VERO-VH/6676/00.01.00/2025
Suomi
VERO-VH/6676/00.01.00/2025 — Maanmittaustoimitusten verovaikutuksia
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläMaanmittaustoimitusten verovaikutuksia
Syventävä vero-ohje
Antopäivä
8.1.2026
Versiohistoria
Diaarinumero
VH/6676/00.01.00/2025
Voimassaolo
8.1.2026 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/584/00.01.00/2023
Tässä ohjeessa käsitellään maanmittaustoimituksista toimituksen kohteena olevien kiinteistöjen omistajille aiheutuvia verovaikutuksia tuloverotuksen, kiinteistöverotuksen, varainsiirtoverotuksen, lahjaverotuksen sekä arvonlisäverotuksen kannalta.
Ohjeeseen on päivitetty seuraavien lakimuutosten vaikutukset:
Laki varainsiirtoverolain muuttamisesta (1185/2023): Kiinteistön luovutuksessa vero on kolme prosenttia kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta 12.10.2023 tai sen jälkeen tapahtuneissa luovutuksissa.
Laki maatilatalouden tuloverolain 5 ja 21 §:n muuttamisesta (599/2024): Maatilalta saaduista vuokratuloista ovat 1.1.2025 alkaen maatalouden tulolähteen tuloa vain maatilalla olevasta rakennuksesta, rakennelmasta ja niiden rakennuspaikoista saadut vuokrat ja muut sellaiset korvaukset.
Laki tuloverolain 32 §:n muuttamisesta (600/2024): Maatalousmaasta tai metsästä saadut vuokrat ja muut sen kaltaiset korvaukset ovat 1.1.2025 alkaen henkilökohtaisena pääomatulona verotettavaa tuloa.
Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain muuttamisesta (520/2025): Lunastettavan omaisuuden omistajalle maksettavan lunastuskorvauksen kohteenkorvausta ja haitankorvausta korotetaan 1.8.2025 alkaen 25 prosenttia.
Laki tuloverolain 46 ja 55 §:n muuttamisesta (872/2025): Metsävähennyksen enimmäismäärä sekä verovuonna tehtävän metsävähennyksen suuruus kasvoivat 1.1.2026 alkaen 60 prosentista 75 prosenttiin.
Laki perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta (1349/2025): Verotettavan lahjan alaraja nousi 1.1.2026 alkaen 7 500 euroon.
Samalla ohjeeseen on päivitetty linkityksiä Verohallinnon muihin ohjeisiin ja tehty vähäisiä muita tarkennuksia.
1 Johdanto
Maanmittaustoimituksella tarkoitetaan tässä ohjeessa kiinteistönmuodostamislain (554/1995, KML) mukaista kiinteistötoimitusta sekä myös sellaista muun lainsäädännön mukaista toimitusta, jossa määritetään kiinteistörekisteriin rekisteriyksikkö tai käyttöoikeusyksikkö ulottuvuuksineen.
Kiinteistörekisteristä on säädetty kiinteistörekisterilaissa (392/1985). Kiinteistörekisterin pitäjinä toimivat Maanmittauslaitos sekä tietyt kunnat omilla toimialueillaan. Kiinteistörekisteri on osa valtakunnallista kiinteistötietojärjestelmää (KTJ), josta on säädetty laissa kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta (453/2002).
Kiinteistönmuodostamislain mukaisia kiinteistötoimituksia ovat kiinteistönmuodostamistoimitukset (esimerkiksi lohkominen tai halkominen), kiinteistöjärjestelytoimitukset (esimerkiksi tilusvaihto) sekä kiinteistönmääritystoimitukset (esimerkiksi rajankäynti).
Muita maanmittaustoimituksia tehdään sovellettaessa esimerkiksi lakia kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977, lunastuslaki), luonnonsuojelulakia (9/2023), vesilakia (587/2011), alueidenkäyttölakia (132/1999), lakia liikennejärjestelmästä ja maanteistä (503/2005), ratalakia (110/2007), yksityistielakia (560/2018) tai kaivoslakia (621/2011).
Eri maanmittaustoimituksia on yksityiskohtaisesti selvitetty maanmittauslaitoksen julkaisemassa
Toimitusmenettelyn käsikirjassa
.
Tässä ohjeessa käsitellään maanmittaustoimitusten verovaikutuksia, jotka voivat eri verolajien osalta liittyä toimituksessa määrättäviin korvauksiin, muutoksiin kiinteistöjen omistuksessa tai pinta-alatiedoissa sekä toimituskustannusten käsittelyyn verotuksessa. Tuloverotuksen osalta verovaikutusten kuvauksessa keskitytään luonnollisten henkilöiden tuloverotukseen.
2 Maanmittaustoimituksissa määrättävien korvausten verotus
2.1 Yleistä
Maanmittaustoimituksissa maksettavat korvaukset voidaan jaotella lunastuskorvauksiin ja tilikorvauksiin.
Lunastuskorvauksia maksetaan paitsi lunastuslain mukaisissa lunastustilanteissa myös vastaavasti esimerkiksi voimajohtolunastuksissa, yksityistietoimituksissa sekä reittitoimituksissa (ulkoilureitin tai moottorikelkkareitin perustaminen), joissa lunastetaan vain pysyvä käyttöoikeus alueeseen. Suoritettavat korvaukset jaotellaan lunastuslaissa sovelletun terminologian mukaisesti kohteenkorvauksiin, haitankorvauksiin ja vahingonkorvauksiin.
Lunastuslain perusteella määrättävät kohteenkorvaukset ja haitankorvaukset maksetaan 1.8.2025 alkaen lunastuslain 38 a §:n mukaan 25 prosentilla korotettuna.
Tilikorvaukset liittyvät KML:n mukaisiin jako- ja järjestelytyyppisiin kiinteistötoimituksiin. Tilikorvauksilla tasoitetaan arvoeroja tällaisissa toimituksissa. Kiinteistötoimituksen osapuoli, jonka saaman alueen arvo jää pienemmäksi kuin hänen jakoperusteensa edellyttäisi, voi saada tilikorvausta osapuolelta, joka saa jakoperustettaan arvokkaamman alueen.
Maanmittaustoimituksissa määritettävien korvausten verovaikutusten kannalta ei ole merkitystä sillä, onko toimituksen aikana tehty korvausratkaisu syntynyt asianosaisten sopimuksella vai vastoin jonkun asianosaisen tahtoa. Jos esimerkiksi lunastustyyppisessä toimituksessa sovitaan osapuolten kesken korvauksista, verotetaan nämä korvaukset samalla tavalla kuin toimitusinsinöörin määräämät korvaukset. Vastaavasti tilikorvausten verotuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, perustuvatko korvaukset osakkaiden sopimukseen vai toimitusinsinöörin suorittamaan jakoon. Verotuksen kannalta ratkaisevaa merkitystä ei myöskään ole maksettavan korvauksen nimikkeellä, vaan sillä, mistä korvaus maksetaan.
2.2 Tuloverotus
2.2.1 Lunastuskorvaukset
Lunastuskorvauksiin sisältyviä kohteenkorvauksia maksetaan tavallisimmin tilanteissa, joissa omaisuuden omistaja vaihtuu tai omaisuuteen perustetaan pysyvä käyttöoikeus. Verotuksessa tällaisiin tilanteisiin sovelletaan korvauksen saajalla luovutusvoittoja ja -tappioita koskevia säännöksiä. Niistä kerrotaan ohjeissa
Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa
sekä
Kokonaan tai osittain verovapaat luovutusvoitot henkilöverotuksessa
.
Lunastustilanteisiin soveltuu usein viimeksi mainitussa ohjeessa käsitelty, tuloverolain (1535/1992, TVL) 49 §:ssä säädetty luovutusvoiton osittainen verovapaus tai samassa ohjeessa käsitelty TVL 48 §:n mukainen verovapaus, joka koskee eräitä luovutuksia luonnonsuojelualueeksi. Nämä verovapaussäännökset koskevat ohjeessa tarkemmin mainituin edellytyksin myös vapaaehtoisia luovutuksia.
Kohteenkorvaukseen voi sisältyä maapohjasta ja sen pysyvästä käyttöoikeudesta maksettavan korvauksen ohella erillisiä korvauksia esimerkiksi puustosta, kasvillisuudesta, maa-aineksista ja rakennuksista. Myös nämä korvaukset ovat luovutushintaa silloin, kun näitä korvauksia maksetaan samalta alueelta, jonka omistusoikeus tai pysyvä käyttöoikeus samalla siirtyy. Alue katsotaan siis silloin luovutetuksi puustoineen ja rakennuksineen.
Metsän luovutusvoittoon voi tulla lisättäväksi käytettyä metsävähennystä. Lunastettu tai pysyvällä käyttöoikeudella luovutettu alue ei lunastuksen jälkeen enää kuulu metsävähennyspohjaan. Metsävähennyksestä kerrotaan tarkemmin ohjeessa
Metsävähennys
.
Jos omaisuuteen perustetaan kuitenkin vain määräaikainen käyttöoikeus, tilanne rinnastetaan vuokrasopimukseen ja korvaus katsotaan vuokraksi. Muusta kiinteistöstä kuin maatilasta saadut vuokratulot ovat pääomatulona verotettavaa tuloa, josta on kerrottu tarkemmin ohjeessa
Vuokratulojen verotus
. Myös maatalous- ja metsämaan vuokratulot ja muut sen kaltaiset korvaukset verotetaan vuodesta 2025 alkaen henkilökohtaisena pääomatulona TVL 32 §:n 2 momentin mukaisesti. Maatilaan kuuluvista rakennuksista, rakennelmista ja rakennuspaikoista saadut vuokratulot ovat kuitenkin edelleen maatilatalouden tuloverolain (543/1967, MVL) 5 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisesti maatalouden veronalaista tuloa. Lisätietoa maatilalta saatujen vuokratulojen verotuksesta on ohjeessa
Maatilan vuokratulojen verotus
. Jos kiinteistö kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, voi kiinteistöstä saatu vuokratulo joissakin tapauksissa olla myös elinkeinotuloa.
Haitankorvausta maksetaan lunastustoimituksen yhteydessä pysyväisluontoisesta haitasta, jota joko omaisuuden omistajalle tai muulle taholle lunastuksesta aiheutuu. Haitankorvauksella korvataan jäljelle jäävän omaisuuden käytölle aiheutuvaa pysyvää haittaa tai omaisuuden arvon alenemista. Haitta voi ilmetä esimerkiksi lisääntyneenä meluna, kulkemisen vaikeutumisena, toiminnan supistumisena tai lisääntyneinä työkustannuksina. Haitankorvaukset verotetaan joko tuloverolain luovutusvoittoja koskevien säännösten mukaan (omaisuuden arvon alenemiset) tai tulonhankinnan luonteen mukaan maatalouden, metsätalouden tai elinkeinotoiminnan tulona.
Vahingonkorvausta maksetaan omaisuuden omistajalle tai muulle taholle, jos lunastuksesta aiheutuu heille kustannuksia tai muuta vahinkoa esimerkiksi muuttamisen, liikkeen tai ammatin harjoittamisen keskeytymisen tai muun syyn vuoksi. Vahingonkorvaukset verotetaan kohdistumisensa perusteella maatalouden, metsätalouden tai elinkeinotoiminnan tulona.
Haitankorvaukset ja vahingonkorvaukset voivat eräin edellytyksin olla myös verovapaita. Esimerkiksi pihakasvillisuuden menetyksestä ja vahingoittumisesta maksetut korvaukset ovat yksityistalouteen liittyvään omaisuuteen kohdistuvina verovapaita riippumatta siitä, miten korvausasiakirjoissa näitä korvauksia on nimetty.
Oikeudenvalvonta- tai edunvalvontakorvauksella korvataan niitä menoja, joita omaisuuden omistajalle aiheutuu oikeuksiensa ja etujensa valvomisesta lunastustoimituksessa ja siihen liittyvissä kokouksissa ja neuvotteluissa. Näihin korvauksiin sovelletaan vahingonkorvauksia koskevaa TVL 78 §:n säännöstä, jonka mukaan vain veronalaisen tulon sijaan saatu vahingonkorvaus on veronalainen. Matkakustannusten ja muiden oikeudenvalvonnasta aiheutuneiden kustannusten korvaukset ovat siten verovapaita. Ansionmenetyskorvaukset ja muut sellaiset korvaukset, joilla korvataan veronalaisen tulon saamatta jäämistä, ovat veronalaisia.
Lunastuslain mukaisissa lunastuksissa ja niihin rinnastettavissa tilanteissa saatujen korvausten verotusta on yksityiskohtaisemmin käsitelty ohjeessa
Lunastustoimituksissa ja niihin verrattavissa tilanteissa saatujen korvausten verotus
. Ohjeessa ei käsitellä lunastuskorvauksen maksajan verotusta.
Lunastusta hakenut taho maksaa lunastuskorvaukset. Lunastustyyppisissä toimituksissa lunastaja on TVL 3 §:ssä tarkoitettu yhteisö, yleensä julkisyhteisö. Maksettuja korvauksia käsitellään yhteisön kirjanpidossa kirjanpitolain (1336/1997) säännösten mukaisesti, ja yhteisön juokseva tuloverotus perustuu kirjanpidon tietoihin. Maksetusta kohteenkorvauksesta muodostuu lunastajalle kiinteistön hankintamenoa.
2.2.2 Tilikorvaukset
Kiinteistötoimituksessa määritetty tilikorvaus on saajalleen kiinteistön luovutushintaan rinnastettavaa tuloa, jota verotetaan TVL:n luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan.
Luovutusvoittojen verotusta on selvitetty yksityiskohtaisesti ohjeissa
Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa
sekä
Kokonaan tai osittain verovapaat luovutusvoitot henkilöverotuksessa
.
Tilikorvausta maksavalle kiinteistötoimituksen osapuolelle korvaus luetaan puolestaan kiinteistön hankintamenoksi. Maksetun korvauksen metsään kohdistuvasta osasta muodostuu metsävähennyspohjaa, kuten ohjeessa
Metsävähennys
on tarkemmin selvitetty.
Jäljempänä tässä ohjeessa on halkomis-, tilusjärjestely-, tilusvaihto- ja yhteismetsän muodostamistoimituksia tarkemmin esiteltäessä kuvattu yksityiskohtaisemmin myös tilikorvausten verotuskäsittelyä kussakin näissä toimituslajeissa.
2.2.3 Verovuosi
Luovutusvoitto on TVL 110 a §:n mukaan sen verovuoden tuloa, jonka aikana sitova kauppa tai muu luovutussopimus on tehty. Siten ne maanmittaustoimituksessa määrättävät korvaukset, joihin sovelletaan luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä, ovat sen verovuoden tuloa, jona luovutussopimus on tehty, vaikka kauppahintaa ei vielä olisi tuolloin maksettukaan.
Lunastustyyppisissä toimituksissa luovutussopimus on tehty silloin, kun lunastuksen toteutuminen ja sen kohde on molempia osapuolia sitovasti vahvistettu. Lunastuspäätös tulee lopulliseksi, kun se saa lainvoiman. Lunastuksen oikeusvaikutukset voivat eräin edellytyksin tulla voimaan jo siinä vaiheessa, kun lunastuspäätös on julistettu ja siinä määrätty korvaus on asianmukaisesti maksettu. Korvauksen mahdollinen riidanalainen osa on tällöin talletettava Lupa- ja valvontavirastoon. Kun lunastuksen toteutuminen varmistuu lunastuspäätöksen mukaisen korvauksen maksamisella, luovutussopimuksen tekohetkeksi katsotaan se ajankohta, jolloin korvaus on lunastuspäätöksen julistamisen jälkeen maksettu. Tämä ajankohta määrittää silloin luovutusvoittoverotuksen piiriin kuuluvien korvausten verovuoden. Muissa tapauksissa luovutussopimuksen tekohetkeksi katsotaan se ajankohta, jona lunastuspäätös saa lainvoiman.
Jos osa korvauksesta on talletettu Lupa- ja valvontavirastoon ja maksetaan myöhemmin, se käsitellään lisäkauppahinnan tavoin. Lisäkauppahinnan verotuksesta on lisätietoa ohjeessa
Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa
luvussa 6.2.
Maantie- ja ratatoimituksissa alueet otetaan tien- tai radanpitäjän haltuun haltuunottokatselmuksessa määrättynä ajankohtana. Haltuunotto ei edellytä korvauksen maksamista. Kun lunastuksen toteutuminen ei ole sidottu korvauksen maksamiseen, on luovutusajankohdaksi katsottava ajankohta, jolloin korvauspäätös saa lainvoiman.
Muut lunastustyyppisissä toimituksissa maksettavat korvaukset eli vahingonkorvaukset ja osa haitankorvauksista, jotka ovat veronalaisia joko tuloverolain tai maatilatalouden tuloverolain mukaan, ovat TVL 110 §:n mukaisesti sen verovuoden tuloa, jona ne on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muuten saatu vallintaan.
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL) 19 §:n mukaan tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena. Elinkeinotulona verotettavat korvaukset ovat siten sen verovuoden tuloa, jonka aikana saamisoikeus niihin on syntynyt.
Kiinteistötoimituksissa luovutusajankohdaksi on puolestaan pääsääntöisesti katsottava hetki, jolloin toimitus saa lainvoiman. Toimitus on lainvoimainen, kun toimituksen valitusaika on päättynyt tai, jos toimituksesta on valitettu, kun toimituksesta tehty valitus on lopullisesti ratkaistu.
Tilusjärjestelytoimituksissa kuitenkin luovutusajankohdaksi on katsottava päivä, joka toimituksessa on määrätty haltuunottoajankohdaksi. Jos haltuunottoajankohtaa koskevasta päätöksestä on valitettu, luovutusajankohta on, kun valitus on lopullisesti ratkaistu. Tilusjärjestelyssä eli uusjaossa maksettavat korvaukset voidaan KML 203 §:n mukaan määrätä maksettavaksi jo ennen toimituksen lopettamista.
2.2.4 Korvauksille maksettava korko verotuksessa
Lunastuskorvaukselle tai tilikorvaukselle maksettava korko on aina veronalaista pääomatuloa riippumatta siitä, onko itse korvaus verovapaa tai veronalainen.
Lunastustyyppisissä toimituksissa koron maksaminen liittyy vain ennakkohaltuunottotilanteisiin. Maksamattomalle lunastuskorvaukselle määrätään kuuden prosentin korko ennakkohaltuunotosta korvausten maksupäivään. Maksetuille ennakkokorvauksille ei tule korkoa. Luonnonsuojelulakiin perustuvissa toimituksissa koron laskenta lähtee kuitenkin lain 113 §:n nojalla käyntiin siitä hetkestä, kun toimitushakemus on toimitettu Maanmittauslaitokseen.
Korolla korvataan luovuttajalle sitä tuoton menetystä, joka aiheutuu siitä, että hän on menettänyt omaisuuden hallinnan, mutta ei ole saanut siitä täyttä korvausta käytettäväkseen. Säännönmukaisessa haltuunotossa lunastaja saa ottaa omaisuuden haltuun vasta korvausten maksamisen jälkeen. Tällöin korvauksille ei makseta korkoa.
Tilikorvaukset määrätään KML:n mukaisissa toimituksissa pääsääntöisesti maksettavaksi kolmen kuukauden kuluessa toimituksen lopettamisesta. Tällöin korvaukselle ei lasketa korkoa. Erityisestä syystä korvaus voidaan määrätä maksettavaksi enintään kolmen vuoden kuluessa, jolloin korvaukselle määrätään laskettavaksi korkoa kuuden prosentin mukaan kolmen kuukauden maksamisajankohdasta lukien.
Verovelvollisen saama korko korvaukselle katsotaan TVL 110 §:n mukaisesti sen verovuoden tuloksi, jona hän on sen saanut tililleen tai muuten vallintaansa.
2.3 Varainsiirtoverotus
2.3.1 Yleistä
Kiinteistön omistusoikeuden kirjaamisella eli lainhuudolla tarkoitetaan kiinteistön, kiinteistön määräalan, kiinteistön määräosan tai tiettyjen yhteisten alueiden omistusoikeuden kirjaamista lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin maakaaren (540/1995) säännösten mukaisesti. Lainhuudattamista on yksityiskohtaisesti selvitetty Maanmittauslaitoksen julkaisemassa
Kirjaamismenettelyn käsikirjassa
.
Lainhuudon saamiseksi on kiinteistön vastikkeellisesta luovutuksesta oltava varainsiirtovero suoritettuna siten kuin varainsiirtoverolaissa (931/1996, VSVL) on säädetty. Varainsiirtovero voi eräissä tilanteissa tulla maksettavaksi myös, vaikka lainhuutoa ei tarvitsisikaan hakea. Varainsiirtovero on VSVL 7 §:n mukaan suoritettava viimeistään lainhuutoa haettaessa tai jos lainhuutoa ei ole säädetyssä ajassa haettu tai sitä ei ole haettava, kuuden kuukauden kuluessa luovutussopimuksen tekemisestä.
Kiinteistön luovutuksessa vero on VSVL 6 §:n mukaan 3 prosenttia kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta. Toisaalta tietyt luovutukset ovat VSVL:n erityissäännösten perusteella verovapaita joko verovelvolliseen tai luovutuksen tyyppiin liittyen. Kiinteistöjen varainsiirtoverotuksesta on yksityiskohtaista lisätietoa Verohallinnon ohjeessa
Varainsiirtovero kiinteistön luovutuksessa
.
Varainsiirtoverolain soveltamisen kannalta on kiinteistötoimitusten osalta ratkaisevaa se, tapahtuuko kiinteistön ulottuvuuden muuttumisen yhteydessä vastikkeelliseksi luovutukseksi tai saannoksi katsottava tapahtuma. Erityisten asiaa koskevien säännösten puuttuessa verovelvollisuus määräytyy vapaaehtoisia luovutuksia koskevien VSVL:n yleissäännösten perusteella.
Jos kiinteistön ulottuvuuden muutoksen perusteena on kiinteistöjen omistajien välinen sopimus, katsotaan tapahtuma luovutukseksi. Tällainen luovutus on esimerkiksi KML 31 §:n 2 momentin mukainen lohkomisen yhteydessä tapahtuva lisäalueen hankkiminen. Samoin, jos perusteena on kiinteistönmuodostamislakiin pohjautuvan lunastusoikeuden käyttäminen, on kyseessä luovutus. Tällaisia tilanteita ovat KML 60-62 §:ssä tarkoitetut vesijätön, kiinteistön ulkopalstan, yhteisen alueen tai tontin- tai rakennuspaikan osan lunastukset. Myös sellaiset alueidenkäyttölain mukaiset lunastukset, joissa lunastettu alue liitetään lunastajan ennestään omistamaan lainhuudatettuun kiinteistöön, ovat varainsiirtoverollisia.
Muissa tilanteissa kiinteistöjen ulottuvuuden muuttumiset voidaan rinnastaa luovutuksiin siltä osin, kuin toimituksen osakkaat saavat tiluksia yli jakoperusteensa eli suorittavat tästä tilikorvauksen.
2.3.2 Tilikorvaukset
Saanto, joka perustuu yhteisomistussuhteen purkamiseen, on VSVL 4 §:n 3 momentin mukaan varainsiirtoverosta vapaa. Kuitenkin yhteisomistussuhteen purkamisen yhteydessä maksetun vastikkeen perusteella on suoritettava veroa, kuten esimerkiksi varainsiirtoverolakia koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 121/1996) kuvataan. Näin ollen jakoperusteesta poikkeamisesta maksettavasta tilikorvauksesta on suoritettava myös yhteisomistussuhteen purkautumistilanteissa varainsiirtovero. Yhteisomistussuhteen purkamiseen liittyvää verotusta on selvitetty tarkemmin jäljempänä tässä ohjeessa halkomistoimituksen veroseuraamusten kuvauksen yhteydessä.
Tilusvaihdossa, jossa ei makseta rahakorvauksia, ei tule suoritettavaksi varainsiirtoveroa. Jos vapaaehtoisessa tilusvaihdossa maksetaan tilikorvauksia, on verotuskäytännössä katsottu, että maksajan on suoritettava korvauksen määrästä varainsiirtoveroa.
Korkeimman hallinto-oikeuden vapaaehtoista tilusvaihtoa koskeneessa ratkaisussa
KHO 26.9.2008, taltio 2348 (Finlex)
varainsiirtoveroa ei ollut suoritettava, mutta kyseisessä tilusvaihdossa ei suoritettu rahakorvauksia.
Pakollisessa tilusvaihdossa tai tilusjärjestelytoimituksessa määrättävistä tilikorvauksista ei tarvitse vallitsevan verotuskäytännön mukaan suorittaa varainsiirtoveroa. Myöskään maantie-, rata-, lunastus- tai yksityistietoimitusten yhteydessä tehdyistä tilusjärjestelyistä ei aiheudu varainsiirtoverovelvollisuutta, vaikka niissä määrättäisiin korvauksia maksettavaksi. Tilusjärjestelytoimenpiteitä ei katsota VSVL:n mukaisiksi kiinteistön luovutuksiksi.
Kiinteistön liittämistä yhteismetsään yhteismetsäosuuksia vastaan ei KHO:n ennakkopäätöksen
KHO 2002:83 (Finlex)
mukaan pidetä luovutuksena, koska kiinteistöoikeudellinen ulottuvuus ei liittymisessä muutu eikä omistaja vaihdu. Yhteismetsään liittämisestä ei tällöin seuraa myöskään varainsiirtoveron maksuvelvollisuutta.
2.3.3 Lunastuskorvaukset
Lunastussaanto on lähtökohtaisesti varainsiirtoverotuksessa verollinen. Lunastustyyppisessä toimituksessa maksettu kohteenkorvaus, joka tuloverotuksessa edellä ohjeen kohdassa 2.2.1 kuvatulla tavalla katsotaan kiinteistön hankintamenoksi, on lunastajalle varainsiirtoveron peruste. Lunastustoimituksen yhteydessä omaisuuden omistajalle tai muulle taholle maksettavat haitan- ja vahingonkorvaukset eivät kuulu varainsiirtoveron perusteeseen.
Lunastustyyppisissä toimituksissa lunastaja on yleensä julkisyhteisö. Tällöin tulevat sovellettavaksi VSVL:n yleiset verovapaussäännökset. Varainsiirtoveron suorittamisesta ovat VSVL 2 §:n mukaan vapaat valtio ja sen laitokset, lukuun ottamatta valtion liikelaitoksia. Esimerkiksi Metsähallitus on valtion liikelaitos. Veroa ei myöskään ole suoritettava, jos luovutuksensaajana on VSVL 10 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunta, kunta, kuntayhtymä, seurakunta tai rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.
2.4 Lahjaverotus
Jos sopimusperäisin toimin osana mitä tahansa kiinteistötoimitusta siirretään arvomääräisesti varallisuutta ilman vastaavaa korvausta toimituksen yhdeltä osapuolelta toiselle, muodostuu korvauksettomasta arvoeron osasta lahja.
Lahjaa voi tällä tavoin muodostua lähinnä joidenkin kiinteistötoimitusten yhteydessä. Lunastustyyppisiin toimituksiin lahja- ja lahjaverokysymyksiä ei liity.
Lahjasta määrätään lahjaveroa perintö- ja lahjaverolain (378/1940, PerVL) säännösten perusteella. Veroa tulee maksettavaksi, jos samalta lahjanantajalta saatujen lahjojen arvo on kolmen vuoden aikana 7 500 euroa tai enemmän. Lisätietoa lahjaverosta ja lahjaverolaskuri löytyvät Verohallinnon
lahjaverosivustolta.
2.5 Arvonlisäverotus
2.5.1 Lunastuskorvaukset
Lunastustyyppisissä toimituksissa maksettaviin kohteenkorvauksiin tai haitankorvauksiin ei liity arvonlisäveroa. Näiden korvausten käsittely rinnastuu arvonlisäverotuksessa arvonlisäverolain (1501/1993, AVL) 27 §:ssä tarkoitettuun verottomaan kiinteistön luovutukseen.
Lunastustoimitusten vahingonkorvaustilanteissa pyritään vahinkoa kärsineelle korvaamaan todellinen menetys. Tämän vuoksi vahingonkorvausta maksettaessa otetaan huomioon se, onko korvauksensaaja arvonlisäverovelvollinen. Jos korvauksensaaja on arvonlisäverovelvollinen ja saa vähentää korvattavan hyödykkeen hintaan sisältyvän arvonlisäveron, maksetaan korvaus hänelle ilman arvonlisäveron osuutta. Jos korvauksensaaja on sellainen kiinteistön omistaja, jolla ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta, maksetaan korvaus hänelle arvonlisäveron määrällä lisättynä, koska arvonlisävero on hänelle lopullinen kustannus.
Lunastustyyppisten korvausten korvauspäätöksessä voi lisäksi esiintyä erillisenä eränä arvonlisävero. Yleensä tällöin on kyse siitä, että korvaukseen liittyy jokin arvonlisäverolliseksi myynniksi katsottava erä. Arvonlisävero ei kuitenkaan ole osa varsinaista lunastuskorvausta, eikä sille makseta korkoa. Lunastuskorvaukseen liittyvä arvonlisäverollinen myynti on tavallisimmin tuloa niin sanotun palautuvan työalueen puustosta tai hakkuuoikeudesta tai oikeudesta ottaa rajoitettu määrä maa-ainesta. Arvonlisäveroa suoritetaan AVL 29 §:n mukaan metsän hakkuuoikeuden sekä maa- tai kiviaineksen otto-oikeuden myynnistä samoin kuin 1 §:n perusteella puuston ja maa-aineksen myynnistä. Taimikosta maksettava korvaus tai puuston odotusarvolisänä maksettava korvaus eivät vahingonkorvauksina ole arvonlisäverollista myyntiä silloinkaan, kun ne tuloverotuksessa katsotaan metsätalouden pääomatuloksi. Palautuvalla työalueella tarkoitetaan alueita, joita käytetään lunastustyyppisissä toimituksissa läjitys- ja muina rakentamisalueina, ja jotka palautuvat kiinteistön omistajalle rakentamisen jälkeen. Lunastaja maksaa tällöin arvonlisäverovelvolliselle maanomistajalle korvauksen lisäksi arvonlisäveron, jonka maanomistaja ilmoittaa omalla arvonlisäveroilmoituksellaan ja tilittää valtiolle.
2.5.2 Tilikorvaukset
Kiinteistötoimituksissa määrättäviin tilikorvauksiin ei liity arvonlisäveroa. Tilikorvausten käsittely rinnastuu arvonlisäverotuksessa AVL 27 §:ssä tarkoitettuun verottomaan kiinteistön luovutukseen.
Tilusjärjestelytoimituksen yhteydessä on kuitenkin toimituksen osakkaan kannalta arvonlisäverovelvollisuudella merkitystä siten kuin ohjeen luvussa 4.4.1 tarkemmin kuvataan.
3 Maanmittaustoimituksissa toteutuvat muut verovaikutukset
3.1 Verovelvollisuus kiinteistöverotuksessa ja juoksevassa tuloverotuksessa
Verohallinto saa verotusmenettelylain (1558/1995, VML) 18 §:n 5 momentin nojalla Maanmittauslaitokselta verotusta varten tiedot kiinteistöjen kauppahintarekisteriin tallennetuista kiinteistönluovutuksista. Luovutustietojen perusteella päivitetään kiinteistöjen ja määräalojen omistus- ja hallintatiedot Verohallinnon tietojärjestelmään. Lisäksi Verohallinto saa vastaavasti verovelvollisilta kattavat tiedot perintö- ja perheoikeudellisista kiinteistösaannoista verovelvollisten VML 7 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden perusteella.
Kiinteistöverotus sekä kiinteistövarallisuuden käsittely juoksevassa vuotuisessa tuloverotuksessa määräytyvät jo kiinteistösaannosta saadun tiedon perusteella. Kiinteistönluovutukseen liittyvän varainsiirtoveron maksamisella tai lainhuudon saamisella kiinteistöön ei pääsääntöisesti ole vaikutusta kiinteistöverotukseen tai kiinteistövarallisuuden huomioon ottamiseen tuloverotuksen eri tulolähteiden nettovarallisuuslaskennassa.
Jos kiinteistölle tai määräalalle muodostuu saannossa yhteisomistus, perustetaan tuloverotusta varten tarvittaessa TVL 4 §:ssä tarkoitettu laskentayksikkö, verotusyhtymä. Yhteisomistuksen purkautuessa verotusta varten luotu verotusyhtymä vastaavasti puretaan. Lisätietoa verotusyhtymän muodostumisesta ja purkautumisesta on ohjeessa
Verotusyhtymän verotus
Tietyissä kiinteistötoimituksissa, kuten halkomisessa, uusjaossa tai yhteismetsän perustamisessa verovelvollisuus- ja veroperustetiedot muuttuvat kuitenkin suoraan toimituksen perusteella ilman edeltävää saantoa. Verovelvollisuus tällaisessa kiinteistötoimituksessa muodostuneista uusista kiinteistöistä määräytyy kiinteistön kiinteistörekisteriin merkitsemisen ajankohdan perusteella.
Kun kiinteistöverotuksessa verovelvollinen on kiinteistöverolain 5 §:n mukaan se, joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa tai jolla on omistajan veroinen hallinta kiinteistöön kalenterivuoden alkaessa, on halkomisen kaltaisessa kiinteistötoimituksessa muodostettavien kiinteistöjen kiinteistörekisteriin merkitsemisen ajankohdalla siten merkityksensä.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 1
: Määräosin yhteisesti omistetun kiinteistön halkomista koskeva loppukokous pidettiin 5.12.2024 ja uudet kiinteistöt merkittiin kiinteistörekisteriin 31.1.2025. Koska kiinteistöverovelvollisuus määräytyy kalenterivuoden alun tilanteen mukaisesti, ovat määräosien omistajat yhteisomistussuhteensa perusteella kiinteistöverovelvollisia vuoden 2025 osalta. Vasta vuoden 2026 kiinteistövero määrätään kullekin kiinteistönomistajalle hänen yksin omistamansa kiinteistön perusteella.
Huomio osio päättyy
Yhteismetsää perustettaessa tai metsää yhteismetsään liitettäessä metsän aiemman omistajan verovelvollisuus päättyy, ja yhteismetsä on jatkossa verovelvollinen tuloverotuksessa. Samoin yhteismetsän hallintaan mahdollisesti siirtyvän rakennusmaan ja rakennusten osalta kiinteistöverovelvollinen on jatkossa yhteismetsä. Yhteismetsät ovat TVL 5 §:ssä tarkoitettuja erillisenä verotettavia yhteisetuuksia. Yhteismetsän verovelvollisuus alkaa siitä, kun yhteismetsä merkitään kiinteistörekisteriin tai yhteismetsän laajentuessa pinta-alalisäys tulee rekisteröidyksi kiinteistörekisteriin. Yhteismetsän osakkaana entisen metsänomistajan saama ylijäämä yhteismetsän tuloksesta on hänelle verovapaata tuloa. Verotusta varten ei siten Verohallinnossa ole tarvetta pitää yllä yhteismetsien osakastietoja. Lisätietoa yhteismetsien ja niiden osakkaiden tuloverotuksesta on ohjeessa
Yhteisetuuksien tuloverotus
.
Verovelvollisuusasemaan vaikuttavien seuraamusten huomioon ottamiseksi Verohallinto saa KTJ:n tietopalvelusta tiedot kiinteistötoimituksista VML 18 §:n 5 momentin nojalla. Verotusta varten saadaan jatkuvasti tiedot kaikista uusista kiinteistöistä, lakanneista kiinteistöistä, kiinteistöjen kokonaispinta-alamuutoksista sekä kiinteistöjen sijaintikuntamuutoksista.
3.2 Pinta-alatietojen merkitys
Koska kiinteistöverolain 2 §:n mukaisesti kiinteistöverotuksessa määräalan omistaja tai haltija on verovelvollinen, päivitetään verovelvollisuustietojen muutosten lisäksi myös kiinteistöverotukseen vaikuttavat pinta-alatiedot jo saantotiedon perusteella määräalalle. Vastaavasti MVL 2 §:n mukaisessa maatilan määrittelevässä taloudellisen yksikön käsitteessä ovat mahdolliset määräalatkin mukana, eli myös tuloverotusta varten pinta-alatietoja ylläpidetään saantotietojen perusteella. Määräalalle saantotietojen perusteella rekisteröidyt pinta-alatiedot voivat täsmentyä myöhemmin kiinteistötoimituksessa, tavallisimmin lohkomisessa.
Tontin tai yleisen alueen lohkomisen yhteydessä selvitetään ja tarvittaessa korjataan oikeaksi yleensä myös muodostajakiinteistön jäljelle jäävä pinta-ala. Asemakaava-alueen ulkopuolella ei muodostajakiinteistön pinta-alaa lohkomistoimituksissa selvitetä, ja vanhoille kantakiinteistöille onkin voinut vuosikymmenten mittaan toteutuneiden alueluovutusten jälkeen jäädä vielä muinaisten epätarkempien mittausmenetelmien takia suhteellisesti katsoen suuriakin pinta-alavirheitä kiinteistörekisteriin.
Halkomisen, uusjaon tai yhteismetsän perustamisen kaltaisissa kiinteistötoimituksissa muodostuville uusille kiinteistöille tulevat pinta-alatiedot rekisteröitäväksi suoraan kiinteistötoimituksen perusteella. Kiinteistön pinta-alatietoihin voi tulla muutoksia myös tilusvaihtotoimituksessa sekä erilaisissa lunastustyyppisissä maanmittaustoimituksissa.
Kiinteistötoimituksen rekisteröimisajankohdalla voi siten pinta-alatietojen muuttumisen takia olla merkitystä kiinteistöjen verotusarvolaskennassa tai kiinteistöverovelvollisuuden muodostumisessa.
Kiinteistön kokonaispinta-alalla on merkitystä tarkasteltaessa kiinteistön kuulumista kokonaan kiinteistöverotuksen piiriin tai vaihtoehtoisesti MVL 2 §:ssä määriteltyyn maatilakokonaisuuteen. Maatilalla tarkoitetaan itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maataloutta tai metsätaloutta.
Kiinteistöverolain soveltamisohjeessa
ja ohjeessa
Maatalous- ja metsämaan verovapaus kiinteistöverotuksessa
on tarkemmin käsitelty rajanvetoa kiinteistöverosta vapaiden maatilaan kuuluvien kiinteistöjen ja kokonaan kiinteistöveron piiriin kuuluvien kiinteistöjen välillä. Ohjeissa esitellyssä asiaan liittyvässä oikeuskäytännössä on erityisesti noussut esille kestävän metsätalouden harjoittamiseen tarvittava metsämaan vähimmäispinta-ala ja kiinteistön tosiasiallinen käyttötarkoitus.
Verotuksessa sovellettavat kiinteistöjen eri maankäyttölajit on määritelty laissa varojen arvostamisesta verotuksessa (1142/2005, arvostamislaki). Kokonaan kiinteistöverotuksen piiriin kuuluvan kiinteistön maapohja on arvostamislain 29 §:ssä tarkoitettua rakennusmaata. Maatilaan kuuluvalla kiinteistöllä voi olla arvostamislain 20 §:ssä tarkoitettua maatalousmaata, 7 §:ssä määriteltyä metsää, 31a §:ssä määriteltyä muuta maatilatalouden maata sekä 29 §:n mukaista rakennusmaata.
Verohallinto noudattaa kiinteistöjen eri maankäyttölajien pinta-alatietojen rekisteröinnissä ja edellä kuvatussa maatilaan liittyvässä rajanvedossa vakiintuneesti seuraavia periaatteita:
Kokonaispinta-alaltaan alle kahden hehtaarin suuruinen kiinteistö ei yleensä muodosta itsenäisesti maatilaa. Poikkeuksellisen pienen maatilan muodostuminen on mahdollista vain maatalouden harjoittamisen johdosta.
Kiinteistön tosiasiallinen käyttö ratkaisee sen, kuuluuko kokonaispinta-alaltaan yli kahden hehtaarin kiinteistö kokonaisuudessaan kiinteistöverotuksen piiriin vai onko se osaksi tai kokonaan maatilaa. Vain maatilalla voi olla kiinteistöverosta vapaata maatalousmaata, metsää ja kiinteistöveropohjaan kuuluvaa, mutta nollaksi arvostettavaa joutomaata ja muuta maatilatalouden maata.
Kokonaan kiinteistöveron piiriin kuuluvalla kiinteistöllä ei ole enimmäispinta-alaa.
Kiinteistön pinta-ala rekisteröidään aina kokonaisuudessaan joko kiinteistöveron alaiseksi maapohjaksi tai maatilaan kuulumisen edellytysten täyttyessä lisäksi osaksi tai kokonaan metsäksi, maatalousmaaksi ja muuksi maatilatalouden maaksi.
Alle kahden hehtaarin suuruinenkin kiinteistö voi olla yhdessä muiden samaan taloudelliseen yksikköön kuuluvien kiinteistöjen kanssa muodostamassa maatilaa.
Maatilan eri maankäyttölajien pinta-alat perustuvat todelliseen maankäyttöön. Kiinteistöveron piiriin maatilasta kuuluva pinta-ala voi olla suhteellisesti ja absoluuttisestikin suuri.
Maatilan pinta-alatietojen ylläpidossa noudatetaan asiakkaan tarkempien selvitysten puuttuessa Verohallinnon
Yhtenäistämisohjeen
luvussa 5.1 esitettyjä periaatteita.
Muutkin maanmittaustoimitukset kuin vain KML:n mukaiset kiinteistötoimitukset voivat aiheuttaa tarpeita päivittää verotuksessa käytettäviä kiinteistön eri maankäyttölajien pinta-aloja. Lunastustyyppisissä toimituksissa tiet, radat tai johtoaukeat tyypillisesti vievät maata pois maatilan metsämaalta tai maatalousmaalta. Jos alueet jäävät osaksi alkuperäistä kiinteistöä, muuttuu maankäyttölaji tältä osin muuksi maatilatalouden maaksi eli joutomaaksi. Muuta maatilatalouden maata ei ole kiinteistöverolain 3 §:ssä säädetty erikseen verovapaaksi, mutta käytännössä nämä maa-alueet ovat kiinteistöveron ulkopuolella, koska niiden arvoksi on arvostamislain 31a §:ssä määrätty nolla.
Rakennusmaan pinta-alan muuttuminen merkitsee aina kiinteistöveron määrään vaikuttavaa kiinteistön maapohjan verotusarvon muutosta. Tarkempaa tietoa kiinteistöveron alaisen maapohjan verotusarvon määräytymisestä on ohjeessa
Kiinteistöjen arvostaminen kiinteistöverotuksessa
.
Vesijättöalueeseen rajoittuvan kiinteistön maapohja arvostetaan ilman vesijätön kiinteistöön liittämistäkin kiinteistöverotuksessa rantarakennuspaikkana, jos se vastaa rantarakennuspaikkaa tai yhteisrantaista rakennuspaikkaa. Kun vesijättöalue on KML 63 §:n mukaisesti siirretty kiinteistöön, kasvaa kiinteistön maapohjan veronalainen pinta-ala, ja se arvostetaan kuten muutkin alueen rantarakennuspaikat.
Rakennusmaan pinta-alamuutokset vaikuttavat lisäksi osakeyhtiöiden omistamien kiinteistöjen osalta tuloverotuksessa sovellettavaan, arvostamislaissa tarkoitettuun vertailuarvoon ja sitä kautta nettovarallisuuslaskentaan sekä yhtiön osakkeen matemaattisen arvon määräytymiseen. Muiden yritysten osalta vaikutus kohdistuu vastaavasti elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden laskentaan. Lisätietoa nettovarallisuuden määräytymisestä liikkeen- ja ammatinharjoittajien osalta on Verohallinnon ohjeessa
Liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan nettovarallisuus tuloverotuksessa
.
Muutokset maatalousmaan pinta-alassa vaikuttavat puolestaan tuloverotuksessa maatalouden jaettavan yritystulon nettovarallisuuslaskentaan. Lisätietoa maatalouden nettovarallisuuslaskennasta on ohjeessa
Maatalouden nettovarallisuus tuloverotuksessa
.
Metsämaan pinta-alatietojen muutoksella on vaikutusta metsätalouden pääomatulojen verotuksessa sovellettavaan metsävähennykseen. Metsävähennyspohjaa muodostuu vain kiinteistön metsään kohdistuvasta hankintamenon osasta, eikä verovuoden aikana metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä muuhun maankäyttöön siirtyneiden alueiden osuus metsän alkuperäisestä hankintamenosta ole mukana verovuoden lopun metsäomistuksen perusteella määräytyvässä metsävähennyspohjassa. Tarkempaa tietoa metsävähennyksestä on ohjeessa
Metsävähennys
.
Vaikka suoraan metsämaan pinta-alan perusteella ei enää määräydykään metsätaloudesta tuloveroa, varallisuusveroa tai metsänhoitomaksua, on Verohallinnon rekisteröimällä metsän kiinteistökohtaisella pinta-alatiedolla ja arvostamislain 7 §:n mukaisesti laskettavalla metsän keskimääräisellä tuotolla edelleen sekä verolainsäädännössä että muussa lainsäädännössä määriteltyä käyttöä. Esimerkiksi KELA:n tulee yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) 12 §:n mukaan ottaa asumistuen määrää laskettaessa tulona huomioon metsän laskennallinen tuotto, jonka laskennassa tarvittavan asiakkaan metsäpinta-alatiedon KELA saa Verohallinnolta. Metsätulo otetaan vastaavasti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 10 i §:n tarkoittamalla tavalla laskennallisena huomioon myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja määrättäessä.
Verotuksessa metsän pinta-alatiedolla on merkitystä lisäksi elinkeinotoiminnan nettovarallisuuslaskennassa, PerVL 55 §:ssä tarkoitetun sukupolvenvaihdoshuojennuksen laskennassa sekä TVL 55 a §:ssä tarkoitetun metsälahjavähennyksen perusteessa.
Verohallinto pitää kiinteistöjen pinta-alatietoja yllä verotusta varten VML 18 §:n nojalla KTJ:stä ja Maanmittauslaitokselta saaduilla tiedoilla. Lisäksi verovelvollisten on ilmoitettava puuttuvat ja virheelliset kiinteistötiedot kiinteistöverotusta varten sekä esitäytetyn veroilmoituksen kiinteistövarallisuuden ylläpitoa varten.
3.3 Toimituskustannukset verotuksessa
Kiinteistötoimitusmaksuista on säädetty kiinteistötoimitusmaksusta annetussa laissa (558/1995). Valtion tai kunnan varoista etukäteen kustannusten aiheutumisen mukaisesti katetut kustannukset ja korvaukset peritään valtiolle tai kunnalle takaisin siten kuin kiinteistötoimitusmaksusta on säädetty. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään tarkemmin kiinteistötoimitusmaksuista erilaisissa kiinteistötoimituksissa. Vuonna2026 sovellettavista maksuista on säädetty asetuksella 1199/2025.
Kiinteistötoimituskustannukset jaetaan asianosaisten maksettaviksi heidän toimituksesta saamansa hyödyn mukaan. Lohkomisessa toimituskustannuksen maksaa yleensä kunkin lohkokiinteistön ja saajakiinteistön osalta kiinteistön omistaja, ellei toisin määrätä tai sovita. Poikkeuksina pääsääntöön on erikseen säädetty, että yleisen alueen muodostamista koskevan kiinteistötoimituksen toimituskustannuksen maksaa KML 209 §:n mukaan kunta, hankeuusjaossa toimituskustannukset maksaa KML 212 §:n mukaan hankkeen toteuttaja, ja yhteismetsän muodostamistoimituksen kustannukset maksetaan KML 100 §:n mukaan valtion varoista.
Lunastuslain 81 §:n mukaan lunastustoimituksen kustannukset on hakijan maksettava, ja tällöin sovelletaan KML:n ja kiinteistötoimitusmaksusta annetun lain säännöksiä. Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain mukaisten toimitusten kustannukset maksaa tienpitoviranomainen. Ratalain mukaisista toimituskustannuksista vastaa radanpitäjä. Kaivoslain mukaisista toimituskustannuksista vastaa kaivosluvan ja kaivosaluelunastusluvan haltija. Reittitoimituksen kustannuksista vastaa reitin pitäjä. Yksityistietoimituksen kustannuksista vastaa toimituksen hakija, mutta jos toimituksessa on useita tieosakkaita, voidaan toimituskustannukset määrätä tieyksiköiden mukaan tai sen mukaan kuin kohtuulliseksi harkitaan - ja jos tielle on perustettu tiekunta, voidaan toimituskustannukset periä siltä.
Toimituskustannukset eivät ole tuloverotuksessa vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja. Toimituskustannuksen maksajalle muodostuu kuitenkin maksamastaan määrästä kiinteistön hankintamenon lisäystä. Metsään kohdistuvasta kustannusten osasta 75 prosenttia muodostaa vastikkeellisten saantojen yhteydessä TVL 55 §:ssä tarkoitettua metsävähennyspohjaa, kuten ohjeessa
Metsävähennys
on tarkemmin selvitetty.
Kiinteistötoimitusmaksut ja muut viranomaismaksut ovat arvonlisäverottomia. Maanmittaustoimituksissa ei ole kyse valtion tai kunnan harjoittamasta AVL 1 §:ssä tarkoitetusta veronalaisesta liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran tai palvelun myynnistä.
3.4 Yksityistien uuden käyttäjän maksama korvaus
Yksityistielain 40 §:n mukaan, jos tieosakkaan tai sen, jolla on 32 §:n mukainen väliaikainen kulkuoikeus tai 28 §:n mukainen lupa käyttää tietä käyttömaksua vastaan, katsotaan hyötyvän huomattavasti tien rakentamisesta, joka on tapahtunut viidentoista viimeksi kuluneen vuoden aikana ennen kuin tieoikeus perustettiin tai tieosakkaan tienkäyttö huomattavasti lisääntyi tai käyttömaksut määrättiin, voidaan hänet velvoittaa maksamaan kohtuullinen korvaus tien rakentamisen kustannuksista. Korvausta määrättäessä on otettava huomioon tien rakentamisesta kulunut aika ja tiestä saatava hyöty. Korvausta koskeva asia ratkaistaan, kun tieoikeus perustetaan tai kun tieoikeuden haltijan tienkäyttö lisääntyy tai kun käyttömaksu määrätään.
Koska tieoikeus ei ole sellainen maakaaren 14 luvun 2 §:n mukainen käyttöoikeus, josta haltija on velvollinen hakemaan oikeutensa kirjaamista, ei pelkkää tieoikeutta rinnasteta VSVL 5 §:n mukaan kiinteistöön, jonka omistusoikeuden luovutuksista olisi luovutuksensaajan suoritettava VSVL 4 §:n perusteella varainsiirtoveroa. Yksityistien uuden käyttäjän maksamaan yksityistielain 40 §:n mukaiseen korvaukseen ei siten myöskään kohdistu varainsiirtoveroa.
Tuloverotuksessa tällainen korvaus katsotaan korvauksen maksajalla vähennyskelpoiseksi tulonhankkimismenoksi siltä osin kuin tieoikeus kohdistuu veronalaisen tulon hankintaan. Jos tieoikeuteen kohdistuu esimerkiksi metsätalouskäyttöä, voidaan maksetusta korvauksesta vähentää vuosimenona metsätalouden pääomatulosta sama suhteellinen osuus kuin kyseisen tieoikeiden vuotuisista tiemaksuista. Jos tieoikeudella on kuitenkin vain yksityistalouden käyttöä, ei maksettu korvaus ole verotuksessa lainkaan vähennyskelpoinen. Korvauksen saajalla korvaus katsotaan veronalaiseksi tuloksi hänen tienkäyttönsä kohdistumisen mukaan maatalouden tulona, elinkeinotoiminnan tulona, metsätalouden pääomatulona tai muuna pääomatulona. Jos tieoikeus on korvauksen saajalla kohdistunut osin tai kokonaan yksityistalouteen, on korvaus tältä osin veronalaista ansiotuloa.
Korvaus on arvonlisäveroton, koska kyse on tien käyttöoikeuden eli AVL 27 §:n mukaisen kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisesta.
3.5 Muut mahdolliset verovaikutukset
Edellä kuvattujen verovaikutusten lisäksi maanmittaustoimituksella voi yksittäistapauksessa olla muutakin verotuksellista merkitystä. Esimerkiksi TVL 48 §:ssä tarkoitetun oman asunnon verovapaan luovutuksen kannalta on merkityksellistä, millainen kiinteistötoimitushistoria luovutettavalla alueella on. Jos kiinteistöllä on alun perin ollut tai siitä on ennen vastikkeellista luovutusta erotettu kiinteistötoimituksessa itsenäiseksi rakennuspaikaksi soveltuva rakentamaton tontti, tai tonttijako on vahvistettu sitovaksi ja myynnin kohteena on joko yhdellä tai useammalla kaupalla koko kiinteistö, ei rakentamattoman alueen myyntiin sovelleta oman asunnon verovapaussäännöstä. Oman asunnon luovutusvoiton verovapautta on tarkemmin käsitelty ohjeessa
Verovapaa oman asunnon luovutus
.
Ellei erityisestä maanmittaustoimitukseen liittyvästä verokysymyksestä ole tämän ohjeen ja Verohallinnon neuvonnan avulla mahdollista saada riittävää tietoa, voi verovelvollinen tarvittaessa hakea kysymykseen Verohallinnolta ennakkoratkaisun. Ennakkoratkaisut ovat maksullisia. Ennakkoratkaisun hakemisesta on kerrottu tarkemmin ohjeessa
Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös
.
4 Eräiden kiinteistötoimitusten verovaikutuksia
4.1 Halkominen
Kiinteistön yhteisomistussuhde puretaan halkomistoimituksessa, elleivät kiinteistön omistajat ole keskenään jakosopimuksella pystyneet määrittelemään jakoperustetta, jonka mukaisesti uudet kiinteistöt muodostettaisiin lohkomistoimituksessa. Halkomista voi KML 47 §:n mukaan hakea yksi tai useampi kiinteistön omistaja, jonka omistusosuus on lainhuudatettu. Halkomisen tekemiseen ei tarvita kaikkien omistajien suostumusta.
Halkomistoimituksessa yhdestä kiinteistörekisteriyksiköstä muodostuu useampia kiinteistörekisteriyksiköitä. Kiinteistön määräosainen yhteisomistus muuttuu toimituksen perusteella alueelliseksi ilman edeltävää kiinteistönomistuksen määrittelevää saantoa.
Tällöin on kyse lähtökohtaisesti sellaisesta VSVL 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta yhteisomistussuhteen purkamisesta, jossa ei muodostu varainsiirtoveron suorittamista edellyttäviä tai luovutusvoiton verottamiseen johtavia vastikkeellisia luovutuksia.
Yhteisesti määräosin omistettuun kiinteistöön kohdistuneet eri verovelvollisten hankintamenot ja omistusajat siirtyvät halkomistoimituksessa muodostettaville uusille kiinteistöille. Myös yhteisomistuksella mahdollisesti käyttämättömäksi jäänyt metsävähennysoikeus siirtyy niille verovelvollisille, joiden uusissa kiinteistöissä on metsää. Lähtökohtaisesti kukin osaomistaja saa käyttämättömästä metsävähennysoikeudesta sen suhteellisen osan, joka vastaa hänen omistamansa kiinteistön murto-osan tuomaa osuutta yhteisomistuksen metsävähennysoikeudesta. Ohjeen
Metsävähennys
luvussa 4 on tarkemmin kuvattu metsävähennysoikeuden siirtymistä.
Halkomisessa metsän hankintameno voi kuitenkin muuttua muun omaisuuden hankintamenoksi, kun jollekin omistajalle muodostuva kiinteistö muodostuu kokonaan tai aikaisempaa suuremmalta osin muusta kuin metsäomaisuudesta, kuten pelloista ja rakennuksista. Kun metsän hankintameno muuttuu toisenlaisen omaisuuden hankintamenoksi, kyse ei enää ole metsän hankintamenosta, joka muodostaa metsävähennysoikeutta. Toisaalta halkomistoimituksessa pellon tai rakennusten poistamaton hankintameno voi tarkentua metsän hankintamenoksi. Tällainen hankintamenon uudelleenkohdistuminen ei kuitenkaan muodosta uutta metsävähennysoikeutta, sillä metsävähennyspohjaa muodostuu TVL 140 §:n 4 momentin mukaisesti ainoastaan vastikkeellisella saannolla hankitusta metsästä.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 2
: A maksoi hankkimastaan kiinteistön murto-osasta 100 000 euroa. Metsään siitä kohdistui 50 000 euroa ja muuhun 50 000 euroa. Metsävähennyspohjaa yhteisomistuksen metsävähennysseurantaan tuli 37 500 euroa. Kun halkomistoimituksessa A:n saaman kiinteistön käyvästä arvosta, joka on 100 000 euroa, enää kolmasosa kohdistuu metsään, siirtyy hänelle metsävähennysoikeutta korkeintaan 25 000 euroa.
Huomio osio päättyy
Jos halottavaan kiinteistöön kuuluva omaisuus ei jakaudu muodostettavien kiinteistöjen kesken jakoperusteen mukaan, maksetaan erotuksesta korvaus. Kiinteistönmuodostamislain 52 §:n mukaan tilukset on jaettava niin, etteivät korvaukset tule kohtuuttoman suuriksi.
Halkomistoimituksessa maksettavien tilikorvausten tuloverotuskäsittelystä on annettu keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
KVL 081/1995
, jota on sovellettu oikeusohjeena kiinteistötoimitusten yhteydessä maksettavien tilikorvausten tuloverotuskäytännössä. Maksettu tilikorvaus on ratkaisun mukaan kiinteistön hankintamenoa, ja saatu korvaus puolestaan katsotaan luovutushinnaksi, jota verotetaan luovutusvoittoa koskevien TVL:n säännösten mukaisesti.
Myös varainsiirtoverolain säätämistä koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 121/1996) on tuotu esille, että maksetun vastikkeen perusteella on yhteisomistussuhteen purkautumistilanteissa suoritettava veroa. Halkomistoimituksessa maksettujen korvausten osalta varainsiirtoverotuksen ja tuloverotuksen vastikkeellisuuskäsitykset ovat siten yhtenevät.
Lopullisesta maksetusta tilikorvauksesta eli maksettavaksi ja saaduksi määrättyjen erilaisten tilikorvausten erotuksesta, korvauksen perusteella maksetusta varainsiirtoverosta sekä maksetusta kiinteistötoimitusmaksusta muodostuu uuden kiinteistön omistajalle kiinteistön hankintamenoa. Metsän hankintamenoksi tästä hankintamenosta katsotaan sama suhteellinen osuus kuin metsän käypä arvo on koko uuden kiinteistön käyvästä arvosta. Metsän hankintamenosta 75 prosenttia muodostaa TVL 55 §:ssä tarkoitettua metsävähennyspohjaa.
Tilikorvauksen saajalle kyse on puolestaan symmetrisesti veronalaisesta luovutuksesta. Luovutusvoittojen verotusta on selvitetty yksityiskohtaisesti ohjeissa
Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa
sekä
Kokonaan tai osittain verovapaat luovutusvoitot henkilöverotuksessa
. Halkomistoimituksessa saatuun korvaukseen ei luovutusvoiton laskennassa sovelleta TVL 49 §:n mukaista korotettua hankintameno-olettamaa.
Jos halkomisen kohteena olevalla kiinteistöllä on metsävähennysjärjestelmässä olevaa metsää, lisätään luovutusvoittoon lähtökohtaisesti myös TVL 46 §:n 8 momentin mukaisesti yhteisomistuksessa käytetyn metsävähennyksen määrä, koska saadun tilikorvauksen perusteena olevaan omistusosuuteen on kuulunut metsää. Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöstä
KHO 2015:47 (Finlex)
vastaavasti luovutusvoittoon lisätään kuitenkin vain sellaista metsävähennystä, jota yhteisomistuksessa on käytetty tilikorvausta saavan osakkaan osakkuusaikana. Lisäyksen määrä on myös aina enintään tilikorvauksen saajan omistusosuuden perusteella aikanaan yhteisomistukselle muodostuneen metsävähennysoikeuden suuruinen. Käytetyn metsävähennyksen lisäämistä luovutusvoittoon on tarkemmin selvitetty ohjeen
Metsävähennys
luvussa 7. Luovutusvoittoon lisättävää metsävähennyksen määrää ei huomioida halkomisessa verovelvollisen omaan seurantaan siirtyvän metsävähennysoikeuden määrää laskettaessa.
Halkominen voidaan käytännössä toteuttaa joko tilusarvohalkomisena erilaisia tiluslajeja erikseen jyvittäen tai kokonaisarvomenettelyllä. Ensisijainen jakomenetelmä on vuoden 2022 alusta voimaan tulleesta kiinteistönmuodostamislain muutoksesta (989/2021) lähtien ollut kokonaisarvomenettely, jossa ei yleensä ole tarvetta tilikorvausten maksamiselle. Koska valittavalla halkomismenettelyllä on korvausten kannalta merkityksensä, kuten korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestäkin
KKO 2007:22 (Finlex)
ilmenee, informoidaan toimitusprosessissa toimituksen osapuolia halkomismenettelyn valinnan vaikutuksista.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 3
: A ja B omistavat jaettavan kiinteistön puoliksi. Halkomistoimituksessa jakotapana on tilushalkominen. Toimituksessa tulee maksettavaksi seuraavat tilikorvaukset: A maksaa B:lle 20 000 euroa rakennustilissä ja 20 000 euroa erikoisarvon tilissä, B maksaa A:lle 50 000 euroa puustotilissä. Yhteensä B maksaa A:lle 10 000 euroa. B:n on suoritettava 3 prosenttia eli 300 euroa varainsiirtoveroa maksamastaan 10 000 euron korvauksesta. Kiinteistötoimitusmaksua B maksaa 5 000 euroa. Kiinteistön hankintamenoa hänelle muodostuu 15 300 euroa. Metsävähennyspohjaa muodostuu 75 prosenttia tämän hankintamenon metsään kohdistuvasta osuudesta. A:n saama 10 000 euroa katsotaan luovutushinnaksi, jonka perusteella lasketaan luovutusvoitto.
Esimerkki 4
: A ja B omistavat jaettavan kiinteistön puoliksi. Halkomistoimituksessa jakotapana on tilushalkominen. Toimituksessa tulee maksettavaksi seuraavat tilikorvaukset: A maksaa B:lle 20 000 euroa rakennustilissä ja 20 000 euroa erikoisarvon tilissä. B maksaa A:lle 40 000 euroa puustotilissä. Halkomistoimituksessa määrättävien korvausten osalta ei aiheudu verovaikutuksia. Maksetut toimitusmaksut luetaan kuitenkin mukaan A:n ja B:n uusien kiinteistöjen hankintamenoihin. Metsävähennyspohjaa toimitusmaksujen perusteella ei muodostu, koska kyse ei ole miltään osin vastikkeellisesta saannosta.
Huomio osio päättyy
Jos kiinteistön yhteisomistus puretaan halkomisen sijaan jakosopimuksen perusteella (joka myöhemmin realisoituu lohkomistoimituksessa, jossa uudet kiinteistöt muodostetaan), toteutuvat veroseuraamukset samalla logiikalla kuin halkomisessa. Eli jos yhteisomistussuhteen purkautumistilanteessa joku yhteisomistajista saa määräosaista omistustaan arvokkaamman alueen ja suorittaa hinnanerokorvausta toiselle yhteisomistajalle, on maksetusta kiinteistön hankintamenoksi katsottavasta korvauksesta suoritettava varainsiirtovero. Jos kuitenkin toinen osapuoli saa selvästi vähempiarvoisen kiinteistön osan, eikä toinen osapuoli esimerkiksi lähisukulaisuuden takia maksa hänelle hinnanerokorvausta, jaon voidaan katsoa sisältävän lahjan.
Huomio osio alkaa
Esimerkki 5
: Sisarukset X ja Y omistavat puoliksi 100 hehtaarin suuruisen metsäkiinteistön. Tekemällään jakosopimuksella X ja Y purkavat kiinteistöön kohdistuvan yhteisomistussuhteen siten, että kiinteistöstä lohkaistaan 30 hehtaarin suuruinen määräala, joka tulee yksin X:n omistukseen. Kantatila jää Y:n omistukseen. Koska Y:n omistukseen jäävä kiinteistö on arvokkaampi, Y suorittaa X:lle hinnanerokorvausta. Kun Y hakee lainhuudon kantatilalle, on hänen suoritettava varainsiirtoveroa 3 prosenttia maksetun korvauksen määrästä. Metsävähennyspohjaa hänelle muodostuu 75 prosenttia maksetun korvauksen, varainsiirtoveron ja toimitusmaksun yhteismäärästä. X:lle hinnanerokorvaus on luovutushintaa, josta hänelle voi syntyä veronalainen tai TVL 48 §:n edellyttämän 10 vuoden omistusajan täyttyessä verovapaa luovutusvoitto.
Huomio osio päättyy
4.2 Yhteishalkominen
Jos usealla kiinteistöllä on samat omistajat, voidaan kaikkien näiden kiinteistöjen halkominen toimittaa samalla kertaa KML 47 §:n 2 momentissa tarkoitettuna yhteishalkomisena.
Kiinteistönmuodostamista koskevan lainsäädännön uudistamisesta eduskunnalle annetun hallituksen esityksen (HE 227/1994) perusteluissa yhteishalkomista kuvataan seuraavasti:
Käytännössä on melko tavallista, että tiettyyn käyttöyksikköön, esimerkiksi maatilaan kuuluu useita eri tiloja. Tällöin on tavallista, että perinnönjaon yhteydessä osakkaille annetaan murto-osia eri tiloista. Jotta jaettavaa käyttöyksikköä voitaisiin käsitellä yhtenä kokonaisuutena tarvitsematta ryhtyä erikseen tilojen yhdistämiseen tai uusjakotoimitukseen, on lakiin otettu säännökset siitä, että useat samalle omistajalle kuuluvat tilat voidaan halkoa yhteishalkomisena. Tällöin osaomistajan osuudet eri tiloista voidaan kiinteistöjen yhdistämisestä säädetyin edellytyksin muodostaa yhdeksi tilaksi, jolloin eri tilojen muodostamaa kokonaisuutta käsitellään toimituksessa ikään kuin jaettavana olisi yksi tila.
Yhteishalkomisessa useampien kiinteistöjen murto-osainen omistus muutetaan siis alueelliseksi omistukseksi. Samalla kun puretaan yhteisomistusta, tehdään myös tilusrakennetta parantava tilusjärjestely.
Yhteishalkomisessa muodostuu keskeiseksi verotuskysymykseksi, onko siinä kyse kiinteistöjen määräosien vaihdosta eli VSVL 4 §:n ja TVL 45 §:n tarkoittamista vastikkeellisista luovutuksista omistajien välillä, vai onko kyse verovapaasta kiinteistön yhteisomistuksen purkamisesta kullekin yhteisomistajalle omistusosuuttaan vastaaviksi uusiksi kiinteistöiksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen
KHO 2022:81
lähtötilanteessa A ja hänen veljensä omistivat yhtä suurin osuuksin kahdeksan kiinteistöä. Kiinteistöjen yhteisomistus oli tarkoitus purkaa toimittamalla yhteishalkominen kokonaisarvohalkomisen menetelmää käyttäen. Yhteishalkomisessa A:n ja hänen veljensä yhteisesti omistamien kiinteistöjen muodostamaa kokonaisuutta käsiteltäisiin ikään kuin jaettavana olisi yksi kiinteistö. Kummallekin veljekselle muodostettaisiin tila, joka kokonaisarvoltaan vastaisi hänen aiemmin määräosaisesti omistamaansa osuutta kiinteistöjen kokonaisarvosta. A saisi kokonaan omistukseensa tilan, joka muodostettaisiin viidestä kiinteistöstä pois lukien määräala yhdestä kiinteistöstä, ja hänen veljensä saisi kokonaan omistukseensa tilan, joka muodostettaisiin kolmesta kiinteistöstä ja sanotusta määräalasta. Menettelyn yhteydessä ei suoritettaisi raha- tai muita vastikkeita. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei yhteisomistuksen purkamista yhteishalkomisena kokonaisarvohalkomisen menetelmää käyttäen ollut tuloverotuksessa luonnehdittava toisin kuin kiinteistöoikeudessa. Siten menettely rinnastui myös tuloverotuksessa yksittäisen tilan halkomiseen. Kun lisäksi otettiin huomioon, ettei esillä olevassa yhteishalkomisessa suoritettaisi raha- tai muita vastikkeita ja että A ja hänen veljensä saisivat siinä arvoiltaan yhtä suuret eli omistusosuuttaan vastaavat kiinteistöomaisuudet, esillä oleva yhteishalkominen ei ollut tuloverolain 32 §:ssä tarkoitettu omaisuuden luovutus eikä siitä siten kertynyt tuloverolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitettua veronalaista luovutusvoittoa.
Yhteishalkomistoimituksissa ei siten edellä kuvatun ratkaisun myötä muodostuneen oikeuskäytännön mukaisesti tapahdu lähtökohtaisesti varainsiirtoveron suorittamista edellyttäviä tai luovutusvoiton verottamiseen johtavia vastikkeellisia luovutuksia. Yhteishalkomistoimituksessa mahdollisesti maksettavien rahallisten korvausten tuloverotuksen osalta sovelletaan kuitenkin keskusverolautakunnan päätöksen KVL 81/1995 mukaista menettelyä, jonka mukaan maksettu korvaus rinnastetaan kiinteistön hankintamenoon. Saatu korvaus on puolestaan luonteeltaan hyvitystä arvokkaamman alueen luovuttamisesta ja siksi luovutusvoittosäännösten mukaan verotettavaa tuloa.
Jos kuitenkin yhteishalkomistoimitusta päädytään poikkeuksellisesti käyttämään tilanteessa, joka tosiasiallisesti on luonteeltaan maakaaren (540/1995) mukainen vaihto, realisoituu yhteishalkomisessakin varainsiirto- ja luovutusvoittoverotus samalla tavoin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa eli kuten vaihdossa.
Yhteishalkomistoimituksen päättäessä kiinteistöjen yhteisomistuksen lakkaa samalla yleensä myös yksi tai useita verotuksen laskentayksiköitä, TVL 4 §:ssä tarkoitettuja verotusyhtymiä. Tällöin kaikki yhtymän verotuksellisesti seurattavat asiat tulee siirtää siihen verotuksen seurantayksikköön, johon ne yhteishalkomisen tuloksena kuuluvat. Seuranta voi jatkua kunkin verotusyhtymän osakkaan omassa maa- ja metsätalouden verotuksessa, puolisoiden yhteisessä verotuksessa tai uusissa verotusyhtymissä. Verotusyhtymien syntymisestä ja lakkaamisesta kerrotaan tarkemmin ohjeessa Verotusyhtymän verotus.
Ennen yhteishalkomista olemassa olleiden eri kiinteistöjen murto-osien omistusajat ja hankintamenot siirtyvät muodostuville uusille kiinteistöille. Uusiin verotuksen seurantayksiköihin pitää kohdentaa myös mahdollinen siirtyvä metsävähennysoikeus sekä erilaiset tuloverotuksen poistopohjaseurannat. Verovelvollisten on selvitettävä huolellisesti veromuistiinpanoissaan veroilmoituksia varten nämä siirtyvät tiedot yhteishalkomistoimituksen valmistuessa. Huomioon on otettava myös se, että kuten halkomisessakin, voi yhteishalkomisessa omaisuuden käyttötarkoitus tai omaisuuden maankäyttölaji muuttua. Hankintamenot kohdentuvat yhteishalkomisen jälkeen käypien arvojen mukaisesti siihen omaisuuteen, jonka kukin osaomistaja halkomistoimituksessa itselleen saa.
4.3 Tilusvaihto
Kiinteistöjen kesken voidaan vaihtaa alueita tilusvaihtotoimituksessa. Tilusvaihto suoritetaan KML 58 §:n mukaisesti vapaaehtoisena, jos kiinteistöjen omistajat siitä sopivat. Sopimusta ei tarvitse vahvistaa kaupanvahvistajalla, eikä tilusvaihdossa lähtökohtaisesti ole kyse sellaisesta luovutuksesta, josta tulisi luovutusvoittoveroa ja varainsiirtoveroa suoritettavaksi.
Tuloverotuksessa tämän verotuskäytännön on vahvistanut korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös
KHO 2006:81 (Finlex)
ja varainsiirtoverotuksen osalta korkeimman hallinto-oikeuden samasta vapaaehtoisesta tilusvaihdosta (jossa ei suoritettu rahakorvauksia) antama ratkaisu
KHO 26.9.2008 taltio 2348 (Finlex)
.
Tilusvaihdon tarkoituksena on parantaa kiinteistöjaotusta. Tiluksia voidaan vaihtaa kahden tai useamman kiinteistön välillä sekä myös määräalan tai yhteisen alueen kanssa. Tilusvaihdossa ei muuteta omistusoikeuksia vaan ainoastaan omistusoikeuden kohteena olevien kiinteistöjen fyysistä ulottuvuutta. Kokonaisten kiinteis
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
