← Suomi
    VERO-VH/7418/00.01.00/2025
    Suomi

    VERO-VH/7418/00.01.00/2025 — Vuokratulojen verotus

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    Vuokratulojen verotus Syventävä vero-ohje Antopäivä 12.1.2026 Versiohistoria Diaarinumero VH/7418/00.01.00/2025 Voimassaolo 12.1.2026 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen VH/6000/00.01.00/2024 Ohje liittyy kokonaisuuteen: Pääomatulot ja sijoitukset , Kansainvälinen verotus Tässä ohjeessa kerrotaan luonnollisen henkilön vuokratulojen ja niihin kohdistuvien vähennysten verotuksesta. Lukua 3.12 vuokraustoiminnan tappiosta on päivitetty. Luvussa on täsmennetty sitä, milloin vuokrausta voidaan pitää tulonhankkimistoimintana ja milloin ei. Tulonhankkimistarkoituksella on vaikutusta menojen ja tappion vähennyskelpoisuuteen. Lukuun 4.4 on lisätty täsmentävä linjaus siitä, että hallintaoikeuden perusteella ei voi tehdä myöskään tasapoistoja. Lisäksi ohjeen tekstiä on paikoin täsmennetty. 1 Johdanto Luonnollisen henkilön saamat vuokratulot ovat veronalaisia tuloja, joihin kohdistuvat menot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia verotuksessa. Elantomenot eivät kuitenkaan ole vähennyskelpoisia. Menojen vähennyskelpoisuutta on myös rajoitettu tilanteissa, joissa vuokrausta ei harjoiteta ensisijaisesti tulojen hankkimiseksi. Pääsääntöisesti vuokratulot ovat niin sanotun henkilökohtaisen tulolähteen tuloja, joita verotetaan tuloverolain (1535/1992, TVL) mukaan. Vuokratulot voivat kuitenkin sisältyä myös elinkeinotoiminnan tuloon, jolloin verotettavan tulon laskentaan sovelletaan lakia elinkeinotulon verottamisesta (360/1968, EVL). Lisäksi maatilatalouden tuloverolaissa (543/1967, MVL) on säännöksiä maatalouden tuloksi luettavista vuokratuloista. Tämän ohjeen sisältö painottuu vuokraustoimintaan, johon sovelletaan tuloverolakia. Vähennyksissä painopiste on huoneiston tai kiinteistön vuokraukseen liittyvissä menoissa. Ohjeessa kerrottua voidaan kuitenkin soveltaa myös muun omaisuuden (esimerkiksi auto, asuntovaunu, vene) vuokraamiseen. Tässä ohjeessa ei käsitellä arvonlisäverotusta. Arvonlisäverolain (1501/1993, AVL) 27 §:n mukaan arvonlisäverollista ei ole muun muassa maanvuokraoikeuden, huoneenvuokraoikeuden tai muun niihin verrattavan kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttaminen. Vuokraustoiminta voi kuitenkin olla AVL 29 §:n 3 kohdan mukaista arvonlisäverollista majoitustoimintaa. Lisäksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaja voi hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi (AVL 30 §). Näistä aiheista on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Majoitustoiminnan arvonlisäverotus ja Hakeutuminen arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta . 2 Tulot 2.1 Yleistä 2.1.1 Vuokratulon peruste ja laatu Vuokratulo on korvausta esineen käyttöoikeuden luovuttamisesta. Vuokrauksen kohteena on tyypillisesti huoneisto tai kiinteistö, mutta kohteena voi myös olla esimerkiksi kulkuneuvo tai työkalu. Esineen käytöstä maksettu korvaus on vuokratuloa siinäkin tapauksessa, että kohteen vuokraksi on sovittu esimerkiksi kohteen ylläpitokustannusten määrä eikä vuokraus tuota voittoa. Avioeron ja osituksen välisenä aikana toiselle aviopuolisoista voi tulla tuomioistuimen päätöksellä maksettavaksi asumiskorvausta. Asumiskorvaus on saajalle muuta pääomatuloa, ei vuokratuloa. Asumiskorvaukseen kohdistuvat menot ovat samalla tavoin vähennyskelpoisia kuin vuokratuloon kohdistuvat menot. Jos osituksen jälkeen tehdään vuokrasopimus entisten puolisoiden välillä, tulo on tuosta hetkestä alkaen vuokratuloa. Vuokratulo voidaan maksaa myös muuna kuin rahana. Tulon määrä on tuolloin vastikkeena annetun omaisuuden tai muun vastikkeen (esimerkiksi työ) käypä arvo. Jos vuokralainen tekee omalla kustannuksellaan vuokrattuun omaisuuteen sen arvoa nostavia korjauksia, vuokralaisen maksamat kulut ovat vuokranantajan veronalaista tuloa. Tuloksi luettavaan määrään ja verovuoteen vaikuttaa, perustuvatko korjaukset vuokrasopimukseen. Aiheesta on kerrottu tarkemmin luvussa 2.1.2. 2.1.2 Vuokratulon verovuosi Tuloverolain 110 §:n mukaan tulo on sen verovuoden tuloa, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Sama maksuperusteinen tulon jaksottamissäännös koskee myös muistiinpanovelvollisia maataloudenharjoittajia. Sen sijaan elinkeinotoiminnan tuloon sisältyvän vuokratulon jaksottamiseen sovelletaan kirjanpitolain (1336/1997) ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännöksiä. Jos vuokralainen vuokrasopimuksen perustuen tekee omalla kustannuksellaan omaisuuden arvoa nostavan peruskorjauksen, vuokralaisen korjauksesta maksamat kulut ovat vuokranantajan veronalaista tuloa sinä vuonna, jona kulut maksetaan (KHO 1974-II-534). Jos vuokralainen suorittaa vuokranantajan luvalla korjauksia, jotka eivät perustu vuokrasopimukseen, vuokranantajalle syntyy veronalaista tuloa vasta sinä vuonna, kun vuokrasopimus päättyy (KVL 93/2000). Veronalaisen tulon määrä on tuolloin se arvo, jolla vuokranantajan omaisuuden arvo on lisääntynyt ja tarkasteluajankohtana on vuokrasopimuksen päättymishetki. Tuloksi luettu määrä käsitellään vuokranantajalla peruskorjausmenoina, jotka lisätään hankintamenoon tai vähennetään tasapoistoina. (Poistoista kerrotaan tarkemmin luvuissa 3.7.2 ja 3.9.) 2.1.3 Vuokravakuus Hyvin usein vuokralainen antaa vakuuden (vuokravakuus, takuuvuokra, vuokratakuu) vuokranantajan haltuun vuokranmaksun ja huoneiston hyvän hoidon turvaamiseksi. Kun vuokravakuus maksetaan, vuokranantajan ja vuokralaisen välille syntyy velka-saamissuhde. Vakuuden omistusoikeus ei tuossa vaiheessa siirry vuokranantajalle, eikä vakuus siten ole vuokranantajan veronalaista tuloa vielä tuolloin riippumatta siitä, millä tavoin vakuus annetaan. Jos vakuus palautetaan vuokralaiselle vuokrasuhteen päättymisen yhteydessä, vakuus ei missään vaiheessa siirry vuokranantajan omistukseen eikä ole hänen tuloansa. Jos vakuus sen sijaan käytetään maksamatta jääneen vuokran kattamiseen tai vuokrasuhteen viimeisten kuukausien vuokran maksamiseen, vakuus on käytetyltä määrältään vuokranantajan veronalaista tuloa. Vuokravakuus, jota ei palauteta vuokralaiselle vuokrasuhteen päättyessä sen vuoksi, että vuokralainen on aiheuttanut huoneistossa vahinkoa, on vuokranantajan saama verovapaa vahingonkorvaus (TVL 36 ja 78 §). Korjauksesta aiheutuneet menot ovat tällöin vuokratulosta vähennyskelpoisia vain siltä osin kuin ne ylittävät vuokravakuuden ja mahdollisen muun vuokralaiselta saadun vahingonkorvauksen. Huomio osio alkaa Esimerkki 1: Vuokralainen on antanut 500 euron vuokravakuuden. Vuokrasuhteen päättyessä todetaan, että vuokralaisen koira on aiheuttanut huoneistossa vahinkoa. Vuokranantaja aikoo korjata vahingon itse. Tarvikkeet maksavat 250 euroa ja oman työn osuudeksi hän arvioi 300 euroa. Hän ei palauta vuokravakuutta vuokralaiselle. Koska kyse on aiheutuneen vahingon korvaamisesta, vuokravakuus ei ole vuokranantajan veronalaista tuloa. Oman työn arvo ei ole vähennyskelpoinen meno verotuksessa. Vuokranantajan tarvikekulut 250 euroa jäävät alle palauttamatta jätetyn vuokravakuuden, joten vuokranantajalle ei synny verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Huomio osio päättyy Vuokralainen voi myös maksaa vuokravakuuden vuokravälittäjälle, jolloin hänelle syntyy saaminen vuokravälittäjältä. Saamisen takaisinmaksusta on viime kädessä vastuussa vuokranantaja. Jos vuokranantaja maksaa vuokravälittäjän maksukyvyttömyyden vuoksi vuokralaiselle takaisin vakuuden, jota hän ei ole saanut, mutta jonka takaisin maksamisesta hän on vastuussa, kyseessä on vuokranantajan vuokravälittäjältä tilaamaan välityspalveluun liittyvä ylimääräinen todellinen meno. Tällaisessa tilanteessa takaisin maksettu vuokravakuus on vuokranantajan TVL 54 §:ssä tarkoitettu vuokratulon hankkimiseen tai säilyttämiseen liittyvä vähennyskelpoinen meno. Meno on vähennyskelpoinen sinä vuonna, jona vuokranantaja maksaa vakuuden vuokralaiselle. 