← Suomi
    VERO-VH/8239/00.01.00/2024
    Suomi

    VERO-VH/8239/00.01.00/2024 — Suurten konsernien vähimmäisverotus - määritellyn tuloksen tai tappion sekä huomioitavien verojen kohdentaminen eri konserniyksiköiden välillä eräissä erityistilanteissa

    Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.

    Analysoi tämä laki tekoälyllä
    Suurten konsernien vähimmäisverotus - määritellyn tuloksen tai tappion sekä huomioitavien verojen kohdentaminen eri konserniyksiköiden välillä eräissä erityistilanteissa Syventävä vero-ohje Antopäivä 25.11.2025 Diaarinumero VH/8239/00.01.00/2024 Voimassaolo 25.11.2025 - Toistaiseksi Valtuutussäännös Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti Korvaa ohjeen – Tietoa ei saatavilla Tässä ohjeessa käsitellään suurten konsernien vähimmäisverosta annetun lain (1308/2023, vähimmäisverolaki) mukaista konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion sekä huomioitavien verojen kohdistamista eri konserniyksiköiden välillä eräissä erityistilanteissa. Ohjeessa käsiteltävät erityistilanteet liittyvät kiinteisiin toimipaikkoihin (luku 2), väliyhteisöihin (luku 3) sekä läpivirtaaviin yksiköihin ja hybridiyksiköihin (luku 4). Tätä ohjetta valmisteltaessa on otettu huomioon OECD:n julkaisema hallinnollinen ohjeistus kesäkuuhun 2024 asti. Hallituksen esityksen (HE 98/2024 vp) mukaan monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien maailmanlaajuisen vähimmäisverotason varmistamisesta unionissa annetun neuvoston direktiivin (EU) 2022/2523 kansallinen toimeenpano edellyttää OECD:n hallinnollisen ohjeistuksen kansallista toteuttamista myös siltä osin, kun toteutus edellyttää lakimuutoksia. Tämän vuoksi Verohallinto olettaa, että OECD:n julkaisema ohjeistus tullaan tarvittavilta osin viemään osaksi kansallista lainsäädäntöä. Siltä osin kuin julkaistua ohjeistusta ei ole vielä käsitelty lainvalmisteluaineistossa, on mahdollista, että ohjeen sisältöön ja hallinnollisen ohjeistuksen soveltamisajankohtaan tulee täsmennyksiä lainvalmisteluprosessin edetessä. Tätä ohjetta päivitetään tarvittaessa. Ohje liittyy laajempaan vähimmäisverolakia koskevaan Verohallinnon syventävien ohjeiden kokonaisuuteen. 1 Johdanto Vähimmäisverojärjestelmässä tosiasiallista veroastetta arvioidaan lainkäyttöaluekohtaisesti (ns. jurisdictional blending). Tosiasiallinen veroaste lasketaan lainkäyttöaluekohtaisesti kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden kirjanpidon lukujen perusteella. Kunkin konserniyksikön kirjanpidossa olevat tulot ja verot kohdistetaan lähtökohtaisesti sille lainkäyttöalueelle, jolla konserniyksikkö sijaitsee. Vähimmäisverolaskenta sisältää kuitenkin eräitä erityistilanteita, joissa tietyn konserniyksikön kirjanpidon tuloja tai huomioitavia veroja kohdennetaan eri konserniyksiköiden kesken. Tässä ohjeessa käsiteltävät erityistilanteet koskevat kiinteitä toimipaikkoja, väliyhteisöjä sekä läpivirtaavia yksiköitä ja hybridiyksiköitä. Konserniyksikön voitonjakoon liittyvien verojen kohdentamista jakavalle konserniyksikölle käsitellään sen sijaan Verohallinnon ohjeessa Suurten konsernien vähimmäisverotus - huomioitavat verot (luku 7.1). Ohjeessa tarkastellaan ainoastaan konserniyksiköiden määritellyn tuloksen tai tappion tai huomioitavien verojen kohdentamista edellä mainituissa tilanteissa. Ohje keskittyy Suomen verojärjestelmään soveltuviin säännöksiin. Konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskentaa, lainkäyttöalueelle laskettavan täydennysveron määrää sekä huomioitavien verojen määritelmää käsitellään seuraavissa Verohallinnon ohjeissa: Suurten konsernien vähimmäisverotus - määritelty tulos ja tappio (ohje valmisteilla) Suurten konsernien vähimmäisverotus - tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero (ohje valmisteilla) Suurten konsernien vähimmäisverotus - huomioitavat verot Lisäksi vähimmäisverolain keskeistä sisältöä yleisellä tasolla on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Suurten konsernien vähimmäisverotus . Tämä ohje perustuu vähimmäisverolain säätämistä koskeviin hallituksen esityksiin HE 77/2023 vp ja HE 98/2024 vp sekä OECD:n julkaisuihin Tax Challenges Arising from the Digitalisation of the Economy – Consolidated Commentary to the Global Anti-Base Erosion Model Rules (2023) (“kommentaari”) ja Tax Challenges Arising from the Digitalisation of the Economy – Administrative Guidance on the Global Anti-Base Erosion Model Rules (Pillar Two), June 2024 (“OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024”). 2 Kiinteät toimipaikat 2.1 Yleistä Vähimmäisverolaskennassa kiinteä toimipaikka muodostaa oman pääyksiköstään erillisen konserniyksikön. Kiinteälle toimipaikalle lasketaan sen kirjanpidon pohjalta erillinen, kiinteän toimipaikan sijaintipaikkaan kohdistettava määritelty tulos tai tappio. Vähimmäisverolaki sisältää erityiset säännökset siitä, miten kiinteän toimipaikan tulos tai tappio ja niihin liittyvät tilikauden oikaistut huomioitavat verot eriytetään pääyksikön tilinpäätöksestä. Näitä säännöksiä käsitellään tässä luvussa. 2.2 Määritelmiä 2.2.1 Kiinteä toimipaikka Vähimmäisverolain 1 luvun 18 §:n mukaan kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan: liikepaikkaa tai oletettua liikepaikkaa, joka sijaitsee lainkäyttöalueella ja jota kohdellaan kiinteänä toimipaikkana sovellettavan verosopimuksen mukaan edellyttäen, että sijaintilainkäyttöalue verottaa tällaiseen liikepaikkaan kuuluvaa tuloa taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tulo- ja varallisuusveroja koskevan malliverosopimuksen 7 artiklan tai vastaavan määräyksen perusteella; jos sovellettavaa verosopimusta ei ole, liikepaikkaa tai oletettua liikepaikkaa, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, joka verottaa tällaiseen liikepaikkaan kuuluvaa tuloa nettomääräisesti samaan tapaan kuin se verottaa kyseisellä lainkäyttöalueella verotuksellisesti asuvia; jos lainkäyttöalueella ei ole yritysverojärjestelmää, lainkäyttöalueella sijaitsevaa liikepaikkaa tai oletettua liikepaikkaa, jota kohdeltaisiin 1 kohdassa tarkoitetussa malliverosopimuksessa tarkoitettuna kiinteänä toimipaikkana, jos sen sijaintilainkäyttöalueella olisi ollut oikeus verottaa sitä malliverosopimuksen 7 artiklan mukaisesti; ja liikepaikkaa tai oletettua liikepaikkaa, jota ei ole jo kuvattu 1–3 kohdassa ja jonka kautta toisella lainkäyttöalueella sijaitsevan yksikön liiketoimintaa harjoitetaan, jos yksikön sijaintilainkäyttöalue vapauttaa tällaisen toiselta lainkäyttöalueelta saadun tulon verosta. 2.2.2 Pääyksikkö Vähimmäisverolain 1 luvun 41 §:n mukaan pääyksiköllä (Main Entity) tarkoitetaan yksikköä, joka sisällyttää tilinpäätökseensä kiinteän toimipaikan kirjanpidon tuloksen tai tappion. 2.3 Kiinteän toimipaikan määritelty tulos tai tappio 2.3.1 Kiinteän toimipaikan kirjanpidon tulos tai tappio Usein kiinteälle toimipaikalle laaditaan erillinen kirjanpito sen hallinnointia tai sen sijaintilainkäyttöalueen verotusta varten. Jos kiinteän toimipaikan toimintaa varten on laadittu erillinen kirjanpito, käytetään kirjanpidon osoittamaa tulosta tai tappiota kiinteän toimipaikan määritellyn tuloksen tai tappion laskennan pohjana vähimmäisverolain 3 luvun 20 §:n 1 momentin perusteella. Tällaisen kiinteän toimipaikan erilliskirjanpidon tulee kuitenkin olla laadittu joko hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti tai hyväksytyn tilinpäätösstandardin mukaisesti, jota on oikaistu olennaisten kilpailua vääristävien erojen poistamiseksi (kommentaari art. 3.4.1, kappale 189). Jos erillistä kirjanpitoa ei ole laadittu, katsotaan vähimmäisverolain 3 luvun 20 §:n 2 momentin perusteella kiinteän toimipaikan kirjanpidon tulokseksi tai tappioksi se määrä, jota olisi pidetty sen kirjanpidon tuloksena tai tappiona, jos yksikölle olisi laadittu erillinen kirjanpito käyttäen konsernin ylimmän emoyksikön tilinpäätösstandardia. Edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan, kun kyse on vähimmäisverolain 1 luvun 18 §:n 1–3 kohdassa tarkoitetuista kiinteistä toimipaikoista (ks. määritelmistä ohjeen luku 2.2). Vähimmäisverolain 1 luvun 18 §:n 4 kohdan mukaisen kiinteän toimipaikan kirjanpidon tulos on sen sijaan määrä, joka on pääyksikön lainkäyttöalueella vapautettua tuloa (vähimmäisverolaki 3 luku 21 § 3 mom.). 2.3.2 Kiinteän toimipaikan kirjanpidon tuloksen tai tappion oikaiseminen Koska kiinteä toimipaikka on verotuksellinen käsite, ei tulojen ja menojen kohdistamisesta kiinteälle toimipaikalle ole erillisiä kirjanpidollisia sääntöjä. (kommentaari art. 3.4.2, kappale 191) Tämän vuoksi kiinteän toimipaikan kirjanpidollista tulosta tulee aina oikaista siltä osin kuin kiinteän toimipaikan tuloksen laskennassa käytetyt kirjanpidolliset ratkaisut poikkeavat siitä, miten tulot ja menot kohdistetaan verotuksessa. Kiinteän toimipaikan kirjanpidon tuloksen oikaisua koskeva säännös on vähimmäisverolain 3 luvun 21 §:n 1 momentissa. Sen mukaan, jos konserniyksikkö on 1 luvun 18 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon tulosta tai tappiota oikaistaan siten, että siinä huomioidaan vain ne tulot ja kulut, jotka liittyvät kiinteään toimipaikkaan verosopimuksen tai lainkäyttöalueen lain mukaan riippumatta tulon veronalaisuudesta tai kulujen vähennyskelpoisuudesta kyseisellä lainkäyttöalueella. Verosopimuksen, tai verosopimuksettomissa tilanteissa kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueen verotuksen, kohdistamissäännöt näin ollen määrittelevät, mitkä tulot ja menot tulisi kohdentaa pääyksiköltä kiinteälle toimipaikalle kiinteän toimipaikan kirjanpidon tuloksen tai tappion laskentaa varten. Säännökseen sisältyvän ilmaisun ”riippumatta tulon veronalaisuudesta tai kulujen vähennyskelpoisuudesta kyseisellä lainkäyttöalueella” tarkoituksena on täsmentää, että vain kohdistamista koskevilla verosäännöksillä on asiassa merkitystä. Siten esimerkiksi sillä, ovatko kiinteälle toimipaikalle kohdistetut menot lopulta vähennyskelpoisia kiinteän toimipaikan verotettavan tulon laskennassa, ei ole merkitystä. (ks. kommentaari art. 3.4.2, kappale 192) Esimerkki 1. Kiinteän toimipaikan kirjanpitoon on kirjattu verosopimuksen perusteella kiinteälle toimipaikalle kohdistuvasta omaisuuserästä tehty 1000 euron suuruinen poisto. Kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueen verotuksessa kyseisestä omaisuuserästä tehdyn poiston suuruus on sen sijaan 700 euroa. Verosopimuksen perusteella kiinteälle toimipaikalle kohdistuu lisäksi 100 euroa edustuskuluja. Näitä ei ole kirjattu kiinteän toimipaikan erilliskirjanpitoon. Edustuskulut eivät ole kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueen verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Kiinteän toimipaikan kirjanpidon tuloksessa huomioitava poiston suuruus on kirjanpitoon merkitty 1000 euroa, koska verotuksen jaksotussäännöt eivät ole kiinteän toimipaikan tulon kohdistamista koskevia verosäännöksiä. Kiinteän toimipaikan kirjanpidon tuloksessa huomioitavien edustuskulujen määrä on taas 100 euroa, sillä kulut kohdistuvat verosopimuksen mukaan kiinteälle toimipaikalle. Merkitystä ei ole sillä, että kulut eivät ole vähennyskelpoisia kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueen verotuksessa. Jos kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueella ei ole lainkaan yritysverojärjestelmää, vähimmäisverolain 3 luvun 21 §:n 2 momentin perusteella kiinteälle toimipaikalle kohdistetaan ne tulot ja menot, joiden olisi katsottu kohdistuvan kiinteään toimipaikkaan OECD:n malliverosopimuksen 7 artiklan mukaisesti. 2.3.3 Kiinteän toimipaikan oikaistun kirjanpidon tuloksen tai tappion eriyttäminen pääyksikön kirjanpidon tuloksesta tai tappiosta Vähimmäisverolain 3 luvun 21 §:n 4 momentin perusteella kiinteän toimipaikan kirjanpidon tulosta tai tappiota ei oteta huomioon määritettäessä pääyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota. Kun kiinteän toimipaikan oikaistu kirjanpidon tulos on eriytetty pääyksikön kirjanpidon tuloksesta, kiinteälle toimipaikalle lasketaan tämän pohjalta määritelty tulos tai tappio vastaavalla tavalla kuin muillekin konserniyksiköille. Kiinteän toimipaikan ja pääyksikön kirjanpidon tulojen eriyttämistä koskevat kuitenkin vähimmäisverolain 3 luvun 21 §:n 5 ja 6 momenttien poikkeukset. Momentit koskevat niitä tilanteita, joissa pääyksikön sijaintilainkäyttöalue ei vapauta kiinteän toimipaikan tuloa verosta, vaan verottaa tulon osana pääyksikön tuloa ja poistaa kaksinkertaisen verotuksen hyvitysmenetelmällä. Näin on esimerkiksi Suomessa, jossa pääsääntöinen menetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen on hyvitysmenetelmä. Näissä tilanteissa kiinteän toimipaikan määritelty tappio otetaan huomioon pääyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskelmassa. Näitä tilanteita käsitellään tarkemmin ohjeen luvussa 2.6. 2.4 Tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentaminen kiinteälle toimipaikalle 2.4.1 Yleistä Vähimmäisverolain 4 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan kiinteälle toimipaikalle kohdennetaan huomioitavat verot, jotka sisältyvät konserniyksikön kirjanpitoon ja liittyvät kiinteän toimipaikan 3 luvussa tarkoitettuun määriteltyyn tulokseen tai tappioon. Toisin sanoen kiinteän toimipaikan määriteltyyn tulokseen liittyvät huomioitavat verot poistetaan pääyksikön oikaistuista huomioitavista veroista ja siirretään kiinteälle toimipaikalle. Kiinteälle toimipaikalle kohdennetut huomioitavat verot otetaan huomioon vain kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueen tosiasiallisen veroasteen laskennassa. Kiinteälle toimipaikalle kohdennettavat huomioitavat verot sisältävät kaikki pääyksikön kirjanpitoon sisällytetyt huomioitavat verot, jotka liittyvät kiinteän toimipaikan tuloihin. Nämä huomioitavat verot voidaan jakaa kahteen ryhmään: kiinteän toimipaikan tuloista suoritettuihin huomioitaviin veroihin muualla kuin pääyksikön lainkäyttöalueella sekä pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksessa muodostuneisiin huomioitaviin veroihin. Muualla kuin pääyksikön lainkäyttöalueella kiinteän toimipaikan tulosta suoritettavia huomioitavia veroja syntyy ensisijaisesti kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueen verotuksesta, mutta niitä voi muodostua myös jonkin kolmannen valtion verotuksesta. Esimerkiksi kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavista tuloista, kuten koroista tai rojalteista, on voitu periä lähdevero tulon lähdevaltiossa. Pääyksikön lainkäyttöalueella kiinteän toimipaikan huomioitavia veroja voi muodostua silloin, kun lainkäyttöalue poistaa kiinteän toimipaikan tuloon liittyvän kaksinkertaisen verotuksen hyvitysmenetelmällä. Hyvitysmenetelmässä pääyksikön lainkäyttöalue verottaa pääyksikön ulkomailta saaman tulon, mutta vähentää tästä tulosta suoritettavasta verosta ulkomaille suoritetun veron. Kiinteälle toimipaikalle kohdennettava osuus pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksessa muodostuneista huomioitavista veroista on se, joka jää jäljelle, kun kiinteälle toimipaikalle kohdistettavista pääyksikön lainkäyttöalueen veroista on vähennetty näihin veroihin kohdistuvat pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksessa hyvitetyt ulkomaille maksetut verot (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 50). Tässä luvussa käsitellään pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksesta muodostuneiden tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen (current tax) kohdentamista pääyksiköltä kiinteälle toimipaikalle. Kohdentamista käsitellään ensisijaisesti Suomen veronhyvityssääntöjen näkökulmasta. Laskennallisten verojen (deferred tax) kohdistamisesta ks. ohjeen luku 2.5. 2.4.2 Eri ulkomaantuloista suoritettujen verojen hyvittäminen Suomessa Suomessa kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annettu laki (18.12.1995/1552, menetelmälaki) sisältää menettelysäännökset kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta. Menetelmälakia sovelletaan verosopimustilanteissa verosopimuksen sallimissa rajoissa. Jos Suomella ei ole tuloverosopimusta lähdevaltion kanssa, sovelletaan ainoastaan menetelmälakia. Pääsääntöinen menetelmä Suomessa kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen on hyvitysmenetelmä. Pääyksikön ulkomailta saaduista tuloista perittyjen verojen hyvitettävä enimmäismäärä lasketaan Suomessa seuraavalla menetelmälain 4 §:n 3 momentissa säädetyllä laskentakaavalla: tulolähteen vero x verotettavat ulkomaantulot yhteensä tulolähteen verotettava tulo Menetelmälain laskentakaava johtaa siihen, että pääyksikön eri tuloista perittyjä veroja voidaan hyvittää toisiaan vastaan (ns. cross credit -tilanne). Tämä tarkoittaa, että ulkomaanvero voi tulla kokonaan hyvitettäväksi Suomessa, vaikka tietystä tulosta ulkomaahan maksetun veron määrä ylittäisi tästä tulosta Suomeen maksettavan veron määrän. Näin voi tapahtua, kun pääyksiköllä on muita laskennassa huomioon otettavia ulkomaantuloja, koska hyvityksen enimmäismäärän laskennassa kaikki ulkomaantulot lasketaan yhteen. Kiinteän toimipaikan Suomessa määrättyjen verojen osuuteen voi siten kohdistua kiinteän toimipaikan tuloista suoritettujen hyvityskelpoisten ulkomaanverojen lisäksi myös muista ulkomaantuloista, kuten esimerkiksi toisten kiinteiden toimipaikkojen tuloista, suoritettuja pääyksikön verotuksessa hyvityskelpoisia ulkomaanveroja. Esimerkki 2. Suomessa sijaitsevalla pääyksiköllä on kiinteä toimipaikka lainkäyttöalueella, jossa verokanta on 25 %. Kiinteän toimipaikan tulos on 100 000 euroa ja se on lainkäyttöalueellaan maksanut veroa 25 000 euroa. Suomen ja kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueen välinen verosopimus sallii yhtiön elinkeinotulojen verotuksen kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueella. Vaikka kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueen verokanta on Suomen 20 %:n yhteisöverokantaa korkeampi, vero voi tulla kokonaisuudessaan hyvitettäväksi Suomessa, jos pääyksiköllä on muita laskennassa huomioon otettavia ulkomaantuloja, koska hyvitys ei ole maakohtainen tai sidottu esimerkiksi tulotyyppiin. Ulkomaanverojen hyvittämisestä Suomessa yhteisöjen verotuksessa ks. tarkemmin Verohallinnon ohje Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen yhteisöjen verotuksessa . 2.4.3 Pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksesta muodostuneiden tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentaminen kiinteälle toimipaikalle OECD:n kommentaarin artiklan 4.3.2 kappaleet 52.1—52.33 (sisältyvät OECD:n kesäkuun 2024 soveltamisohjeiden lukuun 3.1) sisältävät yksityiskohtaista ohjeistusta tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentamisesta tilanteissa, joissa kiinteän toimipaikan tulo on verotettu osana pääyksikön muuta tuloa ja ulkomaille maksettuja veroja voidaan hyvittää paitsi samasta tulosta myös muusta ulkomaantulosta maksetusta verosta (cross-credit), kuten Suomessa. Kommentaarin ohjeistuksen mukaan verot kohdennetaan näissä tapauksissa seuraavan neliportaisen menetelmän avulla: Ensimmäisessä vaiheessa määritellään pääyksikön verotettavaan tuloon sisältyvien kiinteiden toimipaikkojen tulokset sekä pääyksikölle kuuluvien muiden ulkomailta saatujen tulojen määrät pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksessa. Kiinteiden toimipaikkojen tulokset saattavat erota niiden määritellyn tuloksen tai tappion määristä, koska huomioitavan veron kohdentamista varten kiinteän toimipaikan tulos määritellään pääyksikön lainkäyttöalueen verolakien perusteella. Toisessa vaiheessa määritellään se pääyksikön ulkomaantuloista suoritettujen tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen yhteissumma pääyksikön lainkäyttöalueella, joka jää jäljelle, kun summasta on vähennetty kaikki ulkomaantuloista suoritetut ja pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksessa hyvityskelpoiset ulkomaanverot. Mikäli hyvityskelpoisten ulkomaanverojen määrä on suurempi kuin ulkomaantuloista suoritettujen veron määrä pääyksikön lainkäyttöalueella, ei veroa kohdisteta lainkaan kiinteille toimipaikoille. Kolmannessa vaiheessa määritellään kohdentamisavain (allocation key) jokaiselle kiinteälle toimipaikalle sekä pääyksikölle. Neljännessä vaiheessa kiinteille toimipaikoille kohdistetaan toisessa vaiheessa laskettu ulkomaantuloista suoritettujen verojen yhteissumma kolmannessa vaiheessa määriteltyjen kohdentamisavaimien suhteessa. Huomioitavien verojen kohdentamista yllä mainitun neliportaisen menetelmän avulla käsitellään tarkemmin seuraavissa alaluvuissa 2.4.3.1–2.4.3.4. Menetelmää sovelletaan vain tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentamiseen. Laskennallisten verojen (deferred tax) kohdistamisesta ks. ohjeen luku 2.5. Tilikauden verotettavaan tuloihin perustuvien verojen kohdentamista kiinteille toimipaikoille on lisäksi käsitelty kommentaarin esimerkeissä 4.3.2-3–4.3.2.13 (sisältyvät OECD:n kesäkuun 2024 soveltamisohjeiden lukuun 3.2.3). 2.4.3.1 Pääyksikön verotettavaan tuloon sisältyvien kiinteiden toimipaikkojen tulosten sekä muiden ulkomaantulojen määrien määrittely Tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentamisen ensimmäisessä vaiheessa määritellään pääyksikön verotettavaan tuloon sisältyvien ulkomaantulojen määrät. Ulkomaantuloilla tarkoitetaan niitä pääyksikön veronalaisia tuloja, jotka ovat pääyksikön sijaintilainkäyttöalueella ulkomailta saatuja tuloja ulkomaanveron hyvityksen enimmäismäärän laskennassa. Ulkomaantulot sisältävät muun muassa kiinteiden toimipaikkojen tulot, mutta voivat sisältää myös muita ulkomaantuloja, kuten esimerkiksi osinkoja, korkoja ja rojalteja. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.2 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Verohallinnon näkemyksen mukaan Suomessa ulkomaantuloina tarkoitetaan kaikkia niitä pääyksikön veronalaisia vieraista valtioista saatuja tuloja, jotka otetaan huomioon menetelmälain 4 §:n mukaisen ulkomaanveron enimmäishyvityksen laskennassa. Kommentaarin mukaan ulkomaantulot ovat vähimmäisverolaskennassa nettomääräisiä. Ne sisältävät siten sekä tulot että menot. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.3 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Jos pääyksikön lainkäyttöalueen verolainsäädännön mukaan pääyksikön veronalaiseen tuloon sisältyvä kiinteän toimipaikan tulon nettomäärä määritetään pääyksikön verotusta varten, voidaan kommentaarin ohjeistuksen mukaisesti tätä nettomäärää käyttää myös vähimmäisverolaskennan ensimmäisessä vaiheessa määritettävänä kiinteän toimipaikan tuloksena. Sen sijaan, jos pääyksikön lainkäyttöalueen verolainsäädännössä ulkomaantulojen nettomäärä määritetään ainoastaan hyvitettävän ulkomaanveron enimmäismäärän laskentaa varten, kiinteälle toimipaikalle kohdennettavat menot otetaan vähimmäisverolaskennan ensimmäisessä vaiheessa huomioon kiinteän toimipaikan tuloksen laskennassa vähennyksinä vain, jos kyseiset menot otetaan huomioon myös määritettäessä kiinteän toimipaikan määriteltyä tulosta tai -tappiota. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappaleet 52.3, 52.11 ja 52.12 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Ks. myös luku 3.1 koskien kommentaarin artiklaa 4.3.2, kappaleet 12–13 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1)). Verohallinnon näkemyksen mukaan vähimmäisverolaskennan ensimmäisessä vaiheessa määritettävien kiinteiden toimipaikkojen tulokset sekä pääyksikölle kuuluvien muiden ulkomaantulojen määrät voidaan Suomessa lähtökohtaisesti määrittää niiden laskelmien perusteella, jotka verovelvollinen on laatinut ulkomaanveron hyvitystä varten Suomessa. Koska Suomessa kiinteän toimipaikan tulos lasketaan ainoastaan ulkomaanveron enimmäishyvityksen laskentaa varten, voidaan edellä mainitun kommentaarin ohjeistuksen mukaisesti laskennan ensimmäisessä vaiheessa kiinteän toimipaikan tuloista tehtävinä vähennyksinä ottaa kuitenkin huomioon vain ne menot ja korot, jotka on otettu huomioon myös kiinteän toimipaikan määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa vähimmäisverolaskennassa. Kommentaarin artiklan 4.3.2 kappaleet 52.6–52.10 (sisältyvät OECD:n kesäkuun 2024 soveltamisohjeiden lukuun 3.1) sisältävät lisäksi ohjeistusta eräistä erityistilanteista, joissa tietyt tulot tai suoritukset tulisi sisällyttää vähimmäisverolaskennan ensimmäisessä vaiheessa pääyksikön ulkomaantulojen määrään, vaikka niitä ei pidettäisi pääyksikön lainkäyttöalueen verojärjestelmässä ulkomaantuloina. Esimerkiksi pääyksikön ja kiinteän toimipaikan väliset maksut, joita ei huomioida pääyksikön lainkäyttöalueella ulkomaanveron hyvityksen enimmäismäärän laskennassa, tulisi kommentaarin mukaan sisällyttää vähimmäisverolaskennan ensimmäisessä vaiheessa kiinteän toimipaikan tulokseen, jos tällainen suoritus on huomioitu tulona tai menona kiinteän toimipaikan määritellyn tuloksen laskennassa (ks. tarkemmin kommentaari art. 4.3.2, kappaleet 52.8–52.9 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1)). 2.4.3.2 Kiinteille toimipaikoille kohdistettavien verojen yhteismäärän määrittely Tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentamisen toisessa vaiheessa määritellään kiinteille toimipaikoille kohdistettavan tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kokonaismäärä. Kohdistettavien verojen yhteismäärä saadaan kommentaarin artiklan 4.3.2 kappaleen 52.13 (sisältyy OECD:n kesäkuun 2024 soveltamisohjeiden lukuun 3.1) mukaan seuraavalla kaavalla: pääyksikön suorittama verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärä – pääyksikön suorittamat kotimaan verot, kun huomioon ei oteta ulkomaantuloja Menetelmälain mukaisesti ulkomaanverot hyvitetään Suomessa tulolähdekohtaisesti, minkä takia myös vähimmäisverolaskennan laskentakaavaa sovelletaan Suomessa tulolähdekohtaisesti. Pääyksikön suorittamalla verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärällä (”total current tax expense accrued by the Main Entity”) tarkoitetaan kommentaarin mukaan kaikkia pääyksikön lainkäyttöalueen tuloveroja, joihin pääyksikön lainkäyttöalueen veronhyvitysjärjestelmä soveltuu. Mukaan ei lueta pääyksikön ulkomaille suorittamia veroja (kuten esimerkiksi lähdeveroja) riippumatta siitä, ovatko ne hyvityskelpoisia kotimaan veroista. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.14 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Pääyksikön suorittamien verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärä saadaan, kun edellä mainituista pääyksikön lainkäyttöalueen tuloveroista vähennetään verovuonna hyvitettyjen ulkomaanverojen kokonaismäärä. Suomen veronhyvitysjärjestelmässä sovellettavat tuloverot ovat tulolähteen yhteisövero ja yhteisön yleisradiovero (ns. Yle-vero). Verosopimustilanteissa tulolähteen veroon luetaan myös yhteisön maksama Ahvenanmaan mediamaksu. Hyvitettyjen ulkomaanverojen kokonaismäärällä tarkoitetaan puolestaan menetelmälain ja verosopimuksen mukaan hyvitettyjä ulkomaanveroja. Verovuonna hyvitettyjen ulkomaanverojen kokonaismäärä voi Suomessa sisältää myös aiempina verovuosina käyttämättä jääneitä ulkomaanveron hyvityksiä, jotka ovat tulleet verovuonna hyvitetyksi. Verovuonna hyvitettyjä aiempina vuosina hyvittämättä jääneitä ulkomaanveroja käsitellään siten kohdistettavien verojen laskentakaavassa Verohallinnon näkemyksen mukaan samalla tavalla kuin verovuonna muodostuneita hyvityskelpoisia ulkomaanveroja. Esimerkki 3. Suomessa sijaitsevan pääyksikön elinkeinotoiminnan tulolähteen tulos on 100 000 euroa. Tästä määrättäväksi tulee 20 000 euroa yhteisöveroa ja 315 euroa yhteisön yleisradioveroa (ennen ulkomaanverojen hyvityksiä). Veroista on pääyksikön vaatimuksesta hyvitetty 6000 euroa verovuoden aikana muodostuneita ulkomaanveroja verotuksen toimittamisen yhteydessä. Lisäksi aiempina verovuosina hyvittämättä jääneitä ulkomaanveroja on hyvitetty 2000 euroa. Pääyksikön suorittama tulolähteen verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärä on siten 12 315 euroa (20 000 + 315 – 6000 – 2000). Pääyksikön suorittamilla kotimaan veroilla, kun huomioon ei oteta ulkomaantuloja , (”domestic tax liability without regard to any foreign source income”) tarkoitetaan kommentaarin mukaan sitä hypoteettista veron määrää, joka pääyksikön tuloksesta on suoritettu muista kuin ulkomaantuloista. Ulkomaantulot ovat laskennan ensimmäisessä vaiheessa määritellyt ulkomaantulot, jotka määritetään pääyksikön lainkäyttöalueen verolakien mukaan. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.18 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Verohallinto katsoo, että pääyksikön muiden kuin ulkomaantulojen määrä saadaan Suomessa, kun pääyksikön tulolähteen tuloksesta, josta on vähennetty edellisten verovuosien verotuksessa vahvistetut käyttämättömät tappiot, vähennetään pääyksikön tulolähteen ulkomaantulojen määrä. Jäljelle jäänyt määrä kuvastaa sitä osaa pääyksikön tulolähteen tuloksesta, joka on muodostunut sille muista kuin ulkomaantuloista. Verohallinnon näkemyksen mukaan laskennassa ulkomaantulojen määränä Suomessa sijaitsevan pääyksikön osalta voidaan lähtökohtaisesti pitää sitä nettotulojen määrä, joka otetaan huomioon pääyksikön ulkomaanveron hyvityksen enimmäismäärää laskettaessa verotettavina ulkomaantuloina menetelmälain 4 §:n nojalla. Esimerkki 4. Faktat ovat samat kuin esimerkissä 3. Pääyksikön ulkomaanveron enimmäishyvitystä varten laskettujen ulkomaantulojen yhteismäärä on verovuonna 40 000 euroa. Kun pääyksikön tulolähteen tuloksesta (100 000 euroa) vähennetään pääyksikön tulolähteen ulkomaantulojen määrä (40 000 euroa), saadaan pääyksikön muiden kuin ulkomaantulojen määräksi vähimmäisverolaskennassa 60 000 euroa (100 000 – 40 000). Kun pääyksikön lainkäyttöalue soveltaa progressiivisia verokantoja, kuten esimerkiksi soveltamalla tiettyä verokantaa tiettyyn kynnysarvoon asti ja sen jälkeen eri verokantaa tämän kynnyksen ylittäviin tuloihin, tulee kommentaarin mukaan suoritettujen kotimaan verojen yhteismäärä jakaa ulkomaantulojen ja muiden kuin ulkomaantulojen välille näiden tulojen suhteessa kunkin progressiivisen verokannan osalta. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.23 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Suomessa Yle-veroa sekä Ahvenanmaan mediamaksua maksetaan vain tiettyjen kynnysarvojen ylittäviltä osin ja veroa peritään vain tiettyyn tulon määrään asti. (Yle-veron sekä Ahvenanmaan mediamaksun laskentaperusteista ks. tarkemmin Verohallinnon syventävät ohjeet Yleisradiovero sekä Ahvenanmaan mediamaksu ). Verohallinto katsoo, että OECD:n ohjeistuksen mukaisesti Suomessa muista kuin ulkomaantuloista suoritettujen kotimaan verojen määrä saadaan kohdistamalla muille kuin ulkomaantuloille se osa yhtiön tulolähteen verovuodelta määrättävän yhteisöveron ja yhteisön yleisradioveron (tai Ahvenanmaan mediamaksun) yhteismäärästä, laskettuna ennen kuin kotimaan veroista on hyvitetty ulkomaanveroja, joka vastaa pääyksikön muiden kuin ulkomaantulojen osuutta koko yhtiön tulolähteen veronalaisesta tuloksesta. Esimerkki 5. Pääyksikön elinkeinotoiminnan tulolähteen tulos on aiempina verovuosina vahvistettujen tappioiden vähentämisen jälkeen 100 000 euroa. Tästä määrättäväksi tulee 20 000 euroa yhteisöveroa 20 %:n verokannalla ja 315 euroa yhteisön yleisradioveroa (ennen ulkomaanverojen hyvityksiä). Yhtiön ulkomaantulojen yhteismäärä on 30 000 euroa. Pääyksikön muiden kuin ulkomaantulojen määrä on 70 000 euroa (100 000 – 30 000). Pääyksikön suorittamat kotimaan verot, kun huomioon ei oteta ulkomaantuloja, ovat 14 220,50 euroa (70 000 / 100 000 x 20 315). Edellä esitettyjen vaiheiden jälkeen tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentamisen toisessa vaiheessa laskettava kiinteille toimipaikoille kohdistettavien verojen yhteismäärä saadaan, kun pääyksikön suorittamien verojen yhteismäärästä vähennetään pääyksikön suorittamat kotimaan verot, kun huomioon ei oteta ulkomaantuloja. Esimerkki 6. Faktat ovat samat kuin esimerkissä 5. Pääyksikön verotuksessa on hyvitetty ulkomaille maksettuja veroja yhteensä 4500 euroa. Pääyksikön suorittamien kotimaan verojen yhteismäärä on siten 15 815 euroa (20 315 – 4500). Kun tästä vähennetään pääyksikön suorittamat kotimaan verot, kun huomioon ei oteta ulkomaantuloja (14 220,50 euroa), saadaan 1594,50 euroa (15 815 – 14 220,50). Tämä on tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentamisen toisen vaiheen perusteella laskettava kiinteille toimipaikoille kohdistettavien kotimaan verojen yhteismäärä. Pääyksikön muiden kuin ulkomaantulojen määrä ei voi laskentakaavassa olla negatiivinen. Jos muiden kuin ulkomaantulojen määrä ei ole positiivinen, kaikki pääyksikön lainkäyttöalueellaan maksamat tilikauden verotettavaan tuloon perustuvat verot kohdistetaan laskennan kolmannessa ja neljännessä vaiheessa kiinteiden toimipaikkojen ja pääyksikölle kuuluvien muiden ulkomaantulojen välillä. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.22 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Esimerkki 7. Suomessa sijaitsevan pääyksikön verovuoden elinkeinotoiminnan tulolähteen verotettava tulo on 60 000 euroa ja tuloksesta on maksettu yhteisöveroa 12 000 euroa + yhteisön yleisradioveroa 175 euroa. Yhteensä veroja on siten määrätty 12 175 euroa. Pääyksiköllä ei ole muita ulkomaantuloja kuin kiinteiden toimipaikkojen tulot. Kiinteiden toimipaikkojen tulokset niiden sijaintilainkäyttöalueiden verotuksessa ovat samat kuin Suomen verolakien mukaan laskettuna. Kiinteiden toimipaikkojen huomioitavien verojen kohdentamisen ensimmäisessä vaiheessa lasketut tulokset ja niistä maksetut verot kiinteiden toimipaikkojen sijaintilainkäyttöalueilla ovat seuraavat: Lainkäyttöalue Ulkomaantulojen määrä (€) Maksetut verot (€) Veroaste A (kiinteä toimipaikka) 40 000 6000 15 % B (kiinteä toimipaikka) 30 000 3000 10 % Yhteensä 70 000 9000 ≈ 12,9 % Kiinteiden toimipaikkojen sijaintilainkäyttöalueille maksetut verot on hyvitetty kokonaisuudessaan pääyksikön verotuksessa. Kohdistettavien tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kaava on: pääyksikön suorittama verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärä – pääyksikön suorittamat kotimaan verot, kun huomioon ei oteta ulkomaantuloja Pääyksikön suorittamalla verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärällä tarkoitetaan Suomessa pääyksikön tulolähteen verovuodelta määrättävän yhteisöveron ja yhteisön yleisradioveron yhteismäärää vähennettynä menetelmälain perusteella verovuonna hyvitettyjen ulkomaanverojen määrällä. Tässä tapauksessa pääyksikön suorittamien verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärä on 12 175 – 9000 = 3175 euroa. Pääyksikön tulolähteen muiden kuin ulkomaantulojen määrä saadaan Suomessa, kun pääyksikön tulolähteen tuloksesta, josta on vähennetty edellisten verovuosien verotuksessa vahvistetut käyttämättömät tappiot, vähennetään pääyksikön tulolähteen ulkomaantulojen määrä. Tässä tapauksessa pääyksikön muiden kuin ulkomaantulojen määrä on 60 000 – (30 000 + 40 000) = -10 000 euroa. Koska muiden kuin ulkomaantulojen osuus on negatiivinen, koko 3175 euron suuruinen kotimaan verojen yhteismäärä kohdistuu ulkomaantuloihin eli tässä tapauksessa kiinteiden toimipaikkojen A ja B tuloihin. Tämä 3175 euroa kohdistetaan laskennan neljännessä vaiheessa kiinteiden toimipaikkojen välillä. Jos johonkin ulkomaiseen tuloerään kohdistuu menoja niin paljon, että nettotulo muodostuu tappiolliseksi, negatiivista nettotuloa ei vähennetä Suomessa menetelmälain mukaista enimmäishyvitystä laskettaessa muista verotettavista ulkomaantuloista. Siten tappiollinen tuloerä, kuten esimerkiksi kiinteän toimipaikan tappio, ei tule vähennetyksi ulkomaanveron enimmäishyvitystä laskettaessa verotettavien ulkomaantulojen yhteismäärästä. (ks. tarkemmin syventävä ohje Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen yhteisöjen verotuksessa ) Tällaista tappiollista ulkomaista tuloerää ei myöskään huomioida vähimmäisverolaskennan laskentakaavan ulkomaantulojen määrässä. Esimerkki 8. Suomessa sijaitsevan pääyksikön elinkeinotoiminnan tulolähteen tulos on 9500 euroa. Pääyksikön ulkomaantulojen yhteenlaskettu nettomäärä on 3500 euroa. Tähän sisältyy pääyksikön ulkomailla sijaitsevan kiinteän toimipaikan 500 euron suuruinen tappio. Pääyksikön kotimaisten tulojen määrä saadaan Suomessa, kun pääyksikön tulolähteen tuloksesta, josta on vähennetty edellisten verovuosien verotuksessa vahvistetut käyttämättömät tappiot, vähennetään pääyksikön tulolähteen ulkomaantulojen määrä. Ulkomaantuloilla tarkoitetaan niitä tuloja, jotka on otettu huomioon pääyksikön ulkomaanveron hyvityksen enimmäismäärää laskettaessa verotettavina ulkomaantuloina menetelmälain 4 §:n nojalla. Koska kiinteän toimipaikan tappiota (500 euroa) ei huomioida menetelmälain 4 §:n mukaisen laskentakaavan mukaisessa verotettavissa ulkomaantuloissa, on ulkomaantulojen määrä 4000 euroa. Näin ollen muiden kuin ulkomaantulojen yhteismäärä on tässä tapauksessa 9500 – 4000 = 5500 euroa. Kohdennettavien tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen määräksi tulee laskentakaavan perusteella saada aina suurempi luku kuin 0. Jos hypoteettinen pääyksikön muista kuin ulkomaantuloista suorittamien kotimaan verojen määrä ylittää pääyksikölle kertyneiden tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kokonaismäärän, kiinteille toimipaikoille ei kohdisteta veroa. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.22 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Mikäli ulkomaanveroja on hyvitetty Suomessa menetelmälain 4 §:n 1 momentin perusteella laskettuun enimmäishyvitysmäärään asti, johtaa laskentakaava siihen, ettei kiinteille toimipaikoille kohdisteta pääyksikön verotuksessa Suomessa muodostuneita huomioitavia veroja. Tämä johtuu siitä, että tällaisessa tilanteessa ulkomaanverot on hyvitetty kokonaisuudessaan ulkomaantuloista Suomessa suoritettavien verojen määrään asti. Esimerkki 9. Suomessa sijaitsevalla pääyksiköllä on kiinteät toimipaikat lainkäyttöalueilla A ja B. Pääyksiköllä ei ole muita ulkomaantuloja. Kiinteiden toimipaikkojen tulokset niiden sijaintilainkäyttöalueiden verotuksessa ovat samat kuin Suomen verolakien mukaan laskettuna. Kiinteiden toimipaikkojen huomioitavien verojen kohdentamisen ensimmäisessä vaiheessa lasketut tulokset ja niistä maksetut verot kiinteiden toimipaikkojen sijaintilainkäyttöalueilla ovat seuraavat: Lainkäyttöalue Ulkomaantulojen määrä (€) Maksetut verot (€) Veroaste A (kiinteä toimipaikka) 10 000 2 500 25 % B (kiinteä toimipaikka) 4 000 800 20 % Yhteensä 14 000 3 300 ≈ 23,6 % Yhteensä pääyksikön elinkeinotulolähteen verotettava tulo Suomessa on 100 000 euroa. Yhteisöveron määrä on 20 000 euroa sekä yhteisön yleisradioveron määrä on 315 euroa. Yhteensä veroja on siten määrätty (ennen kuin kotimaan veroista on hyvitetty ulkomaanveroja) 20 315 euroa. Menetelmälain 4 §:n mukainen laskentakaava on: tulolähteen vero x verotettavat ulkomaantulot yhteensä tulolähteen verotettava tulo Tässä tapauksessa menetelmälain laskentakaavan mukaisesti ulkomaanveron hyvityksen enimmäismääräksi muodostuu 20 315 x 14 000 / 100 000 = 2844,10 euroa. Ulkomaanveroista (3300 euroa) siten hyvitetään 2844,10 euroa. Toisen vaiheen laskentakaava on: pääyksikön suorittama verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärä – pääyksikön suorittamat kotimaan verot, kun huomioon ei oteta ulkomaantuloja Pääyksikön suorittamilla tulolähteen verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärällä tarkoitetaan Suomessa pääyksikön tulolähteen verovuodelta määrättävän yhteisöveron ja yhteisön yleisradioveron yhteismäärää vähennettynä menetelmälain perusteella verovuonna hyvitettyjen ulkomaanverojen kokonaismäärällä. Tässä tapauksessa pääyksikön suorittamien tulolähteen verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärä on 20 315 – 2844,10 = 17 470,90 euroa. Pääyksikön tulolähteen muiden kuin ulkomaantulojen määrä taas saadaan Suomessa, kun pääyksikön tulolähteen tuloksesta, josta on vähennetty edellisten verovuosien verotuksessa vahvistetut käyttämättömät tappiot, vähennetään pääyksikön tulolähteen ulkomaantulojen määrä. Ulkomaantuloilla tarkoitetaan niitä tuloja, jotka on otettu huomioon pääyksikön ulkomaanveron hyvityksen enimmäismäärää laskettaessa verotettavina ulkomaantuloina menetelmälain 4 §:n nojalla. Tässä tapauksessa pääyksikön muiden kuin ulkomaantulojen määrä on 100 000 – 14 000 = 86 000 euroa. Pääyksikön muista kuin ulkomaantuloista suorittamien verojen määrä saadaan Suomessa kohdistamalla kotimaan tuloille se osa yhtiön tulolähteen verovuodelta määrättävän yhteisöveron ja yhteisön yleisradioveron yhteismäärästä (ennen kuin kotimaan veroista on hyvitetty ulkomaanveroja), joka vastaa pääyksikön muiden kuin ulkomaantulojen osuutta koko yhtiön tulolähteen veronalaisesta tuloksesta. Tässä tapauksessa pääyksikön muista kuin ulkomaantuloista suorittamien kotimaan verojen määrä on 86 000 / 100 000 x 20 315 = 17 470,90 euroa. Tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentamisen toisessa vaiheessa laskettava kiinteille toimipaikoille kohdistettavien verojen yhteismäärä saadaan, kun pääyksikön suorittamien kotimaan verojen yhteismäärästä vähennetään pääyksikön suorittamat kotimaan verot, kun huomioon ei oteta ulkomaantuloja. Esimerkin tilanteessa sekä pääyksikön suorittama verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärä että pääyksikön suorittamien kotimaan verojen määrä, kun huomioon ei oteta ulkomaantuloja, ovat 17 470,90 euroa. Siten kiinteille toimipaikoille kohdistettavat verot ovat 17 470,90 – 17 470,90 = 0 euroa. Pääyksikön suorittamiin kotimaan veroihin ei lueta tilikauden verotettavaan tuloon perustuvia veroja, jotka liittyvät liiketoimen epävarmaan verokohteluun tai joiden ei odoteta tulevan suoritetuksi kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä. (kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.15 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Kommentaarissa on myös ohjeistettu, miten erilaiset veronhyvitykset vähimmäisverolaskennassa, kuten esimerkiksi ehdot täyttävä palautukseen oikeuttava veronhyvitys tai ehdot täyttävä siirtokelpoinen veronhyvitys, tulee huomioida kohdistettavien tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen laskentakaavassa. (ks. tarkemmin kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.16 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Jos jokin tulo tai meno on kommentaarin artiklan 4.3.2, kappaleissa 52.6–52.12 kuvatuissa erityistilanteissa otettu huomioon ulkomaantulojen määrässä laskennan ensimmäisessä vaiheessa, kyseinen tulo tai meno tulee poistaa myös pääyksikön hypoteettisesta muiden kuin ulkomaantulojen määrästä laskennan toisessa vaiheessa. (ks. tarkemmin kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.19 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) 2.4.3.3 Kohdentamisavaimien määrittely kohdistettavien verojen kohdentamista varten Tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentamisen kolmannessa vaiheessa määritellään jokaiselle kiinteälle toimipaikalle sekä pääyksikölle oma kohdentamisavain verojen kohdentamista varten. Kiinteän toimipaikan kohdentamisavain saadaan OECD:n 2024 soveltamisohjeiden kommentaarin (art. 4.3.2, kappale 52.24) mukaan seuraavalla kaavalla: pääyksikön kiinteän toimipaikan tulosta suorittamat verot pääyksikön lainkäyttöalueella – kiinteän toimipaikan tulosta suoritetut pääyksikön verotuksessa hyvityskelpoiset verot Pääyksikön kiinteän toimipaikan tulosta suorittamat verot (”Main Entity taxable income arising from the PE”) saadaan kertomalla ensimmäisessä vaiheessa määritelty kiinteän toimipaikan nettotulos soveltuvalla verokannalla. Soveltuvalla verokannalla tarkoitetaan kommentaarin mukaan sitä verokantaa, jota sovelletaan pääyksikön lainkäyttöalueella ja joka otetaan huomioon lainkäyttöalueen veronhyvitysjärjestelmässä. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.25 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Suomessa soveltuvalla verokannalla tarkoitetaan yhteisöveron ja yhteisön yleisradioveron tai Ahvenanmaan mediamaksun verokantoja. Suomessa Yle-veroa sekä Ahvenanmaan mediamaksua maksetaan vain tiettyjen kynnysarvojen ylittäviltä osin ja veroa peritään vain tiettyyn tulon määrään asti. Tämän vuoksi Verohallinnon näkemyksen mukaan kiinteän toimipaikan tulon määrästä suorittamien verojen määrä saadaan Suomessa kohdistamalla kiinteälle toimipaikalle se osa yhtiön tulolähteen verovuodelta määrättävän yhteisöveron ja yhteisön yleisradioveron tai yhteisön maksaman Ahvenanmaan mediamaksun yhteismäärästä, ennen kuin kotimaan veroista on hyvitetty ulkomaanveroja, joka vastaa kiinteän toimipaikan tulosta koko yhtiön tulolähteen veronalaisesta tuloksesta. Kiinteän toimipaikan tulosta suoritetuilla pääyksikön verotuksessa hyvityskelpoisilla veroilla (”creditable foreign taxes accrued with respect to the PE’s income”) tarkoitetaan kommentaarin mukaan kaikkia niitä kiinteän toimipaikan tulosta suoritettuja ulkomaanveroja, jotka ovat pääyksikön lainkäyttöalueen verolakien perusteella hyvityskelpoisia pääyksikön verotuksessa. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.26 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Suomessa pääyksikön verotuksessa hyvityskelpoisilla veroilla tarkoitetaan kaikkia kiinteän toimipaikan tulosta suoritettuja ulkomaanveroja, jotka voidaan menetelmälain tai soveltuvan verosopimuksen perusteella hyvittää Suomen verotuksessa. Käytännössä nämä hyvityskelpoiset verot muodostuvat yleensä kiinteän toimipaikan sijaintivaltion veroista. Kiinteän toimipaikan kohdentamisavain saadaan, kun kiinteän toimipaikan tulosta pääyksikön lainkäyttöalueella suorittamista veroista vähennetään kiinteän toimipaikan tuloista suoritetut hyvityskelpoiset ulkomaanverot. Mikäli tämän erotuksen lopputuloksena on negatiivinen luku, katsotaan kohdentamisavaimeksi verojen kohdentamisessa 0. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.26 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 3.1).) Esimerkki 10. Suomessa sijaitsevalla pääyksiköllä on kiinteät toimipaikat lainkäyttöalueilla A, B ja C. Pääyksiköllä ei ole muita ulkomaantuloja. Kiinteiden toimipaikkojen tulokset niiden sijaintilainkäyttöalueiden verotuksessa ovat samat kuin Suomen verolakien mukaan laskettuna. Kiinteiden toimipaikkojen huomioitavien verojen kohdentamisen ensimmäisessä vaiheessa lasketut tulokset ja niistä maksetut verot kiinteiden toimipaikkojen sijaintilainkäyttöalueilla ovat seuraavat: Lainkäyttöalue Ulkomaantulojen määrä (€) Maksetut verot (€) Veroaste A (kiinteä toimipaikka) 10 000 2 500 25 % B (kiinteä toimipaikka) 4 000 400 10 % C (kiinteä toimipaikka) 6 000 300 5 % Yhteensä 20 000 3 200 = 16 % Yhteensä pääyksikön tulolähteen verotettava tulo Suomessa on 100 000 euroa. Tästä 20 %:n yhteisöverokannalla laskettu yhteisövero on 20 000 euroa. Lisäksi yhtiölle määrättäväksi tulee 315 euroa yhteisön yleisradioveroa. Yhteensä veroja on määrätty 20 315 euroa. Lainkäyttöalueella A sijaitsevan kiinteä toimipaikan kohdentamisavain on 10 000 / 100 000 x 20 315 - 2 500 = - 468,50. Koska tulos on negatiivinen, on kohdentamisavain 0. Lainkäyttöalueella B sijaitsevan kiinteä toimipaikan kohdentamisavain on 4000 / 100 000 x 20 315 - 400 = 412,60. Lainkäyttöalueella C sijaitsevan kiinteä toimipaikan kohdentamisavain on 6000 / 100 000 x 20 315 - 300 = 918,90. Kun pääyksiköllä on muita ulkomaantuloja, jotka eivät kohdistu minkään kiinteän toimipaikan tuloon ja jotka on otettu huomioon ulkomaanveron hyvityksen laskennassa, tulee myös näille tuloerille laskea oma kohdentamisavaimensa. Muille ulkomaantuloille lasketaan yksi tuloille yhteinen kohdentamisavain, ns. pääyksikön kohdentamisavain. Pääyksikön kohdentamisavain saadaan kommentaarin artiklan 4.3.2 kappaleen 52.24 (sisältyy OECD:n kesäkuun 2024 soveltamisohjeiden lukuun 3.1) mukaan seuraavalla kaavalla: pääyksikön muista ulkomaantuloista suorittamat verot pääyksikön lainkäyttöalueella – muista ulkomaantulosta suoritettujen pääyksikön verotuksessa hyvityskelpoisten verojen määrä Pääyksikön muista ulkomaantuloista Suomessa maksettujen kotimaisten verojen määrä saadaan laskemalla ensiksi pääyksikölle kuuluvien muiden ulkomaantulojen ensimmäisessä vaiheessa määriteltyjen veronalaisten nettotulojen määrät yhteen. Tämän jälkeen näille tuloille kohdistetaan se osa yhtiön tulolähteen verovuodelta määrättävän yhteisöveron ja yhteisön yleisradioveron tai Ahvenanmaan mediamaksun yhteismäärästä, ennen kuin kotimaan veroista on hyvitetty ulkomaanveroja, joka vastaa tulojen osuutta koko yhtiön tulolähteen veronalaisesta tuloksesta. Tästä kotimaan verojen yhteismäärästä vähennetään tämän jälkeen tuloista lähdevaltioissa perittyjen hyvityskelpoisten verojen yhteismäärä. Esimerkki 11. Suomessa sijaitsevalla pääyksiköllä on kiinteät toimipaikat lainkäyttöalueilla A ja B. Lisäksi pääyksikkö on saanut rojaltia lainkäyttöalueelta C ja korkoja lainkäyttöalueelta D. Kiinteiden toimipaikkojen tulokset ovat niiden sijaintilainkäyttöalueiden verotuksessa samat kuin Suomen verolakien mukaan laskettuna. Rojalteihin ja korkoihin ei kohdistu menoja, jotka tulisi ottaa huomioon kohdistamisen ensimmäisessä vaiheessa. Huomioitavien verojen kohdentamisen ensimmäisessä vaiheessa lasketut pääyksikön kiinteiden toimipaikkojen tulokset, rojaltin ja koron nettomäärät sekä näihin liittyvät verot (kiinteiden toimipaikkojen sijaintilainkäyttöalueilla ja rojaltin lähdevaltiossa) ovat seuraavat: Lainkäyttöalue Ulkomaantulojen määrä (€) Maksetut verot (€) Veroaste A (kiinteä toimipaikka) 4000 1000 25 % B (kiinteä toimipaikka) 900 135 15 % C (rojalti) 300 15 5 % D (korko) 200 20 10 % Yhteensä 5400 1170 ≈ 21,7 Yhteensä pääyksikön elinkeinotulolähteen verotettava tulo Suomessa on 15 000 euroa ja yhteisöveron määrä (ennen ulkomaanveron hyvittämistä) 3000 euroa. Lainkäyttöalueella A sijaitsevan kiinteä toimipaikan kohdentamisavain on 4000/15 000 x 3000 - 1000 = - 200. Koska tulos on negatiivinen, on kohdentamisavain 0. Lainkäyttöalueella B sijaitsevan kiinteä toimipaikan kohdentamisavain on 900/15 000 x 3000 – 135 = 45. Pääyksikön kohdentamisavain on (300 + 200) / 15 000 x 3000 – (15 + 20) = 65. 2.4.3.4 Veron kohdistaminen kiinteille toimipaikoille kohdentamisavaimien perusteella Tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentamisen neljännessä vaiheessa kullekin kiinteälle toimipaikalle kohdistetaan sen kohdentamisavaimen suhteessa sille kuuluva osuus toisessa vaiheessa lasketusta pääyksikön ulkomaantuloista suorittamien verojen yhteismäärästä, josta on vähennetty kaikki ulkomaantuloista maksetut ja pääyksikön verotuksessa hyvitetyt ulkomaanverot. Kiinteälle toimipaikalle kohdistettavien verojen määrä saadaan kommentaarin artiklan 4.3.2 kappaleen 52.26 (sisältyy OECD:n kesäkuun 2024 soveltamisohjeiden lukuun 3.1) mukaan seuraavalla kaavalla: kohdistettavat verot x kiinteän toimipaikan kohdentamisavain kaikkien kohdentamisavainten yhteissumma Esimerkki 12. Suomessa sijaitseva pääyksiköllä on kiinteät toimipaikat lainkäyttöalueilla A ja B. Lisäksi pääyksikkö on saanut ulkomailta rojaltituloa lainkäyttöalueelta C. Kohdistamisen ensimmäinen vaihe Kiinteiden toimipaikkojen tulokset ovat niiden sijaintilainkäyttöalueiden verotuksessa samat kuin Suomen verolakien mukaan laskettuna. Rojaltiin ei kohdistu menoja, jotka tulisi ottaa huomioon kohdistamisen ensimmäisessä vaiheessa. Huomioitavien verojen kohdentamisen ensimmäisessä vaiheessa lasketut pääyksikön kiinteiden toimipaikkojen tulokset ja rojaltin nettomäärä sekä näihin liittyvät verot kiinteiden toimipaikkojen sijaintilainkäyttöalueilla ja rojaltin lähdevaltiossa ovat seuraavat: Lainkäyttöalue Ulkomaantulojen määrä (€) Maksetut verot (€) Veroaste A (kiinteä toimipaikka) 1000 250 25 % B (kiinteä toimipaikka) 450 67,50 15 % C (rojalti) 960 50 5 % Yhteensä 2410 367,50 ≈ 15,2 % Kohdistamisen toinen vaihe Yhteensä pääyksikön elinkeinotulolähteen verotettava tulo Suomessa on 100 000 euroa. Yhteisöveron määrä on 20 000 euroa sekä yhteisön yleisradioveron määrä on 315 euroa. Yhteensä veroja on siten määrätty (ennen kuin kotimaan veroista on hyvitetty ulkomaanveroja) 20 315 euroa. Menetelmälain 4 §:n mukainen laskentakaava on: tulolähteen vero x verotettavat ulkomaantulot yhteensä tulolähteen verotettava tulo Tässä tapauksessa menetelmälain laskentakaavan mukaisesti ulkomaanveron hyvityksen enimmäismääräksi muodostuu 20 315 x 2410 / 100 000 = 489,59 euroa. Kaikki ulkomaanverot siten hyvitetään pääyksikön verotuksessa. Tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen kohdentamisen toisessa vaiheessa määritellään kiinteille toimipaikoille kohdistettavan kotimaan veron kokonaismäärä. Tällä tarkoitetaan pääyksikön ulkomaantuloista suorittamien kotimaan tuloverojen määrää, joka jää maksettavaksi ulkomaille maksettujen verojen hyvittämisen jälkeen. Toisen vaiheen laskentakaava on: pääyksikön suorittama verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärä – pääyksikön suorittamat kotimaan verot, kun huomioon ei oteta ulkomaantuloja Pääyksikön suorittamilla tulolähteen verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärällä tarkoitetaan Suomessa pääyksikön tulolähteen verovuodelta määrättävän yhteisöveron ja yhteisön yleisradioveron yhteismäärää vähennettynä menetelmälain perusteella verovuonna hyvitettyjen ulkomaanverojen kokonaismäärällä. Tässä tapauksessa pääyksikön suorittamien tulolähteen verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärä on 20 315 – 367,50 = 19 947,50 euroa. Pääyksikön tulolähteen muiden kuin ulkomaantulojen määrä taas saadaan Suomessa, kun pääyksikön tulolähteen tuloksesta, josta on vähennetty edellisten verovuosien verotuksessa vahvistetut käyttämättömät tappiot, vähennetään pääyksikön tulolähteen ulkomaantulojen määrä. Ulkomaantuloilla tarkoitetaan niitä tuloja, jotka on otettu huomioon pääyksikön ulkomaanveron hyvityksen enimmäismäärää laskettaessa verotettavina ulkomaantuloina menetelmälain 4 §:n nojalla. Tässä tapauksessa pääyksikön tulolähteen muiden kuin ulkomaantulojen määrä on 100 000 – 2410 = 97 590 euroa. Pääyksikön muista kuin ulkomaantuloista suorittamien verojen määrä saadaan Suomessa kohdistamalla muille kuin ulkomaantuloille se osa yhtiön tulolähteen verovuodelta määrättävän yhteisöveron ja yhteisön yleisradioveron yhteismäärästä (ennen kuin kotimaan veroista on hyvitetty ulkomaanveroja), joka vastaa pääyksikön muiden kuin ulkomaantulojen osuutta koko yhtiön tulolähteen veronalaisesta tuloksesta. Tässä tapauksessa pääyksikön muista kuin ulkomaantuloista suorittamien kotimaan verojen määrä on 97 590 / 100 000 x 20 315 = 19 825,40 euroa. Huomioitavien verojen kohdentamisen toisen vaiheen laskentakaavan mukaiset kohdistettavat verot ovat siis 19 947,50 – 19 825,40 = 122,10 euroa. Kohdistamisen kolmas vaihe: Kiinteän toimipaikan kohdentamisavain saadaan seuraavalla kaavalla: pääyksikön kiinteän toimipaikan tulosta suorittamat verot pääyksikön lainkäyttöalueella – kiinteän toimipaikan tulosta suoritetut pääyksikön verotuksessa hyvityskelpoiset verot Suomessa kiinteän toimipaikan tulon määrästä suoritetut verot saadaan kohdistamalla kiinteälle toimipaikalle se osa yhtiön tulolähteen verovuodelta määrättävän yhteisöveron ja yhteisön yleisradioveron yhteismäärästä (ennen kuin kotimaan veroista on hyvitetty ulkomaanveroja), joka vastaa kiinteän toimipaikan tulosta koko yhtiön tulolähteen veronalaisesta tuloksesta. Tässä tapauksessa kiinteän toimipaikan tulon määrästä suoritetut verot pääyksikön lainkäyttöalueella ovat: Lainkäyttöalueella A sijaitseva kiinteä toimipaikka: 1000 / 100 000 x 20 315 = 203,15 euroa. Lainkäyttöalueella B sijaitseva kiinteän toimipaikka: 450 / 100 000 x 20 315 = 91,42 euroa. Pääyksikön muista tuloista suoritettujen kotimaisten verojen yhteismäärä lasketaan samalla tavalla kuin kiinteiden toimipaikkojen kohdalla. Tässä tapauksessa pääyksikön muiden ulkomaantulojen määrästä suoritetut verot pääyksikön lainkäyttöalueella ovat 960 / 100 000 x 20 315 = 195,02 euroa. Kiinteän toimipaikan sekä pääyksikön muista ulkomaantuloista suoritetuista veroista pääyksikön lainkäyttöalueella vähennetään lopuksi kaikki näihin tuloihin liittyvät hyvityskelpoiset ulkomaanverot. Kiinteiden toimipaikkojen ja pääyksikön ulkomaantulojen kohdentamisavaimet ovat siten seuraavat: Lainkäyttöalueella A sijaitsevan kiinteä toimipaikan kohdentamisavain on 203,15 – 250 = - 46,85. Koska tulos on negatiivinen, kohdentamisavain on 0. Lainkäyttöalueella B sijaitsevan kiinteä toimipaikan kohdentamisavain on 91,42 – 67,50 = 23,92. Pääyksikön kohdentamisavain on 195,02 – 50 = 145,02. Huomioitavien verojen kohdistamisen neljäs vaihe: Kiinteille toimipaikoille kohdistettavien huomioitavien verojen neljännen vaiheen laskentakaava on: kohdistettavat verot x kiinteän toimipaikan kohdentamisavain kaikkien kohdentamisavainten yhteissumma Kiinteälle toimipaikalle A ei kohdisteta lainkaan tilikauden verotettavaan tuloon perustuvaa veroa, koska sen kohdentamisavain on 0. Kiinteä toimipaikka B:lle kohdistettava tilikauden verotettavaan tuloon perustuvaa kotimaan veron määrä on: 122,10 x 23,92 / (23,92 + 145,02) = 17,29 euroa. Tämä osuus kiinteän toimipaikan suorittamista veroista pääyksikön lainkäyttöalueella kohdennetaan kiinteälle toimipaikalle. Pääyksikön ulkomaantuloihin kohdistuvan kotimaan veron määrä on: 122,10 x 145,02 / (23,92 + 145,02) = 104,81 euroa. Nämä verot ovat pääyksikölle kuuluvia veroja. Yleensä pääyksikön kirjanpitoon sisältyvät kiinteälle toimipaikalle kohdistettavat tilikauden verotettavaan tuloon perustuvat verot ovat kokonaisuudessaan vähimmäisverolaskennassa huomioitavia veroja. On kuitenkin mahdollista, että kiinteän toimipaikan tuloon sisältyy vähimmäisverolain 3 luvun 2 §:n mukaisia tuloja, jotka tulee oikaista kiinteän toimipaikan määritellyn tuloksen laskennassa ja joihin liittyvät verot on poistettava vähimmäisverolaskennasta vähimmäisverolain 4 luvun 4 §:n perusteella. Jos kiinteälle toimipaikalle kohdistettavat verot liittyvät tuloon, jota tulee oikaista määritellyn tulon laskennassa, ei näitä veroja huomioida pääyksikön tai kiinteän toimipaikan tilikauden oikaistuissa huomioitavissa veroissa. (ks. kommentaari art. 4.3.2, kappale 52.29) 2.5 Laskennallisten verojen kohdentaminen kiinteälle toimipaikalle 2.5.1 Yleistä Huomioitavien verojen kohdentamista koskeva sääntely soveltuu tilikauden verotettavaan tuloon perustuvien verojen (current tax) lisäksi myös laskennallisten verojen (deferred tax) kohdentamiseen eri konserniyksikköjen välillä. (ks. kommentaari art. 4.3.1, kappale 42) Pääyksikön kirjanpitoon sisältyvät kiinteän toimipaikan määriteltyyn tulokseen liittyvät tilikauden aikana muodostuneet laskennalliset verot kohdennetaan siten kiinteälle toimipaikalle vähimmäisverolain 4 luvun 16 §:n 1 momentin perusteella. Vähimmäisverolaskennassa kiinteän toimipaikan tuloksen laskennan pohjana käytetään lähtökohtaisesti sen oikaistua erilliskirjanpitoa. Kiinteän toimipaikan oikaistuissa huomioitavissa veroissa otetaan siten ensinnäkin huomioon kiinteän toimipaikan kirjanpitoon sisältyvät laskennalliset verot, jotka ovat muodostuneet kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueen verotuksesta. Siltä osin kuin näitä laskennallisia veroja on sisällytetty myös pääyksikön kirjanpitoon, tulee nämä laskennalliset verot poistaa pääyksikön oikaistuista huomioitavista veroista, jotta ne eivät tule huomioiduksi kahteen kertaan. Kun pääyksikön lainkäyttöalue poistaa kaksinkertaisen verotuksen hyvitysmenetelmällä, sekä pääyksikön lainkäyttöalue että kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalue verottavat kiinteän toimipaikan tuloa. Näin ollen kiinteän toimipaikan tuloon liittyviä laskennallisia veroja voi näissä tilanteissa muodostua kiinteän toimipaikan sijaintilainkäyttöalueen verotuksen lisäksi pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksesta. Vähimmäisverolaskennassa pääyksikön kirjanpitoon tai konsernitasolla pääyksikölle kirjatut pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksesta muodostuneet kiinteän toimipaikan määriteltyyn tuloon liittyvät laskennalliset verot tulee poistaa pääyksikön oikaistuista huomioitavista veroista ja kohdistaa kiinteälle toimipaikalle. Jos pääyksikön lainkäyttöalue poistaa kaksinkertaisen verotuksen vapautusmenetelmällä, ei pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksesta tulisi muodostua kiinteään toimipaikkaan liittyviä laskennallisia veroja. 2.5.2 Pääyksikön lainkäyttöalueen verotuksesta muodostuneiden laskennallisten verojen kohdentaminen kiinteälle toimipaikalle Laskennallisten verojen kohdentamisessa pääyksiköltä kiinteälle toimipaikalle noudatetaan OECD:n kommentaarin mukaan samoja periaatteita kuin kohdistettaessa laskennallisia veroja väliyhteisön omistavalta konserniyksiköltä väliyhteisölle. (ks. kommentaari art. 4.3.2(a), kappale 52.35 (sisältyy OECD:n soveltamisohjeet, kesäkuu 2024, luku 4.2).) Kommentaarin artiklan 4.4.1 kappaleet 71.4—71.17 (sisältyvät OECD:n kesäkuun 2024 soveltamisohjeiden lukuun 4.2) sisältävät yksityiskohtaista ohjeistusta laskennallisten verojen kohdentamisessa väliyhteisön omistavalta konserniyksiköltä väliyhteisölle hyvitysmenetelmätilanteissa. Kohdentaminen tapahtuu kommentaarin mukaan viisivaiheisen menetelmän perusteella. Kiinteiden toimipaikk

    Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.

    Aiheeseen liittyvät oppaat, UKK ja sopimuspohjat