunnistetta.
Toiseen EU-maahan sijoittautunut pienyritys voi hyödyntää vähäisen toiminnan verottomuutta vain siinä tapauksessa, että Suomessa vähäisen toiminnan verottomuudelle asetettu raja-arvo (20 000 euroa) ja unionin liikevaihtoraja (100 000 euroa) eivät ylity kuluvana tai edellisenä kalenterivuonna. Vähäisen toiminnan verottomuutta ja siihen liittyvää pienten yritysten EU-myynnin alv-järjestelmää sekä EX-tunnistetta käsitellään Verohallinnon ohjeessa
Arvonlisäveroton vähäinen toiminta
.
Lisätietoa ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan ilmoituksenantovelvollisuudesta ja arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinnistä on ohjeessa
Ulkomaalaisen rekisteröinti arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa
.
Esimerkki 11
Ruotsalainen yritys A myy tavaraa puolalaiselle yritykselle B. A on rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi Ruotsissa ja B Puolassa. B ilmoittaa hänelle Puolassa annetun arvonlisäverotunnisteen myyjälle A. Tavara kuljetetaan A:n toimeksiannosta Suomesta Puolaan. A tekee yhteisömyynnin Suomessa, koska tavaran kuljetus alkaa Suomesta. A:n on rekisteröidyttävä Suomessa ilmoituksenantovelvolliseksi tai arvonlisäverovelvolliseksi myynnistään.
5.8 Tavaroiden luovuttaminen vastikkeetta
Tavaran luovuttaminen vastikkeetta rinnastuu arvonlisäverotuksessa myyntiin (ns. oman käytön verotus) tilanteessa, jossa tavarasta on voitu tehdä vähennys, tai tavara on valmistettu arvonlisäverollisen liiketoiminnan yhteydessä (AVL 20 § ja 21 §). Myyjä käsittelee myyntinä pidettävän tavaran vastikkeettoman luovutuksen Suomesta toiseen EU-maahan siellä olevalle tavaran vastaanottajalle yhteisömyyntinä muiden yhteisömyynnin edellytysten täyttyessä.
Tavaranäytteen tai tavanomaisen mainoslahjan luovuttamista ei pidetä tavaran ottamisena omaan käyttöön (AVL 25 §). Tavaranäytteiden ja tavanomaisten mainoslahjojen vastikkeettomista luovutuksista ei näin ollen suoriteta arvonlisäveroa. Myös yhteisökaupassa tavaranäytteet ja tavanomaiset mainoslahjat voidaan luovuttaa asiakkaalle arvonlisäverottomasti. Kyse ei ole yhteisömyynnistä eikä luovutuksesta aiheudu ilmoitusvelvollisuuksia.
6 Tavaroiden yhteisöhankinta
6.1 Yhteisöhankinnan käsite
Arvonlisäverotonta yhteisömyyntiä seuraa toisessa EU-maassa tapahtuva yhteisöhankinta. Yhteisöhankinnalla tarkoitetaan irtaimen esineen omistusoikeuden vastikkeellista hankintaa, jos myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa esineen ostajalle EU-maasta toiseen (AVL 26 a §). Yhteisöhankinnasta on pääsääntöisesti suoritettava arvonlisäveroa.
Yhteisöhankinta on kyseessä vain silloin, kun tavaran ostajana on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja ja myyjänä elinkeinonharjoittaja, joka ei ole tavaran myyntimaassa arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan harjoittaja. Jos myynti on myyntimaassa eli kuljetuksen lähtömaassa arvonlisäveroton, koska myyjä on kyseisessä maassa arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan harjoittaja, tavaran osto ei ole toisessa EU-maassa yhteisöhankinta. Vähäisen liiketoiminnan arvonlisäverottomuutta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa
Arvonlisäveroton vähäinen toiminta
.
Elinkeinonharjoittajat, jotka eivät miltään osin harjoita vähennykseen tai palautukseen oikeuttavaa toimintaa ja sellaiset oikeushenkilöt, jotka eivät ole elinkeinonharjoittajia, ovat pääsääntöisesti arvonlisäverovelvollisia yhteisöhankinnoista vain, jos hankintojen arvo ylittää säädetyn jäsenvaltiokohtaisen raja-arvon. Suomessa tämä raja-arvo on 10 000 euroa. Raja-arvon ylittyminen aiheuttaa tällaiselle ostajalle velvollisuuden rekisteröityä ostoistaan arvonlisäverovelvolliseksi (ks. ohjeen luku 6.8 Ei-arvonlisäverovelvolliset ostajat).
Yksityishenkilö ei voi olla yhteisökaupan osapuolena. Hän ei ole Suomessa verovelvollinen toisista EU-maista tekemistään tavaraostoista, ellei kysymyksessä ole arvonlisäverotuksessa tarkoitetun uuden kuljetusvälineen osto (ks. myös Verohallinnon ohje
Yksityishenkilö ostaa uuden kuljetusvälineen toisesta EU-maasta
).
Tavaran myyjään ja ostajaan sekä tavaroiden kuljettamiseen EU-maasta toiseen liittyviä edellytyksiä on käsitelty yhteisömyynnin yhteydessä ohjeen luvussa 5.2 Myyjä ja ostaja yhteisömyynneissä ja luvussa 5.4 Kuljetus toiseen EU-maahan.
Kun tavaran yhteisöhankinnan edellytykset täyttyvät, myyjän Suomessa mahdollisesti sijaitsevalla kiinteällä toimipaikalla ei ole vaikutusta tavaroiden yhteisökaupan arvonlisäverokäsittelyyn.
Esimerkki 12
Ruotsalainen yritys A myy koneen suomalaiselle yritykselle B. A ja B ovat arvonlisäverovelvollisia kotimaissaan. B ilmoittaa hänelle Suomessa annetun arvonlisäverotunnisteen myyjälle A. Kuljetusliike kuljettaa koneen Ruotsista Suomeen A:n toimeksiannosta. B tekee Suomessa arvonlisäverollisen yhteisöhankinnan.
6.2 Kuljetus toisesta EU-maasta
Tavaran yhteisöhankinnasta voi olla kyse vain silloin, kun tavara myyntiin liittyen kuljetetaan EU-maasta toiseen. Tavaran kuljetus toisesta EU-maasta Suomeen voi tapahtua myyjän tai ostajan toimesta tai joku muu voi hoitaa kuljetuksen heidän puolestaan. Tavaroiden kuljettamiseen liittyvää edellytystä käsitellään tarkemmin yhteisömyynnin yhteydessä ohjeen luvussa 5.4 Kuljetus toiseen EU-maahan.
Kuljetus toisesta EU-maasta Suomeen voi tapahtua EU:n tulli- ja veroalueen ulkopuolella olevan alueen kautta. Kun unionitavara on asetettu sisäiseen passitusmenettelyyn toisessa EU-maassa ja tämä tavara tuodaan Suomeen EU:n tulli- ja veroalueen ulkopuolella olevan alueen kautta, tavaran tuonti Suomeen ei ole arvonlisäverolaissa tarkoitettu tavaran maahantuonti vaan yhteisöhankinta (ks. myös luku 5.4.1 Kuljetus EU:n ulkopuolisen maan kautta).
Tavara katsotaan kuljetetun toisesta EU-maasta myös silloin, kun kuljetus alkaa EU:n ulkopuolelta ja päättyy toiseen EU-maahan kuin mihin tavara on maahantuotu, jos maahantuojana on oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja (AVL 26 g §).
Vaikka kuljetuksen edellä tarkoitetussa tilanteessa katsotaan tapahtuvan toisesta EU-maasta Suomeen, kyse on Suomessa tapahtuneesta yhteisöhankinnasta vain, jos AVL 26 c §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Näitä edellytyksiä (esimerkiksi 10 000 euron raja-arvoa) käsitellään ohjeen luvussa 6.8 Ei-arvonlisäverovelvolliset ostajat. Säännöksen johdosta esimerkiksi julkisyhteisöjen tavaraostot EU:n ulkopuolelta verotetaan Suomessa, jos mainitut edellytykset täyttyvät.
Elinkeinonharjoittajiin sovelletaan vastaavassa tilanteessa liikeomaisuuden siirtoa koskevia säännöksiä (Ks. luku 7.4, esimerkki 24).
Oikeushenkilöllä, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on oikeus saada palautuksena tavaran maahantuonnista suorittamansa vero, jos hän osoittaa, että tavaran yhteisöhankinta on verotettu toisessa EU-maassa (AVL 133 b §).
6.3 Yhteisöhankinnan suorituspaikka
Yhteisöhankinnan osalta on määriteltävä, missä EU-maassa yhteisöhankinta tapahtuu. Kun yhteisöhankinta tapahtuu Suomessa, yhteisöhankinnasta suoritetaan arvonlisäveroa Suomeen Suomen arvonlisäverolain säännösten mukaisesti. Kun yhteisöhankinta tapahtuu jossakin toisessa EU-maassa, ostajan tulee selvittää yhteisöhankintaan sovellettava arvonlisäverotus- ja ilmoitusmenettely kyseisestä EU-maasta.
Tavaran yhteisöhankinta tapahtuu Suomessa, kun tavaran kuljetus päättyy täällä (AVL 63 f §). Yhteisöhankinnan katsotaan tapahtuvan Suomessa myös silloin, kun ostaja on käyttänyt ostoa tehdessään Suomessa annettua arvonlisäverotunnistetta ja tavaran kuljetus on alkanut toisesta EU-maasta ja on päättynyt johonkin toiseen EU-maahan kuin Suomeen (ns.
turvaverkkosäännös
, AVL 63 g §).
Edellä mainittua turvaverkkosäännöstä sovellettaessa yhteisöhankinnan katsotaan tapahtuvan sekä kuljetuksen päättymisvaltiossa että ostajan arvonlisäverotunnisteen antomaassa. Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi turvaverkkosäännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos ostaja näyttää, että yhteisöhankinta on verotettu tai että hän on täyttänyt yhteisöhankintaan liittyvän ilmoitusvelvollisuutensa siinä EU-maassa, jossa tavaran kuljetus päättyi.
Ensisijainen verotusoikeus yhteisöhankinnasta on siis aina sillä EU-maalla, jossa tavara on kuljetuksen päättyessä.
Esimerkki 13
Suomalainen yritys määrää Saksasta ostamansa tavaran kuljetettavaksi Saksasta suoraan myyntivarastolleen Puolaan, mutta ilmoittaa myyjälle yritykselle Suomessa annetun arvonlisäverotunnisteen.
Pääsäännön mukaan yhteisöhankinta on tapahtunut siinä EU-maassa, jossa tavaran kuljetus päättyy eli tässä esimerkissä Puolassa. Turvaverkkosäännöksen nojalla yhteisöhankinta tapahtuu myös Suomessa, koska ostaja on käyttänyt ostossa Suomessa annettua arvonlisäverotunnistetta eikä ostaja osoita suorittaneensa yhteisöhankinnan arvonlisäveroa Puolassa.
Ostajan Suomeen turvaverkkosäännöksen perusteella suorittamasta yhteisöhankinnan arvonlisäverosta ei ole vähennysoikeutta (ks. myös luku 6.5 Yhteisöhankinnasta suoritettavan arvonlisäveron vähennysoikeus).
6.4 Yhteisöhankinnasta suoritettava arvonlisävero
Yhteisöhankinnasta on suoritettava arvonlisäveroa, ellei hankintaa ole nimenomaisesti säädetty verottomaksi (AVL 1 § 1 momentti 3 kohta). Arvonlisäverottomia yhteisöhankintoja käsitellään luvussa 6.6 Arvonlisäverottomat yhteisöhankinnat. Yhteisöhankinnasta arvonlisäverovelvollinen on hankinnan tekijä (AVL 2 b §).
Yhteisöhankinnasta suoritettavan veron peruste on myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuva hinta, joka sisältää kaikki ostajalta perittävät hinnanlisät, ilman arvonlisäveron osuutta. Yhteisöhankinnan arvonlisäveron määrä saadaan kertomalla veron peruste sovellettavalla verokannalla (25,5 %, 14 % tai 10 %). Sovellettava verokanta määräytyy tavaran lajin perusteella.
Kun tavaran osto käsitellään Suomessa yhteisöhankintana ja myyntihinta sisältää toisen EU-maan arvonlisäveroa, tätä toisen EU-maan arvonlisäveroa ei korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2018:56 mukaan lueta yhteisöhankinnasta Suomessa suoritettavan arvonlisäveron perusteeseen (ks. myös ohjeen esimerkki 17).
KHO 2018:56
A oli ostanut Saksasta ja tuonut Suomeen auton, jota arvonlisäverolain yhteisöhankintaa koskevien säännösten mukaan oli pidettävä uutena kuljetusvälineenä. Ajoneuvosta antamansa autoveroilmoituksen yhteydessä A oli esittänyt Tullille ostolaskun, joka oli sisältänyt Saksan arvonlisäveron. Tulli oli määrännyt A:n maksettavaksi uuden kuljetusvälineen yhteisöhankinnasta suoritettavaa arvonlisäveroa, joka oli laskettu ostolaskulta ilmenevästä ajoneuvon arvonlisäverollisesta kauppahinnasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että mainittua Saksan arvonlisäveroa ei tullut sisällyttää yhteisöhankinnasta Suomessa suoritettavan arvonlisäveron perusteeseen.
Jos myyjä veloittaa ostajalta tavaran myyntiin liittyviä liitännäiskustannuksia, kuten pakkaus- ja kuljetuskustannuksia, ne luetaan yhteisöhankinnan veron perusteeseen. Yhteisöhankinnan veron perusteeseen ei sen sijaan lueta muiden kuin myyjän veloittamia kuljetuskustannuksia tai muita myyntiin liittyviä kustannuksia.
Tavaran myyntiin liittyvät ja suhteelliselta arvoltaan vähäiset oheispalvelut ovat liittymisperiaatteen mukaisesti osa yhteisömyyntiä ja -hankintaa ja tällaiset palvelut luetaan mukaan yhteisöhankinnan veron perusteeseen. Epäitsenäisiä oheispalveluja on käsitelty keskusverolautakunnan (KVL) ennakkoratkaisussa KVL 53/2009.
KVL 53/2009
Ulkomainen yhtiö X myi Suomeen sijoittautuneelle, elinkeinoharjoittajana toimivalle ostaja Y:lle kuljetusvälineitä. Kuljetusvälineet toimitettiin X:n tilaaman kuljetuspalvelun avulla toisesta EU:n jäsenvaltiosta Suomeen rekoilla ja laivoilla. Kuljetuksen ajaksi kuljetusvälineistä irrotettiin akselit, jotka myyjä asensi takaisin kuljetuksen päättyessä. Muuta asennus- tai kokoonpanotyötä ei tehty Suomessa. X luovutti ostajalle lisäksi myös kuljetusvälineitä koskevat dokumentit kuten käyttöohjeet, toimintakaaviot ja piirustukset, varaosia, muita tarvikkeita, ATK-ohjelmia ja erityistyökaluja. X myi lisäksi Y:lle kuljetusvälineiden testiajopalvelut sekä kuljettajien ja huolto- ja teknisen henkilökunnan koulutuspalvelut. Varaosien kokonaishinnaksi oli toimituksen kokonaiskauppahinnasta erikseen sovittu hinta, jonka osuus oli noin neljä prosenttia kokonaishinnasta. Koulutuksen hinnaksi oli kokonaiskauppahinnasta erikseen sovittu hinta, jonka osuus oli noin 0,06 prosenttia kokonaishinnasta.
Myytävien koulutuspalvelujen kokonaismäärä oli yhteensä noin 60 päivää, ja koulutus tapahtui useissa lyhytkestoisissa jaksoissa useiden vuosien aikana. Lisäksi kuljetusvälineille tehtiin Suomessa koe- ja testiajoja. Testauksesta X huolehti kokonaan omalla tai vuokraamallaan henkilökunnalla liikenneverkossa. X:llä ei ollut Suomessa toimitiloja. Mahdollisia toimisto- ja muita töitä varten X:llä oli oikeus käyttää ulkopuolisen yhtiön toimitiloja.
Ostaja Y oli rekisteröity liiketoiminnasta arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa. Kuljetusvälineet toimitettiin toisesta EU:n jäsenvaltiosta Suomeen X:n tilaaman kuljetuspalvelun avulla. Ostaja Y:n katsottiin hankkivan kuljetusvälineet arvonlisäverolain 26 a ja 26 c §:ssä tarkoitettuna yhteisöhankintana ja Y oli tästä yhteisöhankinnasta verovelvollinen Suomessa.
Akselien irrottamisessa ja paikoilleen asentamisessa oli kyse lähinnä kuljetusteknisestä työvaiheesta, jolla väliaikaisesti käsiteltiin tavaraa. Kuljetusvälineiden testaaminen ei ollut luonteeltaan sellainen työsuoritus, jota arvonlisäverolain 63 §:n 3 momentin mukaisella asennuksella ja kokoonpanolla tarkoitetaan. Nämä työsuoritukset eivät olleet tuossa säännöksessä tarkoitettua asennus- tai kokoamistyötä.
Dokumenttien, varaosien ja muiden tarvikkeiden, ATK-ohjelmien ja erityistyökalujen luovutukset olivat kokonaisuuden kannalta, myös niiden arvo huomioon ottaen, sivusuoritteiden luonteisia. Näin ollen niiden arvonlisäverokäsittely tuli ratkaista liittymisperiaatteen nojalla kuljetusvälineiden arvonlisäverokäsittelyn mukaisesti. Testiajo- ja koulutuspalvelut olivat erityisesti ostajalle suunnattuja ja räätälöityjä, kuljetuskaluston käyttöön olennaisesti liittyviä palveluja, joiden tarkoituksena oli saattaa kuljetuskalusto toimivaksi Suomen olosuhteissa. Kun otettiin huomioon testiajo- ja koulutuspalvelujen suhteellisen vähäinen arvo suhteessa kokonaistoimituksen arvoon, tuli myös näiden palvelujen luovutukset käsitellä arvonlisäverotuksessa liittymisperiaatteen nojalla epäitsenäisinä sivusuoritteina ja osana kuljetusvälineiden luovutusta.
Tietyissä etuyhteystilanteissa yhteisöhankinnasta suoritettavan veron peruste on käypä markkina-arvo, kun toisessa EU-maassa tapahtuneesta myynnistä peritty vastike alittaa huomattavasti käyvän markkina-arvon eikä ostajalla ole hankinnasta täysimääräistä vähennysoikeutta (AVL 73 c §). Käypä markkina-arvo määritellään Suomen hintatason perusteella. Lisätietoa etuyhteystilanteista ja käyvän markkina-arvon määrittämisestä saa Verohallinnon ohjeesta
Oman käytön ja alivastikkeellisten luovutusten arvonlisäverotus
.
Veron perusteesta saadaan vähentää myyjän antama, verollista yhteisöhankintaa koskeva alennus ja muu sellainen oikaisuerä sekä palautetuista pakkauksista suoritettu korvaus.
6.5 Yhteisöhankinnasta suoritettavan arvonlisäveron vähennysoikeus
Verovelvollinen saa vähentää arvonlisäverollista liiketoimintaa varten tekemästään yhteisöhankinnasta suoritettavan veron (AVL 102 § 1 momentti 3 kohta). Ostajan on ilmoitettava yhteisöhankinta ja siitä suoritettava arvonlisävero arvonlisäveroilmoituksella, vaikka maksettavaa veroa ei jäisi vähennysoikeuden vuoksi.
Yhteisöhankinnasta suoritettavan arvonlisäveron vähennysoikeus ja vähennysoikeuden laajuus määräytyvät vastaavalla tavalla kuin kotimaiselta myyjältä tapahtuneessa ostossa. Vähennysoikeuteen sovelletaan esimerkiksi arvonlisäverolaissa säädettyjä vähennysoikeuden rajoituksia (AVL 114 §) ja vähennysoikeuden jakamista koskevaa säännöstä (AVL 117 §). Vähennysoikeutta käsitellään Verohallinnon ohjeessa
Arvonlisäveron vähennysoikeudesta
.
Kun ostaja on käyttänyt ostoa tehdessään sille Suomessa annettua arvonlisäverotunnistetta ja ostaja ilmoittaa yhteisöhankinnan ja siitä suoritettavan arvonlisäveron turvaverkkosäännöksen (AVL 63 g §) nojalla Suomessa, mutta tavaran kuljetus on päättynyt johonkin toiseen EU-maahan, ostajalla ei ole vähennysoikeutta Suomeen suorittamastaan yhteisöhankinnan arvonlisäverosta. Korkein hallinto-oikeus vahvisti tämän tulkinnan vuosikirjapäätöksessään KHO 2023:30. (Katso myös EUT yhdistetyt asiat C-536/08, X ja C-539/08, Facet BV/Facet Trading BV.)
Ensisijainen verotusoikeus yhteisöhankinnasta on aina sillä EU-maalla, jossa tavara on kuljetuksen päättyessä. Vähennysoikeus turvaverkkosäännöksen nojalla Suomeen suoritetusta yhteisöhankinnan arvonlisäverosta johtaisi tilanteeseen, jossa verovelvollisella ei olisi enää mitään syytä osoittaa, että ostosta on maksettu arvonlisävero siinä EU-maassa, johon tavaran kuljetus on päättynyt (ks. myös ohjeen luku 6.3 Yhteisöhankinnan suorituspaikka).
Jos tavaran yhteisöhankinnasta suoritetaan arvonlisävero tavaran kuljetuksen päättymismaassa vasta sen jälkeen, kun siitä on suoritettu arvonlisävero Suomeen arvonlisäverotunnisteen käyttämisen johdosta, Suomeen liikaa ilmoitettua arvonlisäveroa koskeva korjaus tapahtuu oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain 25 §:ssä säädetyllä tavalla.
6.6 Arvonlisäverottomat yhteisöhankinnat
Suomessa tapahtuva yhteisöhankinta on eräissä tilanteissa arvonlisäveroton, vaikka ostoon muutoin sovelletaan yhteisöhankintaa koskevia säännöksiä. Verottomuudesta on nimenomaisesti säädetty arvonlisäverolaissa (AVL 72 f §). Arvonlisäverottomat yhteisöhankinnat ilmoitetaan arvonlisäveroilmoituksella, mutta niistä ei suoriteta eikä vähennetä arvonlisäveroa.
Yhteisöhankinta on arvonlisäveroton, jos tavaran maahantuonnista Suomeen ei olisi suoritettava arvonlisäveroa. Verottomia ovat näin ollen arvonlisäverolain 94 §:ssä lueteltujen tavaroiden yhteisöhankinnat. Jos AVL 94 §:ssä mainittu tavarahankinta ei ole arvonlisäverolain säännösten mukaan yhteisöhankinta, verottomuussäännös ei tule sovellettavaksi, eikä ostoja ilmoiteta lainkaan arvonlisäveroilmoituksella (ks. myös ohjeen luku 6.7 Ostot, jotka eivät ole yhteisöhankintoja). Lisätietoa arvonlisäverottomista maahantuonneista on Tullin ohjeessa
Veroton maahantuonti arvonlisäverotuksessa
(pdf).
Yhteisöhankinnasta ei suoriteta arvonlisäveroa silloinkaan, kun tavaran myynti olisi verotonta seuraavilla perusteilla:
Kysymys on sellaisen tavaran myynnistä, joka on ollut myyjällä hänen kotimaansa arvonlisäverolainsäädännön mukaan muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä (vrt. AVL 61 §).
Tavara asetetaan tullikoodeksin 237 artiklassa tarkoitettuun varastointimenettelyyn tai varastoidaan väliaikaisesti tullikoodeksin 144 artiklan mukaisesti, taikka kyse on sellaisen AVL 72 i §:ssä tarkoitetun tavaran maahantuonnista ja myynnistä, joka siirretään AVL 72 j §:ssä tarkoitettuun verovarastointimenettelyyn.
Yhteisöhankinta on arvonlisäveroton myös tilanteessa, jossa ulkomaalainen ostaja olisi oikeutettu saamaan hankinnasta suoritettavan veron kokonaan takaisin AVL 122 §:ssä tarkoitettuna palautuksena ja ostaja on täyttänyt yhteisöhankintaa koskevan ilmoittamisvelvollisuutensa (ks. myös ohjeen luku 6.9 Yhteisöhankintoja Suomessa tekevä ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja). Tämä ilmoittamisvelvollisuus koskee ulkomaalaista elinkeinonharjoittajaa, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa. Hänen ei siten tarvitse ensin suorittaa arvonlisäveroa yhteisöhankinnasta ja hakea sitten veroa palautuksena takaisin.
Kiinteän toimipaikan käsitteestä ja ilmoittamisvelvollisuudesta kerrotaan Verohallinnon ohjeessa
Ulkomaalaisen rekisteröinti arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa
.
6.7 Ostot, jotka eivät ole yhteisöhankintoja
Yhteisöhankintoja eivät ole seuraavat AVL 26 c §:n 3 momentissa mainitut ostot:
Tavaran myynnistä ei olisi 38 d tai 58 §:n tai 70 §:n 1 momentin 6–8 kohdan nojalla suoritettava veroa, jos myynti tapahtuisi Suomessa (esimerkiksi eräät covid-pandemian reagointiin tarkoitetut tavarat, tietyt vesi- ja ilma-alukset ja niiden varaosat ja varusteet).
Tavaran hankinta oikeuttaisi 127 tai 129 c §:ssä tarkoitettuun palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa (esimerkiksi tietyt diplomaattiset hankinnat tai toisen jäsenvaltion ja Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan toisen valtion puolustusvoimille tehdyt hankinnat).
Hankinnan tekijänä on kansainvälinen järjestö tai sen henkilökunta, joka olisi perustamis- tai isäntämaasopimuksen mukaan oikeutettu hankintaan sisältyvän veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa.
Näissä tapauksissa ostot eivät aiheuta tekijälleen Suomessa yhteisöhankintaan liittyvää rekisteröitymis- ja ilmoitusvelvollisuutta.
Esimerkki 14
Suomalainen arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja ostaa AVL 58 §:ssä arvonlisäverottomaksi tarkoitetun uuden vesialuksen virolaiselta elinkeinonharjoittajalta. Vesialus kuljetetaan Virosta Suomeen. Myyntimaa on tässä tapauksessa Viro. Vesialuksen osto ei ole AVL 26 c §:n 3 momentin mukaan Suomessa yhteisöhankinta. Vesialuksen myynnin verokohtelu määräytyy Viron arvonlisäverolain säännösten mukaisesti (ei siis AVL 58 §:n mukaan).
Jos tavaran myyntiin on kuljetuksen lähtömaassa sovellettu käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusta vastaavaa menettelyä, osto ei ole yhteisöhankinta. Ulkomaalaisen jälleenmyyjän antamassa myyntitositteessa on tällöin oltava merkintä siitä, että myyntiin on sovellettu edellä sanottua menettelyä.
Tavaran osto ei ole yhteisöhankinta myöskään seuraavissa tilanteissa:
Kyse on tavarasta, joka kuljetetaan EU-maasta toiseen ja jonka myyjä asentaa tai kokoaa määränpäämaassa (AVL 63 § 3 momentti).
Kyse on tavaran etämyynnistä (AVL 19 a §).
Kyse on sähkön ja verkon kautta toimitettavan kaasun tai lämpö- ja jäähdytysenergian myynnistä (AVL 63 e §).
Näitä erityistilanteita käsitellään tarkemmin ohjeen luvussa 14. Tavaroiden etämyyntiä käsitellään Verohallinnon ohjeessa
Tavaroiden etämyynnin arvonl
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
