VERO-VH/7136/00.01.00/2025
Suomi
VERO-VH/7136/00.01.00/2025 — Matkailualan arvonlisäverotus
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläMatkailualan arvonlisäverotus
Syventävä vero-ohje
Antopäivä
1.1.2026
Versiohistoria
Diaarinumero
VH/7136/00.01.00/2025
Voimassaolo
1.1.2026 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/5987/00.01.00/2024, 1.1.2025
Matkailualalla toimivia yrityksiä, yhteisöjä ja toiminimiä koskevat arvonlisäverolain erityissäännökset, jotka vaikuttavat myynnistä suoritettavan arvonlisäveron laskentatapaan. Nämä marginaaliverosäännökset eivät koske itse tuotettujen palvelujen eivätkä välityspalvelujen myyntiä vaan alihankintana ostettujen tavaroiden ja palvelujen myyntiä. Matkailualan yrityksen itse tuottamien palvelujen myynteihin soveltuvat arvonlisäverolain yleiset säännökset muun muassa verokannoista.
Tässä ohjeessa käsitellään matkailualan arvonlisäverotusta. Ohje korvaa 1.1.2025 annetun ohjeen Matkailualan arvonlisäverotus.
Ohjeeseen on päivitetty 1.1.2026 voimaan tullut alennetun verokannan muutos 14 prosentista 13,5 prosenttiin.
1 Johdatusta matkailualan arvonlisäverotukseen
Matkailualan toimijan myynnin arvonlisäverokäsittelyyn vaikuttaa ensinnäkin se, millä tavalla matkailupalvelujen myyjä toimii. Lisäksi myös myytävän palvelun luonteella on merkitystä määritettäessä myyntiin soveltuvaa arvonlisäverokäsittelyä.
Myyjä voi ensinnäkin tuottaa itse myymänsä matkailupalvelut. Kun yritys myy itse tuottamiaan matkailupalveluja, yrityksen ei tule soveltaa näihin myynteihin matkatoimistopalvelujen marginaaliverotusmenettelyä. (Katso lisää luvusta 2 Itse suoritetut matkailupalvelut)
Toinen vaihtoehto on, että myyjä hankkii palvelut joko kokonaan tai osittain toiselta matkailualan toimijalta. Tällöin myyjä voi myydä näitä toisen tuottamia matkailupalveluja joko omissa nimissään omaan lukuun tai omissa nimissään ko. tuottajan lukuun. Kummassakin näissä tilanteissa katsotaan arvonlisäverotuksessa tapahtuvan kaksi eri liiketoimea: 1) palvelun tuottajan myynti myyjälle ja 2) myyjän myynti asiakkaalle.
Kun myyjä myy omissa nimissään muilta elinkeinonharjoittajilta välittömästi matkustajan hyväksi ostamiaan palveluja ja tavaroita, kysymys on arvonlisäverotuksessa matkatoimistopalveluksi kutsutun kokonaispalvelun myynnistä. Palvelua kutsutaan siis matkatoimistopalveluksi, vaikka myyjä ei ole matkatoimisto vaan mikä tahansa muu matkailualan palveluja myyvä yhtiö. Matkatoimistopalvelun myynneistä maksettavan veron määrä lasketaan yleisten säännösten sijaan marginaaliverotusmenettelyä koskevien säännösten nojalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että matkanjärjestäjä suorittaa arvonlisäveroa voittomarginaalista eli myymänsä kokonaispalvelun myyntihinnan ja tätä varten ostamiensa tavaroiden ja palvelujen ostohintojen erotuksesta. Matkatoimistopalvelujen marginaaliverotusmenettelyn soveltaminen on pakollista silloin, kun soveltamisen edellytykset täyttyvät. Menettely soveltuu sekä Suomessa että toisessa EU-maassa tehtyihin ostoihin ja myynteihin. Jos matkatoimistopalvelun marginaaliverotusmenettelyn soveltamisen edellytykset eivät täyty, myyjä menettelee vastaavasti, kun myisi itse tuottamansa vastaavan palvelun. (Katso lisää luvusta 4 Alihankintana ostetut matkailupalvelut)
Kolmas vaihtoehto on, että myyjä toimii vain välittäjänä eli välittää matkailupalveluja niiden tuottajan nimissä ja lukuun. Välittäjä ei toimi omissa nimissään matkailupalveluja myydessään vaan välittäjä toimii siten, että asiakas mieltää ostavansa palvelut ne suorittavalta yritykseltä. Välittäjä maksaa arvonlisäveron vain saamastaan välityspalkkiosta. Varsinaisesta asiakkaan ostamasta matkailupalvelusta arvonlisäveron maksaa matkailupalvelun suorittaja. (Katso lisää luvusta 3 Välitetyt matkailupalvelut)
Matkailualalla toimiva myyjä voi toimia yhtä aikaa kaikilla yllä kuvatuilla tavoilla. Myyjän toimintatapa tulee ilmi esimerkiksi liiketoimista tehdyistä sopimuksista ja muista asiakirjoista.
Tässä ohjeessa käydään tarkemmin läpi yllä mainittujen myyntien arvonlisäverokäsittelyä. Matkailupalvelu -sanaa käytetään ohjeessa yleisnimityksenä ohjeessa käsiteltäviin palveluihin (esimerkiksi majoituspalvelu, koiravaljakkosafari ja henkilökuljetuspalvelu).
2 Itse suoritetut matkailupalvelut
2.1 Itse suoritettujen palvelujen myynnin arvonlisäverokäsittelystä
Marginaaliverotusmenettelyä ei sovelleta matkanjärjestäjän itse suorittamien palvelujen myyntiin. Sen sijaan itse suoritettujen matkailupalvelujen myyntiin soveltuvat arvonlisäverolain yleiset säännökset.
Matkanjärjestäjän itse suorittamien palvelujen myyntiin ei sovelleta marginaaliverotusmenettelyä silloinkaan, kun nämä palvelut ovat osa sellaista palvelukokonaisuutta, jonka muihin osiin marginaaliverotusmenettelyä sovelletaan. Tässä tilanteessa matkanjärjestäjän tulee jakaa itse suoritetut palvelut ja marginaaliverotettavat palvelut erilleen arvonlisäverokäsittelyä varten. Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut tulkinnan vuonna 1998 antamassaan ennakkopäätöksessä (KHO 1998:54). Päätös koski itse tuotetun opaspalvelun arvonlisäverokäsittelyä.
KHO 1998:54
: Matkatoimisto, joka toimi matkanjärjestäjänä, myi valmismatkoja omissa nimissään Suomessa. Euroopan yhteisön ulkopuolelle suuntautuvan valmismatkan hintaan sisältyi sekä muilta elinkeinonharjoittajilta välittömästi matkustajan hyväksi ostettuja palveluja että matkatoimistoon työsopimussuhteessa olevien oppaiden palvelut matkakohteessa. Näihin yhtiön omien oppaiden opaspalveluihin ei sovellettu arvonlisäverolain 80 §:ssä säädettyä erityisjärjestelmää ja siihen liittyvää 71 §:n 9 kohdan verovapaussäännöstä vaan arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä.
Koska usein matkailualan myynteihin voi liittyä ulkomainen asiakas tai matkapakettiin voi kuulua ulkomailla järjestetty osuus, on syytä seuraavaksi määritellä, milloin myynnistä tulee maksaa vero Suomeen.
Jos myyntimaasäännön nojalla myyntiin sovelletaan Suomen arvonlisäverolakia, tulee ratkaistavaksi muun muassa se, minkä verokannan mukaan myynnin vero suoritetaan ja mitkä laskumerkinnät laskulle tulee tehdä.
2.2 Matkailupalvelusta maksetaan arvonlisävero Suomeen
Kun myynti tapahtuu Suomessa, myynnistä on maksettava Suomen arvonlisävero, ellei myyntiä ole erikseen säädetty täällä arvonlisäverottomaksi. Arvonlisäverolain myyntimaasäännökset määrittävät, milloin palvelun myynti tapahtuu Suomessa eli milloin verotusoikeus palvelun myyntiin on Suomella. Palveluiden myyntimaasäännökset ovat arvonlisäverolain 64−69 m §:ssä.
Arvonlisäverotuksessa palvelun myyntimaa määräytyy joko yleissäännön tai kyseistä palvelua koskevan erityissäännön perusteella. Jos palvelun myynnistä ei ole säädetty erityissäännöstä, palvelun myyntiin sovelletaan yleissääntöä. Esimerkiksi opaspalvelun myyntiin sovelletaan yleissääntöä.
Elinkeinonharjoittajille ja kuluttajille myytyihin palveluihin sovelletaan omia yleissääntöjään. Yleissäännön mukaan elinkeinonharjoittajalle tapahtuva palvelumyynti verotetaan ostajan sijaintimaassa (AVL 65 §) ja kuluttajalle tapahtuva palvelumyynti taas myyjän sijaintimaassa (AVL 66 §).
Matkailualalla myynteihin soveltuu usein jokin poikkeussäännöistä (AVL 67-69 l §). Sekä elinkeinonharjoittajille että kuluttajille tapahtuvia myyntejä koskevat esimerkiksi seuraavat poikkeussäännöt:
majoituspalvelut: verotusoikeus on Suomella, jos kiinteistö sijaitsee täällä
henkilökuljetuspalvelut: verotusoikeus on Suomella, jos kuljetus tapahtuu täällä
kuljetusvälineen lyhytaikainen (autot ja muut kuljetusvälineet enintään 30 vrk, vesialukset enintään 90 vrk) vuokraus: verotusoikeus on Suomella, jos auto, vesialus tai muu kuljetusväline luovutetaan asiakkaan käyttöön täällä
kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien (osallistuminen paikan päällä) pääsymaksut: verotusoikeus on Suomella, jos tilaisuus järjestetään tai toiminta tapahtuu täällä
ravintola- ja ateriapalvelut: verotusoikeus on Suomella, jos palvelu suoritetaan täällä.
Yllä mainitut poikkeussäännöt huomioon ottaen Suomella on verotusoikeus lähes kaikista matkailijoille myytävistä palveluista siltä osin, kun palvelut suoritetaan täällä. Näin ollen matkailualan toimijan arvonlisäverokäsittelyssä ei ole pääsääntöisesti merkitystä sillä, mistä asiakas on kotoisin tai sillä, onko asiakas elinkeinonharjoittaja vai yksityishenkilö.
Jos suomalainen matkailualan yritys tuottaa itse matkailupalveluja jossain muussa maassa kuin Suomessa, voi yritykselle syntyä verovelvollisuus ko. maassa. Asia on syytä varmistaa sen maan veroviranomaisilta, jossa matkailupalveluja tuotetaan.
Esimerkki 1:
Majoituspalveluja myyvä yritys myy toisesta EU-maasta ja EU:n ulkopuolelta tulleille matkailijoille majoitus- ja ravintolapalveluja. Majoitus- ja ravintopalvelut ovat yrityksen itse tuottamia palveluja. Yrityksen oma työntekijä myös noutaa matkailijat lentokentältä hotellin kalustoon kuuluvalla linja-autolla.
Kuljetuspalvelu ja ravintolapalvelut on suoritettu Suomessa ja majoitus on tapahtunut Suomessa sijaitsevassa kiinteistössä. Näin ollen kyseisiin palveluihin verotusoikeus on Suomella ja yritys suorittaa myynnistä arvonlisäveron Suomeen, vaikka matkailijat ovat toisesta EU-maasta tai EU:n ulkopuolelta.
Lisätietoa myyntimaasäännöistä ja kansainvälisestä palvelukaupasta on Verohallinnon ohjeessa
Palvelujen ulkomaankaupan arvonlisäverotus
.
2.3 Itse suoritetun palvelun myynnin arvonlisäveron laskeminen
Myyntiin soveltuu pääsääntöisesti yleinen verokanta. Jos alennetun verokannan soveltamisedellytykset kuitenkin täyttyvät, myyntiin soveltuu alennettu verokanta. Arvonlisäveron laskemiseksi tulee myynnin verokannan lisäksi tietää, miten muodostuu veron peruste, josta vero lasketaan. Ensin on kuitenkin määriteltävä, onko kysymys yhden suoritekokonaisuuden myynnistä vai onko kyseinen suorite jaettava osiin.
Lähtökohtaisesti jokaisen myynnin arvonlisäverokäsittely on määriteltävä itsenäisenä ja erillisenä. Taloudelliselta kannalta katsottuna yhdestä ainoasta palvelusta koostuvaa suoritusta ei kuitenkaan pidä jakaa keinotekoisesti osiin. Jos myytävästä kokonaisuudesta on löydettävissä pääsuorite ja muut suoritukset ovat tälle pääsuoritteelle liitännäisiä, kyseessä on yksi suoritus. Suoritusta on pidettävä pääsuoritukselle liitännäisenä, kun se ei ole asiakaskunnan kannalta tavoite sinällään vaan keino nauttia toimijan tarjoamasta pääasiallisesta palvelusta parhaissa olosuhteissa (esim. EUT C-349/96 Card Protection Plan Ltd). Kullekin itse tuotetun palvelun myynnille tulee selvittää oikea arvonlisäverokäsittely.
Korkeimman hallinto-oikeuden karhunkatselua koskevassa ennakkopäätöksessä (KHO 2017:47) yhtiön myymä palvelu sisälsi asiakkaan kuljettamisen eläinten katselua varten tehdylle kojulle, eväitä ja yöpymisen kojussa sekä oppaan palveluita. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että palvelut muodostivat yhden suoritekokonaisuuden, jonka verokäsittely määräytyi pääsuoritteen mukaisesti.
KHO 2017:47
: Yhtiöllä oli maastossa kevytrakenteisia kojuja karhujen ja muiden eläinten katselu- ja kuvaustoimintaa varten. Yhtiön tarjoama palvelu sisälsi asiakkaiden kuljetuksen kojulle, eväitä, yöpymisen kojussa sekä oppaan palveluita kojussa ja matkalla sinne. Yhtiö vei karhuille maastoon ruokaa päivittäin ennen asiakkaiden saapumista kojuille. Kojuille saavuttiin yleensä iltapäivällä ja niiltä poistuttiin seuraavana aamuna. Kojuista ei voinut turvallisuussyistä poistua yön aikana.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että karhunkatseluretki ja sillä tarjotut muut palvelut, joilla pyrittiin erityisesti asiakkaan turvallisuuden varmistamiseen, muodostivat yhden suoritekokonaisuuden, jonka verokohtelu määräytyi pääsuoritteen mukaisesti. Pääsuoritteena pidettävä karhunkatselupalvelu oli verrattavissa näytökseen tai pääsyyn eläintarhaan siten, että kyse oli arvonlisäverolain 85 a §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitusta viihdetilaisuuteen rinnastettavasta palvelusta, johon oli sovellettava alennettua verokantaa.
Jakamisperiaatetta taas sovelletaan esimerkiksi silloin, kun aterian yhteydessä myydään alkoholijuomia ja kun virvoitusjuoman myynnin yhteydessä tapahtuu palautuskelpoisen pullon myynti. Näissä myynneissä on siten katsottu, että kyse ei ole yhden suoritekokonaisuuden vaan useamman itsenäisen tuotteen myynnistä.
2.3.1 Yleinen verokanta matkailualan myynneissä
Yleinen myyntiin sovellettava verokanta on 25,5 prosenttia. Yleistä verokantaa sovelletaan niihin myynteihin, joihin ei sovellu alennettu verokanta tai nollaverokanta tai joita ei ole säädetty verottomiksi.
Matkailualalla esimerkiksi opaspalvelut ovat yleisen verokannan alaisia palveluja. Kun esimerkiksi ohjelmapalveluyritys myy matkailijalle oppaan palvelun, kysymys on yleisen verokannan alaisesta palvelumyynnistä.
Esimerkki 2
: Yhtiö myy kiertoajeluja, joilla esitellään paikallisia nähtävyyksiä. Opas on läsnä linja-autossa ja opastaa kiertoajelun aikana.
Ottaen huomioon palvelun kokonaissisältö kuljetuksen ei katsota näissä olosuhteissa olevan asiakkaan tavoite sinänsä vaan keino nauttia opastuksesta parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Näin ollen pääasiallinen suorite on opastus ja kuljetus on tälle liitännäinen suorite. Myyntiin soveltuu yleinen verokanta.
Esimerkki 3:
Yhtiö myy lippuja hop on, hop off -linja-autokuljetuksiin. Kuljetuksen aikana linja-autossa kuuluu nauhalta opastus. Opastus koskee matkan varrella olevia nähtävyyksiä.
Kun opastus kuuluu nauhalta henkilökuljetuksen aikana, kyse on yhden kokonaispalvelun myynnistä. Palvelun jakaminen osiin olisi keinotekoista. Näissä olosuhteissa opastusta pidetään asiakkaan keinona nauttia toimijan tarjoamasta henkilökuljetuspalvelusta parhaissa olosuhteissa. Näin ollen nauhalta tuleva opastus on liitännäinen suorite henkilökuljetuspalvelun myynnille. Myyntiin soveltuu henkilökuljetuspalvelun alennettu verokanta.
Myös viisumin hankintapalveluun soveltuu yleinen verokanta. Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen viisumin hankintapalvelusta. Veroa tuli suorittaa asiakkaalta peritystä palkkiosta, mutta ei viisumin myöntävän viranomaisen mahdollisesti perimän maksun (viranomaismaksun) läpilaskutuksesta.
KHO 8.10.1998 taltio 2082
: Matkatoimisto hankki asiakkaansa nimissä ja lukuun viisumin, jossa matkatoimisto veloitti asiakkaalta viisumin antajan määräämän maksun ja oman palkkionsa. Koska viisumin myöntäminen oli viranomaissuorite, matkatoimiston suorittamassa viisumin hankinnassa ei ollut kysymys välityksestä vaan muusta palvelusta. Tämä palvelu oli myyty Suomessa ja matkatoimiston oli suoritettava perimästään palkkiosta arvonlisäveroa. Veron perusteena oli matkatoimiston asiakkaalta perimä palkkio, mutta veron perusteeseen ei luettu viisumin myöntävän viranomaisen mahdollisesti perimää maksua. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että viisumin hankkiminen liittyi matkatoimiston myymään matkaan Euroopan yhteisön ulkopuolelle.
2.3.2 Alennettu verokanta matkailualan myynneissä
Alennettu verokanta soveltuu muun muassa seuraaviin matkailualan myynteihin:
Elintarvikkeet, ravintola- ja ateriapalvelut
Elintarvikkeiden sekä ravintola- ja ateriapalvelujen myyntiin soveltuu alennettu 13,5 prosentin verokanta. Näin ollen matkailualalla toimiva yritys suorittaa esimerkiksi aamiaisen ja muiden ravintola- ja ateriapalvelujen myynnistä arvonlisäveroa alennetulla verokannalla. Myös minibaarista ja vastaanotosta tapahtuvaan elintarvikkeiden myyntiin soveltuu alennettu verokanta. Alennettu verokanta soveltuu myös eläinten rehuaineiden myyntiin.
Alennettua verokantaa ei sen sijaan sovelleta alkoholijuomien eikä tupakkavalmisteiden myyntiin vaan niiden myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa. Myös alkoholijuomasekoitusten myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa. Jos alkoholi ja virvoitusjuoma tai muu elintarvike kirjataan kuitenkin omille tileilleen kirjanpidossa, alkoholijuomasekoituksen myyntiin sovelletaan alkoholijuoman osalta yleistä verokantaa ja virvoitusjuoman osalta alennettua verokantaa. Myös pullopanttien osalta sovelletaan yleistä verokantaa.
Henkilökuljetuspalvelu
Henkilökuljetuspalvelun myyntiin soveltuu alennettu 13,5 prosentin verokanta. Näin ollen esimerkiksi linja-auto- tai taksimatka Helsinki-Vantaan lentokentältä Helsingin keskustaan, junamatka Helsingistä Rovaniemelle ja lentomatka Helsinki-Vantaan lentokentältä Kittilän lentokentälle ovat kaikki alennetun verokannan alaisia henkilökuljetuspalveluja.
Kun laivayhtiö luovuttaa kansipaikkaan tai hyttipaikkaan oikeuttavan matkalipun, kysymys on luonteeltaan henkilökuljetuspalveluna pidettävän palvelun myynnistä. Myyntiin soveltuu alennettu verokanta silloin, kun matka tapahtuu muualta Suomesta Ahvenanmaalle tai takaisin.
Jos matka sen sijaan suuntautuu toiseen EU-maahan tai EU:n ulkopuolelle tai EU-maasta tai EU:n ulkopuolelta Suomeen, myynti on veroton. Henkilökuljetuspalvelun myynti on veroton myös, jos henkilökuljetus lähtee suoraan Suomen ulkopuolelle joko Ahvenanmaalta tai muualta Suomesta mutta kulkee Ahvenanmaan kautta.
Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että 2–5 tuntia kestävät koiravaljakkoajelut ja usean päivän koiravaljakkosafarit ovat henkilökuljetuspalveluja silloin, kun koiravaljakkoajelun järjestäjä on mukana ohjaamassa tai valvomassa ajelua.
KHO 29.12.1998 taltio 3001
: Yhtiö myi useita päiviä kestäviä koiravaljakkosafareja ja kahdesta viiteen tuntiin kestäviä koiravaljakkoajeluja. Molemmissa tapauksissa valjakkoa voi ajaa joko opas tai asiakas. Asiakkaan ajaessa valjakkoa opas valvoi ajoa toisesta valjakosta tai moottorikelkasta. Näitä koiravaljakolla suoritettuja kuljetuksia pidettiin arvonlisäverolain 85 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuina henkilökuljetuspalveluina, joihin sovellettiin alennettua verokantaa.
Vastaavasti myös moottorikelkkaretket joko itse ajaen tai oppaan kyydissä istuen ovat henkilökuljetuspalveluja silloin, kun moottorikelkka-ajelun opas tai järjestäjä on mukana ohjaamassa tai valvomassa ajelua. Keskusverolautakunta on vahvistanut tulkinnan ennakkoratkaisussaan KVL 40/2017.
Esimerkki 4
: Yritys myy asiakkaille revontuliretkiä. Retket sisältävät asiakkaiden kuljettamisen pakettiautolla eri luontokohteisiin, joissa asiakkailla on kulloinkin parhaat mahdollisuudet havaita revontulia. Opas toimii pakettiauton kuljettajana. Retken kokonaiskesto on neljä tuntia ja retkellä kuljetetaan asiakkaita noin 100 kilometrin matka. Retkeen sisältyy myös nuotion ääressä tarjottu välipala ja lämpimät vaatteet.
Asiakkaan kuljettaminen on välttämätön osa revontuliretken muodostamaa kokonaisuutta. Asiakaskunnan tavoitteena ei ole kuitenkaan pelkkä kuljetus eikä myöskään opastus tai välipalatarjoilun saaminen vaan saada revontuliretkiin sisältyvien palvelujen kokonaisuus. Kun otetaan huomioon retken sisältö, kyse on yhden kokonaispalvelun myynnistä. Retkipalvelun myyntiin soveltuu yleinen verokanta.
Esimerkki 5
: Yritys myy asiakkaille revontulisafareita. Safarin kesto on 3–4 tuntia. Safarilla asiakkaat ajavat moottorikelkoilla ja opas ohjaa safaria. Safarin aikana nautitaan välipala nuotiolla. Safarin ajaksi saadaan lämpimät vaatteet. Retki tapahtuu pimeän aikaan ja retken aikana opas kertoo revontulista. Revontulia saattaa näkyä.
Ottaen huomioon retken sisältö kokonaisuudessaan kyse on asiakkaan näkökulmasta kahdesta eri pääasiallisesta suoritteesta. Moottorikelkkasafari on asiakkaan tavoite sinänsä. Vastaavasti tavoite on myös revontulien näkemiseen liittyvä elämyspalvelu. Elämyspalvelun myyntiin soveltuu yleinen verokanta ja safarin myyntiin henkilökuljetuspalvelun alennettu verokanta.
Esimerkki 6
: Yritys myy revontuliristeilyjä. Risteilyn kesto on kaksi tuntia. Risteilyllä kierretään tietty reitti järvellä. Risteilyn aikana pysähdytään kodalla ja nautitaan pieni välipala. Veneen kuljettaja toimii oppaana. Retken aikana voi mahdollisesti nähdä revontulia.
Kun otetaan huomioon palvelun koko sisältö, kyse on asiakkaan näkökulmasta yhdestä kokonaispalvelusta. Pääasiallinen suorite revontuliristeilyssä on elämyspalvelu. Näin ollen myyntiin soveltuu yleinen verokanta.
Henkilökuljetuspalveluksi ei voida katsoa esimerkiksi kaupan pihalla tehtävää lyhytkestoista näytöstyylistä koiravaljakkoajelua. Myöskään esimerkiksi huvipuistossa tapahtuvat kiertoajelut ja poniratsastukset eivät ole henkilökuljetusta. Myyntiin soveltuu yleinen verokanta. Myös pelkän moottorikelkan vuokraukseen tai auton siirtopalveluun soveltuu yleinen verokanta.
Tavarankuljetuksiin sovelletaan yleistä verokantaa.
Esimerkki 7:
Matkailijan matkatavarat eivät ole ehtineet Helsinki-Vantaalla jatkolennolle Kittilään ja saapuvat tästä syystä myöhemmällä lennolla Kittilän lentokentälle. Taksiyrittäjä kuljettaa matkatavarat lentokentältä matkailijan hotellille.
Koska taksiyrittäjä kuljettaa vain tavaroita, kysymys on yleisen verokannan alaisesta tavarankuljetuspalvelun myynnistä. Jos taas matkailija ja hänen matkatavaransa kuljetetaan samalla kyydillä, kyse on kokonaisuudessaan henkilökuljetuspalvelun myynnistä.
Kun matkustajan ensisijaisena tarkoituksena on matkustaa laivalla Suomesta toiseen EU-maahan, voi henkilökuljetuspalvelua pitää pääasiallisena suoritteena ja mukaan otettua ajoneuvoa tai muuta kuljetusvälinettä voidaan pitää tälle palvelulle liitännäisenä matkatavarana. Matkatavaran kuljetuspalvelun arvonlisäverokäsittely määräytyy tässä tilanteessa vastaavasti kuin pääsuoritteena pidettävän henkilökuljetuspalvelun arvonlisäverokäsittely. Jos matka suuntautuu toiseen EU-maahan, henkilökuljetuspalvelun myynti on veroton. Myös mukaan otetusta ajoneuvosta veloitettu korvaus on tällöin arvonlisäveroton.
Majoitustilan vuokraaminen
Alennettu 13,5 prosentin verokanta soveltuu hotellimajoituksen lisäksi mökkien ja leirintäalueella tapahtuvaan leirintäpaikkojen vuokraukseen (käyttöoikeuden luovutukseen) ja muuhun hotelli- ja leirintäaluetoimintaan verrattavaan majoitustilan luovuttamiseen.
Alennetun verokannan soveltaminen mökinvuokraukseen edellyttää, että majoitustoimintaa harjoitetaan liiketoiminnan muodossa. Majoituspalvelun myynnin arvonlisäverokäsittelyä on käyty yksityiskohtaisemmin läpi Verohallinnon ohjeessa
Majoitustoiminnan arvonlisäverotus
.
Majoituspalvelun alennettu verokanta soveltuu myös aamiaisen luovutukseen. Jos kyse ei ole elintarvikkeen myynnistä, myyntiin soveltuu yleinen verokanta. Yleinen verokanta soveltuu myös alkoholin myyntiin.
Esimerkki 8
: Esimerkin 1 majoitustoimintaa harjoittava yritys myy asiakkaalle majoituksen, ravintolapalveluita ja lentokenttäkuljetuksen. Kaikki palvelut ovat yrityksen itse tuottamia palveluja. Koska kysymys on selvästi erillisistä palveluista, myyntien arvonlisäverokäsittely määräytyy itsenäisesti. Majoituspalvelun ja ravintolapalvelujen myyntiin soveltuu alennettu verokanta. Jos aterioilla myydään alkoholijuomia, niiden myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa. Lentokenttäkuljetuksen myyntiin sovelletaan alennettua verokantaa.
