← Suomi
    VERO-VH/7168/00.01.00/2023
    Suomi

    VERO-VH/7168/00.01.00/2023 — Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdos verotuksessa

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdos verotuksessa Syventävä vero-ohje Antopäivä 1.1.2024 Versiohistoria Diaarinumero VH/7168/00.01.00/2023 Voimassaolo 1.1.2024 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti Korvaa ohjeen VH/4208/00.01.00/2022, 10.1.2023 Ohje liittyy kokonaisuuteen: Perheoikeus ja verotus Tässä ohjeessa käsitellään henkilöyhtiön (avoin tai kommandiittiyhtiö) ja yksityisliikkeen (yksityisen liikkeen- tai ammatinharjoittajan tai yrittäjäpuolisoiden elinkeinotoiminta) sukupolvenvaihdoksen veroseuraamuksia. Ohjeessa käsitellään harjoitetusta yritystoiminnasta luopuvan, yritystoiminnan jatkajan sekä yhtiön mahdollisia veroseuraamuksia yritysmuodoittain ja verolajikohtaisesti sen mukaan, miten sukupolvenvaihdos toteutetaan. Ohjeeseen on koottu keskeisimmät henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdostilanteet tulo-, perintö- ja lahja-, varainsiirto- sekä arvonlisäverotuksen kannalta. Ohjeen lukua 4.5 on päivitetty varainsiirtoverolain muutosten takia. Varainsiirtoverolakia muutettiin siten, että varainsiirtoveroprosentti kiinteistöjen luovutuksesta alennettiin 4,0:sta 3,0:aan sekä asunto-osakeyhtiöiden ja muiden kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden sekä muiden arvopaperien luovutuksista 2,0:sta ja 1,6:sta 1,5:een. Lakimuutos tuli voimaan 1.1.2024, mutta sitä sovelletaan takautuvasti 12.10.2023 tai sen jälkeen tehdyn sopimuksen perusteella tapahtuneeseen luovutukseen. 1 Johdanto 1.1 Yleistä sukupolvenvaihdoksesta verotuksessa Sukupolvenvaihdoksessa yritystoiminta siirretään jatkavalle lapselle tai muulle henkilölle. Sukupolvenvaihdos on jokaisessa yrityksessä yksilöllinen tapahtuma, jonka verotuskysymykset voivat koskea tuloverotusta, perintö- ja lahjaverotusta, varainsiirtoverotusta sekä arvonlisäverotusta. Veroseuraamukset voivat kohdistua yrityksestä luopuvan ja luovutuksensaajan lisäksi myös luovutuksen kohteena olevaan yhtiöön. Sukupolvenvaihdos voidaan yrittäjän elinaikana toteuttaa usealla eri tavalla, ja valittu toteuttamistapa voi vaikuttaa merkittävästikin sukupolvenvaihdoksesta aiheutuviin veroseuraamuksiin. Tuloverolaissa (30.12.1992/1535, TVL) sekä perintö- ja lahjaverolaissa (12.7.1940/378, PerVL) on omat sukupolvenvaihdoksia koskevat huojennussäännökset, kun taas varainsiirtoverolaissa (29.11.1996/931, VSVL) ja arvonlisäverolaissa (30.12.1993/1501, AVL) nimenomaisesti sukupolvenvaihdoksiin liittyviä säännöksiä ei ole. Ennen sukupolvenvaihdoksen toteuttamista on mahdollista pyytää Verohallinnolta ennakkoratkaisua veronalaisuudesta, veron perusteista ja/tai veron määrästä. Ennakkoratkaisut ovat maksullisia. Ennakkoratkaisua ja sen hakemista on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ennakkoratkaisu- ja poikkeuslupahakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös . 1.2 Muut sukupolvenvaihdosta koskevat Verohallinnon ohjeet Tämän ohjeen lisäksi Verohallinto on antanut seuraavat yritysten sukupolvenvaihdoksia koskevat ohjeet: Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa Viimeksi mainittu ohje koskee sukupolvenvaihdosta yrittäjän kuoleman jälkeen tapahtuvissa tilanteissa, joissa omaisuutta saadaan osittain perintönä ja sovellettavaksi tulevat perhevarallisuusoikeuden säännöt. Kaikki muut mainitut ohjeet koskevat luopujan elinaikana toteutettavia sukupolvenvaihdoksia. Ohjeissa selvitetään tavanomaisten sukupolvenvaihdosten veroseuraamuksia eri verolajeissa. Ohjeissa ei käsitellä tyhjentävästi kaikkia erityistilanteita, joita sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen liittyy. Esimerkiksi kansainvälisiin sukupolvenvaihdostilanteisiin liittyviä kysymyksiä ei laajasti käsitellä. Sukupolvenvaihdosta koskevissa ohjeissa ei myöskään käsitellä eri verolajien perusasioita, joista on annettu erillisiä Verohallinnon ohjeita. Näihin ohjeisiin on lisätty viittauksia, ja niitä on hyvä käyttää tämän ohjeen rinnalla. 2 Henkilöyhtiön sukupolvenvaihdos 2.1 Yleistä henkilöyhtiön osuudesta Henkilöyhtiöitä ovat avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö. Henkilöyhtiöt ovat tuloverotuksessa elinkeinoyhtymiä (TVL 4 §). Elinkeinoyhtymä ei ole tuloverotuksessa erillinen verovelvollinen, vaan sen voitollinen tulos jaetaan yhtiömiehille (eli elinkeinoyhtymän osakkaille) näiden yhtiöosuuksien mukaisesti (TVL 16 §). Henkilöyhtiön yhtiöosuuden sisältö muodostuu yhtiömiesten yhtiösopimuksessa määritettyjen oikeuksien ja velvoitteiden perusteella. Avoimen yhtiön yhtiömiehet vastaavat yhtiön velvoitteista koko omaisuudellaan, samoin kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet. Kommandiittiyhtiöissä on vastuunalaisten yhtiömiesten ohella myös äänettömiä yhtiömiehiä, joiden vastuu rajoittuu heidän yhtiöön sijoittamaansa pääomapanokseen. Tulonjaosta sovitaan tavanomaisesti niin, että äänettömät yhtiömiehet saavat sijoitukselleen tietyn tuoton ja muilta osin tulot ja varat jakautuvat murto-osin vastuunalaisten yhtiömiesten kesken. Yhtiön voitot ohjautuvat yhtiösopimuksen mukaisesti yhtiömiesten yksityistilien varoiksi ja ne verotetaan suoraan yhtiömiehillä. Yhtiömiehillä on mahdollisuus joustavasti sekä nostaa yhtiöstä varoja että sijoittaa yhtiöön lisää varoja ilman että näistä toimenpiteistä aiheutuu veroseuraamuksia. Tästä syystä yhtiön käypä arvo luovutuksen ajankohtana ei yleensä jakaudu yhtiömiesten kesken suoraan yhtiösopimuksen mukaisten murto-osuuksien mukaisesti. Näin tapahtuu vain silloin, kun (vastuunalaisten) yhtiömiesten yksityistilien saldot ovat samassa suhteessa kuin yhtiösopimuksen mukaiset murto-osuudet (ja mahdollisen äänettömän yhtiömiehen osuus on ensin vähennetty). Useimmiten yksityistilien saldot ovat yhtiömiesten kesken eri suhteissa, joten yhtiön käyvän arvon jakamisessa yhtiömiesten osuuksiin tarvitaan tieto myös yksityistilien saldoista. Lisäksi tarvitaan tieto siitä, mitä yksityistileistä luovutuksen yhteydessä sovitaan: siirtyykö luopujan yksityistilin saldo sellaisenaan yhtiöosuuden ostajalle, kirjataanko luopujan yksityistilin positiivinen saldo osittain tai kokonaan yhtiön velaksi luopujalle, tehdäänkö luovutuksen yhteydessä lisäsijoituksia tai -nostoja, jääkö luopuja vielä yhtiön yhtiömieheksi ja pitää oman yksityistilinsä ja jatkaja aloittaa omansa, tai sovitaanko yksityistileistä jotakin muuta. Vasta näiden tietojen avulla selviää, millainen yhtiöosuus luovutuksen kohteena on. Luovutettavan osuuden suuruus määritetään luovutuksensaajalle tulevien oikeuksien perusteella. Lähtökohtana on yhtiösopimuksen mukainen oikeus yhtiön tuleviin tuottoihin ja varoihin, mikä avoimen yhtiön yhtiömiehillä ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisilla yhtiömiehillä on tavallisimmin määritetty murtolukuna. Yksityistilien eroavuudet ja niistä luovutuksen yhteydessä tehdyt sopimukset otetaan sitten huomioon yhtiöosuuden arvon määrityksessä, yhtiöosuuden hankintamenon laskemisessa sekä luovutusvoiton laskemisessa jäljempänä kuvatulla tavalla. Yksityistilien huomioon ottamista käsitellään seuraavassa kunkin veroseuraamuksen kohdalla erikseen ja lisäksi luvussa 3.2. 