← Suomi
    VERO-VH/7335/00.01.00/2025
    Suomi

    VERO-VH/7335/00.01.00/2025 — Varainsiirtovero kiinteistön luovutuksessa

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    Varainsiirtovero kiinteistön luovutuksessa Syventävä vero-ohje Antopäivä 29.1.2026 Versiohistoria Diaarinumero VH/7335/00.01.00/2025 Voimassaolo 29.1.2026 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen VH/2990/00.01.00/2025 Ohje liittyy kokonaisuuteen: Perheoikeus ja verotus Tässä ohjeessa käsitellään kiinteistöluovutusten varainsiirtoverotusta. Lukuun 3.2 on lisätty ohjeistus veron maksamisessa käytettävästä viitenumerosta sekä veron maksamisesta, jos veron peruste on ilmaistu ulkomaan rahassa. Lohkomiskuluja käsittelevää lukua 4.3 on täydennetty muun muassa esimerkeillä, kun vuokralainen lunastaa tontin omaksi. Lukua 7.1 on täydennetty esimerkillä, jossa kiinteistöstä lohkottujen rakennuspaikkojen yhteisomistuksen purkaminen käsitellään verotuksellisesti vaihtona. Luvun 7.4 ohjeistusta ehdollisen lisäkauppahinnan varainsiirtoveron suorittamisesta on muutettu 1.1.2026 voimaan tulleen varainsiirtoverolain muutoksen vuoksi. Lisäksi lukuja 3.1 ja 3.2 on täydennetty ohjeistuksella lisäkauppahinnan varainsiirtoveron ilmoittamisesta ja maksamisesta. Lukuun 7.8 on lisätty, että vastuu perustettavan yhteisön tai säätiön lukuun tehdystä kiinteistön kaupasta voi olla pidempi kuin kaksi vuotta, jos luovutussopimukseen on otettu tätä koskeva ehto. Tuo määräaika voi kuitenkin olla enintään viisi vuotta kaupantekopäivästä lukien. Lisäksi lukuun 7.8 on lisätty, että sama mikä koskee kiinteistön luovutusta, koskee myös soveltuvin osin vuokraoikeuden tai muun toisen maa- tai vesialueeseen kohdistuvan käyttöoikeuden luovutusta, jos alueella on tai sille saadaan sopimuksen mukaan rakentaa oikeudenhaltijalle kuuluva rakennus tai kiinteä laitos tai rakennelma. Ohjeeseen on päivitetty myös, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) tehtävät siirtyvät elinvoimakeskukselle 1.1.2026 lukien. Ohjeeseen on lisäksi tehty vähäisiä täsmennyksiä ja kirjoitusasun korjauksia, joilla ei ole vaikutusta aiemman ohjeistuksen sisältöön. 1 Johdanto Tässä ohjeessa käsitellään kiinteistöluovutusten varainsiirtoverokysymyksiä. Kiinteistön luovutukseen rinnastetaan varainsiirtoverotuksessa muun muassa kiinteistön määräosan ja määräalan luovutus, kirjaamisvelvollisuuden alaisen vuokra- tai käyttöoikeuden luovutus ja kiinteistön käyttöä pysyvästi palvelevan rakennuksen tai rakennelman luovutus, vaikka samalla ei luovuteta rakennuksen maapohjaa. Kiinteistön käsitettä avataan tarkemmin luvussa 2. Ohjeessa ei käsitellä tarkemmin varainsiirtoverokysymyksiä, jotka liittyvät maanmittaustoimituksiin, ensiasunnoksi ennen 1.1.2024 hankitun kiinteistön varainsiirtoverovapauteen taikka yritysmuodonmuutoksen tai yritysjärjestelyjen yhteydessä tapahtuviin kiinteistön luovutuksiin. Näitä aihealueita käsitellään ohjeissa Maanmittaustoimitusten verovaikutuksia , Ensiasunnon varainsiirtoverovapaus tai Yritysmuodonmuutosten ja yritysjärjestelyjen varainsiirtoverotus . Perhe- ja perintöoikeudellisia saantoja käsitellään ohjeissa Vastikkeellinen saanto osituksessa ja erottelussa sekä Vastikkeellinen saanto jäämistöosituksessa ja perinnönjaossa . Arvopapereiden varainsiirtoverotusta käsitellään ohjeessa Varainsiirtovero arvopapereiden luovutuksessa . 2 Kiinteistön määritelmä varainsiirtoverotuksessa Kiinteistön käsitettä ei ole tarkasti määritelty kiinteistöjä koskevassa lainsäädännössä. Vakiintuneesti kiinteistönä pidetään rekisteriyksikköä tai sellaiseksi merkintäkelpoista kohdetta. Esimerkiksi maa- tai metsätilakokonaisuus voi muodostua useasta eri kiinteistöstä. Kiinteistön luovutukseen rinnastetaan varainsiirtoverotuksessa seuraavat luovutukset: Kiinteistön määräosan, määräalan, kiinteistöjen yhteisen alueen (esimerkiksi yhteismetsäosuus) ja yhteisalueosuuden luovutus. Maanvuokraoikeuden tai muun toisen maa- tai vesialueeseen kohdistuvan määräaikaisen käyttöoikeuden luovutus, jonka haltija on maakaaren mukaan velvollinen hakemaan oikeutensa kirjaamista Maanmittauslaitokselta. Kirjaamisvelvollisuuden piiriin kuuluu esimerkiksi luovutus, jonka kohteena on määräaikaisella vuokrasopimuksella vuokrattu tontti, jolla on tai jolle saadaan rakentaa oikeudenhaltijalle (vuokralaiselle) kuuluvia rakennuksia ja vuokraoikeus voidaan siirtää kolmannelle kiinteistön omistajaa kuulematta. Tällainen luovutus on esimerkiksi kaupungin vuokratontin luovutus rakennuksineen. Vuokraoikeuden perustaminen eli vuokrasopimuksen solmiminen ei ole verollinen luovutus. Maakaaren lakimuutoksen myötä kirjaamisvelvollisuus laajeni koskemaan myös vesialueisiin kohdistuvia vuokra- tai muita käyttöoikeuksia, kun alueella on tai sille saadaan rakentaa oikeudenhaltijalle kuuluvia rakennuksia tai rakennelmia, joilla on kiinteä ja pysyvä yhteys vesialueen maapohjaan (esim. pohjaan perustaminen tai pohjaan ankkuroitavat tukielementit). Käyttöoikeuden kirjaamisvelvollisuuden piiriin luetaan edellä mainittujen ehtojen täyttyessä esimerkiksi merituulivoimalan rakennukset ja rakennelmat. Varainsiirtoverolain säännöksiä sovelletaan vesialueiden vuokra- ja käyttöoikeuden luovutuksiin, jotka on tehty 1.11.2024 tai sen jälkeen. Kiinteistön käyttöä pysyvästi palvelevan rakennuksen ja rakennelman luovutus ilman, että samalla luovutetaan rakennuksen maapohjan omistusoikeutta (rakennuksen erillisluovutus). Myös keskeneräisen rakennuksen luovutuksesta on suoritettava varainsiirtovero. Yhtiön perustamisoikeuden luovutus, jos kiinteistö on hankittu perustettavan osakeyhtiön, avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön, osuuskunnan tai säätiön lukuun. Katso tarkemmin luku 7.8. Kiinteistön käyttöä pysyvästi palvelevan rakennuksen ja rakennelman määritelmää on oikeuskäytännössä arvioitu esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä KHO 15.3.2005 taltio 555 (kaukolämpöakku) ja KHO 14.12.2016 taltio 5287 (koulun väistötilana toimiva moduulirakennus). Päätösten mukaan kaukolämpöakku tai väliaikaisesti koulun väistötilana toimiva moduuleista muodostuva rakennus eivät olleet varainsiirtoverolaissa tarkoitetulla tavalla kiinteistön käyttöä pysyvästi palvelevia rakennuksia tai rakennelmia. Kiinteistön ainesosan tai tarpeiston ja kiinteistökauppaan kuuluvan irtaimiston välistä rajanvetoa käsitellään luvussa 5. Ulkomailla sijaitsevan kiinteistön luovutuksesta ei suoriteta varainsiirtoveroa Suomen valtiolle. 3 Varainsiirtoveron suorittamisesta ja menettelystä kiinteistön luovutuksessa 3.1 Yleistä varainsiirtoveron ilmoittamisesta Kiinteistön luovutuksesta on annettava varainsiirtoveroilmoitus Verohallinnolle. Maakaaren 14 luvun 2 §:ssä tarkoitetun vesialueeseen kohdistuvan vuokra- tai käyttöoikeuden luovutuksesta on annettava ilmoitus, jos luovutus on tehty 1.11.2024 tai sen jälkeen. Yhteisön ja yhteisetuuden on annettava ilmoitus sähköisesti. Verohallinto voi erityisestä syystä hyväksyä veroilmoituksen antamisen paperisena. Erityinen syy on esimerkiksi se, että ulkomaisella ostajalla ei ole mahdollisuutta antaa ilmoitusta sähköisesti. Ilmoittamismenettelyn yhteydessä yhteisöllä tarkoitetaan osakeyhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä, säätiötä ja julkisyhteisöä. Suomessa rajoitetusti verovelvollisen luovutuksensaajan on ilmoitettava ja maksettava varainsiirtovero Suomessa olevan kiinteistön luovutuksesta vastaavasti kuin Suomessa yleisesti verovelvollisen ostajan. Luonnolliset henkilöt, kuolinpesät, avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt voivat antaa ilmoituksen joko sähköisesti tai paperilomakkeella. Sähköinen varainsiirtoveroilmoitus annetaan OmaVerossa. Ilmoitus on annettava veron suorittamiselle säädetyssä määräajassa eli viimeistään lainhuutoa tai kirjaamista haettaessa. Jos lainhuutoa tai kirjaamista ei ole haettava, ilmoitus on annettava 6 kuukauden kuluessa luovutussopimuksen tekemisestä. Vesijätön lunastuksessa määräaika lasketaan kiinteistötoimituksen rekisteröinnistä. Kun kiinteistön luovutus perustuu lakiin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977), lasketaan määräaika siitä ajankohdasta, jolloin mainitun lain mukainen lunastuskorvaus on maksettu. Ehdollinen lisäkauppahinta, jonka suorittamisvelvollisuus ja määrä vahvistuvat veron suorittamiselle säädetyn määräajan jälkeen, on ilmoitettava korvaavalla varainsiirtoveroilmoituksella (katso luku 7.4). Varainsiirtoveroilmoituksen antamisen myöhästyminen voi johtaa myöhästymismaksun tai veronkorotuksen määräämiseen ohjeessa Seuraamusmaksut varainsiirtoverotuksessa kerrotulla tavalla. On huomattava, että 6 kuukauden määräajan kuluessa tehty lainhuudon tai kirjaamisen hakeminen katkaisee määräajan. Siten varainsiirtoveroilmoitus on huomattava antaa aina ennen lainhuudon tai kirjaamisen hakemista, jotta myöhästymiseltä välttyy. Myöhästymismaksu tai veronkorotus voidaan määrätä myös silloin, jos jo vireillä ollut kirjaamishakemus perutaan, eikä varainsiirtoveroilmoitusta ole annettu ensimmäisen kirjaamishakemuksen vireille laittamisen yhteydessä. Ulosottokaaren (705/2007) 5 luvun 84 §:n mukaan, kun kiinteistö taikka huoneiston tai rakennuksen hallintaan oikeuttavia osakeyhtiön osakkeita on myyty huutokaupalla tai vapaasti, ulosottomiehen on annettava ostajalle kauppakirja, kun kauppahinta on maksettu ja myynti on tullut lainvoimaiseksi. Varainsiirtoverotuksessa luovutuspäivänä pidetään sitä päivää, jona ulosottomies on allekirjoittanut ostajalle annettavan kauppakirjan. Merkitystä ei ole sillä, milloin ostaja saa kauppakirjan haltuunsa. Jos kauppakirjaa tai todistusta ei ole annettu, ostaja voi osoittaa luovutuspäivän maksutositteella, josta maksupäivä ilmenee. Jokaisen luovutuksensaajan on annettava varainsiirtoveroilmoitus omasta saannostaan, eli usean luovutuksensaajan saantoa ei voi ilmoittaa yhdellä varainsiirtoveroilmoituksella. Esimerkki alkaa Esimerkki 1 : Aviopuolisot A ja B ovat ostaneet puoliosuuksin kiinteistön. Kiinteistön kauppahinta oli 200 000 euroa, josta kummankin ostajan osuus on 100 000 euroa. A on ilmoittanut ja maksanut varainsiirtoveron koko 200 000 euron kauppahinnasta. Esimerkkitapauksessa B on laiminlyönyt varainsiirtoveron ilmoittamis- ja maksuvelvollisuutensa (katso ilmoittamis- ja maksupuutteisiin liittyvistä seuraamuksista luku 3.4). A puolestaan on ilmoittanut ja maksanut varainsiirtoveroa liikaa, joten hän voi hakea liikaa suorittamaansa varainsiirtoveroa takaisin veron palauttamiselle säädettyjen määräaikojen puitteissa. Esimerkki päättyy Jos varainsiirtoveroilmoitus on annettu virheellisenä tai puutteellisena, luovutuksensaajan on annettava korvaava ilmoitus. Ilmoitusta ei kuitenkaan voi oma-aloitteisesti korjata varainsiirtoveron suorittamisen jälkeen siten, että maksettavan varainsiirtoveron määrä muodostuu pienemmäksi kuin aiemmin on ilmoitettu. Tällaisessa tapauksessa verovelvollinen voi hakea liikaa suoritettua veroa palautettavaksi varainsiirtoveron palautushakemuksella. 3.2 Yleistä varainsiirtoveron maksamisesta Kiinteistön varainsiirtovero on 3 % kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta. Ennen 12.10.2023 tapahtuneessa kiinteistön luovutuksessa verokanta on kuitenkin 4 %. Kauppahinnan maksamiseen rinnastetaan myös myyjän velasta vastattavaksi ottaminen tai myyjän velan suorittaminen. Verokanta määräytyy lopullisen, sitovan sopimuksen allekirjoituspäivän perusteella, ei omistusoikeuden siirtymisajankohdan perusteella. Sitovan kauppakirjan allekirjoituspäivä on se päivä, jolloin osapuolet ovat allekirjoittaneet sopimuksen, jossa on sovittu kiinteistön luovutuksesta ja luovutuksen ehdoista osapuolia sitovasti. Sopimuksen allekirjoitushetki on ratkaiseva, vaikka kauppakirjassa olisi purkavia tai lykkääviä ehtoja. Vero on suoritettava viimeistään lainhuutoa tai kirjaamista haettaessa. Maakaaren 14 luvun 2 §:ssä tarkoitetun vesialueeseen kohdistuvan vuokra- tai käyttöoikeuden luovutuksesta vero on suoritettava, jos luovutus on tehty 1.11.2024 tai sen jälkeen. Kirjaamisvelvollisuuden ulkopuolelle jäävistä kiinteistön saannoista vero on suoritettava 6 kuukauden kuluessa luovutussopimuksen tekemisestä. Vesijätön lunastuksessa määräaika lasketaan kiinteistötoimituksen rekisteröinnistä. Kun kiinteistön luovutus perustuu lakiin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta, lasketaan määräaika siitä ajankohdasta, jolloin lunastuspäätöksen mukainen korvaus on maksettu. Ehdollisesta lisäkauppahinnasta, jonka suorittamisvelvollisuus ja määrä vahvistuvat veron suorittamiselle säädetyn määräajan jälkeen, on vero suoritettava kahden kuukauden kuluessa siitä, kun lisävastikkeen määrä ja suorittamisvelvollisuus ovat vahvistuneet. Jos lisäkauppahinnan määrä vahvistuu ennen kuin vero on suoritettava peruskauppahinnasta, on vero suoritettava myös lisäkauppahinnasta samassa määräajassa kuin peruskauppahinnan vero. Jos varainsiirtovero suoritetaan määräajan jälkeen, on myöhässä suoritetulle verolle maksettava viivästyskorkoa. Viivästyskorolta ei välty, vaikka jo vireillä ollut kirjaamishakemus perutaan, jos veroa ei ole suoritettu ensimmäisen kirjaamishakemuksen vireille tulon yhteydessä. Viivästyskorko lasketaan eräpäivää seuraavasta arkipäivästä veron maksupäivään maksupäivä mukaan lukien ( korkolaskuri ). Jos varainsiirtoveron eräpäivä on arkilauantai tai pyhäpäivä, ei verolle makseta viivästyskorkoa, jos vero maksetaan eräpäivää seuraavana ensimmäisenä arkipäivänä. Luonnollisten henkilöiden, liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä maatalouden ja metsätalouden harjoittajien on maksettava varainsiirtovero asiakaskohtaisella varainsiirtoveron viitenumerolla. Myös yritysten ja yhteisöjen on suositeltavaa maksaa vero varainsiirtoveron viitenumerolla, jotta maksu kohdistuu varmuudella varainsiirtoveroon. Yritykset ja yhteisöt voivat maksaa veron myös yleisellä verojen viitenumerolla, mutta silloin maksu käytetään varainsiirtoveroon vasta sen eräpäivänä. Jos yrityksellä tai yhteisöllä erääntyy muita veroja ennen varainsiirtoveroa, yleisellä verojen viitenumerolla maksettu vero käytetään ensin niihin. Asiakaskohtainen varainsiirtoveron viitenumero on näkyvissä OmaVerossa tai sitä voi tiedustella puhelimitse Verohallinnosta. Jos ulkomaisella luovutuksensaajalla ei ole olemassa varainsiirtoveron viitenumeroa, on hänen rekisteröidyttävä Verohallinnon asiakkaaksi ennen varainsiirtoveron maksamista (katso ohjeet: Ulkomainen ostaja – näin ilmoitat ja maksat varainsiirtoveron ). Varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuus on täytetty, kun varainsiirtoveroilmoitus on annettu ja sitä vastaava varainsiirtovero on maksettu Verohallinnolle. Ilmoittaja saa todistuksen suoritetusta varainsiirtoverosta, kun maksu ja sitä vastaava varainsiirtoveroilmoitus on vastaanotettu Verohallinnossa. Jos annetun varainsiirtoveroilmoituksen mukaan varainsiirtoveroa ei tule suoritettavaksi (esimerkiksi verovapaa luovutus tai suoritettavan veron määrä olisi alle 10 euroa), todistus muodostuu sen jälkeen, kun Verohallinto on vastaanottanut varainsiirtoveroilmoituksen. Yllä mainittu todistus tulee OmaVeroon ja lisäksi se lähetetään myös postitse niille verovelvollisille, jotka eivät käytä sähköisiä asiointikanavia. Todistus voidaan pyynnöstä lähettää asiamiehelle. Maanmittauslaitos saa tiedon suoritetusta varainsiirtoverosta suoraan Verohallinnolta, joten todistusta ei tarvitse esittää lainhuutoa tai kirjaamista haettaessa. Jos varainsiirtoveron määrästä tarvitaan Verohallinnon lausunto kirjaamisasiaa varten, luovutuksensaajan on syytä pyytää lausuntoa mahdollisimman pian luovutussopimuksen tekemisen jälkeen, jotta varainsiirtoveron ilmoitus- ja maksuvelvoitteet ehditään hoitaa määräajassa ennen kirjaamisen hakemista. Verohallinnon lausunto vaaditaan silloin, kun vastike on suoritettu muuna kuin rahana tai rahamääräisenä saamisena tai kun varainsiirtoveron perusteena on saadun kiinteistön käypä arvo. Lausunto voi olla tarpeen myös silloin, kun veron suorittamisvelvollisuudesta tai määrästä on muutoin epätietoisuutta. Lausunto annetaan vain kirjaamisvelvollisuuden alaisista luovutuksista, joten lausuntoa ei siten anneta esimerkiksi rakennuksen erillisluovutuksesta. Jos veron peruste on ilmaistu ulkomaan rahassa, se on veroa laskettaessa muunnettava euroiksi suorittamispäivän Euroopan keskuspankin julkaiseman valuuttakurssin mukaan. 3.3 Yleistä kiinteistöluovutuksiin liittyvästä kirjaamismenettelystä Kiinteistön saannolle on haettava lainhuutoa tai kirjaamista Maanmittauslaitokselta 6 kuukauden kuluessa kauppakirjan allekirjoittamisesta. Kirjaamista ei ole kuitenkaan haettava rakennuksen erillisluovutukselle (katso määritelmä edellä luvusta 2) eikä eräille kirjaamisvelvollisuuden ulkopuolelle jääville kiinteistötoimituksille, kuten vesijätön lunastukselle. Linkki lainhuudon hakulomakkeeseen ja ohjeet lainhuudon hakemiseen löytyvät osoitteesta maanmittauslaitos.fi. Kirjaamishakemuksen myöhästymisestä seuraa viivästyskorotus. Jos lainhuutoa tai kirjaamista ei haeta määräajassa tai hakemusmenettely raukeaa hakemuksen puutteellisuuden tai perumisen vuoksi, veroa korotetaan 20 prosentilla jokaiselta alkavalta kuudelta kuukaudelta siitä päivästä lukien, jona lainhuutoa tai kirjaamista olisi viimeistään tullut hakea. Viivästyskorotuksen määrä on enintään 100 prosenttia. Viivästyskorotuksen kertyminen katkeaa, kun lainhuuto- tai kirjaamishakemus tulee vireille. Viivästyskorotukselta ei välty, vaikka vero on maksettu ja varainsiirtoveroilmoitus annettu Verohallinnolle ajoissa (katso KHO 1986-B-II-617). Viivästyskorotus on sanktio nimenomaan lainhuudon tai kirjaamisen laiminlyömiselle. Viivästyskorotusta ei kuitenkaan ole suoritettava lainhuuto- tai kirjaamishakemuksen laiminlyönnistä tai myöhästymisestä, kun kyse on täysin vastikkeettomasta kiinteistön saannosta, kuten lahjasta, tai varainsiirtoverosta vapaasta saannosta, kuten ensiasunnosta (katso KHO 1992-B-557). Viivästyskorotusta ei ole suoritettava myöskään, jos kiinteistön luovutukselle ei ole haettu kirjaamista määräajassa, mutta kiinteistön omistusoikeuden luovutusta ei ole lainkaan tapahtunut sen vuoksi, että omistusoikeus ei ole lykkäävän ehdon vuoksi siirtynyt luovutuksensaajalle ennen kaupan purkamista (katso KHO 2017:183). Jos kiinteistö on useamman kerran luovutettu ennen kuin lainhuutoa tai kirjaamista haetaan, luovutuksensaajan on suoritettava vero viivästyskorotuksineen myös niistä aikaisemmista luovutuksista, jotka on tehty lainhuuto- tai kirjaamishakemusta edeltäneiden 3 vuoden aikana. Jos viimeinen luovutus on tapahtunut ennen 1.1.2017, vastuu aikaisemmista luovutuksista suoritettavista veroista on kuitenkin 10 vuotta. Viivästyskorotuksen kertyminen katkeaa, kun kiinteistö luovutetaan edelleen. Kiinteistön edelleen luovutus ei kuitenkaan poista jo kertynyttä viivästyskorotusta. Jos kiinteistö on myyty pakkohuutokaupalla (käsittää myös ulosottolaissa tarkoitetun vapaan myynnin), aikaisemmista luovutuksista ei kuitenkaan ole suoritettava veroa. Aiempien luovutusten verovastuusta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Vastuu aiempien luovutusten varainsiirtoverosta . 3.4 Ilmoittamis- tai maksuvelvollisuuden laiminlyönnin seuraamukset Alla olevassa taulukossa on kuvattu erilaisia ilmoittamis- ja maksuvelvollisuuden laiminlyönteihin liittyviä seuraamuksia. Veronkorotus Määrätään ilmoittamiseen liittyvistä laiminlyönneistä, esimerkiksi jos varainsiirtoveroilmoitus jätetään antamatta tai annetaan puutteellisena tai virheellisenä. Myöhästymismaksu Määrätään veronkorotuksen sijasta, kun varainsiirtoveroilmoitus annetaan tai ilmoitusta korjataan oma-aloitteisesti viimeistään 60 päivän kuluttua ilmoituksen antamisen määräpäivästä. Viivästyskorko Veron määrälle laskettava korko, kun varainsiirtovero maksetaan määräajan jälkeen. Viivästyskorotus Seuraamus, kun lainhuutoa tai kirjaamista haetaan myöhässä. Katso veronkorotuksesta ja myöhästymismaksusta tarkemmin Verohallinnon ohjeesta Seuraamusmaksut varainsiirtoverotuksessa . 4 Vastikkeen määrittämiseen liittyviä kysymyksiä 4.1 Yleistä Varainsiirtovero maksetaan kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta. Veron perusteeseen luetaan esimerkiksi se, että ostaja ottaa kiinteistökaupan yhteydessä vastattavakseen myyjän velasta. Varainsiirtoverolain 4 §:n 4 momentissa tarkoitetuissa poikkeustilanteissa varainsiirtovero maksetaan kuitenkin omaisuuden luovutushetken käyvän arvon mukaan, katso luku 7.7. Henki- ja eläkevakuutuskantojen luovutuksia koskevassa ennakkopäätöksessä KHO 2022:31 vakuutuskantojen vastuuvelkojen katteina olleiden kiinteistön ja arvopapereiden omistusoikeuden siirrosta suoritettiin varainsiirtoverolain 6 §:n 1 momentissa ja 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua muuta vastiketta, kun luovutuksensaajana toiminut vakuutusyhtiö oli luovutusten yhteydessä ottanut vastattavakseen vakuutuskannan vastuuvelasta ja luovuttajana toiminut vakuutusyhtiö oli tällöin vapautunut vastuuvelasta vakuutuksenottajiin nähden. Tässä luvussa käsitellään joitakin vastikkeen määrittämiseen liittyviä erityistilanteita. Vaihtoon liittyviä vastikkeen määrittämiseen liittyviä kysymyksiä käsitellään vaihtoa koskevassa luvussa 6. 4.2 Kiinteistövero Kiinteistövero maksuunpannaan sille, joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa. Kiinteistöverolain mukaan, jos kiinteistön omistusoikeus siirtyy sopimuksen perusteella toiselle, vastaa myös uusi omistaja tai omistajanveroinen haltija kyseisenä kalenterivuonna maksuunpannusta ja suorittamatta olevasta kiinteistöverosta. Jos ostaja ottaa vastattavakseen kokonaan tai osittain kaupantekovuodelta määrättävän kiinteistöveron maksamisen, ei suoritusvelvoitetta lueta varainsiirtoverolain mukaiseen vastikkeeseen. Asian arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, onko kiinteistöveron suorittamisvastuusta sovittu kauppakirjassa vai ei, koska uusi ostaja voi joutua vastuuseen suorittamattomasta kaupantekovuoden kiinteistöverosta suoraan kiinteistöverolain perusteella. 4.3 Lohkomiskulut Jos myyjä on aloittanut kaupan kohteena olevan maa-alueen lohkomistoimituksen, ostajan myyjälle niistä maksama korvaus on osa varainsiirtoveron perusteena olevaa kauppahintaa. Ostajan myyjälle maksama korvaus rinnastuu tällöin myyjän velasta vastattavaksi ottamiseen. Esimerkki alkaa Esimerkki 2: Kunta kaavoittaa asemakaava-alueelleen uusia omakotitalotontteja. Tonttien lohkomistoimituksen vireille laittamisen jälkeen kunta tarjoaa tonttejaan vuokrattaviksi. A vuokraa kunnalta tontin ja rakentaa sille omakotitalon. Tilanne 1 A lunastaa vuokraamansa tontin omaksi ja maksaa kunnalle kauppahinnan lisäksi myös tontin lohkomiskulut. A suorittaa varainsiirtoveroa kauppahinnan ja lohkomiskulujen yhteissummasta. Tilanne 2 A myy omakotitalon vuokraoikeuksineen B:lle. B maksaa varainsiirtoveron A:lle maksamastaan kauppahinnasta. Myöhemmin B lunastaa kunnalta tontin itselleen ja maksaa samassa yhteydessä myös tontin lohkomiskulut. B maksaa varainsiirtoveron tontin kauppahinnasta ja lohkomiskuluista. Esimerkki päättyy Kunta perii luovuttamiinsa tontteihin liittyvät lohkomiskulut viimeistään tonttia lunastettaessa. Tieto tontin lohkomiskuluista olisi hyvä käydä ilmi kauppakirjalta. 