2.2 Verovelvollinen Vuokratulo on lähtökohtaisesti vuokralle annetun omaisuuden omistajan tuloa. Vuokratulo on omistajien tuloa omistusosuuksien suhteessa. Myös kuolinpesä voi omistaa vuokratun omaisuuden, jolloin vuokratulo verotetaan kuolinpesällä. Jos leskelle on pidätetty hallintaoikeus kuolinpesän omaisuuteen, verotetaan vuokratulo leskellä. Samoin jos omaisuus on luovutettu uudelle omistajalle, mutta hallintaoikeus on pidätetty luovuttajalle, on vuokratulo hallintaoikeuden haltijan tuloa. Jos vuokralainen vuokraa huoneistoa tai kiinteistöä edelleen (esimerkiksi alivuokraustilanteet), vuokratulo edelleenvuokrauksesta kuuluu ensimmäiselle vuokralaiselle ja omistajan vuokratuloa on vain ensimmäisen vuokralaisen omistajalle maksama vuokra. Asunto-osakeyhtiölain (1599/2009, AYL) 8 luvun 2 §:n mukaan yhtiö voi ottaa laissa säädetyin edellytyksin huoneiston määräajaksi yhtiön haltuun ja laittaa huoneiston vuokralle omistajan lukuun yhtiön saamisten tai kulujen perimiseksi. Yhtiö tilittää vuokratulon omistajalle siltä osin kuin se ylittää yhtiön saamiset ja kulut. Tässäkin tilanteessa bruttovuokratulo on kokonaisuudessaan omistajan tuloa, eikä asunto-osakeyhtiön tuloa. Haltuunottotilanteessa omistajalla on oikeus vähentää vuokrallaoloaikaan kohdistuvat kulut, joita on mm. hoitovastikkeet tuolta ajalta. Sen sijaan vähennyskelpoisia eivät ole vastikkeet ja kustannukset, jotka kohdistuvat haltuunottoa ja vuokrausta edeltävään aikaan ja joita asunto-osakeyhtiö perii vuokraamalla huoneistoa. Huomio osio alkaa Esimerkki 2: Huoneiston omistajalla on maksamattomia hoitovastikkeita yhteensä 5 000 euroa. Asunto-osakeyhtiö ottaa huoneiston haltuun ja laittaa asunnon vuokralle. Vuokralainen maksaa yhtiölle vuokraa 600 e/kk. Hoitovastike on 250 e/kk. Asunnon omistajan veronalaista tuloa haltuunottoaikana on 350 e/kk (600 - 250). Hänen velkansa yhtiölle lyhenee 350 e/kk. Huomio osio päättyy Jos yhtiön haltuunottama huoneisto myydään, uusi omistaja saa vähentää vuokratulosta ainoastaan omistusajaltaan maksamansa vastikkeet. Hänen vastuulleen tulevat aiemman omistajan vastikevelat ja mahdolliset haltuunotosta tai sen purkamisesta aiheutuvat kulut eivät ole vähennyskelpoisia vuokratulosta. Tällaiset kulut lisätään huoneiston hankintamenoon. Jos omistaja lahjoittaa pelkän vuokratuoton ilman että omaisuuden omistus- tai hallintaoikeus siirtyy, vuokratuotto verotetaan omistajan tulona. Omistajan lahjoittama vuokratuotto on saajien lahjaveronalainen lahja. 2.3 Tulolähde ja tulolaji 2.3.1 Henkilökohtainen tulolähde Lähtökohtaisesti luonnollisen henkilön saama vuokratulo on tuloverolain mukaan verotettavaa pääomatuloa. Kun huoneistoja tai kiinteistöjä vuokrataan pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla, sovelletaan oikeuskäytännön (KHO 1978-B-II-564) perusteella vakiintuneesti tuloverolakia, vaikka vuokrattavia kohteita olisi hyvinkin paljon. Myös lyhytaikaisilla vuokrasopimuksilla saatuun tuloon sovelletaan tuloverolakia, jollei toimintaa pidetä elinkeinotoimintana (katso luku 2.3.2). TVL:n mukaan verotettavaa pääomatuloa on 1.1.2025 alkaen myös maatilasta tai sen osasta saadut vuokrat ja muut sen kaltaiset korvaukset lukuun ottamatta maatilalla olevasta rakennuksesta, rakennelmasta ja niiden rakennuspaikoista saatuja vuokria ja muita sellaisia korvauksia (TVL 32 §:n 2 momentti sekä MVL 5 §:n 1 momentin 9 kohta ja 21 §:n 2 momentti). Pääomatulona verotetaan siten maatilaan kuuluvista maa-alueista saadut vuokratulot lukuun ottamatta rakennusten rakennuspaikkoja. Pääomatulona verotettavaa tuloa on muun muassa pellon ja metsän vuokrauksesta saatu tulo. Myös tuuli- ja aurinkovoimalan rakennuspaikaksi vuokratun pellon ja metsän vuokratulo verotetaan pääomatulona. Säännöksessä mainitut vuokratulon kaltaiset korvaukset (esimerkiksi vaikutusaluekorvaukset) ovat myös pääomatuloa. Uutta säännöstä sovelletaan tuloon, joka saadaan 1.1.2025 tai sen jälkeen. Tätä ennen saadut maatalouden vuokratulot verotetaan lähtökohtaisesti maatalouden tulona. Tuloverolain 32 §:n mukaan vuokratulo on veronalaista pääomatuloa. Pääomatulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia (TVL 54 §). Vuokratuloihin kohdistuvien menojen vähennyskelpoisuudesta on kerrottu luvussa 3. 2.3.2 Elinkeinotoiminta Elinkeinotoimintaa on liike- ja ammattitoiminta. Elinkeinotoiminnan tuloa on EVL 5 §:n mukaan mm. liikkeen tai ammatin taikka siihen kuuluvan omaisuuden, oikeuden tai etuuden vuokraamisesta saadut korvaukset. Elinkeinotoiminnan tulo jaetaan ansio- ja pääomatuloksi TVL 38 §:n mukaisesti. Elinkeinotoiminnan omaisuuden vuokraamisesta saatu tulo on elinkeinotoiminnan tuloa. Omaisuuserä kuuluu elinkeinotoimintaan, jos sitä käytetään yksinomaan tai pääasiassa elinkeinotoiminnassa (EVL 53 §). Elinkeinotoiminnasta on siten kyse esimerkiksi silloin kun elinkeinonharjoittaja vuokraa pääosin elinkeinotoiminnan käytössä olevaa kiinteistöä tai huoneistoa. Muutoin vuokraustoiminnan katsominen elinkeinotoiminnaksi edellyttää, että elinkeinotoiminnan tunnusmerkit täyttyvät kokonaisuutena arvioiden. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkeinä on pidetty mm. seuraavia: voiton tavoittelu itsenäisyys suunnitelmallisuus liiketoimintariski jatkuvuus toiminnan kohdistuminen rajoittamattomaan tai ainakin laajaan joukkoon. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkit voivat täyttyä esimerkiksi toimistohotellityyppisessä vuokrauksessa, jossa tiloja vuokrataan kalustettuina ja muutenkin vuokralaisten tarpeisiin räätälöityinä mahdollisesti oheispalvelujen kera. Elinkeinotoimintaa voi myös olla kohteen tai kohteiden vuokraaminen lyhytaikaisilla vuokrasopimuksilla. Jos vuokrauksen kohteena on huoneisto, rakennus tai niiden osa, harjoitetun toiminnan luonteen määrittelyssä käytetään tulkinta-apuna arvonlisäverotuksen majoitustoimintaa koskevaa oikeuskäytäntöä ja ohjeita. On kuitenkin huomattava, että arvonlisäverotuksessa majoitustoimintana pidettävä toiminta ei automaattisesti ole tuloverotuksessa elinkeinotoimintaa. Yksittäisen kohteen vuokraaminen lyhytaikaisilla vuokrasopimuksilla ei kuitenkaan yleensä täytä elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä. Myöskään omassa käytössä olevan asunnon, sen osan tai esimerkiksi asuntoauton vuokraaminen ei ole elinkeinotoimintaa. Sen sijaan useiden kohteiden - esimerkiksi kalustettujen huoneiden, huoneistojen tai kiinteistöjen - vuokraaminen tilapäistä majoitustilaa tarvitseville voi olla elinkeinotoimintaa, jos toimintaan liittyy muutakin kuin tilan vuokraaminen (esimerkiksi siivous, liinavaatteet) ja toiminta muutoinkin täyttää elinkeinotoiminnan tunnusmerkit. Elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia (EVL 7 §). Siten myös elinkeinotulona pidettävän vuokratulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia. 2.3.3 Maatalous Maataloutta on muun muassa maa- ja metsätalouteen liittyvä muu toiminta, jota ei pidetä eri liikkeenä. MVL 5 §:n mukaan maatalouden tuloa ovat muun ohessa. koneista, kalustosta, laitteista, hevosista sekä muista tuotantovälineistä saadut vuokrat sekä maatilalla olevasta rakennuksesta, rakennelmasta ja niiden rakennuspaikoista saadut vuokrat ja muut sellaiset korvaukset. Maatalouden tuloa on siten lähtökohtaisesti tilalla olevan vakituisen asunnon ja lomamökkien vuokraus. Metsätalouden rakennuksesta tai metsätalouden kalustossa olevista koneista saadut vuokratulot ovat maatalouden tuloa myös silloin, kun varsinaista maataloutta ei harjoiteta. Pellon ja metsämaan vuokrauksesta saatu tulo on sen sijaan TVL:n mukaan verotettavaa pääomatuloa, kun tulo on saatu 1.1.2025 tai sen jälkeen. Maatalouden tulona käsiteltävän vuokratulon verotuksesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Maatalouden vuokratulojen verotus . 3 Vähennykset 3.1 Yleistä Vuokratulot ovat pääomatuloa. TVL 29 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot eli niin sanotut luonnolliset vähennykset. TVL 54 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. TVL 31 §:n 4 momentin mukaan vähennyskelpoisia menoja eivät kuitenkaan ole verovelvollisen elantomenot. Menot vähennetään samalla tavoin omistusosuuksien suhteessa kuin vuokratulokin verotetaan. Jos vuokralle annettu omaisuus omistetaan puoliksi, myös vuokratulon hankkimisesta aiheutuneet menot vähennetään puoliksi kummallakin omistajalla, vaikka toinen omistajista olisi yksin maksanut kustannukset. Edellytyksenä menon vähennyskelpoisuudelle on, että meno on suoritettu tulon-hankkimis- tai säilyttämistarkoituksessa. Menon voi vähentää vain siltä osin kuin se kohdistuu vuokrattuun huoneiston tai kiinteistön osaan. Meno on vähennyskelvoton elantomeno siltä osin kuin huoneistoa tai kiinteistöä käytetään omana asuntona tai se on muussa yksityiskäytössä. Menot ovat vähennyskelpoisia vuokraustoiminnan aloittamisesta lähtien. Huoneiston tai kiinteistön vuokraustoiminta alkaa lähtökohtaisesti siitä hetkestä, kun aktiivinen toiminta vuokralaisen saamiseksi asuntoon aloitetaan. Tämä voi tapahtua esimerkiksi toimeksiannolla vuokravälitysliikkeelle, vuokrausilmoituksen laittamisella lehteen ja internettiin tai muilla vastaavilla toimilla, joilla yritetään vuokrata asunto. Jos vuokrauskäyttöön hankittuun huoneistoon tai kiinteistöön tehdään remonttia pian hankinnan jälkeen, lisätään kulut lähtökohtaisesti hankintamenoon. Vuosikorjauskulut ovat vähennyskelpoisia vuosimenoina, jos remontti tehdään sen jälkeen, kun vuokralainen on tosiasiassa muuttanut huoneistoon tai rakennukseen asumaan (katso luku 3.7.3). Vuokraustoimintaan kohdistuvat menot ovat vähennyskelpoisia siihen saakka, kunnes vuokraustoiminta päättyy. Vuokraustoiminta päättyy, kun huoneisto tai kiinteistö laitetaan myyntiin tai otetaan omaan käyttöön. Jos huoneisto tai kiinteistö myydään vuokrattuna, luovutetun omaisuuden vuokraustoiminta päättyy, kun omistusoikeus siirtyy ostajalle tai muuna myyjän ja ostajan sopimana ajankohtana. Menot voivat olla vähennyskelpoisia myös siltä ajalta kuin asunto on väliaikaisesti tyhjillään esimerkiksi, kun vuokralainen vaihtuu tai remontin ajan, kunhan asunto on vuokraustoiminnan käytössä. Verovelvollisen on osoitettava asunnon vuokraustarkoitus esimerkiksi vuokrausilmoituksin tai välityssopimuksin. Jos asunto on tyhjillään pitkän aikaa, ei vuokrausta välttämättä pidetä enää tulonhankkimistoimintana. Tällöin menot eivät ole vähennyskelpoisia eikä vuokraustoiminnan tappiota vahvisteta. (Katso luku 3.12 Vuokraustoiminnan tappio.) Vuokraustoiminnasta johtuva meno vähennetään sinä verovuonna, jona maksu on suoritettu (TVL 113 §). Poistot vähennetään kuitenkin TVL 114 §:n mukaan noudattaen soveltuvin osin EVL:n säännöksiä. Jos meno on rahoitettu rahoitusyhtiölle siirretyllä rahoitussopimuksella, menoa pidetään TVL 113 §:ssä tarkoitetulla tavalla suoritettuna sillä hetkellä, kun rahoitussopimus solmitaan. Tälläinen meno vähennetään vuosimenona, poistoina tai lisätään hankintamenoon tässä ohjeessa kerrotuilla tavoilla. 3.2 Rakennuksen, kiinteistön tai osakehuoneiston osittainen vuokraaminen Jos vuokrauksen kohteena on vain osa rakennuksesta, kiinteistöstä tai osakehuoneistosta, vuokratulosta voi vähentää vain tähän vuokrattuun osuuteen kohdistuvat kustannukset. Jos vuokrattavana on esimerkiksi selkeä erillinen rakennuksen osa, vähennetään tähän rakennuksen osaan kohdistuvat kustannukset. Jos kustannus kohdistuu osittain vuokrattuna olevaan ja muussa käytössä olevaan osaan, kustannus jaetaan vähennyskelpoiseen ja vähennyskelvottomaan osuuteen. Jos kustannus kohdistuu tasaisesti koko kiinteistölle, rakennukselle tai osakehuoneistolle, jaetaan kustannus vuokrattavana ja muussa käytössä olevien osien pinta-alojen suhteissa. Huomio osio alkaa Esimerkki 3: Yhteensä 100 m2:n suuruisesta rakennuksesta on vuokrattuna erillinen 25 m2:n yksiö. Kun yksiön keittiön kaapiston ovia korjataan, korjauskustannukset ovat kokonaan vähennyskelpoisia vuokratulosta. Kiinteistövero sen sijaan kohdistuu koko kiinteistöön, ja siitä on vähennyskelpoista ainoastaan vuokrattuna olevan kiinteistön osan osuus eli 25 %. Huomio osio päättyy Joskus vuokrattavana voi olla osa yhtenäisestä kokonaisuudesta, jota samanaikaisesti käytetään myös itse. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi silloin, jos omassa käytössä olevaan huoneistoon otetaan asumaan myös toinen asukas vuokralaiseksi. Jos molempien asukkaiden huoneiston käyttö on yhtäläistä, kulut jaetaan elantomenoihin ja vähennyskelpoisiin kuluihin pääluvun suhteessa. Huomio osio alkaa Esimerkki 4: Kolmiosta on yksi makuuhuone vuokrattuna ja toinen vuokranantajan omassa käytössä. Keittiö ja olohuone sekä pesutilat ovat vuokralaisen ja omistajan yhteisessä käytössä. Koko huoneistoon kohdistuvista kuluista (esimerkiksi sähkö ja yhtiövastike) puolet eli pääluvun suhteessa jaettu osuus on vuokratulosta vähennyskelpoisia menoja ja puolet vähennyskelvottomia elantomenoja. Esimerkki 5: Yhteensä 80 m2:n suuruisessa huoneistossa asuu kolme henkilöä. Vuokralaisen yksinomaisessa käytössä on 16 m2:n huone eli 20 % huoneiston pinta-alasta. Lisäksi vuokralaisen ja vuokranantajapuolisoiden yhteiskäytössä on keittiö ja pesutilat, joiden pinta-ala on yhteensä 12 m2. Yhteiskäytössä oleva osuus on 15 % huoneiston pinta-alasta. Koko huoneistoon kohdistuvista kuluista on vähennyskelpoista vuokralaisen käytössä olevan huoneen osuus sekä vuokralaisen osuus yhteiskäytössä olevan tilan kuluista. Vähennyskelpoinen osuus kuluista on siten 20 % + 1/3 x 15 % = 25 %. Huomio osio päättyy 3.3 Tavanomaiset vuokraustoiminnan menot Vuokratulosta suoraan vähennettäviä vuokratulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja ovat muun muassa seuraavat verovelvollisen itse maksamat menot: hoitovastikkeet yhtiön tuloksi luetut pääoma- ja rahoitusvastikkeet vesi-, jätevesi-, tie-, sähkö- ja lämpömaksut kiinteistön vakuutusmaksut kiinteistövero vuosikorjausmenot vuokralaisen hankkimisesta aiheutuneet menot, esimerkiksi vuokranvälityspalkkio ja puhelinkulut vuokraustoiminnasta johtuvat asianajo- ja oikeudenkäyntimenot, jotka liittyvät esimerkiksi vuokran perintään, vuokrasopimuksen irtisanomiseen tai vuokralaisen häätämiseen vuokraustoimintaan liittyvistä matkoista johtuneet menot vuokralle annetun asunnon hankkimiseen otetusta velasta aiheutuneet menot (muut kuin korkomenot), esimerkiksi luotonvarausprovisio, järjestelypalkkio ja toimitusmaksu. Laina takaisinmaksuturvan kulut rinnastetaan henkivakuutuksen maksuihin, eivätkä ne ole vähennyskelpoisia vuokratulojen verotuksessa. Vähennyskelpoisia ovat myös vuokraustoimintaan liittyvät palkat ja työkorvaukset. Puolisolle ja verovuonna enintään 14 vuotta täyttäneelle verovelvollisen lapselle maksettu palkka tai työkorvaus ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen. Vuokratulosta vähennetään vaadittaessa myös kiinteistöllä olevan rakennuksen hankintamenosta ja siihen lisättävistä perusparannusmenoista sekä osakehuoneiston perusparannusmenoista tehtävä poisto. Myös kalusteiden ja kodinkoneiden hankintameno vähennetään poistoina tietyissä tilanteissa. Poistoja eri tilanteissa käsitellään tarkemmin luvussa 3.9. 3.4 Matkakustannukset Vuokraustoimintaan liittyvistä matkoista aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia menoja vuokratuloista. Vuokraustoimintaan liittyviä matkoja voivat olla esimerkiksi esittely-, tarkastus- ja huoltokäynnit sekä vuokrasopimuksen tekemiseen liittyvät matkat. Myös asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön yhtiökokoukseen tai yhtiön hallituksen jäsenenä hallituksen kokoukseen vuokrausaikana tehdyt matkat ovat vuokraustoimintaan liittyviä matkoja. Vähennyksen perusteena ovat matkoista aiheutuneet todelliset kustannukset. Verohallinnon vuosittain antamassa yhtenäistämisohjeessa on kerrottu, miten matkustamiskulujen määrä arvioidaan, jos vähennykseen oikeuttavien ajojen määrä on selvitetty, mutta kustannusten todellista määrää ei ole pystytty selvittämään. Tulonhankkimismenoina vähennettäviä matkakustannuksia eivät koske asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähentämiseen liittyvät vähennysrajoitukset. Varsinaisten matkakustannusten lisäksi vuokratulosta voi vähentää myös muut matkasta johtuneet todelliset menot kuten majoituskustannukset ja todelliset kulut elantomenojen lisääntymisestä. Kaavamaista päivärahan tai ateriakorvauksen suuruista vähennystä lisääntyneistä elantomenoista ei voi tehdä. 3.5 Kalusteet ja kodinkoneet Kalusteiden ja kodinkoneiden hankintamenot vähennetään joko vuosimenoina tai poistoina. Kalusteen ja kodinkoneen hankintameno vähennetään lähtökohtaisesti poistoina, jos sen todennäköinen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta. Hankintamenon voi kuitenkin vähentää vuosimenona, jos kalusteen tai kodinkoneen hankintameno on enintään 1 200 euroa. Esimerkiksi enintään 1 200 euroa maksavan hellan tai jääkaapin vaihtamisesta aiheutuneet menot voi siten vähentää vuosikorjauskuluna. Poisto tehdään esinekohtaisesti. Poiston määrä on enintään 25 prosenttia kalusteen tai kodinkoneen menojäännöksestä. Huomio osio alkaa Esimerkki 6: Antti on ostanut Bertalle vuokraamaansa asuntoon 2 000 euron kodinkoneen. Kodinkoneen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta, joten sen hankintameno vähennetään enintään 25 prosentin vuotuisina poistoina. Kodinkoneen ostovuonna Antti voi vähentää kodinkoneen hankintamenosta 25 prosenttia eli 500 euroa, jonka jälkeen kodinkoneen poistamaton hankintameno on 1 500 euroa. Seuraavana vuonna Antti voi tehdä enintään 375 euron (1 500 euroa x 25 prosenttia) poiston kodinkoneesta, jonka jälkeen poistamattomaksi hankintamenoksi jää 1 125 euroa. Huomio osio päättyy Kalusteen ja kodinkoneen poistamattoman hankintamenon voi vähentää vuosimenona sinä verovuonna, jona poistamaton hankintameno on verovuoden alussa enintään 1 200 euroa. Jäljellä olevan poistamattoman hankintamenon voi vähentää kokonaisuudessaan myös, jos kodinkone tai kaluste on tuhoutunut. Huomio osio alkaa Esimerkki 7: Edellisen esimerkin Antti voi vähentää hankkimansa kodinkoneen jäljellä olevan hankintamenon kokonaan kolmantena vuonna vuosimenona, koska kodinkoneen poistamaton hankintameno verovuoden alussa on 1 125 euroa. Huomio osio päättyy Jos asunnon hankinnan yhteydessä tehtävässä remontissa uusitaan huoneistojen perusvarustukseen kiinteästi kuuluvia kodinkoneita (jääkaappi, liesi, astianpesukone), niiden ostohinta lisätään huoneiston hankintamenoon samalla tavoin kuin muutkin remonttikustannukset. Muiden kodinkoneiden, huonekalujen tai kalusteiden uusimiskustannuksia ei lueta mukaan osakkeiden hankintamenoon vaan tällaiset kustannukset vähennetään vuosikorjauskuluina yllä tässä luvussa ja seuraavassa luvussa kerrotulla tavalla. Vuokraustoiminnan käyttöön voidaan ottaa aiemmin yksityistaloudessa käytössä ollut esine (esimerkiksi huonekalu tai kodinkone). Hankintamenona pidetään tällöin esineen käypää arvoa sillä hetkellä, kun se otetaan vuokraustoiminnan käyttöön. Hankintameno ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin esineen alkuperäinen hankintameno. Kalusteiden ja kodinkoneiden hankintamenon vähentämiseksi kalusteista ja kodinkoneista on pidettävä luetteloa, josta käy ilmi niiden määrä, laatu ja poistamaton hankintameno. 3.6 Kalustettu asunto (kalustevähennys) Kalustetulla asunnolla tarkoitetaan asuntoa, jossa ovat vähintään normaaliin elämiseen tarvittavat huonekalut ja kodinkoneet. Kalustettua asuntoa vuokrattaessa verovelvollinen voi tehdä kalustuksesta vähennyksen joko kaavamaisesti tai todellisten menojen suuruisena. Valittua vähennystapaa on lähtökohtaisesti noudatettava seuraavinakin verovuosina. Vähennystapaa on kuitenkin mahdollista muuttaa, jos olosuhteissa tapahtuu muutos. Jos esimerkiksi kalustettuna vuokrattuun huoneistoon hankitaan uudet kalusteet, on mahdollista siirtyä vähentämään todelliset menot, vaikka aiemmin olisi käytetty kaavamaista vähennystä. Kaavamainen vähennys on 40 euroa kuukaudessa, kun vuokrauksen kohteena on kalustettu yksiö tai huone. Jos vuokrauksen kohteena on kalustettu kaksio tai suurempi asunto, vähennyksen määrä on 60 euroa kuukaudessa. Vähennyksen määrään ei vaikuta vuokralaisten lukumäärä. Satunnaisessa vuokrauksessakalustevähennyksen päiväkohtainen määrä 1,30 euroa/päivä (huone tai yksiö) tai 2,00 euroa/päivä (kaksio tai suurempi asunto). Kaavamainen vähennys kattaa kaikki kalustuksesta (huonekaluista ja irtaimista kodinkoneista) tavanomaisesti aiheutuvat kustannukset. Kiinteiden kodinkoneiden (jääkaappi, sähköliesi, astianpesukone) hankintameno on kuitenkin vähennyskelpoista kalustevähennyksen lisäksi luvussa 3.5 kerrotulla tavalla. Kaavamaisen vähennyksen lisäksi vähennyskelpoisia ovat muun muassa hoitovastike ja asunto-osakeyhtiön kirjanpidossaan tulouttama pääomavastike sekä korjausmenot luvussa 3.7 esitetyn mukaisesti. Huomio osio alkaa Esimerkki 8: Antti on vuokrannut Bertalle kalustetun kaksion, jonka kuukausivuokra on 600 euroa. Antti on saanut asunnosta vuokratuloa vuoden aikana 7 200 euroa. Hän on maksanut yhtiövastikkeita 200 euroa kuukaudessa eli yhteensä 2 400 euroa. Yhtiövastikkeiden lisäksi hän aikoo vähentää niin sanotun kalustevähennyksen, jonka määrä on hänen tapauksessaan 60 euroa kuukaudessa eli 720 euroa vuodessa. Antin verotettava vuokratulo on 4 080 euroa (7 200 euroa - 2 400 euroa - 720 euroa). Huomio osio päättyy Jos verovelvollinen selvittää todelliset vuokraustoiminnasta johtuneet menot, myönnetään vähennys selvityksen mukaisena. Hankitut kalusteet ja kodinkoneet vähennetään tällöin joko vuosikuluina tai poistoina, kuten edellä on kerrottu. 3.7 Korjausmenot 3.7.1 Vuosikorjaus ja perusparannus Korjausmenojen vähentämiseen vuokratuloista vaikuttaa se, onko kyse vuosikorjauksesta vai perusparannuksesta ja tehdäänkö vuosikorjaus tai perusparannus kiinteistöllä olevaan rakennukseen vai osakkeiden perusteella hallittuun huoneistoon. Oman työn osuus ei ole vähennyskelpoista missään tilanteessa. Vuokratulosta voidaan vähentää asunnon kunnon ylläpitämiseksi suoritetut vuosikorjausmenot. Vuosikorjausmenot vähennetään vuokratulosta sinä vuonna, jona ne on maksettu. Vuosikorjausmenoista on kyse silloin, kun rakennus tai huoneisto saatetaan alkuperäistä vastaavaan kuntoon. Myös vanhan tai alkuperäiskuntoisen asunnon kokonaisvaltainen remontti on vuosikorjausta, jos asuntoon tehdyt työt ovat luonteeltaan vuosikorjausta. Vuosikorjauksesta on kyse muun muassa seuraavissa tilanteissa: lattiamateriaali vaihdetaan vastaavan tasoiseen lattiamateriaaliin seinät maalataan tai tapetoidaan keittiön kaapit uusitaan ikkunat tai ovet uusitaan katto uusitaan entisen tasoiseksi. Perusparannusta ovat omaisuuden laajennus-, muutos-, uudistus- ja muut vastaavat toimenpiteet. Perusparannus eroaa vuosikorjauksesta siten, että perusparannuksessa rakennusta laajennetaan tai muutetaan tasokkaammaksi. Perusparannusta ovat esimerkiksi kylmän varastotilan muuttaminen saunatilaksi tai uima-altaan rakentaminen entiseen varastotilaan. Perusparannusmenot lisätään tilanteesta riippuen rakennuksen tai huoneiston poistamattomaan hankintamenoon tai vähennetään poistoina vuokratulosta. Laajoissa remonteissa on usein kysymys samanaikaisesti sekä perusparannuksesta että vuosikorjauksesta. Remontista aiheutuneet kustannukset on tällöin jaettava perusparannus- ja vuosikorjausmenoihin remontin laadun ja laajuuden mukaan. Remontin luonnetta ei ratkaista yksistään remontin kustannusten suuruuden perusteella, sillä vuosikorjausmenot voivat olla suuremmat kuin perusparannusmenot. Jos verovelvollinen ei itse selvitä menojen jakautumista perusparannus- ja vuosikorjausmenoihin tai menojen kohdistuminen ei ole muuten selvitettävissä, osuudet arvioidaan prosenttiperusteisesti. Huomio osio alkaa Esimerkki 9: Bertta uusii vuokrattuna olevan omakotitalon katon. Remontissa uusitaan kattotuolit ja vaihdetaan vanha peltikate uuteen peltikatteeseen. Remontti on kokonaisuudessaan vuosikorjausta. Jos Bertta uusisi kattomateriaalin aiempaan tasokkaampaan materiaaliin, kattotuolien remontoinnin osuus kustannuksista olisi vuosikorjausmenoja ja katteen tason noston osuus peruskorjausmenoja. Huomio osio päättyy Vuosikorjauksen tai perusparannuksen on oltava verovelvollisen itse tekemä tai teettämä ja maksama, jotta vähennyksen voi tehdä tässä esitetyllä tavalla. Osakkeenomistajan vuokratulon verotuksessa ei ole merkitystä sillä, onko asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön teettämässä remontissa kyse perus- vai vuosikorjauksesta. Tällaisen remontin kustannukset peritään osakkeenomistajalta vastikkeena ja verovelvollisen maksamat vastikkeet ja lainaosuudet vähennetään vuokratulosta kuten luvussa 3.8 on kerrottu. Luvussa 3.8. kerrotaan myös, milloin remontin ajalta maksetut kuukausittaiset vastikkeet ovat vuokratulosta vähennyskelpoisia. Omistaja voi remontin aikana joutua maksamaan kuluja, jotka muutoin kuuluvat yleensä vuokralaisen vastuulle. Esimerkiksi huoneistossa käytetystä sähköstä aiheutuvat kulut, jotka johtuva remontista, ovat osa remonttikuluja. 3.7.2 Osakehuoneiston perusparannusmenot - tasapoisto Vuokrauskäytössä olevaan osakehuoneistoon kohdistuvia perusparannusmenoja ei voi vähentää vuosimenoina vuokratulosta. Perusparannusmenot lisätään lähtökohtaisesti huoneiston hankintamenoon. Oikeuskäytännön mukaan vuokrattuun osakehuoneistoon kohdistuvat perusparannusmenot ovat kuitenkin niin sanottuja pitkävaikutteisia menoja, jotka voidaan verovelvollisen vaatimuksesta vähentää yhtä suurina vuotuisina poistoina (tasapoistoina) todennäköisenä vaikutusaikanaan (KHO 2001:2). Perusparannusmeno vähennetään kuitenkin aina yhtä suurina vuotuisina poistoina kymmenenä verovuotena, jos menon todennäköinen vaikutusaika on pitempi kuin kymmenen vuotta (EVL 24 §). Perusparannusmenojen poistaminen tasapoistoina edellyttää, että kyse on verovelvollisen tekemästä tai teettämästä ja maksamasta perusparannuksesta. Verovelvollisen on lisäksi vaadittava perusparannusmenojen vähentämistä tasapoistoina. Huomio osio alkaa Esimerkki 10: Antti on asennuttanut vuokralle antamaansa osakehuoneistoon parvekelasit, joiden hankintameno on ollut 3 000 euroa. Oikeuskäytännössä parvekkeen lasituksesta aiheutuneet menot on katsottu perusparannusmenoksi, koska huoneisto on muuttunut entistä tasokkaammaksi. Antti voi vähentää lasituksesta johtuneet kustannukset vuotuisina tasapoistoina vuokratuloista 10 vuoden aikana eli 300 euroa vuodessa. Huomio osio päättyy Pitkävaikutteisten menojen vähentäminen poistoina on vapaaehtoista. Jos menot kuitenkin halutaan vähentää kokonaisuudessaan tasapoistoina, poisto on tehtävä vuosittain lähtien siitä vuodesta, jona perusparannusmenot maksetaan. Poistamatta jääneet tasapoistot lisätään osakehuoneiston hankintamenoon, jos vuokraustoiminta päättyy ennen perusparannusmenojen täysimääräistä vähentämistä joko huoneiston myynnin tai omaan käyttöönoton vuoksi. Vähentämättä jääneet tasapoistot lisätään hankintamenoon myös, jos poistoa ei jonakin vuonna ole vaadittu vähennettäväksi. Huomio osio alkaa Esimerkki 11: Antti on ottanut vuokralla olleen asunnon omaan asumiskäyttöönsä. Parvekelasien hankintamenosta on tehty 300 euron tasapoisto viitenä vuonna, joten hankintamenoa on jäljellä 1 500 euroa. Poistamatta jäänyt määrä 1 500 euroa lisätään osakehuoneiston hankintamenoon. Siten se huomioidaan mahdollista luovutusvoittoa tai -tappiota laskettaessa, jos huoneisto myöhemmin myydään. Huomio osio päättyy Jos osakehuoneistossa tehdään perusparannus aikana, jona huoneisto on omassa käytössä, perusparannusmenot lisätään hankintamenoon (TVL 47 §). Samoin välittömästi hankinnan jälkeen tehdyn remontin kustannukset lisätään aina hankintamenoon luvussa 3.7.3 esitetyn mukaisesti. Menot eivät siten ole vähennettävissä mahdollisesta myöhemmin saatavasta vuokratulosta. 3.7.3 Korjausmenot asunnon tai rakennuksen hankinnan yhteydessä Useasti osakehuoneistoa tai kiinteistöllä olevaa rakennusta remontoidaan hankinnan jälkeen ennen vuokralaisen muuttoa asuntoon. Välittömästi hankinnan jälkeen ja ennen vuokrauskäyttöä tehdyn remontin kustannukset lisätään osakehuoneiston tai rakennuksen hankintamenoon riippumatta siitä, onko remontissa kyse vuosikorjauksesta vai perusparannuksesta (KHO 2000:51). KHO 2000:51: Verovelvollinen oli saanut testamentilla osakehuoneistoon oikeuttavat osakkeet. Huoneistoa, jonka pinta-ala oli 57 neliömetriä, ei ollut saatu vuokrattua siinä kunnossa missä se oli ollut edellisen omistajan jäljiltä, joten verovelvollinen oli teettänyt huoneistossa korjaustöitä, jolloin huoneiston katot, keittiön seinät ja kalusteet oli maalattu, olohuoneen ja makuuhuoneen seinät tapetoitu ja lattiat päällystetty sekä vaihdettu uusi jääpakastekaappi ja hankittu pesukoneen vedenottohana. Korjauskulut olivat olleet yhteensä 12 550 markkaa ja verovuonna korjauksen jälkeen 10 kuukaudelta saadut vuokratulot 24 370 markkaa. Koska kulut olivat aiheutuneet korjaustöistä, jotka oli suoritettu omistajanvaihdoksen jälkeen mutta ennen kuin huoneisto oli otettu vuokrakäyttöön, niitä pidettiin hankintamenoon rinnastettavina menoina, eikä niitä saanut verovuonna vähentää saataviin vuokratuloihin kohdistuvina vuosikuluina. Verovuosi 1997. Äänestys 4-3. Päätöksen perusteella menot ovat osakehuoneiston hankintaan liittyviä menoja, jotka huomioidaan osakehuoneiston myynnistä aiheutuvaa luovutusvoittoa tai -tappiota laskettaessa. Tällöin osakehuoneiston perusparannusmenoja ei voi vähentää edes tasapoistoina, koska menot luetaan nimenomaan osakkeiden hankintamenoon (KHO 2003:21). Vastaavassa tilanteessa kiinteistöllä olevan rakennuksen vuosikorjaus- ja perusparannusmenot lisätään sen hankintamenoon. Erona osakehuoneiston hankintaan liittyviin kuluihin on, että rakennuksen hankintamenosta voidaan tehdä poistoja. Siten hankintamenoon luetut korjausmenot voivat tulla vuosittain vähennettäväksi osana normaalia rakennuksesta tehtävää poistoa. Jos asunto tai liiketila on jatkuvassa vuokrauskäytössä, voidaan remontista aiheutuneet menot vähentää vuosimenoina, kun vuokralainen on muuttanut asuntoon tai ottanut liikehuoneiston käyttöönsä. Pelkkä vuokrasopimuksen alkaminen ennen remonttia ei riitä, vaan vuokralaisen on pystyttävä tosiasiassa asumaan asunnossa tai käyttämään liiketilaa. Jos asunto tai liiketila on tosiasiassa vasta remontin jälkeen asumis- tai käyttökuntoinen, ovat remontista aiheutuneet menot hankintamenoon lisättäviä menoja. Vuokralaisen asuntoon tai liiketilaan muuttamisen jälkeen syntyneet vuosikorjausmenot voidaan vähentää vuosimenona ja osakehuoneiston perusparannusmenot tasapoistoina. 3.7.4 Oman käytön vaikutus korjausmenojen vähentämiseen Oikeuskäytännössä osaa vuosikorjausmenoista on pidetty vähennyskelpoisina vuokratulosta, kun huoneisto on otettu vuokrauskäytöstä omaan käyttöön (KHO 1975-B-II-542). KHO 1975-B-II-542: Kun asunto-osakkeiden perusteella hallitussa pitemmän aikaa vuokralla olleessa huoneistossa suoritettiin vuokrauksen loputtua vuosikorjauksen luontoisia korjauksia huoneiston omaan käyttöön ottamista varten, katsottiin ainakin osan korjauskustannuksista johtuneen vuokrauksesta ja olevan vuokratulosta vähennyskelpoisia. Verovuosi 1969. Vuosikorjausmenot ovat vähennyskelpoisia vuokratulosta siltä osin kuin korjaukset johtuvat vuokrauksesta riippumatta siitä, otetaanko huoneisto vuokrauskäytöstä omaan käyttöön tai omasta käytöstä vuokrauskäyttöön. Käyttötarkoituksen muuttumisen vaikutus korjausmenojen vähentämiseen arvioidaan tapauskohtaisesti. Jos verovelvollinen vähentää vuosikorjausmenoja päättyneeseen vuokrauskäyttöön kohdistuvina menoina, niiden perusteella ei ole mahdollista saada kotitalousvähennystä. Verovelvollinen voi saada kotitalousvähennyksen vain käyttämässään asunnossa tehdyn työn kustannusten perusteella. Huoneisto ei ole ollut verovelvollisen käytössä vuokrausaikana, joten siksi siihen kohdistettujen vuosikorjauskustannusten perusteella ei voi saada lisäksi kotitalousvähennystä. Kotitalousvähennyksen edellytyksistä on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kotitalousvähennys asunnon kunnossapito- ja perusparannustöistä sekä öljylämmityksestä luopumisesta aiheutuneista töistä . Jos huoneisto tai kiinteistö on samanaikaisesti osittain omassa käytössä ja osittain vuokrakäytössä, vuosikorjausmenoista huomioidaan vuokratulojen verotuksessa vain se osa, joka kohdistuu huoneiston tai rakennuksen vuokrattuun osaan. Omassa käytössä olevaan osaan kohdistuvat vuosikorjausmenot ovat vuokratulosta vähennyskelvottomia elantomenoja. Niiden perusteella on kuitenkin mahdollisuus saada kotitalousvähennys, jos vähennyksen edellytykset muutoin täyttyvät. Perusparannusmenot voi vähentää poistoina silloin, kun asunto otetaan omasta käytöstä vuokraustoiminnan käyttöön - huoneisto 10 vuoden tasapoistoin ja kiinteistö vuotuisin poistoin osana rakennuksen poistoa. Perusparannusmenot lisätään kokonaisuudessaan asunnon hankintamenoon, jos asunto otetaan vuokrauskäytöstä omaan käyttöön. Huomio osio alkaa Esimerkki 12: Liisa on ostanut huoneiston vuonna 1995. Hän on asunut siinä itse 15.5.2020 saakka, jonka jälkeen huoneistoa on remontoitu. Keittiön kaapistot ja kylpyhuoneen kalusteet on uusittu ja kylpyhuone on laatoitettu uudelleen. Lisäksi seinät on maalattu ja parketti uusittu. Huoneiston parveke lasitetaan samassa yhteydessä. Remontin jälkeen Liisa laittaa huoneiston vuokralle. Liisan teettämä remontti on vuosikorjausta lukuunottamatta parvekkeen lasitusta, joka on perusparannusta. Kun otetaan huomioon Liisan asumisaika asunnossa ennen asunnon vuokraamista, vuosikorjausmenot kohdistuvat asunnon oman käytön aikaan, eikä niitä voi vähentää tulevista vuokratulosta. Sen sijaan Liisa voi saada kotitalousvähennyksen menojen perusteella. Parvekkeen lasituksesta aiheutuvat menot Liisa saa vähentää tasapoistoina vuokratulosta. Esimerkki 13: Pentti omistaa asunnon, joka on ollut vuokrattuna kaksi vuotta. Vuokralaisen lähdettyä Pentti ottaa asunnon omaan käyttöön. Vuokralaisen muutettua pois Pentti teettää asunnossa remontin. Seinäpinnat ja lattia ovat kuluneet vuokralaisen asumisen aikana ja ne uusitaan. Lisäksi Pentti haluaa vaihtaa keittiön kaapistot itselleen mieluisammiksi. Seinien maalaamisesta ja lattian uusimisesta aiheutuneet kulut ovat vuokraustoiminnasta aiheutuneita ja vähennetään vuokratuloista vuosikorjausmenoina. Sen sijaan kaapistojen uusiminen liittyy Pentin omaan käyttöön eikä siitä aiheutuneita kuluja voi vähentää vuokratulosta. Pentillä on kuitenkin oikeus kotitalousvähennykseen kaapistojen vaihtamisesta aiheutuneista kuluista. Jos Pentti ei vaadi seinien maalaamisesta ja lattian uusimisesta aiheutuneita kuluja vähennettäväksi vuokratuloista, hän voi vaatia kotitalousvähennystä niiden perusteella. Huomio osio päättyy 3.7.5 Verovapaan vakuutuskorvauksen tai avustuksen vaikutus korjausmenojen vähentämiseen Esinevahingon tai muun siihen rinnastettavan vahingon perusteella saatu vakuutuskorvaus on TVL 36 §:n mukaan verovapaata tuloa, jollei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan. Verovapaa vakuutuskorvaus ei vaikuta vahingoittuneen omaisuuden korjauskustannusten vähentämiseen vuokratulojen verotuksessa, vaikka saatu vakuutuskorvaus ylittäisikin todelliset korjauskustannukset. Jos rakennus tuhoutuu osittain tai kokonaan, rakentamis- tai peruskorjauskustannukset muodostavat saadusta vakuutuskorvauksesta huolimatta täysimääräisinä pohjan, jonka perusteella voidaan tehdä poistot (KHO 1983 II 549). Poistoista on kerrottu tarkemmin luvussa 3.9. Vuosikorjausmenot vähennetään täysimääräisinä maksuvuonna. Huomio osio alkaa Esimerkki 14: Antti on vuokrannut vuosia omakotitaloa. Rakennuksen hankintamenoa on vähennetty poistoina niin, että poistamaton hankintameno on enää 100 000 euroa. Rakennus vahingoittuu tulipalossa osittain siten, että sen käypä arvo tulipalon jälkeen on 100 000 euroa. Antti korjaa vahingot, kustannukset ovat yhteensä 50 000 euroa. Vakuutusyhtiö maksaa vakuutuskorvauksena 60 000 euroa. Vakuutuskorvaus on verovapaata tuloa. Rakennuksen poistamattomaan hankintamenoon lisätään todelliset kustannukset eli 50 000 euroa. Huomio osio päättyy Osakehuoneiston korjausmenot vähennetään täysimääräisinä saadusta vakuutuskorvauksesta huolimatta maksuvuonna (vuosikorjaus) tai tasapoistoina korjauksen taloudellisena vaikutusaikana (peruskorjaus) kuten luvuissa 3.7.1 ja 3.7.2 on kerrottu. Huomio osio alkaa Esimerkki 15: Bertan osakehuoneistossa tapahtuu vesivahinko. Asunto remontoidaan entiseen kuntoon, kustannukset ovat 10 000 euroa. Bertta saa vakuutusyhtiöstä korvausta 8 000 euroa. Bertta saa vähentää remonttikustannukset 10 000 euroa vuosimenoina. Vakuutusyhtiön maksama korvaus on verovapaata eikä se vaikuta menojen vähentämiseen. Huomio osio päättyy Jos vakuutustapahtuma ajoittuu huoneiston tai rakennuksen hankinnan tai käyttötarkoituksen muuttumisen yhteyteen, korjausmenojen vähennysoikeutta on rajoitettu (luvut 3.7.3 ja 3.7.4). Vakuutuskorvauksen saaminen ei näissäkään tilanteissa vaikuta siihen, miten korjausmenoja vähennetään verotuksessa. Myöskään verovapaaksi säädetyn avustuksen saaminen ei vaikuta menojen vähentämiseen eli menot voidaan vähentää täysimääräisinä avustuksesta huolimatta. 3.8 Vastikkeet Asunto-osakeyhtiölain 3 luvun 1 §:n mukaan osakkeenomistaja on velvollinen maksamaan yhtiön menojen kattamiseksi yhtiövastiketta yhtiöjärjestyksessä määrättyjen perusteiden mukaan. Vastike on osakkeenomistajan suoritettavaksi kuuluva osuus yhtiön menoista. Yhtiövastike voi olla hoitovastiketta tai pääomavastiketta (rahoitusvastike). Osakkeenomistaja voi olla velvollinen maksamaan yhtiölle myös muun nimisiä vastikkeita (säästövastike, korjausvastike, hissivastike yms.). Vastike voi kohdistua myös huoneistokohtaisen hankeosuuden tai yhtiölainaosuuden maksamiseen. Yhtiön kirjanpidossa vastike voidaan lukea yhtiön tuloksi (tulouttaa) tai se voidaan käsitellä yhtiön osakkaan pääomansijoituksena (rahastoida). Osakehuoneistosta saadusta vuokratulosta on vähennyskelpoista menoa vastike, joka on kirjattu asunto-osakeyhtiön tai kiinteistöosakeyhtiön kirjanpidossa tuloksi. Tuloutetut vastikkeet ovat yleensä hoitovastikkeita. Myös pääomavastike voidaan vähentää, jos se luetaan yhtiölle tuloksi (KHO 1975-B-II-541, KHO 28.6.1991 taltio 2275, KHO 2016:169, KVL 22/2014 ja KHO 2015:99, joista kaksi viimeistä on selostettu tarkemmin luvussa 4.3.3). Vähennyskelpoisuuteen ei vaikuta se, maksetaanko vastike kuukausittain pääomavastikkeena vai kerralla lainaosuussuorituksena. Yhtiö voi myös osittain tulouttaa ja osittain rahastoida pääomavastikkeina kerätyt suoritukset. Tällöin vuokratulosta vähennyskelpoista on kirjanpidossa tuloutettu osuus vastikkeesta. Yhtiön kirjanpidossa pääomasijoituksena käsitelty eli rahastoitu vastike ei ole vähennyskelpoinen meno vuokratulosta. Rahastoitu vastike lisätään osakkeen hankintamenoon ja otetaan huomioon osakehuoneiston mahdollista luovutusvoittoa tai -tappiota laskettaessa. Tuloutetut pääomavastikkeet luetaan hankintamenoon vain poikkeustapauksissa. Tällaisista tilanteista, joissa tuloutetut vastikkeet on luettu hankintamenoon, on kerrottu tarkemmin ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa . KHO 1975-B-II-541: Asunto-osakeyhtiön osakas oli kuukausittain suorittanut yhtiölle hoitovastikkeen lisäksi niin sanottavaa rahoitusvastiketta, jonka hän oli ollut velvollinen yhtiölle kuukausittain suorittamaan, koska hän ei ollut, kuten eräät muut osakkaat, erikseen maksanut osuuttaan yhtiön lainoista. Rahoitusvastiketta ei ollut kannettu erikseen muodostettuun rahastoon, vaan yhtiö oli tulouttanut näin saamansa rahoitusvastikkeet. Osakkaan verotuksessa oli hoitovastike vähennetty hänen vuokratulostaan. Osakkaan perustevalituksen johdosta vähennettiin myös rahoitusvastike tuosta vuokratulosta. Verovuosi 1972. KHO 28.6.1991 taltio 2275: Verovelvollinen sai vähentää rahoitusvastikkeet kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden omistamisen perusteella hallitsemistaan huoneistoista saatavista vuokratuloista, kun kiinteistöosakeyhtiössä näitä rahoitusvastikkeita ei rahastoitu vaan tuloutettiin. Ottaen myös huomioon, että rahoitusvastikkeet ensisijaisesti kannettiin kattamaan kiinteistöosakeyhtiön korko- ja vastaavia rahoitusmenoja ja että kysymyksessä olevien huoneistojen vuokraustoiminta oli tuottavaa, korkein hallinto-oikeus näillä ja keskusverolautakunnan päätöksessä mainituilla perusteilla katsoi, että verovelvollisella oli oikeus vähentää rahoitusvastikkeet näistä saatavista vuokratuloista. Äänestys 3-1-1. KHO 2016:169: A oli myynyt omistamansa asunto-osakkeet. Hän oli omistusaikanaan maksanut asunto-osakeyhtiölle luovutettuihin osakkeisiin liittyen rahoitusvastiketta kuukausittain osana yhtiövastiketta. Koska rahoitusvastikkeet oli käsitelty asunto-osakeyhtiön kirjanpidossa tulosvaikutteisina erinä, korkein hallinto-oikeus katsoi, että rahoitusvastikkeita ei tullut lukea luovutettujen asunto-osakkeiden hankintamenon lisäykseksi, kun luovutusvoiton määrä vahvistettiin. Verovuosi 2012. Vastikkeiden verotuksellisen käsittelyn kannalta ei vuokratulojen verotuksessa ole merkitystä sillä, mihin tarkoitukseen vastikkeet on kerätty. Merkitystä on vain vastikkeen kirjanpidollisella käsittelyllä eli sillä, tulouttaako vai rahastoiko yhtiö vastikkeen. Tiedon vastikkeen kirjanpidollisesta käsittelystä saa yhtiön isännöitsijältä. Kun asunto-osakeyhtiön omistama rakennus sijaitsee vuokratontilla, yhtiö maksaa tontinvuokraa. Yhtiön vuotuisten kulujensa kattamiseksi perimä ja tulouttama tontinvuokravastike on hoitovastiketta ja vähennyskelpoista vuokratulosta. Jos yhtiö sen sijaan perii suorituksia, jotka rahastoidaan ja käytetään vuokratontin tai sen osan lunastamiseksi yhtiön omistukseen, kyse on osakkaan lisäsijoituksesta yhtiöön. Nämä tontinosan lunastushinnat lisätään osakkeiden hankintamenoon, eivätkä ne ole vähennyskelpoisia vuokratulosta. Asunnon käyttötarkoitus voi muuttua omasta käytöstä vuokrauskäyttöön taloyhtiön teettämän remontin yhteydessä. Yhtiölle maksetut ja yhtiön tulouttamat pääomavastikkeet ja lainaosuuksien kertasuoritukset ovat tällöin vuokratulosta vähennyskelpoisia. Jos asunto otetaan remontin yhteydessä vuokrakäytöstä omaan käyttöön, pääomavastikkeet ja lainaosuussuoritukset eivät ole vuokratulosta vähennyskelpoisia. Vuokratulosta vähennettyä tuloutettua pääomavastiketta ei voida lukea enää osakkeiden hankintamenoon. Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja ‑tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa on kerrottu, missä muissa tilanteissa pääomavastikkeet sen sijaan luetaan hankintamenoon. Tuloutetun pääomavastikkeen vähentämistä ei ole oikeuskäytännössä aina hyväksytty vaan menettelyä on voitu pitää veron kiertämisenä. Tällaisista asuntoyhtiön ja osakkaan välisistä järjestelyistä on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Veron kiertämissäännöksen soveltaminen . Vähennyskelpoisia ovat vain verovelvollisen itse maksamat vastikkeet. Jos ostaja ja uuden asunnon myyvä rakennusliike sopivat osana asunto-osakkeiden kauppaa, että myyjä maksaa vastikkeet ostajan puolesta, on mahdollista, että ostaja ei saa vähentää vastikkeita saamastaan vuokratulosta. Jos ostajan kaupassa saama etu on vähäinen eikä ostajan maksamaa kauppahintaa kohdenneta vastikkeisiin, ostaja ei maksa vastikkeita, jolloin hän ei myöskään voi vähentää niitä vuokratulojen verotuksessa. Vähäisenä etuna pidetään esimerkiksi vuoden hoitovastikkeita. Jos taas ostajan asunnon myyjältä saama etu on vähäistä suurempi, ostajan maksamaa kauppahintaa pidetään osittain asunnon hankintamenona ja osittain vastikkeisiin kohdistuvana eränä. Vastikkeet ovat tällöin vuokratulosta vähennyskelpoisia. Ostaja saa vähentää vuokratulosta vastikkeet samalla tavoin kuin jos hän olisi itse maksanut vastikkeet. Ostajan on selvitettävä kalenterivuoden aikana vähennettävä määrä joko taloyhtiöltä tai rakennusliikkeeltä. Vähennettävä määrä aikana, jonka rakennusliikkeen ja ostajan välinen sopimus kattaa, on kuitenkin enintään määrä, jonka ostaja on maksanut rakennusliikkeelle. Maksettuja vastikkeita käsitellään kaiken kaikkiaan samalla tavoin kuin ostaja olisi maksanut ne itse. Taloyhtiön kirjanpidossa tuloutetut vastikkeet ovat vähennyskelpoisia vain ajalta, jonka asunto on tulonhankkimistoiminnan käytössä. Jos taloyhtiö rahastoi pääomavastikkeet, ne eivät ole vähennyskelpoisia vuokratulosta. Sen sijaan ne lisätään hankintamenoon. Kaupanteon yhteydessä saatujen etujen vaikutuksesta ostajan verotuksessa kerrotaan myös Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa. Vähennyskelpoista on myös asumisoikeusasunnosta maksettava kuukausittainen käyttövastike. Osaomistusasunnon omistaja maksaa ensi alkuun vuokraa, joka on vähennyskelpoista hänen saamastaan vuokratulosta. Kun hän lunastaa asunnon omakseen, hän maksaa yhtiövastiketta, joka on vähennyskelpoista tässä luvussa kerrotulla tavalla. Osakkeenomistaja joutuu maksamaan vastikkeet myös ajalta, jolloin hän remontoi asuntoa. Vastikkeet eivät johdu remontista ja osakkeenomistajan on maksettava ne remontista riippumatta. Remontin ajalta maksetut vastikkeet ovat kuitenkin vähennyskelpoisia, jos asunto on remontin aikana vuokraustoiminnan käytössä: Kun asunto remontoidaan ennen vuokrauksen aloittamista, vastikkeet ovat vähennyskelpoisia siitä lähtien kun vuokraustoiminta aloitetaan eli kun aktiivinen toiminta vuokralaisen saamiseksi asuntoon aloitetaan. Samalla tavoin menetellään, kun asunto hankitaan vuokrauskäyttöön, tai kun asunnon käyttötarkoitus muuttuu omasta käytöstä vuokrauskäyttöön. Jos vuokrattuna ollut asunto remontoidaan omaan käyttöön, vastikkeet ovat vähennyskelpoisia vuokraustoiminnan (käytännössä vuokrasuhteen) päättymiseen saakka. Jos vuokrattuna ollut asunto remontoidaan ja vuokraustoiminta jatkuu remontin jälkeen, vastikkeet ovat vähennyskelpoisia remontin ajalta. 3.9 Poistot 3.9.1 Yleistä Tuloverolaissa ei ole omia poistosäännöksiä. TVL 114 §:n mukaan verovelvollisen tulonhankinnassa käytettyjen rakennusten, koneiden ja kaluston sekä patenttien ynnä muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot vähennetään vuotuisina poistoina noudattaen soveltuvin osin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännöksiä. Säännöksellä tarkoitetaan lähinnä EVL 30 ja 34–39 §:ssä säädettyjä poistoja ja poistoprosentteja. Myös EVL 40 §:n mukaisen lisäpoiston tekeminen on mahdollista. Hankintamenoa ei voi vähentää poistona, jos omassa käytössä olevaa omaisuutta vuokrataan vain satunnaisesti. Tästä syystä poistoja ei voi tehdä lainkaan, kun vuokrataan esimerkiksi pääosin omassa käytössä olevaa loma-asuntoa (katso luku 4). Sen sijaan esimerkiksi sukulaiselle käypää hintaa alempaan hintaa vuokratun omaisuuden hankintamenon voi vähentää poistona, koska tällöin omaisuus ei ole lainkaan omassa käytössä. Poiston ja muiden vuokratuloista tehtävien vähennysten yhteismäärä voi tällöin olla enintään saadun vuokratulon suuruinen eli tappiota ei vahvisteta (katso luku 4.2). Vuokratulojen verotuksessa poistoissa on kyse vuokraustoiminnan käytössä olevien rakennusten, pitkävaikutteisten menojen sekä kalusteiden ja kodinkoneiden hankintamenojen vähentämisestä ja jaksottamisesta. Pitkävaikutteisista menoista eli osakehuoneiston perusparannusmenoista sekä kalusteiden ja kodinkoneiden hankintamenosta tehtävistä poistoista on kerrottu luvuissa 3.5 - 3.7. Tässä luvussa käsitellään rakennuksen hankintamenosta tehtäviä poistoja. Maapohja on kulumatonta omaisuutta, eikä sen hankintamenoa tai perusparannusmenoja voi vähentää poistoina vuokratulosta. Tontilla voidaan kuitenkin tehdä perusparannustöitä, joista aiheutuneet kulut ovat pitkävaikutteisina menoina vähennettävissä tasapoistoina luvussa 3.7.2 esitetyllä tavalla. Esimerkkinä tällaisesta on tieliittymän asfaltointi. 3.9.2 Poiston määrä ja edellytykset Poistoa ei voi tehdä kulumattoman omaisuuden hankintamenosta. Kulumatonta omaisuutta ovat esimerkiksi osakkeet, maapohja ja liittymät. Sitä vastoin kiinteistön rakennusten hankintamenon voi vähentää poistoina. Myös siirto- ja palautuskelvottoman liittymän hankintameno on pitkävaikutteinen meno, jonka voi vähentää poistoina. Tällainen liittymismaksu voidaan vähentää pitkävaikutteisena menona seuraavan kymmenen vuoden aikana tasapoistoin (EVL 24 §). Rakennuksen vuotuinen poisto on rakennustyypin mukaan joko neljä tai seitsemän prosenttia. Esimerkiksi vuokralle annetun asuinrakennuksen hankintamenosta voi tehdä enintään neljän prosentin poiston rakennuksen poistamattomasta hankintamenosta. Verovuoden rakennusten enimmäispoistot ovat: 7 prosenttia poistamattomasta hankintamenosta, jos rakennus on myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous-, voima-asema- tai muu niihin verrattava rakennus, 4 prosenttia poistamattomasta hankintamenosta, jos rakennus on asuin-, toimisto- tai muu niihin verrattava rakennus. Oikeuskäytännön mukaan poiston voi tehdä vain kiinteistön omistaja. Kiinteistön hallintaoikeuden haltijalla ei ole oikeutta rakennuksen hankintamenosta tehtävään poistoon, vaikka vuokratulo verotetaan hänen tulonaan. Hallintaoikeuden perusteella vuokratun kohteen vähennyskelpoisista menoista on kerrottu luvussa 4.4. KHO 30.10.2002 taltio 2765: Henkilö oli 27.12.1995 lahjoittanut kiinteistön lapselleen ja lapsenlapsilleen, mutta pidättänyt itselleen elinikäisen oikeuden kiinteistöstä saatavaan vuokratuottoon. Henkilöllä ei katsottu olleen verovuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa oikeutta rakennuksen hankintamenosta tehtävään poistoon, vaikka kiinteistön vuokratuotto verotettiin hänen tulonaan. Poistoa ei myönnetä automaattisesti, joten verovelvollisen on vaadittava veroilmoituksellaan poistoa. Verovelvollinen voi enimmäismäärien rajoissa päättää, kuinka suuren poiston hän haluaa tehdä. Poiston voi jättää myös tekemättä. Oikeuskäytännön mukaan tuloverolain mukaan verotettava verovelvollinen voi vaatia poistoa vähennettäväksi myös verotuksen päättymisen jälkeen oikaisuvaatimuksella, jos hän ei ole kirjanpitovelvollinen vuokraustoiminnastaan (KHO 2010:2). Poisto tehdään poistamattomasta hankintamenosta. Poiston tekeminen edellyttää aina verovelvollisen luotettavaa selvitystä siitä, mikä on rakennuksen hankintameno. Rakennuksen hankintameno määräytyy eri tavoin riippuen siitä, miten omaisuus on aikanaan saatu. Rakennuksen hankintameno pienenee vuosittain tehtyjen poistojen määrällä eikä poistoina vähennettyä osaa hankintamenosta voi vähentää enää luovutusvoittoa tai -tappiota laskettaessa. 3.9.3 Vastikkeellisesti hankitun rakennuksen poistot Kiinteistön hankintamenoa on myyjälle suoritettu kauppahinta. Vaihdossa saadun kiinteistön hankintamenoa on vaihdossa luovutetun omaisuuden vaihtohetken mukainen käypä arvo. Jos vaihdossa on maksettu välirahaa, myös maksettu väliraha on osa hankintamenoa. Jos vaihdossa on saatu välirahaa, omaisuuden hankintamenoa on vaihdossa luovutetun omaisuuden vaihtohetken mukainen käypä arvo vähennettynä saadulla välirahalla. Ostetun kiinteistön hankintameno on jaettava maapohjalle ja rakennukselle, koska kiinteistön maapohjan hankintamenosta ei voida tehdä poistoa. Myöskään esimerkiksi sähkö- ja vesiliittymistä ei voi tehdä poistoa lukuunottamatta siirto- ja palautuskelvottomia liittymiä. Rakennuksen hankintameno on kauppakirjassa mainittu osuus kokonaiskauppahinnasta, jos se on perusteltu ja vastaa käypien arvojen suhdetta. Jos rakennuksen hankintamenoa ei ole kauppakirjassa eritelty, rakennuksen osuus kauppahinnasta arvioidaan viime kädessä Verohallinnon ohjeen Kiinteistö- ja asuntovarallisuuden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa avulla. Monissa maissa omistetaan huoneisto kerrostalosta niin, että jokainen omistaja omistaa suoraan tietyn osan kiinteistöstä. Verovelvollisen on esitettävä selvitys hankintamenon jakautumisesta maapohjalle ja rakennukselle, jotta hän voisi saada poiston vähennyksenä. Selvitys voi olla saatavissa ostokauppakirjasta, myyjältä, kiinteistönvälittäjältä (esimerkiksi selvitys alueen keskimääräisestä maan hinnasta, jonka perusteella voidaan laskea maapohjan osuus kauppahinnasta) tai kiinteistön sijaintivaltion kiinteistö- tai varallisuusveropäätöksestä. Rakennuksen hankintamenoa ovat myös ostoon tai vaihtoon välittömästi liittyvät kustannukset, siltä osin kuin ne kohdistuvat rakennukseen. Näitä kustannuksia ovat esimerkiksi: ostajan maksama varainsiirtovero tai leimavero kirjausmaksu ja muut kirjauksesta aiheutuneet menot Maanmittauslaitokselle maksetut kiinteistön erottamiskulut ostajan maksamat välitys-, tarkastus-, arviointi- ja asianajopalkkiot kuljetus-, asennus-, puhdistus- ym

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat