← Suomi
    VERO-VH/6806/00.01.00/2025
    Suomi

    VERO-VH/6806/00.01.00/2025 — Verotusyhtymän verotus

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    Verotusyhtymän verotus Syventävä vero-ohje Antopäivä 20.1.2026 Versiohistoria Diaarinumero VH/6806/00.01.00/2025 Voimassaolo 20.1.2026 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen VH/602/00.01.00/2025 Ohje liittyy kokonaisuuteen: Perheoikeus ja verotus Tässä ohjeessa käsitellään verotusyhtymän ja sen osakkaan verotusta erilaisissa muutostilanteissa. Ohjeen pääpaino on muutostilanteiden tuloverotuksessa, mutta ohjeessa käsitellään tietyiltä osin myös muutostilanteiden perintö- ja lahjaverotusta, arvonlisäverotusta ja varainsiirtoverotusta. Verotusyhtymän muutostilanteiden lisäksi ohjeessa käsitellään verotusyhtymän muodostumista sekä käydään läpi verotusyhtymän tuloverotuksen pääperiaatteet. Ohjeen metsäyhtymiä käsitteleviä esimerkkejä on päivitetty vuoden 2026 alusta voimaan tulleen, metsävähennyksen korotusta koskeneen tuloverolain muutoksen (872/2025) vuoksi. Lisäksi ohjeen lukuun 5.2.4 on täsmennetty kuvausta tasausvarauksen siirtymisestä maatalouden jatkajalle maatalousyhtymän lakatessa. 1 Verotusyhtymä 1.1 Yhtymän käsite tuloverolaissa Tuloverolain (1535/1992, TVL) 4 §:n 1 momentissa määritellään kaksi erilaista yhtymäksi kutsuttavaa yhteenliittymää: Yhtymällä tarkoitetaan tässä laissa: 1) laivanisännistöyhtiötä, avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä ja sellaista kahden tai useamman henkilön elinkeinotoiminnan harjoittamista varten perustamaa muuta kuin yhteisönä pidettävää yhteenliittymää, joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun (elinkeinoyhtymä); 2) sellaista kahden tai useamman henkilön muodostamaa yhteenliittymää, joka harjoittaa maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun maatilan viljelyä tai hallintaa, metsätaloutta tai sellaisen kiinteistön hallintaa, josta yhteenliittymä on arvonlisäverovelvollinen tai hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverolain 30 §:n tarkoittamalla tavalla (verotusyhtymä). TVL 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti muun kiinteistön kuin maatilan yhteisestä omistuksesta tai hallinnasta ei muodostu verotusyhtymää, ellei kiinteistöön liity arvonlisäverollista vuokrausta tai muuta arvonlisäverollista toimintaa. Tuloverolaissa kiinteistöllä tarkoitetaan TVL 6 §:ssä määriteltyä kiinteistöä. Maatilalla tarkoitetaan maatilatalouden tuloverolain (543/1967, MVL) 2 §:n 2 momentin mukaan itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maa- tai metsätaloutta. Maatiloja ovat siten myös metsätilat. Verotusyhtymä ja elinkeinoyhtymä ovat verotuksellisia käsitteitä, joita käytetään tuloverolaissa ja useissa muissa verolaeissa. Näitä käsitteitä ei esiinny yhtiöoikeudessa eikä muutoinkaan verotuksen ulkopuolella. Termillä yhtymä viitataan verotuksessa tavallisesti sekä verotus- että elinkeinoyhtymiin. Joissain yhteyksissä sillä kuitenkin tarkoitetaan vain elinkeinoyhtymiä tai vain elinkeinoyhtymän määritelmään sisältyviä henkilöyhtiöitä eli avoimia yhtiöitä ja kommandiittiyhtiöitä. Tässä ohjeessa käsitellään vain verotusyhtymää . Verotusyhtymään ei sovelleta säännöksiä, jotka koskevat vain elinkeinoyhtymiä. Verotusyhtymä erotettiin muista yhtymistä ensimmäistä kertaa omaksi käsitteekseen nykyisessä tuloverolaissa, joka tuli voimaan 1.1.1993. Verotusyhtymä ei ole yksityisoikeudellinen oikeushenkilö. Yhteisomistukseen, kuten kahden tai useamman henkilön yhteisesti omistamaan kiinteistöön, irtaimen esineeseen tai muuhun tavaraan, sovelletaan lakia eräistä yhteisomistussuhteista (180/1958). Verotusyhtymä ei myöskään tuloverotuksessa ole erillinen verovelvollinen. Se on verotuksen laskentayksikkö, jota käytetään useiden henkilöiden yhteisesti harjoittaman toiminnan verotettavan tulon ja toimintaan kuuluvien varojen laskemiseen. Verotusyhtymässä laskettu tulo tai tappio jaetaan toimintaan osallistuvien henkilöiden eli osakkaiden verotukseen. Verotusyhtymä ei voi omistaa harjoitettuun toimintaan kuuluvia varoja, vaan ne ovat yhtymän osakkaiden suorassa omistuksessa. Verotusyhtymä ei voi tehdä nimissään sopimuksia, vaan sen toiminta on yksityisoikeudellisesti osakkaiden toimintaa, ja sopimukset ovat ne tehneitä osakkaita velvoittavia. Verotusyhtymä ei voi harjoittaa elinkeinotoimintaa, koska henkilöiden yhteiseen lukuun harjoitettua elinkeinotoimintaa pidetään elinkeinoyhtymänä. Osuus verotusyhtymästä ei ole sellainen kokonaisuus, joka voisi olla luovutuksen kohteena. Verotusyhtymän osakkuudet muuttuvat yhtymän perustana olevan omaisuuden vaihtaessa omistajaa. Verotusyhtymän osakkaina voi olla sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä. Verotusyhtymänä toimiminen edellyttää osakkaiden keskinäistä luottamusta, koska jokaisen osakkaan toiminta voi vaikuttaa kaikkien osakkaiden verotukseen. Verosäännökset eivät kaikissa tilanteissa johda tulojen ja vähennysten oikeudenmukaiseen jakautumiseen osakkaiden kesken. TVL:n ja MVL:n tuloja ja vähennyksiä koskevissa säännöksissä sanalla "verovelvollinen" tarkoitetaan usein myös yhtymää. Verotusyhtymä mainitaan nimenomaisesti lähinnä sellaisissa TVL:n säännöksissä, joissa soveltamisala rajataan tietynlaisiin verovelvollisiin, jolloin luettelossa saatetaan mainita myös verotusyhtymä tai verotusyhtymän osakas. Useiden muiden säännösten sanamuodosta ei selviä, tarkoitetaanko verovelvollisella myös verotusyhtymää vai mahdollisesti sen osakasta. Pääsääntöisesti verovelvollista koskevia säännöksiä sovelletaan verotusyhtymään, ellei säännöksen sanamuoto tai asiayhteys anna aihetta muuhun tulkintaan. Verotusyhtymän verotukseen soveltuvat edellä mainitusta johtuen suurelta osin samat Verohallinnon ohjeet, jotka koskevat yksittäisten verovelvollisten verotusta. Yleisimmin sovellettavia ohjeita ovat Vuokratulojen verotus , metsätalouden tulojen ja maatalouden tulojen verotusta koskevat ohjeet sekä osakasmuutoksiin liittyen luovutusvoittoja koskevat ohjeet ja Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa ohje. Verotusyhtymiä muodostuu tai lakkaa usein myös perintötilanteissa, joita koskevat muun ohessa Verohallinnon ohjeet Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa sekä Kuolinpesien luovutusvoitot ja -tappiot verotuksessa . Keskeisimpiin ohjeisiin viitataan jäljempänä eri yhteyksissä. 1.2 Yhtymästä muissa verolajeissa 1.2.1 Arvonlisävero Arvonlisäverolain (1501/1993, AVL) 13 §:n mukaan sellaisen yhtymän harjoittamasta toiminnasta, jonka kaksi tai useampi on muodostanut liikkeen harjoittamista varten ja joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun, verovelvollinen on yhtymä. Arvonlisäverotuksessa yhtymä on siis erillinen verovelvollinen, toisin kuin tuloverotuksessa. AVL:n mukainen yhtymä muodostuu kaikesta arvonlisäverollisesta toiminnasta, jota harjoitetaan usean toimijan yhteiseen lukuun. Toiminnan luonteesta riippuen AVL:n mukaista yhtymää voi tuloverotuksessa vastata joko elinkeinoyhtymä tai verotusyhtymä. AVL:n ja TVL:n mukaiset yhtymät eivät aina vastaa toisiaan. AVL:n mukainen yhtymä voi muodostua myös sellaisesta toiminnasta, josta ei muodostu TVL:n mukaista yhtymää. Kaikki TVL:n mukaiset yhtymät eivät puolestaan ole arvonlisäverovelvollisia. Arvonlisäverolain yhtymää koskevat säännökset soveltuvat periaatteessa myös puolisoiden yhdessä harjoittamaan toimintaan. Hallinnollisen taakan pienentämiseksi puolisoiden yhdessä harjoittama arvonlisäverollinen toiminta käsitellään kuitenkin teknisesti yhden puolison harjoittamana toimintana, josta aiheutuvasta arvonlisäverosta myös toinen puoliso on vastuussa. 1.2.2 Kiinteistövero, varainsiirtovero ja perintö- ja lahjavero Kiinteistöverolain (654/1992, KiVL) 9 §:ssä todetaan, että jos useat omistavat kiinteistön määräosin, kukin on velvollinen suorittamaan veron omasta osuudestaan kiinteistöön. Kiinteistöverotuksessa verotusyhtymän käsitteellä ei ole tuloverotusta vastaavaa merkitystä, vaan vero määrätään suoraan kullekin omistajalle hänen omistamastaan kiinteistön määräosasta. Verotusyhtymää vastaavaa käsitettä ei ole myöskään omistajanvaihdostilanteisiin liittyvissä varainsiirtoverotuksessa eikä perintö- ja lahjaverotuksessa. Koska verotusyhtymä ei ole oikeushenkilö eikä se siten voi omistaa mitään, ovat verotusyhtymään kuuluvan omaisuuden luovutuksista verovelvollisia varainsiirtovero- tai perintö- tai lahjaverotuksessa suoraan luovutusten osapuolet. Verotusyhtymään liittyvissä luovutuksissa on usein kyse kiinteistön osuuden luovutuksesta, josta on tavallisesti suoritettava varainsiirtoveroa. Siitä on lisätietoa Verohallinnon ohjeessa Varainsiirtovero kiinteistön luovutuksessa . 2 Verotusyhtymän muodostuminen 2.1 Yleistä Verotusyhtymä muodostuu TVL 4 §:n 1 momentin 2. kohdassa määritellyissä tilanteissa suoraan lain nojalla ilman erityisiä perustamistoimenpiteitä. Samoin se lakkaa suoraan lain nojalla, kun olosuhteet muuttuvat niin, etteivät ne enää vastaa säännöksen mukaista verotusyhtymän määritelmää. Verotusyhtymä muodostuu tyypillisesti kiinteistön yhteisomistuksen perusteella, mutta maatalouden harjoittamisesta yhteiseen lukuun voi muodostua verotusyhtymä myös ilman maatilakiinteistön yhteisomistusta. Verotusyhtymän määritelmässä tarkoitettuja tilanteita syntyy monella tavalla. Maatila tai muu kiinteistö voidaan alun perin hankkia yhdessä määräosin tai kiinteistön omistaja voi luovuttaa kiinteistöstään määräosan (esimerkiksi ½ tai 1/3) toiselle. Maatilan sukupolvenvaihdos saatetaan tehdä vaiheittain siten, että vanhemmat luovuttavat jatkajalle ensin esimerkiksi puolet tilasta ja jatkavat viljelyä jonkin aikaa jatkajan kanssa yhtymänä, kunnes luovuttavat myös loppuosan tilasta jatkajalle. Perinnönjaossa kiinteistö saatetaan jakaa usealle perilliselle määräosin. Kun verotusyhtymä muodostuu osakkaiden tahdosta riippumatta, ei muodostumisesta tarvitse tehdä perustamisilmoitusta. Perustamisilmoitus (Y2-lomake) tarvitaan kuitenkin silloin, kun verotusyhtymän muodostuminen edellyttää kiinteistön arvonlisäverollista käyttöä (ks. jäljempänä luku 2.2) sekä silloin, kun verotusyhtymä muodostuu yhteisesti harjoitetusta maataloudesta siten, että osuudet eivät perustu suoraan yhteisen maatilakiinteistön omistusosuuksiin (ks. jäljempänä luku 2.4). Vaikka itse verotusyhtymä muodostuu useissa tilanteissa automaattisesti, ilmoittautuvat kaikki verotusyhtymät perustamis- tai muutosilmoituksella niihin Verohallinnon rekistereihin, joita yhtymässä harjoitettu toiminta edellyttää (esimerkiksi arvonlisäverovelvolliseksi, säännöllisesti palkkoja maksavaksi työnantajaksi tai ennakkoperintärekisteriin). Kiinteistön määräalan luovutuksen perusteella ei muodostu verotusyhtymää, koska määräala on rajoiltaan määrätty alue, jota sen omistaja hallitsee itsenäisesti. Verotusyhtymää ei lähtökohtaisesti muodostu aviopuolisoiden yhteiseen lukuun harjoitetusta toiminnasta. Aviopuolisoihin rinnastetaan verotuksessa avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa jatkuvasti eläneet henkilöt, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi (TVL 7 §). Saman pykälän mukaan puolisoita koskevia verosäännöksiä sovelletaan vain sellaisiin puolisoihin, jotka ovat kumpikin Suomessa yleisesti verovelvollisia. Verotusyhtymä voi siten syntyä myös aviopuolisoiden kesken, jos jompikumpi tai kumpikin puoliso on rajoitetusti verovelvollinen (ks. lisätietoa Verohallinnon ohjeessa Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen - luonnolliset henkilöt ). Puolisoita koskevia säännöksiä ei sovelleta enää sinä verovuonna, jonka aikana avo- tai aviopuolisot ovat yhteiselämänsä lopettaakseen muuttaneet pysyvästi erilleen. Toisen puolison kuoltua puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan vielä kuolinvuoden verotuksessa, mutta ei enää sen jälkeen. Verotusyhtymä voi siten muodostua tai lakata myös perhesuhteiden muutosten johdosta. Jos puolisoiden ohella yhteistä toimintaa harjoittaa yksi tai useampi muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, muodostuu kaikkien yhdessä toimintaa harjoittavien kesken yhtymä, jossa kumpikin puoliso on erikseen osakkaana. Verotusyhtymää kutsutaan tavallisesti yhtymässä harjoitetun toiminnan luonteen mukaan kiinteistöyhtymäksi, metsäyhtymäksi tai maatalousyhtymäksi. Näitä kolmea verotusyhtymän tyyppiä käsitellään tässä ohjeessa erikseen, vaikka käytännössä samalla verotusyhtymällä voi olla useanlaista toimintaa. Jos maatalousyhtymään kuuluu myös metsää, maatalousyhtymän metsätalouteen sovelletaan mitä metsäyhtymästä on säädetty ja ohjeistettu. 2.2 Kiinteistön arvonlisäverollinen hallinta tai vuokraus - kiinteistöyhtymä Verotusyhtymää kutsutaan kiinteistöyhtymäksi, jos se perustuu muun kiinteistön kuin maatilan yhteiseen arvonlisäverolliseen hallintaan tai vuokraukseen. Muun kiinteistön kuin maatilan yhteisestä omistuksesta tai hallinnasta ei muodostu yhtymää, ellei kiinteistö ole arvonlisäverollisessa käytössä. Yhdessä omistetun tai hallitun kiinteistön arvonlisäverotuksen ulkopuolelle jäävästä toiminnasta verotetaan kutakin omistajaa erikseen kiinteistöyhtymää muodostamatta. Jos kiinteistöstä on esimerkiksi vuokratuloja, lähtökohtaisesti jokaisen osaomistajan osuus vuokratuloista ja niihin kohdistuvista menoista käsitellään hänen omassa verotuksessaan. Jokainen osaomistaja on omasta tulonhankinnastaan erikseen muistiinpano- ja ilmoitusvelvollinen. Kiinteistöyhtymä muodostuu, jos kiinteistön yhteisomistajat hakeutuvat yhteisesti arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta (katso Verohallinnon ohje Hakeutuminen arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta ). Tällöin he rekisteröityvät AVL 13 §:ssä tarkoitettuna yhtymänä ja samalla muodostuu TVL 4 §:ssä tarkoitettu verotusyhtymä. Kiinteistöyhtymä muodostuu myös, jos kiinteistön yhteisomistajat käyttävät kiinteistöä muussa arvonlisäverollisessa toiminnassa, esimerkiksi majoitustoiminnassa (katso Verohallinnon ohje Majoitustoiminnan arvonlisäverotus ). Jos toiminnan harjoittajaksi rekisteröidään AVL 13 §:n mukainen yhtymä, muodostetaan yhtymä myös tuloverotuksessa. Tuloverotuksessa yhtymä voi toiminnan luonteesta riippuen olla joko verotusyhtymä (kiinteistöyhtymä) tai elinkeinoyhtymä. Kiinteistöyhtymän osuudet määräytyvät kiinteistön omistusosuuksien mukaan. Sama kiinteistöyhtymä voi käsittää useita kiinteistöjä, jos niillä on samat omistajat ja he omistavat kaikki kiinteistöt samoin omistusosuuksin. Samoin omistusosuuksin omistetut kiinteistöt luetaan tuloverotuksessa samaan yhtymään kuuluviksi, vaikka osa niistä ei olisi arvonlisäverollisessa käytössä. Jos samat omistajat omistavat eri osuuksin useita sellaisia kiinteistöjä, jotka ovat arvonlisäverollisessa käytössä, niitä käsitellään erillisinä kiinteistöyhtyminä. Kiinteistöyhtymää ei muodostu, jos yhdessä kiinteistön ostavat henkilöt tekevät keskenään hallinnanjakosopimuksen, jonka perusteella kukin osaomistaja hallitsee rajoiltaan määriteltyä osaa kiinteistöstä. Vastaavasti aiemmin muodostunut kiinteistöyhtymä lakkaa, jos yhteisomistajat tekevät keskenään hallinnanjakosopimuksen. Maanmittauslaitoksen hallinnoimaan kiinteistötietojärjestelmään (Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta, 453/2002) kirjattu hallinnanjakosopimus sitoo myös kiinteistön määräosan uutta omistajaa. Hallinnanjakosopimuksen perusteella kukin osaomistaja voi itsenäisesti hakeutua hallitsemansa osan vuokrauksesta arvonlisäverovelvolliseksi tai käyttää sitä muulla tavoin. Kunkin osaomistajan tuloina verotetaan ne tulot, jotka hän hallitsemastaan osasta saa. Hallinnanjakosopimus ei kuitenkaan lopeta kiinteistön yhteisomistusta eikä muuta sen omistussuhteita. Se ei myöskään vaikuta kiinteistöveroon, joka määrätään jokaiselle osaomistajalle hänen omistamansa kiinteistön määräosan perusteella hallinnanjakosopimuksesta riippumatta (katso Kiinteistöverolain soveltamisohje ). Kiinteistöyhtymää ei muodostu puolisoiden kesken (tarkemmin edellä luvussa 2.1). Jos puolisot omistavat yhdessä muun kiinteistön kuin maatilan, sen vuokratuloista tai muista tuotoista verotetaan kumpaakin puolisoa heidän omistusosuuksiensa mukaan, vaikka he hakeutuisivatkin kiinteistön vuokrauksesta arvonlisäverovelvollisiksi. Arvonlisäverotus koko kiinteistöstä toimitetaan silloin vain toisen puolison nimissä, mutta toinenkin puoliso on vastuussa kiinteistön arvonlisäverosta. Puolisoita koskevia säännöksiä ei sovelleta enää sinä verovuonna, jonka aikana avo- tai aviopuolisot ovat yhteiselämänsä lopettaakseen muuttaneet pysyvästi erilleen. Jos eroavilla puolisoilla on sinä vuonna tai sen jälkeen vielä yhteistä arvonlisäverollista kiinteistön hallintaa tai vuokrausta, heidän yhteisomistuksestaan voi tässä vaiheessa muodostua kiinteistöyhtymä. Vastaavasti kiinteistöyhtymä voi muodostua toisen puolison kuoltua, jos leski ja kuolinpesä jatkavat yhteisesti omistetun kiinteistön arvonlisäverollista vuokrausta vielä kuolinvuoden jälkeen. Kiinteistöyhtymä muodostuu myös, jos kiinteistö perinnönjaossa jaetaan usealle perilliselle määräosin ja kiinteistö säilyy arvonlisäverotuksen piirissä. 2.3 Metsätalous - metsäyhtymä Jos maatilalla ei harjoiteta lainkaan maataloutta, vaan ainoastaan metsätaloutta, maatilan yhteiseen omistukseen tai hallintaan perustuvaa verotusyhtymää kutsutaan metsäyhtymäksi. Maatilana ei yleensä pidetä itsenäistä alle kahden hehtaarin suuruista kiinteistöä. Asiasta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Maatalous- ja metsämaan verovapaus kiinteistöverotuksessa . Metsäyhtymän osuudet määräytyvät metsätilan omistusosuuksien mukaan. Metsäyhtymässä ei voi olla osakkaana pelkästään irtaimen omaisuuden ja työpanoksen kautta. Metsäyhtymää ei muodostu erikseen omistetuista tiloista, vaikka niiden omistajat hoitaisivatkin metsiään yhteistoiminnassa. Metsämaan yhteisomistuksesta muodostuu yhtymä silloinkin, kun yhteisomistajat tekisivät metsämaasta keskinäisen hallinnanjakosopimuksen, joka kirjataan Maanmittauslaitoksen hallinnoimaan kiinteistötietojärjestelmään. Vakiintuneen verotuskäytännön mukaan hallinnanjakosopimus ei vaikuta metsätalouden pääomatulon verotukseen, joka perustuu kiinteistön omistukseen. Yhdessä omistetusta metsästä kertyvä metsätalouden pääomatulo jaetaan verotettavaksi omistusosuuksien mukaisesti kaikkien osakkaiden verotukseen, vaikka joku osakkaista hallitsisi hallinnanjakosopimuksen mukaan vain esimerkiksi tilaan kuuluvaa rakennusmaata. Samaan metsäyhtymään voi kuulua useita metsäkiinteistöjä, jos kaikilla kiinteistöillä on samat omistajat samoin omistusosuuksin. Jos eri metsäkiinteistöjen omistusosuudet poikkeavat toisistaan, niitä käsitellään erillisinä metsäyhtyminä, vaikka niillä olisi samat omistajat. Jos samat omistajat omistavat samoin osuuksin sekä metsätilan että muun kiinteistön, myös muu kiinteistö kuuluu samaan yhtymään. Metsäyhtymää ei muodostu puolisoiden kesken (tarkemmin edellä luvussa 2.1). Puolisoiden yhdessä harjoittamasta metsätaloudesta saadun tulon verotukseen sovelletaan kuitenkin verotusyhtymää koskevia säännöksiä (TVL 14 §). Vaikka tällöin ei muodostu verotusyhtymää, puolisoiden metsätaloudesta annetaan yhteinen veroilmoitus yhden puolison nimissä. Toiselle puolisolle kuuluvat osuudet tuloista, tappioista ja varoista siirretään omistusosuuden perusteella hänen verotukseensa. Puolisoiden yhteisesti harjoittaman metsätalouden määrittely poikkeaa verotusyhtymästä myös siten, että siihen luetaan sekä kummankin puolison yksin omistamat metsät että kaikki heidän yhteiset metsänsä, vaikka he omistaisivat ne erilaisin osuuksin (KHO 1993-B-513). Jos puolisot kuitenkin hallitsevat yksin omistamiaan metsiä pysyvästi itsenäisesti, he voivat antaa niistä vuosittain kumpikin oman metsätalouden veroilmoituksen. Jos heillä tällaisessa tilanteessa on lisäksi yhteistä metsää, yhteinen metsä liitetään yhden puolison veroilmoitukselle hänen yksin omistamiensa metsien kanssa, ja hän antaa yhden veroilmoituksen, jolla hän ilmoittaa sekä yksin omistamansa metsän että puolisoiden yhteisen metsätalouden tiedot. Toinen puoliso antaa oman veroilmoituksen niistä yksin omistamistaan metsistä, joita hän pysyvästi hallitsee itsenäisesti. Puolisot voivat myös olla osakkaina metsäyhtymissä. Puolisoiden osuuksia yhtymään kuuluvista metsistä ei lueta heidän yhteiseen metsätalouteensa. Puolisoita koskevia säännöksiä ei sovelleta enää sinä verovuonna, jonka aikana avo- tai aviopuolisot ovat yhteiselämänsä lopettaakseen muuttaneet pysyvästi erilleen. Jos eroavilla puolisoilla on sinä vuonna tai sen jälkeen vielä yhteisiä metsätiloja, muodostuu metsäyhtymä jo erovuonna ja koko erovuoden toiminnasta puolisoita verotetaan yhtymänä. Siihen eivät enää kuulu heidän erikseen omistamansa metsät. Jos heillä on eri omistusosuuksin omistettuja yhteisiä metsätiloja, niistä muodostuu erillisiä metsäyhtymiä. Toisen puolison kuoltua metsätalouden verotus muuttuu kuolinvuoden jälkeen siten, että kuolinpesää verotetaan vainajan metsistä ja leskeä omista metsistään. Jos metsiä omistetaan yhdessä, niistä muodostuu lesken ja kuolinpesän yhtymiä siten, että yhdessä yhtymässä on vain samoin omistusosuuksin omistettuja metsiä. Jos metsätila perinnönjaossa jaetaan usealle perilliselle määräosin, tästä muodostuu metsäyhtymä. Näitä tilanteita käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa . TVL 111 §:ssä säädetään metsätalouden pääomatulosta myönnettävästä menovarauksesta. TVL 111 §:ssä ei ole lainkaan säännöksiä metsätalouden tulouttamatta olevien varauksien käsittelystä omistusmuutosten yhteydessä. Lähtökohtaisesti metsätalouden varaukset on omistusmuutosten yhteydessä tuloutettava eikä niitä voi siirtää uusiin seurantayksiköihin. Verotuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että tietyissä tilanteissa metsätaloudessa muodostettu varaus voi siirtyä toimintaa jatkavalle metsäyhtymälle, jos metsätalouden varat siirtyvät samoista arvoista, toiminnan identiteetin voidaan katsoa säilyvän ja toiminta varallisuuskokonaisuutena pysyy samana. Näitä erityistilanteita on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Varaukset metsätalouden pääomatulojen verotuksessa . 2.4 Maatilan viljely tai hallinta - maatalousyhtymä Jos verotusyhtymä perustuu maatilan viljelyyn eli maatalouden harjoittamiseen yhteiseen lukuun, sitä kutsutaan maatalousyhtymäksi. Maatalousyhtymä voi muodostua maatilan yhteisen omistuksen tai hallinnan perusteella. Maatalousyhtymä voi muodostua myös siten, että erikseen omistettuja maatiloja aletaan viljellä yhteiseen lukuun. Osakkaaksi maatalousyhtymään voi tulla myös ilman kiinteistöomistusta tuomalla yhteisen maatalouden käyttöön vuokrattua peltoa tai merkittävästi irtainta omaisuutta ja työskentelemällä lisäksi yhtymän maataloudessa. Merkittäväksi katsotaan sellainen irtain omaisuus, joka vastaa vähintään 10 prosenttia toiminnassa käytettävästä irtaimesta omaisuudesta. Pelkkä työskentely tai pelkkä irtain omaisuus tai vuokrapelto ei muodosta osakkuutta. Maatalousyhtymän varallisuusosuuksien määrittelyssä voidaan siten ottaa maatilan omistusosuuksien ohella huomioon myös muun yhteisessä maataloudessa käytetyn omaisuuden omistussuhteet. Jos maataloutta harjoitetaan yhteiseen lukuun tiloilla, joita omistetaan erilaisin omistusosuuksin, voi syntyä useita verotusyhtymiä. Maatalouden tulot ja menot käsitellään silloinkin yhdessä maatalousyhtymässä, mutta sen lisäksi muodostetaan tarvittaessa metsä- ja kiinteistöyhtymiä osakkaiden poikkeavin omistusosuuksin omistamista kiinteistöistä. Maatalouden verotuksessa otetaan huomioon kaikilla tiloilla sijaitsevat yhteisen maatalouden käytössä olevat varat luvussa 3.4 kerrotulla tavalla. Metsätalouden tulo käsitellään erikseen eri yhtymissä. Esimerkki 1: A, B ja C harjoittavat yhteiseen lukuun maa- ja metsätaloutta tiloilla, joista osan he omistavat 1/3-osuuksin, mutta yhden tilan omistavat A ja B puoliosuuksin. Muodostuu kaksi verotusyhtymää: Maatalousyhtymä A, B ja C sekä Metsäyhtymä A ja B. Maatalousyhtymän A, B ja C maatalousverotuksessa otetaan huomioon myös Metsäyhtymän A ja B tilalla oleva maatalousmaa ja tuotantorakennukset, jotka ovat A:n, B:n ja C:n yhdessä harjoittaman maatalouden käytössä. Metsätalouden tulot käsitellään kummassakin yhtymässä erikseen. Maatalousyhtymän toimintaan voi maatalouden ohella kuulua metsätaloutta sekä maa- tai metsätalouden sivuelinkeinoiksi katsottavaa toimintaa. Maatalousyhtymää ei muodostu puolisoiden kesken (tarkemmin edellä luvussa 2.1). Jos puolisot harjoittavat yhdessä maataloutta, heihin sovelletaan yrittäjäpuolisoita koskevia säännöksiä, jotka poikkeavat yhtymää koskevista säännöksistä. Puolisoita koskevia säännöksiä ei sovelleta enää sinä verovuonna, jonka aikana puolisot ovat yhteiselämänsä lopettaakseen muuttaneet pysyvästi erilleen. Jos eroavilla puolisoilla on sinä vuonna tai sen jälkeen vielä yhteistä maataloutta, heille muodostuu maatalousyhtymä jo erovuonna ja koko erovuoden toiminnasta puolisoita verotetaan yhtymänä. Toisen puolison kuoltua sovelletaan yrittäjäpuolisoita koskevia säännöksiä vielä kuolinvuoden ajan. Yhtymää ei muodostu kuolinvuoden jälkeenkään, jos maatila oli joko kokonaan vainajan omistama tai puolisoiden yhteisesti omistama. Silloin maatalous verotetaan kuolinpesällä ositukseen ja perinnönjakoon saakka (KHO 2000:49). Jos yhdessä harjoitettuun maatalouteen kuitenkin kuuluu jotain lesken yksin omistamaa varallisuutta, esimerkiksi peltoja, muodostuu toiminnasta kuolinvuoden jälkeen lesken ja kuolinpesän maatalousyhtymä. Jos maatila jaetaan perinnönjaossa usealle perilliselle määräosin, muodostuu joko metsä- tai maatalousyhtymä. Näitä tilanteita käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa . 3 Verotusyhtymän tuloverotuksen pääperiaatteet 3.1 Yleistä Verotusyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen. Sille vahvistetaan kuitenkin maatalouden puhdas tulo tai tappiollinen puhdas tulo ja muun toiminnan puhdas tulo tai tappiollinen puhdas tulo . Verotusyhtymälle vahvistetut edellä mainitut puhtaat tulot tai tappiolliset puhtaat tulot jaetaan verotettavaksi osakkaiden verotuksessa niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän puhtaisiin tuloihin tai tappiollisiin puhtaisiin tuloihin (TVL 15 §). Verotusyhtymä on laskentayksikkö, jossa lasketaan tulot ja menot toiminnasta, jota harjoitetaan yhteiseen lukuun. Laskennan lopputulos jaetaan osakkaiden verotukseen. Yhteisten tulojen hankkimisesta johtuneet menot vähennetään yhteisistä tuloista siitä riippumatta, kuka osakkaista ne on maksanut. Lainojen korkoja ei käsitellä yhtymän verotuksessa, vaan ne vähennetään erikseen kunkin osakkaan omassa verotuksessa. Maataloutta, metsätaloutta, vuokraustoimintaa, sijoitustoimintaa ja muuta tulonhankkimistoimintaa koskee muistiinpanovelvollisuus, ellei toiminnan harjoittaja ole toiminnasta kirjanpitovelvollinen (Laki verotusmenettelystä 1558/1995, VML 12 §). Kun toimintaa harjoitetaan verotusyhtymässä yhteiseen lukuun, siitä tulee laatia verotusyhtymän yhteiset muistiinpanot. Muistiinpanoihin tulee sisältyä verotusta varten tarvittavat tiedot riittävästi eriteltyinä, ja niiden on perustuttava tositteisiin. Muistiinpanot ja tositteet on säilytettävä kuusi vuotta verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Tarkempia määräyksiä muistiinpanojen sisällöstä on Verohallinnon päätöksessä muistiinpanovelvollisuudesta . Verotusyhtymän varoina käsitellään yhteisesti omistetun kiinteistön lisäksi kaikkia niitä osakkaiden omistamia omaisuuseriä, jotka on otettu yhteisen toiminnan käyttöön ja merkitty verotusyhtymän muistiinpanoihin. Verotusyhtymän muistiinpanoihin voidaan kirjata vain ne omaisuuserät, joiden pääasiallinen käyttö on yhteiseen lukuun harjoitetussa tulonhankkimistoiminnassa. Jos omaisuuden pääasiallinen käyttö on muu, esimerkiksi jonkun osakkaan oma toiminta, yhtymän muistiinpanoihin kirjataan vain yhtymän käyttöä vastaava osa poistosta ja käyttökuluista. Jos yhtymän muistiinpanoihin kirjattua omaisuutta käytetään osittain myös muuhun tarkoitukseen kuin yhtymän tulonhankkimistoimintaan, muuta käyttöä vastaava osa käyttökuluista ja poistosta siirretään menonkorjauksella asianomaiseen käyttökohteeseen. Kaikki verotusyhtymän toiminnassa käytettävät omaisuuserät eivät aina ole kaikkien osakkaiden yhteisiä, vaan ne voivat olla kenen tahansa osakkaan omistamia. Silti esimerkiksi yhteisessä tulonhankkimiskäytössä olevien koneiden hankintamenot vähennetään poistoina yhteisistä tuloista siitä riippumatta, kuka osakkaista ne omistaa. Osakkaan omistaman omaisuuden kirjaaminen yhtymän muistiinpanoihin ei vaikuta omaisuuden omistukseen. Se ei myöskään ole sellainen "sijoitus yhtymään", josta säädetään TVL 26 §:ssä. Mainittu säännös ei nykymuodossaan sovellu verotusyhtymiin, vaikka se sanamuotonsa mukaan koskee yleisesti yhtymiä. Säännöksen viimeisintä muutosta koskevista lainvalmisteluasiakirjoista (HE 105/1996) ilmenee, että muutosta tehtäessä säännöksen on tarkoitettu koskevan henkilöyhtiöitä. Kun verotusyhtymä muodostuu suoraan maatilan tai muun kiinteistön yhteisen omistuksen tai hallinnan perusteella ilman että kiinteistöä nimenomaisesti sijoitettaisiin yhtymään, ei muunkaan omaisuuden ottaminen yhteiseen käyttöön voi olla TVL 26 §:ssä tarkoitettu sijoitus. Omaisuuden hankintameno siirtyy verotusyhtymän laskentaan sellaisena kuin se on omaisuuden omistajan verotuksessa. Koska verotusyhtymä on vain laskentayksikkö, se ei voi tehdä sopimuksia osakkaidensa kanssa eikä esimerkiksi ostaa heiltä omaisuutta tai maksaa korvauksia sen käytöstä. Ulkopuolistenkin kanssa sopimuksia voivat tehdä vain osakkaat. Jos verotusyhtymän nimi ja y-tunnus merkitään sopimusosapuoleksi johonkin, osapuolena ovat tosiasiassa osakkaat. Vastaavasti jos verotusyhtymän nimi ja y-tunnus merkitään osuuskunnan jäsenluetteloon tai osakeyhtiön osakasluetteloon, on näissäkin tilanteissa osapuolena tosiasiassa verotusyhtymän osakkaat eikä verotusyhtymä. Verotusyhtymään on kuitenkin vakiintuneesti sovellettu TVL 31 §:n 1 momentin 2 kohtaa: Tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat muun ohessa: yhtymän tulonhankinnassaan työskennelleelle osakkaalleen maksama kohtuulliseksi katsottava palkka . Tämän perusteella on katsottu, että verotusyhtymä voi maksaa osakkaalleen palkkaa tai työkorvausta, joka vähennetään yhtymän verotettavan tulon laskennassa ja joka on osakkaan veronalaista tuloa. Samalla perusteella on katsottu, että verotusyhtymä voi maksaa osakkailleen matkakustannusten korvauksia yhtymän tulonhankintaan liittyvistä matkoista. 3.2 Kiinteistöyhtymä Kiinteistöyhtymän tulot ovat tavallisesti vuokratuloja. Vuokratulot ja niihin kohdistuvat menot lasketaan Verohallinnon ohjeessa Vuokratulojen verotus kuvatulla tavalla. Kiinteistöyhtymällä voi olla myös muita yhteisestä kiinteistöstä saatuja pääomatuloja, esimerkiksi maa-ainestuloja, joiden laskemisesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Maa-aineksista saatavat tulot luonnollisen henkilön verotuksessa . Kiinteistöyhtymän tuloina ei sen sijaan käsitellä osakkaiden mahdollisen muun yhteistoiminnan tuloja, esimerkiksi osakehuoneistojen vuokratuloja tai yhteisen sijoitustoiminnan tuloja, vaan kutakin osakasta verotetaan näistä tuloista erikseen. Kiinteistöyhtymässä on kaksi vaihtoehtoista tapaa käsitellä yhteisestä tulonhankkimistoiminnasta aiheutuvia osakkaiden matkakuluja: Kulut voidaan joko vähentää yhtymän laskennassa matkakuluina, tai yhtymä voi maksaa osakkailleen matkakustannusten korvauksia ja vähentää maksamansa korvaukset. Jos korvauksia ei makseta, matkakulut vähennetään yhtymän laskennassa samalla tavoin kuin ne vähennettäisiin yksittäisen verovelvollisen verotuksessa. Matkakulujen vähentämistä vuokratuloista käsitellään Vuokratulojen verotus -ohjeessa. Vastaavalla tavalla vähennetään myös maa-aineksista saatujen tulojen tai muiden pääomatulojen hankkimisesta johtuneet matkakulut. Jos kiinteistöyhtymä maksaa osakkaalleen matkakustannusten korvauksia muualle kuin yhtymän kiinteistöille tehdyistä yhtymän tulonhankkimistoimintaan liittyvistä matkoista, korvaukset ovat osakkaalle verovapaita samoin edellytyksin kuin työnantajan palkansaajille maksamat korvaukset. Korvausten verovapauden edellytyksiä käsitellään Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa . Verovapaiden korvausten enimmäismäärät ovat vuosittain annettavassa Verohallinnon päätöksessä ( Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista ). Verovapaita korvauksia ei voida maksaa yhtymän kiinteistöille tehdyistä matkoista, vaan niistä maksetut korvaukset ovat osakkaan veronalaista tuloa. Kun tuloista on vähennetty niihin kohdistuvat menot, saadaan yhtymän muun toiminnan puhdas tulo tai tappio. Se jaetaan osakkaiden verotukseen kiinteistön omistuksen mukaisissa suhteissa. Osakkaan verotuksessa tulo on pääomatuloa (TVL 39 §:n 3 momentti) ja tappio vähennetään hänen pääomatuloistaan (TVL 59 §:n 3 momentti). Jos osakkailla on kiinteistön hankinnasta johtuneita lainoja, niiden korot käsitellään heidän omassa verotuksessaan Verohallinnon ohjeessa Korkojen vähentäminen henkilöverotuksessa kerrotulla tavalla. 3.3 Metsäyhtymä Metsäyhtymän tulot ovat yleensä metsätalouden tuloja. Metsäyhtymällä voi olla myös muita yhtymän kiinteistöiltä saatuja muun toiminnan tulolähteen tuloja, esimerkiksi maa-ainestuloja ja vuokratuloja maatalousmaasta ja metsästä. Verovuodesta 2025 alkaen maatalousmaan ja metsän vuokratulot ovat suoraan pääomatulona verotettavia TVL 32 §:n 2 momentin ja MVL 21 §:n 2 momentin mukaisesti. Yhtymän metsätilalta ja muilta yhtymään kuuluvilta kiinteistöiltä saadut rakennusten vuokratulot käsitellään MVL 5 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisesti yhtymän maatalouden tuloina siitä riippumatta, onko yhtymä niistä arvonlisäverovelvollinen vai ei. Edellä mainittuja tuloja ja niihin kohdistuvia vähennyksiä ohjaavat Verohallinnon ohjeet Maa-aineksista saatavat tulot luonnollisen henkilön verotuksessa , Maatalouden vuokratulojen verotus , Vuokratulojen verotus sekä Luonnontuotetulojen verotus . Metsäyhtymällä on verotuskäytännössä katsottu voivan olla korkotuloa silloin, jos puukaupasta saatava tulo kokonaan tai osittain jätetään puunostajan tarjoamalle tilille kasvamaan korkoa. Puukaupasta saatu tulo katsotaan tällöinkin TVL 110 §:n 1 momentin mukaisesti sen vuoden tuloksi, jolloin se on saatu vallintaan. Metsäyhtymän nimiin ei kuitenkaan voida puukauppatuloillakaan hankkia esimerkiksi osakkeita tai osuuksia, koska yhtymä ei voi omistaa mitään. Verotusyhtymä ei myöskään voi antaa pääomalainaa tai muita lainoja ja saada siten niistä korkotuloa. Metsäyhtymän tuloina ei myöskään käsitellä osakkaiden mahdollisia muita yhteisiä tuloja, jotka eivät liity yhtymään kuuluviin kiinteistöihin. Osakkaat ilmoittavat osuutensa niistä ja niihin kohdistuvista menoista suoraan omilla veroilmoituksillaan. Metsäverotukseen kuuluvat vähennykset ja varaukset tehdään verotusyhtymän laskennassa lukuun ottamatta metsälahjavähennystä, yrittäjävähennystä ja lainojen korkoja, jotka vähennetään kunkin osakkaan omassa verotuksessa (TVL 30 a § ja 55 b §). Metsävähennys tehdään yhtymässä (TVL 55 §) eikä osakas voi tehdä sitä omasta tulo-osuudestaan (KHO 2001:54). Yhtymän metsävähennysoikeus muodostuu osakkaiden metsävähennysoikeudesta. Se perustuu osakkaiden omistamien yhtymään kuuluvien metsäkiinteistöjen hankintamenoihin Verohallinnon ohjeessa Metsävähennys kuvatulla tavalla. Esimerkki 2: Yhtymän metsävähennyspohjan muodostuminen eri tilanteissa. A ja B ostavat yhdessä metsätilan. Yhtymän A ja B metsävähennyspohja on 75 prosenttia metsän ostohinnasta ja muista hankintamenoon luettavista eristä. C on omistanut metsätilan yksin, myynyt puuta ja tehnyt metsävähennyksiä. C myy puolet metsästä D:lle. Yhtymän C ja D metsävähennyspohja muodostuu C:llä luovutuksen jälkeen jäljellä olevasta metsävähennysoikeudesta, johon lisätään 75 prosenttia D:n ostohinnasta ja muista hänen hankintamenoonsa luettavista eristä. E on omistanut metsätilan yksin vuodesta 1990 alkaen eikä hänellä siten ole metsävähennysoikeutta. E myy puolet metsästä F:lle. Yhtymän E ja F metsävähennyspohjaksi muodostuu 75 prosenttia F:n ostohinnasta ja muista hänen hankintamenoonsa luettavista eristä. G on omistanut metsätilan yksin vuodesta 1990 alkaen eikä hänellä siten ole metsävähennysoikeutta. G lahjoittaa puolet metsästä H:lle. Yhtymälle G ja H ei muodostu lainkaan metsävähennyspohjaa eikä tämä metsä kuulu metsävähennysjärjestelmän piiriin. Vaikka yhtymän metsävähennyspohja voi muodostua osakkaiden erisuuruisista metsävähennysoikeuksista, ei sitä yhtymän metsätulon laskennassa erotella eri osakkaiden osuuksiin, vaan yhtymä käyttää metsävähennyspohjaansa jakamattomana kokonaisuutena. Silloinkin kun vain osa osakkaista on tuonut metsävähennyspohjaa, yhtymä voi tehdä metsävähennyksiä koko yhteisomistetun metsän tuloista. Yhtymä ei kuitenkaan voi tehdä metsävähennystä sellaisesta metsästä saadusta metsätulosta, joka ei ole lainkaan metsävähennysjärjestelmän piirissä. Jos yhtymän metsätalouden tulojen hankinnassa käytetään osakkaiden omistamia koneita, niiden hankintamenot vähennetään yhtymän tulonlaskennassa siten kuin kuvataan Verohallinnon ohjeessa Metsätalouden pääomatulon hankinnassa käytettävien koneiden hankintamenon vähentäminen . Osakkaille yhtymän metsätaloudesta aiheutuvien matkakustannusten korvaamista ja vähentämistä käsitellään Verohallinnon ohjeessa Metsätalouden matkakustannukset . Jos yhtymän metsästä myydään puuta hankintakaupalla ja hakkuu- tai kuljetustyötä tekee joku osakkaista tai osakkaan perheenjäsen, osa puunmyyntitulosta erotetaan hankintatyön arvoksi (TVL 63 §). Hankintatyön arvo on verovapaata 125 m 3 :n puumäärään asti maatilaa ja verovuotta kohti. Siltä osin kuin valmistetun tai kuljetetun puun määrä ylittää 125 m 3 :a, hankintatyön arvo on työn tehneiden osakkaiden tai perheenjäsenten veronalaista ansiotuloa. Se jaetaan heidän ansiotulokseen heidän työpanostensa suhteessa. Hankintatyö arvioidaan rahana siihen määrään, joka siitä työstä olisi suoritettava palkatulle henkilölle. Hankintatyötä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Hankintatyö verotuksessa . Muun selvityksen puuttuessa hankintatyön arvo määritettään vuosittain päivitettävässä Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa kerrotulla tavalla. Muilta osin yhtymän puukauppatulot ja muut metsätalouden tulot ovat pääomatuloa. Niistä sekä mahdollisista muista suoraan pääomatulona verotettavista kiinteistön hallintaan liittyvistä tuloista, kuten metsän vuokratuloista ja maa-ainestuloista muodostuu yhtymälle muun toiminnan puhdas tulo tai tappio, joka jaetaan verotettavaksi osakkaiden verotukseen metsäkiinteistöjen omistuksen mukaisissa suhteissa. Osakkaan verotuksessa metsätalouden pääomatulojen tulo-osuudesta vähennetään viisi prosenttia yrittäjävähennyksenä (TVL 30 a §) ja sen jälkeen mahdollinen metsälahjavähennys (katso Verohallinnon ohje Metsälahjavähennys ). Yhtymästä osakkaalle jaettu tappio vähennetään osakkaan pääomatuloista. Tappion määrään ei vaikuta yrittäjävähennys eikä tappiollisesta tuloksesta voi tehdä metsälahjavähennystä. Jos osakkaalla on metsää myös yhtymän ulkopuolella yksin tai puolisonsa kanssa tai jos hän on osakkaana useissa metsäyhtymissä, kaikista metsistä hänelle tulevat puhtaat tulot ja tappiot yhdistetään. Yrittäjävähennys ja metsälahjavähennys tehdään vasta näin lasketusta tulojen yhteismäärästä, jos se on positiivinen. Jos osakkailla on yhtymän metsätaloudesta johtuneita lainoja, niiden korot vähennetään osakkaiden omassa verotuksessa tulonhankkimisvelan korkoina Verohallinnon ohjeessa Korkojen vähentäminen henkilöverotuksessa kerrotulla tavalla. 3.4 Maatalousyhtymä Maatalousyhtymällä voi olla tuloja sekä maataloudesta että metsätaloudesta. Metsätalouden tulot ja niihin kohdistuvat vähennykset käsitellään samoin kuin metsäyhtymän tulon laskennassa. Maatalousyhtymällä voi olla myös muita yhtymän kiinteistöiltä saatuja muun toiminnan tulolähteen tuloja, esimerkiksi maa-ainestuloja ja vuokratuloja maatalousmaasta ja metsästä. Verovuodesta 2025 alkaen maatalousmaan ja metsän vuokratulot ovat suoraan pääomatulona verotettavia TVL 32 §:n 2 momentin ja MVL 21 §:n 2 momentin mukaisesti. Yhtymän maatilalta ja muilta yhtymään kuuluvilta kiinteistöiltä saatuja maatalouden tai muun toiminnan tulolähteen vuokratuloja käsitellään yhtymän tuloina siitä riippumatta, onko yhtymä niistä arvonlisäverovelvollinen vai ei. Edellä mainittuja tuloja ja niihin kohdistuvia vähennyksiä koskevat Verohallinnon ohjeet Maa-aineksista saatavat tulot luonnollisen henkilön verotuksessa , Maatalouden vuokratulojen verotus , Vuokratulojen verotus sekä Luonnontuotetulojen verotus . Tässä luvussa käsitellään yhtymän maatalouden tulojen verotusta. Maatalouden tulot ja maatalouteen kuuluvat vähennykset ja varaukset käsitellään verotusyhtymän laskennassa lukuun ottamatta osakkaan kodin ja yhtymän maatilan välisten matkojen kustannuksia, yrittäjävähennystä ja lainojen korkoja, jotka kuuluvat osakkaan verotukseen. Maatalousyhtymän matkakustannusten käsittelystä on Verohallinnon kannanotto Matkakulut maatalousyhtymän ja maataloutta harjoittavan kuolinpesän verotuksessa . Maatalouden tuloista, vähennyksistä ja varauksista lasketaan yhtymälle maatalouden puhdas tulo tai tappio . Se jaetaan osakkaiden verotukseen heidän ilmoittamiensa tulo-osuuksien mukaisesti. Tulo-osuudet perustuvat maatalousyhtymässä tavallisesti osakkaiden työpanosten suhteeseen. Jos osakkaalla on yhtymän maatalouteen kohdistuvia lainoja, niiden korot vähennetään hänelle yhtymästä jaetusta maatalouden tulo-osuudesta (TVL 15 §:n 3 momentti). Lisäksi vähennetään ne yhtymän maatalouden tappiot, jotka on vahvistettu osakkaan aikaisempien vuosien tappioiksi (TVL 39 §). Näiden vähennysten jälkeen osakkaan maatalouden tulo-osuudesta vähennetään viisi prosenttia yrittäjävähennyksenä (TVL 30 a §). Osakkaan maatalouden tulo-osuus jaetaan osakaskohtaisten vähennysten jälkeen ansio- ja pääomatulojen osuuksiin (TVL 39 §). Pääomatuloa on määrä, joka vastaa 20 prosentin vuotuista tuottoa osuudelle, joka osakkaalla on ollut yhtymän edellisen vuoden yhtymävarallisuudesta. Vaihtoehtoisesti osakkaalla on oikeus vaatia pääomatulo-osuudeksi myös 10 prosenttia yhtymävarallisuudesta tai että tulo verotetaan kokonaan ansiotulona. Vaatimus on esitettävä maatalousyhtymän veroilmoituksessa ennen osakkaan verovuoden verotuksen päättymistä. Muu osa osakkaan maatalouden tulo-osuudesta on ansiotuloa. Pääomatulo-osuuteen vaikuttava osakkaan yhtymävarallisuus saadaan laskemalla ensin yhteen kaikki yhtymän maatalouden varat siten kuin Verohallinnon ohjeessa Maatalouden nettovarallisuus tuloverotuksessa kerrotaan. Maatalousyhtymän nettovarallisuuteen luetaan yhteisen maatalouden käytössä olevat varat myös siltä osin kuin ne sijaitsevat osakkaiden erikseen omistamilla tiloilla tai sellaisilla tiloilla, joista on eri omistusosuuksien vuoksi muodostettu erillisiä yhtymiä (katso edellä luku 2.4). Edellä mainitun ohjeen mukaisesti varoihin lisätään 30 prosenttia yhtymän maksamista palkoista edellisten 12 kuukauden ajalta. Näin saatu summa jaetaan osakkaiden osuuksiin heidän omistuksensa suhteessa. Velkoja ei pääsääntöisesti käsitellä yhtymän laskennassa, vaan jokaisen osakkaan osuudesta vähennetään osakkaan verotuksessa hänen yhtymän maatalouteen kohdistuvat velkansa. Sekä varat että velat otetaan huomioon sellaisina kuin ne olivat tulon verovuotta edeltäneen verovuoden lopussa. Jos osakkaan osuus yhtymän maatalouden tulosta on tappiollinen tai jos tulos on tappiollinen sen jälkeen, kun osakkaan tulo-osuudesta on vähennetty hänen yhtymän maatalouteen kohdistuvien velkojensa korot, hän voi vaatia tappion vähentämistä tappiovuoden muista pääomatuloistaan. Jos hän ei esitä tällaista vaatimusta ennen verovuoden verotuksen päättymistä, tappio vähennetään hänen samasta yhtymästä saamistaan maatalouden tulo-osuuksista seuraavan 10 verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy. Jos maatalousyhtymän osakas harjoittaa maataloutta myös yhtymän ulkopuolella omaan lukuunsa tai jos hän on osakkaana useissa yhtymissä, sekä yhtymistä jaetut maatalouden tulo-osuudet että omasta maataloudesta saatu tulo tai tappio luetaan hänen verotuksessaan samaan maatalouden tulolähteeseen (KHO 2005:66). Osakkaan oman maatalouden tappio vähennetään siten ensisijaisesti hänelle yhtymistä jaetuista maatalouden tulo-osuuksista. Osakkaalle yhtymästä edellä mainituin tavoin muodostunutta maatalouden tappiota ei kuitenkaan vähennetä hänen oman maataloutensa tulosta eikä myöskään hänelle toisesta yhtymästä jaetusta tulosta, vaan se vähennetään hänen samasta yhtymästä saamistaan maatalouden tulo-osuuksista seuraavan 10 verovuoden aikana, ellei hän ole vaatinut sen vähentämistä tappiovuoden pääomatuloistaan (TVL 119:n 3 momentti). Osakkaan osuus maatalousyhtymän mahdollisesta muun toiminnan puhtaasta tulosta on pääomatuloa ja muun toiminnan mahdollinen tappio vähennetään hänen pääomatuloistaan. 4 Verotusyhtymän osakasmuutokset 4.1 Yleistä Osuus verotusyhtymästä ei ole osakeyhtiön osakkeiden tai henkilöyhtiön yhtiömiesosuuden kaltainen omaisuuserä, joka itsessään voisi olla luovutuksen kohteena sinänsä. Verotusyhtymän osakkuudet vaihtuvat, kun yhtymän osakkaat luovuttavat omistamiaan osuuksia yhtymän käytössä olevasta omaisuudesta. Luovutusten seurauksena osakkaiden osuudet yhtymässä muuttuvat tai osakas vaihtuu. Luovutus voi johtaa myös yhtymän lakkaamiseen tai uuden yhtymän muodostumiseen. Kun osakas luovuttaa omistamansa määräosan yhtymään kuuluvasta kiinteistöstä tai muusta omaisuudesta toiselle osakkaalle tai henkilölle, luovutus ei tapahdu yhtymän osakkaiden yhteiseen lukuun. Luovuttava osakas saa luovutushinnan kokonaan itselleen ja myös siihen liittyvät veroseuraamukset kohdistuvat hänelle. Luovutus voi silti vaikuttaa myös muiden yhtymän osakkaiden verotukseen, koska se voi muuttaa yhtymän verotuslaskennassa käsiteltäviä omaisuuden hankintamenoja. Jokaiseen luovutukseen sisältyvän omaisuuserän hankintameno yhtymässä muuttuu pääsääntöisesti niin, että siitä erotetaan luovutettua osuutta vastaava osa luovuttajan luovutusvoiton verotuksessa huomioitavaksi ja siihen lisätään saman omaisuuden luovutuksen saajan verotuksessa muodostuva hankintameno. Näin muodostunutta hankintamenoa käsitellään yhtymän laskennassa kokonaisuutena omaisuuden laadun mukaan. Jos yhtymä säilyy muutoin ennallaan, muutoksen vaikutus ei kohdistu vain luovutuksensaajan verotukseen, vaan jakautuu kaikille yhtymässä jatkaville osakkaille hankintamenosta tehtävien poistojen poistopohjan muutoksen kautta. Esimerkkejä hankintamenon muuttumisesta on jäljempänä eri verotusyhtymätyyppien kohdalla. Vakiintuneen verotuskäytännön mukaan osakkaiden vaihtumisen tai heidän keskinäisten osuuksiensa muuttumisen ei katsota purkavan yhtymää eikä muuttavan sitä toiseksi yhtymäksi, jos ainakin osa osakkaista jatkaa yhtymässä ja toiminnan kohde säilyy pääpiirteiltään ennallaan. Yhtymä kuitenkin muuttuu, jos samassa yhtymässä on useita kiinteistöjä ja luovuttaja ei luovuta samansuuruista osuutta niistä kaikista. Kun luovutuksen jälkeen kaikkia kiinteistöjä ei enää omisteta samansuuruisin osuuksin, ne eivät enää voi kuulua samaan yhtymään. Yhtymään kuuluvan omaisuuden luovutus voi myös johtaa yhtymän lakkaamiseen, jos yhtymässä on luovutuksen jälkeen vain yksi osakas tai osakkaina ovat vain aviopuolisot. Näitä tilanteita käsitellään ohjeen luvussa 5. Jos yhtymä säilyy samana, myös yhtymän y-tunnus säilyy ennallaan. Osakkaan vaihtuessa tai osuuksien muuttuessa verovuoden aikana verovuoden tulo jaetaan pääsääntöisesti sekä omistusaikojen että -osuuksien suhteessa siten, että kutakin osakasta verotetaan siitä tulosta, joka on kertynyt hänen omistusaikanaan yhtymälle. Maatalousyhtymässä tulo voi kuitenkin osakkaiden ilmoituksen perusteella jakautua toisinkin. Osakkaat eivät aina omista kaikkea verotusyhtymän käytössä olevaa omaisuutta samoin osuuksin, vaan heillä saattaa olla erilaisia omistusosuuksia eri omaisuuseriin. Eri omaisuuseristä saatetaan myös luovuttaa erisuuruisia osuuksia eri tahoille. On tärkeää, että yhtymän ja osakkaiden muistiinpanoista on kaikissa luovutustilanteissa saatavissa verotusratkaisujen pohjaksi riittävät tiedot omistusosuuksista ja hankintamenoista, ja että tiedot esitetään Verohallinnolle siinä yhteydessä, kun luovutustilannetta ensimmäisen kerran käsitellään verotuksessa. Tässä ohjeessa käsitellään verotuksen pääperiaatteet tavanomaisimmissa luovutuksissa, joissa luovutetaan kerralla sama osuus kaikenlaiseen yhtymän omaisuuteen. 4.2 Vastikkeellisuus, vastikkeettomuus tai lahjanluonteisuus Osuus verotusyhtymään kuuluvaan omaisuuteen voi siirtyä käypään hintaan tehdyllä kaupalla, alihintaisella kaupalla tai kokonaan vastikkeettomasti, esimerkiksi lahjana tai perintönä. Alihintaisen luovutuksen verovaikutukset riippuvat siitä, ylittääkö kauppahinta tai muu vastike ¾ luovutettavan osuuden käyvästä arvosta. Jos vastike on enintään ¾ käyvästä arvosta, luovutus on lahjanluonteinen. Vastikkeeksi katsottavista eristä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa sekä ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa . Jos luovutukseen sisältyy osuuksia monenlaisesta omaisuudesta, esimerkiksi useista kiinteistöistä tai kiinteän omaisuuden ohella irtaimesta omaisuudesta, osuuden kauppahinta jaetaan eri omaisuuserien kesken niiden käypien arvojen suhteessa. Sen vuoksi on tärkeää, että kaikilla osapuolilla on jo luovutusta tehtäessä yhtenevä käsitys niiden omaisuuserien käyvistä arvoista, joiden osuuksia luovutukseen sisältyy. Jos luovutuskirjassa tai muutoin esitetyt luovutettujen omaisuuserien arvot poikkeavat niiden käyvistä arvoista, kauppahinnan jakoa oikaistaan verotuksessa. Näin tehdään esimerkiksi silloin, jos erityisen korkea arvo on määritetty sellaiselle omaisuudelle, jonka luovutus on luopujalle verovapaa mutta jatkavalle yhtymälle tai osakkaalle vähennyskelpoinen. Kauppahinta jaetaan tällaisissakin tilanteissa omaisuuserien käypien arvojen suhteessa. Seuraavassa käsitellään erilaisten luovutusten vaikutuksia myyjäosakkaan verotukseen ja yhtymän laskentaan silloin, kun yhtymää pidetään luovutuksen jälkeen edelleen samana yhtymänä. Luku 4.4 koskee vastikkeellista luovutusta, jolla tässä tarkoitetaan sekä käypään hintaan tehtävää luovutusta, että sellaista alihintaista luovutusta, jossa vastike ylittää ¾ luovutettavan omaisuuden käyvästä arvosta. Luku 4.5 koskee vastikkeetonta luovutusta ja luku 4.6 lahjanluonteista luovutusta. Jäljempänä esimerkeissä ei ole otettu huomioon hankintamenoon luettavaa varainsiirtoveroa, jotta luvut säilyisivät yksinkertaisina. 4.3 Arvonlisäverotus yhtymän säilyessä samana yhtymänä Arvonlisäverotuksessa yhtymä on erillinen verovelvollinen. Tässä luvussa kuvattavat osakkaiden väliset omaisuuden luovutukset eivät vaikuta arvonlisäverotukseen, jos luovutuksen kohteena ollut omaisuus luovutuksen jälkeenkin säilyy samalla yhtymällä vähennykseen oikeuttavassa käytössä. Luovutuksesta ei tällöin aiheudu suoritettavaa eikä vähennettävää veroa. Jos yhtymällä vähennykseen oikeuttavassa käytössä ollutta omaisuutta siirtyy pois yhtymän vähennykseen oikeuttavasta käytöstä, yhtymän on suoritettava arvonlisäveroa luovutuksen luonteesta riippuen joko myynnin verona tai oman käytön verona. Yhtymällä vähennykseen oikeuttavassa käytössä olleen omaisuuden luovuttajaksi katsotaan arvonlisäverotuksessa yhtymä silloinkin, kun muissa verolajeissa luovuttajaksi katsotaan yhtymän osakas. Tilanteita, joissa yhtymä luovutuksen johdosta lakkaa tai muuttuu toiseksi yhtymäksi, käsitellään luvussa 5.3. 4.4 Vastikkeellinen osuuden luovutus yhtymän säilyessä samana yhtymänä 4.4.1 Kiinteistöyhtymä Kiinteistön määräosan vastikkeellisesta luovutuksesta sekä irtaimen omaisuuden osuuksien luovutuksista lasketaan myyjäosakkaalle luovutusvoitot tai -tappiot määräosa- ja esinekohtaisesti. Luovutusvoiton verovapautta koskevia säännöksiä sovelletaan osuuksien luovutuksiin samalla tavoin kuin kokonaisten kiinteistöjen luovutuksiin. Siten esimerkiksi luovuttajan omana vakituisena asuntona käytetyn rakennuksen osuuden luovutus voi olla verovapaa, jos TVL 48 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Verovapauden edellytyksiä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Verovapaa oman asunnon luovutus sekä Kokonaan tai osittain verovapaat luovutusvoitot henkilöverotuksessa . Veronalaista luovutusvoittoa laskettaessa myyntihinnasta vähennetään hankintameno ja myyntikulut tai hankintameno-olettama siten kuin kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa . Kiinteistön määräosan hankintamenon pohjana on osakkaalle osuuden hankinnasta muodostunut hankintameno. Tätä hankintamenoa korjataan osakkaan omistusaikana tapahtuneilla lisäyksillä ja vähennyksillä, esimerkiksi osakkaan osuudella yhtymän laskentaan kirjatuista rakennuskustannuksista, perusparannuksista ja verotuksessa tehdyistä poistoista. Käytännössä luovutetun määräosan hankintameno lasketaan erottamalla yhtymän laskennassa olevasta kiinteistön poistamattomasta hankintamenosta luovutetun osan osuus vähennettäväksi hankintamenona osakkaan luovutusvoiton tai -tappion laskennassa. Esimerkki 3: myyjäosakkaan verotus. A ja B ostivat rakentamattoman tontin 50 000 eurolla puoliosuuksin. Myöhemmin B myi puolet osuudestaan C:lle 20 000 eurolla. Osuudet kiinteistöstä olivat sen jälkeen A ½, B ¼ ja C ¼. A, B ja C rakensivat tontille rakennuksen, jonka he kustansivat ja omistivat tonttiosuuksiensa suhteessa. He hakeutuivat yhtymänä arvonlisäverovelvolliseksi rakennuksen vuokraamisesta. Samalla syntyi tuloverotuksessa kiinteistöyhtymä A, B ja C. Kiinteistöyhtymälle laskettiin rakennuksen hankintamenoksi A:n, B:n ja C:n maksamat rakennuskustannukset, yhteensä 500 000 euroa. Yhtymä vähensi rakennuksen hankintamenoa poistoina vuokratuloista. Poistamatonta hankintamenoa jäi jäljelle 400 000 euroa. C myy osuutensa kiinteistöstä D:lle 150 000 eurolla. C:n luovutusvoitto lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään C:n tonttiosuuden hankintameno 20 000 euroa sekä C:n osuutta vastaava ¼ rakennuksen poistamattomasta hankintamenosta yhtymän laskennassa eli 400 000 eurosta. Yhteensä vähennetään siis 120 000 euroa, joten C:n veronalainen luovutusvoitto on 30 000 euroa. Yhtymää pidetään osuuden luovutuksen jälkeen edelleen samana yhtymänä, jos ainakin osa osakkaista jatkaa yhtymässä ja toiminnan kohde säilyy pääpiirteissään samana. Omaisuuden hankintamenot yhtymän laskennassa muuttuvat niin, että luovutetun osan entinen hankintameno poistuu ja tilalle tulee saman osan hankintameno sellaisena, kuin se luovutuksensaajalle muodostui. Esimerkki 3 jatkuu: yhtymän laskenta. Kun kiinteistöyhtymän A, B ja C osakas C myi osuutensa kiinteistöstä D:lle, yhtymän nimi muuttui kiinteistöyhtymäksi A, B ja D. Yhtymää pidetään kuitenkin edelleen samana yhtymänä, koska kaikki osakkaat eivät vaihtuneet. D maksoi kiinteistöosuudesta 150 000 euroa. Se jakautui tonttiosuuden ja rakennusosuuden kesken tontin ja rakennuksen käypien arvojen suhteessa siten, että tontin osuus oli 30 000 euroa ja rakennuksen osuus 120 000 euroa. Rakennuksen poistamaton hankintameno yhtymän laskennassa oli ennen C:n ja D:n välistä luovutusta 400 000 euroa. Kun tästä erotettiin C:n ¼ osuus eli 100 000 euroa, yhtymälle jäi 300 000 euroa. Siihen lisätään rakennuksen osuus D:n maksamasta kauppahinnasta, siis 120 000 euroa. Rakennuksen poistamattomaksi hankintamenoksi yhtymän laskennassa tulee siis 420 000 euroa. Kiinteistöyhtymä A, B ja D jatkaa poistojen tekemistä tästä summasta. 4.4.2 Metsäyhtymä Metsäkiinteistön määräosan vastikkeellisesta luovutuksesta sekä irtaimen omaisuuden osuuksien luovutuksista lasketaan myyjäosakkaalle luovutusvoitot tai -tappiot määräosa- ja esinekohtaisesti. Luovutusvoiton verovapautta koskevia säännöksiä sovelletaan osuuksien luovutuksiin samalla tavoin kuin kokonaisten kiinteistöjen luovutuksiin. Metsäkiinteistön osuuden luovutus voi siten olla verovapaa, jos TVL 48 §:ssä säädetyt sukulaisuus- ja omistusaikaedellytykset täyttyvät. Metsäkiinteistön luovutuksen verovapauden edellytyksiä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa sekä Kokonaan tai osittain verovapaat luovutusvoitot henkilöverotuksessa . Veronalaista luovutusvoittoa laskettaessa myyntihinnasta vähennetään hankintameno ja myyntikulut tai hankintameno-olettama siten kuin kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa . Kiinteistön määräosan hankintamenon pohjana on osakkaalle osuuden hankinnasta muodostunut hankintameno. Hankintamenoon vaikuttavat lisäksi yhtymän laskennassa tehdyt vähennykset ja lisäykset. Esimerkiksi metsätalouden kalustoon kuuluneen koneen osuuden hankintamenona vähennetään luovutettua osuutta vastaava osuus koneen poistamattomasta menojäännöksestä yhtymän laskennassa. Kun metsäyhtymän osakas luovuttaa omistamansa määräosan yhteisestä metsästä, hänen luovutusvoittoonsa voi tulla lisättäväksi yhtymän käyttämää metsävähennystä. Lisättävän metsävähennyksen yhtenä ylärajana on se metsävähennysoikeus, jonka luovutettava määräosa on aikanaan yhtymälle tuonut. Toisena ylärajana on niiden metsävähennysten määrä, jotka yhtymä on tehnyt luovuttajan ollessa osakkaana ja joita ei ole vielä lisätty kenenkään luovutusvoittoon. Sillä ei ole merkitystä, miltä kiinteistöltä saadusta puunmyyntitulosta metsävähennykset on tehty. Metsävähennystä ei kuitenkaan lisätä verovapaaseen luovutusvoittoon. Metsävähennyksen lisäämisestä luovutusvoittoon kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Metsävähennys . Esimerkki 4: myyjäosakkaan verotus. E ja F saivat metsätilan perintönä puoliosuuksin vuonna 1990. Perinnönjaossa heidän välilleen syntyi Metsäyhtymä E ja F, jolla ei ollut metsävähennyspohjaa. Myöhemmin F myi puolet osuudestaan G:lle 100 000 eurolla ja E samoin puolet osuudestaan H:lle 100 000 eurolla, minkä jälkeen jokaisen osuus oli ¼. Yhtymälle syntyi metsävähennyspohjaa 75 prosenttia näistä kauppahinnoista eli yhteensä 150 000 euroa. Yhtymää pidettiin edelleen samana yhtymänä, vain sen nimi muuttui Metsäyhtymäksi E, F, G ja H. Metsäyhtymä E, F, G ja H myi puuta ja teki metsävähennyksiä 80 000 euroa. Sen jälkeen F ja G myyvät vuonna 2027 kumpikin 110 000 eurolla osuutensa metsätilasta H:lle. F:n luovutusvoitto ¼ osuuden myynnistä lasketaan vähentämällä 110 000 eurosta puolet hänen metsäosuutensa arvosta vuonna 1990 toimitetussa perintöverotuksessa (tai hankintameno-olettama). Luovutusvoittoon ei lisätä yhtymän käyttämiä metsävähennyksiä, koska F:n osuus ei ole tuonut yhtymälle metsävähennyspohjaa. G:n luovutusvoitto ¼ osuuden myynnistä on 10 000 euroa (= 110 000 € - 100 000 €), mihin lisätään yhtymän käyttämiä metsävähennyksiä 75 000 euroa. Se vastaa G:n osuuden yhtymälle tuomaa metsävähennyspohjaa eikä ylitä yhtymässä tehtyjä metsävähennyksiä. G:n luovutusvoitto on siten yhteensä 85 000 euroa. Yhtymää pidetään osuuden luovutuksen jälkeen edelleen samana yhtymänä, jos ainakin osa osakkaista jatkaa yhtymässä ja toiminnan kohde säilyy pääpiirteissään samana. Siten esimerkiksi meno- tai tuhovaraukset (TVL 111 §), jotka yhtymässä on tehty ennen yhden tai useamman osakkaan vaihtumista, eivät purkaudu pelkän osakasvaihdoksen johdosta. Ne tuloutuvat yhtymän laskentaan laissa säädettyjen aikarajojen kuluessa riippumatta siitä, kuinka suuri osuus yhtymävarallisuudesta on vaihtanut omistajaa varauksen tekemisen ja sen purkautumisen välillä. Omaisuuden hankintamenot yhtymän laskennassa muuttuvat niin, että luovutetun osan entinen hankintameno poistuu ja tilalle tulee saman osan hankintameno sellaisena, kuin se luovutuksensaajalle muodostui. Vastaavasti muuttuu myös yhtymän metsävähennyspohja (KHO 2013:3). Osuutensa myyneen osakkaan jäljellä ollut metsävähennyspohja vaihtuu kaupan yhteydessä uuden osakkaan hankintamenosta laskettavaan metsävähennyspohjaan. Jos metsäosuutensa luovuttaneen osakkaan luovutusvoitto on veronalainen ja jos siihen lisättään yhtymässä tehtyjä metsävähennyksiä, luovutusvoittoon lisätty metsävähennys otetaan huomioon yhtymän metsävähennysseurannassa käytettävissä olevan metsävähennyksen määrän lis

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat