VERO-VH/856/00.01.00/2026
Suomi
VERO-VH/856/00.01.00/2026 — Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille
Oikeudellista tietoa, ei oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa oleva teksti virallisesta lähteestä.
Analysoi tämä laki tekoälylläVerotusohje yleishyödyllisille yhteisöille
Syventävä vero-ohje
Antopäivä
13.3.2026
Versiohistoria
Diaarinumero
VH/856/00.01.00/2026
Voimassaolo
13.3.2026 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/5164/00.01.00/2024
Tässä ohjeessa käsitellään yhteisöjen, kuten yhdistysten ja säätiöiden, yleishyödyllisyyden ja tulojen veronalaisuuden arviointia tuloverotuksessa. Yleishyödyllisten yhteisöjen monialaisuuden ja harjoitettujen toimintojen monimuotoisuuden takia ohje ei ole kattava esitys yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta. Ohjeen tarkoituksena on selventää yleishyödyllisyyden ja elinkeinotoiminnan arviointia oikeuskäytännön ja esimerkkien kautta yleisimmissä yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevissa tilanteissa.
Ohjeen lukua 2.5.6 on päivitetty keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun KVL 2025/27 johdosta.
1 Yleishyödyllinen yhteisö
Tuloverolain (TVL) 22 §:n mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos
se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä
sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin
se ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Yhteisön säännöt ja toiminnan tosiasiallinen luonne
Kaikkien tuloverolain 22 §:ssä lueteltujen edellytysten tulee täyttyä yhtäaikaisesti, jotta yhteisöä voidaan pitää yleishyödyllisenä. Yleishyödyllisyys arvioidaan sekä sääntöjen että tosiasiallisen toiminnan perusteella. Tällöin sekä sääntöjen että tosiasiallisen toiminnan on täytettävä yleishyödyllisyyden edellytykset. Ratkaisu yleishyödyllisyydestä tehdään aina kokonaisarvioinnin perusteella.
Yleishyödyllisyysratkaisu on verovuosikohtainen ja koskee sitä verovuotta, jonka verotuksen toimittamisesta kulloinkin on kyse. Yhteisön täytyy toimia koko verovuoden ajan tuloverolaissa säädettyjen yleishyödyllisyyden edellytysten mukaisesti, jotta yhteisö voi olla verovuonna yleishyödyllinen.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä KHO 1980 T 6049 ja KHO 1976 T 34 yhteisöjen tosiasiallinen toiminta oli taloudellista, vastikkeellisten palveluiden tarjontaa, eikä se siten täyttänyt tuloverolain 22 §:n edellytyksiä. Koska sekä sääntöjen että tosiasiallisen toiminnan tulee täyttää yleishyödyllisyyden edellytykset, yhteisöjen ei katsottu olevan yleishyödyllisiä (ks. myös KHO 1997:37 ja KHO 1998:52, joissa vesi- ja viemärilaitoksia ei pidetty yleishyödyllisinä yhteisöinä).
KHO 1980 T 6049
Säätiön toiminta käsitti pääasiassa valtion lainoittamien asuntojen vuokraamista ja hallintaa. Vaikka toimintaa säätiön sääntöjen mukaan harjoitettiin yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisen asuntotuotannon edistämiseksi ja asunto-olojen parantamiseksi, se ei kuitenkaan ollut luonteeltaan yleishyödyllistä tulo- ja varallisuusverolain 13 §:n mielessä, eikä säätiötä näin ollen voitu pitää sanotussa lainkohdassa mainittuna yleishyödyllisenä yhteisönä. Verovuosi 1976.
KHO 1976 T 34
Yhdistyksen tarkoituksena oli sääntöjensä mukaan edistää sitä kristillistä toimintaa, jota paikallinen kaupunkilähetys, NNKY ja NMKY suorittivat. Sanottua tarkoitusta oli pidettävä yleishyödyllisenä ja aatteellisena. Yhdistys ei ollut verovuonna eikä kymmenenä edellisenä vuotena luovuttanut varoja välittömästi mainittuun tarkoitukseen vaan sen toiminta oli keskittynyt osakehuoneistojen ostamiseen ja edelleen vuokraamiseen. Koska yhdistys ei ollut näyttänyt, että se olisi verovuonna tosiasiallisesti harjoittanut yleishyödyllistä ja aatteellista toimintaa, oli se verovelvollinen sekä valtion että kunnallisverotuksessa. Verovuosi 1971.
Päätöksessä KHO 2018:133 yhtiön harjoittamaa vuokraustoimintaa ei pidetty yleishyödyllisenä toimintana, eikä yhtiötä voitu koulutustoiminnan siirron jälkeen pitää enää yleishyödyllisenä yhteisönä, koska sillä ei ollut siirron jälkeen omaa varsinaista yleishyödyllistä toimintaa.
KHO 2018:133
A Oy oli yhtiöjärjestykseensä merkityn toimialan mukaisesti pitänyt yllä toisen asteen oppilaitosta ja ammattikorkeakoulua. Yhtiöjärjestyksessä oli määrätty voitonjakokiellosta ja varojen kohtelusta yhtiön purkautuessa tavalla, joka tuki yleishyödyllisyysasemaa. A Oy:tä oli ennen verovuotta 2017 toimitetuissa tuloverotuksissa pidetty tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettuna yleishyödyllisenä yhteisönä.
B Oy:n oli tarkoitus jatkaa 1.1.2017 alkaen sitä lakisääteistä ja luvanvaraista koulutustoimintaa, jota A Oy ja E-säätiö olivat toisistaan erillään harjoittaneet ja johon A Oy:n omistamia kiinteistöjä oli osaltaan käytetty. A Oy ja E-säätiö olivat tehneet hakemuksen koulutuslupiensa lakkauttamisesta niin, että ne päättyisivät 31.12.2016. A Oy:n ja E-säätiön opetus- ja muun henkilökunnan oli tarkoitus siirtyä B Oy:n palvelukseen. Myös koulutustoiminnassa käytettävät laitteet ja kalustot oli tarkoitus siirtää B Oy:lle. A Oy:n käsityksen mukaan B Oy oli yleishyödyllinen yhteisö.
Koulutustoiminnan siirtämisen jälkeen A Oy:n toiminta käsittäisi koulukiinteistön vuokraamisen B Oy:lle tämän koulutustoimintaa varten, B Oy:n osakkeiden (50 prosenttia osakekannasta) ja F Oy:n osakkeiden (13 prosenttia osakekannasta) omistamisen sekä muiden varojen hallinnoimisen. Tarkoitus oli, että A Oy olisi sijoitustoimintansa tuotoilla kattanut kiinteistöjen vuokraamisesta aiheutuvia kuluja ja mahdollisella ylijäämällä rahoittanut investointeja.
A Oy:lle ei jäänyt koulutustoiminnan siirron jälkeen lainkaan omaa varsinaista yleishyödyllistä toimintaa. Yhtiötä ei voitu pitää tuloverotuksessa yleishyödyllisenä yhteisönä pelkästään sillä perusteella, että sen omistamia kiinteistöjä vuokrattaisiin mahdollisesti yleishyödyllisenä pidettävää toimintaa harjoittavan ja yhtiön puoliksi omistaman toisen osakeyhtiön käyttöön. Verovuosi 2017.
Tuloverolain 22 §:ssä on esimerkkiluettelo yleishyödyllisistä yhteisöistä. Luettelossa mainitaan maatalouskeskus, maatalous- ja maamiesseura, työväenyhdistys, työmarkkinajärjestö, nuoriso- tai urheiluseura, näihin rinnastettava vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuva harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävä yhdistys, puoluerekisteriin merkitty puolue sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistys. Pykälän mukaan yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen.
Maininta esimerkkiluettelossa ei automaattisesti tarkoita, että yhteisö olisi yleishyödyllinen. Siinäkin tapauksessa, että yhteisö on mainittu esimerkkiluettelossa, sääntöjen mukainen tarkoitus ja tosiasiallinen toiminta ovat yleishyödyllisyysarvioinnissa ratkaisevia. Toisaalta se, ettei yhteisöä ole mainittu esimerkkiluettelossa, ei estä sitä olemasta yleishyödyllinen. Arviointi tehdään yleisten yleishyödyllisyyden kriteerien perusteella samalla tavoin kuin muiden yhteisöjen osalta. Esimerkkiluettelo ei siten ole ratkaisua tehtäessä sitova.
Yhteisön käsite
Yleishyödyllinen yhteisö määritellään tuloverolain 22 §:ssä ja yhteisö tuloverolain 3 §:ssä. Tuloverolain 3 §:n mukaan yhteisöllä tarkoitetaan valtiota ja sen laitosta, hyvinvointialuetta ja hyvinvointiyhtymää, kuntaa ja kuntayhtymää, seurakuntaa tai muuta uskonnollista yhdyskuntaa, osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, erikoissijoitusrahastoa, yliopistoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta sekä ulkomaista kuolinpesää.
Yhteisetuudet, kuten yhteismetsät, tiekunnat, kalastuskunnat ja jakokunnat, eivät ole yhteisöjä. Näin ollen yhteisetuudet eivät voi olla tuloverolaissa tarkoitettuja yleishyödyllisiä yhteisöjä. Lisätietoa yhteisetuuksien verotuksesta saa ohjeesta Yhteisetuuksien tuloverotus. Sen sijaan kalastuslaissa (379/2015) tarkoitetut kalatalousalueet ovat yhteisöjä.
Rekisteröimätön yhdistys ei ole yhteisö, eikä se siksi voi olla verotuksessa tuloverolain 22 §:n mukainen yleishyödyllinen yhteisö. Rekisteröimätöntä yhdistystä pidetään verotuksessa yhtymänä, jonka tulo verotetaan sen osakkailla (TVL 15–16 §). Jos yhdistyksen tarkoituksena on kuitenkin rekisteröityä ja rekisteröinti on laitettu vireille ennen verovuoden päättymistä, voidaan tällaista rekisteröimätöntä yhdistystä pitää verotuksessa tuloverolain 3 ja 22 §:n tarkoittamana yhteisönä.
Päätöksessä KHO 1983 T 354 yhteisön sääntöjen mukainen ja tosiasiallinen toiminta vastasivat yleishyödyllisen yhteisön toimintaa, eikä yhdistystä pidetty yhtymänä, vaikka rekisteriin merkitseminen viivästyi ja tapahtui verovuotta seuraavana vuonna.
KHO 1983 T 354
Yhdistys oli perustettu ja sen säännöt oli hyväksytty ja toiminta aloitettu verovuonna. Yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin vasta verovuotta seuraavan vuoden syyskuussa. Yhdistyksen sääntöjen mukainen ja tosiasiallinen toiminta vastasivat asiakirjojen mukaan yleishyödyllisen yhteisön toimintaa. KHO katsoi, että yhdistystä ei ollut pidettävä tulo- ja varallisuusverolain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuna yhtymänä. Yhdistykseen ei voitu soveltaa tulo- ja varallisuusverolain 4 §:n 1 momenttia siten, että tulo- ja varallisuusverolain 13 §:n säännökset jätettiin ottamatta huomioon. Verovuosi 1978.
1.1 Toimiminen yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi
Yleishyödyllisen yhteisön toiminnan on oltava hyödyllistä ja yleistä. Arvioitaessa, toimiiko yhteisö yleiseksi hyväksi, on kysyttävä, mitä intressejä yhteisö edistää. Yhteisö ei voi olla yleishyödyllinen, jos sen toiminnan tarkoituksena on esimerkiksi varojen hankkiminen tai kulujen minimoiminen ja toiminnan henkilöpiiri on pieni ja suljettu.
1.1.1 Jäsenyritysten taloudellisen intressin edistäminen
Yhteisö ei toimi yleiseksi hyväksi silloin, kun toiminta palvelee ensisijaisesti yksityistaloudellisia intressejä. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyn toimialan markkinointi-, tiedotus- ja koulutusyhdistykset, joiden pääasiallisena toimintana on tukea jäsenyrityksiä. Tällainen toiminta katsotaan kokonaan elinkeinotoiminnaksi.
Päätöksissä KHO 1994 B 504 ja KHO 1983 T 5984 yhdistysten toiminta edisti lähinnä niiden jäsenyritysten taloudellisia intressejä. Yhdistysten ei katsottu olevan yleishyödyllisiä.
KHO 1994 B 504
Yhdistyksen tarkoituksena on sääntöjen mukaan saattaa toiminta-alueellaan varsinaista taksiliikennettä tai muuta ammattimaista henkilötilausliikennettä muilla kuin linja-autoilla harjoittavat henkilöt ja oikeuskelpoiset yhteisöt läheiseen yhteistoimintaan keskenään, valvoa jäsentensä ammatillisia ja sivistyksellisiä etuja, toimia hyödyllisten uudistusten aikaansaamiseksi autoliikenteen alalla, kehittää hyvää ja toverillista yhteisymmärrystä jäsentensä keskuudessa ja estää heidän keskinäistä epälojaalia kilpailuaan. Tarkoitusperiään yhdistys toteutti järjestämällä neuvottelu- ja valistustilaisuuksia sekä illanviettoja, tekemällä toiminta-alueensa viranomaisille esityksiä ja antamalla lausuntoja paikkakunnan liikennettä ja erityisesti ammattimaista taksiliikennettä koskevissa asioissa sekä tekemällä esityksiä ja antamalla lausuntoja alan valtakunnalliselle liitolle liikennettä ja jäseniä koskevissa asioissa. Yhdistyksen toiminta rahoitettiin jäsenmaksutuloilla sekä kuljettajakurssien järjestämisestä, lehden julkaisemisesta, taksitarkastajatoiminnasta, takalasimainonnasta ja ajopäiväkirjojen ja tilikirjojen välittämisestä saaduilla tuloilla. Yhdistyksen tuloja käytettiin paitsi varsinaisen toiminnan aiheuttamiin kuluihin yhdistyksen aikaisemmin harjoittamasta liiketoiminnasta aiheutuneiden takausvastuiden suorittamiseen. Yhdistyksen katsottiin tosiasiallisen toimintansa perusteella ensisijaisesti pyrkivän järjestämään ja kehittämään jäseninään olevien taksiautoilijoiden elinkeinotoimintaa, minkä vuoksi yhdistystä ei pidetty yleishyödyllisenä yhteisönä. Äänestys 4-3. Ennakkotieto. Verovuodet 1993 ja 1994.
KHO 1983 T 5984
Yhdistyksen sääntöjen mukaisena tarkoituksena oli toimia lääkärikeskusten ja muiden lääkärien yksityisten vastaanottoyhtiöiden yhdyssiteenä, valvoa ja edistää niiden yhteisiä aatteellisia ja yhteiskunnallisia etuja ja pyrkimyksiä sekä edistää avohoitopalvelusten kehittämistä ja turvata potilaalle mahdollisuus saada yksityislääkärien tutkimusta ja hoitoa sekä yhteiskunnan edun mukaisesti turvata lääkärinammatin vapaus. Sääntöjensä mukaan yhdistys toteutti tarkoitustaan järjestämällä neuvottelu- ja neuvontatilaisuuksia, harjoittamalla tiedotus- ja valistustoimintaa, suorittamalla avohoitoon liittyvää tutkimustoimintaa, edustamalla jäseniään, tekemällä esityksiä ja antamalla lausuntoja jäseniään koskevissa asioissa sekä suorittamalla jäsenten lukuun alan erikoistehtäviä. Yhdistys oli verovuoden toimintakertomuksensa mukaan muun toimintansa ohella valmistellut ja antanut jäsenilleen erilaisia sopimus- ja hintasuosituksia, kehittänyt yhteishankintajärjestelmää, järjestänyt työterveyspalveluja koskevan mainoskampanjan ja hoitanut jäsentensä veroasioita. Ottaen huomioon, että yhdistyksen tämä toiminta oli luonteeltaan lähinnä sen jäsenten harjoittaman taloudellisen toiminnan välitöntä edistämistä ja käsitti olennaisen osan yhdistyksen verovuoden toiminnasta KHO katsoi, ettei yhdistys ollut toiminut yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi, jonka vuoksi sitä ei ollut pidettävä verovuodelta toimitetussa verotuksessa tulo- ja varallisuusverolain 13 §:ssä tarkoitettuna yleishyödyllisenä yhteisönä. Verovuosi 1978.
1.1.2 Muita kuin taloudellisia etuja palveleva edunvalvonta
Laajemmin kotimaista talouselämää ja muita kuin taloudellisia etuja palveleva toiminta voidaan toiminnan aatteellisuuden ja kansantaloudellisen hyödyn vuoksi katsoa yleishyödylliseksi. Samoin yhteisö voi olla yleishyödyllinen, jos kyse on yleisemmästä edunvalvonnasta, eikä toiminta aiheuta kilpailuhaittaa elinkeinonharjoittajille.
Päätöksissä KHO 1984 II 504 ja KHO 1985 II 503 yhdistysten toiminnassa oli kysymys tiettyjen toimialojen laaja-alaisesta ja muita kuin taloudellisia etuja palvelevasta edunvalvonnasta. Yhdistysten katsottiin toimivan yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi. Yhdistykset olivat yleishyödyllisiä yhteisöjä.
KHO 1984 II 504
Yhdistys oli sääntöjensä mukaan siihen liittyneiden ATK-alalla tai sitä läheisesti sivuavien alojen piirissä toimivien yhdistysten keskuselin. Sen tarkoitus oli tukea jäsenten yhteisiä pyrkimyksiä sekä edistää automaattisen tietojenkäsittelyn mahdollisimman tehokasta hyväksikäyttöä. Yhdistyksen tarkoitus ei ollut toiminnallaan tuottaa siihen osallisille voittoa eikä välitöntä taloudellista ansiota. Yhdistyksellä oli julkaisu-, koulutus-, tutkimus- ja standardointitoimintaa. Yhdistyksen katsottiin toimivan yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa ja henkisessä mielessä siten kuin tulo- ja varallisuusverolain 13 §:ssä tarkoitetaan. Verovuosi 1977.
KHO 1985 II 503
Yhdistyksen tarkoituksena oli toimia yhdyssiteenä kotimaisten väri- ja lakkatehtaiden kesken, edustaa jäseniään ulospäin sekä valvoa ja edistää niiden yhteisiä etuja, ei kuitenkaan työnantajien ja työntekijöiden välisiä suhteita koskevissa kysymyksissä. Siihen voivat liittyä Suomessa väri-, lakka- ja lahonestoaineiden sekä pigmenttien valmistusta harjoittavat yksityiset henkilöt ja kotimaiset oikeuskelpoiset yhteisöt, jotka yhdistyksen hallitus harkintansa mukaan hyväksyy yhdistyksen jäseniksi. Yhdistys neuvotteli viranomaisten sekä teollisuuden ja kaupan keskusjärjestöjen kanssa sekä järjesti neuvottelu- ja esitelmätilaisuuksia, toimitti jäsenistölleen koti- ja ulkomaista lainsäädäntöä ja viranomaispäätöksiä sisältäviä koonteita ja tiedotteita sekä harjoitti vähittäiskauppaan ja kuluttajiin suunnattua tiedotustoimintaa, antoi lausuntoja sekä osallistui alan standardien kehittelyyn. Yhdistyksen toiminnan ei katsottu kohdistuneen vain rajoitettuihin henkilöpiireihin tai palvelevan pääasiassa yksityistaloudellisia tarkoitusperiä, vaan se katsottiin tulo- ja varallisuusverolain 13 §:ssä tarkoitetuksi yleishyödylliseksi yhteisöksi. Verovuosi 1980.
1.1.3 Elinkeinotoiminnan tai muun kuin yleishyödyllisen toiminnan vaikutus yleishyödyllisyyteen
TVL 22 §:n mukaan yleishyödyllisen yhteisön tulee toimia yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi. Yleishyödyllinen yhteisö voi kuitenkin harjoittaa myös muuta kuin yleishyödyllistä toimintaa. Tämä muu toiminta voi olla esimerkiksi elinkeinotoimintaa. Jos jotakin toimintaa pidetään elinkeinotoimintana, ei tällaista toimintaa voida pitää yleishyödyllisenä toimintana.
Jos yhteisön harjoittama yleishyödyllinen toiminta on jäänyt vähäiseksi suhteessa harjoitettuun muuhun toimintaan, ei yhteisöä voida pääsääntöisesti pitää yleishyödyllisenä yhteisönä. Laajamittaisen ja itsenäisen elinkeinotoiminnan tai muun kuin yleishyödyllisen toiminnan harjoittaminen voi siten johtaa yleishyödyllisyysstatuksen menettämiseen. Elinkeinotoiminnan tai muun kuin yleishyödyllisen toiminnan harjoittamisen vaikutusta yhteisön yleishyödyllisyyteen arvioidaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti ja kokonaisharkintaan perustuen.
Esimerkki 1:
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää retkeilyharrastusta. Yhdistyksellä on kuitenkin vain vähäisessä määrin retkeilyyn liittyvää toimintaa yhdistyksen toiminnan muodostuessa lähes yksinomaan rakennusliike- ja perustajaurakointitoiminnasta, jota harjoitetaan elinkeinotoiminnan ehdoin. Yhdistyksen varsinaisen yleishyödyllisen toiminnan jäätyä vähäiseksi yhdistyksen yleishyödylliseen tarkoitukseen liittymättömän elinkeinotoiminnan harjoittamisen johdosta, ei yhdistystä pidetä yleishyödyllisenä yhteisönä.
Esimerkki 2:
Yhdistyksen tarkoituksena on vahvistaa ikääntyneiden elinoloja ja jaksamista. Yhdistyksen toiminta muodostuu lähes yksinomaan asunto-osakkeiden vuokraustoiminnasta vapailla markkinoilla. Asuntoja tarjotaan kaikille halukkaille ja vuokrat vastaavat yleistä käypää vuokratasoa. Asuntojen vuokraustoimintaa ei pidetä yhdistyksen yleishyödyllisenä toimintana. Yhdistys on järjestänyt vuosittain vain yksittäisen keskustelutilaisuuden vanhusväestöä koskevista asioista. Yhdistyksen varsinaisen yleishyödyllisen toiminnan jäätyä vähäiseksi yhdistyksen harjoittaman yleishyödylliseen tarkoitukseensa liittymättömän muun toiminnan harjoittamisen johdosta, ei yhdistystä pidetä yleishyödyllisenä yhteisönä.
Esimerkki 3:
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää liikunnan harrastamista. Yhdistyksellä on laajaa ja avointa junioreiden ja aikuisten harrastusurheilutoimintaa. Toimintaa rahoitetaan pääasiallisesti jäsenmaksuin sekä tuloverolain 23.3 §:ssä mainituista tilaisuuksista, kuten urheilukilpailuista ja myyjäisistä saatavilla tuloilla. Urheiluseuralla on lisäksi pieni kioski kaupungin torilla. Kioskitoiminnan tuotot ovat vähäiset suhteessa urheiluseuran muusta toiminnasta saamiin tuottoihin. Kioskitoiminnan harjoittaminen ei liity urheiluseuran varsinaisen yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen, mutta koska kioskitoiminta on suhteessa vähäistä verrattuna varsinaiseen yleishyödylliseen toimintaan, pidetään urheiluseuraa yleishyödyllisenä yhteisönä. Kioskitoimintaa pidetään yhdistyksen veronalaisena elinkeinotoimintana.
Päätöksessä KHO 1973 T 425 keinosiemennysyhdistyksen harjoittama keinosiemennystoiminta oli elinkeinotoimintaa, eikä yhdistyksen siten katsottu olevan yleishyödyllinen yhteisö. Myöskään se seikka, että yhdistys harjoitti mainitun elinkeinotoiminnan rinnalla vähäistä yleishyödyllistä toimintaa, ei tehnyt yhdistyksestä yleishyödyllistä.
KHO 1973 T 425
Keinosiemennysyhdistyksen keinosiemennystoiminnan katsottiin, erityisesti sen laajuuteen nähden ja sen välittömän merkityksen vuoksi, mikä sillä oli yhdistyksen jäsenten karjataloudelle, olevan luonteeltaan liiketoimintaa. Kun yhdistyksen yleishyödyllisenä tai aatteellisena pidettävä toiminta oli mainitun liiketoiminnan rinnalla jäänyt vähäiseksi, yhdistystä ei voitu pitää sellaisena yleishyödyllisenä yhteisönä, joka TOL 10 § 1 momentin 4 kohdan mukaan on vapaa valtiolle suoritettavasta verosta, eikä myöskään sellaisena aatteellisena yhteisönä, joka KKUNA 53 § 1 mom. 2 kohdan mukaan on verovelvollinen kunnalle vain kiinteistö- ja liiketuloista.
Päätöksessä KHO 1991 B 517 osakeyhtiö harjoitti laajamittaista raviurheilutoimintaa. Vaikka osakeyhtiön tarkoituksena ei ollut tuottaa sen osakkeenomistajille taloudellista etua, yhtiön harjoittama toiminta oli elinkeinotoimintaa. Kysymyksessä ei ollut yleishyödyllinen yhteisö.
KHO 1991 B 517
Osakeyhtiön tarkoituksena oli kenellekään osakkeenomistajalle taloudellista hyötyä tuottamatta ja osinkoa jakamatta järjestää ravi- ja ratsastuskilpailuja, hevosnäyttelyjä ja muita raviurheiluun liittyviä tilaisuuksia, hallita X:n kaupungin alueella ravirataa, rakentaa, omistaa ja hallita rakennelmia ja rakennuksia sekä vuokrata niitä hevostaloutta ja raviurheilua edistäville järjestöille. Yhtiön suurimmat osakkeenomistajat olivat X:n kaupunki ja maalaiskunta, ko. läänin maatalouskeskus, minkä lisäksi yhtiön osakkeita omistivat muun muassa useat yhdistysmuotoiset hevosystäväinseurat sekä yksityiset henkilöt ja liiketoimintaa harjoittavat osakeyhtiöt. Yhtiön liikevaihto puheena olevalta tilikaudelta oli n. 6,6 mmk, josta määrästä n. 3,4 mmk oli totalisaattorituloja, n. 1,2 mmk ravintolatuloja, n. 0,8 mmk pääsymaksutuloja ja n. 0.2 mmk tuloja ohjelmien myynnistä. Yhtiötä ei pidetty yleishyödyllisenä yhteisönä. Äänestys 4-1. Verovuosi 1988.
Päätöksessä KHO 2013:200 taloudellisesti merkittävää adressivälitystä harjoittavaa säätiötä ei pidetty yleishyödyllisenä yhteisönä, vaikka se jakoi laajahkosti apurahoja yleishyödylliseen tarkoitukseen. Säätiö harjoitti elinkeinotoimintana pidettävää adressinvälitystä tiiviinä osana laajempaa konsernin toimintaa. Säätiön elinkeinotoiminnan katsottiin olevan sekä absoluuttiselta laajuudeltaan että suhteessa muuhun tulonhankintaan ja varojen käyttöön niin mittavaa, ettei säätiötä voitu pitää yleishyödyllisenä yhteisönä.
Läheisesti yleishyödylliseen tarkoitukseen liittyvä toiminta
Jos yhteisön yleishyödyllinen toiminta on jäänyt vähäiseksi sellaisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan johdosta, joka liittyy läheisesti yhteisön tarkoitusta toteuttavaan yleishyödylliseen toimintaan, voidaan yhteisöä tästä huolimatta pitää yleishyödyllisenä yhteisönä. Riittävä yleishyödyllinen toiminta on tällaisissa tilanteissa yleensä vakiintunutta yhteisön itse järjestämää toimintaa, joka toteutetaan muita kuin yhteisön elinkeinotoiminnan piirissä olevia asiakkaita varten. Yleishyödyllinen toiminta sisältää usein esimerkiksi kilpailu- ja harrastustoimintaa, edunvalvontaa, tiedottamista, kouluttamista sekä vertaistuki- ja tutkimustoimintaa.
Esimerkki 4:
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää golfin harrastamista. Yhdistyksen jäsenyys on kaikille avoin. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää harjoituksia, koulutusta, kilpailuja sekä luentotilaisuuksia. Yhdistyksellä on sekä juniori-, harrastus- että kilpailutoimintaa. Yhdistys ylläpitää myös golfkenttää ja kerää kentän käyttöön sekä pelaamiseen liittyviä maksuja jäseniltään sekä muilta kenttää käyttäviltä. Golfkenttätoiminta muodostaa huomattavan osan yhdistyksen toiminnasta tavanomaisen yleishyödyllisen urheiluseuratoiminnan ollessa vähäisempää. Yhdistyksen harjoittamaa golfkenttä- ja pelitoimintaa pidetään yhdistyksen veronalaisena elinkeinotoimintana. Koska harjoitettu laajamittainen elinkeinotoiminta kuitenkin liittyy läheisesti yhdistyksen yleishyödyllisenä pidettävän tarkoituksen toteuttamiseen ja yhdistyksellä on myös varsinaista yleishyödyllistä urheiluseuratoimintaa, voidaan yhdistystä pitää yleishyödyllisenä laajasta elinkeinotoiminnan harjoittamisesta huolimatta.
Esimerkki 5
:
Sosiaalialalla toimivan yhdistyksen tarkoituksena on estää ihmisten yhteiskunnasta syrjäytymistä eri keinoin. Yhdistyksellä on vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin ylläpidettävää ilmaispalveluna tarjottavaa vertaistuki- ja sosiaalitoimintaa. Lisäksi yhdistys myy kunnalle sosiaalialan tuotteistettuja palveluita elinkeinotoiminnan ehdoin samalla tavoin kuin alalla toimivat yritykset. Tämä toiminta muodostaa suurimman osan yhdistyksen toiminnasta. Koska harjoitettu laajamittainen elinkeinotoiminta kuitenkin liittyy läheisesti yhdistyksen yleishyödyllisenä pidettävän tarkoituksen toteuttamiseen, voidaan yhdistystä pitää yleishyödyllisenä laajasta elinkeinotoiminnan harjoittamisesta huolimatta. Kunnalle tapahtuvaa palvelunmyyntitoimintaa pidetään yhdistyksen veronalaisena elinkeinotoimintana.
Yhteisöä ei voida pitää yleishyödyllisenä yhteisönä pelkästään säännöissä mainitun sinänsä yleishyödyllisen toiminta-ajatuksen perusteella. Vapaaehtoistyövoiman käyttö apuna elinkeinotoiminnassa ei myöskään ole yleishyödyllistä toimintaa. Toiminta ei ole yleishyödyllistä myöskään sillä perusteella, että esimerkiksi elinkeinotoiminnaksi katsotussa palvelutalossa vierailee muiden yhdistysten vapaaehtoistoimijoita.
Esimerkki 6:
Hoitola ry on vanhusten hoitokotitoimintaa harjoittava yhdistys. Sen sääntöjen mukaisena tarkoituksena on toimia vanhusten aseman ja elinolosuhteiden parantamiseksi. Yhdistys ylläpitää hoitokotia, jossa asuu yhteensä 30 ikääntyvää ihmistä. Muuta toimintaa yhdistyksellä ei ole. Hoitokoti on tarkoitettu päivittäisissä toimissa apua tarvitseville vanhuksille. Jokaisella asukkaalla on vastuuhoitaja sekä oma hoito- ja palvelusuunnitelma. Hoitola ry tekee yhteistyötä monien oppilaitosten, omaisten ja vapaaehtoisten kanssa. Hoitokodissa on tarjolla muun muassa musiikki- ja vyöhyketerapiaa, kuvataidetta sekä liikuntaa. Yhdistys työllistää kaikkiaan 20 henkilöä, ja sen liikevaihto on noin 1,5 miljoonaa euroa. Hoitokodissa vanhusten hoitotarpeet pyritään huomioimaan mahdollisimman hyvin ja vanhuksille pyritään luomaan mahdollisimman kodinomainen ympäristö. Osa vanhuksista maksaa hoitonsa itse, osasta paikoista on solmittu ostopalvelusopimus kaupungin kanssa ja osa vanhuksista tulee erillisillä kaupunkien maksusitoumuksilla. Asiakasmaksut vastaavat alan yleistä hintatasoa ja maksuilla pyritään kattamaan toiminnasta syntyneet kulut. Yhdistys harjoittaa vastaavaa toimintaa kuin alalla toimivat yksityiset yritykset. Palvelut tuotetaan käypään hintaan markkinaympäristössä, joten toiminta on luonteeltaan elinkeinotoimintaa. Yhdistyksellä ei ole muuta toimintaa kuin elinkeinotoimintana pidettävä hoitokotitoiminta, joten yhdistystä ei voida pitää yleishyödyllisenä yhteisönä.
1.1.4 Laajamittaisen sijoitustoiminnan vaikutus yleishyödyllisyyteen
Laajakaan sijoitustoiminta ei lähtökohtaisesti ole yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintaa (ks. kohta 2.1). Siitä huolimatta sijoitustoiminta voi johtaa yleishyödyllisyysstatuksen menettämiseen, jos yhteisön varsinainen yleishyödyllinen toiminta jää taka-alalle tai on hyvin pientä. Esimerkiksi alla mainitussa päätöksessä KHO 2000:15 säätiön tosiasiallinen toiminta muodostui laajamittaisesta vuokraustoiminnasta, jonka rinnalla yleishyödyllinen toiminta oli jäänyt vähäiseksi, eikä säätiötä voitu pitää yleishyödyllisenä yhteisönä. Erityisesti spekulatiivinen sijoitustoiminta, lainarahoitus, suuri riski ja sijoitustuottojen rahastointi voi johtaa yleishyödyllisyysstatuksen menettämiseen.
KHO 2000:15
Vuonna 1950 perustetun säätiön sääntöjen mukainen tarkoitus oli ylläpitää sivistys- ja urheilutaloa itsekannattavaisuuteen tähtäävää periaatetta noudattaen ylijäämiä tavoittelematta. Säätiö oli luovuttanut tuon talon X:n kaupungille jo vuonna 1973. Sen jälkeen säätiön harjoittama pääasiallinen toiminta tuli käsittämään säätiön omistaman toisen kiinteistön vuokralle antamisen ja vuodesta 1993 lähtien säätiön omistamien erään kiinteistöyhtiön osakkeiden nojalla hallitsemien tilojen vuokralle antamisen käyvästä hinnasta. Säätiö oli omistanut kiinteistöyhtiön osakkeista ensin 75 % ja vuodesta 1996 lähtien kaikki osakkeet. Kiinteistöyhtiön rakennushankkeen kustannukset olivat noin 27 miljoonaa markkaa, josta säätiön osuus oli noin 17,9 miljoonaa markkaa. Säätiö oli rahoittanut osuutensa ottamalla pankeilta lainaa 11 miljoonaa markkaa ja käyttämällä omia varoja 6,9 miljoonaa markkaa. Sanottuja tiloja ei asiakirjojen mukaan ollut luovutettu sivistys- tai urheilukäyttöön. Laajamittainen, käypään hintaan tapahtunut vuokraustoiminta oli tuottanut säätiölle huomattavat tuotot ja ylijäämät. Verovuonna 1995 säätiö oli saanut tuottoja kaikkiaan 2 646 344 markkaa, lähes kaikki vuokratuottoa, ja tuloslaskelma osoitti 961 158 markan ylijäämää. Säätiön sääntöjen mukaan osa ylijäämävaroista voitiin käyttää muuhunkin sivistyksellisen ja urheilutoiminnan edistämiseen X:n kaupungissa, kuten kirjastojen perustamiseen, muistomerkkien pystyttämiseen, taideharrastusten tukemiseen sekä uimahallien, urheilu- ja leikkikenttien, voimistelusalien ynnä muun rakentamisen avustamiseen. Säätiö oli vuosina 1962, 1966, 1970, 1975, 1983-1993 ja vuonna 1996 jakanut avustuksia ja stipendejä yhteensä 2 536 880 markkaa. Säätiö ei jakanut avustuksia tai stipendejä lainkaan vuosina 1994 ja 1995. Säätiötä oli aikaisemmin verotuksessa pidetty yleishyödyllisenä yhteisönä, mutta verovuoden 1995 verotuksessa säätiötä ei enää katsottu yleishyödylliseksi yhteisöksi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että jaettujen avustusten ja stipendien määrä oli ollut säätiön vuosittaisiin ylijäämiin ja varallisuusmassaan nähden vähäinen. Säätiölle oli vuoteen 1992 mennessä kertynyt noin 7 miljoonaa markkaa varoja, joita ja pankeilta lainaksi otettuja 11 miljoonan markan varoja oli käytetty varojen sijoittamiseksi tulonhankintaan. Säätiön keskeiseksi toiminnaksi oli niin ollen muodostunut kiinteistöjen ja osakkeiden omistus sekä käypään hintaan tapahtuneen vuokraustoiminnan muodossa toteutettu tulonhankinta. Säätiön sääntöjen mukainen yleishyödylliseksi tarkoitettu toiminta oli todellisuudessa jäänyt vähäiseksi, ja sitä oli estänyt muun muassa varojen sitoutuminen suurelta osin lainavaroin harjoitettuun vuokraustoimintaan. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoi, että säätiötä ei voitu verovuonna 1995 pitää tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettuna yleishyödyllisenä yhteisönä, vaan se oli koko toiminnastaan, siis myös vuokraustoiminnasta, verovelvollinen. Asiassa ei nähty perustetta säätiön esittämään luottamuksensuojan antamiseen, vaikka säätiö oli aikaisemmissa verotuksissa hyväksytty yleishyödylliseksi yhteisöksi. Verovuosi 1995.
Päätöksessä KHO 2000:15 säätiön tarkoituksena oli ylläpitää sivistys- ja urheilutaloa itsekannattavuusperiaatteella. Säätiön tosiasiallinen toiminta muodostui pääosin lainavaroin hankittujen kiinteistöjen ja osakkeiden omistuksesta sekä laajamittaisesta käypään hintaan tapahtuneesta vuokraustoiminnasta. Säätiön jakamien apurahojen määrä oli säätiön vuosittaisiin ylijäämiin ja varallisuusmassaan nähden vähäinen. Kun säätiön tosiasiallinen toiminta muodostui laajamittaisesta vuokraustoiminnasta, jonka rinnalla säännöissä mainittu yleishyödyllinen toiminta oli jäänyt vähäiseksi, säätiön ei katsottu olevan yleishyödyllinen yhteisö.
Apurahasäätiön varojen jaon riittävyys ja yleishyödyllisyys
Yleishyödyllinen yhteisö ei saa suhteettoman suuressa määrin rahastoida tulojaan, vaan niitä on vuosittain käytettävä yhteisön yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen. Rahastointi ei kuitenkaan vaaranna yhteisön yleishyödyllisyyttä, jos yhteisön yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttaminen nimenomaisesti edellyttää varojen rahastointia. Laajamittaisen sijoitustoiminnan ja / tai varojen rahastoinnin vaikutusta yhteisön yleishyödyllisyyteen arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja kokonaisharkintana.
Apurahasäätiötä voidaan pitää lähtökohtaisesti tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettuna yleishyödyllisenä yhteisönä. Tällöin kuitenkin edellytetään, että säätiö jakaa riittävän osan tuotoistaan stipendeinä, apurahoina tai tunnustuspalkintoina eikä ainoastaan kerrytä varallisuuttaan esimerkiksi sijoitustoiminnan turvin. Vaikka yleishyödyllisyysarviointi tehdään verotuksessa vuosittain, voidaan säätiön jakamien varojen määrää suhteessa säätiön tuottoihin tarkastella useamman vuoden perusteella. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että säätiö jakaa varoja vuosittaisen tuottonsa mukaan ja yleishyödyllisyysarviointi tehdään tällä perusteella.
Esimerkki 7:
Apurahasäätiön tarkoituksena on tukea tietyn tieteenalan tutkimus- ja kehittämistoimintaa jakamalla apurahoja joka toinen vuosi. Apurahoja jaetaan hakemusten perusteella siten, että vuosittain jaettava määrä pysyy samana. Säätiön sijoitustoiminnan tuotot, joiden avulla apurahoja jaetaan, vaihtelevat vuosittain. Näin ollen yksittäisen vuoden osalta jaettavat apurahat voivat olla määrältään vähäiset suhteessa kyseisen vuoden sijoitustoiminnan tuottoihin. Pitkällä aikajänteellä tarkasteltuna säätiö jakaa kuitenkin huomattavan osa nettotuotoistaan apurahoina. Säätiötä voidaan pitää yleishyödyllisenä yhteisönä.
Esimerkki 8:
Apurahasäätiön tarkoituksena on tukea tietyn alan taiteilijoita. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan jakamalla apurahoja hakemusten perusteella vuosittain. Säätiön vuosittain jakamien apurahojen määrä riippuu siitä, millaiseksi säätiön vuotuiset sijoitustoiminnan tuotot muodostuvat. Näin ollen vuosina, jolloin sijoitustoiminta tuottaa enemmän, voidaan jakaa myös enemmän apurahoja. Säätiö jakaa apurahoina huomattavan osan vuotuisesta tuotostaan. Säätiötä voidaan pitää yleishyödyllisenä yhteisönä.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 26/2023 oli muun ohessa kyse perustettavan säätiön apurahojen jaon määrän ja kohdentumisen vaikutuksesta säätiön yleishyödyllisyyteen. Säätiön oli tarkoitus olla tietyn taiteenalan merkittävä tukija. Säätiön tarkoituksena oli toiminnan alkuvaiheessa jakaa tarkoitustaan toteuttaviin kohteisiin vuotuisista sijoitustuotoista vähintään 60 % sekä lisäksi tietyt perustajan sille vuosittain tekemät lisälahjoitukset kokonaisuudessaan. Säätiön oli tarkoitus osoittaa enintään kolmasosa jakamistaan tuista taiteenlajin parissa toimiville yrityksille ja muille elinkeinonharjoittajille. Elinkeinonharjoittajille suunnattu tuki kohdistuisi ajallisesti, rahamääräisesti ja sisällöllisesti rajattuihin hankkeisiin, joilla on säätiön tarkoituksen toteuttamista vastaavat konkreettiset tavoitteet. KVL katsoi, että kyse oli tuloverolain 22.2 §:n esimerkkiluettelossa mainitusta yhteisöstä, jonka varsinaisena tarkoituksena oli taiteen tukeminen. Apurahoja ja muita tukia katsottiin jaettavan riittävä määrä suhteessa säätiön vuotuisiin tuottoihin sekä varallisuuteen. Myös elinkeinonharjoittajien tukemisen voitiin katsoa kuuluvan yleishyödylliseksi katsottavan tarkoituksen alaan, kun tukeminen perustui säätiön tarkoituksen toteuttamiseen ja hakemusasiakirjoissa kuvattuja tuen suuntaamisen, laaja-alaisuuden ja monimuotoisuuden tukemisen sekä hankekohtaisuuden periaatteita noudatettaisiin. KVL katsoi, että säätiötä voitiin esitetyissä olosuhteissa pitää yleishyödyllisenä yhteisönä (ks. myös luku 1.4.2, jossa päätöstä käsitellään kokonaisuudessaan).
1.2 Toiminnan kohdistuminen rajoittamattomaan henkilöpiiriin
Yleishyödyllisen yhteisön toiminnan on kohdistuttava rajoittamattomaan henkilöpiiriin. Yhteisön jäsenyyden sekä tosiasiallisen yleishyödyllisen toiminnan tulee olla lähtökohtaisesti kaikille avointa. Yleishyödyllisyyteen ei riitä, että yhteisön harjoittama elinkeinotoiminta kohdistuu rajoittamattomaan henkilöpiiriin.
Yleishyödyllisiä eivät ole yhteisöt, joiden toiminta kohdistuu esimerkiksi vain tietyn perheen, suvun taikka pienen tai keskisuuren yrityksen suljettuun piiriin. Esimerkiksi päätöksessä KHO 1980 II 620 yhdistyksen toiminta kohdistui tietyn suvun jäseniin eikä yhdistyksen katsottu olevan yleishyödyllinen yhteisö.
KHO 1980 II 620
Yhdistyksen sääntöjensä mukaisena tarkoituksena oli muun ohella edistää sukututkimusta, perustaa erään suvun jäsenten paikallisia kerhoja sekä lujittaa sukuhenkeä sukukokouksin, sukujuhlin ja retkeilyin, mutta ei tuottaa jäsenilleen taloudellisia etuja. Ottaen huomioon yhdistyksen jäsenistön ja tosiasiallisen toiminnan rajoitetun luonteen sekä sukututkimustoiminnan rajallisuuden yhdistystä ei katsottu yleishyödyllisen tarkoituksen omaavaksi yhdistykseksi. Äänestys 3-1.
Yleishyödyllisyys arvioidaan sekä sääntöjen että tosiasiallisen toiminnan perusteella. Sukuyhdistyksen sääntöjen muuttaminen jäsenpiirin osalta avoimeksi ei yksistään riitä yleishyödyllisyyteen, vaan toiminnan on myös tosiasiallisesti kohdistuttava rajoittamattomaan henkilöpiiriin.
Päätöksessä KHO 1984 T 2005 säätiön henkilöpiiri oli osittain rajoitettu, mutta sen toiminta kohdistui tosiasiassa tuon henkilöpiirin ulkopuolelle. Kun säätiön sääntöjen mukainen tarkoitus ja sen toiminta olivat luonteeltaan yleishyödyllisiä, säätiön katsottiin olevan yleishyödyllinen yhteisö.
KHO 1984 T 2005
Säätiön tarkoituksena sen uudistettujen sääntöjen mukaan oli edistää humanitäärisiä ja yleishyödyllisiä tarkoituksia sekä toimia perustajan ja hänen vaimonsa suoraan alenevassa polvessa olevien henkilöiden yhdyssiteenä. Säätiön nettotulosta oli vuosittain vähintään 10 % erotettava säätiön pääoman kartuttamiseen ja muu osa, kuitenkin vähintään 80 %, hallituksen vuosikokouksessa määräämällä tavalla humanitäärisiin tai yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Jälkeläisten yhdyssiteenä toimimista koskeva tarkoitus toteutettiin hoitamalla säätiön perustajan hautaa ja vaalimalla hänen muistoaan sekä huolehtimalla jälkeläisten yhteydenpidosta, keräämällä ja välittämällä tietoja sekä järjestämällä vuosittain jälkeläisille yksinkertaiset päivälliset. Yhteydenpitämisestä ei ollut erityisiä menoja lukuun ottamatta edellä mainittuja kohtuullisia vuosittaisten sukulaispäivällisten kuluja. Sääntöjen mukaan säätiön varat oli purkautumistapauksessa käytettävä humanitäärisiin tai yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Kun ne tarkoitusperät, joita säätiö oli sääntöjen uudistamisen jälkeen tukenut voittovarojaan jakamalla, olivat luonteeltaan yleishyödyllisiä, KHO ottaen myös huomioon sanottujen sääntöjen sisällön katsoi, että säätiö oli tulo- ja varallisuusverolain 13 §:ssä tarkoitettuna yleishyödyllisenä yhteisönä verosta vapaa. Äänestys 4-1. Verovuosi 1978.
Pieni jäsenmäärä ei estä yhteisöä olemasta yleishyödyllinen, jos toiminta on tosiasiallisesti ulospäin suuntautuvaa ja yhteisö on avoin kaikille tai ainakin suurelle joukolle. Tällöin jäsenyyttä ei pyritä aktiivisin toimin rajoittamaan. Esimerkiksi harvinaisen harrastuksen osalta jäsenmäärää voi olla vaikea kasvattaa. Kuoroon liittymiseksi voidaan siten vaatia tietty laulutaito. Jäseneksi pääsyn edellytykset eivät kuitenkaan voi olla liian tiukasti rajaavia vaan yhteisöllä täytyy olla pyrkimys pitää toimintaa avoimena ja hankkia uusia jäseniä (ks. kohta 1.4.4 esimerkki 15).
Vaikka suuryritysten henkilökuntakerhojen osalta henkilöpiiri on rajoitettu, se voi käytännössä olla huomattavan laaja. Henkilökuntakerhojen toiminta on tällaisissa tapauksissa lähinnä sosiaalista ja etäällä yrityksen taloudellisen edun edistämisestä. Näiden syiden vuoksi tällaisia yhteisöjä on kokonaisharkinnan perusteella voitu joissakin tapauksissa pitää yleishyödyllisinä. Yleishyödyllisinä yhteisöinä ei ole kuitenkaan pidetty henkilökuntayhdistyksiä tai -säätiöitä, joiden tarkoituksena on pelkästään edullisten lomanviettomahdollisuuksien tarjoaminen jäsenille tai yrityksen henkilökunnalle.
1.3 Taloudellisen edun tuottaminen toimintaan osallisille
Yleishyödyllinen yhteisö ei saa tuottaa toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena tai kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Säännös ei tarkoita voitontuottamiskieltoa vaan voitonjakokieltoa toimintaan osallisille. Toimintaan osallisilla tarkoitetaan esimerkiksi perustajia, jäseniä, hallituksen jäseniä, toimitusjohtajaa, toiminnanjohtajaa, rahastonhoitajaa ja asiamiestä sekä heidän lähipiiriä. Yleishyödylliset yhteisöt eivät siten tavoittele tuloja taloudellisen edun vuoksi vaan voidakseen rahoittaa yleishyödyllistä toimintaansa.
Jos yhteisö yhtiöjärjestyksensä tai sääntöjensä mukaan voi jakaa osinkoa tai muutoin varojaan, yhteisö ei voi olla yleishyödyllinen, vaikka varoja ei käytännössä jaettaisikaan. Jotta yhteisöä voidaan pitää yleishyödyllisenä, sen purkautuessa varojen tulee mennä yleishyödylliseen tarkoitukseen.
Päätöksessä KHO 2020:121 yhtiön yhtiöjärjestys ei sisältänyt määräyksiä varojenjakokielloista eikä varojen käyttämisestä yleishyödylliseen tarkoitukseen yhtiön purkautuessa, joten yhtiötä ei voitu pitää yleishyödylli-senä yhteisönä huolimatta siitä, että yhtiön harjoittamaa luvanvaraista oppilaitoksen ylläpitotoimintaa voitiin pitää luonteeltaan yleishyödyllisenä toimintana.
KHO 2020:121
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen, jolla hallinto-oikeus oli katsonut luvanvaraista valtion tukemaa koulutustoimintaa harjoittaneen A Oy:n täyttäneen tuloverolain 22 §:n 1 momentin 3 kohdassa asetetun edellytyksen ja olleen yleishyödyllinen yhteisö verovuonna 2016, kun sanottua koulutustoimintaa ei saanut lukiolain mukaan järjestää voiton tavoittelemiseksi eikä yhtiö ollut tosiasiallisesti tuottanut toimintaan osallisille taloudellista etua missään muodossa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:ssä säädetty osakeyhtiön tarkoitus huomioon ottaen A Oy:tä ei voitu pitää tuloverotuksessa yleishyödyllisenä yhteisönä, kun sen yhtiöjärjestys ei sisältänyt määräyksiä varojenjakokiellosta eikä varojen käyttämisestä yleishyödylliseen tarkoitukseen yhtiön purkautuessa. Verovuosi 2016. Äänestys 4 - 1.
Päätöksessä KHO 1980 II 502 osakeyhtiötä ei pidetty yleishyödyllisenä muun muassa siitä syystä, että se saattoi tuottaa osakkailleen taloudellista etua osinkona. Myöskään ne seikat, että osakkaina olivat kaupunki ja yleishyödyllisiä yhteisöjä tai, että yhteisö sai kuntien avustuksia, ei tehnyt yhteisöstä yleishyödyllistä.
KHO 1980 II 502
Osakeyhtiön toimialana oli matkailuelinkeinojen harjoittaminen ylläpitämällä leirintäalueita, retkeilymajoja ja muita matkailua palvelevia laitoksia sekä harjoittamalla matkatoimistoliikettä. Yhtiön osakkaina olivat kaupunki sekä eräät, suurimmaksi osaksi yleishyödylliset yhteisöt. Yhtiö oli antanut kaupungilta vuokraamansa leirintäalueen vuokralle eräälle osakasyhteisölleen. Matkatoimistoliikkeen harjoittaminen käsitti leirintäalueen paikkojen varaamista sekä majoitus- ja laivalippujen välitystä. Tuloja yhtiö sai myös muun muassa kuntien avustuksina. Yhtiö saattoi tuottaa osakkailleen taloudellista etua osinkona. Yhtiötä ei pidetty verotuksessa yleishyödyllisenä yhteisönä. Ennakkotieto. Verovuodet 1979 ja 1980.
Ratkaisussa KVL 26/2023 oli muun ohessa kyse siitä, tuottiko säätiö sellaista taloudellista etua toimintaan osallisille, että säätiötä ei voitaisi pitää yleishyödyllisenä yhteisönä. Ratkaisun tilanteessa perustettavan säätiön tarkoituksena oli toimia lähinnä apurahasäätiönä ja tukisäätiönä. Säätiön oli tarkoitus olla tietyn taiteenalan merkittävä tukija, jonka jakamat tuet kohdistuisivat ensisijaisesti taiteenalan kulttuurisen arvon ja monimuotoisuuden kasvun tukemiseen. Tukia oli tarkoitus jakaa laajasti ja avoimesti kaikille taiteenalan toimijoille. Se, että säätiö voisi sääntöjensä mukaisesti jakaa tukia myös perustajalleen ja tukea taloudellisesti kolmea yhdistystä, joilla oli myös oikeus valita jäseniä säätiön hallitukseen, ei KVL:n mukaan ollut este yleishyödyllisyydelle, koska tämän tukemisen voitiin kyseisissä olosuhteissa nähdä olevan säätiön tarkoituksen mukaista, ja kun taloudellista tukea myönnettäisiin näille toimijoille samoilla ehdoilla kuin muillekin.(Ks. myös luku 1.4.2, jossa päätöstä käsitellään kokonaisuudessaan)
Yleishyödyllisen yhteisön maksamat suoritukset
Yleishyödyllinen yhteisö voi maksaa kohtuullisen suuruista palkkaa yhteisön hyväksi työtä tekeville. Palkanmaksu ei saa kuitenkaan olla keskeisintä yhteisön toiminnassa ts. yhteisö ei voi olla perustettu tai toimia vain tietyn henkilön tai tiettyjen henkilöiden palkkaamiseksi tai näiden toimeentulon turvaamiseksi.
Yleishyödyllinen yhteisö voi tehdä erilaisia sopimuksia jäsenten tai toimintaan muuten osallisten kanssa (esimerkiksi vuokra-, kauppa- tai muu yhteistyösopimus). Yhteisön toimintaan osalliselle suoritettu korvaus ei kuitenkaan saa olla käypää hintatasoa korkeampi. Yhteisön omistamia varoja tai tuottamia palveluita ei myöskään saa siirtyä sen toimintaan osalliselle käypää hintatasoa edullisemmin. Käypänä korvauksena voidaan pitää hintaa, jota ulkopuolisen kanssa tehtävässä sopimuksessa käytettäisiin.
Jäsenten kustannusten minimointi
Laissa tarkoitetun taloudellisen edun antamista on sekin, että yhteisön tarkoituksena on sen jäsenten kustannusten minimointi. Yleishyödyllisen yhteisön toiminnan tarkoituksena ei voi olla varojen hankinta tai kulujen minimointi pienen ja suljetun yhteisön osalta.
Jäsenet voivat kuitenkin saada etua yhteisöltä esimerkiksi jäsenpalvelujen ja jäsenalennusten muodossa silloin, kun edun antaminen liittyy läheisesti yhteisön toimintaan ja etua voidaan pitää tavanomaisena ja kohtuullisena. Tällöin menojen säästyminen ei ole toiminnan varsinainen tarkoitus, eikä se estä yhteisöä olemasta yleishyödyllinen.
1.4 Erityiskysymyksiä
1.4.1 Tukiyhteisöt
Yhteisön nimessä oleva määrittely ”tukiyhdistys” tai ”kannatusyhdistys” ei sinänsä määrää yhteisön verotuksellista statusta. Ratkaisu verotuksellisesta statuksesta tehdään lähtökohtaisesti yhteisön sääntöjen ja tosiasiallisen toiminnan perusteella samojen TVL 22 §:n kriteerien pohjalta kuin muidenkin yhteisöjen osalta. Yhteisöä voidaan pitää yleishyödyllisenä ainoastaan, jos kaikki yleishyödyllisyyden edellytykset täyttyvät samanaikaisesti.
TVL 22 §:n mukaan yleishyödyllisen yhteisön tulee toimia välittömästi yleiseksi hyväksi. Jos tukiyhteisöllä on omaa selkeästi yleishyödyllistä toimintaa, se voidaan katsoa yleishyödylliseksi yhteisöksi. Samoin tukiyhteisö voidaan katsoa yleishyödylliseksi, jos yleishyödylliseen toimintaan ohjattavien varojen määrä on tulokseen nähden merkittävä, tuettavia yhteisöjä on useita ja niihin jäseneksi pääsy on rajoittamaton.
Päätöksessä KHO 1980 II 503 yhdistys, jonka jäsenet olivat poliittisen puolueen piirijärjestöjä, tuki vuokraustoiminnallaan laajasti poliittista järjestötoimintaa. Yhdistyksen katsottiin olevan yleishyödyllinen yhteisö.
KHO 1980 II 503
Aatteellinen yhdistys, jonka jäsenet olivat poliittisen puolueen piirijärjestöjä, vuokrasi omistamaansa rakennusta kustannusosakeyhtiölle ja samaa aatesuuntaa edustavan sanomalehden toimitukselle. Sen lisäksi yhdistys vuokrasi rakennuksessa olevia kokoustiloja nimellistä korvausta vastaan jäsenyhdistyksilleen ja muille työväenyhdistyksille niiden aatteelliseen toimintaan. Yhdistys oli yleishyödyllinen yhteisö ja verovelvollinen ainoastaan liiketulostaan ja muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tulosta. Verovuosi 1975.
Päätöksessä KHO 1994 B 503 säätiön tarkoituksena oli tieteen ja taiteen tukeminen. Tätä tarkoitusta se toteutti avustamalla tiede- ja taidejärjestöjä toimitilojen hankkimisessa ja myöntämällä järjestöille taloudellisia avustuksia. Säätiön katsottiin olevan yleishyödyllinen yhteisö.
KHO 1994 B 503
Säätiön tarkoituksena oli tukea työväen aatteellisten sekä tiede- ja taidejärjestöjen toimintaa, mitä tarkoitustaan säätiö toteutti avustamalla sanottuja järjestöjä toimitilojen hankkimisessa ja myöntämällä sanotuille järjestöille taloudellisia avustuksia. Säätiö oli säädekirjalla saanut omistukseensa 3 tilaa, joista muodostuneella kiinteistöllä olevia rakennuksia säätiö osittain vuokrasi yleisiä opetustiloja varten ja osittain antoi veloituksetta säädekirjassa tarkoitettujen järjestöjen käyttöön. Säätiö antoi verovuonna avustuksia säädekirjassa tarkoitetuille järjestöille 150.000 markkaa. Säätiö oli tulo- ja varallisuusverolain 21 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö. Verovuosi 1990.
Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2015:125 tukisäätiötä pidettiin yleishyödyllisenä yhteisönä, vaikka se tuki pelkästään yhtä poliittisen puolueen nuorisojärjestöä.
KHO 2015:125
Säätiön tarkoituksena oli tukea toimenpiteitä, joilla pyritään kehittämään nuorisoa taloudellisesti, sivistyksellisesti ja sosiaalisesti maaseudulla ja asutuskeskuksissa. Sääntöjensä mukaan säätiö on tukenut taloudellisesti poliittisen puolueen valtakunnallisen nuorisojärjestön toimintaa ja tukenut lisäksi vuosittain yksityishenkilöitä ja yhdistyksiä jakamalla opinto- ja muita apurahoja. Säätiö on suunnitellut jakavansa jatkossa apurahoihin käytetyistä varoista vaihtoehtoisesti joko kaiken nuorisojärjestölle tai toisena vaihtoehtona kaksi kolmasosaa nuorisojärjestölle ja yhden kolmasosan muille yksityishenkilöille ja yhteisöille. Hakemuksen mukaan säätiöllä on noin kolmen miljoonan euron arvoinen rahastosalkku, jolla se rahoittaa toimintaansa, eikä säätiö harjoita liiketoimintaa. Säätiötä pidettiin tuloverotuksessa yleishyödyllisenä yhteisönä, vaikka säätiö jakaisi kaikki apurahoihin varatut varat nuorisojärjestön tukemiseen. Verohallinnon ennakkoratkaisu tuloverotuksissa verovuosilta 2013 ja 2014.
Näin ollen ainoastaan yhtä tahoa tukevaa tukiyhteisöä voidaan pitää yleishyödyllisenä, jos tukiyhteisön jakamat varat tullaan käyttämään tuettavan yhteisön yleishyödyllisen toiminnan hyväksi samalla tavoin, kuin jos tuettava yhteisö olisi hankkinut varat omalla varainhankinnallaan. Edellytyksenä tukiyhteisön yleishyödyllisyydelle on, että tukiyhteisö ei harjoita elinkeinotoimintaa. Lisäksi edellytetään, että tuettavalle yhteisölle jaettavat varat hankitaan toiminnalla, joka olisi tuettavan yleishyödyllisen yhteisön itse harjoittamana verovapaata varainhankintaa. Tällaista varainhankintaa voi olla esimerkiksi tuloverolain 23.3 §:n 5 kohdan bingotoiminta tai sijoitustoiminta (vrt. KHO 2013:200). Pelkästään yhtä yhteisöä tukevan yhteisön on myös tosiasiassa käytettävä varojaan riittävästi yleishyödyllisen toiminnan tukemiseen eikä yhteisö saa tuottaa taloudellista etua toimintaan osallisille (ks. varojen käytöstä myös kohta 1.1.4).
Yhteisö voidaan katsoa yleishyödylliseksi vain jos sen säännöissä on maininta, että yhteisön purkautuessa sen varat käytetään yleishyödylliseen tarkoitukseen. Säännöissä ei voi esimerkiksi olla mainintaa, jonka mukaan yhteisön purkautuessa sen omaisuus menisi perustajille ilman, että varojen käyttötarkoitus on rajattu yleishyödylliseksi. Perustajille voidaan kuitenkin palauttaa heidän yhteisön toimintaan antama alkupääoma ilman että sillä olisi vaikutusta yleishyödyllisyyden arviointiin.
1.4.2 Taiteen tukeminen yleishyödyllisenä toimintana
Tuloverolain 22.2 §:n mukaan yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää mm. yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on taiteen tukeminen. Yleishyödyllinen yhteisö voi tukea tällaista toimintaa tai taiteilijoita suoraan taloudellisin avustuksin tai edistää taiteen eri muotoja oman toimintansa kautta. Huolimatta siitä, että taidetoiminta on mainittu TVL 22.2 §:n listalla, tulee yhdistyksen täyttää TVL 22.1 §:ssä säädetyt yleiset edellytykset ollakseen yleishyödyllinen yhteisö.
Esimerkki 9:
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää tanssitaiteen harrastamista. Yhdistyksen varsinainen toiminta muodostuu taiteen perusopetuksesta annetun lain (633/1998) mukaisesta tanssiopetuksesta. Tätä toimintaa harjoitetaan opetusta varten saadun luvan perusteella. Yhdistys saa toimintaansa varten merkittävän valtionavun sekä avustusta kunnalta mm. ilmaisten toimitilojen muodossa. Lisäksi toimintaa rahoitetaan jäsen- ja kurssimaksuin. Yhdistyksen tanssiopetuksesta osallistujilta perimät maksut ovat nimellisiä eivätkä vastaa vastaavantyyppisestä opetuksesta vapailla markkinoilla perittäviä maksuja. Toimintaa varten yhdistyksellä on palkattua henkilökuntaa sekä toimitilat. Yhdistystä pidetään yleishyödyllisenä yhteisönä.
Esimerkki 10:
Säätiön tarkoituksena on tukea taiteenharjoittajia Suomessa. Säätiö toteuttaa tätä tarkoitustaan myöntämällä varoistaan vuosittain avustuksia eri alojen taiteilijoille. Säätiö rahoittaa toimintaansa peruspääomansa tuotolla, saamillaan testamentti- ja muilla lahjoituksilla sekä harjoittamallaan sijoitustoiminnalla. Säätiö jakaa vuosittain huomattavan osan toimintansa tuotosta avustuksina taiteenharjoittajille. Säätiötä voidaan pitää yleishyödyllisenä yhteisönä.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu KVL 26/2023 koski perustettavaa säätiötä, jonka oli tarkoitus olla tietyn taiteenalan merkittävä tukija. Säätiön tarkoituksena oli toimia lähinnä apurahasäätiönä ja tukisäätiönä. KVL katsoi, että kyse oli tuloverolain 22 §:n 2 momentin esimerkkiluettelossa mainitusta yhteisöstä, jonka varsinaisena tarkoituksena oli taiteen tukeminen. Säätiötä voitiin esitetyissä olosuhteissa pitää yleishyödyllisenä yhteisönä.
KVL 26/2023
Perustettavan säätiön sääntöjen mukaisena tarkoituksena oli erään kotimaisen taiteenlajin ja sen toimintaedellytysten edistäminen. Hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella säätiö toimisi lähinnä apurahasäätiönä ja tukisäätiönä. Säätiön pääasiallinen rahoitus koostuisi perustamisvaiheessa lahjoitetun peruspääoman tuotosta sekä perustajan vuosittain tekemistä lisälahjoituksista. Säätiön säännöt mahdollistivat liiketoiminnan harjoittamisen toimintamuotojen rahoittamiseksi, mutta säätiö ei suunnitellut liiketoiminnan harjoittamista. Sääntökirjauksella oli varauduttu siihen, että säätiö voisi tarvittaessa harjoittaa esimerkiksi taiteenlajia edistävää julkaisu- tai koulutustoimintaa. Tarkoituksena ei silloinkaan olisi voiton tuottaminen, ja tällaisen liiketoiminnan osuus olisi vähäinen suhteessa säätiön koko toiminnan laatuun ja laajuuteen.
Säätiö olisi taiteenalan merkittävä tukija, jonka jakamat tuet kohdistuisivat ensisijaisesti taiteenalan kulttuurisen arvon ja monimuotoisuuden kasvun tukemiseen. Säätiö jakaisi tukia sekä suoraan tuensaajille että muiden taiteenalalla toimivien tukiorganisaatioiden kautta. Säätiö jakaisi tarkoitustaan toteuttaviin kohteisiin vuotuisista sijoitustuotoista vähintään 60 % sekä lisäksi tietyt perustajan sille vuosittain tekemät lisälahjoitukset kokonaisuudessaan. Säätiön alkuvaiheessa kartutettaisiin varallisuutta jossain määrin, jotta säätiö saavuttaisi tukitoiminnan vaikuttavuuden kannalta sopivan koon, mutta tämän jälkeen säätiön jakamien tukien määrä nousisi myös suhteessa sijoitustuottoihin. Tarkoituksena oli jakaa mahdollisimman suuri osa tuotoista vuotuisina tukina. Jaetun tulovirran oli tarkoitus olla taloudellisista vuosivaihteluista riippumatta mahdollisimman tasaista. Säätiö osoittaisi enintään kolmasosan tuestaan taiteenlajin parissa toimiville yrityksille ja muille elinkeinonharjoittajille. Elinkeinonharjoittajille suunnattu tuki kohdistuisi ajallisesti, rahamääräisesti ja sisällöllisesti rajattuihin hankkeisiin, joilla on säätiön tarkoituksen toteuttamista vastaavat konkreettiset tavoitteet. Henkilökohtaisia työskentelyapurahoja lukuun ottamatta tukea maksettaisiin vain toteutuneita kustannuksia vastaan. Vaikka tuettavissa hankkeissa voisi olla myös kaupallisella tavalla toteutettuja hankkeita, tarkoituksena ei ollut tukea voitollista toimintaa, vaan mahdollistaa esimerkiksi marginaalisten ja taloudellisesti riskialttiiden, mutta monimuotoisuudelle tärkeisiin suuntauksiin tai osa-alueisiin liittyvien hankkeiden toteutuminen. Säätiön purkautuessa tai lakatessa jäljellä olevat varat käytettäisiin säätiön tarkoitusta edistävään yleishyödylliseen toimintaan.
Keskusverolautakunnan mukaan kyse oli tuloverolain (TVL) 22 §:n 2 momentissa olevassa esimerkkiluettelossa mainitusta yhteisöstä, jonka varsinaisena tarkoituksena oli taiteen tukeminen. Edellä kuvatuissa olosuhteissa säätiön voitiin katsoa toimivan TVL 22 §:n 1 momentin 1 kohdassa edellytetyllä tavalla yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä. Apurahoja ja muita tukia katsottiin jaettavan riittävän merkittävä määrä suhteessa säätiön vuotuisiin tuottoihin sekä sen varallisuuteen. Jaettavan tuen määrää tuli tarkastella useamman vuoden aikajänteellä. Myös elinkeinonharjoittajien suoran tai välillisen tukemisen voitiin katsoa kuuluvan yleishyödylliseksi katsottavan tarkoituksen alaan, kun tukeminen perustuisi säätiön tarkoituksen toteuttamiseen ja hakemusasiakirjoissa kuvattuja tuen suuntaamisen, laaja-alaisuuden ja monimuotoisuuden tukemisen sekä hankekohtaisuuden periaatteita noudatettaisiin. Tukien myöntämistoiminta muodosti näissä olosuhteissa olennaisen osan säätiön toiminnasta eikä säätiö harjoittaisi sellaista elinkeinotoimintaa, joka luonteensa ja laajuutensa vuoksi estäisi säätiön yleishyödyllisyyden. Myös selvitetyt hallinnon ja toiminnan arvioidut kulut katsottiin toiminnan laajuuteen nähden kohtuullisiksi.
Hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen mukaan tuet olisivat yleisesti haettavissa ja kohdistuisivat alkuvaiheessa useille kymmenille ja toiminnan päästyä kunnolla käyntiin sadoille henkilöille tai hankkeille vuosittain. Säätiön tukema toiminta edistäisi taiteenlajin saattamista laajan yleisön saataville useille eri kohderyhmille. Keskusverolautakunta katsoi, että säätiön toiminta ja tuet kohdistuisivat varsin laaja-alaisella tavalla kyseessä olevan taiteenlajin kotimaiseen kenttään, ja TVL 22 §:n 1 momentin 2 kohdassa edellytetyllä tavalla säätiön toiminta ei tällöin kohdistunut vain rajoitettuihin henkilöpiireihin.
Säätiön sääntöjen mukaan hallituksen jäsenille voitiin maksaa tavanomaista palkkiota ja korvausta tehdystä työstä. Säätiön purkautuessa tai sen lakatessa jäljellä olevat varat olisi käytettävä säätiön tarkoitusta edistävään yleishyödylliseen toimintaan. Se, että säätiö voisi sääntöjensä mukaisesti tuottaa etua perustajalle ja tukea taloudellisesti kolmea yhdistystä, joilla oli myös oikeus valita jäseniä säätiön hallitukseen, ei keskusverolautakunnan mukaan ollut este yleishyödyllisyydelle, koska tämän tukemisen voitiin hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa nähdä olevan säätiön tarkoituksen mukaista, ja kun taloudellista tukea myönnettäisiin näille toimijoille samoilla ehdoilla kuin muillekin. Näin ollen ei ollut ilmennyt, että säätiö tuottaisi TVL 22 §:n 1 momentin 3 kohdan vastaisesti toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Jos yhdistyksen tosiasiallinen toiminta muodostuu yksinomaan elinkeinotoimintana pidettävän taidetapahtuman järjestämisestä, ei yhteisöä voida pitää yleishyödyllisenä, vaikka sen sääntöjen mukaisena tarkoituksena on taiteen edistäminen.
Esimerkki 11:
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää musiikkiharrastusta. Yhdistyksen tosiasiallinen toiminta muodostuu lähes yksinomaan kaupallisen rock-festivaalin järjestämisestä. Yhdistyksellä on festivaalitoimintaa varten pysyvä organisaatio, palkattua henkilökuntaa ja festivaalitoiminta on laajaa sekä vuosittain toistuvaa. Yhdistys ei saa toimintaansa varten julkista tukea, vaan toimintaa rahoitetaan lähes yksinomaan festivaalitoiminnasta saatavilla lippu- ja muilla tuloilla. Festivaalitoimintaa pidetään yhdistyksen elinkeinotoimintana, eikä yhdistystä voida pitää yleishyödyllisenä, vaikka yhdistyksen tarkoituksena on edistää musiikkiharrastusta.
1.4.3 Sosiaalinen toiminta yleishyödyllisenä toimintana
Tuloverolain 22.2 §:n mukaan yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää mm. yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on sosiaalisen toiminnan harjoittaminen. Tällaisenkin yhteisön tulee täyttää TVL 22.1 §:ssä säädetyt yleishyödyllisyyden edellytykset ollakseen yleishyödyllinen yhteisö.
Esimerkki 12:
Yhdistyksen tarkoituksena on avustaa vähävaraisia henkilöitä. Yhdistys toteuttaa tarkoitustaan jakamalla ilmaista ruoka-apua sekä tarjoamalla ilmaista majoitustilaa kodittomille. Yhdistys ei myy mitään palveluita, vaan toimintaa rahoitetaan avustuksin sekä testamentti- ja muilla lahjoituksilla saaduilla varoilla. Yhdistystä pidetään yleishyödyllisenä.
Jos yhteisön tosiasiallinen toiminta muodostuu yksinomaan elinkeinotoimintana pidettävästä sosiaalialan palvelutoiminnasta, ei yhteisöä voida pitää yleishyödyllisenä yhteisönä, vaikka sen tarkoituksena olisikin sosiaalisen toiminnan harjoittaminen. Esimerkkitapauksessa 13 yhteisön tosiasiallinen toiminta ei täytä TVL 22 §:ssä yleishyödyllisyydelle asetettuja edellytyksiä. Yleishyödyllinen toiminta-ajatus tai
Teksti jatkuu virallisessa lähteessä.