4.4 Kunnallisteknisistä töistä johtuvat kulut Kun kunta on kiinteistökaupassa myyjänä, saatetaan luovutussopimukseen liittää ehtoja siitä, millaisia velvoitteita ostajalle aiheutuu esimerkiksi kaavatontin käyttöönotosta ja omistamisesta. Käytetyistä velvoitteiden nimikkeistä riippumatta näissä voi olla kyse joko veron piiriin kuuluvista tai kuulumattomista suorituksista. Luovutussopimuksessa saatetaan mainita uuden tontin ostajan velvollisuudesta liittää kiinteistö sähkö-, vesi- ja viemäriverkoston ja tietoliikenneverkoston käyttäjäksi. Kyseiset velvoitteet eivät liity kiinteistön luovutukseen, vaan ovat kauppakirjassa informoimassa ostajaa rakennus- tai kaavoitussäädännön mukaisista velvoitteista sekä tavanomaisen kiinteistön käytön omistajalle aiheuttamista kustannuksista. Jos kuitenkin kyse on siitä, että kunta tai muu myyjä on jo ennen kauppaa sitoutunut mainitun kaltaisiin velvoitteisiin, joista aiheutunut ja kaupantekohetkellä vielä täyttämättä oleva maksuvelvollisuus siirretään ostajalle, kyse on varainsiirtoveron perusteeseen kuuluvasta vastikkeesta. Tällöin myyjä vapautuu häntä sitovasta maksusta siirtämällä sen ostajan vastattavaksi. Tällaisia eriä voivat olla esimerkiksi vesi- ja viemäröintiliittymien kytkennästä ja kaivuutyöstä tontin omistajalle kohdentuvat maksut. Niitä saatetaan periä sen lisäksi, että itse liittymäsopimuksesta maksetaan oma maksunsa. Jäljempänä on selvitetty varsinaisen liittymämaksun verollisuutta (luku 5.3). Jos kauppahinnan yhteydessä on suoritettu korvausta muusta kuin kunnallisteknisistä töistä (esimerkiksi maapohjan parannus-/puhdistustyöt), on kyse kiinteistön varainsiirtoveron perusteena olevasta kauppahinnasta. 4.5 Maankäyttösopimuksesta johtuvista velvoitteista vastattavaksi ottaminen Kiinteistökaupassa saatetaan sopia ostajan maksettavaksi siirtyvistä maksuvelvoitteista, jotka ovat aiheutuneet siitä, että myyjä (yksityinen maanomistaja) on tehnyt omistusaikanaan kunnan kanssa maankäyttösopimuksen. Jos myyjä luovuttaa maa-aluetta, pidetään vastikkeena kiinteistön omistusoikeuden luovuttamisesta ostajan vastattavakseen ottamaa myyjän ja kunnan välisen maankäyttösopimuksen mukaista sopimuskorvausta. Vastikkeena pidetään myös ostajan vastattavakseen ottaman vahvistettuun kaavaan perustuvan myyjälle määrätyn tai jo maksuunpannun kehittämiskorvauksen suorittamista. Yllä mainitusta vastikkeesta on suoritettava varainsiirtovero riippumatta siitä, ovatko maksut erääntyneet, koska alueidenkäyttölain (132/1999, nimike ennen 1.1.2025 maankäyttö- ja rakennuslaki ) mukaisesti ne ovat luonteeltaan korvausta maapohjan arvonnoususta eli ne ovat osa kiinteistön arvoa. Lainsäätämisen jälkeen ei päätöksellä KHO 28.05.2002 taltio 1289 ole enää oikeudellista merkitystä. Kaavoitettavan maa-alueen omistajan ja kunnan välisen maankäyttösopimuksen solmimiseen ja siitä aiheutuviin korvauksiin liittyviä varainsiirtoverokysymyksiä käsitellään jäljempänä luvussa 7.3. 4.6 Lunastusehtoinen vuokrasopimus Vuokrasopimuksissa voi olla sopimusehto, jonka mukaan vuokralaisella on oikeus lunastaa maapohja tai rakennus omistukseensa. Toisinaan vuokra-aikana maksettuja vuokria otetaan huomioon kauppahinnassa siinä vaiheessa, kun maapohja tai rakennus lunastetaan omaksi. Maksetut vuokrat saatetaan hyvittää ostohinnasta erilaisten laskentakaavojen mukaisesti tai täysimääräisenä. Jos vuokra-aikana maksettavat vuokrat tosiasiallisesti otetaan hyvityksenä huomioon kaupan yhteydessä, on hyvityksenä huomioitavien vuokrien osuus luonteeltaan ennakkoon suoritettua kauppahintaa, joka on varainsiirtoveron perusteena olevaa vastiketta riippumatta näiden käsittelystä tuloverotuksessa. 4.7 Ostajan aktiivinen suoritusvelvoite (syytinki) Erityisesti maatilakauppojen yhteydessä ostaja voi sitoutua aktiivista suoritusvelvoitetta vaativiin ehtoihin, kuten maksamaan myyjän asumiseen tai elämiseen liittyviä kuluja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi asumisoikeuteen liittyvät valo ja lämpö tai ruokailun järjestäminen (pöytäsyytinki). Aktiivinen suoritusvelvoite luetaan varainsiirtoveron perusteena olevaan vastikkeeseen. Aktiiviseen suoritusvelvoitteeseen sitoutuminen on vastiketta myös silloin, jos ostaja ottaa osana kaupan ehtoja vastattavakseen myyjällä kolmannelle olevasta syytinkivelvoitteesta. Usein syytinkiin liittyy myös asumisoikeus kaupan kohteena olevassa asuinrakennuksessa. On huomattava, että asumisoikeuden arvo ei ole luonteeltaan vastiketta, vaan se on omaisuuden käypää arvoa pienentävä seikka. Ostaja voi olla sitoutunut aktiiviseen suoritusvelvoitteeseen joko etuun oikeutetun elinajaksi tai tietyksi määräajaksi. Aktiivinen suoritusvelvoite arvostetaan siten, että edun vuotuinen arvo kerrotaan joko perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 10 §:n 2 momentin mukaisilla etuun oikeutetun iän mukaan määräytyvillä kertoimilla (elinikäinen etuus) tai etuuden voimassaoloajasta jäljellä olevien täysien vuosien luvun ja 8 prosentin korkokannan mukaan (määräajaksi pidätetty etuus). Elinikäisen hallintaoikeuden arvon perusteena olevat kertoimet on esitetty Verohallinnon ohjeessa Hallintaoikeus omaisuuden luovutuksen verotuksessa ja määräaikaisen etuuden kertoimet ohjeessa Varojen arvostamisen yleiset periaatteet perintö- ja lahjaverotuksessa . Lähtökohtana etuuden vuotuisarvon määrittämisessä ovat verovelvollisen esittämät todelliset vuotuiskustannukset, esimerkiksi keskimääräisten käyttösähkö- ja lämmityskulujen vuotuinen määrä, jos syytinki käsittää valon ja lämmön. Muun selvityksen puuttuessa etuuden vuotuisarvon määrittäminen pohjautuu Verohallinnon verovuosikohtaisesti antaman yhtenäistämisohjeen kaavamaisiin laskentaperusteisiin. Esimerkki alkaa Esimerkki 3: A on ostanut isältään B:ltä maatilan. Maatilan rahana maksettava kauppahinta on 300 000 euroa, mutta kaupan yhteydessä on sovittu, että B pidättää kaupan yhteydessä itselleen elinikäisen asumisoikeuden "valoineen ja lämpöineen" maatilalla sijaitsevaan toiseen asuinrakennukseen. A on luotettavasti selvittänyt, että B:n käytössä olevan asuinrakennuksen vuotuiset sähkö- ja lämmityskustannukset ovat keskimäärin 2 000 euroa. B on kaupantekohetkellä 58-vuotias, joten etuuden arvon laskennassa käytettävä ikäkerroin on 10. Vastikkeeseen luettavan aktiivisen suoritusvelvoitteen arvo on 20 000 euroa eli varainsiirtoveron perusteena olevan vastikkeen kokonaismäärä on 320 000 euroa. Esimerkki päättyy 5 Vastikkeen kohdistaminen kiinteistön ja irtaimen kesken 5.1 Yleistä irtaimistosta, kiinteistön ainesosista ja tarpeistosta Kiinteistön luovutuksen yhteydessä voidaan luovuttaa myös irtainta omaisuutta. Irtaimisto eroaa kiinteistöön kuuluvasta tarpeistosta siinä, että irtaimisto ei lähtökohtaisesti kuulu kauppaan, ellei siitä erikseen kaupan osapuolten kesken sovita. Sen sijaan kiinteistöllä oleva tavanomainen tarpeisto, joka on osa myytävää kohdetta sitä ostajalle esiteltäessä, lähtökohtaisesti sisältyy kaupan kohteeseen ilman erillistä sopimusta. Irtain omaisuus voi olla varainsiirtoverosta vapaata, jos sillä on kiinteistöstä erikseen luovutettuna rahallista arvoa. Tällaista omaisuutta voivat olla esimerkiksi vene, perämoottori, venetraileri, peräkärry, moottorikelkka, kaasugrilli tai päältä ajettava ruohonleikkuri. Irtaimistoa, jolla ei sen sijaan katsota olevan kiinteistöstä erillistä arvoa, on muun muassa astiat, huonekalut, sisustustekstiilit, pienkodinkoneet, työkalut ja kirjat. Kiinteistön ainesosia ja tarpeistoa ei pidetä varainsiirtoverotuksessa irtaimistona, vaan ne kuuluvat kiinteästi kaupan kohteeseen ja siten veron perusteeseen. Kiinteistön maapohjan ainesosia ovat esimerkiksi maa-aines, kuten multa sekä kiinteistön istutukset ja puusto. Myös kiinteistöllä sijaitsevat ja sen käyttöä pysyväisluonteisesti palvelevat rakennukset ja rakennelmat kuuluvat kiinteistöön sen ainesosina. Niiden luovutus rinnastetaan kiinteistön luovutukseen, joten niiden luovutuksesta tulee maksaa varainsiirtoveroa, vaikka luovutus tapahtuisi erillään maapohjasta. Näin siinäkin tilanteessa, että rakennuksen tai rakennelman rakennustapa mahdollistaisi niiden siirtämisen pois kiinteistöltä. Esimerkkinä tällaisesta siirrettävästä omaisuudesta ovat lisämajoituskäyttöön tarkoitetut rakennukset ja kiinteä grillikatos. Myös rakennusten ainesosat luetaan mukaan varainsiirtoveron perusteeseen. Oikeuskäytännössä on rakennukseen kuuluvina ainesosina pidetty esineitä, jotka tavanomaisesti kuuluvat erityisesti keittiön tai kylpyhuoneen varustukseen, muun muassa jää- ja pakastekaapit sekä astianpesukone. Myöskään esimerkiksi asennetut jäteveden puhdistamot, ilmalämpöpumput, sälekaihtimet, kiintokalusteet, liesituuletin, hana, ulkovalaisin, sähköpatteri, laituri, tynnyrisauna, kiinteästi asennettu grilli katoksineen sekä upotettu ulkouima-allas tai ulkoporeamme eivät ole irtaimistoesineitä, vaan ne kuuluvat rakennukseen sen tarpeistona tai ainesosina ja siten myös rakennuksen hintaan. 5.2 Yleistä vastikkeen jakautumisesta Jos kiinteistön ohella luovutetaan irtainta omaisuutta ja vastikkeen jakautuminen irtaimen ja kiinteistön kesken on selvitetty, varainsiirtoveroa ei ole suoritettava irtaimesta omaisuudesta. Vastike kohdistetaan kiinteistölle ja irtaimelle omaisuudelle omaisuuserien käypien arvojen suhteessa. Joskus voi tulla arvioitavaksi, voidaanko erillisillä luovutuskirjoilla samojen osapuolten kesken tehdyt luovutukset katsoa yhdeksi luovutukseksi. Siviilioikeudellisesti erillisiä luovutuksia voidaan verotuksessa käsitellä yhtenä luovutuksena silloin, kun ne koskevat esimerkiksi samaa toiminnallista ja taloudellista maatilakokonaisuutta ja luovutuksilla on asiallinen ja ajallinen yhteys. Vastikkeeksi katsotaan tällöin verotuksessa yhdistettävissä luovutuksissa suoritettujen vastikkeiden yhteismäärä, joka jaetaan kaikille luovutuksen kohteena olleille omaisuuserille niiden käypien arvojen suhteessa. Näistä tilanteista on kerrottu lisää Verohallinnon ohjeessa Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa . 5.3 Liittymät Jos kiinteistöön kohdistuu liittymä tai liittymiä (esimerkiksi sähkö-, viemäri-, kaukolämpö- ja valokuituliittymät) ja ne siirtyvät kiinteistön luovutuksen yhteydessä edelleen kiinteistön ostajalle, liittymiä pidetään irtaimena omaisuutena vain, jos liittymismaksut ovat palautuskelpoisia. Vain tällöin niillä on itsenäistä arvoa. Liittymää ei pidetä irtaimena omaisuutena, jos liittymismaksun palautusmahdollisuus on rajattu vain poikkeustilanteisiin, kuten rakennuksen purkuun. Ostajan on esitettävä selvitys liittymän palautuskelpoisuudesta, esimerkiksi kopio liittymäsopimuksesta, jotta liittymän luovutus olisi varainsiirtoverosta vapaa. Lisäksi ostajan on selvitettävä liittymän arvo. Lähtökohtana liittymän arvoa määrättäessä on myyjän liittymästä maksama määrä. Jos liittymälle kauppakirjassa eritelty kauppahinnan määrä ylittää tämän, on ostajan tällöin selvitettävä liittymän käypä arvo esimerkiksi palvelun tarjoajan hinnastolla. 5.4 Asuin- ja vapaa-ajan kiinteistön yhteydessä luovutettu irtain omaisuus Verovelvollisen on esitettävä selvitys kauppahinnan jakautumisesta rakennuksen ja irtaimen omaisuuden kesken. Selvityksenä on esitettävä myyjän ja ostajan allekirjoittama irtaimistoluettelo, joka sisältää esinekohtaisesti tiedot kaupassa siirtyneestä irtaimistosta kaupantekohetken mukaisine arvoineen ja hankinta-aikoineen. Irtaimisto tulee siis arvostaa sen todelliseen nykyarvoon eli käytetyn tavaran arvoon, ei sen jälleenhankinta-arvoon tai alkuperäiseen hankintahintaan. Verohallinto ei hyväksy summittaisia tai muutoin perusteettomasti arvioituja hintoja. Verovelvollisen toimittaman erittelyn perusteella ratkaistaan, miltä osin luetteloitu irtaimisto on luvussa 5.1 mainituin perustein varainsiirtoverosta vapaa. Jos verovelvollinen ei toimita Verohallinnolle luotettavaa selvitystä irtaimistosta, varainsiirtovero on maksettava kokonaiskauppahinnasta. Näin siitäkin huolimatta, vaikka osa kauppahinnasta olisi kauppakirjalla kohdistettu irtaimistolle. 5.5 Liike- tai teollisuuskiinteistön kauppaan liittyvän irtaimiston kauppahintaosuus Liike- tai teollisuuskiinteistön kauppaan sisältyy yleensä maapohja, rakennuksia ja rakennelmia sekä koneita ja laitteita. Kiinteistökaupassa kaupan osapuolet saattavat kirjata kauppakirjaan kauppahinnan jakautumisen kiinteän ja irtaimen omaisuuden kesken. Jos esitetty hinnanjako ei vastaa tavanomaisia arvosuhteita, tutkitaan asiaa veron perusteen ja määrän selvittämiseksi. Varainsiirtovero on suoritettava koko kauppahinnasta, jos vastikkeen jakautumista kiinteän ja irtaimen omaisuuden kesken ei ole selvitetty. Verovelvollisen on esitettävä Verohallinnolle selvitys kauppahinnan jakautumisesta. Se, mitä varainsiirtoverotuksessa pidetään irtaimena omaisuutena, käy ilmi varainsiirtoverolakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 121/1996 vp) ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä. Koneita ja laitteita koskeva verotuskäytäntö on vakiintunut (katso puhelinlaitosta koskeva KHO 1999:32 ja vesivoimalaitosta koskeva KHO 1999:31). Verohallinnon ohjeen Varojen arvostamisen yleiset periaatteet perintö- ja lahjaverotuksessa mukaan omaisuuden arvon määrittämisen lähtökohtana on käyvän arvon periaate. Kiinteistökauppaan sisältyvän irtaimiston arvoa määritettäessä on merkitystä sillä, mikä on käyvän arvon arvioinnin pohjaksi otettava arvo. Kiinteistökaupassa siirtyvän irtaimen omaisuuden (esimerkiksi koneiden ja laitteiden) arvostamisessa lähtökohtana ovat kirjanpitoarvot, jos verovelvollinen ei osoita, että irtaimen omaisuuden arvo kiinteistöstä irrotettuna on tätä korkeampi. Irtaimen omaisuuden arvostuksessa lähtökohtana on sen objektiivisesti arvioitu käypä arvo eli todennäköinen luovutushinta. Liikekiinteistössä liikepaikan arvo eli niin sanottu liikearvo (goodwill) on huomioitu kauppahintaa määritettäessä ja se kuuluu varainsiirtoveron perusteeseen. Tällöin ei voi olla olemassa kiinteistöstä erillistä ja itsenäistä liikearvoa, jota ei luettaisi veron perusteeseen. Jos kyse on liiketoimintakaupasta, jossa kiinteistön ohella siirtyy muita omaisuuseriä, kauppahinta (sisältäen liikearvon), on kohdistettava siirtyviin omaisuuseriin niiden käypien arvojen suhteessa. Kiinteistöön edellä mainituin kohdistuva suhteellinen osuus kauppahinnasta on varainsiirtoveron peruste. 5.6 Maatilakaupoissa siirtyvä irtain omaisuus Maatilakaupassa kauppahinta kohdistuu yleensä vain osaksi kiinteistöön ja arvopapereihin ja osaksi muuhun irtaimeen omaisuuteen, josta varainsiirtoveroa ei makseta. Maatilakaupassa tyypillisesti siirtyvää irtainta omaisuutta ovat esimerkiksi koneet, kalusto ja tuotantoeläimet. Kauppahinnan jako tehdään käypien arvojen suhteessa. Samaa jakoa käytetään myös myyjän ja ostajan tuloverotuksessa ja mahdollisessa ostajan lahjaverotuksessa. Siirtyvien omaisuuserien arvostamisessa noudatetaan Verohallinnon ohjetta Maatilan arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa . Lahjanluonteisessa tai muutoin alihintaisessa kaupassa on huomioitava, että varainsiirtoveron perusteena on kauppahinta eli vastike. Jos vastike on esimerkiksi 51 % kaiken kaupassa siirtyvän omaisuuden arvosta, jokaiseen omaisuuserään katsotaan kohdistuvan vastiketta 51 % niiden arvosta. Varainsiirtoveron perustetta laskettaessa kauppahinnasta ei siis voida suoraan vähentää esimerkiksi koneiden ja kaluston arvoa, vaan on vähennettävä koneiden ja kaluston arvon suhteellinen osuus kauppahinnasta. Katso maatilakauppoihin liittyvistä kysymyksistä tarkemmin Verohallinnon ohjeesta Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa . 6 Vaihto 6.1 Veronalaiset vaihdot Kun kiinteistöjä tai arvopapereita vaihdetaan, on vero suoritettava kummastakin luovutuksesta. Kukin osapuoli maksaa varainsiirtoveroa saamastaan omaisuudesta. Veron perusteena on vaihdossa luovutetun omaisuuden käypä arvo. Jos vaihtokirjaan ei ole merkitty vaihdettavien omaisuuserien arvoja, on käyvistä arvoista esitettävä selvitys. Jos vaihdon yhteydessä suoritetaan luovutetun omaisuuden lisäksi välirahaa, myös se on luonteeltaan välirahan maksajan suorittamaa vastiketta. Välirahan maksaja suorittaa varainsiirtoveroa luovuttamansa omaisuuden ja välirahan yhteenlasketusta arvosta. Välirahan saajan saama väliraha vähennetään hänen luovuttamansa omaisuuden arvosta. Esimerkki alkaa Esimerkki 4: A luovuttaa vaihdossa B:lle kiinteistön, jonka käypä arvo on 200 000 euroa. B luovuttaa vaihdossa A:lle kiinteistön, jonka käypä arvo on 250 000 euroa. A maksaa B:lle välirahaa 50 000 euroa. A:n on suoritettava vero luovuttamansa kiinteistön ja välirahan yhteenlasketusta arvosta eli 250 000 eurosta. B:n on suoritettava vero luovuttamansa kiinteistön arvosta vähennettynä hänen saamansa välirahan määrällä eli 200 000 eurosta, koska vastikkeena annetusta 250 000 euron kiinteistöstä vain 200 000 euron osuus vaihtuu kiinteistöön. Siltä osin kuin vastikkeena luovutettua kiinteistöä vastaan saadaan rahaa (50 000 euroa), ei varainsiirtoveroa ole suoritettava. Esimerkki päättyy Vaihto voi olla myös lahjanluonteinen. Osa luovutuksesta on lahjaa, jos vaihdettavat kohteet eivät ole keskenään samanarvoisia mahdollinen väliraha huomioiden ja osapuolten välillä on lahjoitustarkoitus. Jos lahjoitustarkoitusta ei ole, mutta vaihdettaville omaisuuserille esitetyt arvot eivät esimerkiksi kaavamaisen arvostamisen vuoksi vastaa toisiaan, käytetään vaihdon kohteiden varainsiirtoveron perusteena olevina käypinä arvoina näistä suurempaa arvoa. Esimerkki alkaa Esimerkki 5: Isä ja tytär tekevät keskenään vaihdon, jossa isä luovuttaa tyttärelleen omakotitalon ja tytär isälleen asunto-osakkeen. Kiinteistönvälittäjän omakotitalosta antaman arviokirjan mukaan sen käypä arvo on 125 000 euroa. Tytär on ostanut asunto-osakkeen vain muutamia kuukausia aikaisemmin 80 000 euron kauppahinnalla. Koska tyttären asunto-osakekauppa tapahtui vapaassa markkinatilanteessa toisistaan riippumattomien osapuolten välillä, pidetään toteutunutta kauppahintaa asunto-osakkeen käypänä arvona. Tyttären on suoritettava varainsiirtoveroa vastikkeena luovuttamansa asunto-osakkeen käyvästä arvosta. Verokanta määräytyy vaihdossa saadun omaisuuden perusteella eli vero 3 % lasketaan 80 000 eurosta. Isän suorittaman vastikkeen arvo on hänen vaihdossa saamiensa asunto-osakkeiden käypää arvoa vastaava määrä. Verokanta määräytyy vaihdossa saadun omaisuuden perusteella eli vero 1,5 % lasketaan 80 000 eurosta. Luovutetun vastikkeen ja saadun omaisuuden välinen erotus on lahjaa isältä tyttärelle, jolta osin varainsiirtoveroa ei tule suorittaa. Esimerkki päättyy Vaihtokirjalla ei voi sopia, että vastikkeena luovutetun omaisuuden arvoa alennetaan sen käyvästä arvosta esimerkiksi perintö- ja lahjaverolain ¾-säännöksen perusteella. Vaihdossa veropohjaksi katsotaan aina vastikkeena luovutetun omaisuuden todellinen käypä arvo. Vaihdossa saadulle kiinteistölle lainhuutoa haettaessa on esitettävä Verohallinnon antama lausunto suoritetun vastikkeen käyvästä arvosta luovutushetkellä. 6.2 Verosta vapaat vaihdot Varainsiirtoverolain 13 §:n mukaan eräät kiinteistöjen vaihdot on säädetty verovapaiksi. Vaihdosta ei ole suoritettavavarainsiirtoveroa siltä osin, kuin vaihto johtaa elinvoimakeskuksen tai metsäkeskuksen antaman todistuksen mukaan maa- tai metsätalouden harjoittamisen kannalta olennaisesti sopivampaan tilussijoitukseen; tai vaihto on tapahtunut luonnonsuojelulain (9/2023) mukaisen luonnonsuojelualueen perustamiseksi (tai liittämiseksi jo olemassa olevaan luonnonsuojelualueeseen). Jos edellä mainituissa tilanteissa vaihdossa käytetään vastikkeena välirahaa, maksajan on suoritettava välirahasta varainsiirtovero. Edellä kohdassa 1 tarkoitetun verovapaan vaihdon edellytyksenä on, että vaihdon kohteena on osapuolten omistamaa maa- tai metsätalousmaata ja vaihto johtaa elinvoimakeskuksen tai metsäkeskuksen antaman todistuksen mukaan kummankin osapuolen maa- tai metsätalouden harjoittamisen kannalta olennaisesti sopivampaan tilussijoitukseen aiempaan verrattuna. Seuraava esimerkki kuvaa kohdan 1 tilannetta: Esimerkki alkaa Esimerkki 6 : A omistaa metsätilan, joka muodostuu useasta erillisestä palstasta. Myös B omistaa metsätilan, joka muodostuu useasta erillisestä palstasta. A ja B vaihtavat tilojensa palstoja siten, että kumpikin saa alueeltaan yhtenäisen metsätilan. Vaihdon seurauksena sekä A:n että B:n välimatka omille palstoilleen lyhenee, jolloin metsätalouden harjoittaminen metsätiloilla olennaisesti helpottuu. Osapuolet ovat jo ennakkoon pyytäneet metsäkeskukselta varainsiirtoverolain 13 §:n 1 kohdan mukaisia todistuksia. Metsäkeskus on tutkinut, onko palstojen vaihto olennaisesti parantanut tilussijoitusta. Verovapauden laajuus käy selville metsäkeskuksen antamista todistuksista. Esimerkki päättyy Säännös ei sovellu esimerkiksi vaihtoon, jossa vaihdon kohteena olevan kiinteistön käyttötarkoitus muuttuu muuksi kuin maa- tai metsätalousmaaksi. Säännöstä ei myöskään sovelleta, jos kiinteistöjen yhteisomistajat purkavat yhteisomistuksensa vaihdon luonteisesti. Jos kyseessä on kiinteistönmuodostamislain 58 §:n 1 momentin mukaisesti toteutettu vapaaehtoinen tilusvaihto, jonka yhteydessä ei ole maksettu tilikorvauksia, ei tilusvaihdosta ole suoritettava varainsiirtoveroa (KHO 26.9.2008 taltio 2348). Katso lisää Verohallinnon ohjeesta Maanmittaustoimitusten verovaikutuksia . 7 Erityiskysymyksiä 7.1 Yhteisomistussuhteen purkaminen Omistusoikeus kohdistuu aina tiettyyn esineeseen. Yhteisomistuksen purkamisen varainsiirtoverotuksessa tarkastellaan kunkin omaisuuserän saantoa erikseen. Kiinteistön yhteisomistussuhteen purkaminen tarkoittaa määräosaisen omistuksen muuttamista alueelliseksi kiinteistötoimituksella (lohkomalla tai halkomalla). Tästä ei ole suoritettava varainsiirtoveroa. Mahdollisesta hinnanerokorvauksesta on kuitenkin suoritettava varainsiirtovero. Esimerkki alkaa Esimerkki 7: A ja B omistavat puoliosuuksin kiinteistöt Metsä ja Pelto. Kummankin kiinteistön käypä arvo on 120 000 euroa. Kiinteistöjen yhteisomistus puretaan A:n ja B:n tekemän jakosopimuksen mukaisesti lohkomalla siten, että A saa kummastakin kiinteistöstä 60 000 euron arvoisen määräalan ja B:n omistukseen jää kummastakin kiinteistöstä 60 000 euron arvoinen kantatila. Välirahaa ei makseta. Kyse on varainsiirtoverovapaasta yhteisomistussuhteen purkamisesta. Esimerkkilaskelma Omistus ennen jakoa Omistus jaon jälkeen Muutos A Metsä 60 000 e 60 000 e 0 e Pelto 60 000 e 60 000 e 0 e Yhteensä 120 000 e 120 000 e B Metsä 60 000 e 60 000 e 0 e Pelto 60 000 e 60 000 e 0 e Yhteensä 120 000 e 120 000 e Esimerkki päättyy Jos kiinteistön yhteisomistajat hakevat kiinteistöönsä uusia rekisteriyksiköitä erottavan kiinteistötoimituksen, tulevat yhteisomistajat omistamaan muodostettavat uudet kiinteistöyksiköt samoin määräosin kuin he omistivat kiinteistötoimituksen kohteena olevan kiinteistön. Jos yhteisomistuksen purkava jakosopimus tehdään vasta tämän jälkeen ja jaossa tapahtuu kiinteistön määräosien vaihto, ei kyse ole verovapaasta yhteisomistussuhteen purkamisesta, vaan seuraavassa kappaleessa kuvatusta vaihdosta. Esimerkki alkaa Esimerkki 8 : Matti, Maija ja Liisa omistavat 1/3-osuuksin kiinteistön. He hakevat kiinteistötoimitusta erottaakseen kiinteistön kolmeksi loma-asuntojen rakennuspaikaksi. Kiinteistö lohkotaan ja rakennuspaikat merkitään kiinteistörekisteriin. Lainhuuto kirjautuu automaattisesti samoin omistussuhtein kuin Matti, Maija ja Liisa omistivat lohkotun kiinteistön. He siis omistavat nyt yhdessä kolme kiinteistöä 1/3-osuuksin. Myöhemmin Matti, Maija ja Liisa purkavat yhteisomistuksen muodostettuihin kiinteistöihin jakosopimuksella niin, että jokainen saa omistukseensa yhden kiinteistöistä. Jokaisen yhden kiinteistön omistus siis kasvaa 2/3-osuuden verran ja vastaavasti jokainen luopuu 1/3-osuuksien omistuksesta kahteen muuhun kiinteistöön. Kyseessä on varainsiirtoveron alainen vaihto, jossa jokainen suorittaa varainsiirtoveroa luovuttamiensa kiinteistöosuuksien käyvästä arvosta. Esimerkki päättyy Jos esimerkiksi kahden kiinteistön yhteisomistajat purkavat yhteisomistuksen siten, että kumpikin saa yksinään toisen kiinteistön, on kyse kiinteistöjen määräosuuksien vaihdosta, josta kummankin luovutuksensaajan on suoritettava varainsiirtovero luovuttamansa puoliosuuden käyvästä arvosta. Määräosien vaihdon varainsiirtoveroseuraamukset määräytyvät tällöin siten kuin edellä luvussa 6.1 on kerrottu. Esimerkki alkaa Esimerkki 9: A ja B omistavat puoliosuuksin kiinteistöt Metsä ja Pelto. Kummankin kiinteistön käypä arvo on 120 000 euroa. Kiinteistöjen yhteisomistus puretaan A:n ja B:n tekemällä jakosopimuksella siten, että A saa yksinomistukseensa kiinteistön Metsä ja B saa yksinomistukseensa kiinteistön Pelto. Välirahaa ei makseta. Yhteisomistuksen purkamisessa tapahtuu kiinteistön puoliosuuksien vaihto. A luovuttaa B:lle 60 000 euron arvoisen osuuden kiinteistöstä Pelto vastikkeena kiinteistön Metsä puoliosuudesta. Vastaavasti B luovuttaa A:lle 60 000 euron arvoisen osuuden kiinteistöstä Metsä vastikkeena kiinteistön Pelto puoliosuudesta. Sekä A:n että B:n on maksettava varainsiirtoveroa 3 % x 60 000 euroa = 1 800 euroa. Esimerkkilaskelma Omistus ennen jakoa Omistus jaon jälkeen Muutos A Metsä 60 000 e 120 000 e + 60 000 e Pelto 60 000 e 0 e - 60 000 e Yhteensä 120 000 e 120 000 e B Metsä 60 000 e 0 e - 60 000 e Pelto 60 000 e 120 000 e + 60 000 e Yhteensä 120 000 e 120 000 e Esimerkki päättyy Määräosaisen omistuksen muuttamisesta alueelliseksi ei ole kyse, jos määräosan suuruus jonkin kiinteistön osalta muuttuu, vaikka henkilön omistusten yhteenlaskettu rahallinen arvo säilyisi ennallaan. Esimerkki alkaa Esimerkki 10: A ja B omistavat kiinteistöt Metsä ja Pelto puoliosuuksin. Kiinteistön Metsä käypä arvo on 100 000 euroa ja kiinteistön Pelto käypä arvo on 30 000 euroa. Kummankin yhteisomistajan arvomääräinen omistus molemmista kiinteistöistä on yhteensä 65 000 euroa. Yhteisomistus puretaan niin, että A saa kiinteistöstä Metsä erotettavan määräalan arvoltaan 35 000 euroa ja kokonaan kiinteistön Pelto. Vastaavasti B luopuu kokonaan omistuksestaan Pelto-kiinteistöön ja saa omistukseensa Metsä-kiinteistön lukuun ottamatta A:lle erotettavaa määrä-alaa (100 000 - 35 000 = 65 000 euroa). Esimerkkilaskelma Omistus ennen jakoa Omistus jaon jälkeen Muutos A Metsä 50 000 e 35 000 e - 15 000 e Pelto 15 000 e 30 000 e + 15 000 e Yhteensä 65 000 e 65 000 e B Metsä 50 000 e 65 000 e + 15 000 e Pelto 15 000 e 0 e - 15 000 e Yhteensä 65 000 e 65 000 e Molempien osapuolten rahassa mitattava arvomääräinen omistus siis säilyy samana, kuin ennen yhteisomistuksen purkamista. A:n saantoa on omistuksen kasvu kiinteistöstä Pelto eli 15 000 euroa ja vastiketta omistuksen pieneneminen kiinteistöstä Metsä eli 15 000 euroa. Vastaavasti B:n saantoa on omistuksen kasvu kiinteistöstä Metsä eli 15 000 euroa ja vastiketta omistuksen pieneneminen kiinteistöstä Pelto eli 15 000 euroa. Molemmat maksavat varainsiirtoveroa luovuttamansa vastikkeen käyvästä arvosta eli 15 000 eurosta. Esimerkki päättyy 7.2 Kiinteistön kauppaan liittyvä rakentamisvelvollisuus ja urakkasopimus Jos kiinteistön kaupassa sovitaan kauppaan liittyvästä myyjän rakentamisvelvollisuudesta, on koko kauppahinnasta suoritettava varainsiirtovero. Varainsiirtoveroa ei sen sijaan ole suoritettava urakkasopimukseen perustuvasta rakennuksen luovutuksesta. Jos myyjä kuuluu ennakkoperintä- ja arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ja rakentamisesta on tehty myös erillinen urakkasopimus myyjän ja ostajan välillä, arvioidaan varainsiirtoverovelvollisuutta sen perusteella, mitä myyjän ja ostajan välillä on sovittu heidän keskinäisestä oikeusasemastaan suhteessa rakennettavaan rakennukseen: Jos urakkasopimuksen mukaan rakennukseen liitetyt rakennustarvikkeet siirtyvät rakennuksen osina ostajan omistukseen maksupostien suorittamisen myötä, kyse on urakkasopimukseen perustuvasta rakennuksen luovutuksesta. Tällaisesta rakennuspalveluiden ja -tarvikkeiden myynnistä ei ole suoritettava varainsiirtoveroa. Varainsiirtoverovelvollisuuteen ei vaikuta se, että maapohjan omistusoikeus siirtyy ostajalle vasta sitten, kun ostaja on suorittanut myyjälle sopimukseen perustuvat velvoitteensa (katso KHO 12.6.2002 taltio 1482). Seuraavissa tilanteissa ei ole kyse urakkasopimukseen perustuvasta rakennuksen luovutuksesta, vaan varainsiirtoveron alaisesta rakennuksen erillisluovutuksesta: Myyjä pidättää omistusoikeuden rakennukseen, kunnes ostaja on suorittanut myyjälle sopimukseen perustuvat velvoitteensa Rakennus on valmis sopimuksen allekirjoitushetkellä. Urakkasopimukseen perustuva rakennuksen luovutus voi olla myös osittainen. Rakentaja saattaa aloittaa rakennuksen rakentamisen omaan lukuunsa, mutta löytää rakennukselle ostajan rakentamisvaiheen aikana. Tällöin keskeneräisen rakennuksen loppuunsaattamisesta voidaan sopia urakkasopimuksella rakentajan ja rakennuttajan välillä. Tällaisessa tilanteessa rakennuksen luovutus ei perustu urakkasopimukseen niiden työsuoritusten perusteella, jotka rakentaja teki ennen urakkasopimuksen allekirjoittamista. Kyse on keskeneräisen rakennuksen erillisluovutuksesta, josta on suoritettava varainsiirtovero. Esimerkki alkaa Esimerkki 11: Rakennusyhtiö vuokraa alkuvuonna kunnalta tontin. Se tekee suunnitelmat tontille rakennettavasta asuinrakennuksesta ja hakee rakentamiseen tarvittavat luvat. Vielä saman vuoden keväällä rakennusyhtiö julkaisee kohteen myynti-ilmoituksen ja aloittaa rakentamisen. Myynti-ilmoituksen mukaan kohteen myyntihinta on 245 000 euroa. Rakennusyhtiö myy asuinrakennuksen ja vuokraoikeuden saman vuoden lopussa. Kauppakirjan mukaan kaupan kohteena on vuokraoikeus ja asuinrakennus, jonka valmiusaste on myyntihetkellä 30 %. Tähän perustuen myyntihinta on 73 500 euroa eli 30 % valmiin kohteen myyntihinnasta. Ostaja maksaa tästä 3 % varainsiirtoveroa ja hakee vuokraoikeuden kirjaamista Maanmittauslaitokselta. Kauppakirjan allekirjoituksen yhteydessä ostaja tekee rakennusyhtiön kanssa urakkasopimuksen, jossa sovitaan kohteen valmiiksi rakentamisesta. Ostaja maksaa rakennusyhtiölle (245 000 - 73 500) 171 500 euroa sitä mukaa, kun kohde valmistuu. Koska lopun 70 %:n rakentamisessa on kyse rakentamispalveluiden ja -tarvikkeiden myynnistä, ei ostajan tarvitse maksaa tästä varainsiirtoveroa. Esimerkki päättyy 7.3 Maankäyttösopimukset Alueidenkäyttölain (lain nimi ennen 1.1.2025 oli maankäyttö- ja rakennuslaki) 91 a §:n mukaan asemakaavoitettavan alueen maanomistajalla, jolle asemakaavasta aiheutuu merkittävää hyötyä, on velvollisuus osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Edellä mainitun lain mukaan ensisijainen vaihtoehto on, että tästä pyritään sopimaan kunnan ja maanomistajan välisin maankäyttösopimuksin. Maankäyttösopimus voidaan osapuolia sitovasti tehdä vasta sen jälkeen, kun kaavaluonnos tai -ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä. Jos maanomistajan kanssa ei synny sopimusta, kunta voi periä maanomistajalta asemakaavan mukaiselle tontille asemakaavassa osoitetun rakennusoikeuden, rakennusoikeuden lisäyksen tai käyttömahdollisuuden muutoksen aiheuttamaan tontin arvonnousuun suhteutetun osuuden rakentamisen arvioiduista kustannuksista eli kehittämiskorvauksen. Maankäyttösopimuksessa asianosaisten kesken sovittu korvaus tai kunnan päättämä kehittämiskorvaus perustuvat siten maa-alueen arvonnousuun (rakennusoikeus tai käyttömahdollisuuden muutos). Maankäyttösopimuksessa sovittu korvaus voidaan sopia suoritettavaksi rahan sijasta esimerkiksi siten, että maa-alueen omistaja luovuttaa kunnalle osan maa-alueesta. Kunta on asemansa perusteella vapautettu kiinteistön luovutuksissa varainsiirtoveron suorittamiselta. Jos yksityisen maapohjan omistajan ja kunnan välillä tehty vaihto liittyy maankäyttösopimuksen toteuttamiseen, maapohjan omistajan kunnalle luovuttamasta maa-alueesta on varainsiirtoverolain tarkoittamaa vastiketta enintään se osuus, minkä arvo vastaa kunnalta saadun maa-alueen arvoa. Siltä osin kuin kunnalle luovutetun maa-alueen arvo ylittää kunnalta saadun maa-alueen arvon, on kyse maankäyttösopimuksessa sovitun korvauksen suorittamisesta, josta ei tule suorittaa varainsiirtoveroa. Maankäyttösopimusten vaikutusta tuloverotuksessa on käsitelty ohjeessa Kaavoitukseen liittyvään maankäyttösopimukseen perustuvan maan luovuttamisen verotus . 7.4 Ehdollinen luovutushinta Varainsiirtoverolakiin lisättiin 1.1.2026 säännös kiinteistön luovutussopimuksessa sovitun ehdollisen lisävastikkeen perusteella suoritettavan veron määräajasta (VSVL 7 § 2 momentti). Säännöstä sovelletaan lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen tehdyn luovutussopimuksen perusteella tapahtuvaan luovutukseen. Jos luovutussopimus on tehty ennen 1.1.2026, katso ohjeistus lisäkauppahinnan ilmoittamisesta ja maksamisesta ohjeen Varainsiirtovero kiinteistön luovutuksessa aikaisemmasta, 7.8.2025 päivätystä versiosta. Jos ehdollisen lisävastikkeen suorittamisvelvollisuus ja määrä vahvistuvat vasta veron suorittamiselle säädetyn määräajan jälkeen, lisävastikkeesta on suoritettava vero kahden kuukauden kuluessa siitä, kun sen suorittamisvelvollisuus ja määrä ovat vahvistuneet. Ehdollisesta lisävastikkeesta on annettava varainsiirtoveroilmoitus samassa määräajassa, jossa vero tulee suorittaa. Hallituksen esityksen (HE 98/2025) mukaan kauppahinnan määrä ja sen suorittamisvelvollisuus voivat perustua joko kiinteään sopimukseen tai määräytyä kokonaan tai osittain tulevien tapahtumien perusteella. Yrityskaupassa voidaan esimerkiksi sopia, että ehdollista lisäkauppahintaa maksetaan myöhempien suoritusten tai tavoitteiden täyttyessä, kuten yrityksen tulevien tilikausien tuloksen perusteella. Ehdollisen lisäkauppahinnan määräytyminen voidaan myös sitoa omaisuuden arvonnousuun, esimerkiksi kiinteistön tai liiketoiminnan arvon kasvuun tietyn ajanjakson aikana. Lisäksi kauppakirjassa voi olla muita ehtoja, joiden täyttyminen on edellytyksenä lisäkauppahinnan suorittamiselle. Jos kauppahinnan suorittamisvelvollisuus syntyy vasta tiettyjen jälkikäteisten olosuhteiden toteutuessa, on kyse ehdollisesta lisäkauppahinnasta. Ehdollisesta lisäkauppahinnasta ei sen sijaan ole kyse sellaisissa kauppahinnan rahoitusjärjestelyissä, kuten osamaksukaupassa, joissa luovutussopimuksella sovittu kauppahinta erääntyy maksettavaksi myöhemmin. Myöskään kauppahinnan niin sanottu escrow-talletus ei ole ehdollista luovutushintaa, vaan kaupantekovuoden luovutushintana pidetään koko sovittua kauppahintaa (HE 98/2025). Kiinteistöjen, erityisesti maatilojen, luovutuksiin voi liittyä toistuvaisluonteisia suoritusvelvoitteita, kuten syytinkijärjestelyjä, joissa luovutuksensaaja sitoutuu suorittamaan luovuttajalle toistuvia suorituksia määräajan tai tämän eliniän ajan. Toistuvaisluonteisten velvoitteiden suorittamisvelvollisuus syntyy jo luovutussopimuksella, jos velvollisuuden syntymiselle ei ole asetettu nimenomaisia erityisiä ehtoja. Tavanomaisissa toistuvaissuorituksissa ei siten ole kyse ehdollisesta kauppahinnasta (HE 98/2025). Luovutuksensaajan suoritusvelvoitteeseen liittyviä varainsiirtoverokysymyksiä käsitellään luvussa 4.7. Jos luovutussopimuksessa on sovittu lisävastikkeen vähimmäismäärästä, tämä määrä ei ole lisävastiketta, jonka suoritusvelvollisuus tai määrä vahvistuvat vasta veron suorittamisen määräajan jälkeen. Kyse ei ole ehdollisesta lisäkauppahinnasta, vaikka tällaisen lisävastikkeen lopullinen määrä vahvistuisi vasta myöhemmin. Lisävastikkeen vähimmäismäärän maksuajankohdalla ei ole merkitystä (HE 98/2025). Pääsäännön mukaan vero on suoritettava viimeistään lainhuutoa tai kirjaamista haettaessa. Jos kiinteistön luovutussopimuksessa on sovittu lisävastikkeesta, jonka suorittamisvelvollisuus tai määrä ovat vahvistuneet sen jälkeen, kun vero olisi suorittamisajankohtaa koskevan pääsäännön mukaan tullut suorittaa, vero on tältä osin suoritettava kahden kuukauden kuluessa siitä, kun lisävastikkeen määrä ja suorittamisvelvollisuus ovat vahvistuneet. Jos lisäkauppahinnan määrä vahvistuu ennen kuin luovutuksesta on niin sanotun peruskauppahinnan osalta suoritettava vero, on myös lisäkauppahinnasta suoritettava vero samassa määräajassa kuin peruskauppahinnan vero. Esimerkki alkaa Esimerkki 12: Yhtiö D ostaa kiinteistön 30.6.2026 allekirjoitetulla luovutussopimuksella. Sopimuksen mukaan luovutuksesta suoritetaan vastiketta 2 miljoonaa euroa. Vastike on määritelty sillä oletuksella, että kiinteistölle osoitetaan laadittavassa asemakaavassa 2 500 kerrosneliömetriä rakennusoikeutta asuinrakennuksia varten. Luovutussopimuksessa on lisäksi sovittu ehdollisesta lisävastikkeesta, joka suoritetaan, jos asemakaavassa osoitettu asuinrakennusten rakennusoikeus ylittää 2 500 kerrosneliömetriä. Lisävastikkeen määräksi on sovittu 800 euroa jokaiselta 2 500 ylittävältä kerrosneliömetriltä. Asemakaava, jossa yhtiö D:n ostamalle kiinteistölle osoitetaan rakennusoikeutta asuinrakennuksille 3 000 kerrosneliömetriä, tulee lainvoimaiseksi 20.11.2026. Lisävastikkeen määräksi vahvistuu siten 400 000 euroa (500 x 800 euroa). Yhtiö D ei ole hakenut kiinteistölle lainhuutoa asemakaavan vahvistumiseen mennessä. Yhtiö D:n on siten suoritettava varainsiirtovero myös lisävastikkeesta lainhuudon hakemiseen mennessä. Vero on suoritettava kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa luovutussopimuksen tekemisestä eli 30.12.2026. Jos yhtiö D olisi hakenut saannolleen lainhuutoa ennen lisävastikkeen vahvistumista 20.11.2026, olisi lisävastikkeesta pitänyt suorittaa vara

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat