VERO-VH/6110/00.01.00/2024
Suomi
VERO-VH/6110/00.01.00/2024 — Suurten konsernien vähimmäisverotus - huomioitavat verot
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläSuurten konsernien vähimmäisverotus - huomioitavat verot
Syventävä vero-ohje
Antopäivä
12.3.2025
Diaarinumero
VH/6110/00.01.00/2024
Voimassaolo
12.3.2025 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
–
Tietoa ei saatavilla
Tässä ohjeessa käsitellään suurten konsernien vähimmäisverosta annetun lain (1308/2023, ”vähimmäisverolaki”) keskeistä sisältöä. Ohjeen tarkoituksena on käsitellä pääosin vähimmäisverolain 4 lukuun sisältyvien oikaistujen huomioitavien verojen laskentaa, mukaan lukien voitonjaon verotukseen perustuvia järjestelmiä (luku 7). Ohje käsitellee myös huomioitaviin veroihin liittyviä siirtymäsäännöksiä (luku 9) ja yritysjärjestelytilanteita (luku 6).
Sen sijaan huomioitavien verojen kohdentamista kiinteille toimipaikoille, verotuksellisesti läpinäkyville yksiköille, sijoitusyksiköille, väliyhteisöille tai hybridiyksiköille ja näihin liittyviä erityiskysymyksiä käsitellään erillisessä ohjeessa Määritellyn tuloksen tai tappion sekä tilikauden oikaistujen huomioitavien verojen kohdistaminen eri konserniyksiköiden välillä eräissä erityistilanteissa (ohje valmisteilla).
Tätä ohjetta valmisteltaessa on otettu huomioon OECD:n julkaisema hallinnollinen ohjeistus kesäkuuhun 2024 asti. Hallituksen esityksen (HE 98/2024 vp) mukaan Neuvoston direktiivin (EU) 2022/2523 monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien maailmanlaajuisen vähimmäisverotason varmistamisesta unionissa kansallinen toimeenpano edellyttää OECD:n hallinnollisen ohjeistuksen kansallista toteuttamista myös siltä osin, kun toteutus edellyttää lakimuutoksia. Tämän vuoksi Verohallinto olettaa, että OECD:n julkaisema ohjeistus tullaan tarvittavilta osin viemään osaksi kansallista lainsäädäntöä. Siltä osin kuin julkaistua ohjeistusta ei ole vielä käsitelty lainvalmisteluaineistossa, on mahdollista, että ohjeen sisältöön ja hallinnollisen ohjeistuksen soveltamisajankohtaan tulee täsmennyksiä lainvalmisteluprosessin edetessä. Tätä ohjetta päivitetään tarvittaessa.
1 Johdanto
Vähimmäisverolaissa tarkoitettu tosiasiallinen veroaste lasketaan jakamalla kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön yhteenlasketut oikaistut huomioitavat verot konserniyksiköiden määriteltyjen tulosten tai tappioiden nettomäärällä.
Vain verot, joita pidetään vähimmäisverolaissa tarkoitettuina huomioitavina veroina, vaikuttavat lainkäyttöalueen tosiasialliseen veroasteeseen. Kuitenkaan kaikki huomioitavat verot eivät sisälly oikaistuihin huomioitaviin veroihin.
Tämä ohje käsittelee vähimmäisverolaissa tarkoitettujen oikaistujen huomioitavien verojen määrittämistä ja laskentaa. Ohje keskittyy Suomen verojärjestelmään soveltuviin säännöksiin.
Vähimmäisverolain säätämistä koskevan hallituksen esityksen 77/2023 vp. ("HE 77/2023") ja vähimmäisverolain muuttamista koskevan hallituksen esityksen 98/2024 vp. ("HE 98/2024") lisäksi ohjeessa viitataan OECD:n julkaisuihin Tax Challenges Arising from the Digitalisation of the Economy – Consolidated Commentary to the Global Anti-Base Erosion Model Rules (2023) ("kommentaari") ja Tax Challenges Arising from the Digitalisation of the Economy – Administrative Guidance on the Global Anti-Base Erosion Model Rules (Pillar Two), June 2024 ("OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024").
2 Huomioitavien verojen määritelmä
2.1 Huomioitaviin veroihin sisältyvät verot
Luvussa käsitellään huomioitavien verojen (Covered Taxes) määritelmää. Huomioitavilla veroilla tarkoitetaan lähtökohtaisesti tuloveroja. Ne on kuitenkin määritelty vähimmäisverolain 4 luvun 1 §:ssä tätä tarkemmin.
Lain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan konserniyksikön huomioitaviin veroihin kuuluvat kaikki seuraavat:
Verot, jotka on kirjattu konserniyksikön kirjanpitoon sen tuloista tai voitoista tai sen osuudesta sellaisen konserniyksikön tuloista tai voitoista, jossa sillä on omistusosuus. Omistusosuuden suuruudella ei ole merkitystä, kunhan kyse on oman pääoman ehtoisesta osuudesta toisessa yksikössä (1 luvun 30 §).
Verot voitonjaoista, oletetuista voitonjaoista ja muista kuin yritystoiminnan kuluista ehdot täyttävässä voitonjaon verotukseen perustuvassa verojärjestelmässä.
Yleisesti sovellettavan yhteisöveron sijasta kannettavat verot.
Kertyneiden voittovarojen ja oman pääoman perusteella kannetut verot, mukaan lukien verot, jotka määräytyvät useiden tulo- ja varallisuuserien perusteella.
Verolla tarkoitetaan pakollista yksipuolista maksua keskushallinnolle, mukaan lukien paikallistasot, kuten kunta tai maakunta (kommentaari art. 4.2, kappale 24). Huomiotavien verojen määritelmä on laaja. Kun pohditaan tietyn veron kuulumista huomioitaviin veroihin, tarkastelun painopiste on veron luonteessa, ei sen nimessä tai keräämismenetelmässä. Veronmaksun ajankohdalla ei myöskään ole merkitystä huomioitavaa veroa määriteltäessä (sillä on kuitenkin merkitystä oikaistujen huomioitavien verojen määrän laskennassa, ks. luku 4.8). (kommentaari art. 4.2, kappale 23.)
Vaikka huomioitava vero voitaisiin vähentää toisen huomioitavan veron veropohjasta, veroa voidaan silti pitää huomioitavana verona (kommentaari art. 4.2, kappale 22). Esimerkiksi yhteisön tuloverotuksessa vähennyskelpoista, verotettavan tulon perusteella määrättävää YLE-veroa pidetään Verohallinnon tulkinnan mukaan huomioitavana verona.
Edellä mainitun 1 kohdan mukaan huomioitavina veroina pidetään ensinnäkin kaikkia veroja, jotka on kirjattu konserniyksikön kirjanpitoon sen tuloista tai voitoista. Vaikka tuloveroista ei ole kansainvälisesti sovittua yleistä määritelmää, tuloverot kerätään yleensä verovelvolliselle kertyvästä rahavirrasta tai rahanarvoisista eduista tiettynä ajanjaksona. Tuloverojen laskennassa otetaan huomioon tulon hankintaan liittyvät kulut ja verotetaan nettotuloa. Kirjanpitoon tuloverona kirjatut verot täyttävät yleisesti huomioitavien verojen määritelmän. (HE 77/2023 s. 64.)
Huomioitavina veroina pidetään myös veroja, jotka maksetaan konserniyksikön osuudesta toisen konserniyksikön tuloihin tai voittoihin, jos konserniyksiköllä on omistusosuus toisesta konserniyksiköstä. Huomioitavina veroina pidetään myös läpivirtaavien yksiköiden (yhtymät, väliyhteisöt) jakamattomista voitoista maksettavia veroja. (kommentaari art. 4.2.1 (a), kappale 26.)
Tiettyjen alojen (esimerkiksi pankkitoiminta, öljyn ja kaasun tutkiminen ja tuottaminen) nettotulosta maksettavat verot tai lisämaksut sisältyvät myös huomioitaviin veroihin, vaikka ne määrättäisiin tuloveron lisäksi. Bruttotuloa koskevat verot eivät tällöinkään ole huomioitavia veroja, jolleivat ne ole 3 kohdassa tarkoitettuja yleisesti sovellettavan yhteisöveron sijasta kannettavia veroja. (kommentaari art. 4.2.1 (a), kappale 28.)
Edellä mainitun 2 kohdan mukaan huomioitavina veroina pidetään lain 1 luvun 43 §:ssä tarkoitetun ehdot täyttävän voitonjaon verotukseen perustuvassa järjestelmässä maksettavia veroja, jotka kannetaan voitonjaosta tai kuluista, jotka eivät liity liiketoimintaan, ks. luku 8). Latvian ja Viron yhteisöverojärjestelmät ovat ehdot täyttäviä voitonjaon verotukseen perustuvia järjestelmiä.
Edellä mainitun 3 kohdan mukaan yleisesti sovellettavan yhteisöveron sijasta kannettavat verot ovat huomioitavia veroja. Kohta kattaa esimerkiksi verot, jotka eivät mahdu varsinaisen tuloveron määritelmään, mutta jotka toimivat tällaisten verojen sijasta. Tällaisia muun kuin nettotulon perusteella suoritettavia veroja voivat olla esimerkiksi joillakin lainkäyttöalueilla perittävät lähdeverot koroista, vuokrista ja rojalteista, joita on lähdevaltiossa verotettu bruttotulon perusteella. Myös sellaiset verot, jotka perustuvat esimerkiksi valmistettujen yksikköjen määrään tai kaupalliseen alueeseen ja joita pidetään vaihtoehtona yleiselle tuloverolle kyseisellä lainkäyttöalueella, ovat tämän kohdan mukaan huomioitavia veroja. (kommentaari art. 4.2.1 (c), kappaleet 31–32.)
Edellä mainitun 4 kohdan mukaan huomioitavina veroina pidetään myös kertyneiden voittovarojen ja oman pääoman perusteella kannettavia veroja. Jotkin lainkäyttöalueet verottavat yhteisön nettotulon lisäksi omaa pääomaa, ja joillakin lainkäyttöalueilla yhteisön tuloveroa hyvitetään oman pääoman perusteella maksettavaa veroa vastaan. Jotkin lainkäyttöalueet määräävät veroja useammalla kuin yhdellä perusteella. Vero voidaan laskea esimerkiksi useiden sekä tuloihin että varoihin liittyvien erien perusteella. Jos veropohja muodostuu kaikilta osin sellaisista eristä, joita pidetään säännöksessä tarkoitettuna tulona tai voittona, vero on kokonaisuudessaan huomioitavaa veroa.
Vero voidaan kantaa myös perustuen yksikön toimintaan kyseisellä lainkäyttöalueella. Tällainen vero voi hallinnollisesti ja käsitteellisesti olla osa yhteisöjen tuloverotusta, mutta sisältää silti sekä tulokseen perustuvia että muita elementtejä. Silloin kun tällainen vero on pääasiassa tuloksesta maksettava ja veron jakaminen tulokseen perustuvaan ja muuhun osaan olisi hallinnollisesti työlästä, veroa pidetään kokonaan huomioitavana verona. Esimerkkinä voidaan pitää Saudi-Arabian Zakat-veroa. (kommentaari art. 4.2.1 (d), kappaleet 34–35)
Vaikka huomioitavien verojen määritelmä on pelkkää tuloveroa laajempi, on joitakin yleisesti tunnettuja veroja poissuljettu huomioitavien verojen määritelmästä (kommentaari art. 4.2.1 (d) kappale 36):
kulutusverot, kuten myyntiverot ja arvonlisäverot,
valmisteverot,
digiverot (yleisesti palvelun brutto- eikä nettotulosta, jotka maksetaan tuloveron lisäksi, ei sen sijasta),
varainsiirtovero, leimavero, arvovero ja muut tiettyyn liiketoimeen perustuvat verot (eivät ole tuloista, pääomista tai tuloveron sijasta kannettuja veroja),
ennakonpidätys ja muut työntekijäverot kuten sosiaaliturvamaksut,
varallisuusvero (perustuvat tiettyjen omaisuuserien omistamiseen).
Näitä veroja ei pidetä huomioitavina veroina. Tällaiset verot ovat yksikön tuloista kuluna vähennyskelpoisia laskettaessa tosiasiallista veroastetta, eli ne sisältyvät kuluna määritellyn tuloksen tai -tappion laskelmaan (kommentaari art. 4.2, kappale 22).
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artiklaan 4.2.1.
2.2 Verot, jotka eivät sisälly huomioitaviin veroihin
2.2.1 Vähimmäisverolain nojalla määrättävät verot
Huomioitaviin veroihin ei sisällytetä konsernien vähimmäisverolain nojalla määrättäviä veroja (4 luku 1 §:n 2 mom.):
täydennysveroa, joka emoyksikölle kertyy ehdot täyttävän tuloksilukemissäännön mukaisesti,
täydennysveroa, joka konserniyksikölle kertyy ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron mukaisesti,
veroja, jotka johtuvat oikaisusta, jonka konserniyksikkö on tehnyt ehdot täyttävän aliverotettujen voittojen säännön soveltamisen vuoksi.
Vähimmäisverolain nojalla määrättävät täydennysverot eivät ole huomioitavia veroja, sillä niiden huomioiminen täydennysveron määrää laskettaessa johtaisi kehälaskelmaan kyseisenä tilikautena.
Ehdot täyttävät kotimaiset täydennysverot vähennetään lainkäyttöalueen täydennysveron määrästä lain 5 luvun 3 §:n 1 momentin perusteella, mutta ne eivät ole huomioitavia veroja tosiasiallista veroastetta laskettaessa. Toisaalta muu paikallinen vero, joka ei ole ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero, on huomioitava vero, jos se muutoin täyttää huomioitavan veron määritelmän.
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artikloihin 4.2.2 (a)–4.2.2. (c).
2.2.2 Yhtiöveron hyvitykset
Vähimmäisverolaissa on erikseen säännökset siitä, milloin yhtiöveron hyvitys on huomioitava vero. Suomen nykyinen verojärjestelmä ei sisällä laissa tarkoitettuja yhtiöveron hyvityksiä.
Huomioitaviin veroihin ei sisällytetä ehtoja täyttämätöntä palautukseen oikeuttavaa yhtiöveron hyvitystä (4 luku 1 §:n 2 mom. 4 kohta). Sitä vastoin ehdot täyttävä yhtiöveron hyvitys on vähimmäisverolain mukaan huomioitava vero.
Vähimmäisverolakiin sisältyvillä yhtiöveron hyvityksillä tarkoitetaan veronhyvityksiä, jotka antavat yhtiölle tai sen osakkeenomistajalle mahdollisuuden vaatia (kokonaan tai osittain) palautusta tai hyvitystä tuloverosta, jonka yhtiö on aikaisemmin maksanut, siinä vaiheessa, kun tulo jaetaan osakkeenomistajalle osinkona. Ero näiden kahden yhtiöveron hyvitysjärjestelmän välillä on se, että ehtoja täyttämättömässä palautukseen oikeuttavassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmässä aiemmin maksettu yhtiön tulovero voidaan hyvittää tai palauttaa ilman, että osinko on osakkeenomistajalle veronalaista tuloa. (kommentaari art. 10.1, kappale 128.)
Ehtoja täyttämätöntä palautukseen oikeuttavaa yhtiöveron hyvitystä ei pidetä huomioitavana verona, koska se rinnastetaan OECD:n soveltamisohjeissa talletukseen (kommentaari art. 4.2.2, kappale 39). Sitä ei myöskään sisällytetä määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan (3 luku 3 § 1 mom. 1e kohta, ks. Verohallinnon ohje Suurten konsernien vähimmäisverotus - määritelty tulos ja tappio (ohje valmisteilla)).
Ehtoja täyttämättömällä palautukseen oikeuttavalla yhtiöveron hyvityksellä tarkoitetaan lain 1 luvun 39 §:n 1 momentin mukaan mitä tahansa veroa, jonka konserniyksikkö suorittaa, lukuun ottamatta ehdot täyttävää yhtiöveron hyvitystä, jos
se voidaan palauttaa konserniyksikön jakaman osingon tosiasialliselle edunsaajalle jaetun osingon perusteella, tai se hyvitetään osingon saajan muusta kuin osinkoon liittyvästä verosta, tai
se voidaan palauttaa osinkoa jakavalle yksikölle itselleen osingon jakamisen yhteydessä.
Sen sijaan ehdot täyttävä yhtiöveron hyvitys on huomioitava vero. Ehdot täyttävällä yhtiöveron hyvityksellä tarkoitetaan lain 1 luvun 39 §:n 2 momentin mukaan huomioitavaa veroa, jonka konserniyksikkö suorittaa ja joka voidaan palauttaa saman yksikön jakaman osingon tosiasialliselle saajalle tai joka voidaan hyvittää tällaisen osingonsaajan verotuksessa, mikäli joku seuraavista edellytyksistä täytyy:
Palautuksen tai hyvityksen antaa ulkomaisen veron hyvitysjärjestelmäänsä soveltaen eri lainkäyttöalue kuin se, jonka lakien mukaan yksikköön kohdistunut huomioitava vero alun perin kannettiin.
Palautus tai hyvitys myönnetään osingon tosiasialliselle edunsaajalle, jota verotetaan osingosta vähintään vähimmäisverokannan suuruisella nimellisverokannalla. Lisäksi edellytetään, että tosiasiallista edunsaajaa verottava lainkäyttöalue on sama, jolla veron alun perin suorittanut konserniyksikkö sijaitsee.
Palautus tai hyvitys myönnetään sellaiselle tosiasialliselle edunsaajalle, joka on veron kantaneella lainkäyttöalueella verotuksellisesti asuva luonnollinen henkilö, joka on tulosta yleisesti verovelvollinen.
Palautus tai hyvitys myönnetään julkisvallan yksikölle tai kansainväliselle järjestölle asuinpaikasta riippumatta, tai se myönnetään veron kantaneessa valtiossa asuvalle voittoa tavoittelemattomalle järjestölle, sijoitusyksikölle, eläkerahastolle tai henkivakuutusyhtiölle. Henkivakuutusyhtiön osalta edellytetään, että osinko on saatu eläkevakuutustoiminnan yhteydessä ja se on verollista samaan tapaan kuin eläkerahaston saama osinko. Sijoitusyksikön osalta edellytetään, ettei se ole vähimmäisverolaissa tarkoitettu konserniyksikkö.
Kohtaa sovellettaessa voittoa tavoittelematon järjestö ja eläkerahasto katsotaan asuviksi lainkäyttöalueella, jos ne on muodostettu ja niitä johdetaan siellä. Sijoitusyksikön katsotaan asuvan lainkäyttöalueella, jos se on perustettu ja sitä säännellään siellä. Henkivakuutusyhtiön katsotaan asuvan lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee. (1 luku 39 § 3 mom.)
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artiklaan 4.2.2 (d) ja 10.1.
2.2.3 Verot, jotka vakuutusyhtiö on maksanut vakuutuksenottajien tuottojen osalta
Huomioitaviin veroihin ei sisällytetä veroja, jotka vakuutusyhtiö on maksanut vakuutuksenottajille kuuluvien tuottojen osalta, ja jotka se veloittaa edelleen vakuutuksenottajilta (4 luku 1 §:n 2 mom. 5 kohta).
Vakuutuksenottajille maksettavat tuotot käsitellään useiden tilinpäätösstandardien mukaan vakuutusyhtiön tulona, mutta vakuutusyhtiö eliminoi tulon vastaavan suuruisella vastuulla (velkakirjauksella) vakuutuksenottajalle. Vastuusta vähennetään tyypillisesti vakuutusyhtiölle tästä tulosta aiheutuvat verot siten, että vakuutuksenottaja tosiasiallisesti korvaa vakuutusyhtiölle tuloista aiheutuneet verot. (kommentaari art. 4.2.2, kappale 40.) Mikäli tällaista vakuutusyhtiön maksamaa verokulua on sisällytetty yksikön tuloveroihin tilinpäätöksellä, sitä ei käsitellä huomioitavina veroina.
Säännös liittyy lain 3 luvun 11 §:n säännökseen. Tarkoitus on, että vakuutusyhtiön vakuutuksenottajan puolesta maksamat verot ja niiden edelleen veloitus vakuutuksenottajalta (netto nolla), ei vaikuta yksikön määriteltyyn tulokseen tai tappioon eikä myöskään huomioitaviin veroihin. Asiaa käsitellään tarkemmin ohjeessa Suurten konsernien vähimmäisverotus - määritelty tulos ja tappio (ohje valmisteilla).
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artiklaan 4.2.2 (e).
2.2.4 Nettoluovutusvoittoon ja -tappioon liittyvät huomioitavat verot
Huomioitavien verojen laskennan ulkopuolelle rajataan lain 3 luvun 8 §:ssä tarkoitetun yhdisteltyjen luovutusvoittojen jaksottamista koskevan valinnan seurauksena ne huomioitavat verot, jotka liittyvät pykälässä tarkoitettuihin nettoluovutusvoittoon ja -tappioon tilikautena, jolloin pykälässä tarkoitettu valinta tehdään (4 luku 1 § 3 mom.). Säännöstä sovelletaan vain, kun konserniyksikkö on tehnyt yhdisteltyjen luovutusvoittojen jaksottamista koskevan vuosittaisvalinnan.
Luovutusvuonna kertyneitä veroja ei sisällytetä oikaistuihin huomioitaviin veroihin myöskään millään aikaisemmalla tilikaudella, jonka määriteltyyn tulokseen tai tappioon luovutusvoitto tai -tappio mahdollisesti vaikuttaa valinnan seurauksena. Tämän taustalla on OECD:n soveltamisohjeiden mukaan se, että valinta tehdään tyypillisesti tilanteessa, jossa luovutukseen ei liity huomioitavia veroja, ja jos liittyy, verojen jaksottaminen olisi työlästä, eikä siitä syntyisi merkittävää hyötyä. (kommentaari art. 3.2.6, kappale 125)
Suomen nykyinen verojärjestelmä ei sisällä laissa tarkoitettuja nettoluovutusvoittoja ja -tappioita (HE 77/2023 s. 59). Säännökset perustuvat mallisääntöjen artiklaan 3.2.6 (a).
3 Tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin sisältyvät tilikauden verotettavaan tuloon perustuvat verot ja laskennalliset verot
Tosiasiallisen veroasteen laskenta ei perustu tuloslaskelmaan kirjattujen huomioitavien verojen määrään sellaisenaan. Tosiasiallisen veroasteen laskemiseksi on määriteltävä oikaistut huomioitavat verot (Adjusted Covered Taxes).
Tilikauden oikaistujen huomioitavien verojen laskennan lähtökohtana on tilikauden tuloslaskelmaan sisältyvä tilikauden tulokseen tai tappioon kohdistuva tuloverokulu (-tuotto). Tilikauden huomioitavat verot sisältävät sekä tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron (current tax) että laskennallisen veron (deferred tax). Näihin tehdään tietyt laissa määritellyt oikaisut, joita tarkastellaan jäljempänä ohjeen luvuissa 4 ja 5.
Tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron määrä on lähtökohtaisesti kulua tuloslaskelmassa. Sen sijaan laskennallisen veron muutos voi olla joko kulua (laskennallisen verovelan lisäys tai laskennallisen verosaamisen purkautuminen), tai tuloa (laskennallisen verosaamisen lisäys tai laskennallisen verovelan purkautuminen). Laissa käytetty termi verokulu pitää siten sisällään sekä kulua kasvattavia että kulua pienentäviä elementtejä, ja voi siten tarkoittaa myös verotuottoa (negatiivista verokulua).
Määritellyn tuloksen tai tappion ja oikaistujen huomioitavien verojen laskennan lähtökohtana on konserniyksikön kirjanpidon tulos tai tappio laskettuna emoyksikön laatiman konsernitilinpäätöksen laadinnassa käytetyn tilinpäätösstandardin mukaan. Kyse on siis yksikön kirjanpidon tuloksesta tai tappiosta, joka on konsernitilinpäätöksen pohjana. Konserniyksiköiden tilinpäätöksiä yhdisteltäessä konsernitilinpäätökseksi eliminoidaan esimerkiksi yksiköiden keskinäiset myynnit ja ostot sekä saamiset ja velat. Myös yksiköiden keskinäisestä liiketoiminnasta syntyneet katteet ja voitonjako eliminoidaan. Näitä edellä mainittuja yhdistelytoimenpiteisiin liittyviä konsernioikaisuja ei oteta huomioon, koska laskenta perustuu yksikkötason lukuihin. (kommentaari art. 3.1.2, kappale 3.)
Joiltain osin yksikköä koskevia kirjauksia on voitu tehdä konsernitasolla (esimerkiksi eri tilinpäätösstandardeista johtuen). Verohallinto katsoo, että siltä osin kun tulot, kulut ja verot ovat kohdistettavissa luotettavasti konserniyksikölle, ne on kohdennettava sille. Konsernitasolla kirjatun erän kohdentamisessa konserniyksikölle on myös noudatettava johdonmukaisuutta.
Määritellyn tuloksen tai tappion määrään ei myöskään sisällytetä yrityskaupan seurauksena konsernitilinpäätöstä varten tehtäviä kirjauksia, jotka liittyvät varojen arvostamiseen käypään arvoon ja arvoerosta myöhemmin tehtäviä kulukirjauksia. (kommentaari art. 3.1.2, kappale 3.)
Määritellyn tuloksen tai tappion laskentaa käsitellään yksityiskohtaisesti verohallinnon ohjeessa Suurten konsernien vähimmäisverotus - määritelty tulos ja tappio (ohje valmisteilla).
Oikaistut huomioitavat verot ja määritelty tulos tai tappio tulee määrittää käyttäen samaa tilinpäätösstandardia. Laskennallisten verojen muutos on tämän mukaisesti sisällytettävä oikaistuihin huomioitaviin veroihin, kun laskennalliset verot liittyvät väliaikaisiin eroihin määritellyn tuloksen tai tappion ja paikallisen verolainsäädännön mukaan lasketun verotettavan tulon välillä. (kommentaari art. 4.4.1 kappaleet 71.1–71.3.)
Tilanteessa, jossa huomioitavat verot on määrätty eri yksikölle kuin mille niitä vastaavat tulot kertyvät, verot kohdistetaan sille yksikölle, jolle tulo kertyy, ellei tästä ole nimenomaisesti laissa poikettu.
4 Tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan veron oikaisut
4.1 Lähtökohta
Konserniyksikön tilikauden oikaistujen huomioitavien verojen määrä on kirjanpidon tuloslaskelmaan kirjattu tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron määrä, johon on tehty laissa määritellyt oikaisut (4 luku 2 § 1 mom.). Vero voi olla kirjattu myös myöhemmälle tilikaudelle, mutta se kohdistetaan raportoitavalle tilikaudelle, jos se kohdistuu sen tilikauden tulokseen ja on kirjattu ennen tilikauden täydennysveron tietoilmoituksen antamista. Vastaavasti aikaisempien tilikausien verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron määrä sisältyy kirjaustilikauden huomioitaviin veroihin vain, jos kyse on verosta, jota ei lain 4 luvun 20 §:n mukaisesti oikaista aikaisemmalle tilikaudelle (ks. luku 9.2).
Vähimmäisverolain 4 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oikaistuihin huomioitaviin veroihin sisältyy myös kirjanpidon omaan pääomaan tai muihin laajan tuloksen eriin kirjattu huomioitavien verojen muutos. Muutoin kuin tuloslaskelmaan kirjattu huomioitavien verojen muutos sisällytetään oikaistuihin huomioitaviin veroihin vain, jos se liittyy lain 3 luvussa tarkoitetun määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan sisältyvään erään, joka on konserniyksikön sijaintilainkäyttöalueen paikallisen verolainsäädännön mukaan veronalainen tai vähennyskelpoinen, eli sillä on vaikutusta suoritettavan veron määrään. Tarkoitus on varmistaa, että kaikkien määriteltyyn tulokseen tai tappioon sisältyviin tuloeriin kohdistuvat tilikauden verot sisältyvät huomioitaviin veroihin.
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artiklaan 4.1.1. Konserniyksikön tilinpäätökseen sisältyvän tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan veron määrään tehtäviä oikaisuja käsitellään ohjeen tässä 4. luvussa.
4.2 Tulokseen ennen veroja kuluksi kirjatut verot
Kirjanpidon tulokseen kirjattuun tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron määrään lisätään sellainen huomioitava vero, joka on kirjattu kirjanpidossa kuluksi tulokseen ennen veroja, eli joka ei sisälly tuloslaskelman tuloveroriville (4 luku 3 § 1 mom. 1 kohta). Vastaavasti huomioitavista veroista vähennetään veronhyvitys (tuotto), joka on määritelmällisesti huomioitava vero, mutta on kirjattu tulokseen ennen veroja. Lainkohdassa tarkoitettu erä voisi Suomessa olla YLE-vero, jos se on kirjattu muihin liiketoiminnan kuluihin.
Vastaava oikaisu tehdään laskettaessa yksikön määriteltyä tulosta tai tappiota (3 luku 2 § 1 kohta). Oikaistuihin huomioitaviin veroihin sisältyvää veroa ei siten vähennetä kuluna yksikön määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa.
Säännös perustuu mallisääntöjen artiklaan 4.1.2 (a).
4.3 Laskennan ulkopuolelle rajattuun tuloon kohdistuvat verot
Kirjanpidon tulokseen kirjatusta tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron määrästä vähennetään verokulu, joka liittyy määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle nimenomaisesti rajattuun tuloerään (4 luku 4 §:n 1 mom. 1 kohta). Tarkoitus on, että yksikön tosiasiallisen veroasteen laskennassa huomioitaviin veroihin sisältyvät vain ne verot, joita vastaavat tulot sisältyvät määriteltyyn tulokseen tai tappioon.
Lainkohdassa tarkoitettu vero, joka ei sisälly oikaistuihin huomioitaviin veroihin, voi olla Suomessa suoritettu esimerkiksi määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle rajatusta osingosta. Siten vaikka jokin laskennan ulkopuolelle rajattu tuloerä olisi Suomessa veronalainen, se ei nosta yksikön vähimmäisverolaissa tarkoitettua tosiasiallista veroastetta.
Yksiköllä saattaa olla mahdollisuus vähentää verotuksessa eriä, jotka on rajattu määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle. Määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle rajattujen erien vähennyskelpoisuuden verovaikutusta ei kuitenkaan eliminoida huomioitavien verojen määrästä.
Jos kulut kohdistuvat suoraan johonkin laskennan ulkopuolelle rajattuun tuloerään, laskennan ulkopuolelle rajataan nettotulo. Esimerkiksi jos kansainvälisen merenkulun nettotuloja ei oteta huomioon määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa 3 luvun 14 §:n mukaisesti, näihin liittyvät huomioitavat verot vähennetään vastaavasti huomioitavien verojen määrästä (HE 77/2023 s. 66).
Kohdan soveltuessa on tärkeää laskea oikein poissuljettavien verojen määrä. Mikäli tuloerä on verovapaa, ei ole veroa, joka tulisi poistaa huomioitavista veroista. Jos koko tulo poissuljetaan, myös kaikki siihen liittyvät verot poistetaan. Jos taas tulo poissuljetaan osittain, myös verot poistetaan osittain samoilla perusteilla. (HE 77/2023 s. 66.)
Konsernin sisäisistä osingoista pidätetyt verot sisältyvät osinkoa jakavan yksikön oikaistuihin huomioitaviin veroihin lain 4 luvun 19 §:n mukaisesti (ks. luku 7.1). Kiinteälle toimipaikalle, väliyhteisölle tai hybridiyksikölle kohdistuvien huomioitavien verojen allokointia käsitellään erillisessä ohjeessa Määritellyn tuloksen tai tappion sekä tilikauden oikaistujen huomioitavien verojen kohdistaminen eri konserniyksiköiden välillä eräissä erityistilanteissa (ohje valmisteilla).
Säännös perustuu mallisääntöjen artiklaan 4.1.3 (a).
4.4 Liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvä verokulu
Yksikkö on voinut kirjata tilikaudella huomioitavia veroja liittyen liiketoimen epävarmaan verokohteluun (uncertain tax position). Nämä verot on voitu kirjata tilikauden verotettavaan tuloon perustuvana verokuluna (current tax) tai laskennallisena verokuluna (deferred tax). Kirjausta vastaavan verokulun suorittamisvelvollisuus ei ole syntynyt, verojen maksamisesta ei ole varmuutta ja kirjauksen tekemiseen liittyy merkittävää harkintaa. Tämän vuoksi liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvää verokulua ei sisällytetä oikaistuihin huomioitaviin veroihin, kun kirjaus tehdään (4 luku 4 § 4 kohta). Jos kirjaus on tehty konsernitasolla, sitä ei siten tarvitse kohdistaa yksikölle.
Jos liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvä vero on kirjattu yksikön tuloslaskelmaan tilikauden verotettavaan tuloon perustuvana verona, kun vero tulee tosiasiassa myöhemmin maksettavaksi, lisätään suoritetun veron määrä oikaistuihin huomioitaviin veroihin, vaikka mitään kirjausta ei tuolloin tehtäisi (4 luku 3 § 3 kohta). Veron ei tarvitse tulla kirjaimellisesti maksetuksi, vaan on esimerkiksi mahdollista, että yksikölle aikaisempina vuosina muodostetut verotappiot pienenevät ja verokulu muodostuu siitä, että aikaisempien vuosien verotappiosta kirjattu laskennallinen verosaaminen pienenee. Jos taas verokulu ei realisoidu yhtä suurena kuin mitä aikaisempana vuonna on viety kirjanpitoon, kirjanpitoon mahdollisesti maksuvuonna kirjattua tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron oikaisua ei sisällytetä oikaistuihin huomioitaviin veroihin, koska myöskään alkuperäistä kulukirjausta ei ole sisällytetty. Todettakoon, että verokuluun ei sisällytetä asiassa mahdollisesti määrättyjä seuraamusmaksuja tai korkoja, koska niiden osalta kyse ei ole huomioitavista veroista.
Jos liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvä vero on kirjattu konsernitasolla, suoritettava vero tai muu verokulu sisältynee yksikön tuloslaskelman verokuluun, eikä konsernitasolla kirjattua varauksen purkuun liittyvää kirjausta kohdisteta yksikölle.
Säännösten tarkoitus on, että yksikön huomioitavat verot vastaavat tilannetta, jossa mitään liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvää varauksen luontoista verokulua ei olisi kirjattu. Käsittely on vastaava kuin, jos liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvä vero olisi kirjattu laskennallisena verovelkana (ks. luku 5.4.2).
Verohallinnon näkemyksen mukaan aikaisempaan tilikauteen kohdistuvaan verokuluun sovelletaan lain 4 luvun 20 §:n säännöksiä. Liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvänä verona alun perin kirjatun verokulun käsittely ei siten poikkea muusta aikaisempaan tilikauteen kohdistuvasta verosta. 4 luvun 20 §:n mukaan ainoastaan huomioitavan veron vähennykset kohdistetaan sille tilikaudelle, mille ne kuuluvat (ks. luku 9.2).
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artikloihin 4.1.2 (c) ja 4.1.3 (d).
4.5 Ehdot täyttävä palautukseen oikeuttava veronhyvitys ja ehdot täyttävä siirtokelpoinen veronhyvitys
Ehdot täyttävää palautukseen oikeuttavaa veronhyvitystä ja ehdot täyttävää siirtokelpoista veronhyvitystä ei pidetä huomioitavana verona, vaan ne käsitellään yksikön tulona (3 luku 6 § ja 24 §).
Palautukseen oikeuttavat veronhyvitykset ovat valtion kannustimia, jotka myönnetään verojärjestelmän kautta. Vähimmäisverolain 1 luvun 40 §:n 1 momentissa tarkoitettu ehdot täyttävä palautukseen oikeuttava veronhyvitys on hyvitys, joka maksetaan käteisenä tai käteistä vastaavana eränä neljän vuoden kuluessa myöntämisestään, jos sitä ei ole tätä ennen vähennetty verosta.
Käteistä vastaavalla tarkoitetaan shekkejä, lyhytaikaisia valtionvelkakirjoja ja muita varoja, mitä emoyhtiön konsernitilinpäätöksen laadinnassa käytetty tilinpäätösstandardi pitää käteiseen verrattavana. Käteiseen vertautuu myös mahdollisuus vapautua muista veloista tai velvoitteista kuin huomioitavista veroista. (kommentaari 10.1 kohta 135.) Suomen nykyinen verojärjestelmä ei sisällä laissa tarkoitettuja ehdot täyttäviä palautukseen oikeuttavia veronhyvityksiä (HE 77/2023 s. 58).
Lain 3 luvun 24 §:ssä määritellään ehdot täyttävä siirtokelpoinen veronhyvitys. Siirtokelpoinen hyvitys on veronhyvitys, joka voidaan vastiketta vastaan siirtää kolmannelle käytättäväksi tämän veroja vastaan. Siirtokelpoisuus voi tietyissä tilanteissa johtaa siihen, että hyvitys taloudellisesti vertautuu ehdot täyttävään palautuskelpoiseen veronhyvitykseen, joka itsessään veronsaajan ja verovelvollisen näkökulmasta rinnastuu suoraan valtion käteistukeen. Siirtokelpoisen (mutta ei palautukseen oikeuttavan) veronhyvityksen osalta tämä kuitenkin edellyttää tosiasiallista mahdollisuutta myydä hyvitys hinnasta, joka on hyvin lähellä hyvityksen nimellisarvoa. Suomen nykyinen verojärjestelmä ei sisällä laissa tarkoitettuja siirtokelpoisia veronhyvityksiä. Pykälä ei siten soveltuisi suomalaisen yksikön määritellyn tulon laskentaan. (HE 98/2024 s. 16.)
Jos kirjanpitoon kirjatun tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan verokulun määrään sisältyy ehdot täyttävää palautukseen oikeuttavaa veronhyvitystä tai ehdot täyttävää siirtokelpoista veronhyvitystä (pienentää verokulua), sen määrä lisätään huomioitavaan verokuluun (4 luku 3 § 4 kohta). Tällöin verokulun määrä suurenee.
Säännös perustuu mallisääntöjen artiklaan 4.1.2 (d).
4.6 Ehtoja täyttämätön palautukseen oikeuttava veronhyvitys
Ehdot täyttämätöntä palautukseen oikeuttavaa veronhyvitystä käsitellään laskennassa huomioitavan veron pienennyksenä toisin kuin ehdot täyttävää palautukseen oikeuttavaa veronhyvitystä.
Ehtoja täyttämättömällä palautukseen oikeuttavalla veronhyvityksellä tarkoitetaan veronhyvitystä, joka ei ole ehdot täyttävä palautukseen oikeuttava veronhyvitys, mutta joka kuitenkin oikeuttaa huomioitavasta verosta saatavaan palautukseen kokonaan tai osittain, mutta vasta myöhemmin kuin neljän vuoden kuluttua myöntämisestään. (1 luvun 40 § 2 mom.) Suomen nykyinen verojärjestelmä ei sisällä laissa tarkoitettuja ehtoja täyttämättömiä palautukseen oikeuttavia veronhyvityksiä.
Huomioitavista veroista vähennetään ehtoja täyttämättömään palautukseen oikeuttavan veronhyvityksen määrä, jos sitä ei ole kirjanpidossa kirjattu tilikauden verotettavaan tuloon perustuvaa huomioitavaa verokulua pienentävänä eränä (4 luku 4 § 2 kohta). Tällöin verokulun määrä pienenee.
Säännös perustuu mallisääntöjen artiklaan 4.1.3 (b).
4.7 Muu veronhyvitys
Kaikkia muita huomioitavien verojen hyvityksiä kuin ehdot täyttävää palautukseen oikeuttavaa veronhyvitystä käsitellään vähimmäisverolakia sovellettaessa verona (ei tulona) riippumatta siitä, miten niitä on käsitelty kirjanpidossa.
Verona käsiteltävä huomioitavan veron palautus tai hyvitys vähennetään kirjanpidon tulokseen kirjatusta tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron määrästä, jos sitä ei ole kirjanpidossa kirjattu verokulua pienentävänä eränä (4 luku 4 § 3 kohta). Tällöin verokulun määrä pienenee.
Säännöksellä varmistetaan, että mikäli konserniyksikkö saa palautukseen oikeuttavaa veronhyvitystä huomioitavista veroista, tätä määrää kohdellaan vähennyksenä tilikauden oikaistuja huomioitavia veroja laskettaessa (HE 77/2023 s. 66). Selkeyden vuoksi todettakoon, että Suomessa kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain mukainen ulkomaisen veron hyvitys pienentää verotettavasta tulosta maksettavaksi tulevaa veroa, joten saatu hyvitys esitetään tuloslaskelmassa tuloverojen hyvityksenä. Säännöksen tarkoitus on siten lähinnä varmistaa, että huomioitaviin veroihin kohdistuva veronhyvitys pienentää huomioitavien verojen määrää siinäkin tapauksessa, ettei sitä ole kirjattu yksikön tuloslaskelmalle (kommentaari art. 4.1.3 (c), kappale 14).
Säännös soveltuu esimerkiksi silloin, kun hyvitys aikaisemmin maksetuista ja tuolloin tuloslaskelmaan kirjatuista veroista on kirjattu omaan pääomaan, tai kun hyvitys annetaan eri konserniyksikölle kuin sille, joka alun perin on veron maksanut (HE 77/2023 s. 66).
Säännös perustuu mallisääntöjen artiklaan 4.1.3 (c).
4.8 Verot, joita ei makseta kolmen vuoden kuluessa
Verokulu, jota ei oleteta maksettavan kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä, vähennetään kirjanpidon tulokseen kirjatusta tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan huomioitavan veron määrästä (4 luku 4 § 5 kohta).
OECD:n soveltamisohjeiden mukaan verojen maksamisen ajallaan oletetaan olevan konsernien omassa päätäntävallassa. Tämän vuoksi myöhemmin kuin kolmen vuoden määräajan päättymisen jälkeen maksettavaksi tulevia tilikauden verotettavaan tuloon perustuvia huomioitavia veroja ei sisällytetä oikaistuihin huomioitaviin veroihin silloin, kun ne kirjataan eikä myöskään myöhemmin, kun se maksetaan. Säännöksen tarkoitus on estää verojen maksuajankohdan siirtämisen sellaisesta vuodesta, jona verotuksen taso ylittää vähimmäisverokannan, sellaiseen vuoteen, jona verotuksen taso jää vähimmäisverokannan alle. (kommentaari art. 4.1.3 (e), kappale 17.)
Säännöstä ei sovelleta lain 4 luvun 20–21 §:ssä tarkoitettuihin verovuoden jälkeisiin oikaisuihin eikä liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyviin veroihin (HE 77/2023 s. 67).
Lain 4 luvun 22 §:ssä on erikseen säädetty tilanteesta, jossa jälkikäteen käy ilmi, että jonain tilikautena tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin on sisältynyt yli 1 000 000 euroa konserniyksikön tilikauden verotettavaan tuloon perustuvaa veroa, jota ei ole maksettu kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tällöin tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan uudelleen 5 luvun mukaisesti jättämällä maksamaton määrä oikaistujen huomioitavien verojen ulkopuolelle.
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artikloihin 4.1.3 (e) ja 4.6.4.
5 Laskennallisten verojen oikaisut
5.1 Lähtökohta
Yksikön lain 3 luvussa tarkoitettu määritelty tulos tai tappio (GloBE Income or Loss) lasketaan lähtökohtaisesti konsernin emoyhtiön konsernitilinpäätöksen laadinnassa käytetyn tilinpäätösstandardin mukaan. Tämän standardin pohjalta lasketun määritellyn tuloksen tai tappion ja lainkäyttöalueen verolainsäädännön mukaan lasketun verotettavan tulon tai tappion välillä on usein väliaikaisia eroja. Tällä tarkoitetaan sitä, että jokin tuloerä tuloutuu eri tilikaudella tai kuluerä vähennetään eri tilikaudella vähimmäisverolain sääntöjen ja paikallisen verolainsäädännön perusteella. Tällaiset jaksotuserot otetaan huomioon tosiasiallista veroastetta laskettaessa laskennallisten verojen avulla.
Yksikön huomioitaviin veroihin lisätään vähimmäisverolain 4 luvun 6 §:ssä tarkoitettu laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä (4 luku 2 § 1 mom. 2 kohta, Total Deferred Tax Adjustment Amount). 6 §:n mukaisena lähtökohtana laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärälle on yksikön kirjanpidon tulokseen tai tappioon tilikaudelta kirjatun laskennallisten verosaamisten ja -velkojen muutosten nettomäärä. Laskennallisen veron muutos voi olla kirjattu myös myöhemmälle tilikaudelle, jos se on kirjattu ennen tilikauden täydennysveron tietoilmoituksen antamista. Vastaavasti aikaisempaan tilikauteen kohdistuva laskennallisen veron muutoksen määrä sisältyy kirjaustilikauden huomioitaviin veroihin vain, jos kyse on verosta, jota ei lain 4 luvun 20 §:n mukaisesti oikaista aikaisemmalle tilikaudelle (ks. luku 9.2).
Yksikön kirjanpitoon kirjatun määrän lisäksi konsernitilinpäätöksessä olevat konserniyksikölle kohdistuvat laskennalliset verovelat ja -saamiset tulee ottaa huomioon konserniyksikön laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärää laskettaessa ja sisällyttää konserniyksikön oikaistuihin huomioitaviin veroihin. Tämä perustuu siihen, että oikaistut huomioitavat verot ja määritelty tulos tai tappio tulee määrittää käyttäen samaa tilinpäätösstandardia. Laskennalliset verot on siten sisällytettävä oikaistuihin huomioitaviin veroihin, kun ne liittyvät väliaikaisiin eroihin määritellyn tuloksen tai tappion ja paikallisen verotettavan tulon välillä. On kuitenkin huomattava, että laskennalliset verot (samoin kuin tilikauden verotettavaan tuloon perustuvat verot) eivät sisälly oikaistuihin huomioitaviin veroihin, jos niitä vastaava tulo on nimenomaisesti säädetty jäävän määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle, tai jos ne liittyvät yrityskaupan seurauksena konsernitilinpäätöksessä tehtyyn varojen arvostamiseen niiden käypään arvoon. (kommentaari art. 4.4.1 kappaleet 71.1–71.3.)
Siten laskennallinen verosaaminen tai -velka voi muodostua ja purkautua ja siten sisältyä oikaistuihin huomioitaviin veroihin vain, jos tulo tai kulu, johon väliaikainen ero liittyy ja josta laskennallinen vero on kirjattu, sisältyy määritellyn tuloksen tai tappion laskelmaan (kommentaari art. 4.4.4, kappale 68.6 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 1.3)). Jos laskennallinen verosaaminen on muodostettu verotappiosta (tai veronhyvityksistä), sen purkautumisesta syntynyt verokulu voi sisältyä oikaistuihin huomioitaviin veroihin vain, jos tappiota (tai veronhyvitystä) käytetään tilikaudella (eli laskennallinen verosaaminen purkautuu myös kirjanpidossa muutoin kuin sen alaskirjauksen seurauksena, ks. tarkemmin luku 5.5 Kirjaamatta jätetty laskennallinen verosaaminen). Muuten tosiasiallista veroastetta laskettaessa oikaistut huomioidut verot (osoittaja) ja määritelty tulos tai tappio (nimittäjä) eivät olisi keskenään vertailukelpoisia.
OECD:n soveltamisohjeissa on nimenomaisesti todettu, että laskennalliset verovelat ja -saamiset määritellään vähimmäisverotusta varten perustuen varojen ja velkojen kirjanpitoarvoon vähimmäisverotuksessa, ellei muuta ole säädetty. Siten laskennalliset verovelat ja -saamiset sisällytetään oikaistuihin huomioitaviin veroihin laskettuna väliaikaisesta erosta vähimmäisverolaissa tarkoitetun kirjanpitoarvon ja verotuksellisen arvon välillä korkeintaan vähimmäisverokannalla riippumatta siitä, minkä suuruisena ne on kirjattu kirjanpidossa tai onko niitä kirjattu. Määrittelyssä sovelletaan muutoin emoyhtiön konsernitilinpäätöksessä käyttämää tilinpäätösstandardia. Jos tilinpäätösstandardi ei salli laskennallisen veron kirjaamista (esimerkiksi liikearvon alkuperäistä kirjaamista koskeva poikkeus), laskennallista veroa ei sisällytetä oikaistuihin huomioitaviin veroihin, ellei vähimmäisverolaissa nimenomaisesti sitä edellytetä (esimerkkinä siirtymäsäännöksiä koskeva lain 9 luvun 1 §:n 7 momentti). (kommentaari art. 4.4.4, kappale 68.3–68.4 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 1.3.)
Kirjanpidossa laskennallisen verovelan lisäys kirjataan verokulun lisäyksenä ja laskennallisen verosaamisen lisäys kirjataan verokulun vähennyksenä (negatiivisena verokuluna). Kun laskennalliset verosaamiset ja velat purkautuvat, ne purkautuvat samansuuruisina ja samalla verokannalla, kuin ne on kirjattu (verokantamuutokset huomioiden). Laskennallisen verovelan purkautuminen vastaa negatiivista verokulua, kun taas laskennallisen verosaamisen purkautuminen vastaa verokulua. Kun laskennallisten verosaamisten lisäys ylittää laskennallisen verovelan lisäyksen, laskennallisen verokulun muutos on nettomääräisenä negatiivinen. Kirjanpidossa laskennallisen veron purkautumista vastaa usein tilikauden verotettavaan tuloon perustuvan veron lisäys tai vähennys. Jos näiden vastakkaismerkkisten erien määrät ovat samat ja ne on kirjattu samalla verokannalla, kirjanpidossa näiden veroerien nettovaikutus on 0.
Siten kun yksikölle muodostuu tuloa, se kirjaa siitä lähtökohtaisesti verokulua sovellettavalla verokannalla (poislukien pysyvien erojen vaikutus). Jos verotuksessa sama tulo jaksotetaan myöhemmälle verovuodelle, verokulu muodostuu laskennallisen verovelan lisäyksestä. Kun tulo sitten myöhempänä tilikautena on veronalaista, kirjanpidon laskennallinen verovelka purkautuu (tuotto) ja kirjataan tilikauden verotettavaan tuloon perustuva verokulu, jolloin kirjanpidon nettoverovaikutus kyseisellä tilikaudella on 0.
Vähimmäisverolain tarkoittamassa laskennassa tilanne ei ole näin yksinkertainen, koska sovellettavan verokannan ylittäessä vähimmäisverokannan (15 %), kaikki laskennallisen veron muutokset lasketaan uudestaan vähimmäisverokannalla. Yksikön kirjapitoon kirjattua laskennallisen veron muutosta ei myöskään lueta huomioitaviin veroihin sellaisenaan, vaan veron määrään tehdään tiettyjä oikaisuja, joita käydään läpi tässä 5. luvussa.
Vähimmäisverolain 4 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oikaistuihin huomioitaviin veroihin sisältyy myös kirjanpidon omaan pääomaan tai muihin laajan tuloksen eriin kirjattu huomioitavien verojen muutos. Muutoin kuin tuloslaskelmaan kirjattu huomioitavien verojen muutos sisällytetään huomioitaviin veroihin vain, jos se liittyy lain 3 luvussa tarkoitetun määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan sisältyvään erään, joka on konserniyksikön sijaintilainkäyttöalueen paikallisen verolainsäädännön mukaan veronalainen tai vähennyskelpoinen (eli kysymys ei ole pysyvästä erosta). Säännös koskee sekä tilikauden verotettavaan tuloon perustuvia veroja että laskennallisia veroja. Esimerkiksi 3 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuihin uudelleenarvostusmenetelmän mukaisiin voittoihin tai tappioihin kohdistuva laskennallisen veron muutos voi olla kirjattu laajaan tulokseen, josta se sisällytetään oikaistuihin huomioitaviin veroihin, mikäli vastaavat voitot ja tappiot sisällytetään määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan. (kommentaari art. 4.1.1 (c), kappale 4(c).) Säännöksen tarkoitus on varmistaa, että kaikkien määriteltyyn tulokseen tai tappioon sisältyviin tuloeriin kohdistuvat laskennalliset verot sisältyvät huomioitaviin veroihin.
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artiklaan 4.1.1.
5.2 Sovellettava verokanta
Vähimmäisverolain 4 luvun 6 §:n mukaan laskennalliset verosaamiset ja -velat otetaan huomioon oikaistujen huomioitavien verojen määrää laskettaessa kirjanpidossa sovellettavalla verokannalla, paitsi silloin, kuin sovellettava verokanta ylittää vähimmäisverokannan, jolloin ne lasketaan uudelleen vähimmäisverokannalla. Laissa tarkoitettu vähimmäisverokanta on 15 % (1 luku 20 §). Tilikauden verotettavaan tuloon perustuva vero otetaan huomioon kirjanpitoon kirjatun määräisenä.
Esimerkki 1:
Yksikön tilikauden 1 määritelty tulos on 100. Tulo on kuitenkin veronalaista vasta verovuonna 2 joten yksikön verotettava tulo on 0. Lainkäyttöalueen sovellettava verokanta on 20 %, ja yksikön kirjanpitoon on kirjattu laskennallinen verovelka 20 (verokulu). Huomioitavia veroja laskettaessa verovelka lasketaan uudelleen vähimmäisverokannalla eli verokulun määräksi muodostuu 15. Tosiasiallinen veroaste on 15 % (verokulu 15 / määritelty tulos 100).
Tilikauden 2 yksikön määritelty tulos on 100. Tulo on veronalaista ja yksikön verotettavaksi tuloksi muodostuu 200. Yksikön kirjanpitoon tilikaudelta 1 kirjattu verovelka 20 purkautuu, mutta oikaistujen huomioitavien verojen määrä on vain 15 (negatiivinen verokulu). Yksikölle tulee maksettavaksi tuloveroa 40 (200 * 20 %). Yksikön oikaistujen huomioitavien verojen määrä on 25 (verokulu 40 – negatiivinen verokulu 15). Laissa tarkoitetuksi tosiasialliseksi veroasteeksi muodostuu 25 % (verokulu 25 / määritelty tulos 100). Se eroaa yksikön kirjanpidon mukaisesta tosiasiallisesta veroasteesta, joka on 20 %.
Vaikka sovellettava verokanta olisi alle 15 %, lain 4 luvun 12 §:n mukaan laskennallinen verosaaminen voidaan laskea uudelleen vähimmäisverokannalla, mikäli verosaaminen on johdettavissa määriteltyyn tappioon. Vaikutus huomioitaviin veroihin tulee sille tilikaudelle, jolla määritelty tappio syntyy.
Määritellyllä tappiolla tarkoitetaan lain 3 luvun mukaan laskettua tappiota, ei siis verotappiota. On mahdollista, että verolainsäädännön mukaan laskettu tappio ei vastaa määriteltyä tappiota, vaan näiden välillä on jaksotuseroja, joista niin ikään kirjataan laskennallisia verosaamisia ja -velkoja. Tällöin laskennallisen verosaamisen sisällyttäminen lainkäyttöalueen verokantaa korkeammalla vähimmäisverokannalla edellyttää, että laskennallisten verosaamisten ja -velkojen laskeminen korkeammalla verokannalla johtaa samaan lopputulokseen, kuin jos verosaaminen olisi kirjattu määritellyn tappion määrästä.
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artikloihin 4.4.1 ja 4.4.3.
5.3 Laskennan ulkopuolelle rajattuihin eriin kohdistuvat laskennalliset verot
Laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään ei sisällytetä laskennallisen verokulun määrää sellaisten erien (tulojen tai kulujen) osalta, jotka on nimenomaisesti rajattu vähimmäisverolain 3 luvun määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle (4 luku 9 § 1 kohta).
Esimerkki 2:
Yksikölle muodostuu verotappio 400, josta 100 muodostuu määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle rajatusta luovutustappiosta (lain 3 luku 2 § 1 mom. 3 kohta). Tällöin laskennallinen verosaaminen sisältyy oikaistuihin huomioitaviin veroihin vain siltä osin, kun se muodostetaan 300 suuruisesta tappiosta (15 % x 300 = 45).
Tämä eroaa tilikauden verotettavan tulon perusteella maksetuista veroista, joista oikaistuihin huomioitaviin veroihin ei sisällytetä sitä osaa verokulusta, joka liittyy määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle rajattuun tuloerään.
Säännös perustuu mallisääntöjen artiklaan 4.4.1 (a).
5.4 Vähennyskelvoton kertymä eli liiketoimen epävarmaan verokohteluun ja tulevaan voitonjakoon liittyvä laskennallinen verovelka
5.4.1 Vähennyskelvoton kertymä
Laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään ei sisällytetä vähimmäisverolain 4 luvun 10 §:ssä tarkoitettua vähennyskelvotonta kertymää sinä vuonna, kun se kirjataan (4 luku 9 § 1 mom. 2 kohta).
Vähennyskelvottomalla kertymällä tarkoitetaan sellaisten laskennallisten verovelkojen lisäystä, jotka liittyvät liiketoimen epävarmaan verokohteluun (10 §:n 1 mom.) tai tulevaan voitonjakoon (10 §:n 2 mom.). Vastaavasti tällaisen verovelan purkautumisesta aiheutunut verotuotto ei pienennä oikaistuja huomioitavia veroja (4 luku 7 § 1 mom. 1 kohta).
5.4.2 Liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvä verokulu
Yksikkö voi kirjata tilikaudella laskennallista verovelkaa tai saamista liittyen liiketoimen epävarmaan verokohteluun (uncertain tax position). Verojen maksamisesta ei ole varmuutta ja kirjauksen tekemiseen liittyy merkittävää harkintaa. Sen vuoksi verokulua ei lueta osaksi huomioitavia veroja sinä vuonna, kun kirjaus tehdään (4 luku 9 § 1 mom. 2 kohta ja 10 §:n 1 mom.). Jos kirjaus on tehty konsernitasolla, sitä ei siten tarvitse kohdistaa yksikölle.
Myöhempänä tilikautena oikaistuihin huomioitaviin veroihin sisällytetään se osuus liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvästä verokulusta, joka maksetaan tilikauden aikana (4 luku 7 § 1 mom. 1 kohta). Tilikauden verotettavaan tuloon perustuvana verona kirjattu määrä sisältyy yksikön tuloslaskelmaan, jolloin liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvä vero vaikuttaa yksikön huomioitaviin veroihin kertaalleen sillä tilikaudella, jonka aikana vero tulee suoritettavaksi. Laskennallisen verovelan purkautumista vastaava määrä eliminoidaan riippumatta siitä, purkautuuko varaus tarpeettomana vai kirjataanko sitä vastaava (aikaisemman) tilikauden verotettavaan tuloon perustuva vero. (kommentaari art. 4.4.2, kappale 83.) Suoritettavaan veroon mahdollisesti liittyviä seuraamusmaksuja tai korkoja ei sisällytetä verokuluun, koska ne eivät ole huomioitavia veroja.
Esimerkki 3:
Tilikaudella 1 yksikössä alkaa verotarkastus ja se kirjaa laskennallista verovelkaa liittyen liiketoimen epävarmaan verokohteluun 100. Määrä ei sisälly yksikön oikaistuihin huomioitaviin veroihin.
Tilikaudella 2 verotarkastus valmistuu ja yksikölle tulee maksettavaksi veroa 60. Yksikkö kirjaa laskennallisen verovelan purkautumisesta verotuottoa 100 ja sen lisäksi aikaisemman tilikauden verotettavaan tuloon perustuvaa verokulua 60. Yksikön oikaistuihin huomioitaviin veroihin sisällytetään verokulu 60.
Lain sanamuodon mukaan liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvä verokulu lisätään huomioitaviin veroihin sen tilikauden aikana, jolloin se on maksettu. Verohallinnon käsityksen mukaan maksaminen tarkoittaa tässä yhteydessä myös sitä, että veron suoritusvelvollisuus on esimerkiksi verotarkastuksen maksuunpanon seurauksena syntynyt, vaikka tosiasiallinen maksaminen tapahtuisi seuraavan tilikauden aikana. Näin voidaan välttää tarpeettomat lyhytaikaiset erot kirjanpitoon. On myös mahdollista, että vero ei realisoidu maksettavaksi, vaan esimerkiksi yksikölle aikaisempina vuosina muodostuneet verotappiot pienenevät ja verokulu muodostuu siitä, että aikaisempien vuosien verotappiosta kirjattu laskennallinen verosaaminen pienenee. Myös tällainen verokulu rinnastuu Verohallinnon käsityksen mukaan lainkohdassa tarkoitettuun maksettuun veroon.
Jos liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvä vero on kirjattu konsernitasolla, myöhemmällä tilikaudella suoritettava vero tai muu verokulu sisältynee yksikön tuloslaskelman verokuluun, eikä konsernitasolla kirjattua laskennallisen verovelan purkuun liittyvää verotuottoa kohdisteta yksikölle.
Säännösten tarkoitus on, että yksikön huomioitavat verot vastaavat tilannetta, jossa mitään liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvää laskennallista verovelkaa ei olisi kirjattu. Käsittely on vastaava kuin, jos liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvä vero olisi kirjattu tilikauden verotettavaan tuloon perustuvana verona (ks. luku 4.4).
Verohallinnon näkemyksen mukaan aikaisempaan tilikauteen kohdistuvaan verokuluun sovelletaan vähimmäisverolain 4 luvun 20 §:n säännöksiä. Liiketoimen epävarmaan verokohteluun liittyvänä verona alun perin kirjatun verokulun käsittely ei siten poikkea muusta aikaisempaan tilikauteen kohdistuvasta verosta. 4 luvun 20 §:n mukaan ainoastaan huomioitavan veron vähennykset kohdistetaan sille tilikaudelle, mille ne kuuluvat (ks. luku 9.2).
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artiklaan 4.4.1 (b), 4.4.2 (a) ja 4.4.6 (a).
5.4.3 Tulevaan voitonjakoon liittyvä verokulu
Yksikkö voi kirjata laskennallista verovelkaa liittyen sen tytär- ja osakkuusyhtiöiden, sivuliikkeiden tai yhteisyritysten mahdolliseen tulevaan voitonjakoon, eli käytännössä niihin kertyneistä voittovaroista jakohetkellä todennäköisesti maksettaviin lähdeveroihin tai muihin tuloveroihin. Voitonjakoa verotetaan yleensä, kun varoja jaetaan osakkeenomistajille ja konsernit voivat käytännössä itse päättää verojen suoritusajankohdan. Tämän vuoksi verokulua ei lueta osaksi huomioitavia veroja sinä vuonna, kun kirjaus tehdään (4 luku 9 § 1 mom. 2 kohta ja 10 §:n 2 mom.). Jos kirjaus on tehty konsernitasolla, sitä ei tarvitse kohdistaa yksikölle.
Myöhempänä tilikautena, kun kyseistä kirjausta vastaava huomioitava vero suoritetaan, laskennallinen verovelka puretaan ja maksettu määrä kirjataan tilikauden verotettavaan tuloon perustuvana verokuluna tuloslaskelmalle. Tilikauden verotettavaan tuloon perustuva vero tulee maksettavaksi konserniyksikön voitonjaosta, joten se allokoidaan lain 4 luvun 19 §:n mukaisesti voittoa jakavalle yksikölle, ei tulon saajalle, vaikka se olisi verovelvollinen (ks. luku 7.1).
Voitonjakoon liittyvän laskennallisen verovelan purkautumisesta syntyvä verotuotto poistetaan huomioitavista veroista 4 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. OECD:n soveltamisohjeiden mukaan säännöksen tarkoitus on eliminoida laskennallisen verovelan purkautumista vastaava määrä, joka muutoin sisältyisi yksikön oikaistuihin huomioitaviin veroihin. Tällöin voitonjakoon liittyvällä verolla on vaikutus varoja jakavan konserniyksikön huomioitaviin veroihin kertaalleen sillä tilikaudella, jonka aikana vero tulee suoritettavaksi. Laskennallisen verovelan purkautumista vastaava määrä eliminoidaan riippumatta siitä, purkautuuko varaus tarpeettomana vai kirjataanko sitä vastaava tilikauden verotettavaan tuloon perustuva vero. (kommentaari art. 4.4.2, kappale 83.)
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artikloihin 4.4.1 (b), 4.4.2 (a) ja 4.4.6 (b).
5.5 Kirjaamatta jätetty laskennallinen verosaaminen
Vähimmäisverolain lähtökohta on, että laskennallinen verosaaminen paikallisen lainsäädännön mukaan lasketusta tappiosta on aina kirjattu täydestä arvosta.
Tilanteessa, jossa sovellettavan tilinpäätösstandardin edellytykset laskennallisen verosaamisen kirjaamiselle ei täyty, tappiosta ei kirjata laskennallista verosaamista, tai se kirjataan, mutta samalla se eliminoidaan kirjaamalla vastaavan suuruinen laskennallinen verovelka (arvonalentumisvaraus, valuation allowance). Aikaisemmalla tilikaudella taseeseen kirjattu laskennallinen verosaaminen voidaan myös kirjata alas tulosvaikutteisesti myöhempänä tilikautena, kun sen kirjaamisedellytykset eivät enää täyty. Tappioiden käyttöoikeuden päättyminen johtaa myös kirjaamisedellytysten poistumiseen. On myös mahdollista, että yksikkö vähentää verotuksessa tappioita, joista ei ole kirjattu laskennallista verosaamista, tai että aikaisemmin kirjaamaton laskennallinen verosaaminen kirjataan taseeseen myöhempänä tilikautena kuin minä tappio on alun perin syntynyt.
Kirjanpitokäsittelystä riippumatta vähimmäisverolain soveltamisen lähtökohta on, että vaikka jonakin tilikautena tappiosta muodostettavaa laskennallista verosaamista ei kirjata kirjanpitoon, koska kirjaamisedellytykset eivät täyty, oikaistuihin huomioitaviin veroihin sisällytetään verotappiosta johtuvan laskennallisen verosaamisen lisäys (verotuotto) kuten tilanteessa, jossa se olisi kirjattu kirjanpitoon (4 luku 8 §). Verohallinnon näkemyksen mukaan myös verotappiosta johtuvan laskennallisen verosaamisen vähennyksen määrä (verokulu) sisältyy oikaistuihin huomioitaviin veroihin tilikautena, jona tappiota käytetään, vaikkei siitä ole nimenomaista säännöstä.
Käytännössä oikaistuihin huomioitaviin veroihin luetaan tilikaudelle paikallisen verolainsäädännön mukaan lasketun tappion (tai sen käytön) määrä kerrottuna vähimmäisverokannalla tai sitä alhaisemmalla lainkäyttöalueella sovellettavalla verokannalla. Vaikka lainkäyttöalueen verokanta olisi vähimmäisverokantaa pienempi, lain 4 luvun 12 § sallii laskennallisen veron uudelleen laskemisen vähimmäisverokannalla, jos laskennallinen vero on kohdistettavissa määritellylle tappiolle.
Lain 4 luvun 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa on lisäksi erikseen säädetty, ettei laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään sisällytetä kirjanpidon laskennallisen veron muutoksen määrää, joka johtuu aikaisempana tilikautena kirjatun laskennallisen verosaamisen alaskirjauksesta kirjanpidossa tai sen kirjaamisesta tappiovuotta myöhempänä vuonna, kun kirjaus liittyy tilinpäätösstandardissa määriteltyjen kirjaamisedellytysten puuttumiseen tai täyttymiseen.
Verohallinnon käsityksen mukaan edellä kuvattua laskentatapaa sovelletaan lähtökohtaisesti myös muiden laskennallisten verosaamisten osalta, silloin kun muusta väliaikaisesta erosta johtuva laskennallinen verosaaminen on jätetty kirjaamatta kirjanpitoon vastaavalla perusteella. Myös näiden osalta laskennallisen verosaamisen vähennyksen määrä (verokulu) sisältyy oikaistuihin huomioitaviin veroihin tilikautena, jona väliaikainen ero purkautuu.
Jos verotappio vanhenee ja sen käyttöoikeus menetetään ennen kuin se on voitu hyödyntää, huomioitaviin veroihin aiempana tilikautena sisältynyt laskennallinen verosaaminen lakkaa olemasta vähimmäisverolakia sovellettaessa. Tällaisessa tilanteessa laskennallisen verosaamisen purkautumisesta kirjanpitoon kirjattua laskennallista verokulua ei milloinkaan sisällytetä oikaistuihin huomioitaviin veroihin. (kommentaari art. 4.4.1 (c), kappale 77.)
Säännökset perustuvat mallisääntöjen artikloihin 4.4.1 (c) ja 4.4.2 (c).
5.6 Verokantamuutokset
Kirjanpidossa kaikki laskennalliset verosaamiset ja verovelat määritetään käyttäen verokantaa, jota odotetaan sovellettavan verotettavaan tuloon niinä tilikausina, jolloin väliaikaisten erojen odotetaan purkautuvan. Jos sovellettava verokanta muuttuu, laskennalliset verosaamiset ja verovelat lasketaan uudestaan uudella sovellettavalla verokannalla.
Oikaistuja huomioitavia veroja laskettaessa verokulun määrään ei kuitenkaan sisällytetä lainkäyttöalueen verokannan muutoksesta johtuvaa määrää sinä tilikautena, jonka aikana verokantamuutoksen vaikutus kirjataan kirjanpitoon (4 luku 9 §:n 1 mom. 4 kohta). Verokantamuutoksen vaikutusta ei oteta huomioon, koska kyse on vain muutoksista aikaisemmilla tilikausilla kertyneiden huomioitavien verojen määriin. Siltä osin, kun uutta verokantaa sovelletaan tilikauden verotettavaan tuloon paikallisen verolainsäädännön mukaan, laskennallisen verosaamisten ja -velkojen muutokset sisällytetään huomioitaviin veroihin uudella verokannalla laskettuna, jos verokanta on alle vähimmäisverokannan.
Verokantamuutoksen vaikutus vaikuttaa siten huomioitaviin veroihin vasta tilikautena, jolla laskennallinen verovelka tai -saaminen purkautuu. Tällöin se vaikuttaa oikaistuihin huomioitaviin veroihin tilikauden tuloon perustuvan veron määrässä. Kuitenkin, jos verokantamuutos johtaa aikaisemmalta tilikaudelta huomioitaviin veroihin sisältyneen verokulun pienenemiseen yli 1 000 000 eurolla, aikaisempaa vuotta on oikaistava 4 luvun 20 ja 21 §:ien mukaisesti (ks. luku 9.3).
Säännös perustuu mallisääntöjen artiklaan 4.4.1 (d).
5.7 Veronhyvitykset
5.7.1 Pääsääntö
Laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään ei sisällytetä veronhyvitysten syntymiseen ja käyttöön liittyvää laskennallisen veron muutosta (4 luku 9 §:n 1 mom. 5 kohta).
Lainkohdassa tarkoitettu veronhyvitys on tarkoitus ymmärtää laajasti. Se tarkoittaa sellaista erää, jonka verovelvollinen voi vähentää maksettavan veron mää
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