Liikuntapalvelu
Urheilutilojen käyttöön ja urheilu- ja liikuntatuntien tarjoamiseen, myös suoratoistona, sovelletaan alennettua 13,5 prosentin verokantaa. Esimerkiksi laskettelukeskuksen hissilipun tai uimahallin pääsylipun myyntiin soveltuu alennettu verokanta.
Keskusverolautakunta katsoi ennakkoratkaisussaan KVL 40/2017, että lumikenkäkävely on luonnossa tapahtuvaa ohjattua liikuntaa. Lumikenkäretkien myyntiin sovelletaan näin ollen alennettua verokantaa. Pelkkä lumikenkien tai muiden liikuntavälineiden vuokraus on sen sijaan yleisen verokannan alaista myyntiä.
Liikunta- ja urheilulajien opetus ja valmennus ovat yleisen verokannan alaisia palveluja. Hiihtokoulutoimintaa koskevassa vuonna 2002 annetussa päätöksessään korkein hallinto-oikeus katsoi, että hiihtokoulutoiminnasta piti suorittaa veroa yleisen verokannan mukaan.
KHO 25.10.2002 taltio 2698
: Yhtiö harjoitti hiihtokoulutoimintaa, johon sisältyi laskettelun ja lumilautailun opettamista. Opetusta järjestettiin yksityisopetuksena yksittäisille henkilöille, jolloin opetus käsitti yhden 50 minuutin oppitunnin. Ryhmätunteja pidettiin useammalle henkilölle, jolloin opetus käsitti kaksi 50 minuutin oppituntia. Lapsille järjestettävä hiihtokoulu kesti kolme viikkoa ja sisälsi kaksi opetuskertaa viikossa. Lisäksi yrityksille ja kouluille järjestettiin kolmen tunnin hiihtokouluja.
Harjoittaessaan hiihtokoulutoimintaa yhtiö tarjosi koulutusta, jossa samalla annettiin mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen. Tämän kaltaisessa tilanteessa palvelun verokohtelua ei voitu jakaa, vaan se määräytyi yhtenäisesti sen mukaan, oliko pääpaino opetuksella vai liikunnalla. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että myytävässä palvelussa, laskettelun ja lumilautailun opetuksessa, oli pääasiallisena tarkoituksena näiden liikuntamuotojen teknisten valmiuksien antaminen ja asiakkaiden kannalta opetuksella oli oleellinen merkitys. Tämän vuoksi yhtiön oli suoritettava hiihtokoulupalveluista arvonlisäveroa 22 prosenttia
(nyt 25,5 %)
veron perusteesta.
Esimerkki 9
: Yritys myy asiakkaille kalastusteemaan liittyvää ohjelmaa. Ohjelman kesto on 2–3 tuntia. Retkelle lähtö tapahtuu järven rannalta ja kalastaminen tapahtuu lähellä lähtöpaikkaa. Kesällä kalastamaan siirrytään veneellä ja talvella avannon äärelle ajetaan moottorikelkalla. Yritys tarjoaa kalastusvälineet ja opastaa kalastamaan/ pilkkimään. Opas tarjoaa myös pienen välipalan.
Asiakkaan kannalta katsottuna kysymys on yhdestä kokonaispalvelusta. Olennaista asiakkaalle ovat opastus ja retkestä saatavat elämykset. Lyhytkestoinen kuljetus on elämyspalvelulle liitännäinen, kuten myös kalastusvälineen vuokraus ja välipala. Elämyspalvelussa ei ole kysymys liikuntapalvelusta. Näin ollen myyntiin soveltuu yleinen verokanta.
Lisää esimerkkejä alennetun verokannan soveltumisesta liikuntapalveluihin on annettu Verohallinnon ohjeessa
Liikuntapalvelujen arvonlisäverokanta
.
Pääsy urheilutapahtumiin, näytöksiin, teattereihin, sirkuksiin, messuille, huvipuistoihin, konsertteihin, museoihin, eläintarhoihin, elokuvateattereihin, näyttelyihin ja vastaaviin kulttuuritapahtumiin ja -tiloihin ja näiden suoratoistoon
Jos matkailualan yritys järjestää konsertin Suomessa ja myy vain tilaisuuden pääsylippuja, pääsylippujen myyntiin soveltuu alennettu 13,5 prosentin veronkanta.
Myös huvipuistojen, museoiden ja eläintarhojen pääsylippuihin soveltuu alennettu verokanta. Korkein hallinto-oikeus katsoi ennakkopäätöksessään KHO 2017:47 (katso luku 2.3 Itse suoritetun palvelun myynnin arvonlisäveron laskeminen), että retken myyntiin soveltui alennettu verokanta, koska pääsuorite karhunkatselupalvelu oli verrattavissa näytökseen tai eläintarhassa vierailuun.
Esimerkki 10
: Yritys myy asiakkaalle pääsylipun kennelin alueelle. Sisäänpääsyn yhteydessä portilla asiakkaalle kerrotaan, missä mitäkin sijaitsee. Alueella on kylttejä, joissa kerrotaan esimerkiksi kennelin toiminnasta tai eläimistä. Asiakas tutustuu omaehtoisesti kenneliin.
Portilla annetut sijaintitiedot ja alueella olevat kyltit eivät ole asiakkaan tavoite sinänsä vaan keino nauttia sisäänpääsystä parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Näin ollen kyse on yhden kokonaispalvelun myynnistä ja palvelun pääasiallinen suorite on sisäänpääsy alueelle. Myyntiin soveltuu alennettu verokanta.
Esimerkki 11
: Yritys myy esimerkin 10 tilanteessa asiakkaalle pääsylipun lisäksi myös opastuksen. Opastukselle on eri hinta ja asiakas voi valita, ostaako myös opastuksen.
Koska asiakas voi erikseen valita ostavansa opastuksen, opastus on asiakkaan kannalta tavoite sinällään. Näin ollen kyse on kahden eri suoritteen myynnistä. Sisäänpääsyyn soveltuu alennettu verokanta ja opastukseen yleinen verokanta.
Esimerkki 12
: Yritys myy vain opastettua porotilakierrosta, johon sisältyy pääsylipun lisäksi aina myös opastus. Poroja on mahdollista silittää kierroksen aikana. Porotilakierros sisältää myös askartelutuokion ja sen aikana pienet eväät.
Kyse on yhden kokonaispalvelun myynnistä. Myynnin pääasiallinen suorite on opastus-/elämyspalvelu. Myyntiin soveltuu yleinen verokanta.
2.3.3 Veron laskeminen
Itse suoritetun matkailupalvelun myyjä laskee myynnille veron käyttäen veron perusteena asiakkaan palvelusta maksamaa myyntihintaa ilman veron määrää. Tämä veron peruste kerrotaan sovellettavalla verokannalla ja näin saadaan maksettavan veron määrä.
Esimerkki 13:
Linja-autoliikennöitsijä myy asiakkaalle kuljetuksen Helsingistä Saariselälle. Myyntihinta on 85 euroa. Myyntiin soveltuu alennettu 13,5 prosentin verokanta.
Veroton myyntihinta eli veron peruste: 85 euroa - 85 euroa * 13,5/113,5 = 74,89 euroa
Veron määrä: 74,89 euroa * 13,5 % = 10,11 euroa.
Jos itse suoritetun matkailupalvelun myyjä myy samaan pakettihintaan asiakkaalle myös alihankintana ostettuja matkailupalveluja, myyjän on sovellettava alihankintana ostettujen palvelujen myyntiin marginaaliverotusmenettelyä (lue luvusta 4 Alihankintana ostettujen matkailupalvelujen myynti). Tällöin myyjän tulee jakaa kate myynnistä siten, että siitä osa kohdistuu itse suoritettuihin palveluihin ja osa alihankintana ostettujen palvelujen myyntiin.
Esimerkki 14:
Linja-autoliikennöitsijä myy matkustajalle yhdistelmän, johon kuuluvat kuljetus Helsingistä Saariselälle ja takaisin, kolmen yön majoitus hotellissa Saariselällä sekä kolmen päivän hissiliput laskettelurinteeseen. Liikennöitsijä kuljettaa matkustajat itse omalla linja-autollaan Helsingistä Saariselälle ja takaisin. Liikennöitsijä ostaa majoituksen hotellissa sekä hissiliput muilta elinkeinonharjoittajilta.
Muilta elinkeinonharjoittajilta hankittujen palvelujen ostohinnat arvonlisäveroineen ovat 600 euroa. Liikennöitsijä myy yhdistelmän 820 euron hintaan. Kuljetuspalvelun omakustannushinta on 120 euroa. Liikennöitsijän kate on 100 euroa, josta katteesta liikennöitsijä on kohdistanut 20 euroa omaan kuljetuspalvelun myyntiin ja 80 euroa muilta elinkeinonharjoittajilta ostettujen palvelujen edelleenmyyntiin. Näin ollen kuljetuspalvelun myyntihinta on 140 euroa (= 120 euroa + 20 euroa) ja muiden palveluiden myyntihinta 680 euroa (= 600 euroa + 80 euroa).
Liikennöitsijän itse suorittaman kuljetuspalvelun veron peruste on vastike ilman arvonlisäveron osuutta. Itse suoritetun kuljetuspalvelun osuus matkahinnasta on 140 euroa. Veron peruste on näin ollen 123,35 euroa (= 140 euroa - 140 euroa * 13,5/113,5). Arvonlisäveron määrä on 16,65 euroa (= 123,35 euroa * 13,5 %).
Itse suoritetusta kuljetuspalvelusta suoritettava arvonlisävero ilmoitetaan arvonlisäveroilmoituksen kohdassa Vero kotimaan myynnistä verokannoittain, 13,5 %:n vero. Muilta elinkeinonharjoittajilta ostettujen palvelujen osalta liikennöitsijän on sovellettava marginaaliverotusmenettelyä (katso luku 4 Alihankintana ostettujen matkailupalvelujen myynti).
3 Välitetyt matkailupalvelut
3.1 Välityspalvelun määritelmä
Palvelumyynnin oikean arvonlisäverokäsittelyn määrittämiseksi on selvitettävä, milloin kysymys on välityksestä. Arvonlisäverolaissa ei ole määritelty välityspalvelua tai sen tunnusmerkkejä. Unionin tuomioistuin on sen sijaan oikeuskäytännössään jo vakiintuneesti määritellyt välityspalvelun (esimerkiksi asiat C-235/00 CSC Financial Services Ltd ja C-453/05 Volker Ludwig).
Unionin tuomioistuimen mukaan välitystoiminnalla tarkoitetaan palvelua, joka suoritetaan välitettävän sopimuksen yhdelle osapuolelle ja josta tämä osapuoli suorittaa vastikkeen erillisenä välitystoimintana. Kyseinen välitystoiminta voi käsittää muun muassa sen, että tälle osapuolelle ilmoitetaan tilaisuuksista tehdä tällainen sopimus ja että välittäjä on yhteydessä toiseen osapuoleen ja neuvottelee asiakkaan nimissä ja puolesta osapuolten vastavuoroisten suoritusten yksityiskohdista. Tämän välitystoiminnan tavoitteena on siis tehdä se, mikä on tarpeen, jotta kaksi osapuolta tekisivät sopimuksen ilman, että välittäjällä olisi omaa intressiä sopimuksen sisällön suhteen.
Arviointi tehdään kokonaisarviointina. Alla on esimerkkejä välityspalvelun tunnusmerkeistä. Kaikkien alla kuvattujen tunnusmerkkien ei tarvitse toteutua, jotta toiminta voisi olla välitystoimintaa.
Ostaja mieltää ostavansa välitettävän palvelun tämän palvelun suorittajalta eikä välittäjältä.
Välitettävän palvelun suorittaja määrittää hinnan, jolla palvelu myydään asiakkaalle.
Välitettävän palvelun suorittaja vastaa palvelun sisällöstä.
Välitettävän palvelun suorittaja on ostajaan nähden vastuussa palvelusta.
Palvelun välittäjä saa palvelun suorittajalta välityspalkkion, jota voidaan kutsua myös esimerkiksi provisioksi, palvelupalkkioksi tai palvelumaksuksi; tai, kun palvelu ostetaan asiakkaan nimissä ja lukuun eli välittäjä toimii ostajan toimeksiannosta, välityspalkkion maksaja on asiakkaana oleva ostaja.
Palvelun välittämisen tulee käydä selkeästi ilmi asiakirjoista ja laskulta. Voit lukea lisää välitystoiminnan arvonlisäverokäsittelystä Verohallinnon ohjeesta
Komissiokaupan ja välitystoiminnan arvonlisäverotus
. Laskumerkinnöistä ja laskun laadinnasta on kerrottu lisää Verohallinnon ohjeessa
Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa
.
Esimerkki 15:
X Oy välittää A Oy:n majoituspalvelua majoituksen tarjoajan A Oy:n nimissä ja lukuun. Rouva Asiakas ostaa majoituspalvelun. Hänelle kerrotaan, että palvelun tuottaa A Oy ja hänelle annettavalta laskulta ilmenee, että myyjänä on A Oy. X Oy saattaa A Oy:n ja Rouva Asiakkaan yhteen ja X Oy:n katsotaan myyvän välityspalvelua. A Oy myy majoituspalvelun suoraan asiakkaalle. A Oy suorittaa majoituspalvelun myynnistä veroa alennetulla verokannalla. X Oy suorittaa A Oy:ltä veloittamastaan välityspalkkiosta arvonlisäveron yleisellä verokannalla.
Korkein hallinto-oikeus on vuonna 2005 antamassaan päätöksessä ottanut kantaa laivalippujen myynnin arvonlisäverokäsittelyyn. Matkatoimiston katsottiin laivalippuja myydessään toimivan välittäjänä. Varustamon katsottiin olevan laivalippujen myyjä ja matkatoimiston myyvän välityspalvelua.
KHO 30.6.2005 taltio 1671
: Matkatoimisto myi matkatoimistopalvelujen ohella pelkästään yksittäisiä varustamojen hinnoittelemia laivalippuja (Tukholman tarjousristeilyt ja abi-risteilyt) ja sai tästä myynnistä varustamoilta sovitun kiinteän välitysprovision ja mahdollisesti sovitun lisäprovision. Asiakkaan laivalipusta maksama hinta määräytyi varustamojen määräämänä hintana. Asiakkaan katsottiin ostavan laivaliput yhtiön välityksellä varustamolta eikä yhtiö siten toiminut omissa nimissään vaan varustamojen nimissä. Yhtiö myi näin ollen välityspalveluja eikä matkatoimistopalveluja. Yhtiön yksittäisten laivalippujen myyntiin sovellettiin arvonlisäverolain välityspalvelua koskevia yleisiä säännöksiä eikä arvonlisäverolain matkatoimistopalvelua koskevaa 80 §:n erityismenettelyä.
Myös keskusverolautakunnan päätös KVL 79/2003 koski välityspalvelua. Siinä yhtiö myi valmismatkojen lisäksi myös välittäjänä lentomatkoja. Yhtiön oli suoritettava arvonlisäveroa välityspalvelusta perimästään palvelumaksusta.
KVL 79/2003
: Yhtiö toimii valmismatkojen myymisen ohessa IATA -sopimuksen mukaisena lentomatkojen välittäjänä. Asiakkaan yhtiölle maksama hinta koostuu kuljetuspalvelun myyjän määräämästä hinnasta sekä yhtiön ja sen asiakkaan väliseen toimeksiantoon perustuvasta palvelumaksusta. Yhtiö ei ole vastuussa mistään lennon aikana asiakkaalle aiheutuvasta vahingosta eikä yhtiöllä ole oikeutta tehdä muutoksia tai vaikuttaa kuljetuspalvelun myyjän ja asiakkaan välisiin matkustusehtoihin. Yhtiön asiakkaalleen osoittamasta laskusta ilmenee kuljetuspalvelun myyjä ja tämän veloittama hinta sekä yhtiön perimä palvelumaksu. Yhtiö hankkii kuljetuspalvelun sen tuottajalta asiakkaan nimissä ja lukuun. Kysymys on henkilökuljetuspalvelun välittämisestä. Yhtiön on suoritettava veroa Suomessa myydystä välityspalvelusta perimästään palvelumaksusta.
Välittäjä voi toimia myös palvelun ostajan nimissä ja lukuun. Kyse on tällöinkin palvelun välittämisestä. Korkein hallinto-oikeus katsoi 12.2.2019 antamassaan ennakkopäätöksessä (KHO 2019:24), että yhtiö myi vaihto-opiskeluun liittyvän välityspalvelun vaihto-opiskelijaksi lähtevälle henkilölle. Välittäjä toimi tässä tapauksessa palvelun ostajan eli vaihto-opiskelijan nimissä ja lukuun.
KHO 2019:24
: A Oy tarjosi lukioikäisille suomalaisille opiskelijoille palvelua, joka liittyi opiskelijoiden vaihto-oppilasvuoden järjestämiseen Yhdysvalloissa. Palvelu sisälsi oppilaiden tapaamisen yhdessä heidän vanhempiensa kanssa, oppilaiden haastattelemisen tietojen keräämiseksi heidän toiveistaan, ohjelmavaihtoehtojen etsimisen ja oppilaiden kanssa eri vaihtoehtojen läpikäymisen ja sopimisen siitä, mihin kouluun A Oy oli yhteydessä, koulujen kontaktoimisen, oppilaskandidaattien tietojen toimittamisen kouluille ja mahdollisesti myös oppilaiden puolesta vaihto-oppilasohjelman ehdoista neuvottelemisen.
Asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiön tarjoama palvelu katsottava arvonlisäverolain 66 §:n myyntimaan yleissäännöksen alaiseksi palveluksi vai oliko siihen sovellettava arvonlisäverolain 69 l §:ssä säädettyä välityspalvelun myyntiä muulle kuin elinkeinonharjoittajalle koskevaa myyntimaasäännöstä.
Palvelussa A Oy saattoi asiakkaansa ja oppilaitoksen yhteen, jotta nämä voisivat tehdä keskenään sopimuksen. Oppilaspaikan välityksen oli katsottava olevan yhtiön tarjoaman palvelun pääasiallinen sisältö. Palveluun liittyviä neuvonta- ja muita vastaavia palveluja oli pidettävä osana tätä välityspalvelua. Koska välityspalvelua ei arvonlisäverolain 69 l §:n mukaan ollut myyty Suomessa, A Oy:n ei ollut tullut suorittaa arvonlisäveroa palvelun myynnistä perimistään vastikkeista.
3.2 Välityspalvelun ja välitetyn palvelun arvonlisäverokäsittelystä
Välittäjä ei suorita arvonlisäveroa matkailijalle tapahtuneesta matkailupalvelun myynnistä vaan välittäjä maksaa arvonlisäveron vain saamastaan välityspalkkiosta.
Välityspalvelusta veloitettuun korvaukseen sovelletaan arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä eikä siihen sovellu marginaaliverotusmenettely. Kun verotusoikeus välityspalkkioon on Suomella, välityspalkkiosta tulee suorittaa arvonlisävero yleisen verokannan mukaan, ellei välityspalvelun myyntiä ole erikseen vapautettu verosta. Välityspalvelun myynti on verotonta esimerkiksi, jos välityspalvelu liittyy EU:n ulkopuolella välittömästi matkustajan hyväksi luovutettavaan matkailupalvelukokonaisuuteen (matkatoimistopalveluun) tai jos välitettävänä palveluna on henkilökuljetus suoraan ulkomaille tai matkaan liittyvä vakuutuspalvelu. Lue lisää välityspalvelun arvonlisäverokäsittelystä Verohallinnon ohjeesta
Komissiokaupan ja välitystoiminnan arvonlisäverotus
.
Esimerkki 16:
Matkanjärjestäjä myy kokonaisuuden, joka sisältää kuljetuksen Italiaan ja takaisin sekä hotellimajoituksen Italiassa seitsemän vuorokautta kestävän matkan aikana. Matkatoimisto myy matkailupalvelujen lisäksi asiakkaalle myös matkavakuutuksen. Vakuutuksen myöntäjä on vakuutusyhtiö ja matkatoimisto toimii vakuutusta myydessään vakuutusyhtiön asiamiehenä. Matkavakuutus myydään vakuutusyhtiön määrittämällä hinnalla, ja vakuutusyhtiö on vastuussa mahdollisen vakuutuskorvauksen suorittamisesta. Vakuutussopimus tehdään vakuutusyhtiön ja asiakkaan välillä.
Matkanjärjestäjän osalta kyse on matkavakuutuksen välittämisestä. Matkavakuutuksen myyntiin ei sovelleta marginaaliverotusmenettelyä. Vakuutusten välityspalvelun myynti on AVL 44 §:n nojalla arvonlisäveroton, joten matkanjärjestäjä ei suorita arvonlisäveroa vakuutusyhtiöltä saamastaan välityspalkkiosta.
Esimerkki 17:
Välittäjä markkinoi majoituskohteita Suomessa ja Norjassa. Välittäjä kertoo markkinoinnissa, että majoituspalvelun myyjä on majoitustoiminnan harjoittaja (majoitusliike).
Välittäjä ei myy majoituspalveluja omissa nimissään. Välittäjä saa välityspalkkion majoituspalvelun ostavalta suomalaiselta elinkeinonharjoittajalta, jolla ei ole kiinteää toimipaikkaa ulkomailla. Välittäjä välittää kyseiselle yritysasiakkaalle majoituksen Norjasta.
Verotusoikeus myyntiin on Suomella, koska välityspalvelun ostajana on suomalainen yritys. Välittäjä maksaa välityspalvelusta Suomen arvonlisäveron.
Esimerkki 18:
Välittäjä markkinoi majoituskohteita Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa kuluttajille. Markkinoinnissa välittäjä kertoo, että majoituspalvelun myyjä on majoitustoiminnan harjoittaja (majoitusliike).
Välittäjä ei myy palveluja omissa nimissään. Välittäjä saa välityspalkkion majoituspalvelun ostavalta kuluttajalta.
Siltä osin kuin majoituskohde sijaitsee Suomessa, välittäjä maksaa Suomen arvonlisäveron (yleinen verokanta) välityspalkkiosta. Siltä osin kuin majoituskohde sijaitsee jossain muussa maassa, välittäjän on selvitettävä kyseistä maasta, tuleeko välittäjän rekisteröityä siellä arvonlisäverovelvolliseksi ja maksaa välityspalkkiosta kyseisen maan arvonlisävero.
Vaikka matkailupalvelun suorittaja käyttää välittäjää, matkailupalvelun suorittaja maksaa arvonlisäveron asiakkaan ostamasta matkailupalvelusta. Matkailupalvelun suorittajan myynnin arvonlisäverokäsittely määräytyy sen mukaan, onko matkailupalvelun suorittaja itse tuottanut palvelun vai ostaako hän sen alihankintana. Matkailupalvelun varsinaisen suorittajan myyntiin soveltuvat arvonlisäverolain yleiset säännökset tai myyntiin on sovellettava edellytysten täyttyessä matkatoimistopalvelujen marginaaliverotusmenettelyä. (Katso luku 2 Itse suoritetut matkailupalvelut ja luku 4 Alihankintana ostetut matkailupalvelut ja marginaaliverotus)
Jos välittäjä tekee myyntilaskun matkailupalvelun suorittajan puolesta, välittäjän tulee varmistaa palvelun suorittajalta oikea laskulle merkittävä arvonlisäveron määrä ja tieto arvonlisäverokäsittelystä.
4 Alihankintana ostetut matkailupalvelut ja marginaaliverotus
4.1 Yleistä matkailualalla sovellettavasta marginaaliverotusmenettelystä
Kun arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä myy omissa nimissään toisen elinkeinonharjoittajan suorittaman välittömästi matkustajan hyväksi tulevan matkailupalvelun, matkanjärjestäjän on suoritettava matkailupalveluiden yhdistelmien myynnistä arvonlisäveroa marginaaliverotusmenettelyn mukaisesti. Matkanjärjestäjän on lisäksi suoritettava tiettyjen yksittäisten matkailupalvelujen myynnistä arvonlisäveroa marginaaliverotusmenettelyä soveltaen. Matkanjärjestäjän katsotaan näissä tilanteissa myyvän ostajalle yhden kokonaispalvelun, jota kutsutaan arvonlisäverolaissa matkatoimistopalveluksi.
Kun edellytykset marginaaliverotusmenettelyn soveltamiselle täyttyvät, vero lasketaan myyntihinnalle soveltaen marginaaliverotusmenettelyä. Menettelyn soveltaminen on pakollista, jos edellytykset täyttyvät. Marginaaliverotusmenettelystä säädetään arvonlisäverolain 80 §:ssä.
Matkailualan myyjän myymään matkailupalveluiden yhdistelmään eli arvonlisäverolaissa tarkoitettuun matkatoimistopalveluun on sovellettava marginaaliverotusmenettelyä, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
Myyjää koskevat edellytykset (luku 4.2)
Myyjä on arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä.
Matkanjärjestäjä myy ostamansa palvelut omissa nimissään.
Palvelua koskevat edellytykset (luku 4.3)
Matkanjärjestäjä ostaa palvelun edelleen myytäväksi elinkeinonharjoittajan asemassa olevalta myyjältä Suomesta tai toisesta EU-maasta.
Palvelu on välittömästi matkustajan hyväksi ostettu matkan järjestämiseen liittyvä palvelu.
Marginaaliverotusmenettely soveltuu tietyin edellytyksin myös yksittäisiin kuljetus- tai majoituspalvelun myynteihin.
4.2 Myyjää koskevat edellytykset
4.2.1 Matkanjärjestäjä käsite arvonlisäverotuksessa
Matkatoimistopalvelujen marginaaliverotusmenettelyä sovelletaan arvonlisäverolaissa tarkoitetun matkanjärjestäjän myymiin matkatoimistopalveluihin. Matkanjärjestäjän käsitettä ei ole kuitenkaan määritelty arvonlisäverolaissa.
Arvonlisäverodirektiivin mukaan matkanjärjestäjinä pidetään matkatoimistoja ja turistimatkojen järjestäjiä (306 artikla).
Arvonlisäverolain hallituksen esityksen (HE 283/1994) mukaan matkanjärjestäjän käsite on määritelty matkatoimistoja koskevassa lainsäädännössä. Matkailualaa koskeva lainsäädäntö on uudistunut vuonna 2018. Matkapalveluyhdistelmistä annettu laki (L 901/2017) on kumonnut valmismatkalain, ja matkapalveluyhdistelmien tarjoajista annettu laki (L 921/2017) on kumonnut valmismatkaliikelain. Lait tulivat voimaan 1.7.2018. Uusilla säännöksillä on pantu täytäntöön matkapaketteja ja yhdistettyjä matkajärjestelyjä koskeva direktiivi (EU) N:o 2302/2015.
Matkailualan lainsäädännössä matkanjärjestäjän käsite on määritelty samalla tavalla sekä matkapalveluyhdistelmistä annetussa laissa (5 §) että matkapalveluyhdistelmien tarjoajista annetussa laissa (2 §). Matkanjärjestäjällä tarkoitetaan matkailualan lainsäädännössä elinkeinonharjoittajaa, joka yhdistää matkapaketteja ja myy tai muutoin tarjoaa niitä joko suoraan tai toisen elinkeinonharjoittajan välityksellä tai yhdessä toisen elinkeinonharjoittajan kanssa tai joka toimittaa matkustajan tiedot toiselle elinkeinoharjoittajalle laissa tarkemmin määriteltyä verkkovarausmenettelyä käyttäen.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää rekisteriä sellaisista matkapalveluyhdistelmien tarjoajista, joiden on asetettava vakuus. Muun muassa Suomeen sijoittautuneen matkanjärjestäjän tulee asettaa vakuus. Vakuudella turvataan matkustajien matkapaketista suorittamien maksujen palauttaminen siltä osin, kun sopimuksen mukaisia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi.
Jos yritys on matkailualan lainsäädännössä tarkoitettu matkanjärjestäjä, se on yleensä myös arvonlisäverolaissa tarkoitettuja matkanjärjestäjä. Vakuudenasettamisvelvollisten rekisteriin merkityt matkanjärjestäjät ovat pääsääntöisesti myös arvonlisäverolaissa tarkoitettuja matkanjärjestäjiä. Jos matkailupalvelujen välittäjä ei myy palveluja lainkaan omissa nimissään, välittäjää ei kuitenkaan pidetä arvonlisäverolaissa tarkoitettuna matkanjärjestäjänä, vaikka välittäjän olisi asetettava vakuus.
Rekisteröinti vakuudenasettamisvelvolliseksi ei ole myöskään edellytys sille, että toimijaa pidetään arvonlisäverolaissa tarkoitettuna matkanjärjestäjänä. Esimerkiksi matkapalveluyhdistelmistä annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu yleiseen sopimukseen perustuva matkapakettien myynti elinkeinonharjoittajille. Pelkästään näitä myyntejä harjoittavan myyjän ei ole asetettava vakuutta, mutta tästä huolimatta myyjä on matkailupalveluyhdistelmien myyjänä arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä.
Unionin tuomioistuin on katsonut, että matkanjärjestäjänä voidaan arvonlisäverotuksessa pitää kaikkia sellaisia toimijoita, jotka järjestävät omissa nimissään matkoja tai turistimatkoja ja jotka tämän tyyppiseen toimintaan yleensä liittyviä palveluja tarjotakseen hankkivat palvelut muilta verovelvollisilta, vaikka ne eivät muodollisesti ole matkatoimistoja ja turistimatkojen järjestäjiä. Asioissa C-308/96 ja C-94/97, Madgett ja Baldwin, oli kyse hotellitoiminnan harjoittajasta, joka tarjosi asiakkailleen majoituspalvelun lisäksi edestakaisen kuljetuksen hotellin ja tiettyjen kauempana sijaitsevien paikkakuntien välillä sekä kiertoajelun hotellissa oleskelun aikana. Hotellitoiminnan harjoittaja osti ulkopuoliselta toimijalta kuljetuspalvelut. Kuljetuspalvelut eivät kuulu tavanomaisesti hotellitoimintaan. Kuljetuspalveluilla oli lisäksi merkittävä vaikutus palvelun kokonaishintaan, joten kyse ei ollut pelkän oheispalvelun tarjoamisesta. Marginaaliverotusmenettelyn katsottiin soveltuvan tähän palvelukokonaisuuden myyntiin siltä osin kuin kyse oli muilta ostetuista palveluista.
Yllä mainitun perusteella arvonlisäverolaissa tarkoitettuna matkanjärjestäjänä pidetään kaikkia sellaisia toimijoita, jotka myyvät matkatoimistopalveluna pidettäviä matkailupalveluiden yhdistelmiä. Arvonlisäverolaissa tarkoitettuja matkanjärjestäjiä voivat siten olla matkatoimistojen lisäksi esimerkiksi seikkailu-, ohjelma-, elämys- tai muita vapaa-ajanviettopalveluja tarjoavat yritykset. Matkanjärjestäjän aseman syntyyn ei ole merkitystä sillä, tuottaako matkailupalvelut itse vai ostaako ne alihankintana.
Esimerkki 19:
Matkatoimisto järjestää lomamatkoja Kreikkaan. Matkatoimisto ostaa kuljetuspalvelun lentoyhtiöltä ja majoituspalvelun kreikkalaiselta hotelliyritykseltä. Matkatoimisto järjestää opaspalvelut kohteessa muutoin itse, mutta opastettuihin retkiin kuuluvat kuljetuspalvelut matkatoimisto ostaa kreikkalaiselta liikennöitsijältä.
Matkatoimisto myy palveluja, joihin kuuluvat kuljetus Suomesta Kreikkaan ja takaisin, majoitus Kreikassa ja opaspalvelut sekä tähän liittyvät kuljetukset Kreikassa. Matkatoimisto on myymiensä palvelujen perusteella arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä. Matkatoimiston on jaettava myyntihinta kahteen osaan. Matkatoimisto soveltaa marginaaliverotusmenettelyä alihankintana ostamiinsa palveluihin (kuljetuspalvelut ja majoituspalvelu). Opaspalvelun myyntiin matkatoimisto soveltaa arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä.
Esimerkki 20:
Kulttuuriyhdistys järjestää teatterimatkoja Helsinkiin. Yhdistys tilaa linja-autokuljetuksen toiselta elinkeinonharjoittajalta ja ostaa hotellimajoituksen Helsingissä toiselta elinkeinonharjoittajalta. Yhdistys hankkii myös teatteriliput ja väliaikatarjoilun.
Kulttuuriyhdistys myy palveluja, joihin kuuluvat kuljetus Helsinkiin ja takaisin, majoitus Helsingissä sekä liput teatterinäytökseen ja väliaikatarjoilu. Kulttuuriyhdistys on arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä.
Jos kulttuuriyhdistys on yleishyödyllinen yhdistys, se on arvonlisäverovelvollinen vain, jos sen toiminnastaan saamaa tuloa pidetään tuloverolain (1535/1992) mukaisena elinkeinotulona. Tarkemmin yleishyödyllisten yhteisöjen arvonlisäverotusta on käsitelty Verohallinnon ohjeessa
Yleishyödyllisten yhteisöjen arvonlisäverotus
.
Yhden satunnaisen matkan järjestäminen ei tee palvelun myyjästä vielä arvonlisäverolaissa tarkoitettua matkanjärjestäjää. Tällöin myyntiin ei sovelleta matkatoimistopalvelujen marginaaliverotusmenettelyä. Sen sijaan oikeuskäytännön mukaan jo kahden matkan järjestämisestä on seurannut, että myyjä on katsottu arvonlisäverolaissa tarkoitetuksi matkanjärjestäjäksi. Jos myyjä tietää jo ensimmäistä matkaa järjestäessään, että tulee myymään vastaavia palveluja myös jatkossa, myyjästä tulee jo ensimmäisen matkan perusteella arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä ja myyntiin on sovellettava marginaaliverotusmenettelyä.
Yksinomaan päivämatkojen järjestäminen ei myöskään tee toimijasta arvonlisäverolaissa tarkoitettua matkanjärjestäjää. Pelkkien päivämatkojen myyntiin ei sovelleta matkatoimistopalvelujen marginaaliverotusmenettelyä silloin, kun päivämatkojen myyjä ei myy mitään muita matkatoimistopalveluksi katsottavia matkailupalveluiden yhdistelmiä. Jos sen sijaan kyse on toimijasta, jota pidetään toimijan muiden myyntien perusteella arvonlisäverolaissa tarkoitettuna matkanjärjestäjänä, sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä myös tällaisen toimijan myymiin päivämatkoihin. Marginaaliverotusmenettelyä sovelletaan siten esimerkiksi matkatoimiston päivämatkana toteuttamien teatterimatkojen myynteihin.
Esimerkki 21:
Linja-autoliikennöitsijä järjestää myymiensä kuljetuspalvelujen lisäksi teatterimatkoja Helsinkiin. Liikennöitsijä järjestää kuljetuksen omalla kalustollaan. Lisäksi liikennöitsijä hankkii teatteriliput ja väliaikatarjoilun. Teatterimatkat ovat aina päivämatkoja.
Liikennöitsijä myy palveluja, joihin kuuluvat kuljetus Helsinkiin ja takaisin sekä liput teatterinäytökseen ja väliaikatarjoilu. Koska kyse on yksinomaan päivämatkojen järjestämisestä eikä liikennöitsijä myy muita matkailupalveluyhdistelmiä, liikennöitsijä ei ole arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä.
Esimerkki 22:
Pohjois-Suomessa toimiva seikkailupalveluyrittäjä tarjoaa asiakkailleen erilaisia elämyspalveluja, kuten opastettuja patikkaretkiä, koskenlaskukokemuksia ja kalastusretkiä. Yrittäjä järjestää itse osan myymistään seikkailupalveluista ja ostaa osan muilta elinkeinonharjoittajilta. Yrittäjä ei myy kuljetus- tai majoituspalveluja. Koska kyse on päivämatkojen järjestämisestä, yrittäjä ei pelkkien elämyspalvelujen myyntien perusteella ole arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä.
Ulkomainen ryhmä ottaa yhteyttä seikkailupalveluyrittäjään. Ryhmä haluaisi ostaa opastettuja patikkaretkiä. Tämän lisäksi ryhmä pyytää, että seikkailupalveluyrittäjä järjestää heille majoituksen sekä linja-autokuljetuksen lentokentältä ja takaisin. Seikkailupalveluyrittäjä myy ulkomaiselle ryhmälle palveluyhdistelmän, johon kuuluu opastettuja patikkaretkiä, kuljetus lentokentältä ja takaisin toiselta elinkeinonharjoittajalta tilatulla linja-autolla sekä majoitus mökeissä, joista seikkailupalveluyrittäjä on ostanut majoitustilaa toiselta elinkeinonharjoittajalta. Seikkailupalveluyrittäjä alkaa jatkossa myydä vastaavanlaisia palveluja muutaman kerran vuodessa. Seikkailupalveluyrittäjä on arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä. Marginaaliverotusmenettelyä sovelletaan jo ensimmäisen matkatoimistopalveluksi katsottavan matkailupalveluyhdistelmän myyntiin, koska tiedossa on, että yrittäjä tulee myymään vastaavanlaisia matkailupalveluyhdistelmiä myös jatkossa.
Esimerkki 23:
Urheiluseura, joka ei ole tuloverolaissa (1535/1992) tarkoitettu yleishyödyllinen yhdistys, järjestää matkoja yleisurheilukilpailuihin Suomessa. Yhdistys järjestää kuljetuksen ja hankkii pääsyliput. Matkoilta palataan aina takaisin kuljetuksen lähtöpaikkakunnalle saman vuorokauden aikana kilpailujen päätyttyä.
Urheiluseura myy matkailupalveluyhdistelmiä, joihin kuuluvat kuljetus kilpailupaikkakunnalle ja takaisin sekä pääsylippu. Koska kyse on päivämatkojen järjestämisestä, ei yhdistys ole arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä. Matkatoimistopalveluksi katsottavan matkailupalveluyhdistelmän myyntiin ei sovelleta näin ollen marginaaliverotusmenettelyä.
Seuraavana vuonna urheiluseura alkaa järjestää kilpailumatkoja myös Ruotsiin. Yhdistys järjestää kuljetuksen ja majoituksen sekä hankkii pääsyliput. Yhdistys myy matkailupalveluyhdistelmiä, joihin kuuluvat kuljetus Ruotsissa olevalle ottelupaikkakunnalle, majoitus hotellissa sekä pääsyliput. Yhdistys on näiden myyntien perusteella arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä. Tämän jälkeen marginaaliverotusmenettelyä sovelletaan sekä yhdistyksen päivämatkoina Suomessa järjestämien kilpailumatkojen että yhdistyksen Ruotsiin järjestämien matkojen myynteihin. Marginaaliverotusmenettelyä sovelletaan heti ensimmäisestä Ruotsiin suuntautuvasta kilpailumatkasta alkaen, koska yhdistys tulee järjestämään vastaavanlaisia matkailupalveluyhdistelmiä myös jatkossa.
Arvonlisäverolaissa tarkoitettuna matkanjärjestäjänä pidetään myös sellaista toimijaa, joka myy omaan lukuunsa toiselta matkanjärjestäjältä ostamiaan matkatoimistopalveluksi katsottavia matkailupalveluyhdistelmiä. Marginaaliverotusmenettelyn soveltamiseen ei vaikuta se, kenelle matkanjärjestäjä palvelun myy. Näin ollen riippumatta siitä, myykö matkanjärjestäjä palvelun esimerkiksi yksityishenkilölle, yritykselle tai matkatoimistolle, myyntiin soveltuu marginaaliverotusmenettely muiden edellytysten täyttyessä.
Unionin tuomioistuin on tuomiossaan C-309/11 Komissio v. Suomi katsonut, että marginaaliverotusmenettely soveltuu matkailupalveluiden myyntiin riippumatta siitä, onko ostaja elinkeinonharjoittaja vai ei. Vaikka matkanjärjestäjän ei tarvitse asettaa vakuutta toisille elinkeinonharjoittajille tapahtuvista matkapakettien myynneistä, matkailupalveluyhdistelmien myyntiin soveltuu tästä huolimatta marginaaliverotusmenettely, kun muut edellytykset täyttyvät.
4.2.2 Myynti matkanjärjestäjän omissa nimissä
Marginaaliverotusmenettelyn soveltaminen edellyttää, että matkanjärjestäjä myy matkatoimistopalveluna pidettäviä matkailupalveluyhdistelmiä omissa nimissään. Omissa nimissä tapahtuvaa myyntiä on ensinnäkin se, kun matkanjärjestäjä myy matkailupalveluyhdistelmiä (matkatoimistopalveluja) omaan lukuunsa.
Omissa nimissä tapahtuvaa myyntiä on myös, jos matkanjärjestäjä myy matkailupalveluyhdistelmiä omissa nimissään mutta palvelut tuottavan päämiehen lukuun. Tällöinkin matkanjärjestäjän myyntiin voi soveltua muiden edellytysten täyttyessä marginaaliverotusmenettely.
Jos matkanjärjestäjä sen sijaan myy matkailupalveluyhdistelmiä palvelut tuottavan päämiehen nimissä ja lukuun, matkanjärjestäjä toimii välittäjänä eikä sovella omaan välityspalvelun myyntiinsä marginaaliverotusmenettelyä. Palvelun suorittajan myyntiin soveltuu marginaaliverotusmenettely muiden soveltamisedellytysten täyttyessä. (Katso luku 3 Välitetyt matkailupalvelut)
4.3 Ostoa koskevat edellytykset
4.3.1 Ostot elinkeinonharjoittajan asemassa olevalta myyjältä
Arvonlisäverolaissa tarkoitettu matkanjärjestäjä soveltaa marginaaliverotusmenettelyä ainoastaan omissa nimissä tapahtuvaan muilta elinkeinonharjoittajilta ostettujen tavaroiden ja palvelujen myyntiin. Marginaaliverotusmenettelyä ei sen sijaan sovelleta siltä osin kuin tavarat tai palvelut ostetaan muussa kuin elinkeinonharjoittajan asemassa olevalta myyjältä, esimerkiksi ei-verovelvolliselta yksityishenkilöltä. Näiden palvelujen ja tavaroiden edelleenmyyntiin sovelletaan arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä.
Elinkeinonharjoittajan ja verovelvollisen käsitettä ei ole määritelty arvonlisäverolain tai arvonlisäverodirektiivin matkatoimistopalveluja koskevan erityisjärjestelmän säännöksissä. Korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2011 antamassa päätöksessä (KHO 21.12.2011 taltio 3684) tulkintaa on tehty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Päätöksen mukaan matkanjärjestäjän on sovellettava marginaaliverotusmenettelyä elinkeinonharjoittajilta tai verovelvollisilta ostettujen majoituspalvelujen edelleenmyyntiin, mutta ei yksityishenkilöiltä ostettujen majoituspalvelujen edelleenmyyntiin.
KHO 21.12.2011 taltio 3684
: A Oy:n pääasiallinen toiminta oli mökkien ja huoneistojen vuokraustoimintaa, mutta se oli myös arvonlisäverolain 80 §:ssä tarkoitettu matkanjärjestäjä. Yhtiö oli tehnyt majoitusmyynnissä olevien yli 300 lomakohteen omistajan kanssa myyntisopimukset. Yhtiö markkinoi ja laskutti kaikki kohteet omissa nimissään siten, ettei majoituspalvelun ostanut asiakas tiennyt, kenen omistamassa lomakohteessa hän yöpyi. Yhtiön katsottiin myyvän majoituspalveluja omissa nimissään lomakohteen omistajan lukuun (komissiokauppa). Yhtiö ei myynyt kysymyksessä olevia majoituspalveluja ostaneille asiakkaille muita palveluja.
Arvonlisäverolain 80 §:n 1 momentin mukaan matkatoimistopalveluja koskevaa erityisjärjestelmää sovelletaan vain silloin, kun matkanjärjestäjä myy omissa nimissään muilta elinkeinonharjoittajilta välittömästi matkustajan hyväksi ostamiaan palveluja ja tavaroita. Arvonlisäverodirektiivin 306 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava erityistä arvonlisäverojärjestelmää matkatoimistojen liiketoimiin, jos nämä matkatoimistot toimivat omissa nimissään suhteessa asiakkaisiin käyttäen muiden verovelvollisten luovuttamia tavaroita ja suorittamia palveluja matkojen toteuttamisessa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että arvonlisäverolain 80 §:n 1 momentissa elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan samaa kuin arvonlisäverodirektiivin 306 artiklan 1 kohdassa verovelvollisella. Sellaiset henkilöt, jotka eivät harjoita tavaroiden tai palvelujen myyntiä liiketoiminnan muodossa, eivät ole arvonlisäverolain 80 §:n 1 momentissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia. A Oy:n ei ollut sovellettava matkatoimistopalveluja koskevaa erityisjärjestelmää lomakohteiden vuokraukseen silloin, kun kysymys oli muilta kuin elinkeinonharjoittajina/verovelvollisina pidettäviltä toiminnan harjoittajilta ostetuista palveluista. Tähän myyntiin voitiin näin ollen soveltaa majoituspalveluja koskevaa alennettua verokantaa. Sitä vastoin siltä osin kuin lomakohteiden omistajat olivat elinkeinonharjoittajia/verovelvollisia matkatoimistopalveluja koskevaa erityisjärjestelmää oli sovellettava lomakohteiden vuokraukseen sen liittyessä matkapalveluun.
Matkanjärjestäjän on siten selvitettävä, missä ominaisuudessa mökin tai huoneiston luovuttaja toimii. Matkanjärjestäjän katsotaan hankkivan mökin tai huoneiston elinkeinoharjoittajalta/verovelvolliselta ja matkanjärjestäjän on sovellettava myyntiin marginaaliverotusmenettelyä seuraavissa tilanteissa:
Matkanjärjestäjä vuokraa mökin tai huoneiston toimijalta, joka on hakeutunut kyseisen mökin tai huoneiston osalta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi.
Matkanjärjestäjä vuokraa mökin tai huoneiston toimijalta, joka on arvonlisäverollisen majoitustoiminnan harjoittaja ja tässä ominaisuudessa luovuttaa majoitustilan. Arvonlisäverollisen majoitustoiminnan edellytyksiä on käsitelty Verohallinnon ohjeess
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