2.2 Yhtiöosuuden luovutustavoista Yhtiöosuus voidaan siirtää toiminnan jatkajalle kaupalla, vaihdolla, muulla vastikkeellisella luovutuksella tai lahjana. Kaupassa, vaihdossa ja muussa vastikkeellisessa luovutuksessa myyjää eli luovuttajaa voidaan verottaa luovutusvoitosta. Yhtiöosuuden luovutus on vastikkeeton silloin, kun yhtiöosuuden luovuttaja ei saa luovutuksen johdosta rahanarvoista etua itselleen. Tuloverotuksessa vastikkeellisena luovutuksena pidetään myös sellaista ilman sovittua vastiketta tapahtuvaa luovutusta, jonka yhteydessä yhtiöosuuden luovuttaja vapautuu tosiasiassa palauttamasta yhtiölle voitto-osuuksiensa ja yhtiöön tekemiensä sijoitusten yhteismäärän ylittävät yksityisotot. Näissä tilanteissa luovuttajalle voi syntyä luovutusvoittoa, vaikka muuta vastiketta ei suoritettaisikaan. Luovutusvoiton verottamista rajoittaa tuloverolain 48 §:n sukupolvenvaihdoksia koskeva erityissäännös, jonka soveltuessa luovutusvoitto on verovapaata tuloa. Luovutusvoittoverotusta käsitellään tarkemmin luvussa 2.3. Luovutuksensaajan maksettavaksi voi tulla lahjaveroa sekä yhtiöosuuden täysin vastikkeettomassa luovutuksessa eli lahjassa että sellaisessa kaupassa tai vaihdossa, jossa vastike on enintään ¾ yhtiöosuuden käyvästä arvosta. Perintö- ja lahjaverolaissa on sukupolvenvaihdosta koskeva erityissäännös (PerVL 55 §), jonka perusteella lahjaveroa voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä huojentaa. Lahjaverotusta käsitellään luvussa 2.5. Samassa luovutuksessa voi muodostua sekä lahjaa saajalle että luovutusvoittoa luovuttajalle. Myös luovuttajan ylisuurista yksityisotoista johtuva lisäys luovutusvoittoon on mahdollinen silloinkin, kun saajaa verotetaan lahjasta (katso esimerkki 13 luvussa 2.5.2). Tuloverolain luovutusvoiton verovapaussäännöksen ja perintö- ja lahjaverolain huojennussäännöksen soveltamisedellytykset poikkeavat toisistaan, joten säännöksien soveltumista arvioidaan kummassakin verolajissa itsenäisesti eikä toisen säännöksen soveltumisesta voida päätellä toisen säännöksen edellytysten täyttymistä. Myyjän luovutusvoitto voi siten esimerkiksi olla verovapaa, vaikka ostajan lahjaveroa ei huojennettaisikaan. Yhtiöosuuden luovutuksesta ei luovutuksensaajalle aiheudu tuloverotuksessa välittömiä veroseuraamuksia. Luovutuksen toteuttamistapa ja luovuttajan saama luovutusvoiton verovapaus voivat kuitenkin vaikuttaa luovutuksensaajan verotukseen myöhemmin. Näitä tilanteita käsitellään luvussa 2.4. Jos samaan sukupolvenvaihdokseen ajallisesti ja asiallisesti liittyvät luovutukset samojen osapuolten kesken on tehty erillisinä luovutuksina, esimerkiksi lahjana ja kauppana, voidaan niiden veroseuraamukset arvioida kokonaisuutena käsitellen niitä yhtenä luovutuksena ratkaisun KHO 2014:155 periaatteiden mukaisesti. Mainitussa ratkaisussa saman maatilakokonaisuuden osia aiottiin luovuttaa samojen osapuolten kesken samalla kertaa tehtävillä erillisillä luovutuskirjoilla, joiden ehdot poikkesivat toisistaan. KHO käsitteli luovutuksia yhtenä luovutuksena, jonka lahjanluonteisuus arvioitiin vertaamalla kokonaisluovutushintaa luovutetun omaisuuden yhteisarvoon. Sen sijaan ratkaisussa KHO:2014:154 luovutuksia ei yhdistetty, kun niiden kohteet eivät liittyneet toisiinsa. Siten esimerkiksi yrityksen osan ja kesämökin luovutusten veroseuraamukset määritetään erikseen, vaikka luovutukset tapahtuisivat ajallisesti lähekkäin. 2.3 Luovutusvoitto yhtiöosuuden myyjän verotuksessa 2.3.1 Luovutusvoiton laskeminen Luovutusvoiton laskemisen yleisiä periaatteita käsitellään ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja –tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa . Henkilöyhtiöiden osuuksien luovutuksia koskee lisäksi ohje Henkilöyhtiön yhtiöosuuden luovutus tuloverotuksessa ja lahjaverotuksessa . Seuraavassa käsitellään luovutusvoiton laskemista pääpiirteittäin sekä henkilöyhtiöiden osuuksiin liittyviä erityispiirteitä. TVL 46 §:n mukaan luovutusvoitto lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden poistamattoman hankintamenon ja voiton hankkimisesta aiheutuneiden menojen yhteismäärä. Niin sanottua hankintameno-olettamaa koskevan lainkohdan mukaan luonnollisen henkilön saamasta luovutushinnasta vähennetään kuitenkin aina vähintään 20 prosenttia luovutushinnasta tai, jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajan omistuksessa vähintään 10 vuoden ajan, 40 prosenttia luovutushinnasta. Hankintameno-olettamaa käytetään, jos todellisen hankintamenon ja myyntikulujen yhteismäärä on pienempi kuin sovellettava hankintameno-olettama. Jos luovutettava omaisuus on saatu osituksessa, omistusaika ja hankintameno määritetään ositussaantoa edeltäneestä saannosta (TVL 46 §:n 2 momentti). Luovutushinnaksi eli vastikkeeksi katsotaan rahana maksettava kauppahinta ja vaihdossa saadun omaisuuden käypä arvo. Luovutushinnaksi katsotaan myös muut ostajan aktiivista suoritusvelvollisuutta edellyttävät velvoitteet. Tällaisia velvoitteita ovat esimerkiksi myyjän velka, jonka ostaja ottaa vastatakseen, sisarosuuskorvaukset, jotka ostajan tulee sopimuksen mukaan maksaa sisaruksilleen, sekä ostajan myyjälle antama hallinta- tai muu oikeus muuhun kuin luovutuksen kohteena olevaan omaisuuteen. Luovutushintana ei kuitenkaan käsitellä sitä etua, jonka luopuva yhtiömies saa vapautuessaan palauttamasta niin sanottuja ylisuuria yksityisottoja, koska tämä etu otetaan erikseen huomioon luovutusvoittoon tehtävänä lisäyksenä (katso luku 2.3.2). TVL 47 §:ssä on tarkempia säännöksiä luovutusvoiton laskemisesta. Vastikkeetta saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty arvo. Jos lahjaan on sovellettu luvussa 2.5.6 käsiteltävää PerVL 55 §:n huojennusta, lahjana saadun osuuden hankintamenoksi katsotaan huojennettu arvo eli spv-arvo. Lahjaksi saadun omaisuuden hankintameno lasketaan kuitenkin hankintamenosta, joka omaisuudella oli lahjoittajan verotuksessa lahjoitushetkellä, jos lahjansaaja luovuttaa saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi. Hankintamenon määräytymistä näissä tilanteissa käsitellään tarkemmin luvussa 2.4.3. Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden hankintamenoon luetaan kauppahinnan tai muun hankintamenon perusteen lisäksi yhtiömiehen yhtiöön tekemien sijoitusten ja nostamattomien voitto-osuuksien määrä. Jos yhtiömiehen yhtiöön tekemien sijoitusten ja voitto-osuuksien määrä vähennettynä yhtiömiehen yksityisottojen määrällä on negatiivinen, ei negatiivista määrää vähennetä kauppahinnan, muun vastikkeen tai perintö- ja lahjaverotuksessa käytetyn arvon mukaan määräytyvästä hankintamenosta. Negatiivinen saldo otetaan huomioon luovutusvoittoa laskettaessa TVL 46 §:n 4 momentin mukaisena lisäyksenä (katso luku 2.3.2). Perustajaosakkaalla yhtiöosuuden hankintameno muodostuu pelkästään yhtiömiehen yksityistilin positiivisesta saldosta (sijoitukset + voitto-osuudet - yksityisnostot > 0), ja perustajaosakkaan hankintamenona pidetään nollaa (0), jos yksityistilin saldo on negatiivinen. Esimerkki 1: Kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen sijoitukset yhtiöön ovat 20 000 euroa, voitto-osuudet 500 000 euroa ja yksityisotot 550 000 euroa. Koska yksityistilin saldo on 30 000 euroa negatiivinen, on yhtiöosuuden hankintameno 0. Luovutusvoittolaskelmassa käytetään siten hankintameno-olettamaa. Perustamisen jälkeen mukaan tulleella yhtiömiehellä sijoitusten ja nostamattomien voitto-osuuksien määrän osoittaa yksityistilin muutos hänen omistusaikanaan. Yksityistilin luovutushetken tilanteen lisäksi hankintamenoa määritettäessä otetaan huomioon myös osuudestaan luopuvalle yhtiömiehelle kuuluva osuus yhtiön kuluvan tilikauden voittovaroista. Yhtiömiehelle kuuluva voitto-osuus voidaan todeta luovutushetkelle laaditusta välitilinpäätöksestä. Jos yhtiömiehen yhtiöön tekemien sijoitusten ja voitto-osuuksien määrä vähennettynä yhtiömiehen yksityisottojen määrällä on positiivinen, se otetaan huomioon hankintamenoa määritettäessä siltä osin kuin se luovutuksessa siirtyy luovutuksensaajan yksityistilin pohjaksi. Jos yhtiöosuus on hankittu vaiheittain ja siitä luovutetaan murto-osa, katsotaan luovutuksen kohteeksi suhteellinen osuus kaikista vaiheittaisista hankinnoista. Tämä periaate on todettu esimerkiksi ratkaisussa KHO:1984 B II 581 , joka koski tuolloin voimassa olleen verovapaussäännöksen soveltamista vaiheittain hankitun yhtiöosuuden luovutukseen. Eri vaiheissa hankittujen osuuksien hankintamenot määritetään erikseen ja niitä verrataan kutakin osuutta vastaavan luovutushinnan ja omistusajan perusteella laskettavaan hankintameno-olettamaan ( KHO:2004:78 ). Jos omaisuus luovutetaan käypää arvoa alempaan hintaan lahjanluonteisella kaupalla (PerVL 18 §:n 3 momentti), luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteessa vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan (TVL 47 §:n 5 momentti). Luovutusta pidetään lahjanluonteisena, jos luovutushinta on enintään ¾ luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta. Lahjanluonteisissa luovutuksissa vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan vain siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta. Lahjaosuutta vastaava osa hankintamenosta jää tällaisissa tilanteissa vähentämättä (katso tästä esimerkki 2 luvussa 2.3.2). Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää hankintameno-olettamaa, joka on 20 tai 40 prosenttia luovutushinnasta. Jako vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan ei siten vaikuta hankintameno-olettaman määrään. 2.3.2 Lisäys luovutusvoittoon TVL 46 §:n 4 momentin mukaan avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön osuuden luovutuksesta saadun voiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään määrä, jolla yhtiömiehen yksityisotot ovat ylittäneet hänen vuotuisten voitto-osuuksiensa ja yhtiöön tekemiensä sijoitusten yhteismäärän. Lisäys tehdään luovutusvoittoon mahdollisen hankintameno-olettaman vähentämisen jälkeen. Oikeuskäytännössä on katsottu, että lisäys tehdään, vaikka luovutuksesta ei suoritettaisi muuta vastiketta, jos luovuttaja luovutuksen yhteydessä vapautuu yksityistilinsä negatiivisen saldon palautusvastuusta: KHO:2010:54 A oli ollut vuodesta 1991 lähtien avoimen yhtiön toisena vastuunalaisena yhtiömiehenä. Hän lahjoitti vuonna 1999 yhtiömiesosuutensa pojalleen ja tyttärensä puolisolle. Lahjoitettaessa A:n yksityistili oli negatiivinen 65 241 markkaa, millä määrällä A:n yksityisotot hänen yhtiömiesaikanaan olivat ylittäneet A:n yksityissijoitusten ja voitto-osuuksien yhteismäärän. A:n pääomatulona voitiin verottaa yhtiömiesosuuden luovutuksesta saatuna voittona 65 241 markkaa. Verovuosi 1999. Tuloverolaki 46 § 4 momentti Yhtiöosuuden luovutuksena pidetään myös sellaista yhtiösopimuksen muutosta, jossa kommandiittiyhtiön vastuunalaisesta yhtiömiehestä tulee äänetön yhtiömies. Kun henkilön asema muuttuu äänettömäksi yhtiömieheksi, hänen vastuunsa yhtiössä ei sen jälkeen ole lähtökohtaisesti hänen pääomapanostaan suurempi. Siksi myös tässä tilanteessa mahdollinen yksityistilin negatiivinen saldo lisätään luovutusvoittoon. Luovutusvoittoon lisättävä määrä lasketaan luovutushetken mukaisen tilanteen perusteella. Lisättävään määrään vaikuttaa yksityistilin luovutushetken mukaisen saldon lisäksi yhtiömiehelle kuuluva osuus yhtiön kuluvan tilikauden voittovaroista. Yhtiömiehen oikeus voittovaroihin vähentää siten mahdollisen lisäyksen määrää. Lisäksi otetaan huomioon luovutukseen liittyvät mahdolliset sopimukset luovuttajan palautusvastuusta yhtiölle. Esimerkki 2: Isä on ostanut yhtiöosuuden B Ky:stä kahdeksan vuotta sitten 80 000 eurolla. Hänen yksityistilinsä alkusaldo on ollut tuolloin 0. Isä myy osuutensa pojalleen 50 000 eurolla. Yhtiöosuuden käypä arvo myyntihetkellä on 150 000 euroa, joten kyse on lahjanluonteisesta luovutuksesta. Isän yksityisotot yhtiöstä ovat myyntihetkellä 15 000 euroa suuremmat kuin hänen sijoituksensa ja voitto-osuutensa yhteensä. Kauppahinnan ja käyvän arvon suhde on 50 000 € / 150 000 € = ⅓. Luovutushinta 50 000 € ./. Hankintameno (⅓ 80 000 €:sta) 26 667 € Luovutusvoitto (välitulos) 23 333 € Lisäys voittoon 15 000 € Luovutusvoitto 38 333 € Poika saa kaupassa 100 000 euron lahjan. Lahjaveroa voidaan huojentaa PerVL 55 §:n edellytysten täyttyessä (katso luku 2.5.6). Koska luovutustappio lasketaan luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaisesti, tehdään lisäys myös luovutustappioon, joka voi siten lisäyksen vuoksi muuttua luovutusvoitoksi. Esimerkki 3: A on ostanut yhtiöosuuden B Ky:stä neljä vuotta sitten 100 000 eurolla. A:n yksityistilin alkusaldo on ollut 0. A myy osuutensa edelleen 80 000 eurolla, mikä on myös yhtiöosuuden käypä arvo luovutushetkellä. A:n yksityisotot yhtiöstä ovat 25 000 euroa suuremmat kuin hänen sijoituksensa ja voitto-osuutensa yhteensä. Luovutushinta 80 000 € ./. Hankintameno 100 000 € Luovutustappio (välitulos) -20 000 € Lisäys voittoon 25 000 € Luovutusvoitto 5 000 € Jos yhtiömies luovuttaa vain osan yhtiöosuudestaan, lisätään voitto-osuudet ja sijoitukset ylittävistä yksityisotoista luovutusvoittoon vain se määrä, joka vastaa luovutettavan osuuden suhteellista osuutta yhtiömiehen luovutusta edeltävästä yhtiöosuudesta ( KHO:2005:68 ). Esimerkki 4: Ky:n osakkaana on yksi vastuunalainen ja yksi äänetön yhtiömies. Vastuunalainen yhtiömies myy puolet osuudestaan 80 000 eurolla. Hän on perustajaosakas ja sijoittanut yhtiöön 30 000 euroa. Lisäksi hänelle on kertynyt voitto-osuuksia 550 000 euroa ja hän on tehnyt yksityisnostoja 600 000 euroa. Yhtiö on toiminut yli kymmenen vuotta. Yksityistilin saldo on 30 000 euroa + 550 000 euroa – 600 000 euroa = -20 000 euroa. Yhtiöosuuden hankintameno on siis 0. Luovutushinta 80 000 € ./. Hankintameno-olettama 40 % 32 000 € Luovutusvoitto (välitulos) 48 000 € Lisäys voittoon (½ * 20 000 €) 10 000 € Luovutusvoitto 58 000 € Kun yhtiömies on luovuttanut aikaisemmin osan yhtiöosuudestaan ja luovutusvoittoon on silloin lisätty suhteellinen osuus luovutushetken mukaisen yksityistilin negatiivisesta saldosta, tehdään TVL 46 §:n 4 momentin mukainen lisäys myöhempää luovutusvoittoa laskettaessa vain siltä osin, kuin myöhemmän luovutushetken mukainen yksityistilin negatiivinen saldo on aikaisempaa lisäystä suurempi. Esimerkki 5: Yhtiömies A on myynyt aikaisemmin puolet yhtiöosuudestaan ja hänen luovutusvoittoonsa on lisätty tuolloin 10 000 euroa, joka oli puolet hänen sen hetkisen yksityissaldonsa negatiivisesta määrästä (saldo oli siis -20 000 euroa). Yhtiömies A myy myöhemmin toisen puolikkaan yhtiöosuudestaan ja hänen yksityistilin saldonsa on tuolla hetkellä -30 000 euroa. A:n luovutusvoittoon lisätään se osa yksityistilin negatiivisesta saldosta, jota ei aikaisemman luovutuksen yhteydessä lisätty voittoon. Lisäyksen määrä on siten 20 000 euroa. Jos A:n myöhemmän luovutushetken mukainen yksityistilin negatiivinen saldo olisi ollut vähemmän kuin 10 000 euroa, lisäystä ei olisi tehty. Jos saldo ei olisi myöhemmällä luovutushetkellä ollut enää lainkaan negatiivinen vaan joko 0 tai positiivinen, A:n yhtiöosuuden hankintamenoksi olisi katsottu sekä edellisessä luovutuksessa tehty lisäys 10 000 euroa että myöhemmän luovutushetken positiivinen saldo. Se olisi yhtiömiehen luovutusten välillä yhtiöön sijoittama määrä. Yksityistilejä ja niistä sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tehtäviä sopimuksia käsitellään tarkemmin luvussa 3.2. 2.3.3 Luovutustappio Jos yhtiöosuuden luovutushinta vähennettynä hankintahinnalla ja lisättynä TVL 46 §:n 4 momentin mukaisella lisäyksellä on negatiivinen, luovuttajalle voi syntyä luovutustappio. TVL 50 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä mukaa kuin voittoa kertyy. Jos luovutustappio on syntynyt verovuonna 2016 tai sen jälkeen, se voidaan luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa vähentää muista pääomatuloista siltä osin kuin sitä ei ole voitu vähentää luovutusvoitoista. Luovutustappiota ei oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää vahvistettaessa. Luovutustappiota ei aina synny, vaikka luovutushinta olisi alempi kuin luovuttajan hankintameno. Jos luovuttaja myy osuutensa jatkajalle PerVL 18 §:n 3 momentissa tarkoitetulla lahjanluonteisella kaupalla (luovutushinta enintään ¾ omaisuuden käyvästä arvosta), luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteen perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan (TVL 47 §:n 5 momentti). Vastikkeellisesti luovutetun osan hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta. Luovutusvoittoa tai luovutustappiota laskettaessa luovutushinnasta saa siten edellä mainitussa tilanteessa vähentää vain osan hankintamenosta (katso tästä esimerkki 2 luvussa 2.3.2). Myös TVL 46 § 4 momentin mukainen lisäys luovutusvoittoon voi muuttaa alun perin luovutustappiolta näyttäneen tilanteen luovutusvoitoksi, kuten luvun 2.3.2 esimerkistä 3 ilmenee. Luovutuksen alihintaisuudesta johtuneen tappion vähennyskelpoisuudesta silloin, kun luovutushinta ylittää ¾ omaisuuden käyvästä arvosta, ei ole nimenomaisia säännöksiä. Luovutuksen alihintaisuuden vuoksi syntynyttä keinotekoista tappiota ei kuitenkaan hyväksytä vähennettäväksi, koska tappion ei voida katsoa alihintaisessa kaupassa syntyneen vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa tehdystä luovutuksesta. Luovutustappio on vähennyskelpoinen vain siltä osin kuin se ei johdu käypää arvoa alemmasta luovutushinnasta ( KHO:2014:85 ). Sukupolvenvaihdoksessa syntynyt todellinen luovutustappio voidaan vähentää edellä kerrotulla tavalla riippumatta siitä, olisiko vastaava luovutusvoitto ollut veronalainen vai verovapaa. Luovutustappion vähentämisestä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja –tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa . 2.3.4 Luovutusvoiton verovuosi, kauppahinnan muutokset, luovutusvoittoveron määrä ja muut luovutusvoiton erityiskysymykset Luovutusvoitto katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona kauppa tai vaihto on tehty tai muu luovutus on tapahtunut (TVL 110 §:n 2 momentti). Luovutusvoiton verovuosi määräytyy siten pääsääntöisesti sitovan lopullisen kauppakirjan allekirjoitusajankohdan mukaan riippumatta kauppahinnan maksuvuodesta. Sopimuksenvaraisilla kaupan ehdoilla ei yleensä ole vaikutusta luovutusvuotta ratkaistaessa. Jos luovutuksen ehdoissa on osa kauppahinnasta sidottu myöhempiin tapahtumiin, voidaan myöhemmin selviävä kauppahinnan osa verottaa, kun sen määrä on selvillä. Luovutusvoitto on verotettavaa pääomatuloa ja siitä maksettavan veron määrä lasketaan kulloinkin voimassa olevien pääomatulon verotusta koskevien sääntöjen mukaan. Luovutusvoittoverotuksesta kerrotaan yleisemmin ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa . Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden luovutusta käsitellään myös ohjeessa Henkilöyhtiön yhtiöosuuden luovutus tuloverotuksessa ja lahjaverotuksessa . 2.3.5 Verovapaa yhtiöosuuden luovutus sukupolvenvaihdoksessa Sukupolvenvaihdoksessa yhtiöosuuden luovutuksesta syntynyt voitto on TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan ehtojen täyttyessä verovapaata tuloa. Verovapauden edellytyksiä on kolme: Verovelvollinen luovuttaa avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön osuuden. Omaisuus on ollut yhteensä yli kymmenen vuotta luovuttajan tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti. Ostajana on luovuttajan lapsi tai muu rintaperillinen tai luovuttajan sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Nämä lähisukulaiset voivat olla ostajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Jos yksikin edellä mainituista edellytyksistä jää täyttymättä, on luovutusvoitto veronalaista tuloa. Säännöksen soveltaminen ei edellytä verovelvollisen vaatimusta. Verohallinto soveltaa säännöstä viran puolesta, jos kaikki edellytykset täyttyvät. Edellytysten täyttyessä verovapaus koskee luovutusvoittoa kokonaisuudessaan, myös edellä käsiteltyä yksityistilin negatiivisuuden johdosta tehtyä lisäystä. Verovapaus menetetään, jos ostaja luovuttaa samaa omaisuutta eteenpäin alle viiden vuoden kuluttua siitä, kun hän sai omaisuuden. Tämä vaikuttaa vain ostajan verotukseen. Asiaa käsitellään ostajan verotusta koskevassa luvussa 2.4.2. 2.3.5.1 Luovutuksen kohteena oleva yhtiöosuus Henkilöyhtiön osuuden suuruudelle ei ole säädetty vähimmäismäärää. Verovapaussäännöksen soveltamisen kannalta riittää, että luovutuksen kohteena on avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön osuus. Verovapauden edellytyksenä ei ole se, että ostaja jatkaa toiminnan harjoittamista tai että myyjä lopettaa sanotun toiminnan. Edellytyksenä ei ole myöskään se, että sukupolvenvaihdoksen kohteena oleva yhtiö harjoittaisi elinkeinotoimintaa. 2.3.5.2 Luovutettavan yhtiöosuuden omistusaika Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön perustajien omistusaika lasketaan yhtiösopimuksen tekemisestä. Yhtiöosuus katsotaan hankituksi yhtiösopimuksen allekirjoituspäivänä myös silloin, kun yksityisliike on muuttunut henkilöyhtiöksi, vaikka toimintamuodon muutos olisikin toteutunut TVL 24 §:n mukaisesti jatkuvuusperiaatetta noudattaen. Uusien yhtiömiesten omistusaika lasketaan siitä, kun he ovat tulleet osakkaiksi yhtiöön. Jos yhtiöosuus on hankittu kaupalla, katsotaan omistusajan alkaneen pääsääntöisesti kauppakirjan allekirjoituspäivästä. Lahjana tai perintönä saadun yhtiöosuuden omistusaikaan luetaan luovuttajan omistusajan lisäksi lahjanantajan tai perinnönjättäjän omistusaika. Jos omaisuus on saatu kaupalla, jonka vastike alittaa luovutetun omaisuuden käyvän arvon lahjaverotuksen synnyttävällä tavalla (lahjanluonteinen kauppa), kyse ei ole vastikkeettomasta saannosta. Siten luovutusvoittoverovapaus edellyttää kymmenen vuoden omaa omistusaikaa lahjanluonteisen kaupan tekohetkestä laskettuna. Myös osituksessa osituksen sisäisin varoin saadun yhtiöosuuden omistusaikaan luetaan osituksessa yhtiöosuuden luovuttaneen henkilön omistusaika. Siltä osin kuin osituksessa tai perinnönjaossa lunastetaan vastikkeellisesti osa yrityksestä ositettavaan tai jaettavaan omaisuuteen kuulumattomin varoin, tämän osuuden hankinta-aika alkaa osituksen tai perinnönjaon tekemisestä. Ositus- ja perinnönjakotilanteista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sukupolvenvaihdos perintötilanteissa . Jos osakkaan osuus yhtiön varallisuuteen muuttuu, katsotaan hänen aiemman osuutensa ylittävä osuus hankituksi vasta osuuden muutoshetkellä. Tällöin hankintamenot lasketaan eri saantojen suhteessa ( KHO:1984 B II 581 ). Näin verovapauden edellytykset voivat täyttyä esimerkiksi vain suhteelliselta osalta luovutetusta osuudesta. Esimerkki 6: A ja B ovat perustaneet vuonna 1998 avoimen yhtiön siten, että sekä A:n että B:n osuus yhtiön varallisuudesta ja voitosta on puolet. Vuonna 2005 yhtiösopimusta muutettiin A:n suorittaman lisäsijoituksen vuoksi siten, että A:n osuus on ¾ ja B:n osuus ¼. A luovuttaa vuonna 2009 ½ osuudestaan edelleen lapselleen C:lle, jolloin A:n ja C:n osuuksiksi tulee ⅜ kummallekin (¾ * ½). A:n luovutusvoitto on ⅔:n osalta verovapaa (⅔ * ¾ eli ½ koko yhtiöstä on hankittu 1998) ja ⅓:n osalta luovutusvoittoveron alainen (⅓ * ¾ eli ¼ koko yhtiöstä hankittu 2005). 2.3.5.3 Osapuolten välinen sukulaisuus Verovapaa sukupolvenvaihdos edellyttää tuloverotuksessa, että luovutuksensaaja on luovuttajan lapsi, lapsen rintaperillinen, luovuttajan sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Edellä mainittu henkilö voi olla saajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Luettelo on tyhjentävä, joten verovapaussäännöstä ei sovelleta esimerkiksi veljen lapsille tapahtuvaan luovutukseen. Lapsella tarkoitetaan säännöksessä myös puolison lasta sekä omaa tai puolison ottolasta ja kasvattilasta (TVL 8 §). TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittu lähisukulainen voi olla ostajana joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Puolisoilla tarkoitetaan myös avopuolisoita, jos he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai jos heillä on tai on ollut yhteinen lapsi (TVL 7 §). TVL 48.1 §:n 3 momentin soveltamistilanteissa TVL 7 §:n mukaisen puolisokäsitteen arviointi perustuu luovutushetken mukaiseen tilanteeseen. Sanonta ”yhdessä puolisonsa kanssa” tarkoittaa, että omaisuus luovutetaan molemmille puolisoille samassa yhteydessä ja samoin ehdoin. Jos esimerkiksi isä lahjoittaa puolet yhtiöosuudestaan tyttärelle ja myy puolet yhtiöosuudestaan vävylle, tytär ja vävy eivät ole luovutuksensaajina samoin ehdoin. Luovutus vävylle ei ole verovapaa. Verovapautta ei estä se, että lapsi ja hänen puolisonsa saavat erisuuruiset osuudet omaisuudesta, jos he maksavat kauppahintaa saamansa osuuden suhteessa ja luovutuksen ehdot ovat molemmille muutenkin samat. Samat ehdot tarkoittavat henkilöyhtiön osuuden luovutuksessa myös sitä, että kumpikin saa saamaansa suhteellista osuutta vastaavat oikeudet yhtiön tuleviin tuottoihin ja varoihin. Koska TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan luovutuksensaajana on oltava lainkohdassa mainittu sukulainen, ei verovapaussäännöstä sovelleta tilanteeseen, jossa luovutuksensaaja on yhtiö. Asiaan ei vaikuta se, omistaako ostajayhtiön mahdollisesti joku laissa tarkoitettu sukulainen (katso KHO 17.10.2014 taltio 3167 ). 2.4 Yhtiöosuuden ostajan tai saajan tuloverotus 2.4.1 Yhtiöosuuden hankintameno Luovutuksensaajan verotuksessa yhtiöosuuden hankintamenolla on merkitystä aikanaan luovutuksensaajan luovuttaessa osuuden edelleen. Hankintamenoon vaikuttaa tällöin: saatiinko osuus kaupalla, lahjanluontoisella kaupalla vai kokonaan lahjana, sovellettiinko saantoon huojennussäännöksiä (TVL 48 § tai PerVL 55 §), saannosta osuuden luovuttamiseen kulunut aika, sekä yksityistilin saldon muutos omistusaikana. Tässä luvussa ei käsitellä yksityistilin vaikutusta hankintamenoon. Yksityistilin saldo vaikuttaa hankintamenoon siten kuin edellä luvussa 2.3 on esitetty. Luovutuksensaajan luovuttaessa omaisuutta edelleen käytetään luovutusvoiton laskennassa hankintamenon sijaan hankintameno-olettamaa siten kuin luvussa 2.3 on kerrottu. 2.4.2 Kaupalla hankitun yhtiöosuuden hankintameno Jos yhtiöosuus on hankittu kaupalla, joka ei ole ollut lahjanluonteinen, ostajan hankintameno muodostuu hänen maksamastaan kauppahinnasta, jota korjataan hänen omistusaikanaan tapahtuneella yksityistilin muutoksella. Hankintamenoa voi kuitenkin alentaa edellä luvussa 2.3.5 käsitelty luovutusvoiton verovapaus (TVL 48 §) myyjän verotuksessa. Jos myyjän luovutusvoitto on ollut TVL 48 §:n nojalla verovapaa, verovapaus vaikuttaa ostajan verotukseen, jos ostaja luovuttaa saman yhtiöosuuden tai osan siitä edelleen ennen kuin sen hankinnasta on kulunut viisi vuotta. Ostajan luovutusvoittoa laskettaessa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään se määrä, joka olisi verotettu myyjän luovutusvoittona edellisessä kaupassa, jos kauppaan ei olisi sovellettu verovapaussäännöstä (TVL 48 §:n 5 momentti). Huojennuksen menettäminen ei siten vaikuta alkuperäisen huojennuksensaajan verotukseen, vaan se lisää jatkoluovuttajan luovutusvoiton määrää. Esimerkki 7: Isä on myynyt pojalleen yli kymmenen vuotta omistamansa yhtiöosuuden. Poika myy yhtiöosuuden edelleen kolmen vuoden kuluttua saannosta. Luovutusvoitot lasketaan alla olevilla osto- ja myyntihinnoilla seuraavasti (yksityistilit oletetaan luovutusajankohtina 0 euroksi): Isä Poika Ostohinta 75 000 euroa 250 000 euroa Luovutushinta 250 000 euroa 450 000 euroa Isän luovutusvoittoa laskettaessa vähennetään hankintamenona 40 prosenttia luovutushinnasta 250 000 eurosta, koska isä on omistanut yhtiöosuuden yli kymmenen vuotta ja näin määräytyvä hankintameno-olettama 100 000 euroa on korkeampi kuin alkuperäinen hankintahinta 75 000 euroa. Näin isän luovutusvoitoksi saadaan 150 000 euroa. Isän luovutusvoitto on TVL 48 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla verovapaa. Pojan luovutusvoittoa laskettaessa sovelletaan TVL 48 §:n 5 momentin säännöstä, koska yhtiöosuuden ostosta on kulunut alle viisi vuotta. Pojan hankintamenosta 250 000 eurosta vähennetään siten 150 000 euroa eli määrä, joka oli hänen isälleen verovapaa. Pojan veronalaisen luovutusvoiton määräksi saadaan siten 350 000 euroa. Luovutushinta 450 000 € ./. Hankintameno (250 000 € - 150 000 €) 100 000 € Luovutusvoitto 350 000 € Viiden vuoden määräaika lasketaan pääsääntöisesti ostokauppakirjan tekemisestä myyntikauppakirjan tekemiseen. Jos ostaja tänä aikana luovuttaa osankin hankkimastaan yhtiöosuudesta, myyjän saama verovapaus suurentaa tästä syntyvää luovutusvoittoa. Jos jatkoluovutus koskee vain osaa sukupolvenvaihdostarkoituksessa hankitusta yhtiöosuudesta, edelleenluovuttajan hankintamenosta vähennetään luovutettua omaisuutta vastaava suhteellinen osuus myyjällä verottamatta jääneestä voitosta. Esimerkki 8: Edellä olevaa esimerkkiä 7 muutetaan siten, että poika myy 225 000 eurolla puolet ostamastaan yhtiöosuudesta ulkopuoliselle henkilölle ja puolet jää hänelle itselleen. Pojan luovutusvoitto lasketaan seuraavasti: Luovutushinta 225 000 € ./. Hankintameno (½ * 250 000 € - ½ * 150 000 €) 50 000 € Luovutusvoitto 175 000 € Sukupolvenvaihdosluovutuksessa verottamatta jääneestä määrästä (150 000 euroa) otetaan tässä tapauksessa huomioon vain luovutettua osuutta vastaava suhteellinen osa eli puolet. Jos jatkoluovutus on lahjanluonteinen (kauppahinta enintään ¾ käyvästä arvosta), se jaetaan verotuksessa vastikkeettomaan lahjaosaan ja vastikkeelliseen kauppaosaan kuten luvussa 2.3.1 sekä esimerkissä 2 on kerrottu. Silloin kauppaosuuden luovutusvoiton laskennassa hankintamenosta tai hankintameno-olettamasta vähennetään se suhteellinen osuus edellisen omistajan verovapaasta luovutusvoitosta, joka vastaa luovutuksen vastikkeellista osaa. Esimerkki 9: Isoisä A myy pojalleen B:lle yhtiöosuuden 100 000 euron kauppahinnalla, joka vastaa yhtiöosuuden käypää arvoa. A:n 40 %:n hankintameno-olettamalla laskettu 60 000 euron luovutusvoitto on verovapaa sukulaisluovutus. B myy vuoden kuluttua yhtiöosuuden pojalleen C:lle hinnalla 60 000 euroa. Yhtiöosuuden arvo tällöin on 120 000 euroa. Luovutus on lahjanluonteinen ja vastikkeellisen luovutuksen osuus on 50 %:a. Luovutushinnasta 60 000 euroa saa vähentää puolet yhtiöosuuden hankintamenosta 50 000 euroa, josta vähennetään puolet A:n verovapaasta luovutusvoitosta, 30 000 euroa. B:lle syntyy luovutuksesta 40 000 euron luovutusvoitto (60 000 € - (50 000 € - 30 000 €)). Jatkoluovutuksena pidetään myös luovutusta omalle osakeyhtiölle ( KHO 28.10.1991 taltio 3891 ). Samoin luovutuksena pidetään yhtiön purkamista ja yhtiöstä eroamista. Sen sijaan luovutuksena ei pidetä sellaisia järjestelyjä, joissa yhtiön ei katsota purkautuvan (esimerkiksi TVL 24 §:n mukaiset toimintamuodon muutokset). Myöskään omaisuuden lahjoittaminen ei yleensä aiheuta huojennuksen menetystä. 2.4.3 Lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saadun yhtiöosuuden hankintameno Jos yhtiöosuus on saatu lahjanluonteisella kaupalla (vastike enintään ¾ käyvästä arvosta), hankintameno määritetään erikseen kauppaosuudelle ja erikseen lahjaosuudelle. Kun näin saatua yhtiöosuutta luovutetaan edelleen, luovutetaan aina sekä kaupalla saatua osuutta että lahjana saatua osuutta niiden suuruuksien mukaisessa suhteessa. Jos jatkoluovutuskin on lahjanluonteinen esimerkin 9 mukaisesti, katsotaan jälkimmäisen luovutuksen kauppaosuuden sisältävän edellisen saannon kauppa- ja lahjaosuutta niissä suhteissa, joissa edellinen lahjanluonteinen kauppa jakautui kauppa- ja lahjaosuuksiin. Lahjanluonteisella kaupalla saadun yhtiöosuuden kauppaosuuden hankintameno määräytyy edellä luvussa 2.4.2 kuvatulla tavalla. Lahjaosuuden hankintameno sekä kokonaan lahjana saadun yhtiöosuuden hankintameno on pääsääntöisesti lahjaverotuksessa käytetty arvo, jota korjataan omistusaikaisella yksityistilin muutoksella. Saannosta jatkoluovutukseen kulunut aika sekä lahjaan sovellettu veronhuojennus (PerVL 55 §) vaikuttavat hankintamenoon kuitenkin seuraavasti: Jos saaja luovuttaa lahjana saamansa osuuden ennen kuin lahjoituksesta tai lahjanluonteisesta kaupasta on kulunut yksi vuosi, hankintamenon perusteena käytetään hankintamenoa, joka osuudella oli lahjoittajan verotuksessa lahjoitushetkellä (TVL 47 §:n 1 momentti). Lahjaverotuksessa käytetyllä arvolla ei tällöin ole merkitystä. Saajan yksityistilin saldon muutos hänen omistusaikanaan otetaan kuitenkin hankintamenoa määritettäessä huomioon. Myös tällaisessa tilanteessa luovutusvoittoa laskettaessa käytetään hankintamenon sijaan 20 prosentin hankintameno-olettamaa, jos se on verovelvolliselle edullisempaa. Toimitettua lahjaverotusta oikaistaan verovelvollisen vaatimuksesta, kuten luvussa 2.5.3 tarkemmin kerrotaan. Esimerkki 10: Isä myy yhtiöosuuden tyttärelleen 20 000 eurolla. Yhtiöosuuden käypä arvo myyntihetkellä on 100 000 euroa, joten lahjan osuus on 80 000 euroa. Jos tytär luovuttaisi yhtiöosuuden ennen kuin vähintään vuosi on kulunut hänen saannostaan, yhtiöosuuden hankintameno laskettaisiin lahjaksi katsottavan 80 %:n osuuden osalta isän hankintamenosta. Jos isän kyseisen yhtiöosuuden hankintameno olisi ollut 50 000 euroa, lahjan osuuteen kohdistuisi 40 000 euron hankintameno. Tyttären yhtiöosuuden hankintameno olisi siis maksettu kauppahinta 20 000 euroa lisättynä lahjoittajan lahjaan kohdistuvalla 40 000 euron hankintamenolla eli yhteensä 60 000 euroa. Tätä hankintamenoa korjattaisiin tyttären yksityistilin muutoksella hänen omistusajaltaan. Jos saaja luovuttaa lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saamansa yhtiöosuuden edelleen ennen kuin lahjaverotuksen toimittamisesta on kulunut viisi vuotta ja jos lahjaverotuksessa on sovellettu luvussa 2.5.6 käsiteltävää sukupolvenvaihdoshuojennusta, huojennus voidaan edelleenluovutuksen johdosta menettää luvussa 2.5.6.6 tarkemmin kuvattavalla tavalla (PerVL 55 §:n 6 momentti). Huojennuksen menettämiseen johtaa koko saadun yhtiöosuuden tai sen pääosan luovutus. Tällaisessa tilanteessa lahjavero lasketaan lahjana saadun omaisuuden lahjoitushetken käyvästä arvosta. Jos lahjaverotukseen tehdään tällainen oikaisu, käytetään oikaistua arvoa yhtiöosuuden hankintamenona luovutusvoittoa laskettaessa. Koska viiden vuoden aika lasketaan lahjaverotuksen toimittamisesta, se päättyy yleensä myöhemmin kuin TVL 48 §:ään liittyvä seuranta-aika. Lahjaverotuksessa sovellettu huojennus (PerVL 55 §) vaikuttaa hankintamenon määräytymiseen viiden vuoden määräajan jälkeenkin ja sellaisissakin luovutuksissa, joiden johdosta huojennusta ei menetetä. Jos huojennusta on sovellettu, lahjana saadun yhtiöosuuden hankintamenoksi katsotaan lahjan osuus huojennussäännöksen mukaisesti lasketusta niin sanotusta spv-arvosta (TVL 47 §:n 1 momentti), jonka perusteella lahjavero on tullut maksettavaksi. Kokonaishuojennuksen jälkeen hankintamenona käytetään vastaavalla tavalla laskettua spv-arvoa, vaikka lahjaveroa ei ole tullut lainkaan maksettavaksi. Huojennetulla lahjalla saadun yhtiöosuuden hankintameno on siten yleensä pienempi kuin lahjana saatu osuus henkilöyhtiön nettovarallisuudesta ja lahjansaajalta siirtynyt positiivinen yksityistilisaldo, koska spv-arvo vastaa noin 40 %:a yhtiön nettovarallisuudesta (tarkemmin luvussa 2.5.6.5). Kun luovutusvoittoa laskettaessa verrataan, onko näin muodostunut hankintameno vai hankintameno-olettama edullisempi, vertailu tehdään erikseen lahjaosuudelle ja erikseen vastikkeelliselle osalle. Esimerkki 11: Isä myy yhtiöosuuden tyttärelleen 60 000 eurolla. Yhtiöosuuden käypä arvo on myyntihetkellä 100 000 euroa, joten lahjan osuus on 40 000 euroa (40 %). Luovutukseen sovelletaan sukupolvenvaihdoshuojennusta ja lahjavero huojennetaan kokonaisuudessaan. Yhtiöosuuden spv-arvo on 20 000 euroa. Yhdeksän vuoden kuluttua tytär luovuttaa saamansa yhtiöosuuden edelleen käyvällä hinnalla, joka on silloin 150 000 euroa. Ennen myyntiä hän nostaa omistusaikanaan kertyneet voitto-osuudet, joten hänen yksityistilinsä on luovutushetkellä 0, kuten se oli myös hänen saadessaan yhtiöosuuden. Luovutushinnasta 60 %:a eli 90 000 euroa kohdistuu vastikkeellisesti hankittuun osuuteen. Siitä tytär saa vähentää maksamansa 60 000 euroa. Vastikkeellisesti hankitun osan luovutusvoitoksi muodostuu 30 000 euroa. Luovutushinnasta 40 %:a eli 60 000 euroa kohdistuu lahjana saatuun osuuteen. Siitä voidaan vähentää tätä osuutta vastaava osa eli 40 %:a yhtiöosuuden spv-arvosta 20 000 eurosta, siis 8 000 euroa. Kun tämän osuuden luovutushinta on 60 000 euroa, 20 %:n hankintameno-olettama on 12 000 euroa. Näin laskettu luovutusvoitto 48 000 euroa on pienempi kuin spv-arvoa käytettäessä syntyvä luovutusvoitto 52 000 euroa. Yhteensä tyttären veronalaisen luovutusvoiton määräksi muodostuu 78 000 euroa. 2.5 Yhtiöosuuden saajan tai ostajan lahjaverotus 2.5.1 Yleistä Sukupolvenvaihdostilanteissa yhtiöosuus myydään usein käypää arvoa alempaan hintaan tai lahjoitetaan jatkajalle. Tällöin luovutuksesta voi olla suoritettava myös lahjaveroa. Jos alihintaisen luovutuksen tarkoitus sen sijaan on esimerkiksi palkitseminen työsuhteessa tai alihinta muutoin katsotaan vastikkeeksi, alihinta on lahjan sijaan tuloverotuksessa verotettavaa tuloa. Ratkaisu lahjana ja tulona verottamisen välillä tehdään kokonaisarviona ottaen huomioon kaikki järjestelyn ehdot ja olosuhteet. Tässä luvussa käsitellään lahjoitustarkoituksessa tehtyä alihintaista tai kokonaan vastikkeetonta yhtiöosuuden luovutusta. Yhtiöosuuden ostajan on lähtökohtaisesti suoritettava lahjaveroa, jos luovutus on vastikkeeton tai lahjanluonteinen eli kauppahinta on enintään ¾ yhtiöosuuden käyvästä arvosta. Lahjaveroa voidaan kuitenkin huojentaa PerVL 55 §:ssä mainittujen edellytysten täyttyessä. 2.5.2 Lahjaveron alainen saanto Saannon lahjanluonteisuus arvioidaan ja lahjavero määrätään yhtiöosuuden käyvän arvon perusteella. Lahjan arvoksi katsotaan vastikkeettomasti saadun yhtiöosuuden käypä arvo tai lahjanluonteisella kaupalla ostetun yhtiöosuuden käyvän arvon ja kauppahinnan tai muun vastikkeen erotus. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa toisistaan riippumattomien osapuolien välillä. Yhtiöosuuden käyvän arvon määrittämisessä sovelletaan Verohallinnon ohjetta Yritysvarallisuuden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa . Yhtiöosuuden käyvän arvon määrittämistä käsitellään lisäksi ohjeessa Henkilöyhtiön yhtiöosuuden luovutus tuloverotuksessa ja lahjaverotuksessa . Yhtiöosuuden arvostamisessa tulee huomioida luovutushetken yksityistilien ja niistä luovutuksen yhteydessä tehtyjen sopimusten vaikutus luovutuksen kohteena olevan yhtiöosuuden arvoon. Esimerkki 12: Avoimessa yhtiössä on kaksi yhtiömiestä, A ja B. Yhtiösopimuksen mukaan kummankin osuus on puolet yhtiöstä. Yhtiön käypä arvo on 2 miljoonaa euroa. Jos yksityistilisaldot ovat samat, kummankin yhtiöosuuden arvo on 1 miljoona euroa. Tilanne on erilainen, jos A:n yksityistilin saldo on 0 ja B:n 1 miljoona euroa, koska A on nostanut kaikki voitto-osuutensa ja B ei. Tällöin B:n yhtiöosuus on miljoona euroa arvokkaampi kuin A:n. Tässä tapauksessa B:n yhtiöosuuden käypä arvo on siis 1,5 miljoonaa euroa ja A:n 500 000 euroa. Vastikkeeksi katsotaan rahana maksettava kauppahinta ja vaihdossa saadun omaisuuden käypä arvo. Vastikkeeksi katsotaan myös muut ostajan aktiivista suoritusvelvollisuutta edellyttävät velvoitteet, esimerkiksi myyjän velka, josta ostaja ottaa vastatakseen, tai ostajan myyjälle antama hallinta- tai muu oikeus muuhun kuin luovutuksen kohteena olevaan omaisuuteen. Vastikkeena ei kuitenkaan käsitellä sitä etua, jonka luopuva yhtiömies saa vapautuessaan palauttamasta hänen voitto-osuutensa ja pääomasijoitustensa ylittävien yksityisottojen määrää, koska yksityistilin negatiivisuus otetaan huomioon yhtiöosuuden arvoa määritettäessä. Lisäksi sen perusteella voi tulla tehtäväksi lisäys luovuttajan luovutusvoittoon (katso luku 2.3.2). Myös silloin, kun luovuttajan yksityisotot ylittävät hänen sijoittamien pääomapanosten ja voitto-osuuksien määrän, voi yhtiöosuuden luovutuksesta silti muodostua lahja. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun yhtiön käypä arvo on yhtiön nettovarallisuutta suurempi. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että yhtiön tuottoarvo on suurempi kuin sen nettovarallisuus tai siitä, että joidenkin yhtiön omaisuuserien (esimerkiksi kiinteistöt tai arvopaperit) käyvät arvot ovat verotuksessa vähentämättä olevia hankintamenoja suuremmat. Esimerkki 13: Avoimessa yhtiössä on kaksi yhtiömiestä, A ja B. Yhtiösopimuksen mukaan kummankin osuus on puolet yhtiöstä. Yhtiön nettovarallisuus on 500 000 euroa. Yhtiön käypä arvo on 2 miljoonaa. Ero johtuu siitä, että yhtiön varoihin kuuluu liikekiinteistö, jonka menojäännös on 200 000 euroa, mutta käypä arvo 1 700 000 euroa. Jos yksityistilisaldot ovat samat, kummankin yhtiöosuuden arvo on miljoona euroa. A:n yksityistilin saldo on kuitenkin 500 000 euroa negatiivinen ja B:n miljoona euroa positiivinen. A on nostanut varoja 500 000 euroa enemmän kuin kaikki voitto-osuutensa ja yhtiöön tekemät sijoitukset. B:n sijoitukset ja voitto-osuudet ylittävät hänen nostonsa miljoonalla eurolla. Tällöin B:n yhtiöosuus on 1,5 miljoonaa euroa arvokkaampi kuin A:n. Tässä tapauksessa B:n yhtiöosuuden käypä arvo on siis 1,75 miljoonaa ja A:n 0,25 miljoonaa. A lahjoittaa yhtiöosuutensa C:lle, jonka tulevilla voitto-osuuksilla katettavaksi A:n ylisuuret yksityisotot jäävät. A:n yhtiöosuuden luovutuksesta muodostuu edellä kuvatulla tavalla 500 000 euron luovutusvoitto. Lisäksi C saa A:lta 250 000 euron lahjan. Jos edellisessä esimerkissä C maksaisi yhtiöosuudesta vastiketta, luovutetun yhtiöosuuden arvona pidettäisiin 250 000 euroa ja suoritettua vastiketta verrattaisiin tähän yhtiöosuuden arvoon arvioitaessa luovutuksen lahjanluonteisuutta. Jos osapuolet ovat sopineet, että ostaja maksaa luovutuksesta vastiketta myyjän sijaan sisaruksilleen (niin sanotut sisarosuuskorvaukset), katsotaan ostajan suorittavan vastikkeen yhtiöosuuden luovuttajalle ja vastikkeen katsotaan tulevan sisaruksille lahjana yhtiöosuuden luovuttajalta. Yhtiöosuuden ostajan kannalta sisaruksille maksettava vastike on samanlaista kauppahintaa kuin luovuttajalle maksettava vastike. Jos kauppa on lahjanluonteinen, yhtiöosuuden luovuttajan katsotaan antavan omaisuutta lahjaksi luovutuksensaajalle yhtiöosuuden käyvän arvon ja vastikkeen välisen erotuksen mukaisen määrän ja sisaruksille heille maksetun vastikkeen määrän. Jos lahjanluonteisessa luovutuksessa sovittu kauppahinta jää luovutuksensaajan velaksi eikä kauppahintavelasta ole sovittu maksettavaksi korkoa, ei velan korottomuudesta syntyvää laskennallista etua katsota veronalaiseksi lahjaksi. Lahjana ei pidetä myöskään kauppahintavelan alikorkoisuudesta saatua etua. Jos yhtiöosuuden luovuttaja myöhemmin luopuu kauppahintasaatavastaan, katsotaan velallisena olevan luovutuksensaajan saaneen luopujalta luopumisen kohteena olevan velan määrän suuruisen lahjan. Jos yhtiöosuuden luovutuksessa on muodollisesti sovittu vastikkeesta, mutta jo luovutushetkellä on todennäköistä, ettei kauppahintaa ole tosiasiassa tarkoitus suorittaa, yhtiöosuuden luovutusta pidetään jo luovutushetkellä vastikkeettomana lahjana. Asiaa arvioitaessa otetaan huomioon esimerkiksi kauppakirjassa sovitut maksuehdot sekä ostajan taloudelliset mahdollisuudet suoriutua maksueristä. Jos luopuvia osakkaita on useampia, katsotaan eri luovuttajilta saadut yhtiöosuudet toisistaan erillisiksi saannoiksi (PerVL 20 §:n 3 momentti). Esimerkiksi molemmilta vanhemmilta saadut yhtiöosuudet muodostavat kaksi erillistä lahjaa. Vastaavasti jos yhtiöosuudet lahjoitetaan kahdelle tai useammalle henkilölle, katsotaan jokaisen lahjansaajan saannot erillisiksi lahjoiksi. Henkilöyhtiön yhtiömiehen osuutta ei voi antaa kahdelle tai useammalle saajalle PerVL 15 ja 21 §:ssä tarkoitettuna yhteislahjana, koska yhtiömiehen oikeudet ja velvollisuudet ovat henkilökohtaisia. 2.5.3 Lahjaverotuksen oikaisu luovutusvoittoverotuksen vuoksi Jos lahjansaaja myy saamansa yhtiöosuuden alle vuoden kuluessa lahjan saantohetkestä, katsotaan yhtiöosuuden hankintamenoksi luovutusvoittoa laskettaessa hankintameno, joka sillä oli lahjoittajan verotuksessa lahjoitushetkellä (TVL 47 §:n 1 momentti). Toimitettua lahjaverotusta voidaan silloin verovelvollisen vaatimuksesta oikaista vähentämällä lahjan arvosta luovutusvoitosta määrättävä tulovero (PerVL 21 a §). Tuloveroa ei kuitenkaan saada vähentää enempää kuin määrän, joka olisi ollut suoritettava, jos kauppahinta olisi ollut yhtä suuri kuin omaisuudelle lahjaverotuksessa vahvistettu käypä arvo. Jos lahjaveroa on huojennettu PerVL 55 §:n nojalla ja/tai veron maksuaikaa pidennetty 56 §:n nojalla, saattaa yhtiöosuuden myynti lisäksi johtaa huojennuksen tai maksuaikaedun menetykseen. Menettämisen edellytyksiä on käsitelty tarkemmin jäljempänä luvuissa 2.5.6.6 ja 2.5.6.7. 2.5.4 Lahjojen kumulointi ja luovutusten yhdistäminen Vaiheittain toteutettavaan sukupolvenvaihdokseen, ja sukupolvenvaihdoksen lisäksi jatkajalle annettavaan muuhun lahjaan, sovelletaan lahjojen kumulointia koskevaa sääntelyä. PerVL 20 §:n 2 momentin mukaan viimeksi saadun lahjan arvoon lisätään lahja, joka on saatu samalta antajalta kolmen viimeisen vuoden aikana. Päivälleen kolme vuotta aiemmin saatua lahjaa ei oteta lahjoja kumuloitaessa huomioon. Jos yritystoiminnan jatkaja saa lahjaksi esimerkiksi neljänneksen yhtiöosuuden 1.1.2022, lisätään tämän lahjan arvoon lahjat, jotka lahjansaaja on saanut samalta lahjanantajalta 2.1.2019 tai myöhemmin. Jos lahjaveroa määrättäessä verotettavan lahjan arvoon on lisätty aiemmin saatuja lahjoja, vähennetään lahjojen yhteisarvosta määrättävästä verosta aiemmista lahjoista suoritettu lahjavero (PerVL 20 §:n 2 momentti). Jos aiemmista lahjoista määrättyä veroa on huojennettu sukupolvenvaihdoksia koskevan PerVL 55 §:n nojalla, vähennetään lahjaveron määrä ennen huojennusta, vaikka osa verosta olisikin huojennettu. Jos verotettavan lahjan ja siihen lisättävien viimeisen kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen arvo jää alle veroasteikon alarajan, lahjasta ei suoriteta lahjaveroa. Lahjojen yhteen laskemisesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Lahjojen kumulointi . Samaan sukupolvenvaihdokseen ajallisesti ja asiallisesti liittyvät luovutukset ja niiden veroseuraamukset voidaan arvioida käsitellen niitä yhtenä luovutuksena, vaikka luovutukset olisi jaettu erillisiin luovutussopimuksiin. Ratkaisussa KHO:2014:155 erillisiin luovutuskirjoihin jaetut tosiasiallisesti yhden ajallisen ja asiallisen sukupolvenvaihdosluovutuksen muodostavat luovutukset käsiteltiin yhtenä luovutuksena. Luovutuksen veroseuraamukset, kuten luovutuksen lahjanluonteisuus, arvioitiin verraten kokonaisluovutushintaa erillisillä luovutuskirjoilla luovutetun omaisuuden yhteisarvoon. Jos taas erillisinä luovutuksina luovutetaan toisiinsa liittymättömiä omaisuuseriä, tarkastellaan kunkin luovutuksen seuraamukset erikseen ratkaisun KHO 2014:154 mukaisesti. Näin silloinkin, kun luovutukset tapahtuvat ajallisesti lähellä toisiaan. Siten esimerkiksi yrityksen osan ja kesämökin luovutuksen veroseuraamukset määritetään erikseen, vaikka ne ajallisesti tapahtuisivat lähekkäin. 2.5.5 Lahjaveron veroluokka Lahjavero lasketaan lahjansaajan veroluokan ja lahjan verotettavan määrän mukaan. Ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat lahjanantajan aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen sekä aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen. Keskenään ylenevässä tai alenevassa polvessa olevina pidetään myös ottolapsisuhteessa olevia. Ensimmäisen veroluokan mukaista veroa maksaa myös lahjanantajan avopuoliso, johon sovelletaan tuloverotuksessa puolisoita koskevia säännöksiä (TVL 7 §). Toiseen veroluokkaan kuuluvat muut sukulaiset ja vieraat (PerVL 11 §). Jos lahjansaajana on yhtiö, sen saama lahja verotetaan toisen veroluokan mukaan riippumatta lahjoittajan ja yhtiön omistajien sukulaissuhteista ( KHO 2011:44 ). 2.5.6 Lahjaveron huojennus 2.5.6.1 Yleistä PerVL 55 §:n mukaan lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla saadusta yhtiöosuudesta maksettava lahjavero voidaan jättää osittain panematta maksuun. Lahjanluonteisella kaupalla saadusta yhtiöosuudesta maksettava lahjavero voidaan eräissä tilanteissa jättää panematta maksuun myös kokonaan. Osittaisen huojennuksen edellytyksenä on, että veronalaiseen saantoon sisältyy yritys tai sen osa, ja luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa lahjana saadussa yrityksessä, ja huojennettavan veron määrä on yli 850 euroa. Täyden huojennuksen saaminen edellyttää, että luovutuksen kohteena on yritys tai sen osa, ja luovutuksensaaja jatkaa yritystoimintaa saamassaan yrityksessä, ja luovutuksensaaja maksaa vastiketta yli 50 prosenttia yhtiöosuuden käyvästä arvosta. Henkilöyhtiön osuutta luovutettaessa ei suoraan luovuteta yritysomaisuutta, vaan välillistä omistusosuutta yritysomaisuuteen. Verovelvollisen on esitettävä huojennusta koskeva pyyntö molemmissa tapauksissa Verohallinnolle ennen lahjaverotuksen toimittamista. 2.5.6.2 Luovutuksen kohteena yritysomaisuus Yrityksen käsitettä ei ole erikseen määritelty perintö- ja lahjaverolaissa. Yrityksellä tarkoitetaan kuitenkin lähtökohtaisesti liiketoimintaa harjoittavaa yhtiötä, jonka saamasta tulosta tulee suorittaa veroa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (24.6.1968/360, EVL) mukaan. Yhtiötä pidetään siten PerVL 55 §:n tarkoittamana yrityksenä, jos yhtiön tulon verottamiseen tulisi soveltaa tuloverotuksessa EVL:n säännöksiä yhtiön toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen. Huojennussäännöstä ei voida soveltaa yhtiöön, jossa jatketaan pelkästään tuloverolain (TVL) mukaan verotettavaa toimintaa. Ratkaisevaa on yhtiön toiminnan tosiasiallinen luonne, ei pelkästään se, miten toimintaa on verotettu. Ratkaisu tehdään kokonaisarviointina pohjautuen siihen, onko yhtiön toiminta, jonka jatkamisen perusteella huojennusta vaaditaan, tosiasiallisesti huojennukseen oikeuttavaa yritystoimintaa. Kun lahjoituksen kohteena on tavanomaista elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osuus ja yhtiön toiminta on vakiintuneesti käsitelty elinkeinotoimintana, voidaan vakiintunutta tulon verotusta elinkeinotoiminnan tulolähteessä pitää merkittävänä osoituksena yhtiön luonteesta huojennuksessa tarkoitettuna yritysomaisuutena. Yritystoimintana ei pidetä passiivisluonteista sijoitustoimintaa. Jos yhtiön toimialana on esimerkiksi arvopaperikauppa, pääomasijoitustoiminta, kiinteistöliiketoiminta tai metsätalous, voi sen arviointi, onko kyse huojennussäännöksessä tarkoitetusta yrityksestä, olla haastavaa. Huojennuksen soveltamiseen liittyviä rajanvetotilanteita on käsitelty Verohallinnon ohjeen Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa luvussa 2.5.2., jossa esitetty käytäntö soveltuu myös henkilöyhtiöihin. Yhtiöosuuden ei voida katsoa oikeuttavan yrityksen omistamiseen, jos yhtiömies siirtää ennen lahjoitusta yksityisottona yritykseen kuuluvaa varallisuutta itselleen siten, ettei yhtiöön jäävällä varallisuudella voida jatkaa yritystoiminnan harjoittamista. 2.5.6.3 Yrityksen osan määrittely PerVL 55 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan huojennuksen saaminen edellyttää, että luovutuksen kohteena on yritys tai sen osa. Yrityksen osalla tarkoitetaan PerVL:n 57 §:n mukaan myös vähintään kymmentä prosenttia yrityksen omistamiseen oikeuttavista osuuksista (huomaa ero kohdassa 2.3.5 käsiteltyyn TVL 48 §:n luovutusvoiton verovapauteen, joka ei edellytä tiettyä osuutta henkilöyhtiöstä). Kymmenen prosentin edellytyksen on täytyttävä jokaisessa erillisessä lahjassa. Esimerkiksi eri lahjanantajien samassa yhteydessä antamia lahjoja ei lasketa yhteen ( KHO 8.12.1993 taltio 4934 , ratkaisu koski laissa aikaisemmin ollutta 20 prosentin osuusvaatimusta). Vastaavasti saman lahjanantajan antamia useita lahjoja ei voida laskea yhteen vähimmäisosan saavuttamiseksi ( KHO 1994-B-560 ). Vähimmäisosan määrittelyyn ei vaikuta, vaikka lahjat edellä kuvatusti kumuloidaan huojennusta edeltävää lahjaveroa laskettaessa. Vähimmäisosuudella tarkoitetaan lähtökohtaisesti yhtiöosuuden käyvän arvon osuutta koko yrityksen käyvästä arvosta. Vähimmäisosuuden täyttymisen kannalta olennaista kuitenkin on, millaiset oikeudet luovutuksensaaja saa jatkettavan yrityksen tuleviin tuottoihin ja varoihin. Sen vuoksi huojennusta ei estä se, jos suhteellinen osuus yrityksen varoista jää luovutushetkellä tilapäisesti hiukan pienemmäksi kuin 10 %:a siksi, että luovuttaja on ennen luovutusta nostanut omat luovutushetkeen mennessä kertyneet voitto-osuutensa, kun taas muut yhtiömiehet ovat jättäneet voittovarat yhtiöön. Esimerkki 14: Avoimessa yhtiössä on kolme yhtiömiestä, A, B ja C. Yhtiön käypä arvo on 2,2 miljoonaa euroa ja yhtiön nettovarallisuus on 2 miljoonaa euroa. Yhtiösopimuksen mukaan A:n osuus on ½ yhtiöstä ja B:n ja C:n ¼. A:n yksityistilisaldo on 1 010 000 euroa ja B:n 500 000 euroa ja C:n 490 000 euroa. A aikoo luovuttaa yhtiöosuutensa D:lle. Ennen luovutusta hän nostaa yhtiöstä kertyneet voittovaransa miljoona euroa. Hänen yksityistililleen jää vain hänen alkuperäinen sijoituksensa 10 000 euroa. Tämän jälkeen yhtiön käypä arvo on 1,2 miljoonaa euroa ja nettovarallisuus on miljoona euroa. Siten B:n ja C:n yksityistilit ovat luovutuksen ajankohtana yhteensä 990 000 euroa. A:n yhtiöosuuden arvo on tästä syystä 980 000 euroa pienempi kuin B:n ja C:n yhteensä. B:n ja C:n yhtiöosuuksien käyvät arvot ovat siten yhteens

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat