VERO-VH/637/00.01.00/2026
Suomi
VERO-VH/637/00.01.00/2026 — Väliyhteisötulon verotus Suomessa
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläVäliyhteisötulon verotus Suomessa
Syventävä vero-ohje
Antopäivä
11.6.2026
Versiohistoria
Diaarinumero
VH/637/00.01.00/2026
Voimassaolo
11.6.2026 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/5275/00.01.00/2021, 20.12.2021
Ohje liittyy kokonaisuuteen:
Kansainvälinen verotus
Tässä ohjeessa käsitellään ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (1994/1217, väliyhteisölaki, VYL) soveltamista verovuodesta 2019 alkaen.
Ohjetta on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden ja keskusverolautakunnan vuosina 2023–2025 julkaiseman oikeuskäytännön vuoksi. Luvusta 2 on poistettu kappale, joka käsitteli Aruban ja Alankomaiden Antillien kanssa solmittuja taloussuhteiden edistämistä koskevia sopimuksia, koska sopimusten soveltaminen on päättynyt 31.12.2021.
Väliyhteisötulon laskentaa koskevaa lukua 5 on monin paikoin täydennetty ja lukuun on lisätty uusia esimerkkejä. Ulkomaisen veron hyvittämistä koskevaa lukua 5.8 on päivitetty 1.1.2024 voimaan tulleen VYL 6 §:n 4 momentin (1310/2023) vuoksi.
Väliyhteisötulon ilmoittamista tuloveroilmoituksella käsitellään liitelomakkeen 74 täyttöohjeessa:
74 Laskelma ulkomaisen väliyhteisön tulo-osuudesta
74 Laskelma ulkomaisen väliyhteisön tulo-osuudesta, täyttöohje
1 Johdanto
Ulkomaisen yksikön saamaa tuloa voidaan tietyin edellytyksin verottaa yksikön Suomessa verovelvollisen osakkaan tai edunsaajan tulona väliyhteisölain perusteella. Tällaista ulkomaista yksikköä kutsutaan väliyhteisöksi.
Kansallista väliyhteisölakia on sovellettu ensimmäisen kerran verovuoden 1995 verotuksessa. Lain tarkoituksena on ollut torjua matalan verotuksen valtioihin perustettujen yhteisöjen avulla tapahtuvaa Suomen verotuksen välttämistä.
Väliyhteisölakia on muutettu 1.1.2019 voimaan tulleella lailla (1364/2018). Lainmuutoksella on Suomessa toimeenpantu 12.7.2016 annettu neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164 sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (jäljempänä ATAD) siltä osin kuin on kyse ulkomaisia väliyhtiöitä koskevasta säännöstä ja ulkomaisen väliyhtiön tulojen laskemisesta. Direktiivin toimeenpanon yhteydessä väliyhteisölakia muutettiin myös eräiltä muilta osin.
Direktiivin väliyhtiöitä koskevan sääntelyn tavoitteena on turvata yhtiöveropohjaa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Tarkoituksena on ennaltaehkäistä järjestelyjä, joilla pyritään välttämään jäsenvaltiossa verovelvolliselle yhteisölle kuuluvien tulojen verottaminen.
Väliyhteisölain soveltaminen ei estä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, VML) yleisen veron kiertämistä koskevan säännöksen (VML 28 §) tai siirtohinnoitteluoikaisua koskevan säännöksen (VML 31 §) soveltamista säännösten soveltamisedellytysten täyttyessä.
2 Lain soveltamisala ja verovelvolliset
Osuutta ulkomaisen yksikön tuloon voidaan verottaa väliyhteisölain perusteella yksikön osakkaan tai edunsaajan tulona, jos ulkomainen yksikkö on laissa tarkoitettu väliyhteisö (VYL 1 §). Väliyhteisölaissa käytettävällä termillä
ulkomainen yksikkö
korvattiin 1.1.2019 alkaen aikaisemmin voimassa olevaan sääntelyyn sisältynyt termi ulkomainen yhteisö. Tällä muutoksella ei ole vaikutusta käsitteen sisältöön.
Ulkomaisella yksiköllä tarkoitetaan laajasti erilaisia yritysmuotoja ja sopimusjärjestelyjä. Väliyhteisö voi olla oikeudelliselta muodoltaan esimerkiksi yhtiö, osuuskunta, trusti, säätiö tai yhdistys. Sen sijaan ulkomainen yhtymä ei kuulu väliyhteisölain soveltamisalaan. Ulkomaisen yhtymän tulo-osuuden verottamiseen sovelletaan tuloverolain (1535/1992, TVL) 16 a §:ää. Omistus ulkomaisessa yhtymässä otetaan kuitenkin huomioon, kun arvioidaan, onko ulkomainen yksikkö verovelvollisen ja siihen etuyhteydessä olevien tahojen määräysvallassa (KVL 42/2023 ja KHO 2025:4).
Ulkomaiseen väliyhteisöön rinnastetaan tietyin edellytyksin ulkomaisen yksikön ulkomainen kiinteä toimipaikka, joka täyttäisi väliyhteisölain edellytykset, jos se olisi itsenäinen yksikkö.
Väliyhteisötulosta on verovelvollinen ulkomaisen väliyhteisön TVL 9 § 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu Suomessa yleisesti verovelvollinen väliyhteisön osakas tai edunsaaja. Osakkaana tai edunsaajana voi olla esimerkiksi yhteisö, elinkeinoyhtymä ja luonnollinen henkilö. Väliyhteisölakia sovellettaessa edunsaajalla tarkoitetaan tahoa, joka ei ole ulkomaisen yksikön osakas, mutta jolla on oikeus saada vähintään 25 prosenttia yksikön voitosta tai varallisuuden tuotosta.
Ulkomailla perustettu tai rekisteröity yhteisö, jonka tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa, on TVL 9 §:n 1 momentin 1 kohdan (1188/2020) mukaan Suomessa yleisesti verovelvollinen. Tällainen ulkomainen yhteisö ei voi VYL:n mukaan itse olla väliyhteisö. Yhteisön omistajia ei voida tällöin verottaa yhteisön tulosta VYL:n mukaan, vaan yhteisö on itse verovelvollinen Suomessa.
Suomessa tosiasiallisen johtopaikan perusteella yleisesti verovelvollinen yhteisö voi olla väliyhteisön osakas tai edunsaaja. Tällöin osuus ulkomaisen väliyhteisön tuloon on Suomessa yleisesti verovelvollisen yhteisön veronalaista väliyhteisötuloa.
Jos ulkomaisen yhteisön yleinen verovelvollisuus päättyy Suomessa sijainneen tosiasiallisen johtopaikan lakkaamisen myötä, on mahdollista, että tämän jälkeen VYL:n soveltamisedellytykset täyttyvät ja ulkomaista yhteisöä pidetään VYL:n tarkoittamana väliyhteisönä.
Väliyhteisölakia sovelletaan Suomessa yleisesti verovelvollisen lisäksi tietyin edellytyksin myös TVL 9 § 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun rajoitetusti verovelvolliseen. VYL 1 §:n mukaan osuus ulkomaisen väliyhteisön tuloon on rajoitetusti verovelvollisen veronalaista tuloa, jos osuus liittyy rajoitetusti verovelvollisen Suomessa olevaan TVL 13 a §:ssä tarkoitettuun kiinteään toimipaikkaan.
Ulkomaisen yksikön ja sen kiinteän toimipaikan väliyhteisöaseman arviointi edellyttää monivaiheista tarkastelua. Sen helpottamiseksi tämän ohjeen luvussa 6 on apukaavioita, joita voidaan hyödyntää arvioitaessa väliyhteisölain soveltumista ulkomaiseen yksikköön. Kaavioita tulkittaessa on otettava huomioon väliyhteisölaki ja tämä ohje kokonaisuudessaan.
Poikkeustilanteissa Suomen ja väliyhteisön osakkaan asuinvaltion välinen verosopimus voi estää Suomea verottamasta väliyhteisötuloa sen osakkaan tulona. Tällöin voi olla kyse niin kutsutusta kaksoisasumistilanteesta, jossa molemmat valtiot pitävät osakasta yleisesti verovelvollisena. Tällaisten tilanteiden ratkaisemisesta on yleensä säännökset verosopimuksen 4 artiklassa. Verosopimus voi rajoittaa Suomen verotusoikeutta, jos verosopimusta sovellettaessa osakas asuu toisessa sopimusvaltiossa.
Ratkaisu väliyhteisölain soveltamisen edellytysten täyttymisestä tehdään verovuosikohtaisesti. Väliyhteisölaissa ei ole säännöksiä väliyhteisöaseman lakkaamisesta. Ulkomaista yhteisöä, jota on jonakin verovuonna pidetty väliyhteisönä, pidetään lähtökohtaisesti väliyhteisönä siihen saakka, kunnes väliyhteisölain soveltamisen edellytykset eivät enää täyty.
3 Väliyhteisölain soveltamisen pääsääntö
3.1 Väliyhteisön määritelmä
Väliyhteisölain 2 §:n 1 momentin mukaan ulkomaista yksikköä pidetään väliyhteisönä, jos
verovelvollisella on yksin tai yhdessä verovelvolliseen etuyhteydessä olevien yksiköiden ja luonnollisten henkilöiden kanssa suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia äänioikeuksista yksikössä, omistuksessaan suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia yksikön pääomasta tai oikeus saada vähintään 25 prosenttia yksikön voitosta tai varallisuuden tuotosta; ja
yksikön verotuksen tosiasiallinen taso yksikön verotuksellisen kotipaikan mukaisella lainkäyttöalueella on alhaisempi kuin 3/5 Suomessa asuvan yhteisön verotuksen tasosta täällä.
Väliyhteisölain 2 §:n 2 momentin mukaan ulkomaiseen väliyhteisöön rinnastetaan ulkomaisen yksikön ulkomainen kiinteä toimipaikka, joka täyttäisi tämän lain edellytykset, jos se olisi itsenäinen yksikkö. Lisäksi edellytetään, että kiinteä toimipaikka sijaitsee eri lainkäyttöalueella kuin ulkomainen yksikkö ja että siihen liittyvää tuloa ei ole verotettu lainkäyttöalueella, jolla yksikkö sijaitsee (katso esimerkki 4).
Väliyhteisölakia sovellettaessa yksikön verotuksellisella kotipaikalla tarkoitetaan lainkäyttöaluetta, jossa ulkomaista yksikköä pidetään rekisteröinnin, johtopaikan tai muun sellaisen syyn vuoksi verotuksellisesti asuvana. Verotuksellinen kotivaltio voi olla valtiollinen tai ei-valtiollinen lainkäyttöalue, jolla on itsenäinen veronkanto-oikeus. Itsenäisten valtioiden lisäksi esimerkiksi Hongkong, Kanaalisaaret, Mansaari, Gibraltar, Bahamasaaret ja Caymansaaret voivat olla verotuksellisia kotipaikkoja väliyhteisölakia sovellettaessa (KHO 2012:118 ja KVL 50/2009).
Yhteisön verotuksellinen kotivaltio voi vaihtua valtiosta toiseen siten, että muutoksen seurauksena yhteisöä ei pidetä enää laissa tarkoitettuna väliyhteisönä. Tällöin yhteisö on ulkomainen väliyhteisö siihen hetkeen asti, jolloin se lakkaa olemasta ensimmäisessä valtiossa asuva (KVL 50/2009).
3.2 Määräysvalta väliyhteisössä
Osuus ulkomaisesta yksiköstä
Ulkomainen yksikkö voi olla väliyhteisö vain, jos verovelvollinen käyttää siinä määräysvaltaa. Verovelvollisen omaan määräysvaltaan rinnastetaan määräysvalta, joka syntyy vastaavin perustein verovelvollisen ja yhdessä siihen etuyhteydessä olevien tahojen osuuksista.
Verovelvollisella tarkoitetaan Suomessa yleisesti tai rajoitetusti verovelvollista, joista säädetään TVL 9 §:ssä. Rajoitetusti verovelvollinen on väliyhteisötulosta verovelvollinen kuitenkin vain, jos osuus väliyhteisöstä liittyy rajoitetusti verovelvollisen Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan.
Määräysvaltaedellytys täyttyy väliyhteisölain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, jos verovelvollisella on yksin tai yhdessä verovelvolliseen etuyhteydessä olevien yksiköiden ja luonnollisten henkilöiden kanssa
suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia äänioikeuksista yksikössä,
omistuksessaan suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia yksikön pääomasta, tai
oikeus saada vähintään 25 prosenttia yksikön voitosta tai varallisuuden tuotosta.
Lisäksi mahdolliset yhtiöjärjestys- tai osakassopimusmääräykset voidaan ottaa huomioon arvioitaessa määräysvaltaa koskevien edellytysten täyttymistä.
Välillistä omistusosuutta laskettaessa huomioon otetaan ainoastaan etuyhteydessä olevien osapuolten kautta syntyvä välillinen omistus. Verovelvollisen ja etuyhteysosapuolten omistus lasketaan määräysvaltaa arvioitaessa täysimääräisesti yhteen (katso esimerkki 2, KVL 42/2023 ja KHO 2025:4).
Määräysvaltaa koskevan edellytyksen täyttyminen arvioidaan lähtökohtaisesti ulkomaisen yksikön tilikauden päättymishetken mukaan. Arviointihetki on sama myös silloin kun osakas- tai edunsaaja-asema väliyhteisössä alkaa tai päättyy kesken ulkomaisen yksikön tilikauden. (KHO 2021:115 ja KVL 27/2024.)
Etuyhteys
Määräysvaltaa arvioitaessa otetaan huomioon verovelvollisen oman omistuksen tai edunsaaja-aseman lisäksi verovelvolliseen etuyhteydessä olevien yksiköiden tai luonnollisten henkilöiden osuudet. Etuyhteystahona voi olla myös yhtymä, joka ei ole erillinen verovelvollinen, vaan verotuksellisesti läpivirtaava (KVL 42/2023 ja KHO 2025:4).
Etuyhteyssuhde voi muodostua verovelvollisen suhteesta omistajiinsa, verovelvollisen suhteesta omistamiinsa yksiköihin tai suhteesta toisiin luonnollisiin henkilöihin taikka edellä mainittujen suhteiden yhdistelmästä.
Etuyhteydessä toisiinsa voivat olla
useampi yksikkö keskenään
yksikkö tai yksiköt ja luonnollinen henkilö keskenään
luonnolliset henkilöt keskenään.
Väliyhteisölain 2 §:n 4 momentin mukaan 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa etuyhteydessä verovelvolliseen on
yksikkö tai luonnollinen henkilö, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosentin osuus verovelvollisen äänioikeuksista tai pääomasta tai oikeus saada vähintään 25 prosenttia sen voitoista
yksikkö, jonka äänioikeuksista ja pääomasta verovelvollisella on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosentin osuus tai jonka voitoista sillä on oikeus saada vähintään 25 prosenttia
yksikkö, jolla on yhteys verovelvolliseen sen perusteella, että luonnollisella henkilöllä tai jollain yksiköllä suoraan tai välillisesti on sekä siitä että verovelvollisesta vähintään 25 prosentin osuus
verovelvollisen ollessa luonnollinen henkilö, tämän lähipiiriin kuuluva toinen luonnollinen henkilö.
Luonnollisten henkilöiden lähipiiri
Väliyhteisölain 2 §:n 4 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun luonnollisen henkilön lähipiiriin kuuluvia henkilöitä ovat
henkilön aviopuoliso tai häneen avioliitonomaisessa suhteessa oleva henkilö
sisarus, sisar- ja velipuoli
henkilön ja hänen aviopuolisonsa tai avioliitonomaisessa suhteessa olevan henkilön ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva sukulainen
edellä mainittujen henkilöiden aviopuolisot tai heihin avioliitonomaisessa suhteessa olevat henkilöt
kuolinpesä, jossa luonnollisella henkilöllä tai edellä mainituilla henkilöillä on osuus.
Esimerkkejä määräysvallan ja etuyhteyden muodostumisesta
Esimerkki alkaa
Esimerkki 1
A Oy omistaa 25 prosenttia EU-valtiossa sijaitsevan D-yhtiön osakkeista. D-yhtiö omistaa 80 prosenttia ulkomaisen yksikön X:n osakkeista. A Oy ja D-yhtiö ovat keskenään etuyhteydessä olevia yrityksiä. A Oy ja D-yhtiö omistavat yhdessä 80 prosenttia ulkomaisen yksikön X osakkeista, jolloin 25 prosentin määräysvaltaa koskeva raja ylittyy. Ulkomainen yksikkö X on välillisesti A Oy:n määräysvallassa. Siten X:ää voidaan pitää A Oy:n väliyhteisönä. Lisäksi myös D-yhtiö voi olla A Oy:n väliyhteisö.
Esimerkki 2
A Oy, B Oy ja C Oy ovat suomalaisia osakeyhtiöitä. X on ulkomainen yksikkö. A Oy omistaa 25 prosenttia B Oy:stä ja 20 prosenttia C Oy:stä. B Oy:n omistusosuus ulkomaisesta yksiköstä X on 20 prosenttia, ja C Oy:n omistusosuus X:stä on 50 prosenttia.
A Oy ja B Oy ovat keskenään etuyhteydessä olevia yrityksiä. Sen sijaan A Oy:n ja C Oy:n tai B Oy:n ja C Oy:n välillä ei ole etuyhteyttä.
Ulkomainen yksikkö X ei ole A Oy:n tai B Oy:n määräysvallassa. X:ää ei voida pitää A Oy:n tai B Oy:n väliyhteisönä.
Sen sijaan C Oy:llä on suoran 50 prosentin omistuksensa perusteella määräysvalta X:ssä. Siten X:ää voidaan pitää C Oy:n väliyhteisönä.
Esimerkki 3
A Oy ja C Oy ovat suomalaisia osakeyhtiöitä, joiden välillä ei ole säännöksessä tarkoitettua etuyhteyttä. A Oy:n ulkomainen emoyhtiö omistaa täysin sekä A Oy:n että B-yhtiön toisessa valtiossa. A Oy omistaa 20 prosenttia ulkomaisesta yksiköstä Y ja B-yhtiö 40 prosenttia. C Oy omistaa 40 prosenttia ulkomaisesta yksiköstä Y.
Ulkomainen yksikkö Y on A Oy:n ja C Oy:n määräysvallassa. A Oy:n määräysvaltaa arvioitaessa huomioon otetaan myös siihen VYL 2 §:n 4 momentin 3 kohdan nojalla etuyhteydessä olevan B-yhtiön omistus. Emoyhtiö ja B-yhtiö eivät ole Suomessa verovelvollisia, joten väliyhteisölakia ei sovelleta niihin. C Oy:n omistusta ei oteta huomioon arvioitaessa A Oy:n osalta toteutuvaa määräysvaltaa eikä A Oy:n omistusta oteta huomioon arvioitaessa C Oy:n määräysvaltaa. Y:tä voidaan pitää A Oy:n ja C Oy:n väliyhteisönä.
Esimerkki 4
Suomalainen Yhtiö Oy omistaa kaksi ulkomaista yksikköä: valtiossa W asuvan Yhtiö A:n ja valtiossa X asuvan Yhtiö B:n. Yhtiö A:llä on kiinteä toimipaikka A PE valtiossa Y ja vastaavasti Yhtiö B:llä on kiinteä toimipaikka B PE valtiossa Z. Kiinteät toimipaikat sijaitsevat siten eri lainkäyttöalueilla kuin ulkomaiset yksiköt.
Kiinteän toimipaikan A PE tuloa verotetaan valtiossa W toimitettavassa verotuksessa Yhtiö A:n tulona. Sen sijaan valtiossa X toimitettavassa verotuksessa Yhtiö B:n tulona ei veroteta yhtiön valtiossa Z olevan kiinteän toimipaikan B PE:n tuloa.
Sekä Yhtiö A että Yhtiö B ovat Yhtiö Oy:n määräysvallassa. Yhtiö Oy:n määräysvalta ulottuu myös mainittujen ulkomaisten yksiköiden kolmansissa valtioissa oleviin kiinteisiin toimipaikkoihin.
Yhtiö A:n ja A PE:n väliyhteisöasemaa arvioidaan yhdessä Yhtiö A:n tasolla valtiossa W, koska Yhtiö A:n verotettava tulo valtiossa W sisältää muun ohessa myös yhtiön valtiossa Y olevan kiinteän toimipaikan A PE:n tulon.
Sen sijaan Yhtiö B:n kohdalla väliyhteisölain soveltumista arvioidaan erikseen valtiossa X ja erikseen kiinteän toimipaikan näkökulmasta valtiossa Z. Yhtiö B:n valtioon X kohdistuvana tulona pidetään Yhtiö B:n tuloja pois lukien yhtiön valtiossa Z olevan kiinteän toimipaikan tulo. Valtioon Z kohdistuvana tulona pidetään kiinteän toimipaikan B PE:n tuloa.
Esimerkki päättyy
3.3 Verotuksen taso
Määräysvaltaa koskevan edellytyksen lisäksi ulkomainen yksikkö voi olla väliyhteisö vain, jos yksikön verotuksen tosiasiallinen taso yksikön verotuksellisen kotipaikan mukaisella lainkäyttöalueella on alhaisempi kuin 3/5 Suomessa asuvan yhteisön verotuksen tasosta täällä (VYL 2 §:n 1 momentin 2 kohta). Väliyhteisön verotuksen tasoa arvioidaan verovuosikohtaisesti (KHO 2003:49).
Väliyhteisölain 2 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan ulkomaisen väliyhteisön verotuksen tasoa arvioitaessa ei oteta huomioon väliyhteisön kiinteää toimipaikkaa, joka ei ole veronalainen tai joka on vapautettu verosta ulkomaisen väliyhteisön lainkäyttöalueella, koska tällaista kiinteää toimipaikkaa arvioidaan itsenäisesti väliyhteisölain soveltumisen näkökulmasta (VYL 2 §:n 2 momentti). Kun arvioidaan, onko väliyhteisölain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu ulkomaiseen yksikköön rinnastettava kiinteä toimipaikka väliyhteisö, verotuksen tasoa tarkastellaan kiinteän toimipaikan sijaintivaltioon suoritettavien verojen perusteella.
Väliyhteisölain 2 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan ulkomaisen väliyhteisön verotuksen tasoa arvioitaessa ei oteta huomioon väliyhteisön toiselta väliyhteisöltä saamaa osinkoa, joka on jaettu voitosta, joka on jonkin osingonjakoa välittömästi edeltävän viiden verovuoden osalta otettu Suomessa huomioon viimeksi mainitun väliyhteisön tuloverotuksen tasoa arvioitaessa.
Yksikön verotuksellisen kotipaikan mukaisella lainkäyttöalueella verotusoikeus voi valtion ohella olla sen valtiollisilla osilla ja paikallisyhteisöillä (osavaltio, provinssi, kantoni, kunta tai muu vastaava). Verotuksen tasoa arvioitaessa lasketaan eri veronsaajille lainkäyttöalueella maksetut verot yhteen. Kuitenkaan muissa valtioissa maksettuja veroja, kuten lähdeveroa tai väliyhteisön kiinteän toimipaikan sijaintivaltion veroa, ei oteta huomioon.
Suomen laskennallinen yhteisövero määritetään verotuksen tason vertailua varten kahdessa vaiheessa. Ensin lasketaan väliyhteisön verotettavan tulon määrä Suomen verolainsäädännön mukaisesti, jos väliyhteisö olisi ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen yhteisö. Pääsäännön mukaan laskennan pohjaksi otetaan ulkomaisen yksikön asuinvaltiossa tehty kirjanpito, jota oikaistaan Suomen verolainsäädännöstä johtuvin oikaisuin. Oikaisut voivat koskea tulojen veronalaisuutta ja menojen vähennyskelpoisuutta sekä tulojen ja menojen jaksotusta.
Toisessa vaiheessa laskennallinen yhteisöveron määrä saadaan kertomalla laskennallinen verotettavan tulon määrä Suomen yhteisöverokannalla kyseisenä verovuotena (20 % verovuonna 2026). Tässä yhteydessä tuloverona otetaan huomioon myös mahdollinen yleisradioverosta annetun lain (484/2012) mukainen yhteisön yleisradiovero ja mahdollinen Ahvenmaan mediamaksusta annetun maakuntalain (2019:103) mukainen yhteisön mediamaksu.
Laskennallinen Suomen verotettava tulo lasketaan joko elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL), TVL:n tai maatilatalouden tuloverolain (543/1967, MVL) mukaisesti. Suomen laskennallista veroa määritettäessä otetaan yleensä huomioon myös tuloverolain tappiontasausta koskevat säännökset (katso KHO 2003:49 ja esimerkki 6).
Esimerkki alkaa
Esimerkki 5: Verotuksen tason vertailu
Kuwaitilainen yksikkö A harjoittaa elinkeinotoimintaa Kuwaitissa. A on maksanut valtion tuloveroa Kuwaitissa 800 euroa vuodelta 2026. A ei ole ollut tappiollinen aiempina vuosina eikä se ole saanut osinkoja väliyhteisöiltä. Jos A olisi Suomessa yleisesti verovelvollinen, A:n verotuksessa sovellettaisiin EVL:ää, joten A:n laskennallinen Suomen yhteisövero vertailua varten lasketaan EVL:n mukaisesti.
EVL:n mukaan laskettuna A:n verotettava tulo vuonna 2026 olisi ollut 5 000 euroa. A:n laskennallinen vero Suomessa on siten 1 000 euroa (yhteisövero 5 000 x 20 % ja yleisradiovero 0 euroa). A:n verotuksen taso Kuwaitissa on siten 4/5 (= 800 / 1 000) verrattuna Suomen laskennalliseen yhteisöveroon eli vähintään 3/5. Väliyhteisölaki ei sovellu A:han vuonna 2026.
Esimerkki päättyy
Ulkomainen yksikkö on voinut hyötyä verotuksellisen kotipaikkansa tappiontasausta koskevista säännöksistä, mutta TVL:n tappiontasausta koskevat säännökset samassa tilanteessa estäisivät aiempien tappioiden käyttämisen esimerkiksi omistajanvaihdoksen vuoksi. Näissä tilanteissa ulkomaisen yksikön tosiasiallista veroa oikaistaan vertailua varten laskemalla, mikä olisi ollut veron määrä verotuksellisen kotipaikan paikallisen lainsäädännön mukaan ilman aiempia tappioita (KHO 2003:49).
Esimerkki alkaa
Esimerkki 6: Väliyhteisön ulkomaisen veron oikaisu vertailulaskelmaa varten
Sveitsiläinen yhteisö B harjoittaa elinkeinotoimintaa Sveitsissä. B:n tilikausi on kalenterivuosi.
B:llä on ollut Sveitsissä 8 000 frangia ennen vuotta 2026 syntyneitä tappioita. Nämä tappiot on voitu vähentää B:n Sveitsin lain mukaan lasketusta vuoden 2026 verotettavasta tulosta. Tappiontasauksen seurauksena B on maksanut Sveitsissä tuloveroa 0 euroa vuodelta 2026. B:n Sveitsin lainsäädännön mukaan lasketut verot olisivat olleet 700 euroa ilman tappiontasausta.
Yli puolet B:n osakkeista on vaihtanut omistajaa vuoden 2025 aikana, joten aiempia tappioita ei voida ottaa huomioon B:n laskennallista vuoden 2026 Suomen veroa määritettäessä. B:n laskennallinen vero Suomessa olisi 1 000 euroa vuonna 2026. B:n verotuksen taso ilman tappiontasausta Sveitsissä on siten 7/10 (= 700 / 1 000) verrattuna Suomen laskennalliseen veroon eli vähintään 3/5. Väliyhteisölaki ei sovellu B:hen vuonna 2026.
Esimerkki päättyy
4 Taloudelliseen toimintaan perustuva poikkeus
4.1 Yleistä
Edellä luvussa 3 mainitusta VYL 2 §:n mukaisesta pääsäännöstä poiketen ulkomaista yksikköä ei kuitenkaan pidetä väliyhteisönä, jos yksikköön soveltuu lain 3 §:n mukainen taloudellista toimintaa koskeva poikkeus. Poikkeuksen soveltamisen edellytykset ovat osittain erilaiset riippuen siitä, onko ulkomaisen yksikön kotipaikka tai yksikön toisessa valtiossa oleva kiinteä toimipaikka sijoittautunut Euroopan talousalueelle (ETA) kuuluvalle lainkäyttöalueelle vai ETA:n ulkopuoliselle lainkäyttöalueelle. Riippumatta siitä, onko ulkomainen yksikkö tai yksikön toisessa valtiossa oleva kiinteä toimipaikka sijoittautunut ETA-alueelle vai sen ulkopuolelle, on yksikön tai kiinteän toimipaikan oltava todellisuudessa asettautunut sijaintivaltioonsa ja tosiasiallisesti harjoitettava siellä taloudellista toimintaa (VYL 3 § 1 momentti).
4.2 Tosiasiallinen taloudellinen toiminta
Väliyhteisölain 3 §:n 3 momentin mukaan ulkomainen yksikkö on todellisuudessa asettautunut verotuksellisen kotipaikkansa lainkäyttöalueelle ja harjoittaa siellä tosiasiallisesti taloudellista toimintaa, kun yksikön harjoittaman toiminnan luonne huomioon ottaen:
yksiköllä on käytettävänään lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, toimintansa harjoittamiseksi tarpeelliset toimitilat ja kalusto sekä varoja;
yksiköllä on käytettävänään lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, riittävä henkilökunta, joka on toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan yksikön liiketoimintaa; ja
yksikön henkilökunta tekee itsenäisesti yksikön päivittäistä toimintaa koskevat päätökset.
Kaikkien edellä mainitun kolmen edellytyksen on täyttyvä, jotta taloudelliseen toimintaan perustuvaa poikkeusta voidaan soveltaa. Väliyhteisölain muutoksen taustalla olevassa direktiivissä (ATAD) ei ole tarkemmin määritelty taloudellisen toiminnan sisältöä. Direktiivin mukaan kyse on tosiasiallisesta toiminnasta, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja. Yksikön harjoittaman taloudellisen toiminnan tosiasiallisuutta ja todellista asettautumista verotuksellisen kotipaikkansa lainkäyttöalueelle arvioidaan kokonaisuutena. Arviointi perustuu objektiivisiin ja ulkopuolisten tarkastettavissa oleviin tosiasiallisen toiminnan kriteereihin. Arvioitaessa edellytysten täyttymistä otetaan huomioon toimialan erityispiirteet ja yksikön toiminnan luonne (esimerkiksi KVL 19/2021 ja KHO 2025:5).
Toimitilat, kalusto ja varat
Toimitila voi olla esimerkiksi toimisto, kauppa, tehdas, muu rakennus tai sen osa. Toimitilan on oltava väliyhteisön käytössä ja hallinnassa toiminnan harjoittamista varten. Esimerkiksi niin sanottu pöytälaatikkoyhtiö, jolla ei ole asuinvaltiossaan muuta kuin postilokero, ei täytä aidolle sijoittautumiselle asetettuja kriteerejä. Toimitilojen todellisuutta arvioidaan esimerkiksi vuokrakulujen, vuokrasopimuksen tai muiden asiakirjojen perusteella.
Yksiköllä on oltava sen toiminnan harjoittamiseen tarvittava kalusto. Kaluston määrä ja laatu riippuvat yksikön harjoittaman toiminnan luonteesta ja laajuudesta. Kalustolla tarkoitetaan esimerkiksi yksikön valmistus- tai palvelutoiminnassa käytettäviä koneita, laitteita ja muuta käyttöomaisuutta. Lisäksi yksiköllä tulee olla sen toiminnan harjoittamiseen tarvittavat varat.
Henkilöstö
Yksiköllä on oltava asuinvaltiossaan riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö, joka vastaa yrityksen toiminnan harjoittamisesta siellä. Henkilöstöllä on oltava myös riittävät valtuudet hoitaa yrityksen päivittäistä toimintaa.
Henkilöstön on yleensä oltava työsuhteessa tai vastaavassa palvelussuhteessa yksikköön. Taloudellisen toiminnan aitoutta ja tosiasiallista sijoittautumista arvioidaan esimerkiksi yksikölle syntyneiden palkkakulujen ja muiden vastaavien veloitusten, työ- ja palvelussopimusten sekä muiden asiakirjojen perusteella.
Holding-yhtiöt, sijoitusyhtiöt ja rahastot
Tosiasiallista taloudellista toimintaa arvioidessa otetaan huomioon ulkomaisen yksikön harjoittaman toiminnan luonne. Esimerkiksi holding-yhtiöille on ominaista, että niiden toiminta voi olla vähäistä, eikä toiminta ole useinkaan objektiivisesti arvioiden erityisen ulospäin näkyvää.
Väliyhteisölaissa ei ole erityisiä holding-yhtiöitä koskevia säännöksiä. Lähtökohtaisesti holding-yhtiöiden väliyhteisöasemaa arvioidaan VYL 3 §:n 3 momentin kriteerien perusteella samoin kuin muidenkin ulkomaisten yksiköiden asemaa. Väliyhteisölakia ei sovelleta tilanteissa, jos ulkomainen yksikkö harjoittaa tosiasiallisesti taloudellista toimintaa lainkäyttöalueellaan. Tapauskohtaisesti arvioidaan, milloin ulkomainen holding-yhtiö harjoittaa tosiasiallista taloudellista toimintaa.
Tosiasiallista taloudellista toimintaa arvioidaan yleensä yksikkökohtaisesti. Rahastotoiminnan erityispiirteenä on kuitenkin, että rahaston hallinnointi on usein ulkoistettu erilliselle hallinnointiyhtiölle, jolloin rahastotoimintaa harjoitetaan useammassa kuin yhdessä yksikössä. Joissakin tällaisissa tilanteissa taloudellisen toiminnan poikkeusta voidaan soveltaa rahastoon, jos ulkomaisen yksikön lainkäyttöalueen rahastoja koskeva erityislainsäädäntö edellyttää rahaston hallinnoinnin ulkoistamista ja toiminta on ulkoistettu samalle lainkäyttöalueelle asettautuneelle hallinnointiyhtiölle (KHO 2025:5). Jos ulkoistaminen sen sijaan perustuu vain rahaston valitsemaan toimintatapaan, voi väliyhteisölaki tulla sovellettavaksi (KHO 2025:52).
Taloudelliseen toimintaan perustuvaa poikkeussäännöstä ei sovellettu luxemburgilaiseen sijoitustoimintaa harjoittavaan yhtiöön, jolla ei ollut Luxemburgissa toimitiloja, kalustoa tai itsenäisesti yksikön päivittäistä toimintaa koskevia päätöksiä tekevää henkilöstöä. Yhtiön varallisuutta ei hallinnoitu aktiivisesti (KVL 35/2019).
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa (KVL 41/2023; KHO 6.6.2024 taltio 1665, ei muutosta) taloudellisen toiminnan poikkeusta sovellettiin luxemburgilaiseen perhevarallisuuden hallinnoimiseksi perustettuun sijoitusyhtiöön, jolla oli osin holding-yhtiön piirteitä. Yhtiöllä oli sijoitustoiminnan harjoittamisen kannalta tarpeelliset toimitilat, kalusto ja varat Luxemburgissa sekä riittävä henkilökunta, joka oli toimivaltainen ja kykenevä harjoittamaan itsenäisesti yhtiön toimintaa Luxemburgissa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksessä (KHO 2025:5) esillä olleessa tilanteessa japanilainen trustimuotoinen avoin rahasto harjoitti todellista sijoittajilta kerättyjen varojen hallinnointi- ja sijoitustoimintaa. Toimintaa pidettiin VYL 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna taloudellisena toimintana. Japanin lainsäädäntö edellytti rahaston hallinnoinnin ulkoistamista erilliselle hallinnointiyhtiölle.
Päätöksen mukaan rahaston hallinnoinnin ulkoistamisesta kokonaan samalle lainkäyttöalueelle asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle hallinnointiyhtiölle ei seuraa, että väliyhteisölaissa tarkoitettua taloudellisen toiminnan poikkeusta ei voitaisi soveltaa rahastoon. Rahasto oli asettautunut Japaniin VYL 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla ja tosiasiallisesti harjoitti asuinvaltiossaan taloudellista toimintaa.
Taloudellisen toiminnan poikkeusta ei sovellettu korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksessä (KHO 2025:52) ruotsalaiseen yhtiömuotoiseen vaihtoehtorahastoon, kun rahasto oli ulkoistanut toimintansa kokonaisuudessaan erilliselle ruotsalaiselle osakeyhtiölle, ja rahastolla oli vain toimintansa harjoittamiseksi tarvittavat varat. Ruotsin vaihtoehtorahastoja koskeva laki ei edellyttänyt rahaston hallinnoinnin ulkoistamista erilliselle hallinnointiyhtiölle, vaan ulkoistaminen oli seurausta valitusta toimintatavasta, jossa rahastolla itsellään ei ollut mainitussa laissa edellytettyä toimilupaa.
Rahastoa pidettiin päätöksen mukaan väliyhteisönä. Kun otettiin huomioon, että väliyhteisölain taloudellisen toiminnan poikkeusta koskevat säännökset perustuvat ATAD:iin, jossa asetetaan sisämarkkinoille vähimmäissuojataso, ja että mainitut väliyhteisölain säännökset olivat ATAD:n asettaman vähimmäissuojatason mukaisia, rahaston asemaa B Oy:n väliyhteisönä ei ollut arvioitava toisin sijoittautumisvapauden perusteella.
4.3 Euroopan talousalueella sijaitsevat yksiköt
Jos yksikön kotipaikka tai yksikön kiinteän toimipaikan sijaintipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, taloudellisen toiminnan poikkeuksen soveltamisen edellytyksenä on, että yksikkö on VYL 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla todellisuudessa asettautunut asuinvaltioonsa ja yksikkö tosiasiallisesti harjoittaa siellä taloudellista toimintaa.
Poikkeuksen soveltuessa ETA-valtiossa olevaa ulkomaista yksikköä tai sen kiinteää toimipaikkaa ei pidetä väliyhteisönä, vaikka yksikkö on VYL 2 §:n mukaisesti verovelvollisen määräysvallassa ja yksikön verotuksen taso alittaa säädetyn 3/5 tason.
Euroopan talousalueeseen kuuluvat
Euroopan unionin jäsenvaltioiden
lisäksi Islanti, Liechtenstein ja Norja.
Euroopan talousalueeseen eivät kuitenkaan kuulu esimerkiksi Tanskan kuningaskuntaan kuuluvat autonomiset maat Färsaaret ja Grönlanti.
4.4 Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevat yksiköt
4.4.1 Taloudellinen toiminta ja lisäedellytykset
Euroopan talousalueen ulkopuolelle asettautunutta ulkomaista yksikköä pidetään väliyhteisölain 2 §:n pääsäännön mukaan väliyhteisönä, jos verovelvollisella on yksikössä 25 %:n määräysvalta ja yksikön verotuksen taso alittaa säädetyn 3/5 tason. Kuitenkin myös ETA-alueen ulkopuolella sijaitseviin ulkomaisiin yksiköihin tai kiinteisiin toimipaikkoihin voidaan soveltaa taloudellisen toiminnan poikkeusta. Poikkeuksen soveltaminen edellyttää kolmen lisäedellytyksen täyttymistä todellisen asettautumisen ja tosiasiallisen taloudellisen toiminnan harjoittamisen lisäksi. Lisäedellytykset koskevat ulkomaisen yksikön lainkäyttöalueen yhteistyöhalua veroasioissa, tietojenvaihtoa ja yksikön toimialaa sekä taloudellisen toiminnan sisältöä.
Väliyhteisölain 3 §:n 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettua taloudellisen toiminnan poikkeusta sovelletaan myös yksikköön, jonka verotuksellinen kotipaikka on Euroopan talousalueen ulkopuolisella lainkäyttöalueella, jos
lainkäyttöalue ei ole ollut Euroopan unionin neuvoston hyväksymissä päätelmissä lueteltuna veroasioissa yhteistyöhaluttomaksi lainkäyttöalueeksi verovelvollisen verovuoden päättyessä sekä verovuotta edeltävän verovuoden päättyessä;
lainkäyttöalueen kanssa on sovittu viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta veroasioissa, joka mahdollistaa tämän lain soveltamisen kannalta riittävän tietojenvaihdon ja tietojenvaihto lainkäyttöalueen kanssa tosiasiallisesti toteutuu; ja
yksikön tulon on selvitetty pääasiallisesti kertyneen yksikön lainkäyttöalueellaan harjoittamasta teollisesta tuotantotoiminnasta, siihen verrattavista muusta tuotanto- tai palvelutoiminnasta tai laivanvarustustoiminnasta taikka siellä harjoitetusta myynti- tai markkinointitoiminnasta, joka välittömästi palvelee teollista tuotantotoimintaa, siihen verrattavaa muuta tuotanto- tai palvelutoimintaa tai laivanvarustustoimintaa harjoittavaa yksikköä, taikka suorituksista, joiden maksaja on sillä lainkäyttöalueella asuva ja siellä mainitunlaista toimintaa harjoittava, samaan osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluva yksikkö.
Jotta taloudellisen toiminnan poikkeusta voidaan soveltaa ETA-alueen ulkopuolella sijaitsevaan yksikköön tai kiinteään toimipaikkaan, tulee kaikkien edellä mainitun kolmen lisäedellytyksen täyttyä.
4.4.2 Yhteistyöhaluttomat lainkäyttöalueet
Taloudelliseen toimintaan perustuvaa poikkeusta ei sovelleta ulkomaiseen yksikköön, jonka verotuksellinen kotipaikka on lainkäyttöalueella, joka on yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevassa Euroopan unionin luettelossa. Poikkeuksen soveltuminen ratkaistaan sen perusteella, onko ulkomaisen yksikön lainkäyttöalue luettelossa verovuoden päättyessä ja verovuotta edeltävän vuoden päättyessä. Jos lainkäyttöalue poistetaan luettelosta kesken verovuoden, poikkeusta voidaan soveltaa kyseisenä verovuotena. Jos lainkäyttöalue otetaan luetteloon kesken verovuoden, poikkeusta voidaan silti soveltaa kyseisen verovuoden verotuksessa.
EU:n neuvosto julkaisee luettelon veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista
verkkosivuillaan
. Verkkosivun luetteloista on väliyhteisölain soveltamisen kannalta merkityksellinen luettelo, joka koskee maita, jotka eivät tee yhteistyötä EU:n kanssa tai eivät ole täyttäneet kaikkia sitoumuksiaan.
4.4.3 Väliyhteisölain soveltamisen kannalta riittävä tietojenvaihto
Taloudelliseen toimintaan perustuvan poikkeuksen soveltaminen edellyttää lisäksi, että ulkomaisen yksikön kotipaikan mukaisen lainkäyttöalueen kanssa on sovittu viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta veroasioissa, joka mahdollistaa väliyhteisölain soveltamisen kannalta riittävän tietojenvaihdon ja tietojenvaihto lainkäyttöalueen kanssa tosiasiallisesti toteutuu.
Väliyhteisölain soveltamisen kannalta riittävä tietojenvaihto voi toteutua tilanteissa, joissa Verohallinnolla on mahdollisuus saada pyytämiänsä tietoja ulkomaisen väliyhteisön lainkäyttöalueelta. Väliyhteisölain soveltamisen kannalta automaattisen tietojenvaihdon piiriin kuuluva tietomassojen vaihto ei ole riittävää.
Tietojenvaihtoa koskeva soveltamisedellytys täyttyy vain silloin, kun ulkomaisen väliyhteisön lainkäyttöalueen kanssa on sovittu vähintään pyynnöstä tapahtuvasta tietojenvaihdosta, jonka nojalla on tosiasiallisesti mahdollista saada yksittäistä tilannetta koskevia tietoja ja jos sopimusta sovelletaan. Lisäksi edellytetään, että yksikön sijaintivaltion sisäinen lainsäädäntö ei rajaa tietojenvaihtoa.
Tietojenvaihdosta voidaan sopia OECD:n malliverosopimuksen (OECD Model Tax Convention on Income and on Capital, www.oecd.org) laajuisessa verosopimuksessa. Väliyhteisölain edellyttämästä tietojenvaihdosta on voitu myös sopia saattamalla voimaan Euroopan neuvoston ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) yleissopimus veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta.
Suomella on lisäksi joidenkin valtioiden kanssa suppeampia muun muassa verotietojenvaihtoa koskevia sopimuksia, joissa väliyhteisölain edellyttämästä tietojenvaihdosta on voitu sopia. Tietojenvaihtoa koskevan edellytyksen täyttymiseksi voimassa olevan sopimuksen lisäksi tietojenvaihdon on myös tosiasiallisesti toteuduttava.
Tietojenvaihto ei voi toteutua ennen kuin tietojenvaihtoa koskevan sopimuksen soveltaminen on alkanut. Tietojenvaihtoa koskeva edellytys täytyy koko verovuonna, jos tietojenvaihtoa koskeva edellytys täyttyy verovuoden alkaessa tai myöhemmin verovuoden kuluessa. Jos kesken verovuoden ilmenee seikkoja, joiden vuoksi riittävää tietojenvaihtoa koskeva edellytys ei enää täyty, tällä ei ole vaikutusta verovelvollisen kuluvan verovuoden verotukseen, vaan vasta seuraavan verovuoden verotukseen.
Verohallinto ylläpitää luetteloa (
Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta, valkoinen lista
) niistä lainkäyttöalueista, joissa tietojenvaihtoa koskeva edellytys täyttyy. Listalla olevien lainkäyttöalueiden kanssa on voimassa oleva väliyhteisölain tietojenvaihtoa koskevan edellytyksen täyttävä sopimus tai tietojenvaihdosta on sovittu muutoin riittävällä tavalla. Lisäksi listalla olevat lainkäyttöalueet täyttävät tietojenvaihdon tosiallista toteutumista koskevan edellytyksen.
4.4.4 Vapautettu toiminta
Taloudelliseen toimintaan perustuvan poikkeuksen soveltaminen Euroopan talousalueen ulkopuoliseen yksikköön edellyttää myös, että yksikön tulot kertyvät pääasiallisesti yksikön lainkäyttöalueella harjoittamasta niin sanotusta vapautetusta toiminnasta. Jotta yksikkö voi jäädä väliyhteisölain soveltamisalan ulkopuolelle, tulee yksikön tulo kertyä pääasiallisesti
teollisesta tuotantotoiminnasta;
teolliseen tuotantotoimintaan verrattavasta muusta tuotanto- tai palvelutoiminnasta;
laivanvarustustoiminnasta; tai
myynti- ja markkinointitoiminnasta, joka välittömästi palvelee teollista tuotantotoimintaa, siihen verrattavaa muuta tuotanto- tai palvelutoimintaa tai laivanvarustustoimintaa harjoittavaa yksikköä.
Poikkeuksen piirissä on myös yksikkö, jonka tulot kertyvät pääasiallisesti suorituksista, joiden maksaja on samalla lainkäyttöalueella asuva ja siellä edellä a-, b-, c- tai d-kohdassa mainittua vapautettua toimintaa harjoittava, samaan osakeyhtiölaissa tarkoitettuun konserniin kuuluva yksikkö.
Kun lasketaan, ovatko yksikön tulot kertyneet pääasiallisesti vapautetusta toiminnasta, laskentaperusteena voidaan käyttää esimerkiksi liikevaihtoa silloin kun yksikön tulot muodostuvat käytännössä liikevaihdosta (KVL 59/2019 ja KVL 40/2023).
Teollinen tuotantotoiminta ja siihen verrattava tuotanto- tai palvelutoiminta
Teollisella tuotantotoiminnalla ja siihen verrattavilla muulla tuotantotoiminnalla tai palvelutoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jossa kehitetään ja tuotetaan fyysisiä tai aineettomia hyödykkeitä tai palveluita markkinoilla myytäväksi.
Teollista tuotantotoimintaa on tuotteiden valmistus ja kokoonpano. Myös koneiden tai laitteiden olennainen muuttaminen tai jälleenrakentaminen voi olla teollista tuotantoa.
Teolliseen tuotantotoimintaan verrattava muu tuotanto ei välttämättä liity teollisuuteen. Verotuskäytännössä teolliseen tuotantoon on rinnastettu muun muassa kaivostoiminta, malminetsintä (KVL 37/1996), rakennustuotanto ja energiantuotanto. Tällaista toimintaa voidaan yleensä pitää muuna tuotantotoimintana, jota harjoittaviin yksiköihin väliyhteisölaki ei sovellu.
Teolliseen tuotantotoimintaan verrattavana muuna tuotantotoimintana on pidetty myös suomalaisen emoyhtiön Malesiassa asuvan tytäryhtiön harjoittamaa toimintaa, joka käsitti emoyhtiön toiminnan tavoin globaalia teknistä tukea informaatioteknologian alalla, virustentorjuntatietokantojen päivityspalvelua sekä virustentorjuntaohjelmistojen tuotekehitystä ja suunnittelua (KHO 2014:198).
Huolto- ja korjaustoimintaa voidaan pitää teolliseen tuotantotoimintaan verrattavana muuna tuotantotoimintana esimerkiksi silloin, kun se olennaisesti liittyy verovelvollisen tai samaan konserniin kuuluvan yhteisön valmistukseen ja myyntiin.
Suunnittelu-, tutkimus- ja kehittämistoiminta voi jäädä lain soveltamisalan ulkopuolelle, jos se välittömästi palvelee laissa tarkoitettua teollista tuotantotoimintaa tai siihen verrattavaa muuta tuotanto- tai palvelutoimintaa.
Pelkkien hallinnointi-, johto- ja valvontatehtävien hoitaminen ei ole laissa tarkoitettua tuotantoa (KHO 2012:114).
Liiketoiminta voi nykyisin monissa tapauksissa koostua myös erilaisten aineettomien hyödykkeiden tai palveluiden tuottamisesta. Näissäkin liiketoiminnan harjoittamisen perusoletukset ovat lähtökohtaisesti samanlaisia kuin teollisessa tuotantotoiminnassa. Tällaista liiketoimintaa on esimerkiksi informaatioteknologia-alan liiketoiminta, jossa kehitetään ja tuotetaan erilaisia digitaalisia ratkaisuja, esimerkiksi sähköisiä hyöty- tai viihdepalveluja kuluttajille. Toimialakriteeriä sovellettaessa myös tämänkaltaista tuotanto- ja palvelutoimintaa pidetään teolliseen tuotantotoimintaan verrattavana.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa (KVL 19/2021) kuvatussa tilanteessa vakuutusyhtiö harjoitti vakuutustoimintaa toimialalla vakiintuneessa liiketoimintamallissa, jossa sen tulot muodostuivat pääasiassa vakuutusmaksuista, se kantoi vakuutusriskin myöntämistään vakuutuksista ja maksoi vakuutuskorvaukset vakuutuksenottajille. Yhtiön tulojen kertyivät pääasiallisesti yhtiön lainkäyttöalueellaan harjoittamasta teolliseen tuotantotoimintaan verrattavasta muusta tuotanto- tai palvelutoiminnasta.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa (KVL 40/2023) esillä olleessa tilanteessa B Ltd:n harjoittama konsernin sisäinen hankintatoiminta kytkeytyi vahvasti valmistusta harjoittavien konserniyhtiöiden harjoittamaan teolliseen tuotantoprosessiin ja oli toimintona konsernille olennainen. Hankintatoimintaa pidettiin teolliseen tuotantotoimintaan verrattavana muuna tuotanto- tai palvelutoimintana.
Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen (KHO 2025:5) mukaan japanilainen sijoitusrahasto harjoitti VYL 3 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua teolliseen tuotantotoimintaan verrattavissa olevaa muuta tuotanto- tai palvelutoimintaa. Kyse oli avoimesta trustimuotoisesta rahastosta, jonka harjoittama sijoitustoiminta vastasi pitkälti kotimaisen sijoitusrahaston toimintaa. Rahaston nettovarallisuus oli noin 384 000 000 euroa. Rahasto sijoitti yleisöltä keräämänsä varat japanilaisten yhtiöiden osakkeisiin. Rahaston osuudet noteerattiin Tokion pörssissä. Japanin finanssivalvonta valvoi rahastoa.
Päätöksen mukaan rahaston Japanissa harjoittamassa toiminnassa oli kysymys sijoitustoimintaan liittyvien palveluiden tuottamisesta markkinoilla myytäväksi. Rahasto harjoitti todellista sijoittajilta kerättyjen varojen hallinnointi- ja sijoitustoimintaa. Toimintaa pidettiin VYL 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna taloudellisena toimintana.
Teolliseen tuotantotoimintaan verrattavana palvelutoimintana ei pidetä seuraavia toimintoja:
Sijoittamiseen liittyvää toimintaa esimerkiksi silloin, kun kyse on luonnollisen henkilön sijoitusten hallinnasta tai hoitamisesta ulkomaisessa väliyhteisössä.
Aineettoman omaisuuden omistamiseen ja siihen perustuvien oikeuksien luovuttamiseen liittyvää toimintaa. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa ulkomainen väliyhteisö, joka ei itse harjoita lainkäyttöalueellaan tutkimus- ja kehitystoimintaa, hoitaa edellä mainittua toimintaa osittain tai kokonaan keskitetysti konsernissa.
Konsernin sisäiseen rahoitukseen tai vakuuttamiseen liittyvää toimintaa.
Ulkomaisen väliyhteisön pelkkiä hallinnointi-, johto- ja valvontatoimintoja. Tästä voi olla kyse esimerkiksi silloin, kun yhtiön tulo muodostuu pääasiassa konserniyhtiöille tarjotuista sisäisistä palveluista veloitetuista hallinnointipalkkioista. (KHO 2012:114.)
Konserniyhtiöille tarjotut tukipalvelut, jotka liittyivät rahoitukseen, informaatioteknologiaan, henkilöstöhallintoon, lakipalveluihin sekä vaikuttamiseen ja viestintään, rinnastettiin keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa (KVL 40/2023) vapautuksen ulkopuolelle jääviin toimintoihin. Tukipalvelut eivät siten olleet teolliseen tuotantotoimintaan verrattavaa palvelutoimintaa.
Laivanvarustustoiminta
Yksikkö harjoittaa laivanvarustusta, kun se omistaa aluksen tai alusosuuden, jota se käyttää rahtaamiseen, operoi, huoltaa ja miehittää. Kaikkien edellä mainittujen elementtien ei tarvitse sisältyä toimintaan. Esimerkiksi alusten vuokraaminen voidaan katsoa laivanvarustustoiminnaksi, jos aluksia vuokraavan yhtiön emoyhtiö harjoittaa laivanvarustusta kyseisillä aluksilla (KHO 30.10.2003 taltio 2667).
Laivanvarustus ei kuitenkaan voi perustua pelkästään vuokralle otettujen alusten käyttöön, vaan edellytyksenä on aina myös aluksen tai alusosuuden omistaminen. Omistamiseen rinnastetaan aluksen hallinta bareboat-vuokrasopimuksen, leasingsopimuksen tai vastaavan rahoitusjärjestelyn perusteella. Omistukseen voidaan rinnastaa myös epäsuora omistus esimerkiksi silloin, kun laivanvarustusta harjoitetaan tytäryhtiön omistamalla aluksella (KHO 30.10.2003 taltio 2667).
Toiminta voidaan katsoa laivanvarustukseksi, jos yhteisö käyttää sekä omistamiaan että vuokraamiaan aluksia. Edellytyksenä on, että bruttorekisteritonnien määrä vuokratuissa aluksissa on enintään viisinkertainen omistettuihin aluksiin verrattuna.
Liitännäinen myynti ja markkinointitoiminta
Taloudellisen toiminnan poikkeus koskee tietyin edellytyksin myös myynti- ja markkinointitoimintaa, joka välittömästi palvelee vapautettua toimintaa harjoittavaa yksikköä. Poikkeuksen piiriin kuuluu ulkomainen yksikkö, jonka tulo on pääasiassa kertynyt yksikön lainkäyttöalueella harjoitetusta myynti- tai markkinointitoiminnasta, joka välittömästi palvelee teollista tuotantotoimintaa, siihen verrattavaa muuta tuotanto- tai palvelutoimintaa tai laivanvarustustoimintaa harjoittavaa yksikköä.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa (KVL 59/2019) esillä olleessa tilanteessa sveitsiläisen B S.A:n toiminta muodostui yhtiön Sveitsissä harjoittamasta myyntitoiminnasta, jossa yhtiö myi konserniyhtiöiden Sveitsin ulkopuolella valmistamia tuotteita eri maihin sijoittuneille konserniin kuuluville ja kuulumattomille asiakkaille. Näiden tuotteiden myynti oli säännöksessä tarkoitettua myyntitoimintaa, joka välittömästi palvelee teollista tuotantotoimintaa.
Saman konsernin yksiköltä saadut suoritukset
Taloudellisen toiminnan poikkeusta voidaan lisäksi soveltaa yksikköön, joka saa suorituksia saman konsernin toiselta yksiköltä. Poikkeus koskee yksiköitä, joiden tulo on pääasiassa kertynyt suorituksista, joiden maksaja on samalla lainkäyttöalueella asuva ja siellä teollista tuotantotoimintaa, siihen verrattavaa muuta tuotanto- tai palvelutoimintaa taikka laivanvarustustoimintaa toimintaa harjoittava, samaan osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluva yksikkö.
5 Väliyhteisötulon laskenta
5.1 Veronalaisen väliyhteisötulon määrä
Väliyhteisön osakasta tai edunsaajaa verotetaan osuudestaan väliyhteisön tuloon. Väliyhteisölain 4 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa on verovelvollisen suoraa ja ulkomaista välillistä omistusosuutta taikka edunsaaja-asemaa vastaava osa ulkomaisen väliyhteisön tulosta. Jos verovelvolliseen osuus väliyhteisöstä on välillinen, on veronalaista tuloa verovelvollisen suhteellista osuutta vastaava määrä (KVL 42/2023 ja KHO 2025:4). Väliyhteisölain 2 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla huomioon otetusta voitosta jaettua osinkoa ei pidetä veronalaisena tulona.
Rajoitetusti verovelvollinen väliyhteisön osakkaana
Pääsäännön mukaan väliyhteisötulo verotetaan omistusketjussa väliyhteisön yläpuolella olevan ensimmäisen yleisesti verovelvollisen tulona. Tästä pääsäännöstä poiketen omistusketjussa tätä alempana oleva rajoitetusti verovelvollinen voi olla velvollinen suorittamaan väliyhteisötulosta veroa TVL 10 §:n perusteella. Tällöin yleisesti verovelvolliseen tuloon ei lueta sitä osuutta väliyhteisötulosta, joka Suomen verotuksessa on rajoitetusti verovelvollisen veronalaista väliyhteisötuloa. Tämä säännös soveltuu silloin, kun rajoitetusti verovelvollisella väliyhteisön osakkaalla on Suomessa kiinteä toimipaikka, johon osuus väliyhteisöön liittyy, ja yleisesti verovelvollinen omistaa osuuden kyseisestä rajoitetusti verovelvollisesta.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 7: Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan liittyvä osuus väliyhteisöstä
Suomalainen FI Oy omistaa 100 prosenttia ruotsalaisen SE AB:n osakkeista. SE AB:lla on Suomessa kiinteä toimipaikka. FI Oy omistaa 60 prosenttia ulkomaisesta väliyhteisö UV Ltd:stä. SE AB:n omistusosuus väliyhteisöstä on 40 prosenttia. UV Ltd:n osuus liittyy SE AB:n Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan.
Väliyhteisötulosta verotetaan Suomessa FI Oy:n tulona 60 prosenttia ja SE AB:n Suomen kiinteän toimipaikan tulona 40 prosenttia. Väliyhteisön välillistä omistajaa FI Oy:tä ei siis tässä tapauksessa veroteta väliyhteisötulosta siltä osin kuin tulo luetaan SE AB:n Suomen kiinteän toimipaikan tuloksi.
Jos SE AB:lla ei olisi Suomessa kiinteää toimipaikkaa, verotettaisiin väliyhteisötulo kokonaan FI Oy:n tulona suoran ja välillisen omistuksen perusteella.
Esimerkki päättyy
Väliyhteisön voitonjako toiselle väliyhteisölle
Väliyhteisölain 4 §:n 1 momentin mukaan lain 2 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla huomioon otetusta voitosta jaettua osinkoa ei pidetä veronalaisena väliyhteisötulona. Säännös koskee väliyhteisön toiselta väliyhteisöltä saamaa osinkoa, joka on jaettu voitosta, joka on jonkin osingonjakoa välittömästi edeltävän viiden verovuoden osalta otettu Suomessa huomioon viimeksi mainitun väliyhteisön tuloverotuksen tasoa arvioitaessa. Väliyhteisölain 4 § 1 momentin rajoitussäännöksen tarkoituksena on estää väliyhteisön toiselle väliyhteisölle maksamaan osinkoon kohdistuva kahdenkertainen verotus.
Suomesta saatu väliyhteisötulo
Ulkomainen väliyhteisö voi saada tuloja asuinvaltionsa lisäksi myös muista valtioista. Väliyhteisön tulo voi olla peräisin myös Suomesta. Suomella voi olla sisäisen verolainsäädännön ja verosopimusten perusteella oikeus verottaa väliyhteisöä sen Suomesta saamastaan tulosta.
Väliyhteisön osakasta verotetaan väliyhteisön saamasta tulosta. Väliyhteisön osakkaan väliyhteisötulona on verotuskäytännössä pidetty myös sellaista tuloa, jonka väliyhteisö on saanut Suomesta ja jota on täällä verotettu. Suomesta saadun väliyhteisötulon kaksinkertaisen verotuksen poistamista käsitellään luvussa 5.9.
Väliyhteisötulon laskemiseen liittyvät valuuttakurssimuutokset
Väliyhteisöllä voi olla saaminen tai velka, joka on eri valuutassa kuin väliyhteisön raportointivaluutta. Väliyhteisön tuloslaskelmalle kirjatut saamisten ja velkojen valuuttakurssimuutoksista johtuvat kurssivoitot ja -tappiot otetaan huomioon verotettaessa väliyhteisötuloa Suomessa. Näin tehdään myös, jos kurssivoitto tai -tappio syntyy euron ja väliyhteisön raportointivaluutan välillä.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 8: Väliyhteisön kurssivoitot ja kurssitappiot
A Oy omistaa sveitsiläisen väliyhteisön CH:n kaikki osakkeet. CH:n tilinpäätöksen raportointivaluuttana on Sveitsin frangi. CH:lla on alun perin euromääräisiä saamisia ja velkoja. CH:n tuloslaskelmalle on kirjattu näiden saamisten ja velkojen valuuttakurssimuutoksista aiheutuneita kurssivoittoja ja kurssitappioita.
A Oy:n omistusosuutta vastaava osuus väliyhteisötuloon lasketaan Suomessa EVL:n mukaisesti. Väliyhteisön tuloslaskelma oikaistaan Suomen verolain eli EVL:n säännösten mukaiseksi, ja tuotot ja kulut muunnetaan euroiksi. Väliyhteisötuloa laskettaessa elinkeinotoiminnasta johtuneesta saamisesta tai velasta aiheutuneet kurssivoitot ovat EVL 5 §:n 1 momentin 12 kohdan perusteella veronalaista tuloa ja vastaavat kurssitappiot ovat EVL 18 § 1 momentin 3 kohdan mukaan vähennyskelpoista menoa. EVL 26 §:n mukaan tuloslaskelmaan merkityt kurssivoitot ovat sen verovuoden tuottoa ja kurssitappiot sen verovuoden kulua, jonka aikana ulkomaanrahan kurssi on muuttunut.
Esimerkki päättyy
Hankintameno-olettaman vähentäminen luovutusvoiton laskennassa
Tuloverolain mukaan toimitettavassa verotuksessa voidaan muun verovelvollisen kuin yhteisön tai avoimen yhtiön taikka kommandiittiyhtiön saamasta luovutusvoitosta vähentää luovutetun omaisuuden poistamattoman hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijaan kaavamainen hankintameno-olettama (TVL 46 § 1 momentti).
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa (KVL 27/2024) kiinteistön luovutuksesta väliyhteisölle muodostunut tulo luettiin luonnollisen henkilön A:n tai hänen kuolinpesänsä veronalaiseksi tuloksi. Kun luovutettu kiinteistö oli omistettu väliyhteisön kautta yli 10 vuoden ajan, A:n veronalaisen tulon määrästä vähennettiin TVL 46 §:n 1 momentissa tarkoitettu 40 prosentin hankintameno-olettama.
Väliyhteisön omistaman omaisuuden hankintameno väliyhteisötuloon sisältyvän luovutusvoiton laskennassa, kun väliyhteisön omistaja vaihtuu perinnön tai testamentin kautta
On mahdollista, että väliyhteisön osakkeet siirtyvät osakkaan kuoleman seurauksena perintönä tai testamentilla kuolinpesälle tai jollekin muulle taholle. Jos väliyhteisö on luovuttanut omaisuutta osakkaan kuolinpäivän jälkeen, väliyhteisön luovuttaman omaisuuden hankintamenona huomioidaan TVL 47 §:n 1 momentin nojalla omaisuuden käypä arvo osakkaan kuolinhetkellä, kun lasketaan luovutusvoiton määrää.
TVL 47 §:n 1 momentissa tarkoitettuun perintöverotusarvoon rinnastuvan arvon käyttäminen edellyttää tässä yhteydessä sitä, että väliyhteisön osakkeille on vahvistettu perintöverotusarvo, josta on johdettavissa myös väliyhteisön omistamien omaisuuserien käypä arvo osakkaan kuolinhetkellä.
5.2 Tulolähde ja tulolaji
Väliyhteisölain 4 §:n 4 momentin mukaan osuus ulkomaisen väliyhteisön tuloon on väliyhteisön osakkaalla sen tulolähteen tuloa, johon osuus väliyhteisöstä kuuluu. Väliyhteisön kokonaistulo lasketaan Suomen verolainsäädännön mukaisesti (KVL 24/2010). Sovellettavaksi voi tulla joko EVL, TVL tai MVL. Sovellettava laki määräytyy sen mukaan, mihin tulolähteeseen väliyhteisön osakkeet osakkaalla kuuluvat. Siten yksittäisen väliyhteisön tulo voi kuulua osakkaalla tiettynä verovuonna vain yhteen tulolähteeseen.
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tulo jaetaan kahteen tulolajiin, joita ovat pääomatulo ja ansiotulo. Veronalainen väliyhteisötulo säilyttää osakkaan verotuksessa alkuperäisen tulolajinsa (esimerkiksi KHO 2007:7). Saman tulolajin eri tulotyyppien tulot lasketaan yhteen ja tämä yhteismäärä on pääoma- tai ansiotulona verotettavaa väliyhteisötuloa. Väliyhteisön tulot eivät siten siirry osakkaan verotukseen tulo- ja menotyypeittäin, vaan säilyttäen ainoastaan tulolajinsa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verotusta toimitettaessa pääomatulona verotettavat väliyhteisön tulot lasketaan yhteen ja verotetaan väliyhteisön osakkaan pääomatulona. Samoin tehdään ansiotulona verotettavien väliyhteisötulojen osalta.
Verotettavan tulon laskemista varten on selvitettävä, millaisista tuloista ja menoista väliyhteisön kokonaistulo muodostuu. Verotettavan väliyhteisötulon määrä lasketaan osakkaan verotuksessa kutakin erää koskevien säännösten mukaan. Tulon veronalainen määrä ja tulolaji voi siten riippua siitä, onko kyse esimerkiksi luovutusvoitosta, osinkotulosta vai korkotulosta.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 9: Väliyhteisötulon tulolähde ja tulolaji
Suomalainen henkilö H omistaa kokonaan belizeläisen väliyhteisö V:n osakekannan. Kyse on H:n sijoitusten hoitamisesta ulkomaisessa väliyhteisössä. V:n osakkeet kuuluvat H:n TVL-tulolähteen varoihin. V:n verotettava väliyhteisötulo lasketaan osakkaalla TVL:n mukaisesti. H:n osuus V:n väliyhteisötulosta on 100 prosenttia, koska H omistaa V:n kokonaan.
V:n tulo muodostuu panamalaiselta yhtiöltä saadusta 10 000 euron osingosta ja osakkeiden myynnistä syntyneestä 20 000 euron luovutusvoitosta. Osinko on TVL 33 c §:n 3 momentin perusteella veronalaista ansiotuloa ja luovutusvoitto on TVL 45 ja 46 §:n perusteella veronalaista pääomatuloa. H:n väliyhteisötulon yhteismäärä on 30 000 euroa, josta 10 000 euroa on ansiotuloa ja 20 000 euroa pääomatuloa.
Esimerkki päättyy
5.3 Väliyhteisötulon verovuosi
Väliyhteisölain 4 §:n 5 momentin mukaan väliyhteisötulo otetaan osakkaan verotuksessa huomioon verovuonna, jona ulkomaisen väliyhteisön verovuosi päättyy (KHO 2021:115 ja KVL 27/2024).
VML 3 §:n mukaan verovuosi on kalenterivuosi tai, jos tilikautena ei ole kalenterivuosi, se tai ne tilikaudet, jotka ovat kalenterivuoden aikana päättyneet.
Jos tilikautta ei ole, luetaan väliyhteisötulo osakkaan tuloksi kalenterivuosittain.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 10
Luonnollinen henkilö P omistaa ulkomaisen väliyhteisö F:n kaikki osakkeet. Väliyhteisön tilikausi on 1.8.–31.7. Verovuonna 2026 P:n väliyhteisötulona verotetaan F:n tilikaudelle 1.8.2025–31.7.2026 kohdistuva tulo.
Esimerkki 11
M Oy on omistanut ulkomaisen väliyhteisö CH:n koko osakekannan 10.12.2026 asti, jolloin M Oy on myynyt CH:n osakkeet O Oy:lle. Mainittujen yhtiöiden tilikautena on kalenterivuosi. CH:n tulo verotetaan M Oy:n väliyhteisötulona verovuoteen 2025 asti (tilikausi 1.1.2025–31.12.2025) ja verovuodesta 2026 alkaen O Oy:n väliyhteisötulona (tilikausi 1.1.2026–31.12.2026 ja sitä seuraavat tilikaudet).
Esimerkki päättyy
5.4 Esimerkkejä väliyhteisötulon laskennasta
Esimerkki alkaa
Esimerkki 12: Yleisesti ja rajoitetusti verovelvolliset osakkaat
Ulkomaisen väliyhteisön osakkeenomistajina ovat Yhtiö Oy, suomalainen henkilö A ja ruotsalainen henkilö B. Yhtiö Oy:n omistusosuus väliyhteisöstä on 40 prosenttia, A:n osuus 30 prosenttia ja B:n osuus 30 prosenttia. Osakkeenomistajat eivät ole etuyhteydessä keskenään.
Väliyhteisön tulo on 100 000 euroa. Väliyhteisötulosta verotetaan Suomessa Yhtiö Oy:n tulona 40 000 euroa ja A:n tulona 30 000 euroa. Rajoitetusti verovelvollisen B:n omistusosuutta vastaavaa tuloa ei veroteta Suomessa väliyhteisötulona.
Esimerkki 13: Etuyhteys, määräysvalta ja väliyhteisötulo-osuudet
Määräysvalta
A Oy omistaa 20 prosenttia väliyhteisö X:n osakkeista. B Oy omistaa kaikki A Oy:n osakkeet. B Oy omistaa lisäksi 80 prosenttia D-yhtiöstä, joka sijaitsee EU-jäsenvaltiossa ja 10 prosenttia C Oy:stä. D-yhtiö omistaa 20 prosenttia ja C Oy 60 prosenttia väliyhteisö X:n osakkeista.
Kun B Oy omistaa yli 25 prosenttia sekä A Oy:stä että D-yhtiöstä, ovat A Oy, B Oy ja D-yhtiö omistuksen perusteella keskenään etuyhteydessä olevia yrityksiä. Sen sijaan C Oy ei ole A Oy:n, B Oy:n tai D-yhtiön kanssa etuyhteydessä oleva yritys, koska B Oy:n ja C Oy:n välinen omistussuhde on alle 25 prosenttia.
A Oy ja D-yhtiö omistavat yhteensä 40 prosenttia väliyhteisö X:n osakkeista. Kun tarkastellaan A Oy:stä, B Oy:stä ja D-yhtiöistä muodostavan etuyhteysryhmän yhteenlaskettua omistusta väliyhteisö X:n osakkeista, määräysvaltaa koskeva edellytys (25 prosenttia) täyttyy. Väliyhteisö X on siten välittömästi A Oy:n ja välillisesti B Oy:n määräysvallassa.
C Oy omistaa 60 prosenttia väliyhteisö X:n osakkeista, joten C Oy:llä on määräysvalta väliyhteisöön.
Väliyhteisötulo-osuudet
A Oy:tä verotetaan 20 prosentin omistusosuuden perusteella väliyhteisö X:n tulosta ja C Oy:tä 60 prosentin omistusosuuden perusteella. Lisäksi B Oy:tä verotetaan ulkomaisen välillisen omistusosuuden perusteella, jolloin B Oy:n suhteellinen osuus on 16 prosenttia (80 % x 20 %) väliyhteisötulosta.
Väliyhteisö X:n tulo on 100 000 euroa. Tästä A Oy:n väliyhteisötulo-osuus on 20 000 euroa, B Oy:n tulo-osuus 16 000 euroa ja C Oy:n tulo-osuus 60 000 euroa.
Esimerkki päättyy
5.5 Väliyhteisön tappioiden vähentäminen
Ulkomaisen väliyhteisön tulos voi joinakin vuosina olla tappiollinen. Osakas voi vähentää tulo-osuudestaan osuutensa saman väliyhteisön aiempaan tappioon tappiovuotta seuraavien kymmenen verovuoden aikana. Tappiot vähennetään niiden syntymisjärjestyksessä. Tappion vähennysoikeus on yksikkökohtainen, joten eri väliyhteisöjen tuloja ja tappioita ei voi tasata keskenään.
Väliyhteisön tappio-osuuden vähentämisen edellytyksenä ei ole, että väliyhteisölain 4 §:n 1 momentin edellytys omistusosuudesta tai edunsaaja-asemasta on täyttynyt jo tappiovuonna (katso väliyhteisön tappio-osuutta koskeva päätös KHO 2021:144). Näin ollen osuus väliyhteisön tappioon voidaan vähentää myöhempänä vuonna kertyneestä väliyhteisötulosta, vaikka tappio on syntynyt edellisen omistajan aikana.
Väliyhteisön osakkaan osuus ulkomaisen väliyhteisön t
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
